Kaikki eivät kaipaa kuolemaa. Minä en kaipaa kuolemaa. Minä tiedän, että en halua tätä elämää. En kuitenkaan tarkkaan tiedä, mitä minä haluan. Tiedän vain että tämä elämä ei ole se, jota haluan.
Haluan kuitenkin, että on jotain. En halua, että olisi ei mitään. Apoteistina paras veikkaukseni on, että kuoleman jälkeen luultavasti = ei mitään. Tästä syystä en kaipaa kuolemaa.
Olen jo ollut ei mitään-tilassa sopivan kauan ennen syntymääni ja ehdin siinä vielä olla tarpeeksi kauan sitten kun lopulta kuolen.
Nyt pitäisi elää, mutta miten?
Moi, en tiedä. samaa rataa. kun luisuu vaarallisesti siihen alakierteeseen että hokasee rumban:
"aamulla ylös-aamutoimet-koira ulos-sitten tietsikalle-syömään-iltikselle-jossain välissä koira ulos-tietsikalle-telkkaa vähän-nukkumaan"
seuraavana aamuna taas sama, toi kierre on pirullista.
Otin reisisärkyyn lyrican kävin kerholla, masennuin kun ennen olin iloinen ilopilleri, nyt tuntui että kaikki tahtoi olla hiljaa ja kuoleman temppelissä, en sanonut minäkään mitään, join kaffet, olin koneella ja poistuin vähin äänin, tunnelma taikka minä olen muuttunut siellä , ei saisi enää olla oma itsensä, vakavoitunut paikka, olenko jotenkin real-aikuistunut palaverin jälkeen, miksi muut saavat vitsailla jopa härskisti minä en enää, vaikka saisi niin ei huvita.
Yhden lyrican jälkeen kuin kännissä, yleensä siihen vaaditaan kaksi, pää vähän pöhnässä, onneksi sain viedä turren ulos lumikasaan, äsken illalla satoi peräti 10cm lunta, turren käytin pissillä sen jälkeen talon kolalla otin omat takapihan väylät puhtaaksi, turre tykkäsi että mitäs nyt? leikitäänkö me? eikö mennäkkään heti sisään? jippiiii, se nautti koko sielustaa, oli tosi onnellinen silmin nähden
"jippii me leikittiin yhdessä ulkona , eikä käyty vain pikapissalla"
hyvä käyttää koiraa ulkona 23:n aikaan ja leikkiä lumessa, ei ole ketään muita liikenteessä, saimme yhdessä nauttia lumesta, ehkä menen vielä uudestaan kun kerran turre tahtoo, vaikka kello tulee 00:00 eli sunnuntaita on jo, hyvää pyhäpäivää.
Kerran yhdessä kriisi tms. chatissa sisään mennessä porukat sanoo esim."moi" minä laitoin "Jumalan siunausta" niin heti oli joku kärkkä sanomassa "miksi sinä olet täällä ihmisiä vastoin heidän tahtoaan siunaamassa"
Pää on vähäsen "tööt" mutta järki kulkee, eli kohta lähdetään turren kanssa oikein leikkimään lumeen
Elämä on välillä kurjaa kun tietää että kuolema tulee varmasti, mutta ei tätä touhua kestä 100v enempää, kun hermot on riekaleina 50veenä niin tämä on sitten tässä, johan sitä on hermoparantolassa 100veenä, ei kiitos, hyvä että viikatemies tulee joskus.
En tykkää että lääkkeet tekee olon zombieksi, mutta parempi vaihtoehto se, kun että sekoan paniikissa.
Katselin äsken telkkaa koiran kanssa, huomasin että kynnet ovat taas liian pitkät ja hermostuttaa, eikun sitä mitä koko ikäni olen tehnyt, eli kynsiä puremaan, tuleehan lyhyeksi, mutta hermostollinen juttu tuo on, en kanna huolta, otan vain sen tapana, välillä leikkaan leikkurilla, nyt oli muuten vaan hermot kireellä ja purin ne sileeksi, eipä häiritse viikkoon ainakaan, ainoa että jos vetää kynsihermoon saakka niin on pirun kipeä pari päivää,sitä pitää varoa.
@jm82 niinpä, tämä tänne kirjoittaminen on minullekkin TODELLA tärkeää sekä terapeuttista, en ymmärrä, toiset ovat kerholla aivan sekaisin ja he pääsevät psykalle 5* viikossa, minä en koskaan, selviä siinä sitten yksikseen, onneksi on turva, jos tulee kova hätä jä lääkkeitä ei jaksa kiskoa niin soitan ea-polille hoitajalle että minulla on paha olla ja keskustellaan vähäsen, se on minun psykiatrini.
yksi täti kerholla on täysin sekaisin sekä raivona, en ihmettele, hän itse kertoi että pahinta oli elämässä 2viikon pakkohoito, se jo kertoo ettei ole kaikki kunnossa, jollei itse ymmärrä mennä hoitoon, jollei minulla olisi Turrea tulisin hulluksi, tosin siskokin joka sotkee mun elämän tekee mut hulluksi, se puhuu ihan älyttömiä
"niin syötät taas turrelle sitä ja tätä ja sitten menee taas 300e eläinlääkärille [ja sitten kiroat minulle]" jumakauta, pennin jeniä ei systeri ole laittanut koiran lääkäriin ja minulle itkee, sitten muistaa masentaakin "niin turrea ei enää ole ensi vuonna"
Ihan sama kun minä annan sille tuhka-uurnan joululahjaksi; "sinulla on 40 sairausta, en usko että näet ensi joulua, rakkaudella pikkuveljesi ja Turre hauva"
Sitten se sotki mun äidin muistot, äiskä nukkui poies 2008, ja tahdoin pitää kaikki muistot Hänestä tavaroineen päivineen, hän siitä sitten kun oli poissa niin pakkasi kaikki tavarat ja lahjoitti pelastusarmeijalle!!
minulle on enää Äidistä muistona hänen 3:t silmälasit, ei mitään vaatteita eikä muuta, tosi ilkeästi tehty.
Minusta on jo pitkään tuntunut että mun siskolla se on legot sekaisin, todellla ihmeellinen nainen, en keksi muuta sanaa....
Tää on kyllä joskus tuttu tunne. Ei oikein edes tiedä mistä tulis parempi olo. Mulla toimii aika usein liikunta, vaikka senkin aloittaminen on aika väkinäistä. Ihan vaan tunnin kävely pihalla tuntuu vähän selvittävän päätä.
Tuo tuntuu joskus "pahalta" kun joku neuvoo että esim. "Lähde lenkille, mene kirjastoon, käy sukulaisilla kahvilla jne..." usein on minulla hirveän negatiivinen asenne että älä sinä puutu minun elämääni, joku itse-kytkin kyllä on minulla olemassa, kun tarpeeksi makaa ja datailee niin koiraa katsoessa päättää että nyt annetaan laatuaikaa koiralle vaihteeksi jotain uutta ja kivaa, me mennään ulos ihan muuten vaan, tai että mä lähden kirjastoon katselemaa jotain kivoja kirjoja.
Kun on Skitsoidi persoonallisuus niin ei pahemmin välitä muista ihmisistä, nytkin yx lekuri sanoi että koska olet oppinut olemaan noi sosiaalinen niin tuo skitsoidi persoonallisuus diagnoosi ei enää päde, en tiedä onko jokin diagnoosi elämää parantava "ai minulla onkin tämä, ei ihme että olen jotenkin erinlainen"
varmaankin jos jokainen ihminen laitettaisiin psykalle niin voisi olla suuri %-määrä että heissä on "jotain vikaa".
Mutta ei kaikki ole samanlaista kuin meillä, paniikikohtauksia, itsetuhoisia ajatuksia ja kuoleman kaipuuta.
monet tahtovat puhua jollekkin mutta kuka jaksaa kuunnella koko ajan, siinä sel pulma
