Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

[Ezzy]

Ei oikeen löydy hyvää korvaajaa näille peleille:

XCOM 1 (UFO Enemy Unknown)
XCOM 2 (Terror From the Deep, peli joka jakaa mielipiteitä aika paljon)
XCOM 3 (Apocalypse, jakaa vielä enempi mielipiteitä tätä joko rakastaa tai vihaa, pelissä on paljon puutteita)

Orion 1, Orion 2
Master of Magic (uusintaversio ei korvannutkaan vanhaa vaikka vanhassa on todella pahoja korjaamattomia bugeja)

Civilization 2 (edelleen väitän että nyky-CIV kadotti jotain maagista joka oli CIV 2:ssa)

Heroes of Might and Magic 3
Disciples 2 (Heroes 3 klooni mutta hyvällä maulla tehty)

Kaikki on vuoropohjaisia.

Ja sitten reaaliaikastrategian joukosta kaivattaisiin korvaajaa Starcraft Broodwarille (1998) mutta ei oo löytynyt

Ootko testannut pelejä kuten Jagged Alliance 3, Wasteland 2 & 3, Phantom Doctrine, Into The Breach, Fights in Tight Spaces, Invisible Inc., Skald, Frozen Synapse 2 tai Tactical Breach Wizards?

 

[AsiJu]

Harkitsen tässä että pitäiskö hommata Pleikkari ihan vaan jotta vois pelata myös Demon Soulsin sekä Bloodbornen..

Pitäisi, ja ilmeisesti voisit PS5:llä pelata sekä Demon's Souls remaken, että Bloodbornen.

Demons on se ensimmäinen Souls peli ja monella tapaa uniikki, ja Bloodborne on vaan juuttaan kova.
Toki remake ei ole sama asia kuin originaali, mutta tietääkseni hyvinkin uskollinen teos on kyseessä (itse olen siis pelannut DeS PS3:lla ja BB PS4:llä).

Toisaalta jospa Sony jo viimein tekisi edes sen Bloodbornen PC version kun PS pelejä on ruvennut PC:lle siirtymään ja ilmeisesti PC puoli tuottaa Sonylle koko ajan paremmin.

 

[draco76]

Strategiapelejä kaipaaville hearts of iron iv, europa universalis iv sekä muut paradoxin pelit. Itse nautin kevyemmistä, kuten civilization.

 

[emagdnim]

Strategiapelejä kaipaaville hearts of iron iv, europa universalis iv sekä muut paradoxin pelit. Itse nautin kevyemmistä, kuten civilization.

Warzone 2100 kans jatkanut elämää vapaaehtoisvoimin

 

[Ezzy]

Hyvä aika testailla nyt joitain vuoropohjaisia, Steamissa on Turn-based RPG -ale menoillaan.

 

[Wolttis]

Ei oikeen löydy hyvää korvaajaa näille peleille:

XCOM 1 (UFO Enemy Unknown)
XCOM 2 (Terror From the Deep, peli joka jakaa mielipiteitä aika paljon)
XCOM 3 (Apocalypse, jakaa vielä enempi mielipiteitä tätä joko rakastaa tai vihaa, pelissä on paljon puutteita)

Orion 1, Orion 2
Master of Magic (uusintaversio ei korvannutkaan vanhaa vaikka vanhassa on todella pahoja korjaamattomia bugeja)

Civilization 2 (edelleen väitän että nyky-CIV kadotti jotain maagista joka oli CIV 2:ssa)

Heroes of Might and Magic 3
Disciples 2 (Heroes 3 klooni mutta hyvällä maulla tehty)

Kaikki on vuoropohjaisia.

Ja sitten reaaliaikastrategian joukosta kaivattaisiin korvaajaa Starcraft Broodwarille (1998) mutta ei oo löytynyt

Musta tuo uusi XCOM 2 on ihan hyvä seuraaja noille vahoille, ainakin itse jaksanut sitä vääntää.
Orionin tapaiset on korvannut Stellaris, oikeen mikään muu vastaavista ole iskenyt.
Ja civilizationeista samaa mieltä, uusimmissa ei oikein enää ole samaa tuntua, edelleen pelailen mieluiten Civiliztion IV:tä mikä oli se viimeinen "vanhan mallinen" civilization. mihin myös tarjolla pilvin pimein hyviä ja vähän huonommpia modeja.

 

[Taneli-]

Ei oikeen löydy hyvää korvaajaa näille peleille:

XCOM 1 (UFO Enemy Unknown)
XCOM 2 (Terror From the Deep, peli joka jakaa mielipiteitä aika paljon)
XCOM 3 (Apocalypse, jakaa vielä enempi mielipiteitä tätä joko rakastaa tai vihaa, pelissä on paljon puutteita)

Orion 1, Orion 2
Master of Magic (uusintaversio ei korvannutkaan vanhaa vaikka vanhassa on todella pahoja korjaamattomia bugeja)

Civilization 2 (edelleen väitän että nyky-CIV kadotti jotain maagista joka oli CIV 2:ssa)

Heroes of Might and Magic 3
Disciples 2 (Heroes 3 klooni mutta hyvällä maulla tehty)

Kaikki on vuoropohjaisia.

Ja sitten reaaliaikastrategian joukosta kaivattaisiin korvaajaa Starcraft Broodwarille (1998) mutta ei oo löytynyt

Koska aika kultaa muistot ei nyt suoranaista korvaajaa varmaan löytyne mutta esim. Age of Wonders 4 on yllättävän hyvä. HoMM tyyppinen peli taas olisi Songs of Conquest peli. Toki siinäkin tulee se että yhtä laajaa editoria, lukematonta määrää karttoja sekä toimivaa oikeasti "hyvää" tekoälyä kuin HoMM III oli on aika turha etsiä.

Dominions pelisarja on kierrospohjainen pelisarja mistä voisit pitää? Uusimman pelin arvostelu: Dominions 6 review - somehow, the best god game got better

Jos olet yhtään kuten minä olin ja olen vieläkin rakastat Battletech peliä ja siihen modeja (esim: BattleTech Extended 3025-3061 1.9.3.7 tai uudempi äskettäin julkaistu: BattleTech Extended - Tactics ) Kyseinen peli ottaa suoraan 1980-luvun Battletech ja Mechwarrior lauta/roolipelille sääntöjä ja toimii vuoropohjaisesti.

 

[maek100]

57 vuotiaana on tullut pelattua lähinnä kolmea peliä. MFS 2020, PUBG ja Snowrunner. PUBG lähinnä siksi että on helppo peli pelata max. puolen tunnin sessio 100:aa ihmispelaajaa vastaan (tosin nykyisin voi olla botteja myös). Snowrunner on mahtavasti toteutettu fysiikalta ja muutenkin. MFS 2020:lla on lennettävissä koko maailma.

 

[lors lara]

Koska aika kultaa muistot ei nyt suoranaista korvaajaa varmaan löytyne

Age of Wonders 4

HoMM tyyppinen peli taas olisi Songs of Conquest peli.

Dominions pelisarja on kierrospohjainen pelisarja mistä voisit pitää?

Jos olet yhtään kuten minä olin ja olen vieläkin rakastat Battletech peliä ja siihen modeja (esim: BattleTech Extended 3025-3061 1.9.3.7 tai uudempi äskettäin julkaistu: BattleTech Extended - Tactics ) Kyseinen peli ottaa suoraan 1980-luvun Battletech ja Mechwarrior lauta/roolipelille sääntöjä ja toimii vuoropohjaisesti.

Kiitoksia ehdotuksista, pitää tutustua näihin

 

[Taneli-]

Kiitoksia ehdotuksista, pitää tutustua näihin

Varsinkin tuossa Battletech:n artikkelissa täytyy muistaa että arvostelija tekee työtään. Eli hänellä oli vain tietty aika testata peliä ja siksi siinä on jopa ns. väärää tai värittynyttä tietoa. Esim. "The worst of the issues I saw, however, was when the AI-controlled allies I was supposed to protect in an escort mission glitched out. Despite clearing every enemy and trying my hardest to guide them, they refused to move forward and I was forced to forfeit the mission altogether."

Tuo toimii oikeasti siten että (ainakin yhden) sinun yksikkösi täytyy olla riittävän lähellä "suojelemassa" suojeltavia yksiköitä. Tai ne eivät vain liiku (piste). Se on sekä hyvä että huono puoli (voit mennä etukäteen tiedustelemaan paikkaa, voi sijoittaa joukkosi miten haluat [esim. hitaat raskaasti iskevät tulivoimaiset robotit eteen], voit pyöriä kaikilla mecheillä ympärillä tms) ja sitten vasta tuoda nopean tiedustelija robotin lähelle jolloin suojeltava seurue liikkuu eteenpäin.

Samaten valitukset siitä että osuminen ja osumien vastaanottaminen olisi "randomia" pitää teoriassa nopeasti katsoen paikkansa. Mutta se on hieman sama kuin jos henkilölle joka ei ole koskaan käsitellyt tuliasetta annetaan haulikko ja hän räimäsee "sinneppäin lonkalta" yllättyen rekyylistä. Eli kun hahmot (pilotit) saavat kokemusta he valitsevat mitä kykyjä parantavat ja noiden modien avulla myös mitä pidempään (useammin) käytät tiettyä robottia sen parempi olet sitä ohjaamaan.. harjoittelu tekee mestarin.

Toki täytyy ymmärtää että jos itsellä on tuhansia tunteja takana tuossa pelissä ja ties miten pitkään amigan MechForce pelissä, paljon PC:n eri MechWarrior jne. peleissä unohtamatta alkuperäisiä lautapelejä jne.. vastaan sitten tyyppi joka luultavasti ei ole noita pelannut ja saa tehtäväkseen testata peliä "pari päivää" ei sitä kickstartannut tai tiedä loresta tai pelistä sen enempää ja pelaa hieman (tai jopa läpi) kampanjaa.. noh.

Toki peli oli aikoinaan (2015 taisi olla kicstart olikohan 2018 julkaisu) ehkä raskas jos ei ollut SSD levyä ja hidas GPU & CPU. Mutta nykyisin se on täysin sulava kokemus ja kierrospohjaisena ei oikeasti edes vaatisi 144FPS monitoria mikä itsellä on käytössä. Toisaalta R9 Nano / Vega 56 ja 1440p 144Hz näytöllä se aikoinaan saattoi vaatia hieman asetusten hienosäätöä.

Tietysti se osuus pitää paikkansa että JOS ei ole rakastanut maailmaa ja lukenut satoja Battletech kirjoja jne ( esim: List of BattleTech Print Novels and Anthologies ) voi tulla tunne että pelissä on aivan liikaa luettavaa ja opeteltavaa. Eikä hommia opeteta tarpeeksi. Tietysti teoriassa maalaisjärjellä pääsee jo kohtuu pitkälle mutta suurimmassa osassa peleistä ei tarvitse ajatella joten sekin voi tulla yllätyksenä (oikeasti jos olet korkealla siitä tulee bonusta, jos kuumenet ja menet veteen se auttaa, jos taas tulee napalmia niskaan kuumenet lisää ja ohjelmistot voivat jopa sulkeutua liiallisesta kuumuudesta jolloin ohjaamasi robotti voi jopa kaatua, hyppiminen, juokseminen, ampuminen ja kaikki tuottaa lämpöä, ympärillä tapahtuu kaikkea ja "aika kulkee" sekä tuossa on varsinkin modien ansiosta ihan "oikeaa" historiaa vuosikymmeniä takana mitä tuodaan esille ja uusia robotteja, teknologiaa, aseita, valtioita, vihollisia jne. ilmestyy kun aikaa kuluu)

 

[Bigfoot007]

Seuraavana työnalle vanhat kunnon Gameboy klassikot. Zelda Oraclesit hakattu kohta läpi, seuraavaksi vähän Wariolandia ja Gargoyles Questia!

 

[hanse]

(poisto)

 

[tteravai]

Pitäisi, ja ilmeisesti voisit PS5:llä pelata sekä Demon's Souls remaken, että Bloodbornen.

Demons on se ensimmäinen Souls peli ja monella tapaa uniikki, ja Bloodborne on vaan juuttaan kova.
Toki remake ei ole sama asia kuin originaali, mutta tietääkseni hyvinkin uskollinen teos on kyseessä (itse olen siis pelannut DeS PS3:lla ja BB PS4:llä).

Toisaalta jospa Sony jo viimein tekisi edes sen Bloodbornen PC version kun PS pelejä on ruvennut PC:lle siirtymään ja ilmeisesti PC puoli tuottaa Sonylle koko ajan paremmin.

Kiitti vaan kannustuksesta, ja tulikin hankittua käytetty PS4 (40€) ja Bloodbornekin löytyi kympillä Sonyn kaupasta. On todellakin juuttaan kova

Demon's soulsia olen pelannut PCllä emulaattorilla, toimii jopa online-ominaisuudet privaserverin kautta, naisystävän kanssa pelailtu. Onhan se hiukka vanhahko ja kankea verrattuna muihin sarjan peleihin, mutta yllättävän saman fiilis kuitenkin kuin DS ja Elden Ring.

 

[ariman]

Bäfä 3&4 olivat mukavan simppeleitä, ei liikaa liikkuvia
Kauhulla katellut joitain uusia pelejä joissa pitää/voi itse kasata aseet ja varustaa ukkoa 1h ennen kuin voi alkaa pelaamaan :/
Onkos uudemmissa peleissä mitään simppeliä räiskintää?

 

[latee77]

Huomannut sen ettei oikein jaksa enää innostua uusista peleistä, eikä aikaa ole liikoja kun muitakin harrastuksia. Silti koneen osat on tehokkaimmasta päästä ja varmaan mieto koneen rakentelukin pitää vielä kiinnostusta yllä.

Nykyään pelaaminen jäänyt lähinnä muutaman kaverin kanssa CoDeja pelatessa, yhtälailla jutustelua + jokunen lonkku kuin varsinaista suorittamista. Uusi pelimuoto DMZ hidas tempoisempi ja rennompaa menoa kuin moninpeli niin sopii välillä oikein hyvin vkl iltoihin. Ja kun nyt on uudesta MW.stä lähtien voinut pelata PC:llä ja konsoleilla yhdessä niin on tuonut paljon lisää itelle tuohon kiinnolstavuuteen. Aikaisemmin mulla oli sekä Xbox että PC, nyt ei enää konsolia tarvi ja PC:llä saa kaikki herkut mukaan niin jaksaa yhä pelailla. Crossplayn ja DMZ:n puolesta nämä uudemmat CoD:it on todella tervetulleita tekeleitä.

Noissa CoD:eissa pitäisi olla Skill based match making sijasta "Age based match making"

Mutta kaipaisi kyllä jotain fantasia aiheista Co-Oppia myös, joku Skyrim tyyppinen pienellä kaveriporukalla maistuisi

Samat harrastukset, samaa pelleilyä, lelut vaan kalliimpia kuin nuorena.

 

[miksu8]

Mulla oli kaksi kulta-aikaa. Ensimmäinen kuusnepalla simppelit strategiapelit kuten Boulder Dash. Toinen PC:llä Doomin ja Half Lifen aikakausi. Ehkä ikäkin on tehnyt tehtävänsä, kun nyky-3D-pelit vaikuttavat kovin lapsellisilta. Juostaan jonkin karttapisteen perässä ja tarkoilla ohjeilla mitä seuraavaksi pitää tehdä.

 

[Sikatiiker]

Noissa CoD:eissa pitäisi olla Skill based match making sijasta "Age based match making"

Tämä oikeastaan oli se mikä laukaisi turhautuneisuuden kaikkeen verkkopelaamiseen 25 ikävuoden tienoilla. Siihen asti pelailin aika paljon sekä yksinpelejä tarinoiden vuoksi, että moninpelejä statsien, saavutusten ja kaverien kanssa mikkiin höpöttämisen vuoksi. Nykyään pelaan ehkä 1-2 krt/kk.

Mulla oli kaksi kulta-aikaa. Ensimmäinen kuusnepalla simppelit strategiapelit kuten Boulder Dash. Toinen PC:llä Doomin ja Half Lifen aikakausi. Ehkä ikäkin on tehnyt tehtävänsä, kun nyky-3D-pelit vaikuttavat kovin lapsellisilta. Juostaan jonkin karttapisteen perässä ja tarkoilla ohjeilla mitä seuraavaksi pitää tehdä.

Joo, tuntuu että kaikki pelit ovat sitä samaa jotenkin. Ei oikein jaksa kiinnostaa uudet pelit kuin sen verran että alkututorialit on ohi ja pääsee vähän näkemään mitä siinä kuuluu tehdä. PS5-sukupolvella parhaiten napannut Aliens Fireteam Elite ja Borderlands 3. Viimeisin peliostoskin kertonee jotain, se oli Diablo II Resurrected.

 

[swttii]

Tämä oikeastaan oli se mikä laukaisi turhautuneisuuden kaikkeen verkkopelaamiseen 25 ikävuoden tienoilla. Siihen asti pelailin aika paljon sekä yksinpelejä tarinoiden vuoksi, että moninpelejä statsien, saavutusten ja kaverien kanssa mikkiin höpöttämisen vuoksi. Nykyään pelaan ehkä 1-2 krt/kk.

Joo, tuntuu että kaikki pelit ovat sitä samaa jotenkin. Ei oikein jaksa kiinnostaa uudet pelit kuin sen verran että alkututorialit on ohi ja pääsee vähän näkemään mitä siinä kuuluu tehdä. PS5-sukupolvella parhaiten napannut Aliens Fireteam Elite ja Borderlands 3. Viimeisin peliostoskin kertonee jotain, se oli Diablo II Resurrected.

Mulla oli kaksi kulta-aikaa. Ensimmäinen kuusnepalla simppelit strategiapelit kuten Boulder Dash. Toinen PC:llä Doomin ja Half Lifen aikakausi. Ehkä ikäkin on tehnyt tehtävänsä, kun nyky-3D-pelit vaikuttavat kovin lapsellisilta. Juostaan jonkin karttapisteen perässä ja tarkoilla ohjeilla mitä seuraavaksi pitää tehdä.

En kyllä ymmärrä valitusta että pelit ois jotenkin huonoja nykyään. Ehkä jos pelaa väkisin AAA pelejä jotka sattuu olemaan muodissa, varmaan vaikuttaa että pelit on samanlaisia.

Kuitenkin todellisuudessa Steamissa on pelejä ihan älyttömästi ja en usko että on olemassa genreä josta ei löydy hyviä pelejä pelattavaksi.

Se on sitten eri asia että kun vanhenet, et saa enää kiinni sitä samaa fiilistä miltä pelaaminen nuorena tuntui. Se ei vaan ole pelien vika.

 

[majuha]

Itse pelailen tällä hetkellä COD MW3 ja pelkkää Multiplayeria. Ei jaksa enää keskittyä hirveästi ja nuo on sellaisia sopivan lyhyitä pätkiä. Onpahan tullut tahkottua sitä jo yli 750 Levelin verran.. Pelejä olisi kyllä olemassa jo ostettuna esim. JA3 ja paljon paljon muuta... Innoissani tullut niitä ostettua, mutta kun ovat niin monimutkaiseksi jo tehtyjä ja vievät aikaa niin paljon, niin ei ole sitten alkua pidemmälle päässyt. Ehkä sitten eläkkeellä jos sinne asti pääsee hengissä.

t. 56,5 vuotias

 

[Cereal killah]

Ehkä ikäkin on tehnyt tehtävänsä, kun nyky-3D-pelit vaikuttavat kovin lapsellisilta. Juostaan jonkin karttapisteen perässä ja tarkoilla ohjeilla mitä seuraavaksi pitää tehdä.

Eikö tämä nyt ole ihan siitä kiinni että mitä sattuu pelaamaan. Tuollainen "liiallisen kädestäpitelyn vaikutus immersioon" on ihan tyypillinen pelintekijöiden havaitsema ongelma ja siksi tekevät jotain vähän eri tavalla. Outward oli minulla sellainen että kun peli ei käytännössä auta mitään ja ihan itse saa tajuta mitä tehdä ja minne mennä, niin kyllähän siinä immersiota oli kun pakeni jotain susia kohti ainoaa tuttua kotia. Ja varmasti näitä on vaikka mitä, en nyt itse mitenkään erityisen kartalla ole mitä kaikkea löytyykään.
Oletan että "tarkat ohjeet" tarkoitti jotain quest logia eikä vaan sitä että netistä saa ohjeet kaikkeen, sehän on täysin omasta valinnasta kiinni. Käyttöliittymiäkin voi tyypillisesti säätää esim. quest markerien suhteen.

 

[Sikatiiker]

Se on sitten eri asia että kun vanhenet, et saa enää kiinni sitä samaa fiilistä miltä pelaaminen nuorena tuntui. Se ei vaan ole pelien vika.

Joo tämähän se oikea syy taitaa olla. Kyllä aina jotain jaksaa pelailla kun pleikkarin käynnistää, mutta ei mitään peliä enää sentään jaksa 5h tai yli tahkota. Loppuu pelailu tunnin tai max. parin jälkeen. Paitsi sitten jos saa jonkun nuorena pelaamansa pelin käsiinsä, nostalgia kyllä innostaa.

 

[swttii]

Eikö tämä nyt ole ihan siitä kiinni että mitä sattuu pelaamaan. Tuollainen "liiallisen kädestäpitelyn vaikutus immersioon" on ihan tyypillinen pelintekijöiden havaitsema ongelma ja siksi tekevät jotain vähän eri tavalla. Outward oli minulla sellainen että kun peli ei käytännössä auta mitään ja ihan itse saa tajuta mitä tehdä ja minne mennä, niin kyllähän siinä immersiota oli kun pakeni jotain susia kohtia ainoaa tuttua kotia. Ja varmasti näitä on vaikka mitä, en nyt itse mitenkään erityisen kartalla ole mitä kaikkea löytyykään.
Oletan että "tarkat ohjeet" tarkoitti jotain quest logia eikä vaan sitä että netistä saa ohjeet kaikkeen, sehän on täysin omasta valinnasta kiinni. Käyttöliittymiäkin voi tyypillisesti säätää esim. quest markerien suhteen.

Jeps, en oo ite pahemmin pelannut ubisoftin open worldeja, mutta kuulemma niistäkin voi yleensä poistaa suurimman osan UI elementeistä, niin on immersio ihan eri tasolla. Toki sitten ilmeisesti voi välillä tulla jotain ongelmiakin joidenkin tehtävien kanssa kun tekijät eivät ole muistaneet että UI:n voi disabloida.

 

[miksu8]

Eikö tämä nyt ole ihan siitä kiinni että mitä sattuu pelaamaan. Tuollainen "liiallisen kädestäpitelyn vaikutus immersioon" on ihan tyypillinen pelintekijöiden havaitsema ongelma ja siksi tekevät jotain vähän eri tavalla. Outward oli minulla sellainen että kun peli ei käytännössä auta mitään ja ihan itse saa tajuta mitä tehdä ja minne mennä, niin kyllähän siinä immersiota oli kun pakeni jotain susia kohtia ainoaa tuttua kotia. Ja varmasti näitä on vaikka mitä, en nyt itse mitenkään erityisen kartalla ole mitä kaikkea löytyykään.
Oletan että "tarkat ohjeet" tarkoitti jotain quest logia eikä vaan sitä että netistä saa ohjeet kaikkeen, sehän on täysin omasta valinnasta kiinni. Käyttöliittymiäkin voi tyypillisesti säätää esim. quest markerien suhteen.

Joo viimeksi pelaillut Cyberpunkin lisäriä ja peli on suunniteltu niin, että ohjeita pitää lukea ja suorittaa tarkassa järjestyksessä, muuten menee hankalaksi. Tämän tyyppisiä ison budjetin pelejä on sitten osunut eteen useita.

 

[Maklaitti]

En kyllä ymmärrä valitusta että pelit ois jotenkin huonoja nykyään. Ehkä jos pelaa väkisin AAA pelejä jotka sattuu olemaan muodissa, varmaan vaikuttaa että pelit on samanlaisia.

Kuitenkin todellisuudessa Steamissa on pelejä ihan älyttömästi ja en usko että on olemassa genreä josta ei löydy hyviä pelejä pelattavaksi.

Se on sitten eri asia että kun vanhenet, et saa enää kiinni sitä samaa fiilistä miltä pelaaminen nuorena tuntui. Se ei vaan ole pelien vika.

Omalla kohdalla huomannut, että mielenkiinto siirtynyt enemmän "vanhenemisen" myötä indietyyppisiin simuihin. Ei tarvitse edes olla kovin hierottu graafisesti tai muuten, niin saattaa jaksaa tahkota pitkäänkin. Kai siihen rujouteen vähän samaistuu ja kaiken ei tarvitse olla niin karkkia, mitä AAA peleissä nykyään.
Toki on poikkeuksia kuten RDR-sarja ja GTA:t. Kutonen kun tulee, niin aivan varmasti tulee pelattua taas. Kaikkea tulee toki kokeiltua, mutta esim. Starfield ei jaksanut kantaa kovinkaan montaa tuntia noin esimerkkinä.

 

[swttii]

Omalla kohdalla huomannut, että mielenkiinto siirtynyt enemmän "vanhenemisen" myötä indietyyppisiin simuihin. Ei tarvitse edes olla kovin hierottu graafisesti tai muuten, niin saattaa jaksaa tahkota pitkäänkin. Kai siihen rujouteen vähän samaistuu ja kaiken ei tarvitse olla niin karkkia, mitä AAA peleissä nykyään.
Toki on poikkeuksia kuten RDR-sarja ja GTA:t. Kutonen kun tulee, niin aivan varmasti tulee pelattua taas. Kaikkea tulee toki kokeiltua, mutta esim. Starfield ei jaksanut kantaa kovinkaan montaa tuntia noin esimerkkinä.

Jeps, indiepuolella on ihan älyttömästi tarjontaa jos ei tarvii olla graafisesti uusinta uutta peli.

Starfieldin käsikirjoitus on vaan niin huono ja tehty jollekin 12-vuotiaille pääosin, niin pilasi muuten hyvän aihion pelille.

Mutta onneksi aikuisempaa tarinankerrontaa löytyy AAA Cyberpunkista tai vaikka indie puolelta Disco Elysium.

 

[Hyrava]

mutta kun ovat niin monimutkaiseksi jo tehtyjä ja vievät aikaa niin paljon, niin ei ole sitten alkua pidemmälle päässyt.

Tämä on vähän itsellänikin, alkaa olemaan suuri osa uusista peleistä niin monimutkaisia ettei jaksa. Ei jaksa enää opetella mitään 50 eri näppäintä, monimutkaisia käyttöliittymiä, monimutkaisia pelimekaniikoita/logiikoita tai muita vastaavia. Tai sitten nykypelit vaativat jotain supernäytönohjainta ja uusimpia prossuja tms ja ovat suurimmaksi osaksi multimediapläjäytyksiä joihin on piilotettu peli joukkoon.

Onneksi vanhoja pelejäkin vielä riittää... Nykyään tulee pääosin pelailtua sellaisia simppeleitä ajantappopelejä joita on helppo pelata pienissä paloissa.

 

[Maklaitti]

Jeps, indiepuolella on ihan älyttömästi tarjontaa jos ei tarvii olla graafisesti uusinta uutta peli.

Starfieldin käsikirjoitus on vaan niin huono ja tehty jollekin 12-vuotiaille pääosin, niin pilasi muuten hyvän aihion pelille.

Mutta onneksi aikuisempaa tarinankerrontaa löytyy AAA Cyberpunkista tai vaikka indie puolelta Disco Elysium.

Tuo Disco Elysium on ollut pitkään kokeiltavien listalla. Se on ollut kovassa alessakin jossain välin, mutta missasin sen. Täytynee alkaa taas seurailemaan ja koettaa.
Cyberpunkkia pelasin kertaheitolla aika pitkälle, mutta sitten tuli pelaamiseen pitkä tauko ja tauon jälkeen ei enää muistanut kaikkia juttuja ja se jäi sitten vaiheeseen. Todella koukuttava peli silti.
Nykypeleihin kun joutuu hieman enemmän syventymään mitä 90-luvulla johonkin Marioon. Niin paljon kaikenlaista micromanagerointia mikä vaikuttaa sitten itse pelikokemukseen.

 

[Robin113]

Cs 1.5 ja 1.6 vielä pelaan satunnaisesti, Go pilasi kaiken

 

[WillYo]

Cs 1.5 ja 1.6 vielä pelaan satunnaisesti, Go pilasi kaiken

OG CS Amis aikoihin pelattiin kaverin kans kovasti. Sittemmin on itsellä CS:t jääneet.
Nykyään Battlefield-sarja on kova sana ja silloin tällöin käydää Apexia tai PUBGia laittamassa.
Yksikseen tulee pelailtua mm. CP2077, Witcher 3, Remnant ja joitain arcade ajeluita. Vähän koittanut myös tökkiä noita ARPG:ta josko innostuisi mutta esim. Grim Dawn ei jaksanut kiinnostaa kampanjaa pidemmälle eikä Diablo 4:n ilmaiskokeilut sytyttäneet senkään vertaa.
Ajopeli puolelta kovasti odottelen jatkoa Wreckfestille. Sopivaa aivot narikkaan hauskanpitoa omaan mieleen. Ratti(G923) tuli hävitettyä kun ei oikein jaksanut ainaista rumbaa siirrellä näppiksen edestä pois ja takaisin kun esim. Forza Horizonia pelasi. FH ja Wreckfest kun toimii mainiosti myös padilla.
Ikää 39 ja pelit jaksaa kiinnostaa vielä toistaiseksi. Aikaakin olen onnistunut pelaamiseen järjestämään. Telkkaria esim. ei tule juuri katsottua vaan mieluummin olen koneella. Pääsee paremmin pakoon arkea.

 

[JohnD]

CS:ää on tullut jauhettua sen kaikissa muodoissa 2000 vuodesta lähtien Välillä oli kuuden vuoden tauko mutta sitten lähti taas... välillä tulee kokeiltua jotain yksinpelejä mutta en vaan pääse niihin sisälle, ei osaa eläytyä niihin tms.
Sitten aina palaan takaisin CS pariin, ainut peli mistä saa adrenaliiniryöpyt. Ei vaan meinaa enää pärjätä reaktioajassa noille junnuille.. mutta onneksi on olemassa liiga nimeltää pappaliiga joka on +30v pelaajille.. tosin ne kolmekymppsietkin on reilusti nuorempia kuin minä itse, refleksien heikentymistä pitää yrittää kompensoida vanhan ketun viekkaudella

Tuota paljon kehuttua disco elysiumia jaksoin kokeilla ehkä 30min, sitten meni moti ja cs käyntiin. Olen todennut että minusta ei vain ole yksinpeleihin, mikä myös harmittaa FPS pelit ovat kiehtoneet aina.. aikuisiällä ainoat yksinpelit mitä olen pelannut läpi asti ovat skyrim ja fallout 3..

 

[ariman]

.. mutta onneksi on olemassa liiga nimeltää pappaliiga joka on +30v pelaajille..

30+ Pappoja??? t. 60v pappa

Mutta joo... pelannut Horizon Westiä parisataa tuntia ja varmaan puoliakaan kaikista gismoista osaa käyttää. Monet pelit menny turhan monimutkasiksi.

 

[Taneli-]

En mene ihan 100% allekirjoittamaan sitä että pelit olisivat välttämättä monimutkaisempia. Muistan kun Baldur's Gate julkaistiin ja käytin ensimmäisen illan tunnit ohjekirjan lukemiseen, seuraavan päivän varmaan tein vaan hahmoa (tai useampia hahmoja).

Nyt kun on enempi ikää sitä ei tahdo vaan kuluttaa useita vuorokausia tai edes tunteja opetteluun vaan pitäisi heti saada se vähäinen aika hyötykäyttöön kun tilaisuus pelaamiseen tulee.

 

[Robin113]

Parhaimmat nautinnot saa kuitenkin edelleen Wow Classicista - varsinkin jos on kaveri jonka kanssa pelata. Derppailua, twinkkailua battlegroundeissa ja tuttuja NPC:itä pilaamattomassa ympäristössä (TBC:n jälkeiset jatko-osat). Hakataan kuparia yms ja craftataan omia aseita.

Hauskuutta lisää Blizzardin lisäämät Season Of Discoveryt. Tahti on hieman liian raju, eli ei kerkeä levuttaa tarpeeksi nopeaa kun jo uusi level cap on tullut. Noin ~12e/kk tästä nautinnosta on pieni hinta.

-Eve-online on myös mukaansa tempaiseva ja saa paljon hauskaa ja kivaa tehtyä yksin, mutta pelin opetteluun menee kyllä aikaa. Ilmainen tiettyyn pisteeseen asti.
-World of tanks ja World of Warships on myös mukavaa ajanvietettä.

 

[Ariakos]

Pelaamisessa iän myötä huomaan saman ilmiön kuin musiikkimaussa: pääosin sitä urautuu pelaamaan niitä muutamia matkan varrella hyväksi havaittuja klassikoita (tai niiden tuoreinta versiota, kuten Civilization-sarja). Tai sitten luottaa (välillä turhankin sokeasti) johonkin pelistudioon vanhojen hyvien kokemusten perusteella (Rockstar, Bethesda). Itse rohmuan edelleen uusia pelejä AAA-peleistä indieen, mutta suurin osa niistä sujahtaa oikeasti vain backlogiin odottamaan "parempia" aikoja. Sitä haluaa jotain tuttua, tai ainakin helposti lähestyttävää.

Tällä hetkellä ylivoimaisesti eniten on koukuttanut Mount & Blade 2: Bannerlord (peliaikaa 1300h lasissa kolmen vuoden aikana, aina Early Accessista asti), Medieval Dynasty ja mustana hevosena Steam Deckillä huumaavaa riippuvuutta aiheuttava Vampire Survivors. Siinä sivussa olen toki pelannut aika intensiivisesti joitakin pelejä, mutta ne noudattavat yleensä yllämainitsemaani nostalgiakaavaa (mm. Jagged Alliance 3, Fallout 4, Cyberpunk 2077, Starfield, Ghost Recon: Breakpoint).

Pahiten nakertaa isometriset roolipelit. Mä rakastin nuorempana yli kaiken Fallouteja ja Baldur's Gateja 1+2. Ja olen tosi, tosi iloinen kun viimeisen 10-15v aikana on tullut vaikka ja mitä isometristä uutta pelattavaa sillä saralla. Mutta suurin osa niistä on joko mennyt multa täysin ohi tai olen aloittanut joitakin pätkän matkaa ja peli on sitten jäänyt jostain syystä kesken (mm. Pillars of Eternity 1, Wasteland 2+3, Divinity: Original Sin 2, Disco Elysium, Shadowrun Returns) niin edes Baldur's Gate 3 ei houkuta minua yhtä paljon kuin pelata TAAS 10+n kertaan BG2 läpi.

 

[JohnD]

Kannattaa kokeilla sellaista peliä kuin 7 days to die, jos yhtään kiinnostaa survival/crafting/zombie -menot. Tässä pitää yrittää selvityä -> haalia tarvikkeita ja rakentaa ja parannella linnoitusta, koska aina seitsemän päivän välein tulee "blood moon" jolloin zombia tulee kimppuun joka suunnasta koko yön ajan. Tätä peliä on tullut pelailtua varmaan 10v välillä enemmän ja välillä vähemmän, sitä kehitetään vieläkin vaikka on "julkaistu" 2014. Ollut early accessina tyyliin vuoteen 2024 asti Jotenkin aina tässä alkutalvesta alkaa nousta pelihimot ja aletaan kavereiden kanssa pelaamaan porukalla, huomenna olisi tarkoitus vuokrata serveri. Tätä peliä voi pelata PvP tai PvE meiningillä itse tykkään enemmän pvp, paljon jännittävempää loottailla kamaa jos joku voi ampua sinut ja viedä kaikki kamat tai pääset itse yllättämään jonkun toisen pelurin. Vieläkin menee kylmät väreet kun zombie pääsee yllättämään vaikka pelitunteja taitaa olla +700h. Pelin ongelmana on ehkä se että siinä ei ole varsinaisesti loppua, peli loppuu sitten kun serveri wipataan tai alkaa kyllästyttämään. Hyvän serverin löytyminen voi myös olla haastavaa. Ja tähän peliin saa uppoamaan aikaa, jota itselläkään ei paljoa ole

 

[ziizaah]

Pelaamisessa iän myötä huomaan saman ilmiön kuin musiikkimaussa: pääosin sitä urautuu pelaamaan niitä muutamia matkan varrella hyväksi havaittuja klassikoita (tai niiden tuoreinta versiota, kuten Civilization-sarja). Tai sitten luottaa (välillä turhankin sokeasti) johonkin pelistudioon vanhojen hyvien kokemusten perusteella (Rockstar, Bethesda). Itse rohmuan edelleen uusia pelejä AAA-peleistä indieen, mutta suurin osa niistä sujahtaa oikeasti vain backlogiin odottamaan "parempia" aikoja. Sitä haluaa jotain tuttua, tai ainakin helposti lähestyttävää.

Näin vanhemmalla iällä itsellä ei ole aikaa opetella kaikkia uusien pelien hienouksia. Huomaan itsekkin pelaavani vanhoja klassikkoja uudestaan läpi kun tietää miten pelimekaniikka toimii ja ei tarvitse hyviä buildeja googletella tuntitolkulla. Jotenkin tuntuu, että nykyään pelit ovat joko hemmetin yksinkertaisia, tai sitten vaativat todella paljon omaksumista oppimiseen (etenkin strategiapelit).

Surullista muuten huomata, miten moni pelisarja vaan on huonontunut uusien julkaisuiden myötä (Dragon Age, Mass Effect, Deus Ex, Fallout). Cyberpunk on harvoja "uusia" pelejä mitkä ovat itseeni iskeneet yhtä kovin kun nuo jotkut vanhat hittipelit. Nämä nykyiset pelikehittäjät ovat jo eri sukupolvea itseeni verrattuna, että taitaa vaan olla pettymyksiä luvassa tulevaisuudessa.

Mieluiten sitä kuitenkin pelailee kavereiden kanssa jotain moninpelejä, CS2:sta tulee jauhettua pappaliigassa ja Deadlockin betaakin on tullut pelattua kaverin kanssa. Niihin vaan pitää sitten saada irroitettua useampi tunti aikaa putkeen.

 

[Varistin]

Vähän samoja fiiliksiä täällä, eli tulee pelattua muutamia samoja vanhoja pelejä uudelleen. Nyt kun mietin, viimeinen peli joka itselle oikein tosissaan on iskenyt ja koukuttanut oli Skyrim, joka julkaisiin 13 vuotta sitten. Toki omalla vanhenemisella on varmasti osansa asiaan, en esimerkiksi enää mitenkään jaksa edes viikonloppuisin sellaisia aamuyöhön jatkuvia 6+ tunnin pelisessiota, joita tuli vedettyä vielä vaikka Skyrim julkaisun aikoihin.

Olen myös melkolailla genrerajoittunut pelaamisessa, pelaan melkein pelkästään ekan persoonan ammuskelu- tai seikkailupelejä, ja joskus ehkä jotain kevyitä pulmapelityyppisiä. En myöskään jaksa alkuunkaan opetella jotain monimutkaisia pelimekaniikkoja tai grindata samoja kohtia uudelleen ja uudelleen, peliin pitää päästä sisään helposti ja oppimiskäyrä saisi olla loivahko. Tällä hetkellä menossa uutena kokemuksena on Wolfenstein: The Old Blood, joka on perusräiskintänä sopivan kevyttä, että sitä voi pelata vaikka tunnin silloin tällöin.

 

[latee77]

Samaa mieltä ettei oikein jaksa alkaa opetella mitään kummallisia kikkailuja peleissä.

Eniten naurattaa / kiukuttaa jo vuosikymmeniä käytetyt punaiset tynnyrit yms. jotka räjähtää ammuttaessa. Eikö mitään muuta vaihtelua

Uusinta Warhammeria pelasin tutoriaalin verran, suoraan sanottuna on nähty se kujanjuoksu ja puuha niin monta kertaa että tuli vaan mitta täyteen ja rahat takas. Kattoo nyt uudelleen jos kamut sen hommaa vielä, co oppina varmaan hyvä.

Nykyään pitää olla co-oppi / moninpeli että tulee samalla pidettyä yhteyttä vanhoihin kavereihin muutenkin kuin whatsupilla. Siihen vkl pari lonkkua kylkeen niin hyvää settiä.

 

[draco76]

Samaa mieltä ettei oikein jaksa alkaa opetella mitään kummallisia kikkailuja peleissä.

Eniten naurattaa / kiukuttaa jo vuosikymmeniä käytetyt punaiset tynnyrit yms. jotka räjähtää ammuttaessa. Eikö mitään muuta vaihtelua

Uusinta Warhammeria pelasin tutoriaalin verran, suoraan sanottuna on nähty se kujanjuoksu ja puuha niin monta kertaa että tuli vaan mitta täyteen ja rahat takas. Kattoo nyt uudelleen jos kamut sen hommaa vielä, co oppina varmaan hyvä.

Nykyään pitää olla co-oppi / moninpeli että tulee samalla pidettyä yhteyttä vanhoihin kavereihin muutenkin kuin whatsupilla. Siihen vkl pari lonkkua kylkeen niin hyvää settiä.

Minusta Space Marine 2 on niitä hyviä pelejä. Sen verran lyhyt, että jaksaa pelata. Taustalla tosin warhammer 30K/40K harrastus, joka antaa pontta. Pidin jopa Space Hulk: Deathwing pelistä aikoinaan. Eka Space Marine oli noista paras, mutta suosikkini lienee Battle Sisters VR. Nuo kaikki ovat keskinkertaisia, ellei fanita maailmaa.

Civilization on kestosuosikki yhä lentosimujen lisäksi. Civiä tosin tulee pelattua hotseattina nuorimmaisen ja puolison kanssa. Sitäkään ei yksin jaksa. Lyhyet tarinavetoiset pelit jaksaa kiinnostaa yhä, eli noin 20 tuntia. Cyberpunkkia en ole vielä edes ostanut enkä kehuttua Baldur's Gatea. Ykkönen ja kakkonen tuli aikoinaan pelattua. Nuo on kyllä listalla odottamassa.

Tulevista peleistä Civ7 on ainoa pakko-ostos, sekin lapsen takia. Heartsnof Iron 4 on ostettu lisäosineen, mutta tutoriaalin jälkeen en ole jaksanut siihen palata. Hyvänä puolena ostokset eivät ole turhia, kun poika tykkää pelata noita.

 

[latee77]

Minusta Space Marine 2 on niitä hyviä pelejä. Sen verran lyhyt, että jaksaa pelata. Taustalla tosin warhammer 30K/40K harrastus, joka antaa pontta. Pidin jopa Space Hulk: Deathwing pelistä aikoinaan. Eka Space Marine oli noista paras, mutta suosikkini lienee Battle Sisters VR. Nuo kaikki ovat keskinkertaisia, ellei fanita maailmaa.

Civilization on kestosuosikki yhä lentosimujen lisäksi. Civiä tosin tulee pelattua hotseattina nuorimmaisen ja puolison kanssa. Sitäkään ei yksin jaksa. Lyhyet tarinavetoiset pelit jaksaa kiinnostaa yhä, eli noin 20 tuntia. Cyberpunkkia en ole vielä edes ostanut enkä kehuttua Baldur's Gatea. Ykkönen ja kakkonen tuli aikoinaan pelattua. Nuo on kyllä listalla odottamassa.

Tulevista peleistä Civ7 on ainoa pakko-ostos, sekin lapsen takia. Heartsnof Iron 4 on ostettu lisäosineen, mutta tutoriaalin jälkeen en ole jaksanut siihen palata. Hyvänä puolena ostokset eivät ole turhia, kun poika tykkää pelata noita.

Joo uskon että mulle maistuu myös tuo Marine 2 jahka saa co op tulille kaverin kanssa, mutta se tutorial oli kyllä sellainen leipiintymiskokemus että meni vähän maku jo ennen kuin peli alkoi. Ja osittain vielä se, että nykyään on tullut sellaiseksi tekniikka-diivaksi että pelin pitäis näillä rojuilla pyöriä lähes kaikki asetukset tapissa 4K:lla vähintään sen 120 fps näytön mukaan.

EDIT: ja toi Warhammer maailmahan on siis huikea.

 

[zirkoni]

Ei oikeen löydy hyvää korvaajaa näille peleille:

XCOM 1 (UFO Enemy Unknown)
XCOM 2 (Terror From the Deep, peli joka jakaa mielipiteitä aika paljon)
XCOM 3 (Apocalypse, jakaa vielä enempi mielipiteitä tätä joko rakastaa tai vihaa, pelissä on paljon puutteita)

Orion 1, Orion 2
Master of Magic (uusintaversio ei korvannutkaan vanhaa vaikka vanhassa on todella pahoja korjaamattomia bugeja)

Civilization 2 (edelleen väitän että nyky-CIV kadotti jotain maagista joka oli CIV 2:ssa)

Heroes of Might and Magic 3
Disciples 2 (Heroes 3 klooni mutta hyvällä maulla tehty)

Kaikki on vuoropohjaisia.

Ja sitten reaaliaikastrategian joukosta kaivattaisiin korvaajaa Starcraft Broodwarille (1998) mutta ei oo löytynyt

FYI, aika monelle vanhalle pelille on tarjolla fanien tekemiä "re-creation" klooneja, jotka koittaa parantaa alkuperäsestä (bugi korjauksia, modaus tuki).

XCOM 1/2 => OpenXcom
XCOM 3 => OpenApocalypse

Orion 2 => MOO2MOD

Master of Magic => Tällekin löytyy useampiakin open source tuotoksia, mutta en ole ite kokeillut.

Heroes of Might and Magic 2 => fheroes2
Heroes of Might and Magic 3 => FreeHeroes

 

[Bigfoot007]

Ressa kakkonen tuli pelailtua skidinä läpi, oli melko vaikuttava pelikokemus aikoinaan. Aloin tällä viikolla tahkoamaan REMAKE versiota, eikä tunnu yhtään samalöta peliltä. Tunnelma on aivan erilainen vaikka liikutetaan periaatteessa tutuissa ympäristöissä. Peli on myös kaikin puolin helpompi, inventaariota saa laajennettua ja Zombien teurastus helpompaa. Audiovisuaalisesti kuitenkin aivan tajunnanräjäyttävä kokemus, ja sopivan koukuttava. Jos REMAKEn saan pelailtua läpi, pitänee kaivaa peliasemat vintiltä ja pistää alkuperäinen tulille, edellisestä pelisessiosta kulunut peräti 25 vuotta

 

[Niska]

Ressa kakkonen tuli pelailtua skidinä läpi, oli melko vaikuttava pelikokemus aikoinaan. Aloin tällä viikolla tahkoamaan REMAKE versiota, eikä tunnu yhtään samalöta peliltä. Tunnelma on aivan erilainen vaikka liikutetaan periaatteessa tutuissa ympäristöissä. Peli on myös kaikin puolin helpompi, inventaariota saa laajennettua ja Zombien teurastus helpompaa. Audiovisuaalisesti kuitenkin aivan tajunnanräjäyttävä kokemus, ja sopivan koukuttava. Jos REMAKEn saan pelailtua läpi, pitänee kaivaa peliasemat vintiltä ja pistää alkuperäinen tulille, edellisestä pelisessiosta kulunut peräti 25 vuotta

GOGista saa alkuperäisen RE2 kohtuu halvalla jos PC:llä jaksat pelaa.

Resident Evil 2

そこを歩く、という恐怖。 Immerse yourself in the ultimate test of surviv

www.gog.com

 

[Bansheebot]

FYI, aika monelle vanhalle pelille on tarjolla fanien tekemiä "re-creation" klooneja, jotka koittaa parantaa alkuperäsestä (bugi korjauksia, modaus tuki).

XCOM 1/2 => OpenXcom
XCOM 3 => OpenApocalypse

Orion 2 => MOO2MOD

Master of Magic => Tällekin löytyy useampiakin open source tuotoksia, mutta en ole ite kokeillut.

Heroes of Might and Magic 2 => fheroes2
Heroes of Might and Magic 3 => FreeHeroes

^ Pakko vielä lisätä mukaan:

Rollercoaster Tycoon 2 => OpenRCT2
Populous The Beginning => Multiverse Launcher

 

[Bigfoot007]

GOGista saa alkuperäisen RE2 kohtuu halvalla jos PC:llä jaksat pelaa.

Resident Evil 2

そこを歩く、という恐怖。 Immerse yourself in the ultimate test of surviv

www.gog.com

Alkuperäinen nautitaan peliasemalla, digitaalisella padilla ja 13 tuumaisen CRT-telkkarin kera. Läpiinpeluuohjeena saa luonnollisesti käyttää ainoastaan vanhojen pelilehtien vinkkipalstoja, joten internet on pannassa.

 

[Teukkis]

Kyllä näin nelikymppisenä kahden pienen lapsen isänä huomaan, että suurin este pelaamisella on aika. Halua olisi pelata paljonkin ja kiinnostavia pelejä paljon. Pelaaminenhan tapahtuu kun muksut on saatu nukkumaan ja sitten alkaakin valinnat nukkumisen, harrastuksien ja pelaamisen välillä. Voit valita vaan yhden. (Niin ja välillä pitäisi vissiin puolisonkin kanssa viettää aikaa)

Ps 5 ja pc löytyy. Pleikkari käytännössä kerää pölyä. Tossa joku taisi mainitakkin, että koneessa osat kalleimmasta päästä, sama myös itsellä ja itse kasattuna tietenkin. Joku voisi sanoakkin että menee tollanen kone hukkaan noilla käyttötunneilla, mutta kaipa sekin on jonkinlainen harrastus. Pelaan tällä hetkellä bf2042 ja assasins creed valhallaa. Uudet codit on aivan liian nopeita meikäläisen makuun ja kaikki ne skinit,hahmot yms on vaan meikäläisen ymmärrykselle liikaa. Toivottavasti uusi bäfä palaa niin sanotusti juurilleen.

 

[Ariakos]

Kyllä näin nelikymppisenä kahden pienen lapsen isänä huomaan, että suurin este pelaamisella on aika. Halua olisi pelata paljonkin ja kiinnostavia pelejä paljon. Pelaaminenhan tapahtuu kun muksut on saatu nukkumaan ja sitten alkaakin valinnat nukkumisen, harrastuksien ja pelaamisen välillä. Voit valita vaan yhden. (Niin ja välillä pitäisi vissiin puolisonkin kanssa viettää aikaa)

Tämäpä se. Itsellä 13v poika (joka itsekin pelaa nykyään onnessaan omalla koneella) ja 6v tyttö joka ruinaa joka käänteessä pelaamaan UNO-korttipeliä tai Arvaa Kukaa ja siten torpedoi isin tietokoneharrastusta. Ja meidän talon konsoleille ei pääse muutenkaan koskaan, sillä vaimo valtaa iltaisin TV:n Netflixiä varten. Toisaalta, konsolointia varten mulla on hommattuna Steam Deck (jota en sitten juurikaan käytä). Aika on muutenkin nykyään tosi kortilla ja sekin vähä hupenee lopulta aina siihen että jää arpomaan, mihin yrittäisi sen vähäisen vapaa-aikansa käyttää.

Ps 5 ja pc löytyy. Pleikkari käytännössä kerää pölyä. Tossa joku taisi mainitakkin, että koneessa osat kalleimmasta päästä, sama myös itsellä ja itse kasattuna tietenkin. Joku voisi sanoakkin että menee tollanen kone hukkaan noilla käyttötunneilla, mutta kaipa sekin on jonkinlainen harrastus. Pelaan tällä hetkellä bf2042 ja assasins creed valhallaa. Uudet codit on aivan liian nopeita meikäläisen makuun ja kaikki ne skinit,hahmot yms on vaan meikäläisen ymmärrykselle liikaa. Toivottavasti uusi bäfä palaa niin sanotusti juurilleen.

Itse kasasin kolmisen vuotta sitten Ryzen 3700X / Radeon 6800XT koneen ja hommasin 1440p/144Hz pelimonitorin ihan Cyberpunk 2077:aa varten. Sitten kun CP2077 oli pelattu läpi, jäi rauta käytännössä mahenemaan koska yhtä raudalle raskaita pelejä ei ole oikeastaan tullut pelattua sen jälkeen (no, Starfield toki yksi koska se on aika paskasti optimoitu). Teoriassa voisin edelleen ihan hyvin porskuttaa pöytäkoneellani GTX 1070:lla @ 1080p. Mutta rakkaudesta lajiin, kai.

Ostin muutama kuukausi sitten käytetyn peliläppärin (Core i7-10750H, RTX 2060) ja ironisesti sillä on tullut viime aikoina pelailtua enemmän kuin paljon paremmin speksatulla pöytäkoneella. Omassa kotitaloudessa siirreltävyys kun on nykyään iso plussa.

 

[tillikorva]

Ei oikeen löydy hyvää korvaajaa näille peleille:

XCOM 1 (UFO Enemy Unknown)
XCOM 2 (Terror From the Deep, peli joka jakaa mielipiteitä aika paljon)
XCOM 3 (Apocalypse, jakaa vielä enempi mielipiteitä tätä joko rakastaa tai vihaa, pelissä on paljon puutteita)

Orion 1, Orion 2
Master of Magic (uusintaversio ei korvannutkaan vanhaa vaikka vanhassa on todella pahoja korjaamattomia bugeja)

Civilization 2 (edelleen väitän että nyky-CIV kadotti jotain maagista joka oli CIV 2:ssa)

Heroes of Might and Magic 3
Disciples 2 (Heroes 3 klooni mutta hyvällä maulla tehty)

Kaikki on vuoropohjaisia.

Ja sitten reaaliaikastrategian joukosta kaivattaisiin korvaajaa Starcraft Broodwarille (1998) mutta ei oo löytynyt

XCOM1 oli älytön helmi aikoinaan, en tiedä miten nykyään maittais.

Ite oon tykännyt reaaliaikasista jauhaa wc2 ja wc3 sekä tota sc ja c&c. Uudemmista en oo löytänyt yhtä hyviä, tosin en oo kaikkea uutta varmasti myöskään haravoinut. Mutta tuollaisia ei ihan älyttömästi pelata, mitä jutellut nykynuorison kanssa niin eihän ne edes tunne tuota genree.

Civ ykköstä tullut jauhettua välillä, itellä ei ykskään jatko-osa uponnut sitten pätkääkään.

 

[Jumi]

XCOM1 oli älytön helmi aikoinaan, en tiedä miten nykyään maittais.

Ite oon tykännyt reaaliaikasista jauhaa wc2 ja wc3 sekä tota sc ja c&c. Uudemmista en oo löytänyt yhtä hyviä, tosin en oo kaikkea uutta varmasti myöskään haravoinut. Mutta tuollaisia ei ihan älyttömästi pelata, mitä jutellut nykynuorison kanssa niin eihän ne edes tunne tuota genree.

Civ ykköstä tullut jauhettua välillä, itellä ei ykskään jatko-osa uponnut sitten pätkääkään.

Civ4 on vielä aika lähellä Civ1:stä, sitä tuli pelattua älyttömästi ja jäi positiiviset mielikuvat. Lisäksi se on suomennettu, joka on iso plussa peliä opetellessa. Civ5 muuttaa monia juttuja ja sitä myös tuli pelattua paljon, mutta siinä on isoja ärsyttävyyksiä. Civ6:sta en enää jaksanut.

 

[lors lara]

mitä jutellut nykynuorison kanssa niin eihän ne edes tunne tuota genree.

no näinhän se on
reaaliaikastrategiaa ei paljoo enää pelata ainakaan nuorison keskuudessa