Masennus

[xana]

Vanhempani kuolivat molemmat syöpiin. Väliä oli vain vuosi. Yhteinen asunto on tyhjennetty; isän ja äidin yhteisiä tavaroita tuli itselle aika paljon. Kukkiakin otin kotiini. Osa niistä on äidin istuttamia ja hoitamia.
Nyt on niin tyhjä olo. On yksinäistä, kun ennen joka päivä olin tekemisissä vanhempieni kanssa. Ystäviä minulla ei kovin montaa ole. Parisuhdetta minulla ei ole.
Yöt on ollut vaikeita viime aikoina. Aamuisin on hieman helpompaa.

 

[oestrus taurus]

Vanhempani kuolivat molemmat syöpiin. Väliä oli vain vuosi. Yhteinen asunto on tyhjennetty; isän ja äidin yhteisiä tavaroita tuli itselle aika paljon. Kukkiakin otin kotiini. Osa niistä on äidin istuttamia ja hoitamia.
Nyt on niin tyhjä olo. On yksinäistä, kun ennen joka päivä olin tekemisissä vanhem pieni kanssa. Ystäviä minulla ei kovin montaa ole. Parisuhdetta minulla ei ole.
Yöt on ollut vaikeita viime aikoina. Aamuisin on hieman helpompaa.

Hyvä suhde vanhempiin voi olla suurikin ongelma. "Isännästä" en voi sanoa koskaan päässeen samalle aaltopituudelle, mutta kunnioitan hänen päätöstään kuolla vuosi äiskän jälkeen, Olipa ikääkin jo 65 vuotta, äiskällä vaivaiset 55.

 

[Vispersson]

Vanhempani kuolivat molemmat syöpiin. Väliä oli vain vuosi. Yhteinen asunto on tyhjennetty; isän ja äidin yhteisiä tavaroita tuli itselle aika paljon. Kukkiakin otin kotiini. Osa niistä on äidin istuttamia ja hoitamia.
Nyt on niin tyhjä olo. On yksinäistä, kun ennen joka päivä olin tekemisissä vanhempieni kanssa. Ystäviä minulla ei kovin montaa ole. Parisuhdetta minulla ei ole.
Yöt on ollut vaikeita viime aikoina. Aamuisin on hieman helpompaa.

Minulla kuoli myös äiti syöpään. Hän sairastui melanoomaan, sai kerran terveen paperit ja seuraavalla kerralla se sitten levisi haimaan ja siitä sitten koitui lopulta kuolemaksi. Äiti oli minulle myös todella läheinen. Se oli minulle todella vaikeaa aikaa enkä oikeastaan surrut asiaa ollenkaan. Olin vain kiven kovana "kuin mies" enkä näyttänyt tunteitani ulospäin mitenkään. Lopulta sulkeuduin omiin tiloihini ja olin todella lähellä päättää päiväni. Äiti on mielessä edelleenkin lähes päivittäin ja tuo hyviä muistoja mieleen.

Otan osaa suruusi.

 

[oestrus taurus]

Minulla kuoli myös äiti syöpään. Hän sairastui melanoomaan, sai kerran terveen paperit ja seuraavalla kerralla se sitten levisi haimaan ja siitä sitten koitui lopulta kuolemaksi. Äiti oli minulle myös todella läheinen. Se oli minulle todella vaikeaa aikaa enkä oikeastaan surrut asiaa ollenkaan. Olin vain kiven kovana "kuin mies" enkä näyttänyt tunteitani ulospäin mitenkään. Lopulta sulkeuduin omiin tiloihini ja olin todella lähellä päättää päiväni. Äiti on mielessä edelleenkin lähes päivittäin ja tuo hyviä muistoja mieleen.

Sattumaako, vai ei? Akuutti haimatulehdus vei oman raittiin äitini. Arvostaka äitejänne ja isoäitejänne, Sen huomaa sitten, että jopa mieskin itkee kun sen ymmärtää olevan lopullisesti poissa elämästään.

 

[xana]

Hyvä suhde vanhempiin voi olla suurikin ongelma. "Isännästä" en voi sanoa koskaan päässeen samalle aaltopituudelle, mutta kunnioitan hänen päätöstään kuolla vuosi äiskän jälkeen, Olipa ikääkin jo 65 vuotta, äiskällä vaivaiset 55.

Äiti eli 73 vuotiaaksi; kuoli elokuussa 2017. Isä eli 80 vuotiaaksi; kuoli lokakuussa 2018.
Olin hyvin läheinen molempien vanhempien kanssa. Olin ensin hetken äidin omaishoitaja. Sitten samoin isälle. Omaishoito on joskus raskasta. Vaikeimpia on ne tilanteet, joissa joutui tilaamaan ambulanssin jommalle kummalle, kun ei tiennyt jääkö omainen sairaalaan pitkäksi aikaa tai tuleeko takaisin. Isän kanssa vietimme aikaa yhdessä vähintään 8 tuntia päivittäin. Joskus ne venähtivät pitkäksi; yli 10 tuntiin. Keskustelimme paljon. Isä muisteli elämäänsä usein ja kertoi kiinnostavia juttuja, joita hänelle oli tapahtunut.

 

[xana]

Minulla kuoli myös äiti syöpään. Hän sairastui melanoomaan, sai kerran terveen paperit ja seuraavalla kerralla se sitten levisi haimaan ja siitä sitten koitui lopulta kuolemaksi. Äiti oli minulle myös todella läheinen. Se oli minulle todella vaikeaa aikaa enkä oikeastaan surrut asiaa ollenkaan. Olin vain kiven kovana "kuin mies" enkä näyttänyt tunteitani ulospäin mitenkään. Lopulta sulkeuduin omiin tiloihini ja olin todella lähellä päättää päiväni. Äiti on mielessä edelleenkin lähes päivittäin ja tuo hyviä muistoja mieleen.

Otan osaa suruusi.

Minulle saa lähettää viestiä (kuka tahansa) jos haluat keskustella asioista yksityiskohtaisemmin.

Edit: Ihan selkeyden vuoksi en siis ole minkään muodon terapeutti. Minulla vain sattuu olemaan monenlaisia kokemuksia elämän varrelta.

Kiitos osanotosta.
Minulle vanhempani olivat myös todella läheisiä. Heiltä olen parhaat elämänohjeet saanut ja hyvän kasvatuksen. Pystyin keskustelemaan vanhempieni kanssa ihan kaikesta. Aina kaikkeen löytyi ratkaisu. Äitini oli hyvin älykäs ja elämänmyönteinen. Isä taasen oli optimisti ja kevensi arkea hauskoilla kertomuksilla. Hän selvisi äidin jälkeen ihmeen hyvin. Toki oli yksinäinen ja odotti joka päivä tuloani.

 

[oestrus taurus]

Äiti eli 73 vuotiaaksi; kuoli elokuussa 2017. Isä eli 80 vuotiaaksi; kuoli lokakuussa 2018.
Olin hyvin läheinen molempien vanhempien kanssa. Olin ensin hetken äidin omaishoitaja. Sitten samoin isälle. Omaishoito on joskus raskasta. Vaikeimpia on ne tilanteet, joissa joutui tilaamaan ambulanssin jommalle kummalle, kun ei tiennyt jääkö omainen sairaalaan pitkäksi aikaa tai tuleeko takaisin. Isän kanssa vietimme aikaa yhdessä vähintään 8 tuntia päivittäin. Joskus ne venähtivät pitkäksi; yli 10 tuntiin. Keskustelimme paljon. Isä muisteli elämäänsä usein ja kertoi kiinnostavia juttuja, joita hänelle oli tapahtunut.

Olen vähän katkera äitisi lopulliselle ikäluvulle, mutta onko tuo mikään ihme, kun 55-vuotiaana kuoli. Oli HELVETIN rakas ja häntä kaipaan monesti vielä näin liki viiden vuoden jälkeen. Mutta vanhempiesi ikään. Vaikka olen katkera, olen myös tavallaan onnellonen puolestasi. Olisin jotain tuollaista ikää sille äitimuorillekkin toivonut.

 

[jm82]

Äiti eli 73 vuotiaaksi; kuoli elokuussa 2017. Isä eli 80 vuotiaaksi; kuoli lokakuussa 2018.
Olin hyvin läheinen molempien vanhempien kanssa. Olin ensin hetken äidin omaishoitaja. Sitten samoin isälle. Omaishoito on joskus raskasta. Vaikeimpia on ne tilanteet, joissa joutui tilaamaan ambulanssin jommalle kummalle, kun ei tiennyt jääkö omainen sairaalaan pitkäksi aikaa tai tuleeko takaisin. Isän kanssa vietimme aikaa yhdessä vähintään 8 tuntia päivittäin. Joskus ne venähtivät pitkäksi; yli 10 tuntiin. Keskustelimme paljon. Isä muisteli elämäänsä usein ja kertoi kiinnostavia juttuja, joita hänelle oli tapahtunut.

Toiset isovanhemmat kuoli 2013 ja 2014. Epäilen että osaltaan ovat vaikuttaneet omaan masennukseen, ahdistukseen ja paniikkihäiriöön, jotka alkoivat juuri 2013. Koska eihän mulla silloin vielä mitään lääkkeitä ollut, enkä osannut käsitelläkään. Voi olla että olivat jotain alle 70 vuotiaita. Mummu oli lopuksi aika heikossa kunnossa.

Itsellä vaikutti varmaan niinkin, kun vanhemman vanhemmat kuoli, niin olisi vaikuttanut sitten itseenkin ja olisi tullut huono vointi itsellekin.

Aiemmin on kuollut kaksi isomummua. Mutta ei se vielä omaan vointiin pahemmin haitannut se.

Luultavasti liian herkkä tuollaisille asioille. Varsinkin 2014 kun mummun hautajaisissa alkoi sielläkin tulla sitä paniikkihäiriötä ja en tiennyt silloin että mistä johtuu.


Niin ja jotain positiivista. Toiset isovanhemmat on vielä oikein reippaita ja hyvässä kunnossa. Ja ikää on yli 90. Pitäisi ajatella että hyvä juttu ja että ei tässä mitään hätää ole.

 

[jm82]

Vanhempani kuolivat molemmat syöpiin. Väliä oli vain vuosi. Yhteinen asunto on tyhjennetty; isän ja äidin yhteisiä tavaroita tuli itselle aika paljon. Kukkiakin otin kotiini. Osa niistä on äidin istuttamia ja hoitamia.
Nyt on niin tyhjä olo. On yksinäistä, kun ennen joka päivä olin tekemisissä vanhempieni kanssa. Ystäviä minulla ei kovin montaa ole. Parisuhdetta minulla ei ole.
Yöt on ollut vaikeita viime aikoina. Aamuisin on hieman helpompaa.

Voimia.
Nuo ystävät voisi olla sellaisia positiivisia juttuja.
Itsellä ei ystäviä ole, mutta parisuhde ja koira on. Onhan se sukulaisten näkeminen myös ihan kiva juttu, vaikka se oma olo ei niin kovin hyvä yleensä ole. Yöt tahtoo olla hankalia. Itsellä tuntuu jaloissa jotain ahdistusta ja se haittaa kai nukkumistakin. Toivottavasti kaikilla olisi vielä joskus helpompaa.

Mummola oli itselle sellainen yksi mieluinen paikka, mutta ei se ole enää sama kun mummu ja pappa puuttuu. Kumminkin vielä muistoja.

 

[jm82]

Itselle on lisätty se F61.1 diagnoosi (masennuksen lisäksi), niin aloin lukeaan jotain juttua siitä. Jo tuossa alussa oli jotain avattu.

F61.1 Häiritsevä persoonallisuusmuutos
Hankalat persoonallisuuden muutokset, joita ei voida luokitella F60:een tai F62:een ja joita pidetään toissijaisina verrattuna päädiagnoosina käytettävään samanaikaiseen mieliala- tai ahdistuneisuushäiriöön

Jos tuosta vaikka jotain oppisi, ja voisi käyttäytyä vähän normaalimmin.

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia mielenterveyden häiriöitä. Persoonalli-
suushäiriöön kuuluu epämääräinen käsitys itsestä ja rajoittunut minäkäsitys, myös jäyk-
kyys ja epävakaus ovat persoonallisuushäiriöiselle tunnusomaisia piirteitä. Sosiaaliset
vuorovaikutustaidot ovat kehittymättömiä ja tämän vuoksi syntyy usein konfliktitilan-
teita. Persoonallisuushäiriöisen tunteet ovat jatkuvasti epävakaassa tilassa. Keskeistä on
myös se, että elämän tavallisten pettymysten sietokyky on heikkoa. Useimmilla psyyk-
kisesti terveillä ihmisillä ilmenee etenkin stressitilanteissa eri persoonallisuushäiriöille
ominaisia tapoja kokea tai käyttäytyä. Persoonallisuushäiriöissä nämä tavat ja käytös
ovat kuitenkin luonteeltaan jäykempiä ja itsepäisempiä. Persoonallisuushäiriö jakautuu
useisiin eri alakategorioihin. (First ym. 1997, 9; Lepola ym. 2002, 109-122.)

Pdf:
https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/5520/Mikkola_Tuomas_Heinonen_Aleksi.pdf?sequence=1&ved=2ahUKEwi-or-l4Y_fAhWDBSwKHYcADgcQFjAMegQIBhAB&usg=AOvVaw1mo-r3LTyWl03aplv9ufKE


Juttu vaikuttaa ihan fiksulta.

Olennaista persoonallisuushäiriössä on se, että ihmiseltä puuttuu näkemys omista on-
gelmistaan. Hän ei ymmärrä, että hän itse aiheuttaa sairautensa kautta itselleen ongel-
mia. Tämä onkin syy siihen, ettei hän myöskään itse osaa hakeutua sairautensa vuoksi
hoitoon ainakaan persoonallisuushäiriön takia, vaan syynä lääkäriin hakeutumisessa
saattaa olla päihdeongelma, masennus tai vaikkapa ahdistusoireet. (Toikkanen 2008,
3390-3391.) Persoonallisuushäiriöisellä potilaalla on tapana kehittää itselleen uskomuk-
sia ja selviytymisstrategioita (Liite 1).

Vielä vähän lisää. Itsellänihän pienenä ongelmana on se että en haluaisi kokea loppuunpalamista enää uudelleen. Kun ei ole vielä siitä edellisestäkään kunnolla toipunut.

Diagnostisesti eristäytyvä persoonallisuushäiriö voidaan erottaa skitsofreniasta siten, että siitä puuttuu
varsinaiset psykoottiset oireet. On kuitenkin todettava, että 10-20 prosenttia skitsoidi-
seen persoonallisuushäiriöön sairastuneista sairastuu myöhemmin myös varsinaiseen
skitsofreniaan. Väestöstä puolesta prosentista puoleentoista prosenttiin sairastaa eristäy-
tyvää persoonallisuutta. (Lepola ym. 2002, 114; Eronen ym. 2007, 524-525.)

 

[xana]

Voimia.
Nuo ystävät voisi olla sellaisia positiivisia juttuja.
Itsellä ei ystäviä ole, mutta parisuhde ja koira on. Onhan se sukulaisten näkeminen myös ihan kiva juttu, vaikka se oma olo ei niin kovin hyvä yleensä ole. Yöt tahtoo olla hankalia. Itsellä tuntuu jaloissa jotain ahdistusta ja se haittaa kai nukkumistakin. Toivottavasti kaikilla olisi vielä joskus helpompaa.

Mummola oli itselle sellainen yksi mieluinen paikka, mutta ei se ole enää sama kun mummu ja pappa puuttuu. Kumminkin vielä muistoja.

Kiitos!

 

[xana]

Itselläni on tämä(10 mg) x 4 yöksi unta tuomaan + melatonin 3 mg. Näillä on toistaiseksi pärjätty.

 

[Murhh]

Itselläni on tämä(10 mg) x 4 yöksi unta tuomaan + melatonin 3 mg. Näillä on toistaiseksi pärjätty.

Noista trisyklisistä sen verran, että jotkin saattavat lisätä dementiariskiä ainakin vanhemmilla ihmisillä. Noritrenia varsinaisesti ei testattu, ja sillä on vähemmän noita vaikutuksia jotka lisää dementiariskiä kuin vaikka Doxalilla, niin pitäisi olla turvallisempi. Kysyisin silti kyllä lääkäriltä asiasta.

Minulle lääkäri määräsi Doxalia, eikä maininnut riskeistä mitään. Lopetin välittömästi kun noista tutkimuksista luin.

Anticholinergic drugs and risk of dementia: case-control study
Cumulative Use of Strong Anticholinergic Medications and Incident Dementia
Two types of drugs you may want to avoid for the sake of your brain - Harvard Health

 

[Memory]

Leposyke on sulla @jm82 ainakin ihan hyvällä tasolla. Venlafaxin kyllä nostaa sykettä. Mulla on lääke joka taasen alentaa. Viime yö syke 70 pinnassa. Tosin join illalla aikalailla olutta. 40-80 on normaali vaihteluväli minulla.

Mulla otettiin syövän jälkeen juurinsa yön yli laitteella (holter tms.) sydän jutut ja yöllä kyllä en yhtään ihmettele että välistä pumppu ottaa koville, pahin lepari syke nukkuessa relaxina 40, sitten siitä kun säikähtää kunnolla ja syke ampasee kattoon niin se on sitten siinä

[poisnukkuneet]
olihan tuo rakasta aikaa hoitaa äitiään kotona ilmaisena omaishoitajana, kun ei ollut niin pahasti "vammanen" niin ei tippunut penniäkään tukea, otin duunista loparit koska kaikki maailmassa viranomaiset sano "jälkeläisten velvollisuus ON hoitaa vanhemmistaan huolta pitäen", työkkäriin sitten 3kk:n välein; "oletko edelleen työtön"? En ole, olen ilmainen omaishoitaja!
Eipä täti napissut mitään siihen ja jatkoi työtön lappua.

Mun iskä kuoli sydäriin kun oli 9-10v, muista siitä sen taivaallista, jotain puutaloa sekä ihanaa takkaa jonka edessä nukuin lattialla siskonpedissä kun vanhemmat jutteli keittiössä

Äiti nukkui 28.03.2008, samana vuonna jäin eläkkeelle itse. Hän oli vain 77vuotias, isoveli meni sydäriin 55v:na.
Ensin muistelin Äitiä monta kertaa, takaraivossa on se ikuinen kaipaus, mutta kirotut lääkkeet ja ehkä myöskin "aika" tekee sen että ei ei enää ole oikein mitään tunteita Häntä kohtaan, varmasti lääkkeet, sillä sama on muitakin sukulaisia yms. kohtaan, ei ole tunteita.
"Ai , meinaatko kuolla tautiin? jaah nooh se on sitten sitä"

Eilen nukkumaan 22. sitten 03 ylös ja koira pikku pissulle, leipää kaapista ja odottamaan että alkaa väsyttää. Ehkä jos jaksan niin 10:ksi joulukirkkoon, en ole ollut pitkään aikaan taas.

Masentaa, en tiedä miksi joulukuu masentaa minua aina
Vaikka olen syntynyt joulukuussa niin aina se masentaa minua, ennen, osasin iloita joulusta sen ajoista, jutuista, iloista, tapahtumista jne. nyt olen maantunut pessimisti ja se on vaan "aijaah, sillä rataa, se on sitten sitä, ketä kiinnostaa, tulisi kuolema jo"...

Meidänkin suvussa enää 3 isosta jäljellä, heidän jälkeen vasta pamahtaakin naamaan jääkylmä rätti
"lälälää tänne jäit sitten yksinään kuolemaan ja kärsimään kääkkä"
51vuotta tätä touhua ollaan sitten katsottu

Onneksi sentään jokainen aamu on uusi alku ja wanhat jutut menevät vähäksi aikaan pois ja on kuin aloittaisi uudelta pöydältä.

 

[Memory]

Jaahas, ei nukuta, nooh...
Lapsille ei koskaan pitäisi olla sellaista kohtaloa kuten minulla että elää ilman isää mukana vaan sekava isäpuoli joka jää ikuisesti ulkopuoliseksi, minun lapsuuteni meni ihan penkin alle ja risaiseksi, nykyäänkään en vielä tiedä kuka ja mikä olen. tylsää

 

[jm82]

Itse saan nukuttua noilla lääkkeillä ihan hyvin. Nytkin 8h 15min unta, josta 2h 5min syvää unta. Ongelmana vaan se että kun on ollut 5-10 minuuttia valveilla, niin alkaisi sellainen jatkuva ahdistus ja sen myötä jalkoihin alkaisi tulla kipua. Pulssikin on ihan maltillinen 47-48 että siitä ei johtuisi. Eikä nytkään ole kun 51-57.

Täytyisi varmaan lääkärin kanssa ottaa puheeksi tuo muutaman vuoden kestänyt jatkuva ahdistus ja persoonallisuushäiriön mahdollisuus. Jos vaikka ahdistus voisi johtua tuosta häiriöstä. Lääkärin mukaan ei ulkoisesti nää masennusta, mutta mistäs se aloitteleva lääkäri nyt kunnolla vielä osaisikaan nähdä? Vaihtoi siis vaikean masennuksen keskivaikeaan, mutta olo ei ole silti yhtään sen parempi. Tai siis niin että nyt on F32.2, mutta tällä hetkellä olisi keskivaikeana.

 

[jm82]

Itselläni on tämä(10 mg) x 4 yöksi unta tuomaan + melatonin 3 mg. Näillä on toistaiseksi pärjätty.

Hyvä että auttaa. Uni kumminkin tärkeää. Juuri tuota lääkettä ei olla vielä kokeiltu.

Nortriptyliini kehiteltiin masennuslääkkeeksi suunnilleen samaan aikaan kuin amitriptyliini, josta nortriptyliini on johdettu. Lääke on trisyklinen antidepressantti (TCA), jonka aikaisemmin käytetty termi on tymolepti. Nortriptyliinin käyttöindikaatiot ovat olleet suurelti samankaltaiset kuin amitriptyliinin ja etenkin desipramiinin.[1] Sitä voidaan käyttää depressioon liittyvän matalan mielialan ohella, myös kipukynnyksen kohottajana sekä apuna tupakoinnin lopettamisessa[2]. Lisäksi lääkkeellä on stimuloiva vaikutus.

Eräänä erityisenä spesifikaationa, on mainittu nortriptyliinin soveltuvan estyneisyydestäkärsivien henkilöiden masennuksen hoitoon: stimulanssi-vaikutuksensa peristeella. Nortriptyliinillä ei ole todettu olevan, joistakin toisista TCA-ryhmän depressiolääkkeistä poiketen, anksiolyyttistä eli ahdistuneisuuttaja tuskaisuutta poistavia hoitovaikutuksia.[3]

Nortriptyliini – Wikipedia

Ei suoraan liity tuohon nukkumiseen, mutta itsellä on kokeiltu noista neljää johonkin neuropaattiseen kipuun.

Perussairauden hyvä hoito vähentää oireita ja voi pysäyttää taudin etenemisen. Kivun hoitona käytetään masennuksen, epilepsian ja hermokivun hoitoon tarkoitettuja tablettilääkityksiä, kuten amitriptyliiniä, duloksetiinia, venlafaksiinia, gabapentiiniä ja pregabaliinia.

Jalkojen ja käsien polte

Eka käytössä oli Duloksetiini (Cymbalta), Venlafaksiini, Pregabaliini (Lyrica) ja Gabapentiini. Täytyisikin nyt ottaa tuota viimeistä ohjeen mukaan 300mg x2, jos vaikka auttaisi.

Näytti tuo sinullakin oleva lääke soveltuvan muun ohella myös kipuunkin.

Itsellä tuo Venlafaxin jätettiin pois, että voisin aloittaa Voxra lääkkeen. Voxraa taas käytetään tupakan lopetukseen, kuten näköjään tuota sinunkin lääkettä.

Voxra ei näköjään auta kipuun mitään, mutta toivottavasti saisin silti tuon lääkkeen kokeiltavaksi.

 

[Memory]

Mulla kanssa oikea jalka temppuilee, toi 5välilevyn hermojumi siellä taiteilee kuten magneetista katseltiin hematologin kanssa, pitää vaan seurata ja ilmoitella joskos pahenee, oikea ristiselkä-oikea lonkka-polvi linjalla kipeenä, voltaren auttaa vähäsen, muuten aikas mahdoton, ennen duunasin polvillani hommia lattialla kolvaten juttuja jne, nooh eipä enää, vähän polvillaan niin kiitos ja näkemiin huh..

Miten muilla negatiivisuus? pessimisti on peemäinen juttu, ei oikein mukavaa, kaikesta katsoo vain negatiiviset asiat, ei enää ole pitkään osannut nauttia "hei toi tulee, nyt tulee kivaa" vaan koko ajan ollaan hermot pinnassa että kohta tääkin on sitten nähty ja ohitse.
Löysin tähän hyvän elokuvan hyvän kuvan.. joka pitää ihan paikkaansa..

Kuinka moni on nähnyt tuon elokuvan? suosittelen .
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille <3

 

[jm82]

Itsellä on pohkeet kipeät ja jos liikaa rasittaa, niin tulee myös lihasjumia. Jos kädet on kipeät, niin ne voisi olla kyynärvarret. Yks lääkäri epäili sitä neuropaattista kipua, mutta itse vähän epäilisin enemmän ahdistusta ja masennusta. Koska ahdistavissa tilanteissa jalat tuntuu tulevan vielä enemmän kipeäksi nopeasti.

En tiedä voiko persoonallisuushäiriö vailuttaa kipuun, mutta tuota kipua ei ole ollut aina. Kuulostaa ihan humpuukilta, että minulla voisi olla neuropaattista kipua oikeasti. Lisäksi se psykiatri ei puhunut mitään neuropaattisesta kivusta ja itse uskoisin eniten juuri tuota psykiatria. Ei hänkään osannut syytä sanoa, muutakun että voi olla vähän hankalia juttuja ja ei oikein tiedä mistä eri ongelmat ja masennus johtuu minulla. Kipua tuntuu jaloissa ainakin herätessä ja makuulla ollessa. Lisäksi kaikki tuntuu vähän liian raskailta kuin normaalisti juuri noiden kipujen takia.

Toisella vanhemmalla on vähän ms-tautia nyt tullut tänä vuonna. Ilmeisesti vain toisessa jalassa vain vähän. Minulla molemmissa kipua. Lisäksi tuli vähän tunnon puutosta jalkapohjiin, mutta minulla tunto on suht normaali. Mitään neuropaattista kipua ei ole. Kävin arvauskeskuksessa ja mitään neurologista vikaa ei ollut. Epäili vaan Risperidon lääkettä, mutta sama juttu oli jo ilman mitään lääkkeitäkin.

Polvillakin pystyy olemaan ja parit farkut menikin polvista aivan rikki. Itsellä ei ole mitään toimivia lääkkeitä kipuun, niin omhan se vähän ärsyttävää. Illalla unohdin ottaa sitä Gabapentiiniä, niin en tiedä sen vaikutusta. Nyt voisi ottaa 300mg tai sitten ei. Aamu se on hankalin ja kun pääsee ylös, niin helpottaa jo.

Escitalopram masennuslääkettä nostin taas eilen uudelleen 15 > 20mg ja tuntui että oli siitä selvä positiivinen vaikutus. Niinkuin olisi ollut jotenkin virkeämpi?

 

[jm82]

Miten muilla negatiivisuus? pessimisti on peemäinen juttu, ei oikein mukavaa, kaikesta katsoo vain negatiiviset asiat, ei enää ole pitkään osannut nauttia "hei toi tulee, nyt tulee kivaa" vaan koko ajan ollaan hermot pinnassa että kohta tääkin on sitten nähty ja ohitse.
Löysin tähän hyvän elokuvan hyvän kuvan.. joka pitää ihan paikkaansa..

Valitettavasti varmaan aika normaalia vaikka vaikeassa masennuksessa, joka itselläkin on.

Psykiatri arvioi sen F61.1 häiritsevä persoonallisuusmuutos (toissijainen). Ja olikohan siinä viitteitä hajanaiseen ja skitsoidiseen. Jostain taisin lukea että skitsoidinen olisi vähän kuin skitsofrenia, mutta ilman psykoottisuutta.

Toisaalta yksinhän on kiva olla, mutta yleensä olo on yksin huonompi kuin kahdestaan.

Tuossa on lueteltu niitä skitsoidisia piirteitä. Eli iloisuus on mennyt jonnekin hukkaan?
https://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/icd10.nimike?p_koodi=F60.1&tt=2

 

[jm82]

Miten muilla negatiivisuus? pessimisti on peemäinen juttu, ei oikein mukavaa, kaikesta katsoo vain negatiiviset asiat, ei enää ole pitkään osannut nauttia "hei toi tulee, nyt tulee kivaa" vaan koko ajan ollaan hermot pinnassa että kohta tääkin on sitten nähty ja ohitse.
Löysin tähän hyvän elokuvan hyvän kuvan.. joka pitää ihan paikkaansa..

Kuinka moni on nähnyt tuon elokuvan? suosittelen .
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille <3

En ole tuota nähnyt ja hyvää viikkoa!

Se on vähän kinkkistä kun ei kunnolla löydy syytä masennukselle. Sitten alkaa kehittelemään kaikkia typeriä juttuja mielessä? Eikä tahdo välttämättä kunnolla enää muistaa millaista oli terveenä.

Kerran avauduin lääkärille tai siis psykiatrille ja hetken aikaa tuntui aika terve olo. Mutta ei se olo kovin kauaa kestänyt. Lääkärin mukaan näytti ahdistuneelta, mutta oma olo taas oli ihan hyvä.

Epäluuloisuuden hoidon tulokset
Lääkäri ottaa harhaluuloista vanhusta tutkiessaan vastaan vääristyneen maailmankuvan, jota hän ei parhaimmillakaan perusteluilla pysty oikaisemaan. Iäkäs potilas kantaa lääkärilleen pelkonsa ja kokemansa vääryydet, jotka hoitosuhteessa voivat muokkaantua siedettäviksi. Kuulluksi tulemisen kautta yhteinen todellisuus vahvistuu. Oireiden lievittyessä "kiusaajat muuttavat pois" tai "poliisi takavarikoi tarkkailukamerat". Hoidon tulos näkyy kuviteltujen vihollisten etääntymisenä, todellisten uhkien arkipäiväistymisenä ja pelon vähenemisenä.

Duodecim-lehti

Jotenkin kun saisi tuota ahdistusta lievitettyä, niin kai se masennuskin vähän helpottaisi.

Mietitään vaikka niin että ne muut ihmiset (kuvitellut viholliset) ei olisikaan enää vihollisia. Ja masennuksessa varmaan itsekin on yksi vihollisista. Jos ei sitten satu löytymään jotain muuta sairautta, joka selittäisi. Itsellä varmaan kivut on yksi ongelma ja sitten helpolla syyttää muita niistä kivuista, vaikka ei ole yhtään aiheellista? Tuollainen kierre mikä vaan jatkuu.

 

[Memory]

Mulla joku unitauti, menihän päivä tässä sitten
Nukkumaan 02, ylös 11, nukkumaan väsytti AIVAN sairaana 12-15 nyt jaksaa jotenkin olla ilman että turpaa vääntää.
Kaikki kuolee veke, masentaa, pitäisi eräälle tuttavalle kirjottaa mutta ei jaksa, sitä ei tietenkään kiinnosta.
Koira on onneksi joka käyttää mua 3-4kertaa vrk:ssa ulkona olkoot ilma mitä on.
Huomenna tiistai evvk. Ehkä haen kaupasta sinappia sapuskan kanssa 2-jätti tuubii, maistuu muuten puulle..

Monet sanoo "mene osastolle makaa" siis ei mulle vaan toisille, niille se on HELPPOA, siellä nollataan kaikki, mä olin syövän takia 2017 55vrk:tta tuolla helvetin vuoteessa, nyt näkee jo painajaisia koko paikasta, kerran 51vuoteen riittää tollanen satsi.

Mulla menee rivat 0.5:t kivasti, lekuri oli fiksu ja määräsi 4*0.5mg /vrk. mä otan yleensä 3, jos tulee paha olo niin varalla on yx 0.5 ja sitten suprium 200mg yx varalla kanssa, pitäisi ottaa kax otan yhen.

Lyrica on hyvä lääke mulle, yx riittää kax relaa, ainoa vaan että se vaikuttaa sydämeen kuten kaikki tietää, ei kiva.
Sama jos nukun liian vähän, olen väsy mutta sydämestä alkaa ottaa, se huomauttaa että hei, relaax vähän, mä ole mikään kone.
Hyvä että tietää tuonkin.

Toi leffa on "Its kind of funny story 2010" kertoo tuosta nuoresta kaverista joka on maxis ja pääsee 4vrk:ksi osastolle ja siellä sitten tapahtuu kaikkea ja samalla saa elämänsä järjestykseen ja tapaa rakkaansa toisen itsetuhoisen eukon.

 

[jm82]

Mulla joku unitauti, menihän päivä tässä sitten
Nukkumaan 02, ylös 11, nukkumaan väsytti AIVAN sairaana 12-15 nyt jaksaa jotenkin olla ilman että turpaa vääntää.
Kaikki kuolee veke, masentaa, pitäisi eräälle tuttavalle kirjottaa mutta ei jaksa, sitä ei tietenkään kiinnosta.
Koira on onneksi joka käyttää mua 3-4kertaa vrk:ssa ulkona olkoot ilma mitä on.
Huomenna tiistai evvk. Ehkä haen kaupasta sinappia sapuskan kanssa 2-jätti tuubii, maistuu muuten puulle..

Monet sanoo "mene osastolle makaa" siis ei mulle vaan toisille, niille se on HELPPOA, siellä nollataan kaikki, mä olin syövän takia 2017 55vrk:tta tuolla helvetin vuoteessa, nyt näkee jo painajaisia koko paikasta, kerran 51vuoteen riittää tollanen satsi.

Mulla menee rivat 0.5:t kivasti, lekuri oli fiksu ja määräsi 4*0.5mg /vrk. mä otan yleensä 3, jos tulee paha olo niin varalla on yx 0.5 ja sitten suprium 200mg yx varalla kanssa, pitäisi ottaa kax otan yhen.

Lyrica on hyvä lääke mulle, yx riittää kax relaa, ainoa vaan että se vaikuttaa sydämeen kuten kaikki tietää, ei kiva.
Sama jos nukun liian vähän, olen väsy mutta sydämestä alkaa ottaa, se huomauttaa että hei, relaax vähän, mä ole mikään kone.
Hyvä että tietää tuonkin.

Toi leffa on "Its kind of funny story 2010" kertoo tuosta nuoresta kaverista joka on maxis ja pääsee 4vrk:ksi osastolle ja siellä sitten tapahtuu kaikkea ja samalla saa elämänsä järjestykseen ja tapaa rakkaansa toisen itsetuhoisen eukon.

Itse oon viikon aika kovasti laiskotellut ja huomenna on lääkäri. Just viime yönä nukuin kauan. 21.00 nukkumaan ja nousin 8.30. Lopuksi en kyllä enää ollut nukkunut, vaan huilailin.

Tuo Suprium sopisi luultavasti itsellekin. Viimeksi vaan pyysin lääkäriltä sitä Risperidonia uudelleen, kun se jotenkin rauhoitti mieltä.

Lääkäri kai tekee huomenna jonkun psykoottisuus testin. Saa nähdä. Kun on saanut olla rauhassa, niin ei silloin juuri mitään ole paitsi jalkojen kipu. Varmaan jotain on, mutta en nyt oikein usko että kauhean pahaa psykoottisuutta olisi. Toisaalta en tykkää oikein kenestäkään, niin en tiedä mitä se sitten on.

Tuota Voxraa aikoisin pyytää, kun psykiatri olisi reseptin antanut, mutta se sitten jäi ja nyt on eri henkilö. Masennukseen tuo on ainakin tarkoitettu.
VOXRA 150 mg säädellysti vapauttava tabletti 1 x 90 kpl - Yliopiston verkkoapteekki

Joskus oon ottanut 50mg Ketipinoria ja se taitaa vähän rauhoittaa. Mutta ei ole onneksi juuri koskaan tarvinnut. En tiedä auttaisiko tuo Ketipinor sitten jalkojen kipuun. Ainakin yöllä onneksi auttaa, kun lääkkeiden avulla saa nukuttua.

 

[joku]

Voxra on hyvä, mutta melko kallis lääke. Mulla 300mg, vaikka 150mg:kin varmaan riittäisi. Ei oo mulle ainakaan luonut mitään haittavaikutuksia. Ehkä vähän sykettä nostaa, mutta Venlafaxin tekee sitä vieläkin enemmän.

 

[jm82]

Voxra on hyvä, mutta melko kallis lääke. Mulla 300mg, vaikka 150mg:kin varmaan riittäisi. Ei oo mulle ainakaan luonut mitään haittavaikutuksia. Ehkä vähän sykettä nostaa, mutta Venlafaxin tekee sitä vieläkin enemmän.

En saanut ainakaan vielä tuota Voxraa. Lääkäri kyselee eka psykiatrilta että mitä kannattaisi tehdä lääkkeiden kanssa. Vähän tuli lievää valitusta lääkäriltä kun otin Risperidonia vain 0.5mg. Mutta en oikein koe saavani mitään hyötyä isommasta annoksesta.

Laitoin nyt reseptin uusimispyynnon Gabapentin 600mg lääkkeestä. Lääke on määrätty krooniseen kipuun, eli olisi just hyvä lääke. Tuo olisi 300x2. Tuokaan ei kovin halpa ole, mutta jos vähän helpottaisi oloa.

 

[Memory]

Minulla on hyvä lääke Lyrica 75mg, mutta ei antaisi muuten jollei olisi syöpää, "siitä tulee riippuvaiseksi jne jne.."

 

[jm82]

Minulla on hyvä lääke Lyrica 75mg, mutta ei antaisi muuten jollei olisi syöpää, "siitä tulee riippuvaiseksi jne jne.."

Tuo Lyrica olis varmaan vähän tehokkaampaa kuin Gabapenttiini, mutta aavistuksen kalliimpaa. Lisäks ne ahdistus lääkkeet saattais auttaa, mutta enhän minä niitä saa

Eilen tuli rehkittyä terapiassa ja lääkärilla ja siksi tuli käveltyä 8000 askelta eli jotain 6 km. Nyt sitten tuli väsy ja täytyi nukkua vähän väsymystä pois. Jännä että aika usein seuraavana päivänä täytyy sitten nukkua ja levätä.

 

[jm82]

Minulla on hyvä lääke Lyrica 75mg, mutta ei antaisi muuten jollei olisi syöpää, "siitä tulee riippuvaiseksi jne jne.."

Niin mulla varmaan psykiatri arvailee, että mitä lääkettä pitäisi antaa. Lääkäri teki ilmeisesti viimeksi jonkun psykoottisuus testin, mutta ilmeisesti ei juuri ollut mitään. Vain se vaikea masennus.

Risperidonista oli apu ja luultavasti jotain siihen suuntaan olevaa vikaa täytyisi olla?

Noista äkkiseltään epäluuloinen osuisi eniten. Ilman lääkkeitä se olo oli siis aika heikko ja masennuslääkekään ei juuri paljon mitään hyödyttänyt, vaan piti olla jotain muutakin.

Psykoottiset tilat luokitellaan oireiden mukaan eri tyyppeihin. Toisistaan voidaan erotella epäluuloiset psykoosit, hajanaiset ja kiihtyneet psykoosit ja masennusoireiset psykoosit. Epäluuloisille psykooseille on ominaista epäluuloisuus ja vainoharhaisuus, vihamielisyys ja erilaiset suuruudenkuvitelmat. Hajanaisille ja kiihtyneille psykooseille puolestaan on tyypillistä hajanainen ajatuksen kulku, sekava ja epälooginen puhe, ajan- ja paikantajun häiriöt sekä tunnetilojen hallinnan vaikeus.

Mitä ovat psykoottiset tilat?

Lääkäri kysyi ainakin päivämäärää ja ikää ja ne satuin muistamaan.

 

[Mendel]

Nyt oon ollut 19.9. alkaen sairaslomalla masennuksen vuoksi ja työnantajan palkanmaksuvelvollisuus päättyy 20.12. Joulukuun palkka maksettiin tänään. Tänään oli myös neuvottelu lääkärin ja pomon kanssa. Molemmat sitä mieltä vahvasti että en suoriudu työtehtävistä. Nyt täytin kelalle hakemuksen sairaspäivärahasta. Seuraavaksi pitäisi täyttää Varmalle hakemus jostain työeläke työkokeilusta. Oikeastaan mikään ei kiinnostaisi paitsi ehkä laulaminen mutta siitäpä ei ole varmasti rahaa tiedossa. Eli siis viimeinen palkka on saatu.

Yritin tänään katsella youtubesta niitä kanavia joihin olen joskus subscribannut mutta mikään video ei kiinnostanut minuuttia pitempään. Uusi kallis tietokone menee hukkaan kun pelit ei kiinnosta myöskään. Pleikkari ja Switch kerää myös pölyä. Välillä möllötän vain nurkassa ja en tee mitään, välillä en pysty olemaan ollenkaan paikallani vaan ravaan ympäri taloa. Jospa nyt menisin vaikka kolmatta kertaa sitten koiran kanssa lenkille.

Palasin muutaman viikon karkumatkan jälkeen kotiin vaimon ja lasten luokse mutta täällä ei oikeastaan mikään ole muuttunut. Edelleen ahdistaa olla kotona. Pitäisi päästä pois. Painaa reset nappia. Aloittaa alusta jossain muualla. En vaan jaksa.

 

[jm82]

Itsellä jatkui työnantajan palkanmaksun jälkeenkin sairausloma, mutta palkka oli toki vähän pienempi. Muistaakseni maksavat noin 12kk, jonka jälkeen täytyy hakea määräaikaista eläkettä. Tai ansiosidonnaista.

 

[Mendel]

Alko ahdistaa kun prosessoin tuota työpaikan menetystä sen verram voimakkaasti että päätin lähteä etsimään apua. Istun psykiatrian osaston käytävällä sohvalla. Täällä ei näy olevan ketään.

 

[perato]

Alko ahdistaa kun prosessoin tuota työpaikan menetystä sen verram voimakkaasti että päätin lähteä etsimään apua. Istun psykiatrian osaston käytävällä sohvalla. Täällä ei näy olevan ketään.

Hyvä että hait apua. Siitä se yleensä paremmaksi lähtee. Mielialalinjan psyk. osasto voi tuntua aluks aika isolta möröltä ja pelottavalta, lopulta se voi lähinnä muistuttaa hotellia jossa ovi on lukossa ja jotakuta kiinnostaa oikeasti.

 

[Mendel]

Ei mua huolittu osastolle. Ahdistus menee kuulemma ohi

 

[vihreäpallero]

Noista trisyklisistä sen verran, että jotkin saattavat lisätä dementiariskiä ainakin vanhemmilla ihmisillä. Noritrenia varsinaisesti ei testattu, ja sillä on vähemmän noita vaikutuksia jotka lisää dementiariskiä kuin vaikka Doxalilla, niin pitäisi olla turvallisempi. Kysyisin silti kyllä lääkäriltä asiasta.

Minulle lääkäri määräsi Doxalia, eikä maininnut riskeistä mitään. Lopetin välittömästi kun noista tutkimuksista luin.

Anticholinergic drugs and risk of dementia: case-control study
Cumulative Use of Strong Anticholinergic Medications and Incident Dementia
Two types of drugs you may want to avoid for the sake of your brain - Harvard Health

Sittenhän olit syönyt turhaan lääkkeitä, kun et ollut edes lääkityksen tarpeessa. Meinaan kun joku hamassa tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuva sai sinut lopettamaan noin vain. Ei varmaan tullut vieroitusoireitakaan. Taikaviitta.

 

[Murhh]

Sittenhän olit syönyt turhaan lääkkeitä, kun et ollut edes lääkityksen tarpeessa. Meinaan kun joku hamassa tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuva sai sinut lopettamaan noin vain. Ei varmaan tullut vieroitusoireitakaan. Taikaviitta.

Tilalle tulee luultavasti jokin muu lääke tai muiden lääkkeiden annoksia nostetaan. Toi ei ollut minulla masennuksen hoitoon, mutta laitoin tänne kun on kuitenkin masennuslääke. Kun lääkettä joutuu syömään pitkään, luultavasti loppuelämän, niin tottakai valitsen mieluiten jonkun vähemmän haitallisen.
Vieroitusoireina ei oikestaan muuta kuin pientä päänsärkyä ja unettomuutta.

 

[jm82]

Itselle psykiatrinen lääkäri sanoi, että menisin arvauskeskuksen lääkärille kerjäämään jotain lääkettä jalkojen kipuun. Ei tahdo silti oikein jaksaa, kun kerran jo kävin, eikä sieltä mitään apua saanut. Lääkäri sanoi vaan psykiatrisella, että ei ne voi auttaa kipuihin. Noloa?

Ensi linjan lääkkeitä neuropaattiseen kipuun ovat trisykliset masennuslääkkeet, pregabaliini, gabapentiini, serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät duloksetiini ja venlafaksiini sekä tramadoli. Myös lamotrigiinista, vahvoista opioideista ja iholle paikallisesti voiteena tai laastarina käytettävästä lidokaiinista on hyvä tutkimusnäyttö neuropaattisessa kivussa (Attal ym. 2006, Haanpää 2007). Lääkitys on yleensä pitkäkestoista. Ellei yksittäisellä lääkkeellä saada riittävää tehoa, voidaan eri mekanismein vaikuttavia lääkkeitä yhdistää.

Neuropaattinen kipu - Duodecim

Unohdin sanoa lääkärille että edellinen lääkäri oli jo kokeillut duloksetiinia ja venlafaxinia kipuihin. Lisäksi vähän Pregabaliinia ja nyt olisi Gabapentiiniä, joka ei taida kunnolla auttaa.

Täytyy varmaan itsekseen lueskella noita ja ehdottaa jotain lääkkeen vaihtoa ja uuden kokeilua? Koska ei nuo lääkärit kai sitten osaa auttaa?

Nuo lääkkeethän näyttää olevan ihan selvästi psykiatrisen puolen lääkkeitä, eikä normaali lääkäri niistä varmaan mitään tajua? Paitsi se terveyskeskuksen lääkäri tosiaan syytti Risperidon lääkettä väsymyksestä ja vaivoista. Oli kai 3mg, mutta oikeasti otin vain 0.75mg, eli neljäsosan. Nyt käytössä on 0.5mg ja olo on aika kehno, kuten yleensäkin tämän vaikean masennuksen takia. Kipu oli jo ennen lääkkeitä. Lisäksi terveyskeskuksen lääkäri selvästi jätti hoidon heti kesken, kun sanoin että kipuja on ollut jo 3 vuotta tai silloin kai 2 vuotta. Lääkäri sanoi vain että tule sitten heti uudelleen, kun tulee jotain vaivoja lisää. No ei ole tullut kai lisää, mutta ei ole masennus mihinkään hävinnytkään. Tulipa taas sekavaa tekstiä.

 

[Vispersson]

Tulipas sitten vietettyä oikein railakas viikonloppu, ei tee kyllä hyvää muutenkin sekaisin olevalle pääkopalle. Hyi hemmetti, jo toista päivää järkyttävä ahdistus kun tuli myös vähän mokattua perjantaina. Samat ajatukset pyörii jatkuvasti päässä vaikka yritän unohtaa tai olla edes välittämättä. Muistaa taas miksi ne baari-illat pitää jättää siihen yhteen kertaan. Eipä tullut ainakaan kyyhötettyä yksin kotona, kaikella on hintansa.

Oli kyllä hyvä psykologikäynti perjantaina, vaikka unohdin kysyä siitä lääkityksestä. Tuntui, että ensimmäistä kertaa juttu luisti ja keskustelua olikin niin että meinasi aika loppua kesken. Opetin mitä koodaus on ja oikeastaan ainoa harrastuksista mikä jaksaa musiikin kuuntelun lisäksi tällä hetkellä kiinnostaa. Puhetta oli myös ahdistuksesta ja siitä miten tulee monesti luennolle lähtiessä käännyttyä ulko-ovella tai puolivälissä matkaa takaisin, kun tuntuu ettei uskalla poissaolojen määrän tai myöhästymisen takia mennä. Siitä sitten tuli puheeksi kevään kurssit ja otettiin lisää aikoja, jos saisin tällä kertaa pidettyä suunnitelmista kiinni ulkoisen paineen kautta

 

[Mendel]

Nyt oli hyvä psykiatrin käynti. Eka jolla oli aikaa kuunnella koko tarina läpi. Vaihdetaan säännöllistä lääkettä Escitalopramista Voxraan ja ahdistuskohtauksiin Opamox harvemmin käytettäväksi. Oliko jollain näistä kokemusta masennuksen hoidossa? Sivuvaikutuksia?

 

[joku]

Opamoxia oon käyttänyt ahdistukseen, niin että otin arkisin pienen annoksen ja viikonloppuna en ollenkaan. Opa on bentso, joihin melko helposti jää koukkuun. Tablettia voi rikkoa pieniin murusiin ja ottaa pientäkin määrää kerralla.

Voxraa menee nyt 300mg aamuisin. Ei pahemmin haittavaikutuksia.

 

[Murhh]

Yllättävän hyvin auttaa laadukas kalaöljy masennukseen. Pari kertaa päässyt loppumaan eikä ole viitsinyt uutta hakea, niin on huomannut melko äkkiä että mieliala laskee ja ajatukset menee synkemmäksi.

 

[jm82]

Nyt oli hyvä psykiatrin käynti. Eka jolla oli aikaa kuunnella koko tarina läpi. Vaihdetaan säännöllistä lääkettä Escitalopramista Voxraan ja ahdistuskohtauksiin Opamox harvemmin käytettäväksi. Oliko jollain näistä kokemusta masennuksen hoidossa? Sivuvaikutuksia?

Voxraa en ole käyttänyt, mutta Opamox oli juuri samaan käyttöön. On tosi tehokasta, kun vaan muistaa käyttää lääkettä tosi harvoin. Sellainen vähän väsyttävä vaikutus tuolla on. Pregabalin on toinen, jota pystyisi kai myös ahdistukseen käyttämään.


Itse luin jotain noista lääkkeistä ja tuli ajatus vaihtaa Escitalopram Duloxetineen jossain vaiheessa. Jos jälkimmäinen auttaisi paremmin jalkaoireisiin.

 

[joku]

Opamoxista vielä semmoinen, että jos ottaa alkoholia, niin uni tulee aika nopeasti. Kolme 0,5l olutta oli mun maksimi, mitä pystyin juomaan Opamoxia käyttäessä.

 

[Vispersson]

Tämä ahdistus ei kyllä tahdo lähteä millään. Vieläkin vääntää välillä mahasta ja sellainen tunne niinkuin jännittäisi jotain. Nyt pystyn olemaan jo kohtalaisen normaalisti, mutta ne samat ajatukset palaa monta kertaa päivässä takaisin mieleen ja keksin uusia asioita mitä yliajatella. Aina kun alkaa ahdistaa niin ei oikein ruokakaan maistu tai uni tule. Aina ennen olen ollut sellaisella hälläväliä-asenteella ja homma selvä, mutta nyt on jostain syystä pitkittynyt. Hemmetti jos tästäkin nyt tulee joku uusi riesa tuon masennuksen päälle. Kyllähän se psykiatri silloin sen määrittelemättömän ahdistuneisuushäiriön lisäsi diagnoosiin, mutta ikinä ennen ei ole ollut näin paha.

Ajattelin tässä kokeilla jos kofeiinin vähentäminen vaikuttaisi jotenkin oloon noin yleensäkin. Jättäisi kotona itsekseen ollessa juomatta ja sitten kyläillessä aina kupin tai pari. Kokonaan ei ainakaan ole halua lopettaa. Tuli myös aloitettua tupakan poltto niin senkin voisi lopettaa ennen kuin kerkeää kunnolla alkaakaan. Tuosta aiemmin mainitusta kalaöljystä on minullekin vinkkailtu, että voisi auttaa myös iho-ongelmiin. Harmillisesti vaan kaupassa aina säikähtää sitä isoa hintalappua ja käy ostamassa samalla hinnalla jotain aivan turhaa.

 

[jm82]

Itse en ole nyt viikkoon juonut kahvia. Aamusta kupillinen teetä vaan tilalle. Polttamisen kannattaa tosiaan lopettaa.


Kokeilin nostaa Escitalopramin 20 > 25 mg. En huomannut mitään haittaa, mutta en tiedä sitten miten kielteisiä lääkäri ja psykiatri mahtavat olla.

En täysin ymmärrä mitä tuossa sanotaan, mutta ilmeisesti olisi kokeiltu yli 20mg joka on lääkkeen maksimi annos. Mutta minusta tuo on aika mietoa lääkettä?
Efficacy, safety and tolerability of escitalopram in doses up to 50 mg in Major Depressive Disorder (MDD): an open-label, pilot study

Niin ja masennuslääkehän auttaa myös ahdistukseen.

 

[Mendel]

Jaahas, ei nukuta, nooh...
Lapsille ei koskaan pitäisi olla sellaista kohtaloa kuten minulla että elää ilman isää mukana vaan sekava isäpuoli joka jää ikuisesti ulkopuoliseksi, minun lapsuuteni meni ihan penkin alle ja risaiseksi, nykyäänkään en vielä tiedä kuka ja mikä olen. tylsää

Voi herraisä. Et arvaakaan miltä tuntuu lukea tommosta tekstiä kun on just ollu ihan viittä vaille jättää vaimon ja lapset (9 v ja 11 v) kun ahdistuksen keskellä tuntui että vaimo on kaiken pahan alku ja juuri. Oli suuri mieltymys ajatukseen että jättäisin kaiken taakse ja aloittaisin uuden elämän.

 

[perato]

Ahdistuksen kanssa kannattaa perehtyä lääkkeettömiin ahdistuksenhallintamenetelmiin. Tai siis nimenomaan perehtyä sillon ku se ahdistus ei oo päällä ja ottaa käyttöön ennenku pahin ahdistus iskee. Bentsojen kanssa ei pitkälle elämässä lopulta juosta, ja on yks viheliäisimmistä lääkkeistä lähtä vierottautuun, varsinkin kun se alkuperäinen syy ei ole poistunut, yleensä vain pahentunut + kaveriksi saanut unettomuuden.


Ei siinä, ahdistukseen on toki muitakin lääkkeitä. Ketiapiini pienillä annoksilla on varsin yleinen.

 

[jm82]

Noita rauhoittavia bentso lääkkeitä ei kovin helposti ilmeisesti saa. Itse oon sellaisessa lääkkeettömän ahdistuksen hallintaryhmässä. Luultavasti ihan hyödyllinen juttu.

Kokeilussa tuo 25mg Escitalopram, joka ei ole rauhoittava, vaan lähinnä piristävä masennuslääke. Jännästi ahdistukseen auttoi myös 0.5mg Risperidon, joka on tehokas psykoosilääke. Toisaalta auttoi myös 50mg Ketipinor ja 7.5mg Mirtazapin.

Nuo kaikki kolme viimeistä onkin noita sedatiivejä. Mutta se hyvä puoli noissa on, että toleranssi ei nouse. Kuten nousee noissa bentso lääkkeissä, jotka myös on sedatiivejä.

Sedatiivit – Wikipedia

Sedatiivit eli rauhoitteet ovat aineita, jotka vaimentavat keskushermoston toimintaa. Tästä seuraavia vaikutuksia ovat rauhallisuus, rentoutuminen ja hidastunut hengitys, sekä toisinaan myös väsymys, sammaltava puhe, hoiperteleva kävely, huono arviointikyky ja hitaat sekä epävarmat refleksit. Sedatiivit aiheuttavat yleistä elintoimintojen hidastumista, joka johtaa usein fyysisen suorituskyvyn laskuun. Monilla sedatiiveilla on lisäksi lievää kipu- ja muuta tuntoaistia puuduttava vaikutus.

Jollakin kai auttaa jo Ketipinor 25mg, joka on pienin koko. Tai sitten tuotakin pienempi annos. Auttaa myös nukkumisessa, jos annos on riittävän iso 25-200mg. Itsellä toimii kyllä se Mirtazapin 7.5mg myös hyvin. Toki pitäisi vähentää noita lääkkeitä. Lisäksi Risperidon kyllä auttaa, mutta jotain tiettyä ahdistusta saattaa lisätä. Periaatteessa Risperidonin voisi korvata Ketipinorilla. Jos vaikka Ketipinoria ottaisi 3x50mg päivän aikana ja illalla 50mg, mutta tuollaista en ole edes kokeillut.

 

[Mendel]

Mulla on semmonenkin ominaisuus että kun mulla alkaa pikkuhiljaa pyöriä niitä ahdistavia ajatuksia päässä, usein monta kertaa päivässä saman päivän aikana mutta niin että se kuitenkaan ei vielä vie toimintakykyä. Sillon mä pääsen ainakin hetkellisesti niistä ajatuksista eroon ja takaisin "tähän maailmaan" sillä, että sanon jotain ääneen. Se voi olla kiroilua tai jotain ihan randomia. Mutta yleensä kuitenkin sen verran kovaan ääneen, että jos joku on lähistöllä niin varmasti kuulee ja ihmettelee että mitä tuo nyt höpisee. Tämä taas on jokseenkin noloa. Sitten jos en sano mitään niin vaivun vaan syvemmälle ja syvemmälle niihin ajatuksiin ja oon kohta lattian rajassa kyyhöttämässä ja sillon alkaa se varsinainen kohtaus.

Se ei liene ainakaan tourettea kun mitään lihasnykäyksiä ei ole. Kuitenkaan en hallitse sitä, mitä suusta sillon tulee. Voi tulla yksi sana tai kokonainen lause. En tiedä mitä hittoa se oikein on. Lääkäri ja psykologi vähän niinkuin ohitti tuon asian. Pitää varmaan vielä kysyä siitä painokkaammin että mitä hittoa.

 

[jm82]

Mulla on semmonenkin ominaisuus että kun mulla alkaa pikkuhiljaa pyöriä niitä ahdistavia ajatuksia päässä, usein monta kertaa päivässä saman päivän aikana mutta niin että se kuitenkaan ei vielä vie toimintakykyä. Sillon mä pääsen ainakin hetkellisesti niistä ajatuksista eroon ja takaisin "tähän maailmaan" sillä, että sanon jotain ääneen. Se voi olla kiroilua tai jotain ihan randomia. Mutta yleensä kuitenkin sen verran kovaan ääneen, että jos joku on lähistöllä niin varmasti kuulee ja ihmettelee että mitä tuo nyt höpisee. Tämä taas on jokseenkin noloa. Sitten jos en sano mitään niin vaivun vaan syvemmälle ja syvemmälle niihin ajatuksiin ja oon kohta lattian rajassa kyyhöttämässä ja sillon alkaa se varsinainen kohtaus.

Se ei liene ainakaan tourettea kun mitään lihasnykäyksiä ei ole. Kuitenkaan en hallitse sitä, mitä suusta sillon tulee. Voi tulla yksi sana tai kokonainen lause. En tiedä mitä hittoa se oikein on. Lääkäri ja psykologi vähän niinkuin ohitti tuon asian. Pitää varmaan vielä kysyä siitä painokkaammin että mitä hittoa.

Siellä ahdistus ryhmässä on ollut noista keinoista ja yksi hyvä keino on tosiaan kiroileminen. Se poistaa ahdistusta tehokkaasti. Eli se kiroileminen on tosiaan ihan hyvä ominaisuus ja asia.

Yksi muu taisi olla huolihetki, eli vaikka 20 min päivässä aina tiettyyn aikaan.

Yks toinen oli huomannut sen, että terapian jälkeen oli ainakin sen päivän hyvä olo. Itsekin olen tuon huomannut kerran, kun olin psykiatrin ja hoitajan käynnillä. Kun siinä saa sen noin 45 min puhua ja se sitten helpottaa oloa.

Puhuminen siis auttaa, kun saa avautua. Ja joskus voi osata sattumalta avautua hyvinkin, ja ehkä löytyisi jotain lukkoja jotka jumittaa ja mieli ehkä vähän avautuisi.


Niin ja psykiatri, lääkäri tai hoitajahan kyllä kuuntelee, mutta niillähän ei ole välttämättä mielessä vastausta ainakaan heti. Mutta luultavasti siis se puhuminen auttaa.

 

[jm82]

Sitten jos en sano mitään niin vaivun vaan syvemmälle ja syvemmälle niihin ajatuksiin ja oon kohta lattian rajassa kyyhöttämässä ja sillon alkaa se varsinainen kohtaus.

Se ei liene ainakaan tourettea kun mitään lihasnykäyksiä ei ole. Kuitenkaan en hallitse sitä, mitä suusta sillon tulee. Voi tulla yksi sana tai kokonainen lause. En tiedä mitä hittoa se oikein on. Lääkäri ja psykologi vähän niinkuin ohitti tuon asian. Pitää varmaan vielä kysyä siitä painokkaammin että mitä hittoa.

Itse hoksasin itsestäni että härö olisi paniikkikohtaus. Psykologi ja hoitaja olivat sitten aika samaa mieltä, että sitä se varmaan on. Escitalopram toimii ainakin itsellä, että ei ole mitään paniikkia enää kertaakaan ollut.
Paniikkikohtaus

Voi olla myös paniikkihäiriö, mutta silloin kai kohtauksia tulisi ihan viikoittain.

Toistuvien kohtausten pelko saattaa johtaa jokapäiväisen elämän kaventumiseen henkilön alkaessa välttää tilanteita, joissa hän kokee kohtauksen mahdollisen ilmenemisen hyvin kiusalliseksi. Kohtausten toistuessa usein tai johtaessa välttämiskäytökseen on yleensä kyse varsinaisesta paniikkihäiriöstä (ks.«Paniikkihäiriö»2), jonka hoitamiseksi on viisasta kääntyä lääkärin tai psykologin puoleen.

Paniikkihäiriön diagnoosi edellyttää, että henkilö on huolissaan kohtausten toistumisesta tai kohtausten pelko on johtanut paniikkia aiheuttavien tilanteiden välttämiseen, mikä kaventaa jokapäiväistä elämää. Tällöin henkilö ei kohtausten pelossa uskalla mennä kauppaan, julkisiin liikennevälineisiin tai muihin sosiaalisiin tilanteisiin.

Paniikkihäiriö

Lääkkeiden avulla kyetään tehokkaasti estämään kohtausten toistumista. Lääkkeinä käytetään joko serotoniinin aineenvaihduntaan vaikuttavia masennuslääkkeitä tai bentsodiatsepiineja.