@mikkelson Kiitos hienosta vastauksesta.
Juuri taistelen Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja sossun ehkäisevän kanssa kun mielenterveyden ylilääkäri todistuksella sanonut että koko ikänsä 5 koiraa ovat terapeuttisia asiakkaalle ja ovat rinnastettavissa Terapiakoiraa.
Meidän kaupunkin sosku antoi aikoinaan kieltävän päätöksen Diegon lääkärikuluihin 250e koska "Kyseessä oli yksityinen lääkäri emme korvaa".
Sen jälkeen vein kunnalliselle, hakemus vireille niin ei vieläkään, ei kuulemma kuulu ehkäisevällä katettaviin menoihin.
Vastasin että sosku laittaa vastineeseensa pykäli mutta noukkii mansikat kakusta ja noudattaa mitä tahtoo.
Siellä nimenomaa 7c§ mainitaan että ehkäisevä on pääosin erityisiin poikkeuksellisiin menoihin ja LISÄVELKAANTUMISEN EHKÄISEMISEEN.
Annoin palaa tulikiven katkuisen epostin vastineeni.
enkä vaadi eläinlääkärikuluja 206e vaan pelkät akuutti-sydänlääkkeet 147e..
Olen tottunut taistelemaan, nöyränä ihmisenä ei saa mitään!
Terveydenhuoltokin ihmisille on persiistä, mulle ns. oma hoitaja soittaa 22.12 14:n jälkeen kun en muuten saa kiinni kun varaamalla phone-ajan viikkoa etukäteen.
Kun arvauskeskuksen puoskari ei meinaa enää uusia Opamoxia "paniikkeja voi hoitaa ilman lääkkeitä, psyykkaamalla"
Ja meikä laitettiin 30vuotta sitten avolle "koska sulla on lääkitys kunnossa, uusit ne vaan arvauskeskuksessa"
Viimeksi sanoin tolle puoskarille suorat sanat.
"jollet kerran uusi niin menen ostamaan sokkarin kulmalta, rahat kun loppuu niin menen akuuttiin ea-polille ja makaan terveenä siellä sängyssä että saan opamoxit, sinä sitten maksat ne sairaala-laskut" perkele kun palaa käämit!
Parhaimmat ovat olleet "emme voi antaa enempää lääkkeitä, koska sinusta voi tulla näihin riippuvuus," sanotaan SAATTOHOITO-POTILAALLE
Eläimen pitäminen on kallista. Varsinkin sitten kun tulee noita vaivoja ja tarvitsee käyttää eläinlääkärissä ja ostaa lääkkeitä, sekä pitää erikoisruokavaliota. Niistä kun ei saa mitään korvauksia ellei ole vakuutusta. Meilläkään ei vakuutuksia lemmikeille ole. 14-18 vuotta sitten ei kissalle tajuttu sellaista ottaa kun oli ensimmäinen lemmikki ja koiralle sitä ei olisi saanutkaan. Myöskään kahdelle muulle kissallekaan ei ole vakuutuksia. Sitten kun viimeisestäkin aika jättää niin olisi tarkoitus pitää 1-2 lemmikkiä kerrallaan, vakuutuksineen, niin tietää että niistä voi huolehtia hyvin myös kun niille vanhuus koittaa.
Juuh, itse en ole koskaan ottanut meidän elämässä olleelle viidelle hauvalle koko mun elin-ikänäni vakuutusta, kun kokemus on opettanut että vaikka vakuutus on halpa niin sitä ei saa yli 10vee koirille mitä katsoin ja sitten kun eläin täyttää 10v niin vakuutus raukeaa ja vasta sitten alkaa tulee sairauksia, ovat ovelia.
Pelkkä verikoe 350e, kesto 10minsaa.
Röntgen 1kpl. 250e.
^ Nämä yksityisellä.
Kunnes tajusin viedä kunnalliseen; 2h meni, rauhoitus, 4*kokovartalo röntgen, virtsanäyte suoraan rakosta piikillä ja labra, vain 206e..
Meidän hauvalla vatsa paskana, söi paremmin mitä minä, eläinlääkärin peuraperunaa 10kg säkki 80e riitti 1½ kk.
Sitten vitamiinipohjaista märkää peuraperuna purkkeja 5kpl/kk. 5e/kpl.
Aina äitikin sanoi että koira ei pääse kerjää kadulle se on omistajan armoilla ihminen pääsee kadulle kerjää.
Vaikka toiset hakkaa ja potkii lemmikkiään niin aina vaan lemmikki tulee työntämään kuonoonsa omistajan kainaloon pyyteettä, ei hänellä muuta maailmaa ole.
Monet ihmiset varmaan kauhistuisivat jos tietäisivät kuinka paljon mekin laitamme rahaa lemmikkeihin vuodessa omiin tuloihin nähden. Niillä rahoilla voisi reissata ulkomailla tai ostella itselle jotain kivaa, mutta me olemme päättäneet laittaa lemmikit niiden asioiden edelle. Kyllä se itseäkin stressaa todella paljon,
Tämä, en ymmärrä vaikkei minulla ole kesämökkiä, ei autoa eikä mitään omaisuutta niin tulen toimeen ruokaa on ja laskut maksetaan.
Sitten tunnen pari "valittajaa-hyvintoimeentulevaa" käyvät Tallinnassa hotellimatkalla kerran kuukaudessa on mökit, mersut, savusaunat, rakensi just uuden autotallin n.6000e jne.
Niin nämä ihmiset ovat niitä jotka keräävät kaduilta 10centin pulloja jotka ovat oksennuksen seassa ja ajavat 20km että säästävät 50centtiä.
Sitten he keillä ei ole omaa kesämökkiä, niin fiksuna vuoraavat sellaisen viikoksi, sitten kittaavat kallista Suomalaista olutta ja kauppaan mennessä itkevät
"ei meilläkään ole varaa ostaa mitään joululahjoja" höh.. en oikein ymmärrä?
Pitääkö aina ihmisten laittaa arvojärjestys elämässä tuolleen vinoilleen?
Ruoka on se mistä säästetään, kuhan olutta ja vuokramökkiä ja Ruotsinmatkaa on niin kaikki hienosti, mutta jätetään se jokapäiväinen ruisleipä sitten ostamatta.
En oikein tajua tätä joidenkin ihmisten arvomaailmaa.
Muta 56veenä on kasvatettu että ekana huolehditaan että kämpän vuokra on maksettu, sitten ruoka, sitten sähkö, sitten laskut, loput ovat jonon hännillä.
Oma äitini kuoli sepelvaltimotautiin 28.03.2008, sen jälkeen nollasin kaikki menot.
Kaikki sanottiin irti joka ikinen, aamulehdet veke, maksukanavat veke, hankinnat jäihin, kaikki ylimääräiset maksut poies.
Ei saa nykyään tulla kuin vuokra, sähkölasku, puhelinlasku..
Mitään muita Seuralehden osarimaksua tms. ei saa tulla.
Mitään ei-akuuttia ei vaan hankita.
Hyvin tulee toimeen.
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveys ja paskan selän takia, rehkin nääs liikaa duunissa junnuna.
Piti mikrotukena kantaa 2kerrosta ylös vanhaa 50kg:n ekoja lasertulostimia, nooh olin talossa yksin, kansliassa oli vanhoja tätejä-
laitteessa isot kantokahvat ja varoitukset että vaatii kaksi-kantajaa.
Meikällä ei ollut kuin vanhat tädit, siitä sitten suivaantuneena päätin roudata sen yläkertoihin, välilevyt paskaksi.
Olisin ollut fiksu ja vanha niin olisin soittanut sivukonttoriin toiselle atk-tuelle että tules tänne mä en ala itseeni hajottaa, mutta ei.
tähän nämä työnantajat juuri luottaa "nuoret ovat innokkaita eivätkä vaadi mitään, niitä otetaan meille duuniin"
Monet mainostavat että mene tonne eläkeläis-ruokalaan syömään ravitseva ateria, vain 8.50€.
Ei ole varaa, 4vuotta syöty risikkoperunoita pakkasesta ja kanapullia, lämmin ateria ainoa saa maksaa 4e/vrk.
ja hyvin tulen toimeen ja vähäsen lisukkeita mukaan niin ei tee edes tiukkaa syödä aina samaa kun laittaa vähäsen mausteita taikka muuta.
Tuli ehkä pitkästi tekstiä tuosta asiasta. Toivottavasti joku jaksaa lukea ja ei haittaa vaikkei lukisikaan. Se on mukava joskus päästää ulos omaa ajatuksenjuoksua asioista.
Älä, entäs sitten mun vuodatus
tkenyt 2,5 vuotta sitten kuolleen kissan perään enemmän kuin yhdenkään ihmisen, se oli itselle rakkain lemmikki joka tuli joka ilta kainaloon nukkumaan. Pelkkä ajattelu ja kissasta kirjoittaminenkin saa kyyneleet uudestaan silmiin... Jaksamisia sinne!
Kiitos, edellisen koiran kun vein 15vuotta sitten piikille niin homma meni kuin strömssössä, oli samanlainen kokemus kuin kaupassa käynti
en edes surrut sitä.
näemmä vanhemmiten tulee vakavammaksi ja herkemmäksi höh..
Itse en tiedä mikä päässä on naksahtanut, olen yrittänyt tehdä itsediagnoosia että mikä mättää, en ole vielä 3kk:n jälkeen hokassut.
Ajattelin melko nopsaa että edellisen koiran jälkeen tämä hauva monien kokeilujen jälkeen minulle tuli edellisen kuoltua 6kk:n jälkeen.
Nyt kun katselin että mitäs jos heti, niin tulee karmea vitunmoinen paniikki.
"En kykene, minä pelkään sikana, karmea vastuu"
Diegon elämä oli kriittistä tammikuusta elokuulle, koko ajan sain olla hermot pinnassa ja tarkkailla että mitä se nyt tekee, vapiseeko se, kuoleeko se, käyttäytyykö epänormaalisti jne. koko ajan skarppina ettei vaan kärsi..
Luulen että tuosta 6kk:n stressi-rumbasta jäi sen verran pahat pelot päälle, että voi kestää kauankin ennen kuin uskaltaa ajatella uutta.
Olin katsomassa facessa dogeja, Diego maksoi 2vuotiaana sekarotuisena Oulussa 150e, minulle tuotiin Lahteen autolla.
Nykyään kun katsoo sekarotuisia niin ovat 400e:Sta 3000e:iin..
Ja tuo ihmeellinen pelko "olenko tarpeeksi vastuullinen, mitä jos jälleen kerran se sairastuu..." on liian vahvasti päällä..
Jotenkin kaikkii koiriin suhtautuminen muuttui 07.08.2023, osaa leperrellä ja silittää mutta tunnetasolta ovat jotenkin täysin vajaamielinen, en tiedä mikä mättää.
Meillä tämä joulua edeltävä viikko on yhtä työntekoa työpäivän jälkeenkin. Vaimolla on pitkä lista asioista mitkä pitää tehdä ennen joulua ja se stressaa niin ettei itsekään pääse vielä joulun ajasta nauttimaan. Koitan pitää mielen positiivisena ja ottaa joulun rennosti. Töistäkin on lomaa joulusta loppiaiseen. Aatoksi on pikkukinkku, mutta pitää käydä joulupäivänä katsomassa että onko tullut kinkkuja 1-2€/kg tarjoukseen niin saa sitten ostaa ison kinkun ja syödä sitä monta päivää ja rentoutua (toivottavasti).
Minä olen lopen kyllästynyt ja aina pelkäämässä jonkun asian loppumista.
isäpuolen ruokajutut piti huolen että mun 7-18veenä muutettiin 11kertaa, eihän koulusta tullut mitään helvetti sillä menolla.
Ainaista luopumista, mut kasvatti eka lassien pentu Turre, joka maksoi 1974 300mk. Padasjoelta noudettuna.
Silloin äiti oli töissä ja oli rahaa että noudettiin Turre Taksilla padasjoelta Hollolaan.
En sietänyt olla päiväkodissa vaan äiti jätti sitten mut yksin Turren kanssa, sille tuli viherkaihi ja tuli vihaiseksi, piikille 1984..
Sitten amiksen loppuminen, uusista ystävistä lopullinen eroaminen taas koski hitosti.
Sitten noiden 11:n kaveriporukoiden, koulukavereiden eroaminen jne..
Nykyään pelkkä vuoden loppuminen on mulle tuskaa, kaikki nuoruudet paineet tulevat takaisin.
Itsenäisyyspäivä aloittaa mulle valmistatumisen Jouluun ja Joulun loppumiseen, vuoden loppumiseen, elämän loppumiseen.
Olen niin saatanan kyllästynyt tähän ainaiseen loppumiseen..
Masennus saa valtaa, luojalle kiitos on pari ystävää jotka tulevat hakemaan niille autolla kylään jos tarviin vaihtelua, vaikka kirjoittaa sille raportteja, hakemuksia, listaa puhtaaksi, samalla saan valmiit erinlaiset ruuat jne..
Alkaa tässä iässä kyrsii että milloin tämä jatkuva luopumisen tuska oikein loppuu.
Kyllähän sitä on vähintään jokaisella jossain kerrassa elämää ollut fiilis että kunpa en heräisi aamulla ollenkaan.
Mutta uni ja lepo ovat sellaisia ihmeellisiä asioita että puhdistavat aivot kaikista paineista sekä saastasta, sitten sitä taas jaksaa alkaa kerätä uutta murhetta.
<3
www.is.fi
