Masennus

[Alceste]

Viikosta 18 olen ajanut alas Venlafaxinia, lähtö 300mg/päivä alas 75mg viikko ja viime viikosta lähtien on ollut käytössä pelkästään Brinellix 10mg/päivä.

En muista että olisi ikinä näin väsynyt. Aamulla kahdeksalta kun aloitan (etä)työt, niin nuokun näppiksellä kuola suusta valuen ymmärtämättä mitään lukemaani ja kommunikoimalla murisemalla. Tee siinä sitten laskutettavaa työtä kun 4 tuntia työpäivästä menee näin.

Onko kokemuksia aineesta, meneekö ohi vai alanko soitella lekurille että vittu nyt seis?

 

[Memory]

Viikosta 18 olen ajanut alas Venlafaxinia, lähtö 300mg/päivä alas 75mg viikko ja viime viikosta lähtien on ollut käytössä pelkästään Brinellix 10mg/päivä.

En muista että olisi ikinä näin väsynyt. Aamulla kahdeksalta kun aloitan (etä)työt, niin nuokun näppiksellä kuola suusta valuen ymmärtämättä mitään lukemaani ja kommunikoimalla murisemalla. Tee siinä sitten laskutettavaa työtä kun 4 tuntia työpäivästä menee näin.

Onko kokemuksia aineesta, meneekö ohi vai alanko soitella lekurille että vittu nyt seis?

Minulla oli aikoinaan seronil 200:n 2kpl/aamu. katsottiin että pärjään ilman sitä, ajettiin nätisti alas, meni kuukausi=puoliintumisaika sitten aloin itkee kympin uutisille, sain hermorata sähköshokkeja minuutin välein koko kroppaan ja huimasi koko ajan, kävin lekurissa, ea-polilla jne. kaikki vaan ettei VOI johtua tuosta pois-otosta, sitten kyllätyin leikkimään ja varastosta otin taas 2kpl ja meni tunti niin kaikki oireet hävisi, psyka vaan totesi tyhmänä "nooh näköjään sinä sitten tarvitset sitä lääkettä",. kiitos

Eli soitat lekurille että mä tarviin tätä lääkettä, sillä selvä, minä olen potilas ja tiedän tämän itse, taikka sitten määräät mulle alasajon ajaksi vuodeksi saikkua!

 

[joku]

Viikosta 18 olen ajanut alas Venlafaxinia, lähtö 300mg/päivä alas 75mg viikko ja viime viikosta lähtien on ollut käytössä pelkästään Brinellix 10mg/päivä.

En muista että olisi ikinä näin väsynyt. Aamulla kahdeksalta kun aloitan (etä)työt, niin nuokun näppiksellä kuola suusta valuen ymmärtämättä mitään lukemaani ja kommunikoimalla murisemalla. Tee siinä sitten laskutettavaa työtä kun 4 tuntia työpäivästä menee näin.

Onko kokemuksia aineesta, meneekö ohi vai alanko soitella lekurille että vittu nyt seis?

Kannattaa lopettaa hyvin varovaisesti se venla. Jos sulla on Orionin venla, on yhden 75 mg:n kapselin sisällä 6 jyvää a 12,5mg.

Itse aikoinani tein niin, että otin yhden jyvän pois/3-5 päivää. Tällä tavalla ei tullut pahoja vieroitusoireita. Kapselin saa auki, kun kokeilet sormella, kumpi puoli kapselista on ylempänä. Käännä se ylempänä oleva "kansipuoli" ylös. Ota kiinni kummastakin puolesta ja pyöritä yläosaa kapselista varovasti samalla vetäen yläosaa ylöspäin. Varovaisuus siksi, ettei jyvät lentele sinne tänne.

 

[jm82]

Viikosta 18 olen ajanut alas Venlafaxinia, lähtö 300mg/päivä alas 75mg viikko ja viime viikosta lähtien on ollut käytössä pelkästään Brinellix 10mg/päivä.

En muista että olisi ikinä näin väsynyt. Aamulla kahdeksalta kun aloitan (etä)työt, niin nuokun näppiksellä kuola suusta valuen ymmärtämättä mitään lukemaani ja kommunikoimalla murisemalla. Tee siinä sitten laskutettavaa työtä kun 4 tuntia työpäivästä menee näin.

Onko kokemuksia aineesta, meneekö ohi vai alanko soitella lekurille että vittu nyt seis?

Itse sain ekaksi Cymbalta lääkkeen ja se sitten vaihdettiin tuohon Brintellixiin. Minusta tuo Brintellix ei toimi ollenkaan ja ei kannattaisi missään tapauksessa käyttää sitä?

Sitten vähän myöhemmin käytössä oli tuo Venlafaxin. Sen sitten käskin vaihtaa johonkin toiseen ja nyt on ollut käytössä 10mg Escitalopram. Tuo on ollut ihan hyvä ja lääkkeen vaihto sujui ihan helposti.

Itse en käyttänyt Brintellixiä kovin kauaa. Yksi paketillinen, eli jotain 1 kk ja mitään tehoa tuosta lääkkeestä ei itselle ollut. Esim tuo Escitalopram 10mg ssri lääke auttaa kyllä, eikä mitään haittaa ole siitä ollut. Escitalopram on myös paljon halvempaa kuin se Venlafaxin snri lääke.

 

[Alceste]

Kannattaa lopettaa hyvin varovaisesti se venla. Jos sulla on Orionin venla, on yhden 75 mg:n kapselin sisällä 6 jyvää a 12,5mg.

Itse aikoinani tein niin, että otin yhden jyvän pois/3-5 päivää. Tällä tavalla ei tullut pahoja vieroitusoireita. Kapselin saa auki, kun kokeilet sormella, kumpi puoli kapselista on ylempänä. Käännä se ylempänä oleva "kansipuoli" ylös. Ota kiinni kummastakin puolesta ja pyöritä yläosaa kapselista varovasti samalla vetäen yläosaa ylöspäin. Varovaisuus siksi, ettei jyvät lentele sinne tänne.

Meni jo Mä olen aikaisemminkin laskenut Venlaa 75 per viikko, keskiviikoisin on aina piikki kun viikon alusta vähentää. Mutta siitä luopumisen oireet on kyllä ollut pientä tähän väsymykseen verrattuna...

 

[jm82]

Meni jo Mä olen aikaisemminkin laskenut Venlaa 75 per viikko, keskiviikoisin on aina piikki kun viikon alusta vähentää. Mutta siitä luopumisen oireet on kyllä ollut pientä tähän väsymykseen verrattuna...

Esim tuota Escitalopramia saisi 10mg jonka saa puolitettua 5mg. Ei pitäisi ainakaan väsyttää.

Kai se Brintellix voi jollain toimia, mutta itsellä ei muistaakseni yhtään mitään tehoa. Ja huomasin melkein heti, että tää lääke on itselle aivan roskaa Lääkäri silloin kertoi että tää on joku aivan uusi lääke, eikä tietoa että miten se auttaa?

 

[jm82]

Olen vieläkin todella pahasti kiinni ex-duuneissa, näen melkein joka yö millin tarkasti väreineen päiveineen unta kahdesta ex-duunistani, toinen on stressaava, toinen on ihan mukavan vaihteleva, ikävästi ne keskeyttää kellon soitto kun pitää herätä
menee hyvät "jatkot" hukkaan, ja onhan sitä todettu että jos herää pakosti "kesken unien " niin on todella pöllämystynyt olotila.

Ei jaksa enää kirjoitella yöllä ennen nukkumaan menoa, sängyssä kun makaa ennen nukahtamista niin on todella masentunut olotila.
Miettii _aina_ *kele, että ei ole ketään kenelle jutella, kukaan ei jaksa kuunnella, kun ei ole mitään psykan tapaamisiakaan, sitten joku ea-psyka löytyy "tahdotko jutella, me voitaisiin tavata kerran 1000 vuodessa"

Ketä toikin palvelee, mielummin annan romaani kerjäläiselle leivän ja limun ja juttelen sille 3h vaikkei se ymmärtäisi mitään huokaus.
Sitten kaikki ajatelmat päättyy, "ei ole ketään kenelle jutella, ainiih, sekin on kuollut, sekin on kanssa, ja sen kanssa keskustelin usein ja vaihdoin kuulumia, ai niin kuollut jo 20vuotta sitten, entäs se kiva kummi jonka luona kävin kesällä omakotitalon pihalla syömässä marjoja? ainiin, dementiakodin kautta hautausmaalle"

Tosiasia on ettei elämästä tule mitään jos ajattelee omaa loppuaan, parasta vaan mennä kun on keskitie, ei siis ylä eikä alamäki, parrain hoito mitä tiedän on nukkuminen, ei koske, eikä masennus vaivaa....

Minulla oli aikoinaan seronil 200:n 2kpl/aamu. katsottiin että pärjään ilman sitä, ajettiin nätisti alas, meni kuukausi=puoliintumisaika sitten aloin itkee kympin uutisille, sain hermorata sähköshokkeja minuutin välein koko kroppaan ja huimasi koko ajan, kävin lekurissa, ea-polilla jne. kaikki vaan ettei VOI johtua tuosta pois-otosta, sitten kyllätyin leikkimään ja varastosta otin taas 2kpl ja meni tunti niin kaikki oireet hävisi, psyka vaan totesi tyhmänä "nooh näköjään sinä sitten tarvitset sitä lääkettä",. kiitos

Eli soitat lekurille että mä tarviin tätä lääkettä, sillä selvä, minä olen potilas ja tiedän tämän itse, taikka sitten määräät mulle alasajon ajaksi vuodeksi saikkua!

Itsellä vähän heikompi vointi taas välistä. Otin nyt vielä lisää 50mg ketipinoria, jos se keventäisi vähän oloa. Jalkojen kipua meinaa vähän (tai ehkä paljonkin) olla. Söinkin kyllä jo jotain ja join kahvia, mutta ei ollut oikein apua.

Eilen oli ekaa kertaa joku toimintaterapeutin käynti. Ja kaikki sairaanhoitojan käynnit on peruttu. Kerran olin ja neljä kertaa olisi pitänyt vielä olla. Ei kuulemma mitään hyötyä noista, niin ne sitten peruttiin turhina. Kai tuokin sitten vähän vaikuttaa vointiin ja huonontaa vointia, vaikka eipä niistä käynneistä kai sitten hyötyä olisi ollut. Ilmeisesti jotain terapia käyntejä olisi ollut. Piti vaan tiskillä erikseen kysyä tämän päivän käynneistä ja peruttuhan ne oli, mutta ei olleet minulle mitään vaivautuneet ilmoittamaan.

Ehkä tää nykyinen ketipinor ei kunnolla auta (50+50mg), niin taidan vaihtaa olantsapin 5mg. Ketipinorilla oli kirkkaampi näkö, mutta olo muuten aika heikko. Onneksi sentään pääkipua ei ole ollut. Jalkoja vain polttaa aika paljon. On kyllä joskus ennenkin ollut heikko vointi kun Mirtazapinia en ole käyttänyt.

 

[Alceste]

Onko kokemuksia aineesta, meneekö ohi vai alanko soitella lekurille että vittu nyt seis?

Nyt alkaa jumalauta helpottaa. Huimaus ja "humahtelu" on kokonaan lakannut eikä vaivaa enää karmea väsymyskään.
Nyt sitten arvuuttelemaan onko tämänhetkinen minä "minä" vai lääkkeiden luoma "minä".

 

[Memory]

Katsoin eilen telkasta jenkkien "painkillereitä", masis lääkkeet ovat sitten "feelings-killereitä" ei kivaa eikä mukavaa ollenkaan
aina pitää ottaa lääkkeitä että jaksaa masennuksen kanssa, eivät ne auta, ne turruttaa sinua zombiksi ettet olevinaan tunne mitään, sitten psykat ja lääkärit ovat tyytyväisiä "ai sinä et tunne mitään?" -jooh, hmm, yhmm, jooh, se on elämää
Eli kun mikään ei hätkäytä eikä kiinnosta kautta häiritse niin sitten lääkitys on kohdallaan, varsinkin sellainen lääkitys jota on pakko ottaa joka päivä muuten tulee karmeat vieroitusoireet, nooh, eipä voi liikoja vaatia, syövän hoitokeinot (kunnolliset) keksittiin vasta 2000-luvulla ja nyt ollaan 2018 niin että ei tässä mitään kiirettä, ollaan masennuslääkkeiden kanssa _vasta_ alkutaipaleella

 

[Memory]

Testaa itsesi, en tiedä kun kuuntelin tuota juttua radiosta että onko päätä-häntää ??

WSJ: Masennuksen voi havaita puheesta - masentunut puhuu ”minä”-kieltä

 

[Memory]

Lyrica on parhain masennuslääkkeeni, rentouttaa, ei ole mitään kipuja ja nukuttaa kunnolla. Sääli ettei kelan kiellon vuoksi saa helpolla mutta mulla kun takana syöpä niin saan onneksi....
Tekisi mieli koko ajan jutella ihmisten kanssa, sitten kun pääsen juttelee niin syövän jälkeen olen alkanut puhumaan SIKA nopeasti ettei kukaan saa selvää, olen pienestä pitäen pelännyt että menetän jonkun rakkaan, kuten on 100 varmasti käynytkin se koskee hirveästi sieluun, sitten sama nykyään , on pakko puhua hiton nopeasti koska yhteinen aikamme on lyhyt

 

[oestrus taurus]

Tekisi mieli koko ajan jutella ihmisten kanssa, sitten kun pääsen juttelee niin syövän jälkeen olen alkanut puhumaan SIKA nopeasti ettei kukaan saa selvää

Stressi taitaa ottaa yleisestikin takautuvana sen kaiken irti, mitä (varsinkin yksinäinen ihminen) tilanteen päällä ollessa joko jäätyy tai pelkää sitten seuravaa vaihetta.

Kannattaa varmaan valmistautua noihin jutusteluihin kirjoittamalla jonkinlainen ennakoitu käsikirjoitus (paperilla, tekstinkäsittelytiedostolla yms.). Sellainen auttaisi sitten hallitsemaan sitä jäsentelyä ja pysyy täten myös kuulija perässä. Niistä sitten voi laajentaa vapaampaa kerrontaa, kun itse perusrakenteet ovat myös kuulijan selvillä.
Se ei silloin poukkoile asian haarasta A haaraan Z, koska näissä on vahva yhteys toisensa kanssa kertojan kokemuksessa, mutta haaraa Z ei ole vielä tuotu esiin kuulijalle.

 

[Memory]

Stressi taitaa ottaa yleisestikin takautuvana sen kaiken irti, mitä (varsinkin yksinäinen ihminen) tilanteen päällä ollessa joko jäätyy tai pelkää sitten seuravaa vaihetta.

Kannattaa varmaan valmistautua noihin jutusteluihin kirjoittamalla jonkinlainen ennakoitu käsikirjoitus (paperilla, tekstinkäsittelytiedostolla yms.). Sellainen auttaisi sitten hallitsemaan sitä jäsentelyä ja pysyy täten myös kuulija perässä. Niistä sitten voi laajentaa vapaampaa kerrontaa, kun itse perusrakenteet ovat myös kuulijan selvillä.
Se ei silloin poukkoile asian haarasta A haaraan Z, koska näissä on vahva yhteys toisensa kanssa kertojan kokemuksessa, mutta haaraa Z ei ole vielä tuotu esiin kuulijalle.

Kiitos vastaustasi, ei ole enää pelkoa keskustella ihmisten kanssa, perusskolessa olin tosi pelokas, amiksen jälkeen pidin jopa isoja puheita isojen joukkojen (vieraiden) edessä.

Kukaan ei saa minusta mitään selvää
Ensin puhun "niin sinulla oli sen Citroenin korjaus ja siihen vaaditaan se ohjelma tietokoneelle" sitten kaveri vastaa
Sitten meikä alkaa jatkamaan "Minäkin laitoin sen hakemuksen uutta asuntoa varten jotta....."
Eli minun pahin vika on että pitää aina välillä sanoa "Toisesta asiasta puhuen!"
Pompin kuin arojänis asiasta toiseen, ei mitään päätä eikä häntää sanovat monet, ensin puhut siitä ja sitten kun käydään kiihkeä keskustelu asiasta niin sitten sinä alatkin puhumaan kiihkeästi ja nopeasti ihan toisesta asiasta



Minulla on usein tuollaisia "välihyppyjä"
plääh plääh plääh, siitä tulikin mieleeni että se ja se ja se.... ainiin puhuttiin alussa siitä plääh plääh jutusta, mistäs me puhuttiinkaan"

Kaikkein pahimmat ovat kolmanne polven jutut
- Jutellaan autosta
- Sitten haaraudun juttelemaan katsastuksen ongelmista
- Sitten haaraudun juttelemaan ihmisten työllisyydestä
- Sitten palaan (jos muistan) puhumaan tuosta määrätystä Autosta

 

[oestrus taurus]

Ensin puhun "niin sinulla oli sen Citroenin korjaus ja siihen vaaditaan se ohjelma tietokoneelle" sitten kaveri vastaa
Sitten meikä alkaa jatkamaan "Minäkin laitoin sen hakemuksen uutta asuntoa varten jotta....."

Jaahas. Luulin tuossa, että tarkoitit puhuvasi syövästä ja sen tilanteesta jollekkin uudelle, aiemmin ventovieraalle ihmiselle.

Joku keskittymisongelma sinne sitten on muodostunut sen syövän jälkeen, jos tuollaista ei aiemmin ole ollut. Taitaa toisaalta asiasta siirtymisen aiheuttava kohta sisältyä kaverin vastauksen?

Itsellään tuollaiset ovat ollet aikoja jopa omista puheentuottamiseen vaativista ajatusprosesseista lähtöisin. Minulla on tosin virallinen keskittymishäiriölausunto ja muutama luokka erityiskoulua ilman luokalta jääntejä.

 

[jm82]

Lyrica on parhain masennuslääkkeeni, rentouttaa, ei ole mitään kipuja ja nukuttaa kunnolla. Sääli ettei kelan kiellon vuoksi saa helpolla mutta mulla kun takana syöpä niin saan onneksi....
Tekisi mieli koko ajan jutella ihmisten kanssa, sitten kun pääsen juttelee niin syövän jälkeen olen alkanut puhumaan SIKA nopeasti ettei kukaan saa selvää, olen pienestä pitäen pelännyt että menetän jonkun rakkaan, kuten on 100 varmasti käynytkin se koskee hirveästi sieluun, sitten sama nykyään , on pakko puhua hiton nopeasti koska yhteinen aikamme on lyhyt

Tuolle on joku nimityskin ilmeisesti. Taisi olla ajatusten riento. Lisäksi saattaisi ehkä liittyä johonkin psykoottiseen tilaan. Tai sitten olla lääkkeiden aikaansaamaa?

Ajatuksen riento
Henkilön ajatukset kulkevat vilkkaasti ja keskustelu voi siirtyä asiasta toiseen hyvinkin nopeasti. Läheisille saattaa tuottaa suuria vaikeuksia keskittyä kuuntelemaan, koska he eivät yksinkertaisesti enää pysy puheen ja asioiden perässä.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Itsellä ei kumminkaan tuota ole, vaan masennus f32.2.

Itsellä nyt iltaisin 5mg olantsapin joka on kait vahva psykoosilääke ja nukuttaa. Sillä saa ihan hyvin nukuttua.

Toissapäivänä tuli pää kipeäksi ja migreeniä, niin otin 50mg ketipinoria ja muistaakseni 600mg gabapentiiniä. Nuo minusta auttoi vielä seuraavanakin päivänä vähän? Gabapenttiinihän on se Lyrican/Pregabalinin edeltäjä. Täytyy joskus pyytää lääkäriltä 800mg Gabapenttiiniä, kun lääke on ihan hyvä ja tehokas

Niitä rauhoittavia lääkärit tai psykiatri ei ole suostunut kirjoittamaan, mutta otan 50mg ketipinoria, jos kunto huononee yht äkkiä liian huonoksi. Niin ja lisäksi sitä Gabapentiiniä myös. Eli keti ja gaba vain tarpeen mukaan.

Aattelin että joskus pyydän lääkäriltä sitä Haloperidolia, joka on Risperidolin edeltäjä ja siis psykoosilääke. Rispe on myös tosi tehokas lääke.

Aika moneen "vaivaan" tuota käytetäänkin. Itse onneksi määräaikaisella eläkkeellä, eli saa melkein pysyvästi lomailla.

• akuutti psykoosi
• akuutti ja krooninen skitsofrenia
• akuutit maaniset vaiheet
• hyperaktiivisuus, aggressio
• akuutti juoppohulluus eli delirium
• alkoholin ja opiaattien vieroitusoireet
• pitkäkestoinen hikka
• unettomuus

• Haloperidoli – Wikipedia

Edit:
Niin ja toisaalta pitäisi jättää psykoosilääkkeet pois koska?:

Antipsykoottisten lääkkeiden tavoin myös haloperidolin pitkäaikaisen käytön on todettu johtavan kognitiivisten kykyjen heikkenemiseen ja aivovaurioihin.[4]

 

[█ █ █ █ █]

EEG can determine if a depressed patient will do better on antidepressants or talk therapy

Mielestäni aika mielenkiintoista tutkimusta, mikäli pitää paikkaansa.

tl;dr
Niille, joilla palkitsemisjärjestelmän toimimisessa on suuria ongelmia, SSRI tuntuisi antavan paremman vasteen vs. terapia. Toisaalta taas kognitiivinen käytösterapia tuntuisi toimivan paremmin niille, joilla ei palkitsemisjärjestelmässä ole vikaa. EEG:llä siis tutkittu palkitsemiskeskuksen aktivointia. Onhan tuo toisaalta ihan loogista, sillä henkilö, joka ei koe palkitsemisen tunnetta harvemmin myös lähtee aktiivisesti tekemään terapiassa annettuja neuvoja. Voisikohan tähän palkitsemisjärjestelmän toimimattomuuteen olla syynä Internet ja nykymaailman instant gratification -hakuisuus (edit: siis lähinnä addiktio, tiedostamaton tai tiedostettu)?

 

[jm82]

Itse kävin yhden kerran jossain terapiassa. Terapeutin mukaan koiraa pitää lenkittää 5 kertaa päivässä? Älyhoi Toista kertaa ei sitten ollutkaan, koska terapeutin mukaan terapiasta ei olisi ollut hyötyä. 20 kertaa olisi saanut käydä.

 

[kekkeruusi]

Kiitos vastaustasi, ei ole enää pelkoa keskustella ihmisten kanssa, perusskolessa olin tosi pelokas, amiksen jälkeen pidin jopa isoja puheita isojen joukkojen (vieraiden) edessä.

Kukaan ei saa minusta mitään selvää
Ensin puhun "niin sinulla oli sen Citroenin korjaus ja siihen vaaditaan se ohjelma tietokoneelle" sitten kaveri vastaa
Sitten meikä alkaa jatkamaan "Minäkin laitoin sen hakemuksen uutta asuntoa varten jotta....."
Eli minun pahin vika on että pitää aina välillä sanoa "Toisesta asiasta puhuen!"
Pompin kuin arojänis asiasta toiseen, ei mitään päätä eikä häntää sanovat monet, ensin puhut siitä ja sitten kun käydään kiihkeä keskustelu asiasta niin sitten sinä alatkin puhumaan kiihkeästi ja nopeasti ihan toisesta asiasta



Minulla on usein tuollaisia "välihyppyjä"
plääh plääh plääh, siitä tulikin mieleeni että se ja se ja se.... ainiin puhuttiin alussa siitä plääh plääh jutusta, mistäs me puhuttiinkaan"

Kaikkein pahimmat ovat kolmanne polven jutut
- Jutellaan autosta
- Sitten haaraudun juttelemaan katsastuksen ongelmista
- Sitten haaraudun juttelemaan ihmisten työllisyydestä
- Sitten palaan (jos muistan) puhumaan tuosta määrätystä Autosta

Näkisin, että se että on terveydellisiä ongelmia kuten masennusta tai syöpää helposti tekee henkilöstä tietyllä tapaa itsekkään. Kun joutuu niin paljon keskittymään omiin ongelmiin, niin siinä on helppoa menettää näkemys siihen että muillakin on oma elämänsä ongelmineen. Suosittelisin, että otat sen oikein tietoiseksi asiaksi yrittää rauhoittua ja kuunnella niitä läheisiäsikin. Vaikka se ei helpolta tuntuisikaan. Joskus itse kullakin on elämässä elämässä se hetki ja asia, jonka kanssa selviämiseen pitää oikeasti tietoisesti panostaa jotta pystyy elämään ns. normaalia elämää.

Tsemppiä.

 

[Memory]

En tykkää kuunnella kaikien "jatkuvia" ongelmia, jos on jotain silloin tällöin niin sitten ja parhaimman mukaan autankin.
mutta esim. systeri, se soittaa ja mä joskus soitan sille niin valivalivali koko puhelun ajan ei mitään muuta kun että kaikki on kurjaa 24/7, ei sitä jaksa kuunnella kukaan sekuntiakaan eikä edes pidempään.

 

[ttjm]

En tykkää kuunnella kaikien "jatkuvia" ongelmia, jos on jotain silloin tällöin niin sitten ja parhaimman mukaan autankin.
mutta esim. systeri, se soittaa ja mä joskus soitan sille niin valivalivali koko puhelun ajan ei mitään muuta kun että kaikki on kurjaa 24/7, ei sitä jaksa kuunnella kukaan sekuntiakaan eikä edes pidempään.

Toi on kyllä perseestä. Ei sitä kestä kukaan pitkään, jos aina saa kuunnella toisten ongelmia. Sitten on tottakai hyvä, jos tuo toimii molempiin suuntiin.

 

[kekkeruusi]

En tykkää kuunnella kaikien "jatkuvia" ongelmia, jos on jotain silloin tällöin niin sitten ja parhaimman mukaan autankin.
mutta esim. systeri, se soittaa ja mä joskus soitan sille niin valivalivali koko puhelun ajan ei mitään muuta kun että kaikki on kurjaa 24/7, ei sitä jaksa kuunnella kukaan sekuntiakaan eikä edes pidempään.

No ei, mutta muista että jotain vastavuoroisuutta on oltava ja jonkin verran on pakko sietää. Jotta olisi ne välit niihin läheisiin, joita sinäkin varmasti tilanteessasi tarvitset. Voithan tietysti yrittää itse ohjata keskustelua siihen suuntaan että mikä on hyvin sinun/hänen elämässään tms.

 

[Memory]

No ei, mutta muista että jotain vastavuoroisuutta on oltava ja jonkin verran on pakko sietää. Jotta olisi ne välit niihin läheisiin, joita sinäkin varmasti tilanteessasi tarvitset. Voithan tietysti yrittää itse ohjata keskustelua siihen suuntaan että mikä on hyvin sinun/hänen elämässään tms.

Ei onnistu, kaikki on kaikkien syytä ja kaikki menee päin peetä, mikään ei onnistu ja kaikkia liioitellaan potenssiin 200
Kun tulee mullakin käymään "Niin sinäkin SANOIT että mene kotiisi, kivasti sanottu"
Enkä ole koskaan sanonut, purrut hampaita yhteen etten tinttaa päähän, keksii kaikkea paskaa itsekseen, sitten kun rouvalle sopii niin vedetään herne nenään "hyvä on, menen sitten etten pilaa ilmaa, eipä tarvi tännekkään tulla"
Sielun rauhaa, MUTTA vain pari viikkoa sitten tulee oven taakse taas muina rouvina "voi kun hauva on kiva, oliko hauvalla ikävä"
Vittuilee kovasti kaikille ja vannoo ettei pidä mitään yhteyttä mutta sitten antaakin itselleen anteeksi....

Ei ihme että lekurit sanoneet että oletko jo kokeillut mielenterveystoimistoa

 

[kekkeruusi]

Ei onnistu, kaikki on kaikkien syytä ja kaikki menee päin peetä, mikään ei onnistu ja kaikkia liioitellaan potenssiin 200
Kun tulee mullakin käymään "Niin sinäkin SANOIT että mene kotiisi, kivasti sanottu"
Enkä ole koskaan sanonut, purrut hampaita yhteen etten tinttaa päähän, keksii kaikkea paskaa itsekseen, sitten kun rouvalle sopii niin vedetään herne nenään "hyvä on, menen sitten etten pilaa ilmaa, eipä tarvi tännekkään tulla"
Sielun rauhaa, MUTTA vain pari viikkoa sitten tulee oven taakse taas muina rouvina "voi kun hauva on kiva, oliko hauvalla ikävä"
Vittuilee kovasti kaikille ja vannoo ettei pidä mitään yhteyttä mutta sitten antaakin itselleen anteeksi....

Ei ihme että lekurit sanoneet että oletko jo kokeillut mielenterveystoimistoa

Rajansa kaikella, tietysti. Ei sinulla ole mikään velvollisuus olla kenenkään kaatopaikka tai psykiatri.

 

[ttjm]

Ei onnistu, kaikki on kaikkien syytä ja kaikki menee päin peetä, mikään ei onnistu ja kaikkia liioitellaan potenssiin 200
Kun tulee mullakin käymään "Niin sinäkin SANOIT että mene kotiisi, kivasti sanottu"
Enkä ole koskaan sanonut, purrut hampaita yhteen etten tinttaa päähän, keksii kaikkea paskaa itsekseen, sitten kun rouvalle sopii niin vedetään herne nenään "hyvä on, menen sitten etten pilaa ilmaa, eipä tarvi tännekkään tulla"
Sielun rauhaa, MUTTA vain pari viikkoa sitten tulee oven taakse taas muina rouvina "voi kun hauva on kiva, oliko hauvalla ikävä"
Vittuilee kovasti kaikille ja vannoo ettei pidä mitään yhteyttä mutta sitten antaakin itselleen anteeksi....

Ei ihme että lekurit sanoneet että oletko jo kokeillut mielenterveystoimistoa

Tässä tapauksessa pitää ehdottomasti viheltää peli poikki. Tietynlainen itsekkyys on ihan ok. Ymmärrän toki, että sukulaiselle on aika hankala sanoa tuota nätisti, mutta pitkässä juoksussa varmasti kannattaa näin tehdä.

 

[jm82]

Jep. Eipä sitä tarvitse itse kestää. Jossain vaiheessa sillä voi mieli muuttua ja asenne parantua. Ei siis ehkä kannata miettiä liikaa menneitä juttuja, vaan keskittyä vaikka tulevaisuuteen tai jotain sellaista.

 

[kekkeruusi]

Tässä tapauksessa pitää ehdottomasti viheltää peli poikki. Tietynlainen itsekkyys on ihan ok. Ymmärrän toki, että sukulaiselle on aika hankala sanoa tuota nätisti, mutta pitkässä juoksussa varmasti kannattaa näin tehdä.

Niin, @Memory lla on ihan riittävästi omiakin ongelmia. Minä sanoisin suoraan, että jos ei ole mitään positiivista kerrottavaa niin ei tarvitse soittaa. Mutta minä olenkin vain minä.

 

[oestrus taurus]

Ei onnistu, kaikki on kaikkien syytä ja kaikki menee päin peetä, mikään ei onnistu ja kaikkia liioitellaan potenssiin 200
Kun tulee mullakin käymään "Niin sinäkin SANOIT että mene kotiisi, kivasti sanottu"
Enkä ole koskaan sanonut, purrut hampaita yhteen etten tinttaa päähän, keksii kaikkea paskaa itsekseen, sitten kun rouvalle sopii niin vedetään herne nenään "hyvä on, menen sitten etten pilaa ilmaa, eipä tarvi tännekkään tulla"
Sielun rauhaa, MUTTA vain pari viikkoa sitten tulee oven taakse taas muina rouvina "voi kun hauva on kiva, oliko hauvalla ikävä"
Vittuilee kovasti kaikille ja vannoo ettei pidä mitään yhteyttä mutta sitten antaakin itselleen anteeksi....

Ei ihme että lekurit sanoneet että oletko jo kokeillut mielenterveystoimistoa

Onko teillä muuten ollut ankarat kotiolot lapsena, kun mielenterveysongelmia on tullut molemmalle? Olet toki maininnut armeijakokemukset, mutta olisiko se sittenkin syvempää? Ei tuo siskosi marttyyri-käytös ainakaan ole mikään "suht vakaan mielenlaadun taso".

 

[kekkeruusi]

Onko teillä muuten ollut ankarat kotiolot lapsena, kun mielenterveysongelmia on tullut molemmalle? Olet toki maininnut armeijakokemukset, mutta olisiko se sittenkin syvempää? Ei tuo siskosi marttyyri-käytös ainakaan ole mikään "suht vakaan mielenlaadun taso".

Ei se välttämättä mitään mielenterveysongelmaakaan vaadi, vain typerää itsekeskeisyyttä.

 

[jm82]

Se terapeutti jolla kävin, niin kyseli että mitä tarvitsee muuttaa että tavallaan "parantuisi". Ja sitten heti keskeytti jos tulikin joku juttu, jonka olin jo kertonut viime kerralla.

Nuo olikin ihan hyvät ohjeet.

 

[oestrus taurus]

Ei se välttämättä mitään mielenterveysongelmaakaan vaadi, vain typerää itsekeskeisyyttä.

Voi olla näinkin, mutta mielenterveysongelmista ja typerästä/sadistisesta käytöksessä on vaikea ottaa eroa pelkän tekstin perusteella. Voi olla varmaan ammattilaisellekkin vaikeaa, koska "typerä tai sadistinen käytös" voi olla vaikea erottaa siitä mielenterveysongelmasta. Mielenterveysongelma kun voi luoda tuollaisen marttyyrisen käytöksen. Välinpitämättömyys ja vahingonilon tuottaminen on niistä sitten monen mutkan takaa selvitettävä, ettei kyseessä ole vain joku "naamio" epävakaudesta.

 

[kekkeruusi]

Voi olla näinkin, mutta mielenterveysongelmista ja typerästä/sadistisesta käytöksessä on vaikea ottaa eroa pelkän tekstin perusteella. Voi olla varmaan ammattilaisellekkin vaikeaa, koska "typerä tai sadistinen käytös" voi olla vaikea erottaa siitä mielenterveysongelmasta. Mielenterveysongelma kun voi luoda tuollaisen marttyyrisen käytöksen. Välinpitämättömyys ja vahingonilon tuottaminen on niistä sitten monen mutkan takaa selvitettävä, ettei kyseessä ole vain joku "naamio" epävakaudesta.

Ei se vahingonilon tuottamiselta kuulosta, että kaataa omat ongelmansa muiden niskaan. Lähinnä sellaiselta itsekkäältä muista välittämättömyydeltä, jota ikävä kyllä joiltakin löytyy. Mutta tosiaan, emme tunne tätä henkilöä joten ei voi tietää.

 

[Memory]

Niin, @Memory lla on ihan riittävästi omiakin ongelmia. Minä sanoisin suoraan, että jos ei ole mitään positiivista kerrottavaa niin ei tarvitse soittaa. Mutta minä olenkin vain minä.

Systeri aina kaivaa verta nenästä "anteeksi että soitan mutta MINUSTA minulla on oikeus saada sitä ja saada tätä, perkele"!
Ei asiat noin hoidu, puhumalla asiat selviää, kauniisti puhumalla, jollei muuten niin vedetään hallinto-oikeuteen kuten minä teen ja edelleenkin kauniisti puhuen, ikinä ei saa antaa tunteille valtaa, sitä byrograatit haluaa, "pöh tuolla palaa pinnat on asiaton käytös, on kamala ihminen" mutta jos puhuu asiallisesti vaikka hovissa niin on otettava todesta, suomen laki...

@kekkeruusi ihan tosi, ei siis jaksa, 100%:sti kun soittaa niin on "vali vali, en saa sitä enkä tätä nääh nääh" EI JAKSA!

 

[kekkeruusi]

Systeri aina kaivaa verta nenästä "anteeksi että soitan mutta MINUSTA minulla on oikeus saada sitä ja saada tätä, perkele"!
Ei asiat noin hoidu, puhumalla asiat selviää, kauniisti puhumalla, jollei muuten niin vedetään hallinto-oikeuteen kuten minä teen ja edelleenkin kauniisti puhuen, ikinä ei saa antaa tunteille valtaa, sitä byrograatit haluaa, "pöh tuolla palaa pinnat on asiaton käytös, on kamala ihminen" mutta jos puhuu asiallisesti vaikka hovissa niin on otettava todesta, suomen laki...

@kekkeruusi ihan tosi, ei siis jaksa, 100%:sti kun soittaa niin on "vali vali, en saa sitä enkä tätä nääh nääh" EI JAKSA!

Älä kuuntele, sano suoraan niin kuin sinusta tuntuu tuollainen. Ehkä hänkin ottaa opikseen. Ja jos ei, niin ainakin pääset kuuntelemasta. Elämä on liian lyhyt haaskattavaksi tuohon.

 

[Memory]

Jaahas. Luulin tuossa, että tarkoitit puhuvasi syövästä ja sen tilanteesta jollekkin uudelle, aiemmin ventovieraalle ihmiselle.

Joku keskittymisongelma sinne sitten on muodostunut sen syövän jälkeen, jos tuollaista ei aiemmin ole ollut. Taitaa toisaalta asiasta siirtymisen aiheuttava kohta sisältyä kaverin vastauksen?

Itsellään tuollaiset ovat ollet aikoja jopa omista puheentuottamiseen vaativista ajatusprosesseista lähtöisin. Minulla on tosin virallinen keskittymishäiriölausunto ja muutama luokka erityiskoulua ilman luokalta jääntejä.

Syövän aikanakin vaikka oli pää kaljuna ja suumaski suun edessä niin monille "tuttaville" sanoin että on niin paha heinänuha, ei jaksa kuunnella sitä jeesustelu ja selittelyä "mulla on syöpä-sulla on syöpä, herran jumala, miten sinä voit, miten sinä jaksat, voi reppanaa" not never, siitä puhuttiin vaan parille sukulaiselle.

Uskon että sytostaatti hermomyrkyt teki tehtävänsä, vasemman peukalon nykiminen on yksi paha, kun pitää kahvikuppia kädessä ja käsi nykii. Mun lapsuus oli sieltä ja syvältä , olin tosi hermoraunio, siitäkin voi ja johtuukin monet ongelmat kehossa.

Heikkona paheena on että atk-tukipersoonan aikana jouduin ajattelemaan todella kamalasti, piti hoitaa 6:tta duunia samaa aikaan ympäri isoa taloa=aivokapasiteetin kasvattaminen, nykyään eläkkeellä niin joutoaikaa on paljon, aivoille ei voi vaan kertoa napilla että "naps" nyt pois moniajo käytöstä, ei tarvitse enää tehdä 10:tä hommaa samaa aikaan, teet rauhallisesti yksi kerrallaan

 

[MUQ]

Mikäköhän minulla on. Olen ollut todella ahdistunut ja stressaantunut viime vuosina eli jo pitkään. Joidenkin ei-niin-suurten elämäntapahtumien vuoksi mutta jotka silti otti koville oman pään sisällä. Ikää on noin 30 vuotta ja ahdistuksen ja stressin syihin varmasti kuuluu myös se ikävaiheeseen liittyvä stressi --> mitä meinaan tehdä elämässä. Tavallaan elämässä on kaikki hyvin - koulut on käyty ja ammatti opiskeltu korkeakoulussa sekä sosiaaliset jutut kunnossa. Työttömänä olen ollut jo hieman pidempään eli pari vuotta ja tässä ahdistuksessa, tai mitä se onkaan, on vaikea hakea työtä, kun olo on paska ja saamaton.

Tuolloin muutamia vuosia sitten kun olin vielä koulussa ja töissä, niin olin todella palanut loppuun ja henkisesti aivan poikki. Tuosta sitten hiljalleen toipunut mutta huomaa, että paras terä on kadonnut. Tiedostan, että jos "ottaisin itseäni niskasta kiinni" ja alkaisin hakea työtä kunnolla, ja muutenkin olla elämässä aikaansaavampi, niin piristyisin paljon ja tämä murehtiminen elämästä jäisi taka-alalla, koska olisi jotain tehdä eikä liikaa aikaa murehtia.

Tällä hetkellä päivät on perseestä, koska on niin saamaton olo eikä saa asioita tehdyksi. Aamulla kun herää niin alkaa tunteja tai koko päivän kestävä koomaus koneella ilman mitään järkevää tekemistä kahvia juoden. Haluaisin päästä tästä eroon ja stereotyyppisesti ottaa itseäni niskasta kiinni. Käydä aamulla vaikka lenkillä, sitten hakea töitä ja illemmalla jotain sosiaalista ajanvietettä. Kuulostaa helpolta ja yksinkertaiselta, mutta on minulle tolkuttoman vaikeaa. Herään, päämäärätöntä netissä surffailua ja taatusti sekin lisää ja aiheuttaa paskaa oloa, kun en saa mitään aikaa vaikka haluaisin eli murehdin sitten.

Tiedän kuitenkin hyvin ne suuntaviivat, mitä kohti elämässä pyrkiä niin työn kuin muidenkin asioiden osalta. Sitä ihmettelen, että kun kuitenkin tiedän mitä haluaisin tehdä ja miten, niin en kuitenkaan pysty niihin. Joskus kuitenkin osittain hammasta purren, mutta sitten tuntuu henkinen voima loppuvan. Onkohan tässä sitten jotain mielenterveydenjuttuja.

 

[ttjm]

Mikäköhän minulla on. Olen ollut todella ahdistunut ja stressaantunut viime vuosina eli jo pitkään. Joidenkin ei-niin-suurten elämäntapahtumien vuoksi mutta jotka silti otti koville oman pään sisällä. Ikää on noin 30 vuotta ja ahdistuksen ja stressin syihin varmasti kuuluu myös se ikävaiheeseen liittyvä stressi --> mitä meinaan tehdä elämässä. Tavallaan elämässä on kaikki hyvin - koulut on käyty ja ammatti opiskeltu korkeakoulussa sekä sosiaaliset jutut kunnossa. Työttömänä olen ollut jo hieman pidempään eli pari vuotta ja tässä ahdistuksessa, tai mitä se onkaan, on vaikea hakea työtä, kun olo on paska ja saamaton.

Tuolloin muutamia vuosia sitten kun olin vielä koulussa ja töissä, niin olin todella palanut loppuun ja henkisesti aivan poikki. Tuosta sitten hiljalleen toipunut mutta huomaa, että paras terä on kadonnut. Tiedostan, että jos "ottaisin itseäni niskasta kiinni" ja alkaisin hakea työtä kunnolla, ja muutenkin olla elämässä aikaansaavampi, niin piristyisin paljon ja tämä murehtiminen elämästä jäisi taka-alalla, koska olisi jotain tehdä eikä liikaa aikaa murehtia.

Tällä hetkellä päivät on perseestä, koska on niin saamaton olo eikä saa asioita tehdyksi. Aamulla kun herää niin alkaa tunteja tai koko päivän kestävä koomaus koneella ilman mitään järkevää tekemistä kahvia juoden. Haluaisin päästä tästä eroon ja stereotyyppisesti ottaa itseäni niskasta kiinni. Käydä aamulla vaikka lenkillä, sitten hakea töitä ja illemmalla jotain sosiaalista ajanvietettä. Kuulostaa helpolta ja yksinkertaiselta, mutta on minulle tolkuttoman vaikeaa. Herään, päämäärätöntä netissä surffailua ja taatusti sekin lisää ja aiheuttaa paskaa oloa, kun en saa mitään aikaa vaikka haluaisin eli murehdin sitten.

Tiedän kuitenkin hyvin ne suuntaviivat, mitä kohti elämässä pyrkiä niin työn kuin muidenkin asioiden osalta. Sitä ihmettelen, että kun kuitenkin tiedän mitä haluaisin tehdä ja miten, niin en kuitenkaan pysty niihin. Joskus kuitenkin osittain hammasta purren, mutta sitten tuntuu henkinen voima loppuvan. Onkohan tässä sitten jotain mielenterveydenjuttuja.

Aika tyypillisiä masennuksen oireita. Itsellä oli samoja fiiliksiä tässä pari vuotta sitten. Noista kannattaa vaan käydä puhumassa terveyskeskuksessa. Pahenee vaan ajan kanssa. Itsellä oli ihan sama tilanne, eli tiesin mitä kannattaa tehdä, mutta oli vaan helvetin vaikeaa saada mitään aikaan.

 

[MUQ]

Aika tyypillisiä masennuksen oireita. Itsellä oli samoja fiiliksiä tässä pari vuotta sitten. Noista kannattaa vaan käydä puhumassa terveyskeskuksessa. Pahenee vaan ajan kanssa. Itsellä oli ihan sama tilanne, eli tiesin mitä kannattaa tehdä, mutta oli vaan helvetin vaikeaa saada mitään aikaan.

Olen jo käynyt terveyskeskuksessa ja pidemmän kaavan kautta saanut sieltä jeesiä. Sinänsä sinne meno ei ole enää vaihtoehtona ellei sitten hae vaan joitain lääkkeitä. Terveyskeskuspalvelujen kautta sain pitkälti käsiteltyä jotkut omat ongelmakohdat. En tosin aivan kokonaan, mutta hyvin kuitenkin. Ongelmat siis tuli käsiteltyä melkein kokonaan, mutta se paska olo jäi, vaikka siihen ei ole enää niin mitään varsinaista syytä.

 

[ttjm]

Olen jo käynyt terveyskeskuksessa ja pidemmän kaavan kautta saanut sieltä jeesiä. Sinänsä sinne meno ei ole enää vaihtoehtona ellei sitten hae vaan joitain lääkkeitä. Terveyskeskuspalvelujen kautta sain pitkälti käsiteltyä jotkut omat ongelmakohdat. En tosin aivan kokonaan, mutta hyvin kuitenkin. Ongelmat siis tuli käsiteltyä melkein kokonaan, mutta se paska olo jäi, vaikka siihen ei ole enää niin mitään varsinaista syytä.

Ainakin itsellä "parantuminen" on ollut aika pitkä prosessi. Mulla on parhaiten toiminut vaan se, että pakottaa itsensä tekemään asioita, vaikka se tuntuu helvetin vaikeelta. Yleensä niistä kuitenkin tulee jälkikäteen vähän parempi fiilis. Vieläkin tulee välillä jostain syystä aika paska olo, vaikka sille ei oikein keksi mitään syytä.
Unirytmissä pysyminen on myös aika tärkeää. Samoin kaikki muutkin rutiinit.

Toivottavasti tuo alkaa pikkuhiljaa helpottamaan.

 

[MUQ]

Ainakin itsellä "parantuminen" on ollut aika pitkä prosessi. Mulla on parhaiten toiminut vaan se, että pakottaa itsensä tekemään asioita, vaikka se tuntuu helvetin vaikeelta. Yleensä niistä kuitenkin tulee jälkikäteen vähän parempi fiilis. Vieläkin tulee välillä jostain syystä aika paska olo, vaikka sille ei oikein keksi mitään syytä.
Unirytmissä pysyminen on myös aika tärkeää. Samoin kaikki muutkin rutiinit.

Toivottavasti tuo alkaa pikkuhiljaa helpottamaan.

Koko ajan koetan pakottaa itseni tekemään eri asioita, joista vieläpä tiedän pitäväni ja jälkeenpäin tulee hyvä olo, mutta silti se on todella vaikeata. Tällekin päivälle oli hyvät suunnitelmat, mutta saamattomuus silti jotenkin ihmeellisesti voitti, vaikka en sitä todellakaan haluaisi. Huomenna sitten uusi yritys. Kyllähän tämä suorastaan vituttaa, koska tuntuu että olisi pystyyn kuollut.

 

[ttjm]

Koko ajan koetan pakottaa itseni tekemään eri asioita, joista vieläpä tiedän pitäväni ja jälkeenpäin tulee hyvä olo, mutta silti se on todella vaikeata. Tällekin päivälle oli hyvät suunnitelmat, mutta saamattomuus silti jotenkin ihmeellisesti voitti, vaikka en sitä todellakaan haluaisi. Huomenna sitten uusi yritys. Kyllähän tämä suorastaan vituttaa, koska tuntuu että olisi pystyyn kuollut.

Aika tuttu tunne tuo. Valitettavasti tuohon ei taida oikein mikään auttaa nopeasti. Ehkä jollakin lääkkeillä voi saada parempaa oloa, mutta en ainakaan itse saanut niistä oikein mitään.

 

[Memory]

voi saada parempaa oloa, tässä popsittu lääkkeitä 30vuotta ja meinaisin että teeseitse alan vähentämään lääkkeitä, olo on zombiena koko ajan,väsyy todella helposti, minusta lääkkeet tukahduttaa tunteita ja kipuja eikä niistä muuta apua ole, joku psyka aikoinaan kertoikin ettei kunnon masikseen olekaan olemassa lääkkeitä vaan se lähtee korvien välistä

 

[jm82]

Itse en saanut ekaan 1.5 vuoteen mitään lääkkeitä ja voinnin takia pääsinkin sitten määräaikaiselle eläkkeelle. Kannattaisi siis paneutua asiaa ajoissa, eikä vain antaa ajan kulua, kun ei yleensä auta.

Ssri kirkasti itsellä näön takaisin normaaliksi ja lisäksi sitä paniikkihäiriötä ei enää tullut. Eli johonkin nuo voi auttaa. Esim Escitalopram tai Venlafaxin.

Käytössä 15mg Escitalopram, 7.5mg Mirtazapin. Eilen soitin lääkärille ja sain Tryxal 25mg, jota otin 12.5mg.

Ihan hyvä lääke, kun en mitään haittavaikutuksia huomannut. Lääkehän on halpa, koska se on niin vanha.
Tryxal:

klooriprotikseeni myös lieventää SSRI-lääkkeiden käytön yhteydessä esiintyvää ahdistusta.

Klooriprotikseenin pääasiallinen käyttötarkoitus on psykoosien, skitsofrenianja bipolaarisen mielialahäiriön akuuttien maniavaiheiden hoito.

Muita käyttötapoja ovat pre-ja postoperatiivinen ahdistuneisuus ja unettomuus, voimakas pahoinvointi / oksentaminen (sairaalassa oleville potilaille), klooriprotikseeni myös lieventää SSRI-lääkkeiden käytön yhteydessä esiintyvää ahdistusta. Lääke myös lieventää alkoholin ja opioidien käytön jälkeisiä vieroitusoireita.

Sitä voidaan myös käyttää lieventämään ärtyneisyyttä, aggressiivisuutta ja unettomuutta lapsipotilailla joilla ei esiinny psykoottisia oireita.

Eräänä erityisindikaationa on myös ankaran kivun adjuvanttihoito, lääke vahvistaa varsinaisten kipulääkkeiden vaikutusta. Käytetään joko 15, 25 taikka 50 mg:n tabletteina.[1][4]

Lääkeaineen antipsykoottiset ominaisuudet ovat melko lähellä klooripromatsiinia, myös klooriprotikseeni on sangen sedatiivinen. Erona edelliseen saattaa olla suurempi psykoaktiivinen sekä anksiolyyttinen lääkitysvaikutus, jolla tähdättäneen lieventämään skitsofrenian nk. negatiivioireita.

Klooriprotikseeni – Wikipedia

Uudemmista esim Risperidon tai Olantsapin taisi auttaa. Bentso lääkkeitä lääkärit ei taida tosiaan enää määrätä ollenkaan, en ainakaan itse ole saanut. Mutta Lyrica tai Gabapenttiini lääkettä kyllä saa, vaikka kolmio niissäkin on.

 

[Dzeeta]

Suosittelen jokaisen lukevan Götzsche: Tappava psykiatria ja lääkinnän harha . Kirjan luettua on lähes valaistunut olo. Kirjassa esitetään kiistattomat todisteet miten psyykelääkkeet (masennus, psykoosi, keksittymis ja ahdistuslääkkeet) aiheuttavat lähes vain haittaa. Varsinkin SSRI:t eivät tuo edes lyhytaikaista hyötyä, sen sijaan että niillä olisi mitään positiivista vaikutusta millekään psyykkiselle oireelle, ne aiheuttavat niitä. SSRI-lääkkeet siis aiheuttavat sekä ahdistusta että masennusta ja tämä riski kasvaa sitä myötä mitä pitempään niitä käyttää. Lähes kaikkien psykotrooppisten lääkkeiden tutkimukset on rahoitettu lääkeyhtiöiden puolesta, tiedevilppiä esiintyy erittäin paljon, korruptio elää vahvana psykiatriassa. Psykoosilääkkeet aiheuttava pitkällä aikavälillä psykooseja ja muita psyykkisiä ongelmia. Lähes kaikki psykotrooppiset lääkkeet aiheuttavat aivovaurioita ja nämä aivovauriot tulkitaan erittäin vääristyneissä "tutkimuksissa" sairauden aiheuttamaksi aivovaurioksi. Väitetään että masennus ja psykoosi aiheuttaisi aivovaurioita vaikka tosiasiassa näihin käytetyt lääkkeet aiheuttavat sitä. Myös väitteet mm. ADHD:n dopamiinijärjestelmän poikkeavuudesta on itseasiassa adhd-lääkkeiden aihheuttama muutos. Myöskin teoria "aivojen epäbalanssista" joihin auttaa lääkkeet on lääkevalmistajien keksimää petosta. Pitkään käytettynä nämä psykiatrien määräämät lääkkeet aiheuttavat välittäjäaineiden epäbalanssia.

Vaikka mm. bentsot ovatkin kiistattomasti haitallisia pitkällä aikavälillä kuten kaikki muutkin psyykelääkkeet, niin bentsoilla on lyhyen aikavälin hyötyjä akuuteissa tilanteissa, eli bentsoja saisi antaa enintään parin päivän käyttöön, ei sen pidempää. SSRI-lääkkeillä ei sen sijaan ole mitään hyötyä millään aikavälillä.

Psykoosilääkkeet ja SSRI-lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta vaikka lääkeyhtiöt ovat sen yrittäneet kieltää. Koska koko psykiatrinen "diagnosointitehdas" on lääkeyritysten hallinnassa hyvin pitkälti, niin riippuvuuden diagnostiikkaa muutettiin 80-luvulla niin ettei SSRI ja psykoosilääkkeiden riippuvuus täytyttäisi riippuvuusdiagnoosia. Kun vielä 80-luvulla riippuvuus oli sitä, että lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita, niin nykyään se ei pelkästään riitä. Myös masennuksen diagnoosi on muuttunut väljemmäksi vuosivuodelta kuin myös ADHD:n, nykyään yli puolet terveistä ihmisistä täyttäisi psykiatrien luoman masennus ja ADHD-diagnoosin, tämä on vain hyvä asia lääkeyhtiöille, sillä mitä enemmän ihmisille saadaan määrättyä lääkkeitä sen enemmän tulee rahaa firman kirstuun. On suoritettu myös erittäin kyseenalaisia tutkimuksia jossa on tutkittu miten masennuslääke tai psykoosilääke ehkäisee terveellä ihmisellä mahdollista masennusta tai psykoosia joka ehkä voisi laueta josksu tulevaisuudessa.

Nykyään suhtaudun hyvin isolla varauksella mihinkään psykiatrien julkaisemiin "tutkimuksiin" jotka ovat suurimmalta osin täyttä pseudotiedettä. Mielenkiintoisena havaintona tarkistin miten Götzhen kirjaan suhtauduttiin Suomen terveydenhuollossa, niin Suomen Psykiatrialiitto julkaisi lausunnon jossa vetosi lääkeyhtiöiden tukemiin tutkimuksiin, ettei väitteet pidä paikkaansa vaan mm. SSRI- lääkkeet ehkäisevät itsemurhia vaikka ne oikeasti aiheuttavat niitä. Götzhen tutkimustyö on erittäin vakuuttavaa, mitä ei pystytä kumoamaan muilla kuin korruptoituneilla pseudotieteellisillä tutkimuksilla.

Masennus paranee itsestään eikä se välttämättä ole mikään sairaus kuin vakavimmissa tapauksissa, SSRI-lääkkeet sen sijaan estävät luonnollisen parantumisen ja aiheuttaa uusituvan masennuksen.

Oikein vihaksi pistää miten psykiatria on perustunut suurimmalta osin lääketeollisuuden luomiin myytteihin ja suoranaisiin kusetuksiin.

Jokaisen hyvinvoinnin kannalta on erittäin tärkeää lopettaa kaikki psyykelääkkeet, sillä niistä ei yksinkertaisesti ole mitään hyötyä, pelkästään haittaa. Psyykkisiin ongelmiin auttaa hyvin meditaatio, liikunta ja oikeanlainen ravinto. Jos oikeasti tuntee ettei jaksa, niin siihen auttaa psykoterapia tutkitusti. Jopa psykoositapauksissa ei tulisi antaa lääkehoitoa kuin lyhytaikaisesti, missään nimessä ei tulisi antaa mitään psyvää psykoosinestolääkitystä, sillä se nimenomaan aiheuttaa uusiutuvaa psykoosia.

Miten sinun mielestä tulisi hoitaa psykoottista henkilöä, joka on valvonut viimeiset 4vrk, kärsii jatkuvista ääniharhoista, supisee itsekseen, ei kykene vastaamaan juuri kysymyksiin eikä ole orientoitunut aikaan ja paikkaan? Käskemällä lenkille tai kehoittamalla syömään puoli kiloa kasviksia päivässä? Kirjoituksestasi huomaa, miten ulkona jotkin ihmiset ovat todellisuudesta. Psykiatriaa valitettavasti leimaa vieläkin pseudotieteen ja mystiikan leima. Psykiatria on kuitenkin lääketieteen alana olemassa, koska siitä on yleisesti enemmän hyötyä, kuin haittaa.

 

[jm82]

Mikäköhän minulla on. Olen ollut todella ahdistunut ja stressaantunut viime vuosina eli jo pitkään. Joidenkin ei-niin-suurten elämäntapahtumien vuoksi mutta jotka silti otti koville oman pään sisällä. Ikää on noin 30 vuotta ja ahdistuksen ja stressin syihin varmasti kuuluu myös se ikävaiheeseen liittyvä stressi --> mitä meinaan tehdä elämässä. Tavallaan elämässä on kaikki hyvin - koulut on käyty ja ammatti opiskeltu korkeakoulussa sekä sosiaaliset jutut kunnossa. Työttömänä olen ollut jo hieman pidempään eli pari vuotta ja tässä ahdistuksessa, tai mitä se onkaan, on vaikea hakea työtä, kun olo on paska ja saamaton.

Tuolloin muutamia vuosia sitten kun olin vielä koulussa ja töissä, niin olin todella palanut loppuun ja henkisesti aivan poikki. Tuosta sitten hiljalleen toipunut mutta huomaa, että paras terä on kadonnut. Tiedostan, että jos "ottaisin itseäni niskasta kiinni" ja alkaisin hakea työtä kunnolla, ja muutenkin olla elämässä aikaansaavampi, niin piristyisin paljon ja tämä murehtiminen elämästä jäisi taka-alalla, koska olisi jotain tehdä eikä liikaa aikaa murehtia.

Tällä hetkellä päivät on perseestä, koska on niin saamaton olo eikä saa asioita tehdyksi. Aamulla kun herää niin alkaa tunteja tai koko päivän kestävä koomaus koneella ilman mitään järkevää tekemistä kahvia juoden. Haluaisin päästä tästä eroon ja stereotyyppisesti ottaa itseäni niskasta kiinni. Käydä aamulla vaikka lenkillä, sitten hakea töitä ja illemmalla jotain sosiaalista ajanvietettä. Kuulostaa helpolta ja yksinkertaiselta, mutta on minulle tolkuttoman vaikeaa. Herään, päämäärätöntä netissä surffailua ja taatusti sekin lisää ja aiheuttaa paskaa oloa, kun en saa mitään aikaa vaikka haluaisin eli murehdin sitten.

Tiedän kuitenkin hyvin ne suuntaviivat, mitä kohti elämässä pyrkiä niin työn kuin muidenkin asioiden osalta. Sitä ihmettelen, että kun kuitenkin tiedän mitä haluaisin tehdä ja miten, niin en kuitenkaan pysty niihin. Joskus kuitenkin osittain hammasta purren, mutta sitten tuntuu henkinen voima loppuvan. Onkohan tässä sitten jotain mielenterveydenjuttuja.

Oletko sitten kokeillut jotain lääkkeitä? Jos on jo vaikka heti aamusta ahdistavaa tai stressaavaa tai muuten vaan jotenkin tuskaista oloa tai ajatuksia, niin ehkä joku lääke, jos muut on jo kokeiltu. Tuntuuko että samat ajatukset pyörii mielessä joka päivä uudelleen? Voisiko se koomaus koneella olla jotain yritystä saada ahdistavaa oloa purettua johonkin, kun ei muutakaan keksi?

Tuli vaan mieleen että voisiko tuo Truxal 25mg (tai puoliska) illalla otettuna saada ajatuksia paremmin kasaan. Eli voisi lievittää ahdistusta tai tuskaisuutta ja ehkä voisi saada jotain paremmin tehtyä? On se ainakin vähän hankalaa saada mitään tehtyä jos ahdistaa tai esim jotain tuskaisia ajatuksia pyörii usein mielessä.

Voihan se olla että ei auttaisi sinulla ahdistukseen ja riippuu varmaan lääkäristäkin mitä olisi saatavilla?

Lääkettä käytetään erilaisten psykiatristen sairauksien hoitoon sekä psyykkisten oireiden lievitykseen. Tällaisia ovat mm. levottomuus, tuskaisuus, jännittyneisyys ja unettomuus, etenkin silloin, kun ne liittyvät psykooseihin, vaikeaan masennukseen tai ylikiihotustiloihin. Lääkettä voidaan käyttää myös tehostamaan kipulääkkeiden vaikutuksia.

Kloriprotikseenia, jota Truxal sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä pakkausselosteessa mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.

Lääkeinfo.fi - lääkevalmisteiden pakkausselosteet - TRUXAL tabletti, kalvopäällysteinen 15 mg, 25 mg, 50 mg

Ilman lääkkeitä olisi tietysti parempi, mutta ei oikein vaikuta siltä että muutosta oikeasti tulisi? Tai sitten vain vaatii vieläkin lisää aikaa.

 

[Alceste]

Kauankohan tätä vielä jaksaa. Soitin eilen sairaalapsykiatrille kun oli helvetin paha olla ja sain tajunnanvirtaa jossa mm. kysyi että olinko kokeillut avanto-uintia.

 

[kekkeruusi]

Kauankohan tätä vielä jaksaa. Soitin eilen sairaalapsykiatrille kun oli helvetin paha olla ja sain tajunnanvirtaa jossa mm. kysyi että olinko kokeillut avanto-uintia.

Kas kun ei sanonut, että piristy!

Olen itsekin huomannut, että noita on kyllä laidasta laitaan, ihme hiihtelijöistä ihan järkeviinkin.

 

[perato]

Kuten sanoin, niin psykoosilääkkeitä akuuteissa tapauksissa voi antaa lyhyen aikaa kunnes psykoosi hellittää, lisäksi on huomattu että mm. bentsodiatsepiinit rauhoittavat psykoottisen henkilön yhtä hyvin ellei paremmin ilman mahdollisia vakavia haittavaikutuksia. Psykoosilääkkeitä ei tule kuitenkaan antaa pysyvästi kuten nykyään tehdään, sillä ne aiheuttavat pitkään käytettynä mm. aivovaurioita, pyskoosia, diabetesta ja monia muita sairauksia, mutta kieltämättä ne ovat melko tehokkaita lopettamaan akuutin psykoosin, ja siihen niitä tuleekin käyttää tarvittaessa. On kuitenkin erittäin iso ongelma, että nykyään psykoosilääkkeitä määrätään myös moneen muuhun kuin itse psykoosiin, ketiapiinia määrätään helposti unettomuuteen, toki se väsyttää ja nukuttaa, mutta haitat ylittävät hyödyt, lisäksi lyhytaikaiseen unettomuuteen voi määrätä bentsodiatsepiineja.

Viimeisimmät tutkimukset ovat eri mieltä.

Skitsofrenian uusiutumisriski ei välttämättä pienene ajan kanssa – pitkä lääkitys turvallisin
http://www.terveysportti.fi/terveys...decimapi.uutisarkisto?p_arkisto=1&p_palsta=10


Psykoosilääkitystä hyvä jatkaa ainakin kolme vuotta
http://www.terveysportti.fi/terveys...decimapi.uutisarkisto?p_arkisto=1&p_palsta=10

 

[jm82]

Kauankohan tätä vielä jaksaa. Soitin eilen sairaalapsykiatrille kun oli helvetin paha olla ja sain tajunnanvirtaa jossa mm. kysyi että olinko kokeillut avanto-uintia.

Koita saada käyntiaika. Puhelinaika on yleensä niin kiireinen ja nopea. Saahan sieltä toki reseptin, jos lääkärille soittaa ja tietää etukäteen mitä lääkettä halusisi.

Itsellä oli psykiatri, joka oli kyllä monella lailla osaava. Lääkärit taas on vähän huonommin koulutettuja.

Avantouinti on kokeilematta, mutta uimahallin kylmäallasta kokeilin. Kun siellä on jotain 30 sekuntia tai yli, niin kylmyyttä ei enää niin tunnu ja kipujakaan ei enää tuntunut oikein ollenkaan. Tuon jälkeen sitten lämpöiseen altaaseen, joka tuntuikin tosi lämpöiseltä ja mukavalta. Voi olla että noita kylmäaltaita ei ole joka paikassa.

Viitteitä kuitenkin on, että kylmän veden elimistölle aiheuttamaan stressireaktioon tottuminen voisi vaikuttaa edullisesti juuri stressinhallintaan, vaimentaisi verenpainereaktiota, parantaisi kylmänsietokykyä ja vaikuttaisi suotuisasti mielialaan.

Myös reumaatikot ovat kertoneet kipujen lievittyneen avantouinnin aloittamisen jälkeen, mikä saattaa perustua juuri vastustuskyvyn parantumiseen tulehduksia vastaan.

Avantouinti ei ole riskitön harrastus


Niin ja itsellä auttaa myös vähän 600mg Gabapenttiini. Vaikka aika mietoahan se on, eikä vaikutusta edes huomaa yhtään. Kolmio tuossa kumminkin on, kuten bentsoissakin.

 

[Dzeeta]

Nämä tutkimukset on hyvin usein lääketeollisuuden rahoittamia, lääkärit jotka ovat vetäneet näitä tutkimuksia ovat läheisissä tekemisissä lääkeyhtöiden kanssa. Lisäksi pitää ottaa huomioon sellaiset seikat, että näitä tutkimuksia tehdessä yleensä vaihdetaan ryhmät keskenään jossain vaiheessa, eli lääkkeelliset saavatkin jossain vaiheessa lumelääkettä ja lumeelliset alkavat syödä oikeaa lääkettä, joten itse psykoosilääkkeiden vieroitusoireet aiheuttavat skitsofreniamaisia oireita, kuten psykoosia. Lisäksi väittämä että psykoosi vaurioittaa aivoja ei pidä paikkaansa, oikeasti itse psykoosilääkkeet aiheuttavat aivovaurioita. On useita luotettavia riippumattomia tutkimuksia, joissa henkilöt jotka eivät ole koskaan saaneet psykoosilääkkeitä paranevat usein skitsofreniasta tai akuutista psykoosista ilman uusiutumista. Tämä on jo huomattu vertailussa kehitysmaiden ja länsimaiden skitsofrenia ja psykoosipotilaiden parantumisessa, kehitysmaissa joissa ei usein ole varaa psykoosilääkkeisiin psykoosin uusiutumisriksi on paljon alhaisempi kuin länsimaissa joissa skitsofreenikko tai psykoosipotilas on pysyvän "psykoosinestolääkityksen" alaisena, lääkettä lopettaessa tulee vieroitusoireiden vuoksi psykoosi ja usein myös itse psykoosilääkkeen käytön aikana voi tulla psykoosi. Suosittelen katsomaan ketkä näitä tutkimuksia tekee ja tarkastamaan henkilöiden yhteyden lääketeollisuuteen.

Lisäksi skitsofreniaa ylidiagnosoidaan, mm. lievästi autistinen (vanhalla nimellä aspergerinen syndroomi) voi saada helposti skitsofreniadiagnoosin, josta seuraa pysyvä psykoosilääkitys, joka ennenpitkää tulee aiheuttamaan erittäin vakavia ongelmia (kuten psykoosia). USA:ssa on arvioitu että jopa puolet afroamerikkalaisista on diagnosoitu väärin skitsofreenikoiksi. Skitsofrenia diagnoosin saa helposti vaikkei esiintyisikään mitään vakavia psykoottisia oireita. Lisäksi monet terveet ihmiset saattavat kuulla ääniä kovan stressin alaisena, tästä moni psykiatri diagnosoi skitsofrenian ja määrää pysyvän psykoosinestolääkityksen. Myös masennus on ylidiagnosoitua. Vuosi vuodelta psykiatrian diagnoosit höllentyvät, hyvänä esimerkkinä on kakkostyypin mielialahöiriö, johon ei edes kuulu mitään maniaa, yli puolet terveistä ihmisistä täyttää kriteerit. Usassa saa helposti masennusdiagnoosin ja SSRI-lääkityksen jos mainitsee lääkärille stressaavansa kokeiden vuoksi tai töiden vuoksi. ADHD ei taas ole mikään häiriö, ihmiset ovat erilaisia jotkut ovat erittäin vilkkaita ja joillakin taas on vaikeuksia keskittyä pitkiä aikoja johonkin, se ei ole mikänä sairaus tai häiriö, se on vain variaatiota ihmisen ominaisuuksissa, hassuna esimerkkinä toimii afrikassa asuva eräs paimentolaisheimo ja liikkuu usein paikasta toiseen, kaikki ovat nykyisen ADHD-diagnostiikan mukaan "ADHD-häiriöisiä", vaikka ei mitään häiriötä ole. Suurimmalla osalla lapsista on ADHD:n kaltaisia "oireita" jotka paranevat itsestään, usein ei osata vain käsitellä lasta oikein joten lapsi vaikuttaa villiltä. Tällaisia keksittyjä diagnooseja on psykiatria täynnä. Kyllä vakava masennus on oikea sairaus, mutta lievempi masennus ei ole sairaus vaan täysin normaali osa elämää jotka suurimmalla osalla ihmisistä esiintyy silloin tällöin, se paranee itsestään, sen aiheuttaa mm. stressi, huono ruokavalio, huono nukkuminen ja monet muuta asiat.

Otan nyt esille vain oman mielipiteen pitkäaikaisen psykoosisairauden hoidon suhteen. Mikäli henkilölle diagnosoidaan skitsofrenia ja oletetaan, että diagnoosi on oikea, on pitkäaikainen lääkitys usein vähemmän haitallista lääkitsemättömyyteen verrattuna. Perustan käsitykseni siihen, että useimmiten henkilö ajautuu lääkityksen lopetettuaan hoidon piiriin joko omaisten tai ulkopuolisten ilmoitusten perusteella. Lääkkeet poisjätettyään henkilön toimintakyky kokonaisuudessaan usein laskee, hän saattaa eristäytyä kotiinsa, ei huolehdi hygieniasta, positiiviset oireet(harhat) puskevat pintaan jnejne. On vaikea kuvitella, miten lääkkeettömällä vaihtoehdolla "oltaisiin enemmän plussan puolella". Hyvällä lääkityksellä ennen lähes toimintakyvytön ihminen kuitenkin saattaa omatoimisesti käydä itse kaupassa, huolehtia hygieniasta, opiskella/tehdä töitä, ylläpitää sosiaalisia kontakteja jne. Väittäisin, että joidenkin henkilöiden kohdalla estolääkitys on tarpeellinen, johtuen ihan siitä, että useimmiten nämä em. ihmiset ovat ajautuneet sairaalahoitoon monia kertoja juuri sen vuoksi, ettei käytä lääkkeitä.

 

[jm82]

Nuo psykoosilääkkeet taitaa olla myös aika tujua kamaa ja pienikin annos jo voi tehota tai jollain lailla auttaa. Ilmeisesti ne jotain välittäjäaineita muuttelee. En vain oikein Ketipinoria ymmärrä, kun sehän on lyhytvaikutteinen, eikä sitten päivällä enää auta, jos ottaa sen illalla.

Ssri/snri lääkkeestä en tosiaan itsekään oikein tiedä mihin se auttaa, vai auttaako mihinkään. Paniikkihäiriötä voi parantaa, mutta en tiedä auttaisiko myös pelkkä psykoosilääke? Toisaalta 10mg Escitalopram ei ole kallista.

Eli siis tehoaa jo 1mg Risperidon, 5mg Olantsapin tai 12.5mg Tryxal. Josta tuo viimeinen on kokeilussa. On kyllä lisäksi 7.5mg Mirtatsapin nyt myös, jos se sattuisi jotain auttamaan. Ainahan lääkkeillä on myös keskenään jotain vaikutuksia.

Jollekin varmaan täytyy antaa paljon enemmän lääkettä, että alkaa tehoamaan ja sitten varmaan tulee enemmän haittavaikutuksiakin. Mutta jotainhan sitä täytyy kumminkin tehdä.