Masennus

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Usein tuntuu, että eläinten kuolema on pahempi kuin monien ihmisten. Kertooko se jotain eläimistä tai ihmisistä, en osaa sanoa. Voimia - ja itkeä saa, se on vain hyväksi.
Jooh, ihmettelin samaa. Äitini hautajaisissa itkin vähäsen 2008.
nyt 15vee koiran lopetuksessa meni heti 3h itkuvirsi, eilen tein muistovideota heti sen meille tulosta 2010-2023 välisellä ajalla, musiikkien kanssa omalle youtube tilile.
varmaankin johtuu siitä että olen jo 4vee nassikkana elänyt koiran kanssa, pennusta saakka, tämä hauveli oli jo viides.
eilen tuli taas itkukohtaus kun tein muistovideota.

vaikeaa päästää irti, koska aina ollut mukana kuin paita ja peppu, aina oli minun perässäni.
tuli minulle 2vuotiaana Oulusta pahoin pidellyistä perheistä..

Oli vuoden vaihteessa läähätystä vaikka ulkona -20c pakkasta, toukokuussa lääkäriin ja sydämen vajaatoimintaa, nestettä elimissä, sain lääkettä mutta eivät auttaneet, sain jatko-aikaa 2kk.
07.08.2023 12:00 nukkui poies..

Kun aina oli elämä sidoksissa hauvaan, aina kun tulen kotiin niin muistan hänet, aina kun syön jotain niin ennenpää annoin jämät sille..
koko aika mielessä, huokaus, kait se ajan kanssa sitten <3


Tuossa vitetota jos tahtoo tutustua hauvaan :)

 
Viimeksi muokattu:

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Viikonloppuja masiksille, se on sitten lauantai.
tylsää ihmistä tässä olen katsomassa peilistä...
nukkunut tunnin päikkärit pariin kertaan.
Koiron jälkeen olo vähäsen helpottanut, eniten säväyttää kun kerron jollekkin että on lopetettu.
tuntuu uskomattomalta sanoa tuo ääneen..

nyt jos ja kun saan budjetin kuntoon niin lähden 1984 saakka tuntemani amis-kaverin kanssa Syysykuussa Tukholmaan.
Löysin kivat alekortit, normisti A-ikkunahytti 281e koko hytti, nyt ilmaisella alekortilla vain 80e, se jaettuna kahdella ei ole paljoa .)
viimeksi käynynnä 4vuotta sitten.

Juteltiin paljon tällä viikolla masennuksesta kerholla, ihan kiva että on joku tollainen päihde- ja mielenterveyskuntoujien avoin ryhmä.
Koittakaahan jaksella.
mää miettimässä että missä on kaikki ns. frendit? kiirettä pitää näemmä, siis mun irl frendit, kun yritän soittaa niin heitä ei kiinnosta, soitan kait liian usein, pitää laittaa numero mustalle listalle ja soittaa hyvän joulun toivotukset kerran vuodessa.

ottaa kyllä tällänen päähän, että soitetaan vaan kun on jotain tarvista, eikö helvetti voisi soittaa kysyäkseen kuulumisia :(
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Jännittää vaan aina kaikki ja vielä kun vuosi sitten lopetettiin rivatrilit seinään niin mitenkä sitä osaa olla pelkän opamoxin varassa jossain ruotsissa huh.
naapurin suomen pystykorvaa pentua käväsin moikkaamassa äsken, koiro-ihmisenä aivan pakko :)
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Huomenta, unohdi apteekkari uusi myyjä sanoa viimeksi että opamoxien respa on näiden lääkkeiden jälkeen tyhjä.
eilen kyselin apoteekista ja sanoi että respa on tyhjä, uusi se.
soitin päijät-neuvoon ja rouva kysyi lekurilta,
juuh lekuri tahtoo jutella sun kanssa, aikaisin puhelinaika on 31.08 torstai.
kerroin että max. 6*15mg opaa menee että riittää vain 7vrk:ksi mitäs tehdään?
ei osannut sanoa muuta kuin ettei aiempia aikoja ole ja ota yhteys päihdeklinikalle.

käväsin siellä aamulla 08:15 heti kun aukesi, oli fiksu hoitsu, sen kanssa funtsattiin, se laski tarkasti määrät ja yhteisymmärryksessä katsottiin että riittää jos ottaa 5*vrk:ssa niin sitten riittää ensi torstaille, samalla kerroin että aamulla lääkkeiden jälkeen levoton olo ja kädet tärisee että kuppi ei pysy kädessä.
kuulemma jo vuoden käytön jälkeen alkaa kääntyy opat itseään vastaan.
kerroin että muutenkin menee vähän, viikonloppuisin menee vain 4.
ehdotti että ajetaan kokonaan alas pikkuhiljaa, sanoin että panikset eivät tykkää siitä.
kerroin että kirjoita koneelle
"potilas kokeilee itse omatoimisesti lääkkeen annostuksen vähentämistä"

tehtiin diili, esim. aamulla ei tartte ottaa unenpöpperössä tavan mukaan heti 2*15mg kun fiilis on ok.
otetaan sitten keskivpäivällä vaikka 1-2kpl. ennen kerholle menoa tai muuta häppeninkii
ja sitten tavan mukaan vaatiessa aina yöksi 2*15mg nukahtamiseen kun ilman niitä en nuku, kokeiltu on.
kerran oli 23:n aikaan sika-väsynyt ja haukottelin koko ajan, just jaksoin hampaat pestä.
siitä koisimaan väsyneenä, pyörin vielä 03 aamulla ja mietin että mitä hittoa, onko nälkä, kusihätä vai mikä kun ei uni tule.
Sitten vasta hokasin että ne fitun opat ja puolikas mirtzapin puuttuu.
sen jälkeen en ole enää leikkinyt niillä ja valvonut aamuun saakka..

Kuis muilla?

On oikein kivaa kun alkaa tulemaan pimeä jo 21, ihana syksyinen ilma :)
 
Liittynyt
23.10.2016
Viestejä
888
ottaa kyllä tällänen päähän, että soitetaan vaan kun on jotain tarvista, eikö helvetti voisi soittaa kysyäkseen kuulumisia :(
Eikö tämä ole nykyään ihan normaali? En ole varma milloin tällaiseksi tämä meni, taisi olla niihin aikoihin kun tekstiviestit ja sähköpostit yleisty, niin aniharva enää halua jutella puhelimessa kuulumisista, vaan enemmin viestittelyä vaan. Edesmenneen äitini kanssa pystyi pidempiä puheluita tekemään, mutta esimerkisi oma isäni haluaa puhua vain kun on jokin ongelma, eli usein IT juttua, miten siirtää kuvat puhelimesta koneelle.

Tai eipä niitä ystäviä paljoa ole, joten yksi mahdollisuus on ettei vaan kiinnnosta minun kuulumiset, eivät ole oikeasti niin ystäviä lainkaan, vaan kaukaisia tuttuja jotka kiinnostuvat kun tarvitsevat apua.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Tai eipä niitä ystäviä paljoa ole, joten yksi mahdollisuus on ettei vaan kiinnnosta minun kuulumiset, eivät ole oikeasti niin ystäviä lainkaan, vaan kaukaisia tuttuja jotka kiinnostuvat kun tarvitsevat apua.
Kyllä mun aikaan 1990 oli normaalia että langalla soitettiin kerran viikossa vähintään "oletkos elossa vielä? tulenko kaffelle" jne.
nykyään ei.
muutama velipoika 77vee soittelee ja käyn oven takana "tulin kattoo että olet hengissä kun ei ole kuulunut mitään".

sitten nämä tavikset, "moro-mitäs kuuluu..............AINIIN MULLA ON ONGELMA!"
Sanon suoraan kun tavis soittaa kerran vuodessa taikka tiheämpää
"Moro Merja täällä"
- Mikä vitun ongelma sulla taas on kun soitat vaan saatana kun apua tarvit?!! mene atk-firmaan, se ottaa 120e/h kotikäynti, minä teen ilmasex!

Sitten nämä tyypit ihmettelee "onkohan Timolla lääkitys kunnossa kun tuolleen tiuskii" :(
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
3 900
Sosiaalinen media ei ainakaan ole tätä helpottanut. Ei tarvi soitella kun moneen kertaan päivässä somen plärääminen tekee sen että tutut pysyvät kärryillä mitä kellekkin kuuluu, jotkut jopa pelottavan hyvin.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Psykan hoitajalla käytynnä, menee max. 6*15mg opaa, tahtoisi että vähentää, ehkä lopettaa, aloin kattoo vähäsen hitaasti ja pitkään.
peru puhteensa, kerroin että kirjoita epikriisiin "Potilas itse omatoimisesti koettaa vähentään opamoxin käyttöä"

Nyt kokeillut, aamulla en ota vakkariin kahta, vaan annan mennä 10-12:aan saakka sitten vasta yksi, kun tulee hermostunut olotila.
Siitä sitten ehkä yksi 15:n maissa, ei pakko, mutta nukkumaan mennessä 2*opaa ja ½-mirtza ilman niitä en nuku.

Elikäs puoskari soittaa ja uusii 2*100*15mg opaa Torstaina 08-16 välillä, kerron sille että olen vähentänyt itsekseen 4-5:een vrk:ssa, siksi yleensä riittääkiin näin pitkään, että ei helvetissä lopeteta kokonaan, ei riippuvuus vaan paniikit, mitä mää sitten teen kun tulee paska paikka eteen?

otan buranaa?
ja siksi toisekseen; psykan polikin ja psyka sanoivat että loppu elämänsä käyttää rivatrilia, joka väkisin ajettiin kertalaakista alas :(
Viekkareista sanoi fiksuna "kyllä ne aikaa myöten helpottaa"

Ja Psykan poli oli samaa mieltä että "pysykan polin erikoislääkäriä pitää konsultoida noissa asioissa"!

Eikä mikään puoskari kandi voi mennä sorkkii mun mt-medejä ittekseen, taikka sitten sorkkii mutta mulle tulee 30vuoden jälkeen takaisin oma hoitosuhde pysyvä, aikoinaan laitettii avolle "koska on vakavampia psykoosi-tapauksia ja sulla on lääkitys kunnossa"!

Fittu nyt lääkitystä menty sorkkimaan, eikä ole mitään saatanan hoitosuhdetta!
Vain päivystävä pastori on jolle kerron psykan huoleni, ei mene homma niinkuin strömssössä helvetti.
Kyllä puoskari kuulee kunniansa kun soittaa torstaina helvetti!

Annan sille jätkälle kylmää kyytiä :(
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Juuh, nukkumaan 22 sika väsyneenä, ei tarvinnut pahemmin lääkkeitä uneen kuin vaan ½ mirtsapin sekä 1*15mg opamox.
ylös pissille 02 :(
siitä sitten koisimaan aina 08:aan saakka hih.
heti 09-11 hermostuneisuutta ja vatsalla jännittämistä, samaa mikä ala-aste aikoina ennen kokeita, sain oikein fyysiset kivut aikaiseksi.
sitten 11:n aikaan aamun eka 15mg opamox tuli tekosyy olla relax. 12:30 sapuskaa, eikä tarvi ottaa opamoxia enää kuin vasta 1kpl nukkumaan mennessä, mirtza auttaa paremmin, saanut todella alas vedettyä opamoxit, 2*15mg per päivä ja maximi on 6kpl.
en toki puoskarille sano muuta kuin että 4-5 menee vakkariin 6:n sijaan jos tahdot alkaa vähentää.
alas ei kyllä ajeta ilman psykan polin konsultointia helvetti.

kohta taas kerholle, saa jotain tekemistä päivään :)

Eilen kerholla 6 kävijää, mukavan rauhallista oli, sitten 18-20 kaverille atk-duuniin ja siitä väsyneenä kotia, 20:30:n uutiset katoin ja sitten lompsin pehkuun :)

Siunattua keskiviikkoa kaikille tonttusille <3
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Noniih, olin valmiina torstaina 31.08 kertomaan lekurille kaikki judanssit ja hyvät perustelut.
soitti peräti 15:15, ei yhtään liian aikaisin.
Selitys vesittyi heti ensi-puremalta
- "päevää, mite sitä tahtoa" :(

juuh, selitin sitten selvästi artikuloiden
* 'Tahdon uusia Opamox reseptin'
- "Juuh, sine käyttä max. 6 per vuorokausi"?
* 'kyllä, nykyään menee 4-5 per vuorokausi'
-"hmm, minä uusi ne sitten"
*'milloin voin noutaa ne apteekista'?
-"mine uusi ne huomenna"
*'niin saanko minä ne huomenna haettua apteekista'`?
-"mine sanoa mine uusia ne huomennaä"

selvä, onneksi uusi sitten.



Ihme touhua, ensin ei uusita koska lääkäri tahtoo jutella, sitten ei tahdo jutella :(

näillä mennään sitten, pääasia että sain lääkkeet.

Hyvää viikonloppua kaikille <3
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
3 900
En tiedä miten mielenterveyspuolella, mutta ainakin muussa sairaanhoidossa omasta mielestäni lopputulosta potilaan kannalta huonontaa huomattavasti se että joka kerta on eri lääkäri katsomassa vaivaa ja nopsalla parin minuutin lukemisella edellisistä teksteistä ja nopealla vilkaisulla tekevät päätöksiä liittyen hoitoon. Aika mutu tuntumalla jotkut puoskarit tuntuvat vetävän.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
huomattavasti se että joka kerta on eri lääkäri katsomassa vaivaa ja nopsalla parin minuutin lukemisella edellisistä teksteistä ja nopealla vilkaisulla tekevät päätöksiä liittyen hoitoon. Aika mutu tuntumalla jotkut puoskarit tuntuvat vetävän.
Kyllä, olen aivan samaa mieltä.
ei pahemmin kiinnosta potilaat, laitetaan vaan avolle oman onnensa nojaan huoh.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Olipahan ei-kiva koettelumus, 07 ylös ja 10:ksi kirkkoon, ei mennyt kauaa kun hokasin että en sitten ottanut opamoxia aamulla enkä edes mukaan, ei ole kuin vettä saatavilla.
Tuntui että kaikki kaatuu päälle, olin viittä vaille lähtemässä veke heti kättelyssä mutta mietin että mitäs tässä, korkeintaan kuolen tähän, mikäs sen parempi paikka kun kuolla kirkossa :)

meni välillä ohitte, sitten psyka tuli päälle että nyt olisi taas epätodellinen tunne, ei mitään kivaa.

Kiduin siinä loppuun asti, vielä aamu-unen pöpperössä niin sekin sekoittaa päätä kun on epätodellinen olotila :(

mietin tuossa jo että 08.09 Tallinnan matka joutuu perumaan, jos ja kun tulee paniikit matkalla niin mistä apua?
mistä fitusta sitä muka saa ulkomailla, mutta miksi tarvita?
mulla on medit täpöllä niin kallo pimeenä ja relana niin mihin helevettiin mää lisää apuja tartten...

Arvauskeskuksen puoskari vaan aikoinaan sano että kokeile vähentään opamoxia, ja lopulta voit olla kokonaan ilman koska ihminen pystyy psyykkaamalla itseään voittamaan paniikit, voihan näin olla, mutta se on helvetin rasittavaa, mullakin kädet hikoili läpimärkinä tuskasta.

Vähäsen muistan mitä siellä laulettiin ja saarnattiin, muuten ihan black-outtia..

tästä lähin otan varmuudeksi purkin mukaan minne tahansa menenkin..

Tämä on paska homma jos ei uskalla lähteä muualle kuin lähikauppaan vaikka olisi medit päällä, ei helvetti :(

Nooh, tunnin pari kestää että alkaa vaikuttaa, väsy olotila niin koisimaan päikkärit.
Siunausta kaikille <3
 

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
364
15vee sairas koiro piti viedä 07.08 eutanasiaan, siinä sitten sain itkettyä ja puhdistettua sielun kunnolla.
oltiin kuin paita ja peppu,
Voimia. Tuo lemmikin poismeno on yllättävän raskasta varsinkin jos sen kanssa on oltu pitkään yhdessä.
Itsellä 15 - vuotias kissa joka on vielä onneksi hyväkuntoinen. Tuo otus on ollut talossa puolet elämästäni joten sitten kun tuosta joskus aika jättää niin se ei tule olemaan helppoa.

Vähän mietin että lähtisikö mukaan johonkin SPR ystävätoimintaan. En sinällään kaipaa kavereita mutta olisi ihan mukava jos olisi jotain toimintaa toimettomuuden keskelle. Nyt käyn 1 kerran viikossa eräässä toimintaryhmässä ja pari kertaa viikossa kirjastossa. Muuten istun päivät tietokoneen tai telkkarin äärellä.
Vähän vaikuttaa jo mielialaan kun tietää että kaikki päivät ovat samanlaisia.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Nyt käyn 1 kerran viikossa eräässä toimintaryhmässä ja pari kertaa viikossa kirjastossa. Muuten istun päivät tietokoneen tai telkkarin äärellä.
Vähän vaikuttaa jo mielialaan kun tietää että kaikki päivät ovat samanlaisia.
Mulla tämä päihde- ja mielenterveyskuntoujien paikan vetäminen 3.7vuotta mennyt jo.
mietinkin tuossa että onko aikaa enää uudelle koiralle? kerholla ja sitten tiesikalla ja nukkuen, koira jää heitteille siitä sitten.
Tosin kiltin koiran saan ottaa mukaan kerholle, kuten diegokin 02-08 välillä oli mukana aina paitti ei hellepäivinä, oli liian raskasta mennä kilsa kävellen helteessä per suunta.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Sain psykahoitajalta mielenterystalo.fi:stä hyvät vinkit sekä testit, miten paniikkikohtainen olen ja paljonko pisteitä sekä ahdistuneisuus-testi kanssa.
parraimmat neuvot olivat hengitysharjoitukset sekä se miten paniikki tulee ja miten sitä voi tsempata ja siitä selvitä, mikä sen aiheuttaa jne..

parraimmat oli että älä funtsaa mukana, laske vaikka asioita, vaikka ihmisiä jne. skarppaa ajatuksesi toisin muualle ettet jää vellomaan paniikin mukana.

Kehotan lukemaan tuosta ohjeita, ihan päteviä.
oli mm. että välillä voi helpottaa esim. kaupassa jättää ostokset siihen ja poistua tilanteesta, mutta kun olo paranee niin palaa takaisin, älä jää kokonaan poies.

1693909957312.png


1693909988387.png


1693910032125.png


1693910091392.png


1693910124509.png


1693910165176.png
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
En tiedä, onko tässä ketjussa muita paniikkikohtauksista kärsiviä kuin minä.
sitten tuolla sivulla on myöskin hermostenuuden testaaminen sekä hoito.
itse sain viittä vaille täydet pisteet.

Tärkeintä on että ei anna oireiden kokonaan blogata normaalia elämään.
mutta ei kannata koettaa mitään itse-altistamista ilman lääkkeitä missään vieraissa oloissa.
itse kokeilin ja se oli helvettiä se 2tuntia kirkossa istuen :(
 
Liittynyt
13.08.2019
Viestejä
2 234
Palaan pitkästä aikaa ketjuun. Nyt tuntuu että entistä vähemmän on kiinnostusta mihinkään.

Ennen tykkäsin käydä esim. uimahalleissa, mutta nykyään sekään ei oikein kiinnosta. Kesällä uin Loimijoessa tai milloin missäkin joessa. Kuuntelen musiikkia, lähinnä teknoa. Rakastan kirjoittaa blogeja. Minussa on palava halu pyöräillä maastopyörällä. Sitten mikään muu ei kiinnosta, ei edes elokuvien katselu. Pelkään mennä lääkärille, koska sieltä saa satavarmana jonkun masennusdiagnoosin ja pillereitä loppuelämäksi. Olen myös lukenut, että ne joilla on tosi vähän mielenkiinnon kohteita, voivat olla autisteja. Olenko minä sitten autisti ? Joka tapauksessa tuntuu ettei mikään kiinnosta, paitsi ne muutamat asiat.

Siivota jaksan ja pidän siitä, mutta en esim. voisi kuvitella työkseni muitten koteja.. kotona istun päivät pitkät yksin jollen satu pyöräilemään.

Hauskinta vielä se, että jouduin mm. lopettamaan sen viimeisenkin nettikaveruuden, koska en jaksanut kirjautua siihen keskusteluappiin, jota käytimme.
Välillä en jaksa kirjautua edes tälle foorumille inkognito-tilassa, jolloin voi olla viikkojakin kirjoittamatta mitään.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
2 282
Monta kertaa ajatellut kirjoittaa tähän ketjuun jotain, mutta aina on tullut sekin peruttua. Jotenkin hankala keskustella masennuksesta ja siihen liittyvistä asioista.

Itsellä on uusiutunut masennus, eli ensimmäisen kerran todettiin kun olin 18 vuotias ja toisen kerran vuonna 2021 kun olin 35-vuotias. Niistä vastoinkäymisistä jotka on johtaneet tähän masennukseen, en lähde nyt avamaan, mutta haluan kirjoittaa miten sen hoito on itsellä edennyt.

Alunperin pääsin työterveyden kautta pitkälle sairaslomalle 2021-vuoden lopulla ja diagnoosi oli vaikea masennus, sekä paniikkihäiriöt. Alkuun kävin 5 kertaa työterveyspsykologin juttusilla, josta ei mielestäni ollut minkäänlaista hyötyä. Henkilökemiat ei kohdanneet ollenkaan ja ne jutut mistä tämä työpsykologi halusi jutella koski enemmän työelämää ja vinkkejä siinä pärjäämiseen. Meni kolme kuukautta ennen kuin sain ensimmäisen ajan julkiselle puolelle psykiatrian osastolle ja siellä käynnit oli noin kuukauden välein. Tuntui ettei siitäkään ollut kauheasti hyötyä kun aikoja sai niin harvakseltaan, mutta julkisella puolella onkin pulaa resursseista.

2022 syyskuussa piti palata töihin osa-aikaisena kun sairaslomapäivät tuli täyteen. Samoihin aikoihin tein myös kelalle hakemuksen kuntouttavasta psykoterapiasta ja ajattelin että sen käsittelyssä menisi n. kuukausi kuten kelan sivuilla silloin muistaakseni ilmoitettiin. Käsittelyssä menikin loppujen lopuksi 4 kuukautta. Olin merkinnyt hakemukseen psykoterapian aloitusajaksi lokakuun, niin tukiaikakin oli päätöksessä merkitty 2022-vuoden lokakuusta lähtien vaikka hakemus hyväksyttiinkin vasta joulukuussa. Eli menetin kolme kuukautta tuosta myönnetystä 12kk psykoterapiasta heti alkuunsa.

Tammikuusta lähtien aloin käymään psykoterapiassa viikottain ja asioiden hoito, sekä käsittely alkoi selvästi nopeutumaan. Tammikuussa loppui myös osa-aikaisuus ja palasin töihin kokoaikaisesti. Näin 9kk jälkeenpäin tuntuu edelleen siltä, että ei meinaa jaksaa kokoaikaisesti, se vie niin paljon henkisiä voimavaroja, että tuntuu ettei jaksa töiden lisäksi tehdä juuri mitään muuta. Myöskin mun ammatti/työ on sellainen mistä en enään nauti, eikä se tuo elämään minkäänlaista merkitystä. Suunnitelmissa on vaihtaa ammattia, mutta tie siihen on pitkä kun ei halua kuitenkaan menettää tämän hetkistä ansiotuloakaan.

Lääkityksenä mulla oli alunperin Sertralin ja Voxra, jotka autto kyllä hyvin masennuksen oireisiin, mutta eivät juurikaan paniikkihäiriöön. Mun paniikkihäiriö on sellainen, jota ensiintyy ainoastaan öisin nukkuessa tai kun olen juuri nukahtamaisillaan. Ne on sellaisia hätkähdyksiä hereille, usein jonkun rintakivun tai muun saattelemana. Sitä luulee saavansa sydänkohtauksen ja kuolevansa. Yleensä näitä esiintyy eniten silloin kun on stressiä. Välillä voi mennä kuukausikin ettei ole yhtään kohtausta ja pahimmillaan niitä voi olla monta saman viikon aikana. Tällä hetkellä mulla ei ole masennuslääkitystä ollenkaan, koska halusin lopettaa sen viime huhtikuussa. Silloin alkoi tuntumaan että on jo kauan aikaa ollut sellainen olo ettei pysty nauttimaan kunnolla asioista sen lääkityksen takia ja ei muutenkaan halunnut joutua syömään niitä lääkkeitä sen pidempään kuin oli jo syönyt. Lääkityksen lopettamisen jälkeen masennusoireet nousi ja niitä negatiivisiä tunteita tuli enemmän. Sitä joutu opettelemaan, että miten niitä käsitellään kun oli jo tottunut yli vuoden ajan siihen miten lääkitys piti ne negatiivisetkin tunteet kurissa. Positiivisena asiana myös ne positiiviset tunteet tuntuivat paremmin, kun se lääkitys hillitsi aiemmin myös niitä.

Psykoterapiassa tuli toukokuussa aloitettua tekemään tehtäviä sellaisesta kirjasta kuin "Depressiokoulu". Siinä on sellaisia kognitiivisia harjoituksia millä pyritään tunnistamaan ja käsittelemään omia tunteita uudella tavalla, eli opetetaan aivoja tunnistamaan masennuksesta johtuvia negatiivisia ajatuksia ja miten niitä tulisi käsitellä. Siitä on paljon apua arkielämään ja omien ongelmien käsittelyyn. Tuo depressiokoulu itsessään on tarkoitettu johonkin ryhmätyösntelyyn joka kestää 10 viikkoa. Siinä on siis 10 viikon edestä tehtäviä, mutta itse oon edennyt tuon kanssa vähän pidempään. Välissä oli kesäloma ja silloin tuosta tuli pidettyä paussia ja nyt on 6 ja 7 viikon tehtävissä käytetty vähän enemmän aikaa kuin viikko, koska välillä olo on sellanen ettei noita tehtäviä saa kotona tehtyä. Psykoterapiassa on käsitelty asioita paljon muitakin kuin pelkästään tuota depressiokoulun tehtäviä ja tuntuu että siitä on ollut mulle todella paljon hyötyä. Jos vertaan sitä psykiatripolilla käymiseen niin kyllähän se ero on kuin yöllä ja päivällä. Tapaamisia on useammin ja asioita pystyy käsittelemään ihan eri tahdissa, eikä tuu sitä että ne jo melkeen unohtaa siinä kun väli on niin pitkä. Olen hakenut nyt jatkoa tuolle ja saanut lääkäriltä ja terapeutilta puoltavat lausunnot siihen. Toivottavasti Kelalla ei nyt tuon jatkohakemuksen käsittelyssä kestäisi yhtä kauan ja pääsisi jatkamaan tuota psykoterapiaa ilman että siihen tulisi mitään kauhean pitkää taukoa. Kesällä kun lomien vuoksi oli 6 viikon tauko, niin huomasi jo silloin että vähän kärjistyi omat ongelmat sinä aikana kun niitä ei päässyt työstämään. Ilman tuota psykoterapiaa en varmaan pystyisi olemaan ilman masennuslääkkeitä, koska siellä on oppinut kaikki ne tavat joilla pystyy käsittelemään noita omia masennusoireita ilman lääkitystä. Siellä on myös huomannut sen ettei tuo nykyinen työpaikka ole mulle hyväksi ja on yhdessä mietitty jatkosuunnitelmia sen suhteen, että miten pääsisi uuteen ammattiin ja mikä se ammatti on joka antaisi itselle jotain merkitystä elämään.

Kannustan kyllä jokaista kokeilemaan tuota psykoterapiaa, jos on jossain vaiheessa sitä miettinyt. Terapeuttien hinnoissa on varmaan aika paljon vaihtelua. Luulen että itse olen onnistunut löytämään sellaisen ehkä sieltä halvimmasta päästä. Kelan korvauksen jälkeen itselle on jäänyt maksettavaa n. 15 euroa per kerta eli n. 60 euroa kuukaudessa.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Hauskinta vielä se, että jouduin mm. lopettamaan sen viimeisenkin nettikaveruuden, koska en jaksanut kirjautua siihen keskusteluappiin, jota käytimme.
Välillä en jaksa kirjautua edes tälle foorumille inkognito-tilassa, jolloin voi olla viikkojakin kirjoittamatta mitään
Tämä, mä lopetin parhaan kaveruus-suhteen siksi että tiesin että se loppuu joskus kuitenkin kun kuollaan veke, aivan sairasta :(
ennen en osannut nauttia hetkestä, ja aina piti suunnitella pitkään etukäteen tulevaisuutta, sen piti olla turvattu, ei saanut tulla mitään yllättävää "hallitsematonta" muuten tuli paniikit päälle jollei olleet lääkkeet otettunna.

Itse hokasin että nukkuminen on kiva pakokeino, mutta kun sitten 13 vuotta sitten nukuin 20h/vrk, 6kk niin hokasin itse että tämä ei enää ole tervettä eikä normaalia, sitten hankin diegon itselleni.


Myöskin mun ammatti/työ on sellainen mistä en enään nauti, eikä se tuo elämään minkäänlaista merkitystä. Suunnitelmissa on vaihtaa ammattia, mutta tie siihen on pitkä kun ei halua kuitenkaan menettää tämän hetkistä ansiotuloakaan.
Moro, sama oli mulla. mikrotukihenkilönä duunissa olo poltti pinnat, vaihdoin sitten 30vuotiaana ajoneuvo-asentajaksi, sain nähdä kätten töitten jäljet reaalisesti, atk-hommia teen harrastuksena enkä 100 lasissa pakolla, ei sinänsä; mikrotukihenkilönä tuli parhaimmat palkat koskaan mutta ei ole kiva ottaa burn outtia rahan vuoksi.

Positiivisena asiana myös ne positiiviset tunteet tuntuivat paremmin, kun se lääkitys hillitsi aiemmin myös niitä.
Sehän se on, minä olen ikuinen pessimisti ja lääkkeet ovat "hyviä" että vetävät tunteet veke, mutta samalla lähtee positiiviset tunteet.

Kannustan kyllä jokaista kokeilemaan tuota psykoterapiaa, jos on jossain vaiheessa sitä miettinyt. Terapeuttien hinnoissa on varmaan aika paljon vaihtelua. Luulen että itse olen onnistunut löytämään sellaisen ehkä sieltä halvimmasta päästä. Kelan korvauksen jälkeen itselle on jäänyt maksettavaa n. 15 euroa per kerta eli n. 60 euroa kuukaudessa.
Tuohan ei ole paljon mitään, paljonko on terapeutin kerta-aika? 45minsaa on yleinen.
Muistan että mun seudulla yksityinen on kuulemma maksanut 80e/tunti :o
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
2 282
uohan ei ole paljon mitään, paljonko on terapeutin kerta-aika? 45minsaa on yleinen.
Muistan että mun seudulla yksityinen on kuulemma maksanut 80e/tunti :o
Se mun terapiamuoto on perheterapia, käyn puolison kanssa kun ollaan molemmat koettu samat asiat ja molemmilla on samanlaisia ongelmia. Eli 1½h kestää se aika.

Laitoin sillon aikoinaan kaikille lähialueen Kelan hyväksymille terapeuteille kyselyä, että kenellä olis aikoja ottaa uusi asiakas ja sain tasan kaksi vastausta. Onneksi toinen oli meille sopiva kun valinnanvaraa ei paljoa ollut.

Onko tuo 80e/tunti sen kelakorvauksen jälkeen vai ennen? Kelahan korvaa yksilöterapiasta 57,6e/kerta.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Onko tuo 80e/tunti sen kelakorvauksen jälkeen vai ennen? Kelahan korvaa yksilöterapiasta 57,6e/kerta.
En tiedä, tosin ihmisillä on taipunut suurennella asioita
19.99 hinta niin "se maksaa reilusti yli kaksskymppiä"
sitten 19.99 "se makso peräti alle kakskymppiä"
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Päivää, kokeilen vähentää opamoxia, aamulla heräämisen jälkeen 08 1kpl.
12:n ruuan aikaan toinen ja viimeinen nukkumaan mennessä, kaupugille kun lähden niin varuiksi muutamat mukaan..

aamu-unisena kohtalainen olotila, sitten jännitys ja hermostuneisuus, silloin 1*15mg opamox, sitten yleensä aamutoimien jälkeen peiton alla lepäämään radio hiljaisella , niin rentoutuu mukavasti.
en todellakaan ole aamu-ihmisiä, melko kiukkuinen jos on pakko herätä aamulla varhain.
viimeinen 8kk herännyt joka aamu 06-07, nyt alkanut tulla normaaliksi aikatauluksi 07-08:30 tyyliin joka on ihan hyvä.
välillä kun väsyttää niin käyn nukkuu jo 21 muuten 22-23 väliltä.
<3
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
9 606
Ilman tuota psykoterapiaa en varmaan pystyisi olemaan ilman masennuslääkkeitä, koska siellä on oppinut kaikki ne tavat joilla pystyy käsittelemään noita omia masennusoireita ilman lääkitystä. Siellä on myös huomannut sen ettei tuo nykyinen työpaikka ole mulle hyväksi ja on yhdessä mietitty jatkosuunnitelmia sen suhteen, että miten pääsisi uuteen ammattiin ja mikä se ammatti on joka antaisi itselle jotain merkitystä elämään.

Kannustan kyllä jokaista kokeilemaan tuota psykoterapiaa, jos on jossain vaiheessa sitä miettinyt. Terapeuttien hinnoissa on varmaan aika paljon vaihtelua. Luulen että itse olen onnistunut löytämään sellaisen ehkä sieltä halvimmasta päästä. Kelan korvauksen jälkeen itselle on jäänyt maksettavaa n. 15 euroa per kerta eli n. 60 euroa kuukaudessa.
"Huono" työpaikka voi varmaan pitää sitä huonohkoa oloakin yllä.

Mulle lääkäri ei oikein suositellut terapiaa, koska en kai oikein hyötyisi siitä? Tai ehkä syynä voisi olla sekin, että ei ole oikein omaa motivaatiota selaiseen.

Lääkkeet pitää toimintakykyä parempana. 150 venlafaxin, 15 abilify. Nukkumiseen 25 ketipinor ja 7.5 mirtazapin. Ja koska herään yöllä, niin otan nuo samat uudelleen.

Mullakin oli paniikkikohtausta juuri yöllä, mutta loppui kun psykologin kanssa yhdessä mietittiin asiaa ja keksittiin, että paniikkia se "vaan" on.

Sitä täytyisi hakea taas kuntoutustukea, kun se joulukuussa loppuu. Lääkkeet siis auttaa, mutta ei nyt aivan kaikkeen, kun on masennus (psykoottinen), eristäytyvä persoonallisuushäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, fibromyalgia. Itse olen masennuslääkettä hieman laskenut, eli 300 -> 150, mutta tästä ei mitään vaikutusta kumminkaan tullut. Hetken oli 75, mutta en silloin nähnyt kovin fiksuksi ja nostin takaisin 150. En tiedä sitten auttaako venlafaxin 75 enää mitään, mutta voisi silti kokeilla uudelleen mitä tapahtuu.

Päivää, kokeilen vähentää opamoxia, aamulla heräämisen jälkeen 08 1kpl.
12:n ruuan aikaan toinen ja viimeinen nukkumaan mennessä, kaupugille kun lähden niin varuiksi muutamat mukaan..

aamu-unisena kohtalainen olotila, sitten jännitys ja hermostuneisuus, silloin 1*15mg opamox, sitten yleensä aamutoimien jälkeen peiton alla lepäämään radio hiljaisella , niin rentoutuu mukavasti.
en todellakaan ole aamu-ihmisiä, melko kiukkuinen jos on pakko herätä aamulla varhain.
viimeinen 8kk herännyt joka aamu 06-07, nyt alkanut tulla normaaliksi aikatauluksi 07-08:30 tyyliin joka on ihan hyvä.
välillä kun väsyttää niin käyn nukkuu jo 21 muuten 22-23 väliltä.
<3
Mulla nuo kaksi lääkettä omasta mielestä rauhoittaa oloa. Ajattelu siis saattaa olla vähän normaalimpaa? Vaikka ne "typerät" ajatukset tulee edelleen mieleen, niin ehkä aika on auttanut, eikä kiinnitä niihin ajatuksiin liikaa huomiota.


Itsellä siis mielessä hakea kuntoutustukea 12kk tai omasta mielestä vähintään 6kk pitäisi saada. Mutta saa nähdä jatkavatko ollenkaan kuntoutustukea, joka olisi tietysti kaikkein hankalin tilanne. Vielä viime vuona tuen jatkosta tuli päätös aika nopeasti.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Kyselin frendiltä ja hän oli käynyt aikoinaan vastaamossa ja kertalaakis psykiatrilla oli 110e.
en tiedä että eikö saanut vai eikö hakenut mitään tukia, sanoi vaan että ei saanut mitään tukea tuohon :(
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
2 282
Kyselin frendiltä ja hän oli käynyt aikoinaan vastaamossa ja kertalaakis psykiatrilla oli 110e.
en tiedä että eikö saanut vai eikö hakenut mitään tukia, sanoi vaan että ei saanut mitään tukea tuohon :(
Niin kyllähän se kelan kuntouttava psykoterapiatuki pitää hakea etukäteen. Ensimmäisen käynnin voi joutua itse maksamaan jos se on tällainen tutustumiskäynti, jolla vasta miettii että onko kyseinen terapeutti sinulle oikea. Se terapeutti pitää siis olla valmiiksi päätettynä kelan hakemukseen. Omalla kohdalla toisella terapeutilla tutustumiskäynti oli ilmainen ja tällä toisella jonka valitsin käynti olisi maksanut jos en olisi häntä terapeutikseni valinnut. Mulla tosiaan kesti 3,5kk että kela edes hyväksyi koko hakemuksen ja sitä ennen meni aikaa etsiä se oma terapeutti.

Liittyen tuohon omaan psykoterapiaan sain tänään kelalta soiton koskien sen jatkohakemusta ja päättivät pidentää tuon ensimmäisen jakson pituutta tammikuuhun asti. Olin alunperin menettänyt 3kk siitä ajasta kelan hitauden vuoksi. Joskus näköjään sielläkin tajutaan "korjata" asioita ilman että päätöksistä tarvitsee valittaa.

"Huono" työpaikka voi varmaan pitää sitä huonohkoa oloakin yllä.
Ainakin stressitasoa se pitää yllä ja uuvuttaa. Mitään suuria säästöjä ei ole niin itse irtisanoutuminen on hankala vaihtoehto. Se että saisin potkut ei olisi niin paha, kun pääsisi ansiosidonnaiselle ilman karenssia. Sotii kuitenkin aika paljon omaa luontoa vastaan alkaa omaa työtä sabotoimaan että saisi potkut, mutta köykäisemmin olen yrittänyt töihin suhtautua kuin aikaisemmin.

Mulle lääkäri ei oikein suositellut terapiaa, koska en kai oikein hyötyisi siitä? Tai ehkä syynä voisi olla sekin, että ei ole oikein omaa motivaatiota selaiseen.
Mulla oli alunperin hankaluuksia ajatella että mitä haluan terapialta ja että mihin tarvitsen sitä. Sen hyödyn alkoi kokemaan vasta kun sitä oli käynyt jonkin aikaa. Ei vaan ollut aikaisempaa kokemusta sellaisesta niin ei tiennyt mitä siitä voi hyötyä.

Nyt jatkohakemukseen osasin jo selittää kunnolla että miksi sitä tarvitsen ja mihin siitä on hyötyä. Ensimmäiseen hakemukseen tarvitsee psykiatrin lausunnon ja mulla työterveyspuolella hoitava lääkäri ei ollut psykiatri, joten piti erikseen sellaiselle varata aika. Kyllä hän sen yhden käynnin perusteella suostui kirjoittamaan sen lausunnon hakemusta varten. Nyt sitten jatkohakemusta varten kävin vain työterveyslääkärillä kun sen pitäisi riittää.

Mullakin oli paniikkikohtausta juuri yöllä, mutta loppui kun psykologin kanssa yhdessä mietittiin asiaa ja keksittiin, että paniikkia se "vaan" on.
Mäkin kyllä tajuan hyvin nopeasti, että kyse on paniikkikohtauksesta. Yleensä se tajuaminen kestää noin 10 sekuntia ja sitä voi laittaa melkein samantien takaisin nukkumaan. Mitään ennaltaehkäisyä tuohon en kuitenkaan ole oppinut, ehkä se stressi on se laukaiseva tekijä.
 
Liittynyt
23.10.2016
Viestejä
934
Oli vuoden vaihteessa läähätystä vaikka ulkona -20c pakkasta, toukokuussa lääkäriin ja sydämen vajaatoimintaa, nestettä elimissä, sain lääkettä mutta eivät auttaneet, sain jatko-aikaa 2kk.
07.08.2023 12:00 nukkui poies..
Ei kyseisen otsikon alle kuulu kysymys mutta jos saan kysäistä että miten läähätys ilmeni? Lenkillä ja jos kyllä niin kuinka pitkään käveli? Itsellä 15v staffi ja pistnyt silmään että eipäs kovinkaan aktiivisesti halua ulkona liikkua ja jos pienikin lenkki niin huomannut että kieli vähän ulkona rupeaa läähättämään.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Ei kyseisen otsikon alle kuulu kysymys mutta jos saan kysäistä että miten läähätys ilmeni? Lenkillä ja jos kyllä niin kuinka pitkään käveli? Itsellä 15v staffi ja pistnyt silmään että eipäs kovinkaan aktiivisesti halua ulkona liikkua ja jos pienikin lenkki niin huomannut että kieli vähän ulkona rupeaa läähättämään.
Diegolla todettiin jo 2vuotiaana lievä sivuääni sydämessä, sitten 15vuotiaana seniori-tarkastus, verikoe 300e 20minsaa, ei ollut pahentunut onneksi.
2022 joulukuussa aloin huomaamaan että ulkona pakkasella läähätti, normaalisti suu vähäsen raollaa, nyt sitten vuoden vaihteessa oikein kunnolla auki niin että kurkkuun näki, sitten kävelyn jälkeen kilsan verran mentyään niin hengitys oikein röhisi kunnolla.
lekurilla sitten 06.06.2023 kuunteli sydäntä ja sanoi ettei kuule mitään kun keuhkoissa röhisee niin paljon, otettiin kokovartalo-röntgen ja ei todettu kasvainta kurkussa, mutta se sydämen vajaatoiminta että keuhkoissa nestettä taikka laajentunut kiveskasvain on keuhkoissa etäpesäkkeitä kanssa.

Joulukuussa 2022 kun todettiin kiveskasvain niin juttelin samalla kun läähättää ja rahisee kovasti niin lekuri totesi että vanhemmilla hauvoilla tulee hengitys normaalisti raskaammaksi, kuuluu tuohon ikään..

Karmea läähätys pienenkin kilsan lenkin jälkeen, itse tahtoi aina ulos, veti ulkona aivan sikana, tahtoi näyttää että minä pärjään kyllä, vaikka vaikeeta oli.
välillä öisin hengitys rahisi niin paljon että heräsin oikein kuuntelemaan että tukehtuuko se nyt.

Kunnallinen lekuri on hyvä, ja halpa, 206e 2h:n lievässä rauhoituksessa neljä röntgeniä ja tutkimus.
Yksityinen ottaa yhdestä röntgenkuvasta 250e :(

saa sielun rauhan kuvilla, parraimmat elävät 18vuotiaiksi mitä olen jutellut naapureiden kanssa.
Toisella frendillä sekarotuinen leikattu narttu 12vee niin ei enää sekään tahto pitkiä matkoja tehdä.
Diego kyllä teki, sitä piti oikein rajoittaa.
Ulkona veti vaikka viimeiseen hengenvetoon.

Sano Kaverille terkkuja <3
:shug:
 
Liittynyt
23.10.2016
Viestejä
934
Diegolla todettiin jo 2vuotiaana lievä sivuääni sydämessä, sitten 15vuotiaana seniori-tarkastus, verikoe 300e 20minsaa, ei ollut pahentunut onneksi.
2022 joulukuussa aloin huomaamaan että ulkona pakkasella läähätti, normaalisti suu vähäsen raollaa, nyt sitten vuoden vaihteessa oikein kunnolla auki niin että kurkkuun näki, sitten kävelyn jälkeen kilsan verran mentyään niin hengitys oikein röhisi kunnolla.
lekurilla sitten 06.06.2023 kuunteli sydäntä ja sanoi ettei kuule mitään kun keuhkoissa röhisee niin paljon, otettiin kokovartalo-röntgen ja ei todettu kasvainta kurkussa, mutta se sydämen vajaatoiminta että keuhkoissa nestettä taikka laajentunut kiveskasvain on keuhkoissa etäpesäkkeitä kanssa.

Joulukuussa 2022 kun todettiin kiveskasvain niin juttelin samalla kun läähättää ja rahisee kovasti niin lekuri totesi että vanhemmilla hauvoilla tulee hengitys normaalisti raskaammaksi, kuuluu tuohon ikään..

Karmea läähätys pienenkin kilsan lenkin jälkeen, itse tahtoi aina ulos, veti ulkona aivan sikana, tahtoi näyttää että minä pärjään kyllä, vaikka vaikeeta oli.
välillä öisin hengitys rahisi niin paljon että heräsin oikein kuuntelemaan että tukehtuuko se nyt.

Kunnallinen lekuri on hyvä, ja halpa, 206e 2h:n lievässä rauhoituksessa neljä röntgeniä ja tutkimus.
Yksityinen ottaa yhdestä röntgenkuvasta 250e :(

saa sielun rauhan kuvilla, parraimmat elävät 18vuotiaiksi mitä olen jutellut naapureiden kanssa.
Toisella frendillä sekarotuinen leikattu narttu 12vee niin ei enää sekään tahto pitkiä matkoja tehdä.
Diego kyllä teki, sitä piti oikein rajoittaa.
Ulkona veti vaikka viimeiseen hengenvetoon.

Sano Kaverille terkkuja <3
:shug:
Täytyy kait omakin viedä vähän näytille. Ulos haluaa kyllä mutta kun pissaa ulos niin yleensä haluaa aina sen jälkeen sisälle. Kerran päivässä puolisi tärvitsee "pakottaa" vähän pidemmälle että saa paskottua.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
9 606
Se että saisin potkut ei olisi niin paha, kun pääsisi ansiosidonnaiselle ilman karenssia. Sotii kuitenkin aika paljon omaa luontoa vastaan alkaa omaa työtä sabotoimaan että saisi potkut, mutta köykäisemmin olen yrittänyt töihin suhtautua kuin aikaisemmin.
Muistankohan yhtään oikein. Eli sairauslomaa saisi 12kk ja tämän jälkeen eivät enää maksa sitä. Sen jälkeen voisi hakea tarvittaessa kuntoutustukea. Jos kuntoutustukea ei anneta tai käsittelyssä kestää, niin "työttömyyskassa" alkaa maksamaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Eli täytyy käydä työkkärissä ilmoittautumassa työnhakijaksi, mutta koska olisi saikulla, niin sopivaa työtä tuskin löytyy (alkavat maksamaan ansiosidonnaista).

Tuota kuviota voisi joltain fiksummalta kysyä, ehkä sosiaalityöntekijä tietäisi?

Irtisanoutumista tai potkuja ei siis kumminkaan pitäisi tarvita.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Täytyy kait omakin viedä vähän näytille. Ulos haluaa kyllä mutta kun pissaa ulos niin yleensä haluaa aina sen jälkeen sisälle. Kerran päivässä puolisi tärvitsee "pakottaa" vähän pidemmälle että saa paskottua.
Juuh, Diegolle tehtiin serioritarkastus joka oli ihan turha, verikokeet ja todettiin että vähäsen hammaskiveä, 20minsaa 300e :(
olisinpa laittanut tuokin kunnalliseen kokovartalo-röntgeniin.

Onko tavat sitten muuttuneet? toiset hauvat eivät viihdy kauaa ulkona.
tämä frendin 12vuotias ei mene ulos ollenkaan jos on paukkuvia ääniä, taikka ilotulitteita uutena vuotena, eikä mene jos vettä sataa :)
diego kyllä meni vaikka tuli kaatamalla kamaa.

Siunattua viikonloppua Teille molemmille <3
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
2 282
Muistankohan yhtään oikein. Eli sairauslomaa saisi 12kk ja tämän jälkeen eivät enää maksa sitä. Sen jälkeen voisi hakea tarvittaessa kuntoutustukea. Jos kuntoutustukea ei anneta tai käsittelyssä kestää, niin "työttömyyskassa" alkaa maksamaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Eli täytyy käydä työkkärissä ilmoittautumassa työnhakijaksi, mutta koska olisi saikulla, niin sopivaa työtä tuskin löytyy (alkavat maksamaan ansiosidonnaista).

Tuota kuviota voisi joltain fiksummalta kysyä, ehkä sosiaalityöntekijä tietäisi?

Irtisanoutumista tai potkuja ei siis kumminkaan pitäisi tarvita.
Sairauspäivärahaa saa 300 arkipäivää ja osasairausrahaa 150 arkipäivää, molemmat oon käyttänyt ja sen jälkeen palannut töihin. Saman sairauden takia voi saada uudelleen sairauspäivärahaa kun on ollut vuoden työkykyisenä, eli mulla on mahdollisuus saada siitä uudelleen ensi vuoden tammikuussa. Tuo osa-aikaisuus oli kyllä ittelle hyvä kun sai tehdä 60% työviikkoa, kolme päivää töitä ja neljä päivää vapaalla. Harmi ettei kela tue pidempään tuota osa-aikaisuutta.
 
Liittynyt
23.10.2016
Viestejä
934
Onko tavat sitten muuttuneet? toiset hauvat eivät viihdy kauaa ulkona.
tämä frendin 12vuotias ei mene ulos ollenkaan jos on paukkuvia ääniä, taikka ilotulitteita uutena vuotena, eikä mene jos vettä sataa :)
diego kyllä meni vaikka tuli kaatamalla kamaa.

Siunattua viikonloppua Teille molemmille <3
Nuorempana kyllä oli erittäin aktiivinen ulkonaolija.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Nuorempana kyllä oli erittäin aktiivinen ulkonaolija.
Mie syötin Diegolle viimeiset vuodet 800mg:n Glukosamiinia aamulla annoin aina.
kun kuuli purkin rapinan niin tuli heti istua odottamaan, tiesi että sen kun työnsin kurkkuun niin sai kanakuivakkeen suuhun.
Koirille Glukosamiini maksaa mansikoita, annoin ihmisen omaa 180kpl. maksoi 32e, muistaakseni koirien oma luokkaa 50e hah.
...
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Nykyään pärjää vakio-annoksilla Opamoxia, aamulla 1, päivällä 2, yöksi 1.
Viikonloppuna ei ole duunia niin menee päivällä max. 1 välillä ei yhtään.
ei ole ollut pahemmin nyt paniikkia päällänsä, johtuu siitä että päivällä max. 2 otettu niin ei paniikin aiheita.

Pitkästä aikaa ja elämäni ekaa kertaa luen kirjaa, kertoo historiasta, luettu n.250sivua.
Mielenkiintoinen, menee aika mukavasti ja rentouttaa paremmin kuin kiihkeä atk taikka telkan katselu mainosten keran
 
Liittynyt
14.07.2019
Viestejä
2 938
Tää ei ole nyt ihan täysin masennukseen liittyvää mutta mielenterveyteen.
Lähiaikoina itellä on lisääntyny paniikintyyliset oireet. (pakko päästä pois fiilis vaikka vaan istuu sohvalla tms, ja se yleinen kaaoksen tunne)
Kuullostaa naurettavalta, mutta ihan oikeasti auttanut sellainen kun olen keskittynyt peukalon kynnellä mittaamaan muiden sen saman käden sormien kynnen pituutta ja onko siinä kynnessä epätasaisuuksia. Sillä ei ole oikeasti mitään merkitystä mihinkään onko leikkauksen tarvetta tai jotain kynsitikkua tms.
Tossa on jotain joka vie sitä kaaoksen tunnetta pois.
Erittäin vaikea selittää mitä meinaan.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
@King Im Jo Huomenta , taidan hokasta mulla samaa.
pelkään sikana kaikkea, välillä meinaa tulla kesken kaiken paniikkia päälle, että nyt kuolen ja kaikki kaatuu päälle.
tulee valtava pelon tunne, ja hälinä ja sekasorto, en kykene käsittelemään sitä.
ja koska olen orientoitunut elämässäni että kaikki pitää olla hankassa niin fituiksi menee...

Toi keskittyminen on fiksua, mäkin sain psykalta linkin viralliselle sivustolle jossa on paniikkikohtauksen oireet ja miten olla kun iskee.
Itsellä kuten ehkä luit jäi ottamassa opamoxit ja läksin sunnuntaikirkkoon, siinä tuli kituen 2h, olisi ohjeiden mukaan fiksua lähteä vähäksi
aikaa tilanteesta veke mutta palata sitten.
Suomalaisella sisulla mää istuin penkillä ja ajattelin että minähän en luovuta, siinä auttoi ettei antanut ajatusten harjailla.
laskin uudestaan ja uudestaan paidan nappeja keskittyneesti, sama mulla ja muilla helpottaa kun kaduilla kävellessä laskee asioita,
mm. vastaan tulevia autoja, parkkipaikalla olevien autojen määrää, tsiikaa rekkareita ja yrittää muistella niitä.

harva muuten tsiikaa vastaan-tulevista autoista rekkareita, mää melkein aina tsiikaan niin, kerrankin katsoin että fitsin tutun näköinen rekkari
niin olikin frendi joka oli tulossa hakemaan mua kerholta, heti soi kellot että "penahan se siinä on"..

uskon että hokasen mistä on kyse.

Itse mietin monesti että intissä käytin 2*20mg tenoxia nukkumiseen sitten viimeisenä yönä en enää ottanut yhtään ja lopetin seinään.
Sitten intin jälkeen himassa tuli vatsa kipeäksi , keliakia, oli olevinaan karmea nälkä mutta ei ruisleipää saanut kurkusta alas.
Ehkä mulla paniikit ja masiksen aiheutti alunperin toi että lopetin tenoxit seinää,, en tiedä..

mulla arvauskeskuksen lekuri veti rivatrili 30vuoden jälkeen veke, seinään vaan.
sanoin että ei saa lopettaa tolleen, kaikki psykat ja erikosilekurit ovat sanoneet niin.
tämä puoskari vaan "kyllä ne viekkarit aikaa myöten helpottaa, ota opamoxia"

Huokaus.

Tsemppiä Siulle.
Mä turvaan mediin useasti, kun tulee paniikkikohtausta ja epänormaalia oloa niin chekkaan että olen ottanut 2*15mg opaa, jos on niin älä hitto mesoa.
niin tajuan että kyllä se tästä.
mutta jos hokasen etten ole ottanut niin tulee paskat olot, siksi yleensä kannan aina nappeja mukana taikka jos lähden pidemmälle niin otan varmuukseksi 2*opaa, se kuittaa pitkäksi aikaa.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Huomenta, korona voitettu.
4vrk:tta se kesti, jäljellä on räkätauti ja köhää nenä vuotaa sikana.
nykyään nukun jo 09-10:een kivasti, ennen vuoden alussa 06:een maxi..

hyvin huomaa lääkkeiden tarpeen.
tänäänkin otin "lääkkeet" sitten tietokoneella ihmettelin että miksi on niin rauhaton olotila.
tietysti unohdin ottaa ainoasta kaapista, ainoat opamoxit 15mg*1.

elimistö muistuttaa kyllä jos ja kun jotain sattuu..

sitten lekurin yleispuoskarit sanoo vaan tylysti
"kyllä paniikkia voi hoitaa psyykkaamallakin, voidaan jossain vaiheessa lopettaa kaikki lääkeet"
EI HELVETTI!

Toisille sitten sanotaan fiksuna "tulet syömään näitä lopun elämääsi"
huokaus.

Pysykääs terveinä kaikki <3
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
2 282
@Memory hyvä että on koronasta toivuttu :thumbsup:

Itse nukun nykyään paremmin melatoniinin avulla yhdellä 3mg tabletilla. Ilman sitä itsellä se luontainen väsymys tulis vasta 2 aikaan aamuyöstä ja tuolla saa kuitenkin sen väsymyksen puoli tuntia tabletin otosta. Yleensä keskiyöllä tulee laitettua nukkumaan ja klo 8 herättyä. Saa suurinpiirtein sen 8 tuntia nukuttua kun ennen se oli 5-6 tuntia.

En tiiä mikä siinä on mut 19-20 välillä illalla on joka päivä semmonen totaalinen väsymys et vois heti nukahtaa, pakko aina alkaa tekemään jotain mikä piristää et pääsee siitä yli. Ei puhettakaan et vois kattoo jotain elokuvaa tai sarjaa telkkarista kun kaikki menee ohi torkkuessa. Kuitenkin kun sen yli pääsee niin sitä taas on niin virkee että jos ei kelloa katsois niin menis just sinne aamuyöhön asti ennen kuin väsymys tulee uudestaan.

Kohta kun kelloja siirretään taaksepäin niin taidan mennä vaan klo 23 nukkumaan ja herätä klo 7, pääsee töihinkin ajallaan. Eikä tarvitse unirytmiä muutella ollenkaan. Muuten kyllä ihan idioottimaista tuo kellojen siirto edelleen. Ehkä me päästään siitä eroon joskus 10 vuoden päästä jos byrokratian rattaat liikahtaa tarpeeksi.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
@mikkelson Kiitos bro, ennen minä en saanut nukuttua ollenkaan/unen päästä saanut kiinni jos oli liikaa adrenaliinia veressä.
sen sai aikaiseksi tyhmät asiat, esim. se että tili tuli seuraavana päivänä, oli laskun maksua jne. muuta kahjoa.

Ei ollut ollenkaan kivaa valvoa 05:een että väsymys pakotti nukkumaan kun hermoili tyhmien asioiden kanssa :(
minkäs sille voi, se on geeneissä, jo lapsena jännitin esim. koulun kokeita niin paljon että sain itselleni psyykattua fyysiset vatsakivut huokaus...

Ihmisen mieli on vahva, ei siitä paljoa esim. lääkärit juttele.
Monet sairaalassa osastoilla olevat potilaat ovat kokeneet tämän sekä myöskin heitä hoitavat lääkärit.
on ollut mm. että "kaikki arvot kohdallaan, ei mitään vikaa, mutta potilaan elämänhalu on tiessään, aika näyttää mitenkä käy"

Eli paha kyllä, kyllä psyykaamalla voi saada fyysisiä oireita, tätä ei muut kuin psykat myönnä :(

Sitten on osastoilla toisin päin
"ei voida mitään, arvot ovat romahtaneet, tuonela kutsuu....ai ei sitten, potilaalla valtaisa elämänhalu ja elimistö toimii, ihme"

Meitä on moneen junaan, tavalliset puoskarit uskovat vain ratakiskoon, ei mitään "fiilispohjalta"

Ei tunteilla ole mitään väliä, paniikkikohtauskin on vain kuvitelma-tunne :(

Vuoden vaihteessa heräsin jämptisti 06:n aikaan vaikkei ollut minnekkään menoa, ilman kelloa taikka mitään.
Nyt vasta 7kk:n jälkeen alan oppimaan että en heräile pirteänä 06 vaan ihmisten aikaan 08-10:ltä jopa.
siinä tosin ei parane olla paljoa tekemistä kun kello menee äkkiä iltapäivälle.
itse tosin teen mieluusti illalla asioita, on rauhallista ja mukavaa.
<3
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Päivää, kyllä taas masentaa :(
aivan sikana, tekisi mieli mennä veskiin märehtimään...
3kk Diegon poies menosta, aina vaan sitä muistaa että tulihan lopetettua 15vuotias kaveri...

Ennen joulun alla masensi aivan sikana, sitten joulun jälkeen vasta helpotti.
se on oikein kivaa kun miehet eivät koskaan saa puhua tunteistaan, eikä ole tietty mitään hoitosuhdetta minnekkään..

Kerran soitin kriisipuhelimeen aikoinaan, silloin kun se oli vielä sika kallis-maksullinen numero niin aloitin jutuista kertomaan.
kaikille olen kertonut, oli oikein "mukava" nainen, tokasi heti kättelyssä "mitä sinä tänne soitat? tänne soittaa itsemurhaa hautovat ihmiset" .. kumma kyllä löin luurin korvaan ja jätin sen sitten siihen...

Sitten mainostetaan että kriisipuhelimeen saa soittaa jos on murheita taikka huolissaan läheisestään, ehkä on viidessä vuodessa muuttunut käytäntö sitten mun soiton..

Luojalle kiitos on tämäkin paikka, saa jonnekkin avautua vaikkei ketään jaksa kiinnostaa kun on omiakin murheita.

on tämä avohoito sitten persiistä, pillereitä naamaan ja onnea elämään...

sitten ihmetellään mitenkä nuoret eivät jaksa..

Kuinkas muilla menee?
<3
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
3 900
Vastahan tätä viikolla käsiteltiin tv:ssä että missä jamassa suomen mielenterveyspalvelut ovat. Esimerkkitapauksina Miki Liukkonen ja se yks Salkkarien näyttelijä. Omasta mielestä Ylen ohjelmassa (olikohan se nyt MOT vai mikä) esitetty sivallus päättäjille oli oikein osuva. Meni jotenkin niin että keski ikäistä päättäjää kiinnostaa ehkä enemmän sen resurssointi miten apu saadaan paikalle sydänkohtauksesta kärsivälle kuin mielenterveyden palveluiden resurssointi.

Noh, seuraavaa Petri Gerdtiä tai Pekka-Eric Auvista odotellessa jotta tädit ja keski-ikäiset sedät saavat taas tv:ssä kauhistella ja selitellä yhdessä rintamassa.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Vastahan tätä viikolla käsiteltiin tv:ssä että missä jamassa suomen mielenterveyspalvelut ovat. Esimerkkitapauksina Miki Liukkonen ja se yks Salkkarien näyttelijä. Omasta mielestä Ylen ohjelmassa (olikohan se nyt MOT vai mikä) esitetty sivallus päättäjille oli oikein osuva. Meni jotenkin niin että keski ikäistä päättäjää kiinnostaa ehkä enemmän sen resurssointi miten apu saadaan paikalle sydänkohtauksesta kärsivälle kuin mielenterveyden palveluiden resurssointi.

Noh, seuraavaa Petri Gerdtiä tai Pekka-Eric Auvista odotellessa jotta tädit ja keski-ikäiset sedät saavat taas tv:ssä kauhistella ja selitellä yhdessä rintamassa.
Kuten meidän päihde ja mielenterveyskerho, ollut 1995 lähtien, 4vuotta sitten otettiin sairaanhoitajat veke 2kpl. säästetään 100 000e vuodessa lisineen.
4 vuotta ollut joka arkipäivä 2-4h. poislukien joululoma 3viikkoo ja kesäloma koko heinäkuun.
nyt kilpailutettiin ja ensi vuonna ollaan auki peräti ma ja ke ja pe:ina 3h per päivä.
eli säästetään, sitten ihmetelllän miksi hattelmalassa on kaikki paikat täynnä :(
säästetään se on päivän sana...
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
2 282
Jotenkin jäi itselle tuosta ylen mot-jaksosta semmonen fiilis että jos itekin olis yksin ja vetäis alkoholia niin olis varmaan aika samanlaisessa huonossa jamassa. Onneks on vaimo jonka kans voi kumpainenkin tukea toisiaan kun on vaikeaa. Välillä kyllä kaipais että olis ystäviäkin elämässä, sellasia ihmisiä joiden kanssa vois jakaa samoja mielenkiinnon kohteita.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
9 606
Vastahan tätä viikolla käsiteltiin tv:ssä että missä jamassa suomen mielenterveyspalvelut ovat. Esimerkkitapauksina Miki Liukkonen ja se yks Salkkarien näyttelijä. Omasta mielestä Ylen ohjelmassa (olikohan se nyt MOT vai mikä) esitetty sivallus päättäjille oli oikein osuva. Meni jotenkin niin että keski ikäistä päättäjää kiinnostaa ehkä enemmän sen resurssointi miten apu saadaan paikalle sydänkohtauksesta kärsivälle kuin mielenterveyden palveluiden resurssointi.

Noh, seuraavaa Petri Gerdtiä tai Pekka-Eric Auvista odotellessa jotta tädit ja keski-ikäiset sedät saavat taas tv:ssä kauhistella ja selitellä yhdessä rintamassa.
Täytyypä katsella tuo MOT jakso.

 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Jotenkin jäi itselle tuosta ylen mot-jaksosta semmonen fiilis että jos itekin olis yksin ja vetäis alkoholia niin olis varmaan aika samanlaisessa huonossa jamassa. Onneks on vaimo jonka kans voi kumpainenkin tukea toisiaan kun on vaikeaa. Välillä kyllä kaipais että olis ystäviäkin elämässä, sellasia ihmisiä joiden kanssa vois jakaa samoja mielenkiinnon kohteita.
Mä taas katoin että on herrojen tekosyy
"haaah, käytät päihteitä et sitten pääse hoitoon....ai mitä et käytä päihteitä?? nooh sitten sä saat olla avolla mene kotiin ja ota buranaa"...
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Mä katsoin kerhon jälkeen leffan, heti helpotti masennus.
intti 87 88 sai mulle keliakian, laktoo-intoleranssin, masiksen, paniikkikohtaukset, varsinainen työleiri oli pakkotyölaitos toi paikka.
eilen ja tänään katsoin naissotilaat niin tuli flashback ja karmea masennus, olen silleen tunteeltani herkkä vaikka sydän onkin kiveä..

enpä enää katsele tollasii juttuja jotka tuntuu pahalta.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
Huokausta marraskuun lopulle, joulua on tulossa 30päivää aikaa.
sitten se taas joulu loppuu, vuosi loppuu kaikki loppuu..
mietin tuossa äsken masentuneena murheen murtamana miksi pelkään ja on paniikkikohtaukset.
siksi että lapsesta saakka joutunut pelkäämään aivan sikana, koko ikäni, pelkään että pelkään, pelkään aina melkein aivan sikana.
sitten pelkään paniikkeja ja se ruokkii itse itseään..

Sitten loppuminen pelottaa, tuntematon pelottaa..
Ammattikoulun loppuminen suretti, suru ja pelko ja epätoivo kuuluu minun elämääni satasella.
olen sellainen ns. itsesäälissä rypevä paska..

En tiedä missä vaiheessa itsekriittinen jatkuva pelko muuttuu surun kautta itsesääliksi.
Sitten Diego koiran kuolema, ainoa perheenjäsen läksi poies 13vuoden jälkeen.
24/7 oli aina vierellä, enempi mitä omat vanhemmat.

huokaus.
pakko purkaa tuntojaan jonnekkin, ehkä täältä löytyy sielunkumppania joka osaa heittää omaa mutua soppaansa.
Minusta mun tapauksessa ei ongelmaa voi järkiperäistää, psykat ovat sanoneet että tunteilla ei oikein ole mitään tekemistä järkiperäistämisen kanssa.

Sitten puoskari-yleislekuri tekee näin
"paniikkikohtauksia voi hoitaa ilman lääkkeitä, muuttaa vain suhtautumistaan omaan itseensä"

Eli puoskari järkiperäistää tunteita, ja erikois-lääkäri psyka sanoo toista.

Huokaus, kohta viikonloppua, tänään perjantaita.
Onneksi tuli 5cm lunta maahan, eka pysyvä, vähäsen ilon aiheita, niitä harvoja vähäisiä.
yleensä kaikista pitää löytää aina se negatiivinen puoli.

Sitten kun ei ole hoitosuhdetta niin kelaa näitä sitten yksin päässään ... ei oikein mukavaa...

Minulle jonkun asian loppuminen on suora yhteys suruun, kuolema-suru, koulun loppuminen-kavereista luopuminen-suru.

Tulee mieleen raamatun aikaiset määkijät jotka etsivät kuolemaa mutta kuolema pakenee heitä, ja heittävät tuhkaa päällensä.

Koittakaas jotenkin ketjulaiset pärjätä, kertokaas mitenkäs työ sitten pärjäätte joulun ajan .

<3
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
2 282
Itellä on varmaan jonkunlainen kuolemanpelko kun saa noita paniikkikohtauksia öisin. Välillä se rauhottuu ja välillä taas lisääntyy et melkeen joka yö herää niihin.

Joskus ennen luulin että joulun tunnelma tuli koristeista, lahjoista, ruoasta, mutta nykyään on tajunnut että se tunnelma tulee niistä läheisistä ihmisistä (ja lemmikeistä) kenen kanssa sen joulun viettää. Sitten kun niitä läheisiä ihmisiä menettää, niin tuntuu ettei enään saa samanlaista joulun tunnetta aikaiseksi. Ennen joulusta osas nauttia enemmän mut nyt sitä varjostaa semmonen surullisuus ja yksinäisyys.

Tykkään lumesta ja talven ajasta muuten kyllä. Suurin osa muista ihmisistä tuntuu pysyvän enemmän sisällä talvisin, mutta itse nautin rauhallisista kävelyistä ulkona. Eihän se ole kuin siitä kiinni että pukee tarpeeksi vaatetta päälle. Nuorena tuli harrastettua hiihtoa ja jääkiekkoa riippumatta siitä kuinka paljon oli pakkasta. Ala-asteellakin ainoa kerta kun ei tarvinnut mennä välitunnille ulos oli päivä kun oli 40 astetta pakkasta. Nykynuorisolla tuo raja taitaa nykyään kulkea 30 pakkasasteessa, mutta myöskään noita 40 pakkasasteen päiviäkään ei ole toista kertaa täällä ollut.

Itsellä ehkä suurin ongelma tän hetkisessä elämässä on se, että sitä on juurtunut siihen tuttuun ja turvalliseen nykytilanteeseen vaikkei siihen ole tyytyväinenkään. Ei vaan uskalla tehdä niitä hyppyjä eteenpäin kun pelkää liikaa sitä muutosta ja tuntematonta.

Tämmöistä mutuilua tänne tällä kertaa. Toivottavasti @Memory löytäsit joulusta jotain iloakin. Sitä mäkin yritän vaikka sitä suruakin on läsnä.
 

Memory

Tukijäsen
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
2 667
@mikkelson Iltaa, huomenna 08:30 ylös ja hammaslääkäriin näyttää kielen pattia pientä 10:30, otetaan ehkä näytepala ettei ole mikään kasvain.
Jooh, kuolemanpelko.
Tänään viimeksi 12:n maissa päivällä tuli karmea paniikki, en jaksanut ottaa opamoxia ja menin torkuille, hyvä niin, nyt illalla nukkumaan mennessä ½mirtzapin ja 2*15mg opamoxia.

Ei ole kivaa kun joutuu jännittää aivan sikana että mitenkäs äijän käy, joutuu nykyään ottamaan kaupungille mennessä varuiksi 2*opamoxia, sitten kun tulee taikka meinaa tulla paniikki niin hokasee että medit otettu, rauhotu niin hemmetti, sitten saan pyörät pyörimään päässä oikeeta kohtaa :(

Ennen joulusta osas nauttia enemmän mut nyt sitä varjostaa semmonen surullisuus ja yksinäisyys.
Tämä, kaipaan niitä lapsuuden jouluja, ennen ei tarvinnut viedä hautausmaille yhtään kynttillää, nyt 14kpl. ja niin on hävinnyt vanhemmat, kummit ja muut.

Itsellä ehkä suurin ongelma tän hetkisessä elämässä on se, että sitä on juurtunut siihen tuttuun ja turvalliseen nykytilanteeseen vaikkei siihen ole tyytyväinenkään. Ei vaan uskalla tehdä niitä hyppyjä eteenpäin kun pelkää liikaa sitä muutosta ja tuntematonta.
Minulla taas onneksi oli syöpä 2017 niin opin että "älä jätkä aina nalkuta, nyt funtsaat että delaatko tällä viikolla vaiko vasta 50vuoden päästä"
Olen väkisin opettanut itselleni että koita nauttia tästä hetkestä, älä vatvo menneitä taikka murehdi hoitokotijaksoasi kun vanhenet, pakko yrittää.
Mäkään en yhtään tykkää tuntemattomasta, en enää nykyään 56veenä kykene kohtaamaan mitään radikaaleja yllätyksiä, melkein järkytyn niistä.

Tämmöistä mutuilua tänne tällä kertaa. Toivottavasti @Memory löytäsit joulusta jotain iloakin. Sitä mäkin yritän vaikka sitä suruakin on läsnä.
Kiitos paljon Sinulle sitä samaa, onneksi joulu on hiljentymisen aikaa niin kaipa sitä osaa sitten rentoutua jotenkin paremmin <3
 
Toggle Sidebar

Statistiikka

Viestiketjut
239 465
Viestejä
4 192 108
Jäsenet
70 745
Uusin jäsen
Rroy

Hinta.fi

Ylös Bottom