Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

[Hyrava]

Toki tykkäsin useimpien suosikeista tyyliin Lucasartsin pelit ja Larryt, mutta aivan parasta taisi olla Gabriel Knight 2, Blade Runner ja Legendin pelit Shannara ja Death gate ja sellaisena vähemmän tunnettuna suosikkina Riddle of Master Lu (tämän haluaisin jonain remasterina Steamiin...).

Kiitoksia muutamasta pelivinkistä, pitääpä kurkkailla nuo kolme viimeistä nimeä, josko olisivat sellaisia jota itsekin jaksaisi pelailla. Edelleen nuo point'n'click seikkailut ovat omaan makuun ja taitaa suunnilleen kaikki Lucasfilmin/Lucasartsin sekä Sierran seikkailut olla pelattu + Thimbleweed Park sekä pari muuta tuoreempaa saman tyylistä. Tällä hetkellä on menossa Heroine's Quest: The Herald of Ragnarok, tosin on ollut vähän muita kiireitä niin ei ole liiemmin taas kerinnyt pelailemaan, mutta ehkäpä taas kohta alkaisi olla aikaa kun pahimmat härdellit akavat olla pikkuhiljaa ohi.

 

[Aito48]

Aattelin nyt tälleen täs neljältä aamuyöstä taas toteuttaa itteeni ja ehkä hakee vertaistukee / muiden kokemuksia.
Niin eli pelaaminen siis asiana yleisesti. Kolmekymppiset on itellä tässä uhkaavan lähellä ja asiahan on niin että oon käyttänyt videopelejä pitkälti ko '' päihdettä '' jo nuoresta saakka.
Ei kovin yllättävää. Mutta kuitenkin tässä parin vuoden sisällä se määrä mitä vaan '' jaksaa '' pelata on romahtanut ko huojuva torni konsanaan ( se puinen palikka peli )
Toki tässä vähän sitä on saatu taas lisäiltyä, mut sessiot ovat kovin lyhentyneet, vaikka kyseessä oliskin vielä joku itelle tosi rakas sarja tai juttu.
En tiiä, onks tää nyt se kolmekymppisten kriisi, yleinen aivojen scuffaantuminen ulkosien tekijöiden tai sisästen takia jne. en tiiä.
Teen tän langan että saisin mahollisesti kuulla muiden ajatuksia ja tilanteita.

Asiahan on erityisen harmillinen kun konekkin on nykyään mikä on, sillä sietäs kyllä ihminen vähän pelailla videopelejä.
Toivottavasti copiumin hakeminen niillä ei oo loppu ja tää on vaan hetkellinen tila, koska kyllä mä pelaamisesta tykkään.

En viittinyt laittaa tätä siihen mun tietynlaiseen ketjuun, jolla itteni ilosesti toin osaksi tätä kommuunia.
Koska tällä on eri aihe ja pitäs koittaa pitää sitäkin ketjuu ees jotenkin inhimillisenä, teen parhaani itteni hillitsemisessä.

Oon myös varma että tällänenkin ketju todennäkösesti on jo tänne jossain välillä tehty ja jos on, ni sori et tein toisen.

Tää ongelma sietäs olla vaan väliaikanen kriisi, koska kyllä mä pelejä rakastan,
toivottavast ei oo se '' aikuistuminen '' tapahtunut, jopa tälläsellekkin ihmiselle, joka ei osaa aikunen ees olla.

Että kokemuksia vaan ihmeessä! Jos viittitte kirjottaa, tehään vertaistukiryhmä!
Bing Wahoo, ei sais kyllä olla lopullisesti tehokkaassa mielessä ohi.

( Ainiin, jos tää on väärässä osiossa modet, ni siirtäkää se sit toki oikeeseen osioon, en ollu varma laitanko tänne vai '' yleinen keskustelu '' )

( Edit: hyvä että tää mun lanka siirrettiin tähän keskusteluun tänne )

 

[Nälkäinen Setä]

Itellä taas alkoi pelaamisen "kulta-aika" sen jälkeen kun 30 tuli täyteen. On ollut enemmän varaa päivittää tietokonetta tarpeen mukaan ja pelaaminen tuntuu muuten maistuvan
Pitkään oli parikymppisenä sellaista, että ei pelaaminen jaksanut innostaa kovin pitkään, kone ei pysynyt enää uusien pelien mukana ja siihen aikaan uudet pelit tuntuivat muutenkin aika tylsiltä ja muut asiat veivät voiton.

Voi olla, että sulla on vaan sellainen vaihe päällä, ettei pelaaminen tunnu napostelevan. Yleensä se vaihe menee ohi ja nyt on kesä, niin sekin saattaa joskus vaikuttaa pelihaluihin.

 

[masax]

Toisaalta on paljon enemmän aikaa pelata, kuin suurempina ruuhkavuosina, mutta yleinen kiinnostus pelata mitä tahansa on vähentynyt. Pelikirjastoissa varmaan toista sataa peliä, joita ei saanut edes aloitettua. Kiitos siitä etenkin epicin ilmaispelien. Mutta pelaamisen laatu on parantunut. Ei ole hirveitä tarpeita koluta mitään peliä nurkkia myöten vaan keskittyy vain tarinoihin kuin interaktiivisia elokuvia katsoessa. Ns laatuaikaa.

 

[Cereal killah]

Tää ongelma sietäs olla vaan väliaikanen kriisi, koska kyllä mä pelejä rakastan,
toivottavast ei oo se '' aikuistuminen '' tapahtunut, jopa tälläsellekkin ihmiselle, joka ei osaa aikunen ees olla.

Ei kannata tehdä siitä mitään "kriisiä" koska ei se ole. Itsellä on ollut vuosia jolloin olen pelannut 0 tuntia kun ei vaan ole kiinnostanut. Ja sen jälkeen vuosia kun on pelannut jotain 500-1000 tuntia
Neurologisesti se taitaa olla aivojen tapa kertoa että haluaa jotain muuta, eli kannattaa vaikka miettiä jotain uusia harrastuksia ja uusia mielenkiinnon kohteita. Ja sitten palata pelaamiseen kun on uutta intohimoa siihen. Ja se tauko voi olla olennaisesti lyhyempi kuin jotkut minun parin vuoden tauot Kuten tästä ketjusta voi lukea, niin iällä ei ole varsinaisesti väliä ja useimmat pelaamisesta tykkäävät tekevät sitä sujuvasti keski-ikäisenäkin. Ei vaan todennäköisesti ole sellaista "kaikki menee" kuten joskus teini-iässä.

 

[Aito48]

Ei kannata tehdä siitä mitään "kriisiä" koska ei se ole. Itsellä on ollut vuosia jolloin olen pelannut 0 tuntia kun ei vaan ole kiinnostanut. Ja sen jälkeen vuosia kun on pelannut jotain 500-1000 tuntia
Neurologisesti se taitaa olla aivojen tapa kertoa että haluaa jotain muuta, eli kannattaa vaikka miettiä jotain uusia harrastuksia ja uusia mielenkiinnon kohteita. Ja sitten palata pelaamiseen kun on uutta intohimoa siihen. Ja se tauko voi olla olennaisesti lyhyempi kuin jotkut minun parin vuoden tauot Kuten tästä ketjusta voi lukea, niin iällä ei ole varsinaisesti väliä ja useimmat pelaamisesta tykkäävät tekevät sitä sujuvasti keski-ikäisenäkin. Ei vaan todennäköisesti ole sellaista "kaikki menee" kuten joskus teini-iässä.

Kiitos, itteasiassa lähti kamulle joka aika samankaltanen ihmisenä mitä ite ja meillä sama juttu pelailun kaa nyt.

 

[Hyrava]

Ei kannata tehdä siitä mitään "kriisiä" koska ei se ole. Itsellä on ollut vuosia jolloin olen pelannut 0 tuntia kun ei vaan ole kiinnostanut. Ja sen jälkeen vuosia kun on pelannut jotain 500-1000 tuntia
Neurologisesti se taitaa olla aivojen tapa kertoa että haluaa jotain muuta, eli kannattaa vaikka miettiä jotain uusia harrastuksia ja uusia mielenkiinnon kohteita. Ja sitten palata pelaamiseen kun on uutta intohimoa siihen. Ja se tauko voi olla olennaisesti lyhyempi kuin jotkut minun parin vuoden tauot Kuten tästä ketjusta voi lukea, niin iällä ei ole varsinaisesti väliä ja useimmat pelaamisesta tykkäävät tekevät sitä sujuvasti keski-ikäisenäkin. Ei vaan todennäköisesti ole sellaista "kaikki menee" kuten joskus teini-iässä.

Itselänikin nyt lähiaikoina ollut vähän sellaista että silloin kun tekisi mieli pelata niin ei ole aikaa ja sitten kun olisi aikaa niin jotenkin juuri silloin ei kiinnosta pelata. Välillä saattaa olla kuukausia taukoa ja sitten välillä taas tuntuu että pelailee aina kun on edes muutama minuutti aikaa. Mutta tätä tää näin vanhemmiten on, on paljon muutakin tekemistä ja aina vaan ei kerkiä, tai sitten on esim niin väsynyt että vaikka olisi aikaa niin ei vaan jaksa pelailla.

Nytkin oli juuri muutama viikko lomaa eikä tullut pelattua käytännössä ollenkaan kun vaan on ollut niin rankka alkuvuosi että teki mieli vain rötvätä koko loman ajan, ennen lomaa kyllä ajattelin että "nyt kun on aikaa niin viimein pelailen sitä sun tätä".

 

[Reimikoo]

Ruuhkavuodet käynnissä tai alkamaisillaan. Sama on tullut huomattua - tarinavetoiset pelit ja matalammat vaikeusasteet houkuttavat aiempaa enemmän. Samoilusta ja seikkailusta nauttiminen on tullut rooliin enemmän. Harrastekin tuntuu siis elävän iän ja elämäntilanteiden myötä.

Horizon Forbidden West jätti jälkeensä pienen tyhjiön taas pelipuolella. God of War: Ragnarökiä odotellessa aikaa tulee kulutettua Cities: Skylines 2 ja Civilizationin parissa. Jotain nopeatempoisia lyhyiden sessioiden indie roguelike -pelejä olisi myös mukava löytää.

 

[Ylijumala]

Minulla oli myös 30v hujakoilla muutama vuosi kun pelaaminen ei juuri kiinnostanut. Tuli ostettua silloinkin paljon pelejä, mutta ne jäivät melkein aika kesken. Nyt ikää on 41v ja muutaman vuoden pelit ovat maistuneet todella hyvin, helposti jaksaa retkottaa sohvalla ja pelata aamusta iltaan jotain hyvää peliä. Onneksi nykyinen nainen on samaa sorttia, niin voidaan pelata yhdessä jotain tai sitten omia pelejämme. Tai katsella vaan kun toinen pelaa.

 

[Ezzy]

Toi inspiraation pelata on tosiaan aika ailahtelevaista itselläkin. Pelejä tulee hiljalleen osteltua lisää, mutta peleihin käytettävä aika vaan putoaa. Jos jotain tulee pelattua, niin se on sitten muutaman päivän/viikon hyperfiksaatio tyyliin BG3 tai Last Epoch julkaisuhetkellä.
Noiden jälkeen pitänyt aloittaa Alan Wake 2, WH40k: Rogue Trader, Hades, Skald, Pacific Drive, Darktiden uutta kontenttia...
...ja tullut lähinnä hakattua Balatroa Linux-purkilla, kun mihinkään muuhun ei jaksa keskittyä juuri nyt

Koko kesälomakin meni hammassärkyseikkailuun, niin siinä meni sekin vähä pelaaminen viemäristä alas.

 

[AsiJu]

Itellä kans vaihtelee huvitus aika voimakkaasti, mutta mitäpä siitä stressaamaan, tekee jotain muuta silloin kun ei pelaaminen nappaa ja pelaa kun nappaa.

Huomaan myös yhä enemmän pelaavani uudelleen tuttuja pelejä sen sijaan, että pelaisi uutta. Ylipäätään en ihan uusia pelejä ole ostanut hetkeen, taitaa Alan Wake 2 ja RE4 remake olla tuoreimmat pelit kirjastossa, siis julkaisuvuodeltaan tuoreimmat.
Suurin osa peliostoista nykyään on pienemmän budjetin pelejä tai jotain alennuksesta mielijohteesta ostettua, jotka usein jää sitten kummittelemaan sinne backlogiin.

Tein tässä myös jokin aika sitten päätöksen, että en enää rakenna uutta pelikonetta, vaan tätä nykyistä ajetaan niin kauan kun siinä potku riittää, varsinkin kun pelatut pelit on yhä harvemmin mitään cutting edgeä.

 

[Reimikoo]

Itellä kans vaihtelee huvitus aika voimakkaasti, mutta mitäpä siitä stressaamaan, tekee jotain muuta silloin kun ei pelaaminen nappaa ja pelaa kun nappaa.

Huomaan myös yhä enemmän pelaavani uudelleen tuttuja pelejä sen sijaan, että pelaisi uutta. Ylipäätään en ihan uusia pelejä ole ostanut hetkeen, taitaa Alan Wake 2 ja RE4 remake olla tuoreimmat pelit kirjastossa, siis julkaisuvuodeltaan tuoreimmat.
Suurin osa peliostoista nykyään on pienemmän budjetin pelejä tai jotain alennuksesta mielijohteesta ostettua, jotka usein jää sitten kummittelemaan sinne backlogiin.

Tein tässä myös jokin aika sitten päätöksen, että en enää rakenna uutta pelikonetta, vaan tätä nykyistä ajetaan niin kauan kun siinä potku riittää, varsinkin kun pelatut pelit on yhä harvemmin mitään cutting edgeä.

Iän myötä ollut kyllä mukavaa tuo että ei tarvitse koneen tai kaikkien osien olla priimaa. Käytetytkin osat käy hyvin koneen päivitykseen.

Mitäs suosikki-faijapelejä raadilla on iltoina kun peliaika on kortilla mutta jotain tekee mieli hetki naksutella päivän päätteeksi? Oli se sitten rentoa illanviettoa ennen maate laittoa tai keskittymistäkin vaativaa - kukin rentoutuu tyylillään.

 

[AsiJu]

Doom ja Quake, satunnaiset muut retro shooterit, viime aikoina pelannut myös The Divisionia taas

 

[masax]

Iän myötä ollut kyllä mukavaa tuo että ei tarvitse koneen tai kaikkien osien olla priimaa. Käytetytkin osat käy hyvin koneen päivitykseen.

Mitäs suosikki-faijapelejä raadilla on iltoina kun peliaika on kortilla mutta jotain tekee mieli hetki naksutella päivän päätteeksi? Oli se sitten rentoa illanviettoa ennen maate laittoa tai keskittymistäkin vaativaa - kukin rentoutuu tyylillään.

Kestosuosikki on xcom2 eri muodoissaan. Siihen tulee säännöllisin välein palattua. Ja toinen mitä tuolla ylempänäkin, että tulee pelattua vanhoja pelejä uudelleen. Nyt viimeksi oli final fantasy xiii. Varsinkin modattuna kestänyt graafisestikin todella hyvin aikaa, ja taisteluiltaan sopivan rentoa. Että ei tarvi tosiaankaan pelikoneen olla uusinta huutoa. Asetukset tapissa 1440p, niin prossun (13500) käyttöaste noin 6% ja näytönohjain 3060ti menee jossain 30%.

 

[Taneli-]

Itse palaan aina Battletech pelin pariin varsinkin tämän ilmaisen modin kanssa:

BattleTech Extended 3025-3061 1.9.3.7

Come join our discord channel. Please use the discord bug report system on our server for any bugs found so we have a centralised place. BattleTech Extended requires an Extended specific save, it is not compatible with your previous non Extended saves. Installation instructions are at the...

discourse.modsinexile.com

Aikoinaan kickstarttasin eikä ole kaduttanut. Varsinkin jos nuorena 80-luvun lopulla pelasi tuota pöytäpeliä niin samat säännöt jne.

Toki myös ne perinteiset kuten HoMM III, Medieval II Total War (modien kera) jne. ovat välistä myös hyviä.

 

[Mane]

Iän myötä ollut kyllä mukavaa tuo että ei tarvitse koneen tai kaikkien osien olla priimaa. Käytetytkin osat käy hyvin koneen päivitykseen.

Mulla taas on tähän ihan eri näkökulma. Teini-iästä alkaen nuorena (isi ei maksanut) ja/tai opiskelijana ja kun aika nuorella iällä (ihan vähän reilu 20v) kakaroitakin siunaantunut niin tulot ja kulut olivat sellaisia että aina piti pärjätä jollain hinnaston halvimman pään raudalla bang for buck tietty tarkasti laskien. Nykyään kun vanhemmiten ehkä vähän isommat tulot ja periaatetasolla voi ostaa mitä tahansa rautaa huvittaisi niin en itse kyllä jaksa enää kinuttaa vaan päivittää sitten konetta koko ajan suurinpiirtein uusimmalla raudalla että ei tarvitse arpoa että pyöriikö tämä uusin peli xyz nyt asetukset (melkein) tapissa.

Enkä nyt siis tarkoita että hullun tavalla jatkuvasti ostaisi kalleinta mutta että joka sukupolvessa pysyisi enemmän siellä high tier raudassa.
edit: Juu siis vielä kommentti tuohon lainaukseen että totta kai itsekin pyrkii silti monesti hankkimaan osia käytettynä.
Ja sekin maininta vielä että 40v paalu ollaan ylitettu ja pelaaminen hyvinkin aktiivista.

 

[masax]

Mulla taas on tähän ihan eri näkökulma. Teini-iästä alkaen nuorena (isi ei maksanut) ja/tai opiskelijana ja kun aika nuorella iällä (ihan vähän reilu 20v) kakaroitakin siunaantunut niin tulot ja kulut olivat sellaisia että aina piti pärjätä jollain hinnaston halvimman pään raudalla bang for buck tietty tarkasti laskien. Nykyään kun vanhemmiten ehkä vähän isommat tulot ja periaatetasolla voi ostaa mitä tahansa rautaa huvittaisi niin en itse kyllä jaksa enää kinuttaa vaan päivittää sitten konetta koko ajan suurinpiirtein uusimmalla raudalla että ei tarvitse arpoa että pyöriikö tämä uusin peli xyz nyt asetukset (melkein) tapissa.

Enkä nyt siis tarkoita että hullun tavalla jatkuvasti ostaisi kalleinta mutta että joka sukupolvessa pysyisi enemmän siellä high tier raudassa.
edit: Juu siis vielä kommentti tuohon lainaukseen että totta kai itsekin pyrkii silti monesti hankkimaan osia käytettynä.
Ja sekin maininta vielä että 40v paalu ollaan ylitettu ja pelaaminen hyvinkin aktiivista.

Se on juuri vähän eri näkökulma. Toki heti mennään ostamaan uutta rautaa jos olemassa oleva ei riitä, mutta kun itse ainakaan en edes näe paljon eroa ultra ja high asetuksissa, ray tracingissä ja rasteroinnissa, 240 tai 120 fps:ssä, niin ei sitä oikeasti mitään suurta high endiä tarvitse. Ymmärrän itse kyllä hyvin sen harrastuneisuuden, että niihin keskittyy. Ei se ole etteikö porsche olisi parempi auto kuin avensis, vaan kun sillä avensiksellakin käy kaupassa, eikä paljon suurempaa käyttöä, niin siihen tarkoitukseen se avensis ihan hyvä. Tosiharrastukset sitten erikseen.

 

[Mane]

Se on juuri vähän eri näkökulma. Toki heti mennään ostamaan uutta rautaa jos olemassa oleva ei riitä, mutta kun itse ainakaan en edes näe paljon eroa ultra ja high asetuksissa, ray tracingissä ja rasteroinnissa, 240 tai 120 fps:ssä, niin ei sitä oikeasti mitään suurta high endiä tarvitse. Ymmärrän itse kyllä hyvin sen harrastuneisuuden, että niihin keskittyy. Ei se ole etteikö porsche olisi parempi auto kuin avensis, vaan kun sillä avensiksellakin käy kaupassa, eikä paljon suurempaa käyttöä, niin siihen tarkoitukseen se avensis ihan hyvä. Tosiharrastukset sitten erikseen.

Senverran tähän vielä että itsellä avensis vm 2000
edit: ehkä senkin takia jää enemmän rahaa tähän boomer atk harrastamiseen

 

[The Groke]

Jotain nopeatempoisia lyhyiden sessioiden indie roguelike -pelejä olisi myös mukava löytää.

Jos Hadekset ei ole jo hakattuna, niin vahva suositus. Erityisesti eka sopii iän hidastamallekin hermostolle sujuvuudellaan.

 

[Reimikoo]

Mulla taas on tähän ihan eri näkökulma. Teini-iästä alkaen nuorena (isi ei maksanut) ja/tai opiskelijana ja kun aika nuorella iällä (ihan vähän reilu 20v) kakaroitakin siunaantunut niin tulot ja kulut olivat sellaisia että aina piti pärjätä jollain hinnaston halvimman pään raudalla bang for buck tietty tarkasti laskien. Nykyään kun vanhemmiten ehkä vähän isommat tulot ja periaatetasolla voi ostaa mitä tahansa rautaa huvittaisi niin en itse kyllä jaksa enää kinuttaa vaan päivittää sitten konetta koko ajan suurinpiirtein uusimmalla raudalla että ei tarvitse arpoa että pyöriikö tämä uusin peli xyz nyt asetukset (melkein) tapissa.

Enkä nyt siis tarkoita että hullun tavalla jatkuvasti ostaisi kalleinta mutta että joka sukupolvessa pysyisi enemmän siellä high tier raudassa.
edit: Juu siis vielä kommentti tuohon lainaukseen että totta kai itsekin pyrkii silti monesti hankkimaan osia käytettynä.
Ja sekin maininta vielä että 40v paalu ollaan ylitettu ja pelaaminen hyvinkin aktiivista.

Pidän kyllä tästäkin näkökulmasta ja olen myös hyvien grafiikoiden puolella. Pitäähän siitä harrasteesta nauttia sillä tavalla että on hyvä fiilis. Seuraavan kerran päivitellessä tulee varmaan laitettua myös ainakin riittävä näytönohjain 4K-näytön kanssa kun alkaa nykyinen olla jo vähän vuosia nähnyt. Tuulettimet tuli vaihdettua nykyiseen 2080:aan kun ne alkoi jo vähän pitämään meteliä kun sekin oli käytettynä hankittu. Mutta nykyinen emolevy jollain käytetyillä 5000-sarjan ryzenillä ja AMD 7900-sarjalainen tai nvidian 4070 kun tulee taas saumaa niin jaksaa taas hetken porskuttaa vanhemmallakin raudalla eikä jää harmittamaan.

Jos Hadekset ei ole jo hakattuna, niin vahva suositus. Erityisesti eka sopii iän hidastamallekin hermostolle sujuvuudellaan.

Hades oli kyllä aivan unohtunut, pitää laittaa wishlistille ainakin jos ei vielä ollut. Transistor tuli pelattua Switchillä samoilta tekijöiltä. Sekin oli kyllä mainio.

 

[swttii]

Enemmän harmittelen että miks ei jo aiemmin laittanut enemmän rahaa koneseen. Jokainen päivitys on kyllä parantanut kokemusta ja ei ole mennyt hukkaan. Seuraavaksi 5080 kiikarissa 4080 tilalle ja prossupuolelle x3D varianttia stutteritaisteluun. 4k resona on vaan vaativa mun haluaa sen yli 100fps.

Hadekselle suositus myös täältä.

Suurin pelaamisongelma on että on liikaa hyviä pelejä katalogissa kun tuli pelattua vähemmän yksinpelejä opiskeluaikoina ja kun kone oli huonompi.

 

[jusutus]

Näin vanhuksena (38) on huomannut että uusiin peleihin tutustuminen tapahtuu aika isolla kynnyksellä, mieluummin palaa aina vaan vanhojen tuttujen pariin. Ja tyypillisesti hetken tahkomisen jälkeen alkaa se sama vanha kyllästyttää

 

[emagdnim]

Näin vanhuksena (38) on huomannut että uusiin peleihin tutustuminen tapahtuu aika isolla kynnyksellä, mieluummin palaa aina vaan vanhojen tuttujen pariin. Ja tyypillisesti hetken tahkomisen jälkeen alkaa se sama vanha kyllästyttää

Itelläki (samanikäinen) itseasiassa tullu pelattua ikivanhojaki pelejä viimeaikoina. Eilen seku vaa huvikseni pelasin triplain turmoilia, ku se netistä löytyy selaimella pelattavana Tullu kans jostain syystä aika paljon pelattua mk48:sia Yksinkertainen laiva/sukellusvene-moninpeli. Mut, saattaa useampiki tunti vierähtää, jos innostuu daily/weekly listoille hamuileen.

"Sailor" nimimerkillä itse pelaan: mk48.io

 

[swttii]

Näin vanhuksena (38) on huomannut että uusiin peleihin tutustuminen tapahtuu aika isolla kynnyksellä, mieluummin palaa aina vaan vanhojen tuttujen pariin. Ja tyypillisesti hetken tahkomisen jälkeen alkaa se sama vanha kyllästyttää

Päinvastoin itsellä, vaikka vähän vanhempi olen. Yleensä pelaan pelin kerran läpi ja en palaa siihen. Poikkeuksia on toki, CS:GO/CS2 jaksaa esim viihdyttää vuodesta toiseen.

 

[AsiJu]

Näin vanhuksena (38) on huomannut että uusiin peleihin tutustuminen tapahtuu aika isolla kynnyksellä, mieluummin palaa aina vaan vanhojen tuttujen pariin. Ja tyypillisesti hetken tahkomisen jälkeen alkaa se sama vanha kyllästyttää

Joo tätäkin käy toisinaan, alkaa uudestaan pelaamaan jotain vanhaa, tunnin-pari on ihan fiiliksissä, sitten ei enää huvitakaan jatkaa yhtään.
Tulee jotenkin semmonen olo, että hetkinen miksi minä aikaani käytän tähän.

Yllä oli mainintaa myös grafiikoista yms., vaikka kasvoinkin aikana pikseli ja kuokka, niin kenties juuri siitä syystä hyvät grafiikat vetoaa ja lisäksi on hurahtanut korkean virkistystaajuuden näyttöihin, 240 Hz näyttö käytössä ja mielellään saisi 120 fps+ joka pelistä ulos.
Pelattavuus on toki ensisijalla, mutta mukava lisä jos peli näyttääkin hyvältä ja RT on käytössä missä mahdollista, vaikka ero harvemmin on mullistava.

Tämä ei kuitenkaan vähennä retro tai retrotyylisten pelien vetovoimaa, oma mieli kai toimii jotenkin niin, että jos peli näyttää hyvältä aikansa tuotteeksi tai tällaista jäljitellään, niin se riittää.
Saatika sitten modernit retrotyyliset pelit, mainitaan nyt vaikka Prodeus, joissa yhdistetään retro-estetiikkaa sekä modernia renderöintiä (dynaamiset valot ja varjot yms).

Toisena esimerkkinä voisi mainita sen alkuperäisen Doomin ray tracing modin. Ajatuksena tuntuu täysin out of placelta, mutta se oikeasti näyttää hyvältä ja sopii pelin fiilikseen. Lisäksi se on usein yllättävänkin lähellä alkuperäisen sektorivalaistusta.
Olkoonkin, että optisesti tarkka varjo pikselöityneestä spritestä näyttää toisinaan hieman koomiselta!

 

[Taajuuskorjain]

Päinvastoin itsellä, vaikka vähän vanhempi olen. Yleensä pelaan pelin kerran läpi ja en palaa siihen. Poikkeuksia on toki, CS:GO/CS2 jaksaa esim viihdyttää vuodesta toiseen.

Sama homma. Tulee testattua useita erilaisia, mutta tietty kynnys keskeyttää ja uninstalloida peli jos se ei nappaa on madaltunut. Ei ole yhtään ylimääräistä aikaa tuhlattavaksi peleihin, jotka eivät olekaan mieleen jonkun pelimekaniikan tms. vuoksi.

Nyt poikkeuksena palasin Controlin pariin, koska halusin AW2 jälkeen pelata sen uudestaan paremmalla ajatuksella. Ja sopivasti oli lisärit isossa alessa epicin puolella, niin sain myös uutta pelattavaa. Ja toi Beyond Good & Evilin remaster kiinnostaa, koska yksi kaikkien aikojen lempparipelejäni ja edellisestä läpipeluusta jo pitkä aika. Täytyy harkita sen hankkimista, että jos vaikka pojan kanssa naputettaisiin se yhdessä läpi. Mutta onkohan 6-vuotias vielä hieman liian nuori saadakseen siitä riittävästi irti.

 

[swttii]

Sama homma. Tulee testattua useita erilaisia, mutta tietty kynnys keskeyttää ja uninstalloida peli jos se ei nappaa on madaltunut. Ei ole yhtään ylimääräistä aikaa tuhlattavaksi peleihin, jotka eivät olekaan mieleen jonkun pelimekaniikan tms. vuoksi.

Nyt poikkeuksena palasin Controlin pariin, koska halusin AW2 jälkeen pelata sen uudestaan paremmalla ajatuksella. Ja sopivasti oli lisärit isossa alessa epicin puolella, niin sain myös uutta pelattavaa. Ja toi Beyond Good & Evilin remaster kiinnostaa, koska yksi kaikkien aikojen lempparipelejäni ja edellisestä läpipeluusta jo pitkä aika. Täytyy harkita sen hankkimista, että jos vaikka pojan kanssa naputettaisiin se yhdessä läpi. Mutta onkohan 6-vuotias vielä hieman liian nuori saadakseen siitä riittävästi irti.

Pelasin kans AW remasterin AW2 takia mutta Control oli vielä suht tuoreena muistissa. Nyt ois tarkoituksena Quantum Break pelata ja AW2 uusiksi. Control HDR näytöllä polttelee myös, varsinkin kun siihen on tehty modi joka parantaa graffoja osittain.

 

[tjkoo]

AW2 ostettuna, näin(45) pelasin sen ykkösosan kunnialla läpi, oli vähän puuduttavaa toisinaan.. Ajattelin sitten että pelaan Controlin ennen AW2 aloitusta, mutta se on jäänyt jotenkin kokonaan jaksamatta.. Ehkä siihen voisi palata..

Farcry 6 ja sen jälkeen Farcry New Dawnin pelasin tässä hiljattain, sekä Wolfenstein New Order ja nyt menossa Old blood. Noista kaikista saanut kyllä nauttia kun aina voi lopettaa ja palata uudelleen, ja sellaista perus singleplayer FPS:ää mikä ei oikeastaan ole ajasta riippuvaisia..

Kavereiden kanssa sillon tällön Enshrouded ja on puhetta ollut Valheim uudesta kierroksesta mut aika hiljaista että kellään riittää aika..

 

[Hair]

Me wanhat ja pelaaminen.

+50v...

 

[AsiJu]

AW2 ostettuna, näin(45) pelasin sen ykkösosan kunnialla läpi, oli vähän puuduttavaa toisinaan.. Ajattelin sitten että pelaan Controlin ennen AW2 aloitusta, mutta se on jäänyt jotenkin kokonaan jaksamatta.. Ehkä siihen voisi palata..

Farcry 6 ja sen jälkeen Farcry New Dawnin pelasin tässä hiljattain, sekä Wolfenstein New Order ja nyt menossa Old blood. Noista kaikista saanut kyllä nauttia kun aina voi lopettaa ja palata uudelleen, ja sellaista perus singleplayer FPS:ää mikä ei oikeastaan ole ajasta riippuvaisia..

Kavereiden kanssa sillon tällön Enshrouded ja on puhetta ollut Valheim uudesta kierroksesta mut aika hiljaista että kellään riittää aika..

Mitä pidit FC6?

En ole FC sarjaa hirveästi hinkannut, mutta FC 5 maistui kyllä.

Controlille iso suositus täältä, on kenties Remedy peleistä pelimekaniikaltaan monipuolisin.
Alku on vähän "mitä kettua", mutta peli vaan paranee edetessään.
AWE lisäosa oli todella hyvä, liittyy suoraan Alan Wakeen. Foundation taas tuntui melko puuduttavalta ja jäikin kesken.

Kuitenkin jos haluat AW2 pelata niin ei Control ole mitenkään ehdoton pelattava ensin, se on oma juonensa vaikka ovelasti onkin nivottu AW maailmaan, mutta se on enempi siihen tyyliin, että pelaajalle vihjataan AW sarjan jatkuvan kuin, että jos Control jää välistä niin jokin oleellinen juonikäänne jäisi näkemättä.

 

[mlackke]

Näin vanhuksena (38) on huomannut että uusiin peleihin tutustuminen tapahtuu aika isolla kynnyksellä, mieluummin palaa aina vaan vanhojen tuttujen pariin. Ja tyypillisesti hetken tahkomisen jälkeen alkaa se sama vanha kyllästyttää

Nuorempana (1990-2000 tsjp) kun uusi peli tuli se oli usein jotain mullistavaa ja sitä jaksoi hakata.

Tänä päivänä samaa paskaa tungetaan joka töötistä niin ei ole todellakaan jaksa vaivautua edes kokeilemaan niitä, vain ne joissa hype + arvosanat + 5min YouTube gameplay katselu vakuuttaa, pääsevät seuraavalle kierrokselle, muille ei valintani kohdistunut tällä kertaa...sama pätee leffoihin.

 

[Thug]

PIti oikein katsoa mitä olen viime vuosina ostanut. D4, RDR 2 ja RES8. Muuten tullut pelattua vanhoja GTA V, Destiny 2

 

[Jumi]

Tulee pelattua pääasiassa yhdellä kädellä pelattavia "rogue-lite deckbuildereitä", eli Slay the Spire, Balatro, jne. kun niihin ei silleen kyllästy.

Single player peleistä suosikkeja on souls-pelit, joista uusimpana Elden Ringin 40€ massiivinen DLC. Assassin's Creedit, Unchartedit, COD:it sun muut AAA-pelit ei jaksa kiinnostaa. Niistä puuttuu kiinnostava pelattavuus, kun pelaaminen on suureksi osaksi: "paina A niin ukko tekee ennaltamäärätyn asian". Harmittaa älyttömästi etten osaa nauttia RDR2:sta, kun kaikki on niin uskomattoman hidasta ja räiskintä on tylsää.

Räiskintäpelinä on pelkästään PUBG jota tulee pelattua vain muiden keski-ikäisten kanssa, nykyään PUBG SUOMI UKOT discordissa kun io-techin discordista väheni porukka. Se on sääli kun siellä oli paljon asiallisempaa porukkaa kun tuolle on random jätkiä.

VR-maailmaan vuonna 2020 siirrytyä innostuin auto- ja lentosimuista. Aivan uskomatonta että 250€ Quest2 VR-laseilla pääsee oikeasti istumaan ajoneuvon sisään. Rallipelit on autosimuista suosikkeja, mutta tänä keväänä löysin myös kiinnostuksen asfaltilla ajamiseen Assetto Corsassa. FS2020 lentosimu opetti hyvin lentokoulussa miten lennetään, mutta vasta paljon monipuolisempi sotilaslentosimu DCS räjäytti pankin. Aivan uskomatonta istua UH-1H vietnam-kopterin kyydissä ja kun roottori alkaa pikku hiljaa pyöriä ja hytti täristä, kunnes lopulta täyteen vauhtiin päästyään tärinä katoaa. En edes tee kovin paljoa sotilastehtäviä, vaan parasta on suunnistaminen maaston mukaan, jne. VR:n isoin etu ettei tarvi muistaa pikanäppäimiä vaan nappeja voi painella suoraan ohjaamosta. Myös tutoriaalit on nykyään hyviä ja väitän että oppiminen pelkästään niitä seuraamalla on kaikista nopeinta.

 

[Kan Dee Dokata]

Päinvastoin itsellä, vaikka vähän vanhempi olen. Yleensä pelaan pelin kerran läpi ja en palaa siihen. Poikkeuksia on toki, CS:GO/CS2 jaksaa esim viihdyttää vuodesta toiseen.

Näin tapahtuu itsellekin. Ei vain jaksa enää kaluta jonkin uuden lopun toivossa koko hommaa läpi. Kun peli on kerran loppu, se on sitä ikuisesti sitten. Lisäksi minulle tulee helposti vuoden tai parin pätkiä etten koske peleihin ollenkaan. Jotenkin muutaman kuukauden kausi-innostuksen jälkeen kiinnostus katoaa kokonaan, ja niihin sitten palaa kun palaa. Nyt on taas mennyt vuosi viime sessiosta, eikä näytä vieläkään kiinnostus nousevan. Tuntuu ehkä liikaa siltä, että kaikki on tullut niin nähtyä. Sama juttu on muuten elokuvien kanssa. Olin ennen niiden suurkuluttaja, mutta ei vain enää oikein nappaa. Juonikuviot on ennalta arvattavia jo tällä kokemuksella, ja suurin osa tuotannosta on korkeintaankin OK-tasoa, jottei oikein jaksa upottaa tunteja vain todetakseen, että "täähän onkin oikeastaan aika paska".

Kirsikkana kakun päällä jätän nykyään myös pelit (ja elokuvat) pienellä kynnyksellä kesken, jos vähänkään jokin närästää.

 

[tjkoo]

Mitä pidit FC6?

En ole FC sarjaa hirveästi hinkannut, mutta FC 5 maistui kyllä.

Controlille iso suositus täältä, on kenties Remedy peleistä pelimekaniikaltaan monipuolisin.
Alku on vähän "mitä kettua", mutta peli vaan paranee edetessään.
AWE lisäosa oli todella hyvä, liittyy suoraan Alan Wakeen. Foundation taas tuntui melko puuduttavalta ja jäikin kesken.

Kuitenkin jos haluat AW2 pelata niin ei Control ole mitenkään ehdoton pelattava ensin, se on oma juonensa vaikka ovelasti onkin nivottu AW maailmaan, mutta se on enempi siihen tyyliin, että pelaajalle vihjataan AW sarjan jatkuvan kuin, että jos Control jää välistä niin jokin oleellinen juonikäänne jäisi näkemättä.

FC6, sanotaanko näin että ekat 1-2 tuntia oli sellaista skeidaa, että yritin varmaan 3 kertaa ja jäi aina kesken.. Mutta kun se tarina pääsi etenemään ja open worldi aukesi niin kyllähän tuo oli ihan hyvä peli. Ehkä vähän toisti itseään, ja esim. Stranger Things tehtävät olisin mielelläni jättänyt pois.. Ihan kiva oli pelailla, jotain 3.5/5 tuolle voisi antaa..

Täytyy palata Controliin kun saa tän wolfenstein old bloodin loppuun, tai sitten välissä RDR2.

 

[masax]

FC6, sanotaanko näin että ekat 1-2 tuntia oli sellaista skeidaa, että yritin varmaan 3 kertaa ja jäi aina kesken.. Mutta kun se tarina pääsi etenemään ja open worldi aukesi niin kyllähän tuo oli ihan hyvä peli. Ehkä vähän toisti itseään, ja esim. Stranger Things tehtävät olisin mielelläni jättänyt pois.. Ihan kiva oli pelailla, jotain 3.5/5 tuolle voisi antaa..

Täytyy palata Controliin kun saa tän wolfenstein old bloodin loppuun, tai sitten välissä RDR2.

Itseä far cry 6:ssa häiritsi eniten se, että vaikka pelattavuudeltaan ihan far cyt:ta ja grafiikat siistejä, niin jotenkin se itse peli jäänyt siitä pois. Ihan liian helppo, alussa saaduilla aseilla pääsee helposti loppuun asti. Supremojakin kerran kokeili jotain muuta kuin ensimmäistä rakettilaukaisinta, ja totesi vaan että se rakettilaukaisin parempi. Ja samalla kuin ihan kiva, niin älytön että koko inventaario on aina käytössä. Kesken taistelua jos loppuu raketinheittimestä paukut, niin ei muuta kuin invetaarista kranaatinheitin tilalle ja taas paukkuu. Jotenkin ihan lässähtänyt pannukakku se.

 

[Puhelinkoppi]

Näin vanhuksena (38) on huomannut että uusiin peleihin tutustuminen tapahtuu aika isolla kynnyksellä, mieluummin palaa aina vaan vanhojen tuttujen pariin. Ja tyypillisesti hetken tahkomisen jälkeen alkaa se sama vanha kyllästyttää

Vanhuksena? Täytin tänä vuonna 55 ja kasailin uuden pelikoneen reilu puolivuotta sitten. Ja sama kaura näkyy minullekin maistuvan kuin täällä monille. Tietyt pelit, kuten F.E.A.R voi pelata uudelleen aina tietyn ajan jälkeen. Tietysti kunnon fossilina Doom, Quake 1/2 ja System Shock saavat tipan linssiin. Ja joka kerta ihmettelyä, kuinka tehokkaita tämän päivän tietokoneet ovat 333Mhz Pentium2:een verrattuna ovat.

 

[Reimikoo]

Vanhuksena? Täytin tänä vuonna 55 ja kasailin uuden pelikoneen reilu puolivuotta sitten. Ja sama kaura näkyy minullekin maistuvan kuin täällä monille. Tietyt pelit, kuten F.E.A.R voi pelata uudelleen aina tietyn ajan jälkeen. Tietysti kunnon fossilina Doom, Quake 1/2 ja System Shock saavat tipan linssiin. Ja joka kerta ihmettelyä, kuinka tehokkaita tämän päivän tietokoneet ovat 333Mhz Pentium2:een verrattuna ovat.

No näimpä. Joskin jossain määrin on alkanut myös vetää puoleensa ajatustasolla menneisyydenkin alustoille paluu rahisevien korppuasemien, CD:iden ja hitaasti rouskuttavien hurisevien peltipönttöjen ja pelien pariin hankkimalla vanhempaa polvea olevaa PC-rautaa. Tyyliin DOS/W3.14/W95, konsolit, Amiga, tjsp., mutta ehkä se kuuluisa Joku Vuosi kun uusille harrasteille on oikeasti saumaa ja noille puuhille fyysistä tilaakin. Nostalgiatrippailuun kyllä toimisi ihan remake-konsolit ja emulaattorit, mutta noissa olisi enemmän sitä laittelunkin ja syvempääkin historian opiskelun iloa. Varmaan kertyneiden vuosien myötä myös näkisi järjestelmien käytön eri tavalla kuin junnuna tai esiteininä. Perhana kun joskus nuo on tullut pistettyä pois aikanaan.

Välijaksoissa jos ei mitään ole ns. isompaa peliä "projektina päällä" on mukava naksutella jotain ikuisuus-aikarohmuja tai tauolle laatikkoon pistettäviä pelejä. Civit ja CS: Skylines tällä hetkellä, mutta tuo Hades alkoi varovasti kiinnostamaan.

Uusien kimppuun tulee kyllä loikattua aika matalalla kynnyksellä jos sellainen tulee kiinnostava vastaan. Mutta samoilla linjoilla kyllä myös, että jos ei ala innostaa äkkiä niin sen osalta pelihanskat alkaa olla aika liukkaat kädessä kun viihdeaika on prioriteettilistalla aika matalalla. Nyt tuli aloitettua FFXVI.

 

[Partis]

No näimpä. Joskin jossain määrin on alkanut myös vetää puoleensa ajatustasolla menneisyydenkin alustoille paluu rahisevien korppuasemien, CD:iden ja hitaasti rouskuttavien hurisevien peltipönttöjen ja pelien pariin hankkimalla vanhempaa polvea olevaa PC-rautaa. Tyyliin DOS/W3.14/W95, konsolit, Amiga, tjsp.,

Itse just pelasin kuukauden päivät amiga pelejä A500 minillä ja sen jälkeen vielä C64 minillä.
Amiga pelit on vähemmän yllättäen kestäneet paremmin aikaa, mutta trainerit on aika pakollisia jos peleistä haluaa jopa nauttia ellei sitten vaan tyydy johonkin viiden minuutin kokeiluun sillä tuon ajan pelit on niin täynnä kaikkea bullshit kamaa ettei mitään rajaa ja ne muutamat rajalliset elämät on äkkiä käytetty ja eikun koko peli alusta.
C64 minin kanssa täytyi myös parin pelin kohdalla käyttää toimintoa jolla se emuloi tarkasti levyaseman toimintaa ja yhtään liioittelematta turbo outrunin lataamisen aikana olisi ehtinyt kiehauttaa vedenkeittimellä vedet vaikka nuudeleita varten ja se oli vasta lataus jolla pääsi alkuvalikkoon. Mä oikeasti luulin ettei se edes toimi.
Tuo oli vielä iso parannus kasettiasemaan verrattuna ja sen hitautta en halua kokea enää ikinä.

Niin paljon kuin kaikki aina haikailee vanhojen aikojen perään niin tälleen helmikuusta asti retro pelejä pelanneena voin sanoa, että kyllä noiden jälkeen arvostaa moderneja pelejä aivan eri tavalla.
Jopa nykyajan paskimmat lisenssipelit on goty materiaalia verrattuna johonkin tuon ajan tuotoksiin. Menkää pelaamaan amigan back to the future 2 ja sanokaa sen jälkeen kuinka gollum on paskin peli ikinä.
Mä pelasin sen alle viikko sitten ja jopa kuolemattomuuden kanssa se oli yhtä kärsimystä ja koko peli kesti 30 minsaa

 

[Taneli-]

Niin no, aika kultaa muistot. Vaikka joitakin on tehty uudestaan (muistelisin että Pinball Dreams (joku uudempi versio missä useampia kenttiä PC:lle taitaa olla Steamissa itsellänikin), Packman, Wings, Pirates, Monkey Islands, Chaos Engine, Speedball:sta taitaa olla II versio jne)

Eivät ne enää niin ihmeellisiä, leukoja loksauttavia ja aikaansa edellä ole. Toki niissä saa ehkä muistoja takaisin mutta moniko olisi valmis maksamaan täyden hinnan niistä nyt?

EDIT: muistelisin että Shadows of the Beast taidettiin tehdä myös remake mutta en ole ihan 100% varma oliko se PC:lle, voisi luulla? Joku kymmenisen vuotta sitten mutta jotenkin se jäi puheen tasolle enkä jaksanut siitä enempää etsiä tietoja.

 

[Hellsinki]

Niin no, aika kultaa muistot. Vaikka joitakin on tehty uudestaan (muistelisin että Pinball Dreams (joku uudempi versio missä useampia kenttiä PC:lle taitaa olla Steamissa itsellänikin), Packman, Wings, Pirates, Monkey Islands, Chaos Engine, Speedball:sta taitaa olla II versio jne)

Eivät ne enää niin ihmeellisiä, leukoja loksauttavia ja aikaansa edellä ole. Toki niissä saa ehkä muistoja takaisin mutta moniko olisi valmis maksamaan täyden hinnan niistä nyt?

Harvasta pelistä muutenkaan viitsii maksaa täyttä hintaa kun ei ole pahvilaatikkoa ja fyysistä levyä.

 

[masax]

Niin no, aika kultaa muistot. Vaikka joitakin on tehty uudestaan (muistelisin että Pinball Dreams (joku uudempi versio missä useampia kenttiä PC:lle taitaa olla Steamissa itsellänikin), Packman, Wings, Pirates, Monkey Islands, Chaos Engine, Speedball:sta taitaa olla II versio jne)

Eivät ne enää niin ihmeellisiä, leukoja loksauttavia ja aikaansa edellä ole. Toki niissä saa ehkä muistoja takaisin mutta moniko olisi valmis maksamaan täyden hinnan niistä nyt?

EDIT: muistelisin että Shadows of the Beast taidettiin tehdä myös remake mutta en ole ihan 100% varma oliko se PC:lle, voisi luulla? Joku kymmenisen vuotta sitten mutta jotenkin se jäi puheen tasolle enkä jaksanut siitä enempää etsiä tietoja.

Ei nyt täyttä hintaa, mutta kovin on joskus mielessä, että pitäisi joku emulaattori hankkia, että pääsisi vanhoja pelaamaan. Maze of galious, vampire killer ja eka metal gear. Niihin olisi kyllä hinku palata.

 

[Partis]

Niin no, aika kultaa muistot. Vaikka joitakin on tehty uudestaan (muistelisin että Pinball Dreams (joku uudempi versio missä useampia kenttiä PC:lle taitaa olla Steamissa itsellänikin), Packman, Wings, Pirates, Monkey Islands, Chaos Engine, Speedball:sta taitaa olla II versio jne)

Eivät ne enää niin ihmeellisiä, leukoja loksauttavia ja aikaansa edellä ole. Toki niissä saa ehkä muistoja takaisin mutta moniko olisi valmis maksamaan täyden hinnan niistä nyt?

EDIT: muistelisin että Shadows of the Beast taidettiin tehdä myös remake mutta en ole ihan 100% varma oliko se PC:lle, voisi luulla? Joku kymmenisen vuotta sitten mutta jotenkin se jäi puheen tasolle enkä jaksanut siitä enempää etsiä tietoja.

Shadow of the beast remake tuli ainakin ps3:lle ja on se pelillisesti parempi mitä se orkkis ykkönen. Shadow of the beast 3 on oma suosikki kun se keskittyy enemmän pulmien ratkaisuun ja se oli edelleen hyvä.
Mä muuten ostin kolme c64 peliä. Toki ne oli tuoreempia tuotoksia. Sam's journey on vuodelta 2019 ja hemmetin hyvä tasoloikka olikin, mutta kyllä se sitten maksoikin 20e. Toiset kaks oli rocky & co joka oli 6e ja good kniight 4e. Kummatkin taisi olla joko 2022 tai 2023 julkaisuja.
Yllättävän monesta pelistä on tarjolla myös fyysinen versio, mutta on niillä hintaakin. Esim sam's journey on 60e moduuli versiona joka on se ainoa jota on enää tarjolla ja siihen postikulut päälle.

 

[Jupeli29]

Onhan tuo itselläkin tullu huomattua tässä päälle 30v ikäsenä ettei enään ole niin kovaa paloa pelaamiseen kuin ennen vaikka olis kone millä pelaisi ihan uusiakin pelejä
CP2077 tais olla se viimesten joukossa AW2 lisäksi mihinkä jakso ihan aikaa tuhlata. Nykysin melkein menee enenpi konsolipuolelle jos jotain pelaisi. Voihan se syykin olla se että mistä peleistä olen aikanaan tykännyt niin pelit toistaavat ihteensä tai jotain. Lisäksi 2-vuorotyö.
AQ2 aikoja kunnioittain

 

[auckland]

Toi CP2077 kyllä houkuttaisa täälläkin.

Oma pelaaminen vaan nykyään niin satunnaista että pitkiä tarinallisia pelejä tai kilpapelejä ei enää tule hakattua.

L4D2 voi pelaa tunnin tai kaksi silloin tällöin ja tuntuu vaan paranevan vuosi vuodelta

486 -aikana Epicin Pinball oli kova, Street rod 1&2. Ihan ei Sherlock Holmesit ja Indiana Jonesit silloisella englanninkielellä taipunut
Wingcommander Privateer räjäytti aikanaan pankin. Vieläkin inspiroi miten pienillä resursseilla oli saatu aikaan illuusio 3-ulotteisesta avaruudesta.

Rogueliket oli kova sana.

Eye of the Beholder 1&2 tuli hakattua läpi että sai Insalin osaan 3
Ja kolmonen olikin ihan kuraa. Niinhän ne uudet pelit on aina.

 

[RaBBit]

Maze of galious

Tuolta löytyy The Maze of Galious Windows/OSX/Debian/Ubuntu versiot:
https://mog.jorito.net/

 

[tjkoo]

Nyt tuli vedettyä tuo Wolfenstein: The Old Blood loppuun, 18 tuntia meni vaikka peliaika 8 tuntia.. Vähän kolusin ja oli tuo ehkä hetken idlelläkin jos kävi kaupassa tms..

Suosittelen kyllä tuota pelisarjaa, jos kaipaa pientä tarinaa mutta silti mukavaa FPS shooteria. New Orderista kai se kannattaa aloittaa.

 

[Reimikoo]

Harvasta pelistä muutenkaan viitsii maksaa täyttä hintaa kun ei ole pahvilaatikkoa ja fyysistä levyä.

Keräilyn viehätys näissä monilla varmasti kutkuttaa.

Niin paljon kuin kaikki aina haikailee vanhojen aikojen perään niin tälleen helmikuusta asti retro pelejä pelanneena voin sanoa, että kyllä noiden jälkeen arvostaa moderneja pelejä aivan eri tavalla.
Jopa nykyajan paskimmat lisenssipelit on goty materiaalia verrattuna johonkin tuon ajan tuotoksiin. Menkää pelaamaan amigan back to the future 2 ja sanokaa sen jälkeen kuinka gollum on paskin peli ikinä.
Mä pelasin sen alle viikko sitten ja jopa kuolemattomuuden kanssa se oli yhtä kärsimystä ja koko peli kesti 30 minsaa

Monet olleet kyllä kamaliakin aikanaan. Ne helmet jääneet sitten ikivihreiksi klassikoiksi. Ysärin/2000-luvun RTS-kulta-aikoina AOEt, Command & Conquer -sarja oli kanssa kovaa kamaa. Vanhojen pelien parissa myös toisinaan tehty jotain ällistyttäviäkin asioita rajallisilla resursseilla. En itse ole pelannut mutta ensimmäiset Elite -pelitkin mahduttivat satojen planeettojen tähtijärjestelmiä 8-bittisillä järjestelmillä proseduraalisen generoinnin voimin.

Historian havinoita kun ravistelussa niin pelikirjallisuuden saralla Sid Meierin kirjoittama muistelmakirja oli Civilization-sarjan ja elämänkertatarinointina ihan mukava opus. Avaa hieman taustoja pelin mekaniikan suunnittelusta, aiemmistakin projekteista ja debunkkaa myyttejä mm. Gandhi-bugin osalta.

CP2077 roikkunut pitkään wishlistillä mutta vaatisi kyllä koneen päivityksen että siitä pääsisi nauttimaan.

 

[venalaine]

Mulla on tässä keski-ikäisyyden myötä tullut kyllä kovempi palo pelaamiseen kuin ehkä koskaan aiemmin (jos nyt ei lasketa lapsuutta, kun näki ekoja kertoja NES, C64:n ja Atarin pelit ja tajusi, että tällaistäkin on). Tässä kuluneen vuoden aikana on varmasti tullut ostettua eri alustoille enemmän pelejä kuin koskaan ennen ja niitä on myös ihan oikeasti pelannut. Varsinkin tuolla konsolipuolella (Switch ja PS5) on tullut pelattua tähän mennessä vuotta satoja tunteja. Tällä hetkellä pelaan pääsääntöisesti uusia pelejä, kun taas pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että kaikki uusi on ihan tuubaa ja hyvät pelit tehtiin silloin 8-bit ja 16-bit kaudella. Kyllähän sitä nykyisinkin tehdään ihan erinomaista tavaraa, kun jaksaa vähän pintaa syvemmältä raaputtaa ja keskittyy siihen mikä oikeasti kiinnostaa. Jos minua ei kiinnosta pelata Call of Dutya, Spiderman 2:sta tai God of Waria, niin jätän ne yksinkertaisesti huomiotta ja keskityn siihen, mikä kiinnostaa. Näin aikuisena ukkona sitä voi mennä jo omia polkujaan eikä tarvitse tehdä sitä mitä muutkin tekee.

 

[Puhelinkoppi]

No näimpä. Joskin jossain määrin on alkanut myös vetää puoleensa ajatustasolla menneisyydenkin alustoille paluu rahisevien korppuasemien, CD:iden ja hitaasti rouskuttavien hurisevien peltipönttöjen ja pelien pariin hankkimalla vanhempaa polvea olevaa PC-rautaa. Tyyliin DOS/W3.14/W95, konsolit, Amiga, tjsp., mutta ehkä se kuuluisa Joku Vuosi kun uusille harrasteille on oikeasti saumaa ja noille puuhille fyysistä tilaakin. Nostalgiatrippailuun kyllä toimisi ihan remake-konsolit ja emulaattorit, mutta noissa olisi enemmän sitä laittelunkin ja syvempääkin historian opiskelun iloa. Varmaan kertyneiden vuosien myötä myös näkisi järjestelmien käytön eri tavalla kuin junnuna tai esiteininä. Perhana kun joskus nuo on tullut pistettyä pois aikanaan.

Välijaksoissa jos ei mitään ole ns. isompaa peliä "projektina päällä" on mukava naksutella jotain ikuisuus-aikarohmuja tai tauolle laatikkoon pistettäviä pelejä. Civit ja CS: Skylines tällä hetkellä, mutta tuo Hades alkoi varovasti kiinnostamaan.

Uusien kimppuun tulee kyllä loikattua aika matalalla kynnyksellä jos sellainen tulee kiinnostava vastaan. Mutta samoilla linjoilla kyllä myös, että jos ei ala innostaa äkkiä niin sen osalta pelihanskat alkaa olla aika liukkaat kädessä kun viihdeaika on prioriteettilistalla aika matalalla. Nyt tuli aloitettua FFXVI.

Joo, ei se ole sama jotain dos:ia pyörittää virtuaalikoneessa kuin oikeassa raudassa. Eräässä työpaikassa olivat heittämässä roskiin vanhoja atk kamppeita, niin pelastin vielä avaamattomassa paketissa olevan Dos 6.0 diskettisetin ja käyttöohjeen ja Windows 2000 levyn. Pitänee testata virtuaalikoneessa ainakin W2000:ta Retroilussa itseä kiinnostaa myös vanhat käyttöjärjestelmät. Sain joskus pienen säätämisen jälkeen Win
95 toimimaan VitualBoxissa. Kammottava viritys se on ollut, mutta aika kultaa muistot, niin kuin peleissäkin. Saan Doomin 320x240 grafiikoista pahoinvointia, mutta Quake 1 ja 2 ovat julkaistu uudella pelimoottorilla ja System Shock hienona remakena. Varsinkin System Shock jäi mieleen aikoinaan. Se oli pelinä aikaansa edellä, mutta sen ajan (1994) grafiikka oli oksennustasoa, ja tietokoneissa vähän resursseja pelaamiseen mutta eipä sitä ollut paremmasta tietoa. Remake on huikea suoritus, ja kunnioittaa alkuperäistä peliä. Yksi asia mikä saa Itsellä hyvät fiilikset aikaan, on tämä huikea kehitys ja kuinka realistiseksi pelimaailma on muuttunut. Pelihän on enemmän tai vähemmän simulaatio maailmasta, ja nyt pelit alkavat olla sellaisia, kuin niiden olisi aina pitänyt näyttää. Nyt kun VR ja tekoäly tulevat kehiin, mielenkiinnolla seuraan millaiseksi pelit kehittyvät.