Asiallisena perustanahan noissa on se, että kuljettaja ei kykene arvioimaan kaikkia riskejä tai huomaamaan kaikkea. Esimerkiksi siellä tyhjällä teollisuusalueella voi kuitenkin mutkan takana olla lenkkeilijä, jostain pihasta voi äkkiä tullakin auto eteen tai muuta vastaavaa. Kuljettaja ei voi kaikkea etukäteen tietää, ja siksi mitään omaa lupaa rikkoa sääntöjä ei voi olla. Lisäksi riski siitä, että jotain merkittävää jää huomaamatta kasvaa, jos havainnointikykyä ulosmitataan liian kovalla nopeudella tai muulla kikkailulla.
Ajatusmalli siitä mitä teoriassa voisi tapahtua voi johtaa ainoastaan mielivaltaan ellei tieliikennettä kokonaan lakkauteta. Voisi vaikka todeta, että elinkautinen vankeusrangaistus on perusteltu siitä rikoksesta, että kuljettaja on edellisenä yönä nukkunut minuutin vähemmän kuin on hänen normaali keskiarvonsa. Tätä voitaisiin perustella sillä, että tilastollisesti onnettomuusriski on kasvanut 0.007 prosenttia mikä ilmentää lain säätäjän ja/tai tulkitsijan mielestä rajua piittaamattomuutta. Kyse on rajan vetämisestä. Jos perustana on, että vaaran voidaan väittää olevan olemassa ilman tilannespesifejä todisteita, niin lopputulos on puhdas mielivalta.
Niin kauan kuin mitään toteutunutta läheltä piti -tilannetta ei ole osoitettu tapahtuneeksi on kysymys pelkästään mielivallasta sanella halutunlaisia ehtoja ihmisten liikkumiselle. Jos esimerkiksi 10 km/h ylitys rajoituksesta suoralla kesäisellä maantiellä on sakottamisen arvoista niin samalla logiikalla myös esimerkiksi kiinalaisilla renkailla ajamisen pitäisi olla rangaistavaa: tilastollisesti renkaan pito-ominaisuudet ovat keskiarvoa heikommat, mikä voisi teoriassa aiheuttaa vaaraa.
Toisaalta ei liikenne ole mikään jääkiekko-ottelu jossa rangaistaan vaan vammojen perusteella, joten jos alue ei ole suljettu niin sakottaminen on hyvinkin loogista.
Sakottaminen voi olla loogista jostain syystä, mutta ei turvallisuuden vuoksi. Turvallisuus ylipäänsä on vain filosofinen konstrukti. Sille sitten sanellaan mielivaltainen määritelmä ja mielivaltaiset ehdot. Ja sitten aletaan sakottaa ja vangita ihmisiä, vaikkei kellekään olisi sattunut mitään konkreettista vahinkoa. Turvallisuusperuste on olemassa ainoastaan silloin, kun voidaan kussakin tapauksessa osoittaa välittömän vahingon aiheutuneen siitä toiminnasta, mihin ollaan turvallisuuden nimissä puuttumassa.
Voidaan toki ponnistaa myös siltä pohjalta, että katsotaan todennäköisyyksien määrittävän turvallisuusperusteista simputtamista. Esimerkkinä voitaisiin ajatella, että toisen ihmisen ampuminen metrin etäisyydeltä täyteen ladatulla revolverilla on kiellettävä, koska todennäköisyys, että seurauksena on ruumiinvamma on hyvin korkea. Jos konkreettisen vahingon aiheutumisen todennäköisyys jossain toisessa tarkastelun kohteena olevassa toiminnassa on paljon alhaisempi, ei ole mahdollista välttyä siltä tosiasialta, että joudutaan rajanvetotilateeseen määriteltäessä missä kohdassa vahingon muuttuvaa todennäköisyyttä rangaistavuus loppuu tai alkaa. Rajanveto tässä on joka tapauksessa mielivaltainen, koska kyse ei ole riskin olemassaolosta versus ei riskiä, vaan kysymys on siitä mikä todennäköisyys päätetään rangaistavuuden rajaksi.
Muuten olen sitä mieltä, että yhteiskunnallisesti ei ole olemassa mitään niin vaarallista ilmiötä kuin sokea tottelevaisuus.
P.S. Ei kannata myöskään sokeasti uskoa kaikkea mitä kuulee. Nopeusrajoitusten turvallisuutta lisäävä vaikutus ei välttämättä ole ensinkään selvä asia. USAssa Montanan osavaltiossa tehtiin tieteellinen tutkimus aiheesta, ja havainto oli, että liikenneonnettomuudet vähenivät kun nopeusrajoitukset lakkautettiin:
MONTANA: NO SPEED LIMITS RESULT IN FEWER ACCIDENTS
