Masennus

[Joonaspa]

Millaiset viekkarit Seronilistä oli?

 

[Memory]

Millaiset viekkarit Seronilistä oli?

Homma alkoi siitä vuonna yksi ja kaksi että ruotsin matkan jälkeen aikoinaan 2000-luvun alussa ajattelin että en tartte, sanoin lekurille.
nooh ajettiin 2kpl päivässä pikkuhiljaa alas, nooh ajettu alas, kesti kuukauden että viekkarit alkoi.
sähköshokkeja päästä varpaisiin, huimasi useasti ja hauskimmat oli hiton itkukohtaukset :o

siitä ekaksi omalle lekurille puhuin että ovat seronilin puutteesta nämä, vastasi ettei ole.
sitten kävin ea:ssa, ei johdu näistä että lopetit.
kaikkiaan kolmet puoskarit kävin läpitte, sitten otin luojalle kiitos oli levy vielä tallessa tabuja, niin otin normaalit 2kpl. ja 2h niin viekkarit hävisi.
soitin omalle lekurille että näin kävi, se hokaisi vaan että "aijaah, näemmä tarvitset sitten niitä"

muistaakseni orionille epostia laitoin ja nehän otti vakavasti, heti soitteli ja kyseli muut lääkeet ja lopulta lupasivat laittaa ohjeisiin tietoa.
oli hauskaa kun katselin kympin uutisia ja tuli sika surullinen olo yhtäkkiä vaikkei uutisissa ollut kuin säätä tms. ja sitten alkoi itkettää aivan sikana

 

[Joonaspa]

Seroniliä (fluoksetiini) syönyt tässä nyt kolmatta kuukautta ja tuntuu että tehoa ei ole tarpeeksi. On kyllä vienyt masennuksen pois mutta tietynlainen ahdistus on vielä päällä ja stressaan tulevasta ja muutoksista. Mietin että onko kellään kokemusta Buspironista (Anksilon/Buspar), eli ns. "oikeasta ahdistuslääkkeestä"?

 

[Memory]

Seroniliä (fluoksetiini) syönyt tässä nyt kolmatta kuukautta ja tuntuu että tehoa ei ole tarpeeksi. On kyllä vienyt masennuksen pois mutta tietynlainen ahdistus on vielä päällä ja stressaan tulevasta ja muutoksista. Mietin että onko kellään kokemusta Buspironista (Anksilon/Buspar), eli ns. "oikeasta ahdistuslääkkeestä"?

Taitaa olla ettei näitä "oikeita" tahdota enää määräillä pahemmin, on väärinkäyttäjien suosiossa.
itsellä rivatrilit ajettiin alas ei kuulemma "enää tehoa kuin epilepsiaan".
sama opamoxit, pakko vähentää max.6/vrk:sta 3:een koska sillä määrällä voit vielä ajaa autoa.
ei lekuria kiinnostanut että onko edes ajokorttia mulla

Sitten opamoxien kanssa tahtovat ottaa henkkarien kanssa labrassa huumeseulan tsiikaavat että sulla on opaa veressä ettet myy eteenpäin kuten jotkut tekee

Seronililla mulla oli kuoleentumis-aika kuukausi, kun viimeisen otin niin kesti kuukauden että lähti verestä veke ja tuli viekkarit.

 

[Memory]

Tänään puolen päivän aikaan oli pakko mennä päikkäreille, tuli karmea paniikki päälle vaikka olin ottanut aamu-opamoxit.
on se hitto kun ei saa toimivia lääkkeitä, kaikki ovat vaarallisia, riippuvuutta aiheuttavia eikä niitä siksi saa käyttää, kidu siinä sitten saatana.

 

[Memory]

Iltaa, luin viimeinkin aikani kuluksi opamox 15mg:n ohjeet ja muut.
oli kivaa luettavaa, esim. jos on uniapnea niin ei saa käyttää tuota.
Itsellä menee max.5* vrk:ssa, tosin miulla vaan 4 tällä hetkellä, sitten joskus tipahtaa 3eeen että aamulla kaksi ja yöksi yksi.
ohjeissa lukee tiukan kovaa ettei pitkäaikaiseen käyttöön
jos näin meinaa puoskari toimia että kokonaan ajetaan alas niin sanon suoraan että olisi voinut funtsata tota 30vuotta sitten ennen kuin määrättiin.
että uutta mediä vaan koneeseen kunnon satsit ja sitten psykan hoitosuhde takaisin kerran viikossa jos alatte lääkitystä sorkkii hitto.

 

[Joonaspa]

Ens viikolle pläänänny jos ajais Seronilit alas ja tilalle Sertraliini ja Voxra kombo.

 

[Memory]

Ens viikolle pläänänny jos ajais Seronilit alas ja tilalle Sertraliini ja Voxra kombo.

Mageeta, mä en ite tiedä kun 04.03 soittaa päihde-klinikan lekuri että sanonko että on nyt jo 4 kpl 15mg opaa vrk:ssa.
että kun se meinasi että kuukausi 5:llä mennään, en tykkää valehdella, ehkä sanon että muutetaan suoraan että mennään neljällä ja siitä sitten se kolmonen
MUTTA EI ENEMPÄÄ VÄHENNETÄ KOSKAAN!.

Mulla kivat tsäkärit jos lopetan seronilit, tosin viikonloppuna tsiikasin Lassie palaa kotiin leffan dvd:ltä niin itkut tuli.
Lassien pentu kasvatti mut 1973-1984 väliltä pennusta saakka 3vuotiaasta-18vuotiaaksi, itku tekee mulle ainakin välillä hyvää.
Puhdistaa sielun <3
Tsemppiä Siulle

 

[cl0]

Kärsin pitkään ahdistuspeloista ja ne alkoivat olemaan jo niin voimakkaita että aloin viettämään enemmän aikaa kotona missä nuo pelot eivät haitanneet. Kuukausi sitten sain tarpeekseni ja varasin psykiatrille ajan, kerroin kaikki ahdistuspelot mitä minulla oli ja miten ne vaikuttavat elämään. Psykiatri oli kauhuissaan kun kuuli että normaali elämä alkoi olla mennyttä.
Sain sitten trisyklonisia masennuslääkkeitä jotka oli tarkoitettu pelkotilojen hoitoon ja ne toimivat. Ahdistuspelot ovat mennyttä ja nyt pystyn menemään esim kauppaan ilman ahdistuspelkoja.
Ensin kokeiltiin terveyskeskuslääkärin toimesta SSRI ja psyyken lääkkeitä mutta ei niistä ollut mitään apua. Lopulta määrättiin nuo trisykloniset lääkkeet kun kaikki miedommat lääkkeet oli kokeiltu.
Viime viikolla psykiatri soitti ja kyseli miten lääkkeet toimivat. Hän oli todella yllättynyt kun kerroin että en ole enää ahdistunut ja pelot ovat mennyttä.
Olisipa noita lääkkeitä saanut jo vuosia sitten.

 

[Memory]

Kärsin pitkään ahdistuspeloista ja ne alkoivat olemaan jo niin voimakkaita että aloin viettämään enemmän aikaa kotona missä nuo pelot eivät haitanneet. Kuukausi sitten sain tarpeekseni ja varasin psykiatrille ajan, kerroin kaikki ahdistuspelot mitä minulla oli ja miten ne vaikuttavat elämään. Psykiatri oli kauhuissaan kun kuuli että normaali elämä alkoi olla mennyttä.

Morotus, tämä. Mie mietin aikoinaan samaa että en lähde sinne enkä tänne koska siellä oli viimeksi karmeat paniikit kun idioottina en ottanut mukaan enkä ennen sitä miittiä mitään lääkettä, kun kerran puoskari kehotti altistamaan itseään ilman lääkkeitä "paniikkeja voi hoitaa ilman lääkkeitä, itseään psyykkaamalla"

Sitten muutama päivä kotona ja meinasi pää hajota, viimeisen hauvan jälkeen en käynyt kuin kaupassa ja vapaa-ehtoisduunissa, nykyään vedän joka päivä vähintään 2km:n lenkin, viikonloppuisin sama, on hieno kämppä mulla, 800metrii keskustaan 800m mettään..

Viime viikolla psykiatri soitti ja kyseli miten lääkkeet toimivat. Hän oli todella yllättynyt kun kerroin että en ole enää ahdistunut ja pelot ovat mennyttä.
Olisipa noita lääkkeitä saanut jo vuosia sitten.

Mäkin aikoinaan sanoin lekurille että kirjoita mulle lisäksi vaikka kalkkilääkkeitä, sen itse kun mä uskon että ne tehoo niin se auttaa mua, ei määrännyt mitään lisää.
opamoxit menee nyt 4*15mg päivässä, toukokuussa lasketaan sitten viimeiseen kolmeen.
Näillä pärjään, aamulla 2*15mg on todella elintärkeät!

Ilman niitä on vittumainen lähteä minnekkään, niin herkkänahkainen olen ilman lääke-perustaa.

Monta kertaa kaupungilla ja muualla ollessa tulee mieleen että nyt tulee paniikki; onko lääkkeet otettu? on . sitten on. älä sekoile.
Lisäksi mukana muutama nappi jos oikein tulee paskanen olotila päälle..

Häiritsevät metelit, kaaos-tilanne, tilanteen hallittavattavuus (kauhea sana ) menettäminen edesauttavat että nyt tuntuu pahalta.

Hemmetin kiva että sait lääkkeet kerralla kuntoon <3

 

[mikkelson]

On ollut kyllä taas pitkän aikaa hankaluuksia saada asioita tehtyä/aloitettua ja tuntuu siltä ettei saa mitään aikaiseksi. On koko ajan joitain hoitamattomia asioita, jotka pyörii mielessä ja asioita mitä haluaisi tehdä, mutta aloittaminen tuntuu vaikealta.

Siitä asti kun on ollut masentunut niin on aina ollut jokin asia mistä huolehtiminen takkuaa. On lemmikeistä huolehtiminen, kodinhoito, ruoan valmistus, työt yms. Aina suoriutuu tietyistä asioista, mutta ei koskaan kaikesta. Et ei selvästikään voimavarat riitä kaiken hoitamiseen. On se tietysti parantunut siitä mitä se on pahimmillaan ollut, kun ei ole jaksanut laittaa tiskejä ollenkaan, syönyt vaan valmisruokaa yms.

Sitä vaan miettii et palaako ne voimavarat koskaan samalle tasolle mitä ne joskus on olleet vai mitä sitä voisi tehdä että saisi riittävästi perusasioita hoidettua.

Kaiken aikatauluttamisella saisi asioita hoidettua enemmän ja varmemmin, mutta jotenkin se ajatus semmoisen aikataulun mukaan elämisestä ei tahdo sopia mun luonteelle.

 

[cl0]

Sitä vaan miettii et palaako ne voimavarat koskaan samalle tasolle mitä ne joskus on olleet vai mitä sitä voisi tehdä että saisi riittävästi perusasioita hoidettua.

Kun masennus loppuu niin voimat palaavat ja voit tehdä asioita mitä et ole masentuneena jaksanut tehdä.
Onko sulla mitään lääkitystä? Masennus saattaa parantua itsekseenkin mutta se vie kuukausia ehkä jopa vuosia. Tämän sanon kokemuksesta.
Lääkityksellä masennus paranee yleensä muutamassa viikossa.

 

[mikkelson]

Kun masennus loppuu niin voimat palaavat ja voit tehdä asioita mitä et ole masentuneena jaksanut tehdä.
Onko sulla mitään lääkitystä? Masennus saattaa parantua itsekseenkin mutta se vie kuukausia ehkä jopa vuosia. Tämän sanon kokemuksesta.
Lääkityksellä masennus paranee yleensä muutamassa viikossa.

On mulla lääkitys ollut, mutta lopetin sen kun alkoi tuntumaan että se turruttaa liikaa tunteita eikä elämästä pysty nauttimaan vaan kaikki oli liian tasapaksua.

Kyllä tilanne ja jaksaminen on senkin jälkeen jatkanut kohentumista, mutta aina välillä tulee tällaisia takapakkeja et meinaa se masennus ottaa yliotetta elämästä.

Käyn viikoittain kelan tukemassa psykoterapiassa ja se on osittain ollut sellaista kognitiivista psykoterapiaa et on pitänyt opetella tunnistaan omia negatiivisia ajatuksia ja opetella käsittelemään niitä uudella tavalla. Koen ainakin itse, että siitä on ollut enemmän hyötyä kuin lääkkeistä, koska tämä ei ole minun ensimmäinen masennuskertani, eikä se koskaan lopu uusiutumasta jos niitä asioita/tunteita ei opi käsittelemään ilman lääkitystä.

 

[Memory]

On mulla lääkitys ollut, mutta lopetin sen kun alkoi tuntumaan että se turruttaa liikaa tunteita eikä elämästä pysty nauttimaan vaan kaikki oli liian tasapaksua.

Tämä, itse ajattelin monesti että ajetaan lääkkeet alas että en ole 100:lla aina zombie, mutta kun tuli karmeat viekkarit ja muut niin lekurin kanssa todettiin että mää todellakin tartten näitä medejä, opamox, seronil ja suprium.

Ittellä on vielä n.100kpl. Supriumia, määrätty 2 per päivä, olen ottanut vain yhden siksi on varastossa toi 100.
hyvä niin, sillä syksystä saakka saanti-ongelmia, ei ole saanut mistään mitään, jatkuu ainakin toukokuulle, sääliksi käy heitä joiden suprium-kuurit loppuneet seinään, tulee paskamaiset viekkarit ja sitten määrätään opamoxia lieventämään

 

[mikkelson]

Tämä, itse ajattelin monesti että ajetaan lääkkeet alas että en ole 100:lla aina zombie, mutta kun tuli karmeat viekkarit ja muut niin lekurin kanssa todettiin että mää todellakin tartten näitä medejä, opamox, seronil ja suprium.

Ittellä on vielä n.100kpl. Supriumia, määrätty 2 per päivä, olen ottanut vain yhden siksi on varastossa toi 100.
hyvä niin, sillä syksystä saakka saanti-ongelmia, ei ole saanut mistään mitään, jatkuu ainakin toukokuulle, sääliksi käy heitä joiden suprium-kuurit loppuneet seinään, tulee paskamaiset viekkarit ja sitten määrätään opamoxia lieventämään

Mulla oli se sertralin ja voxra lääkkeinä. Ainoa vieroitusoire oli huimaus mitä kesti n. kuukauden. Ei kyllä ollut ihan oikeaoppisesti tehty se lopetus kun olisi varmaan pitänyt tuoda se annos pikkuhiljaa alaspäin ja itse lopetin sen vaan seinään.

 

[Memory]

Koisimaan 23-07, juttelin psykan hoitajan kanssa koska-kun ekalta luokalta asti kiusattu ja peloteltu.
isäpuoli piti huolen että 1974-1984 väliltä riideltiin ja tapeltiin koko ajan.

88 sain intin kusipäästä palkaksi paniikit, masikset, keliakian, laktoosi-intolen.
10 vuotta jauhettiin että saatiin lääkitys oikeaksi.
30vuotta ollut avolla, koska lääkitys kunnossa ja on pahempia psykoosipotilaita.

Nykyään mennään aamupäivällä 2*15mg opaa, tarvittaessa iltapäivällä yksi lisää.

aamut perseestä, epätodellinen väsynyt olotila ja tuntuu että kohta on pakko tapahtua jotain kaaottista koska ei aina voi olla fiksu-olo ja asiat kunnossa.
sitä kun sitten kelaa niin varmasti tulee paniikit päällensä, pakko vaan duunata jotain muuta että ajatukset saa fittuun.

Psykan kanssa juteltiin että duunaa jotain (räbää, kettu räbään tehty niin homma hyvillä aluilla ) muuta ettei pääse ajatukset harjailee ja funtsailee kaikkea tarpeetonta paskaas.
Ehkä lähden aikani kuluksi hakee ilmanraikastin pateja 2-3 ja koiran nameja frendille tokmannista, aikani kuluksi.
saa liikuntaa ja kun kuuntelee kännystä napeilla radiota niin menee hienosti.

mielummin liikaa kävelyä kuin liian vähän.
alussa meinasin että vasta kerholle mennessä 14:00 käväsen tokmannissa.

toi tajuton paskamainen jännittäminen, jota olen osannut pelätä jo pennusta saakka- on loputon suo.

Ei riitä mitkään medit jos ajattelee että olen ottanut medit, mutta kuitenkin tulee jotain pahaa tapahtumaan huokaus..

Nyt vasta sain tehtyä aiheen, pää oli 07 tyhjä kuin Jeesuksen hauta pääsiäis-aamuna.
Odottelen että posti toisi uusimman KyrkPressenin niin sitä voisin sitten lukea aikani kuluksi kerholla.
kerholla on hyvä vertaistuki, saa jutella kaikista paskoista asioista muiden vertaisten kanssa..

Kuis muilla? eletään pellossa kuin ellun kanat

 

[mikkelson]

Koisimaan 23-07, juttelin psykan hoitajan kanssa koska-kun ekalta luokalta asti kiusattu ja peloteltu.
isäpuoli piti huolen että 1974-1984 väliltä riideltiin ja tapeltiin koko ajan.

88 sain intin kusipäästä palkaksi paniikit, masikset, keliakian, laktoosi-intolen.
10 vuotta jauhettiin että saatiin lääkitys oikeaksi.
30vuotta ollut avolla, koska lääkitys kunnossa ja on pahempia psykoosipotilaita.

Nykyään mennään aamupäivällä 2*15mg opaa, tarvittaessa iltapäivällä yksi lisää.

aamut perseestä, epätodellinen väsynyt olotila ja tuntuu että kohta on pakko tapahtua jotain kaaottista koska ei aina voi olla fiksu-olo ja asiat kunnossa.
sitä kun sitten kelaa niin varmasti tulee paniikit päällensä, pakko vaan duunata jotain muuta että ajatukset saa fittuun.

Psykan kanssa juteltiin että duunaa jotain (räbää, kettu räbään tehty niin homma hyvillä aluilla ) muuta ettei pääse ajatukset harjailee ja funtsailee kaikkea tarpeetonta paskaas.
Ehkä lähden aikani kuluksi hakee ilmanraikastin pateja 2-3 ja koiran nameja frendille tokmannista, aikani kuluksi.
saa liikuntaa ja kun kuuntelee kännystä napeilla radiota niin menee hienosti.

mielummin liikaa kävelyä kuin liian vähän.
alussa meinasin että vasta kerholle mennessä 14:00 käväsen tokmannissa.

toi tajuton paskamainen jännittäminen, jota olen osannut pelätä jo pennusta saakka- on loputon suo.

Ei riitä mitkään medit jos ajattelee että olen ottanut medit, mutta kuitenkin tulee jotain pahaa tapahtumaan huokaus..

Nyt vasta sain tehtyä aiheen, pää oli 07 tyhjä kuin Jeesuksen hauta pääsiäis-aamuna.
Odottelen että posti toisi uusimman KyrkPressenin niin sitä voisin sitten lukea aikani kuluksi kerholla.
kerholla on hyvä vertaistuki, saa jutella kaikista paskoista asioista muiden vertaisten kanssa..

Kuis muilla? eletään pellossa kuin ellun kanat

Jännittäminen ja pelkotilat on itselle ainakin tuttuja. Mulla on jonkinlainen taipumus pelätä kaikista asioista aina pahinta ja sitten jännittää että tapahtuuko niin. Esimerkiksi jos lähtee vaikka automatkalle niin pelkää, että joku osa autosta hajoaa ja sitten jännittää sitä asiaa kauan jo etukäteen, sekä koko matkan ajan.

Olen täällä joskus aikaisemmin maininnut siitä, että haluaisi tehdä ammatinvaihdoksen ja opiskella, mutta ei kuitenkaan ole halua luopua palkkatyöstä. Ainoa tapa on sitten opiskella työn ohessa ja ei se ole kyllä tässä vajaan vuoden aikana kovin mallikkaasti sujunut. Opiskeluhaluja kyllä on, mutta sitten taas töiden jälkeen sitä jaksamista välttämättä ei. Hyväksi tavaksi olen huomannut, että jos aikatauluttaa omaa tekemistään, niin silloin yleensä tulee tehtyä niitä asioita mitä sinne aikatauluun laittaa. Toisaalta ei halua elää täysin aikataulutettua elämää ja tehdä vaan ennalta harkittuja asioita. Joten on vähän semmoista tasapainoilemista ollut tuon opiskelun sisällyttäminen arkeen.

Siitä olen myöskin maininnut, että nykyisessä työpaikassa ei tunne sellaista työn merkittävyyttä mikä motivoisi tekemään sitä, niin olen nyt löytänyt sitä vähän esimiehen ja muiden kollegoiden ansiosta. Viime aikoina on saanut kuulla enemmän positiivista palautetta ja kehuja tehdystä työstä, niin se nostanut omaakin mielialaa. Työ on kyllä edelleen stressaavaa ja välillä on vaikeuksia pitää ne työasiat mielessä vain työajalla, eikä ajatella niitä vapaalla.

Olen tuolta terapiasta saanut kotiläksynä luettavaksi joitakin kirjoja ja katsottavaksi videoita, mitkä liittyy positiivisen ajattelun voimaan. Ne menee vähän yli omasta mielestä siinä, että jotkut uskoo sen positiivisen ajattelun parantavan sairauksia ja tuovan onnea elämään, mutta uskon kyllä että siitä voi olla myös paljon hyötyä vaikkei se sairauksia parantaisikaan. Ainakin oman masennuksen hoitoon se positiivinen ajattelu on auttanut ja katkaissut monesti negatiivisten ajatusten kierrettä. Uskon että siitä on myös hyötyä noiden pelko- ja jännitystilojen, sekä stressin käsittelyyn, mutta se vaatii vielä itseltä harjoittelua, että alkaa pikku hiljaa omaksumaan niitä uusia ajatusmalleja. Jos on lähes koko elämänsä ajatellut tietyllä tavalla niin kyllä siinä kestää aikaa, että ne aivot oppii ajattelemaan toisin tai edes harkitsemaan toista vaihtoehtoa.

 

[Memory]

Jännittäminen ja pelkotilat on itselle ainakin tuttuja. Mulla on jonkinlainen taipumus pelätä kaikista asioista aina pahinta ja sitten jännittää että tapahtuuko niin. Esimerkiksi jos lähtee vaikka automatkalle niin pelkää, että joku osa autosta hajoaa ja sitten jännittää sitä asiaa kauan jo etukäteen, sekä koko matkan ajan.

mun velipojan, vaimon broidi toi vhs aikana 90-luvulla saksasta ja tanskasta leikkaamattomia teurastus-leffoja, siitä tuli fitsi traumat.
Nykyään en kato mitään väkivaltaleffoja missä veri lentää, ei näin 56veenä jaksa enää kiduttaa itseään.

Aina sama, pelkään pahinta; mitä jos käy näin. mitä jos sekoan ja puukotan jonkun ja muita aivan skitsoja ajatuksia höh.

Siitä olen myöskin maininnut, että nykyisessä työpaikassa ei tunne sellaista työn merkittävyyttä mikä motivoisi tekemään sitä, niin olen nyt löytänyt sitä vähän esimiehen ja muiden kollegoiden ansiosta. Viime aikoina on saanut kuulla enemmän positiivista palautetta ja kehuja tehdystä työstä, niin se nostanut omaakin mielialaa. Työ on kyllä edelleen stressaavaa ja välillä on vaikeuksia pitää ne työasiat mielessä vain työajalla, eikä ajatella niitä vapaalla.

Tämä, mää ajattelin aikoinaan että lempiduuni olisi atk, mä pääsin mutta sekoitin työn ja harrastukset, tuli burnout. ei enää ikinä harrastuksesta työksi
Paras työ minusta olisi kutsumus työ, eikä mikään vrt. leipäpappi.

Olen tuolta terapiasta saanut kotiläksynä luettavaksi joitakin kirjoja ja katsottavaksi videoita, mitkä liittyy positiivisen ajattelun voimaan. Ne menee vähän yli omasta mielestä siinä, että jotkut uskoo sen positiivisen ajattelun parantavan sairauksia ja tuovan onnea elämään, mutta uskon kyllä että siitä voi olla myös paljon hyötyä vaikkei se sairauksia parantaisikaan.

Mää alkanut vasta nyt lukemaan pitkästä aikaa, tykkään testailla itseäni, viimeksi lukenut pakosti ylä-asteella muutaman sivun kirjasta äikän tunnilla koska oli pakko.

Nyt luin viimeksi lukion kirjaa uskonnosta, en ole käynyt lukiota niin kiva tsiikata ja testata että mitenkäs olisin pärjännyt siellä.
Sitten muitakin kirjoja paras oli 2viikossa Apogryfikirjat 600s, oli joka paikassa mukana, ei käynyt aika pitkäksi.
nyt pitäisi hakea vielä lukion Ruotsin kirja koska osaan jonkun verran Ruotsia niin tsiikata että mitenkäs olisin pärjännyt siellä jos nyt menisin lukioon

Uskon että siitä on myös hyötyä noiden pelko- ja jännitystilojen, sekä stressin käsittelyyn, mutta se vaatii vielä itseltä harjoittelua, että alkaa pikku hiljaa omaksumaan niitä uusia ajatusmalleja.

Mulla menee ylitte, tulee sellainen karmea pelkotila että nyt tapahtuu jotain karmeaa, kuolevia verisiä ihmisiä enkä kykenisi itse tietämään mitenkä siihen suhtautuisin.
ei kuolema pelota vaan että ei kärsisi, kituminen on pahinta, sitä pelkään. paniikit että meinaa kuolla eikä tahdo sitä kestää

Tsemppiä bro <3