- Liittynyt
- 09.03.2019
- Viestejä
- 208
Millaiset viekkarit Seronilistä oli?
Homma alkoi siitä vuonna yksi ja kaksi että ruotsin matkan jälkeen aikoinaan 2000-luvun alussa ajattelin että en tartte, sanoin lekurille.Millaiset viekkarit Seronilistä oli?
Taitaa olla ettei näitä "oikeita" tahdota enää määräillä pahemmin, on väärinkäyttäjien suosiossa.Seroniliä (fluoksetiini) syönyt tässä nyt kolmatta kuukautta ja tuntuu että tehoa ei ole tarpeeksi. On kyllä vienyt masennuksen pois mutta tietynlainen ahdistus on vielä päällä ja stressaan tulevasta ja muutoksista. Mietin että onko kellään kokemusta Buspironista (Anksilon/Buspar), eli ns. "oikeasta ahdistuslääkkeestä"?
Mageeta, mä en ite tiedä kun 04.03 soittaa päihde-klinikan lekuri että sanonko että on nyt jo 4 kpl 15mg opaa vrk:ssa.Ens viikolle pläänänny jos ajais Seronilit alas ja tilalle Sertraliini ja Voxra kombo.
Morotus, tämä. Mie mietin aikoinaan samaa että en lähde sinne enkä tänne koska siellä oli viimeksi karmeat paniikit kun idioottina en ottanut mukaan enkä ennen sitä miittiä mitään lääkettä, kun kerran puoskari kehotti altistamaan itseään ilman lääkkeitä "paniikkeja voi hoitaa ilman lääkkeitä, itseään psyykkaamalla"Kärsin pitkään ahdistuspeloista ja ne alkoivat olemaan jo niin voimakkaita että aloin viettämään enemmän aikaa kotona missä nuo pelot eivät haitanneet. Kuukausi sitten sain tarpeekseni ja varasin psykiatrille ajan, kerroin kaikki ahdistuspelot mitä minulla oli ja miten ne vaikuttavat elämään. Psykiatri oli kauhuissaan kun kuuli että normaali elämä alkoi olla mennyttä.
Mäkin aikoinaan sanoin lekurille että kirjoita mulle lisäksi vaikka kalkkilääkkeitä, sen itse kun mä uskon että ne tehoo niin se auttaa mua, ei määrännyt mitään lisää.Viime viikolla psykiatri soitti ja kyseli miten lääkkeet toimivat. Hän oli todella yllättynyt kun kerroin että en ole enää ahdistunut ja pelot ovat mennyttä.
Olisipa noita lääkkeitä saanut jo vuosia sitten.
Kun masennus loppuu niin voimat palaavat ja voit tehdä asioita mitä et ole masentuneena jaksanut tehdä.Sitä vaan miettii et palaako ne voimavarat koskaan samalle tasolle mitä ne joskus on olleet vai mitä sitä voisi tehdä että saisi riittävästi perusasioita hoidettua.
On mulla lääkitys ollut, mutta lopetin sen kun alkoi tuntumaan että se turruttaa liikaa tunteita eikä elämästä pysty nauttimaan vaan kaikki oli liian tasapaksua.Kun masennus loppuu niin voimat palaavat ja voit tehdä asioita mitä et ole masentuneena jaksanut tehdä.
Onko sulla mitään lääkitystä? Masennus saattaa parantua itsekseenkin mutta se vie kuukausia ehkä jopa vuosia. Tämän sanon kokemuksesta.
Lääkityksellä masennus paranee yleensä muutamassa viikossa.
Tämä, itse ajattelin monesti että ajetaan lääkkeet alas että en ole 100:lla aina zombie, mutta kun tuli karmeat viekkarit ja muut niin lekurin kanssa todettiin että mää todellakin tartten näitä medejä, opamox, seronil ja suprium.On mulla lääkitys ollut, mutta lopetin sen kun alkoi tuntumaan että se turruttaa liikaa tunteita eikä elämästä pysty nauttimaan vaan kaikki oli liian tasapaksua.
Mulla oli se sertralin ja voxra lääkkeinä. Ainoa vieroitusoire oli huimaus mitä kesti n. kuukauden. Ei kyllä ollut ihan oikeaoppisesti tehty se lopetus kun olisi varmaan pitänyt tuoda se annos pikkuhiljaa alaspäin ja itse lopetin sen vaan seinään.Tämä, itse ajattelin monesti että ajetaan lääkkeet alas että en ole 100:lla aina zombie, mutta kun tuli karmeat viekkarit ja muut niin lekurin kanssa todettiin että mää todellakin tartten näitä medejä, opamox, seronil ja suprium.
Ittellä on vielä n.100kpl. Supriumia, määrätty 2 per päivä, olen ottanut vain yhden siksi on varastossa toi 100.
hyvä niin, sillä syksystä saakka saanti-ongelmia, ei ole saanut mistään mitään, jatkuu ainakin toukokuulle, sääliksi käy heitä joiden suprium-kuurit loppuneet seinään, tulee paskamaiset viekkarit ja sitten määrätään opamoxia lieventämään
Jännittäminen ja pelkotilat on itselle ainakin tuttuja. Mulla on jonkinlainen taipumus pelätä kaikista asioista aina pahinta ja sitten jännittää että tapahtuuko niin. Esimerkiksi jos lähtee vaikka automatkalle niin pelkää, että joku osa autosta hajoaa ja sitten jännittää sitä asiaa kauan jo etukäteen, sekä koko matkan ajan.Koisimaan 23-07, juttelin psykan hoitajan kanssa koska-kun ekalta luokalta asti kiusattu ja peloteltu.
isäpuoli piti huolen että 1974-1984 väliltä riideltiin ja tapeltiin koko ajan.
88 sain intin kusipäästä palkaksi paniikit, masikset, keliakian, laktoosi-intolen.
10 vuotta jauhettiin että saatiin lääkitys oikeaksi.
30vuotta ollut avolla, koska lääkitys kunnossa ja on pahempia psykoosipotilaita.
Nykyään mennään aamupäivällä 2*15mg opaa, tarvittaessa iltapäivällä yksi lisää.
aamut perseestä, epätodellinen väsynyt olotila ja tuntuu että kohta on pakko tapahtua jotain kaaottista koska ei aina voi olla fiksu-olo ja asiat kunnossa.
sitä kun sitten kelaa niin varmasti tulee paniikit päällensä, pakko vaan duunata jotain muuta että ajatukset saa fittuun.
Psykan kanssa juteltiin että duunaa jotain (räbää, kettu räbään tehty niin homma hyvillä aluilla ) muuta ettei pääse ajatukset harjailee ja funtsailee kaikkea tarpeetonta paskaas.
Ehkä lähden aikani kuluksi hakee ilmanraikastin pateja 2-3 ja koiran nameja frendille tokmannista, aikani kuluksi.
saa liikuntaa ja kun kuuntelee kännystä napeilla radiota niin menee hienosti.
mielummin liikaa kävelyä kuin liian vähän.
alussa meinasin että vasta kerholle mennessä 14:00 käväsen tokmannissa.
toi tajuton paskamainen jännittäminen, jota olen osannut pelätä jo pennusta saakka- on loputon suo.
Ei riitä mitkään medit jos ajattelee että olen ottanut medit, mutta kuitenkin tulee jotain pahaa tapahtumaan huokaus..
Nyt vasta sain tehtyä aiheen, pää oli 07 tyhjä kuin Jeesuksen hauta pääsiäis-aamuna.
Odottelen että posti toisi uusimman KyrkPressenin niin sitä voisin sitten lukea aikani kuluksi kerholla.
kerholla on hyvä vertaistuki, saa jutella kaikista paskoista asioista muiden vertaisten kanssa..
Kuis muilla? eletään pellossa kuin ellun kanat
mun velipojan, vaimon broidi toi vhs aikana 90-luvulla saksasta ja tanskasta leikkaamattomia teurastus-leffoja, siitä tuli fitsi traumat.Jännittäminen ja pelkotilat on itselle ainakin tuttuja. Mulla on jonkinlainen taipumus pelätä kaikista asioista aina pahinta ja sitten jännittää että tapahtuuko niin. Esimerkiksi jos lähtee vaikka automatkalle niin pelkää, että joku osa autosta hajoaa ja sitten jännittää sitä asiaa kauan jo etukäteen, sekä koko matkan ajan.
Tämä, mää ajattelin aikoinaan että lempiduuni olisi atk, mä pääsin mutta sekoitin työn ja harrastukset, tuli burnout. ei enää ikinä harrastuksesta työksiSiitä olen myöskin maininnut, että nykyisessä työpaikassa ei tunne sellaista työn merkittävyyttä mikä motivoisi tekemään sitä, niin olen nyt löytänyt sitä vähän esimiehen ja muiden kollegoiden ansiosta. Viime aikoina on saanut kuulla enemmän positiivista palautetta ja kehuja tehdystä työstä, niin se nostanut omaakin mielialaa. Työ on kyllä edelleen stressaavaa ja välillä on vaikeuksia pitää ne työasiat mielessä vain työajalla, eikä ajatella niitä vapaalla.
Mää alkanut vasta nyt lukemaan pitkästä aikaa, tykkään testailla itseäni, viimeksi lukenut pakosti ylä-asteella muutaman sivun kirjasta äikän tunnilla koska oli pakko.Olen tuolta terapiasta saanut kotiläksynä luettavaksi joitakin kirjoja ja katsottavaksi videoita, mitkä liittyy positiivisen ajattelun voimaan. Ne menee vähän yli omasta mielestä siinä, että jotkut uskoo sen positiivisen ajattelun parantavan sairauksia ja tuovan onnea elämään, mutta uskon kyllä että siitä voi olla myös paljon hyötyä vaikkei se sairauksia parantaisikaan.
Mulla menee ylitte, tulee sellainen karmea pelkotila että nyt tapahtuu jotain karmeaa, kuolevia verisiä ihmisiä enkä kykenisi itse tietämään mitenkä siihen suhtautuisin.Uskon että siitä on myös hyötyä noiden pelko- ja jännitystilojen, sekä stressin käsittelyyn, mutta se vaatii vielä itseltä harjoittelua, että alkaa pikku hiljaa omaksumaan niitä uusia ajatusmalleja.