Masennus

Jäi mieleen mitä Stephen Hawking sanoi tuossa Stephen Hawkingin universumi(?) ohjelmassa... ihmisellä ei ole "vapaata tahtoa". Aivot antavat sen mielikuvan. Jokaisen aivot ovat kuitenkin erilaiset. Erilaisia käyttäytymistapoja, seksuaalisuuksia, mieltymyksiä, kiinnostuksen kohteita. Nämä kaikki on kuitenkin ennakkoon määritelty sen mukaan, minkälaiset aivosi ovat kaikessa monimutkaisuudessaan. Otetaan huomioon ympäristö sekä kaikki muut vaikuttajat aivoihisi, sinun kuuluu "kohtaloltasi" olla nyt masentunut - koska ympäristö sekä aivosi on näin määritelty.
 
Heräsin 03 painajaiseen, että oli psykoosi päällänsä, huoh, hiestä märkänä, piti vähäsen olla valveilla että sai painajaisen poies mielestä. ajattelin että se on leukkareiden matalaan tasoon syynä, ovh ensi 1.8 nyt 1.7, maanantaina verikokeet saa nähdä mitä sitten näyttää... :facepalm:
 
Taas masentaa tyhmästi vaikka on perjantai ja kaunis ilma, ihme touhua ihmiskehossa tapahtuu näin keväällä.
Kaikki toivo on menetetty kuin pissi lumeen....

:(
 
Täytyy ehkä minunkin ilmoittautua tähän kerhoon.

Elämä ei ole täysin mallillaan. Uni ei tule, stressiä, parisuhdeongelmia, väsymystä, eikä mikään oikein jaksa innostaa. En ole ikinä myöntänyt itselleni olevani masentunut, enkä ole varma olenko. Voiko masennuksen itse tiedostaa? Voinko olla vakavasti masentunut enkä sitä tiedosta?

Nyt viimeinen niitti on ollut kun ei oikein työtehtävätkään suju. Tulee tehtyä entistä enemmän virheitä töissä ja esimies on toistuvasti joutunut niistä huomauttamaan. Ei vaan aivot toimi. Ei ole montaa asiaa mitkä pitäisi muistaa, mutta kun aivot toimivat kuin sumussa ja vahinkoja sattuu. Yleensäkin työnteko on aina vain rankempaa, henkiset voimavarat tietenkin aivan loppu, mutta ei oikein jaksa sitä ruuvimeisseliäkään vääntää seisaallaan kun jo huippaa.

Syön mahdollisimman terveellisesti: lihaa, vihanneksia ja paljon hedelmiä. Vaikka en ole mikään hoikka, niin painoindeksini on juuri normaalipainon rajoissa. Vitamiinilisiä lukemattomista purkeista, mutta ei niillä mitään vaikutusta voimiin ja vireyteen. Kunto on aivan paska ja vain huononee. Ulkoilu on yhtä tuskaa. Hengästyn välittömästi ja sydän lyö miljoonaa, ahdistaa ja silmissä sumenee. Heikotus ottaa heti yliotteen ja pakko päästä kotia huilaamaan ja tankkaamaan jääkaapista energiaa.

Työterveydessä käynyt valittamassa. Verikokeissa kaikki OK.

Kaipa tämä on masennusta minullakin. Maaliskuun alussa kuulin terveyteeni liittyvän huonon uutisen ja siitä lähtien on olo ollut aika vaihteleva. Välillä on parempia päiviä että jaksan innostua jostakin asiasta, jaksan käydä jossakin ja elämä on muutenkin parempaa. Sitten on päiviä kuten tämä päivä että elämänilo on kateissa heti aamusta, en jaksa innostua mistään asiasta tai tekemisestä, en halua käydä missään ja kaikki mitä teen tapahtuu aika innottomasti.

Sitten jos tulee jotain vastoinkäymisiä, tuntuu siltä että haluan vain istua paikallani ja itkeä rauhassa. Ja nyt kun tulevaisuudessa siintää eräs vaikea asia, tuntuu etten pysty muuta kuin ajattelemaan sitä asiaa, se vie voimat.

Kuvittelin maaliskuussa että tämä on jotain kaamosmasennusta mutta ei kai se kaamosmasennus enää jatku? Täytyy maanantaina soittaa johonkin mielenterveyslaitokseen, ei tätä kauaa jaksa.
 
Joltain perus lääkäriltä taitaa saada lähetteen psykiatriselle.
Hoitoon hakeutuminen - Mielenterveyden keskusliitto

Itse kävin nyt kolmella eri henkilöllä. Ilmeisesti jotain 10-20 kertaa on mahdollista saada käyntejä.
Lääkäri sanoi että ahdistukseen liittyvät kivut käsissä ja jaloissa on aivan normaaleja. Toisaalta sitten että jos kivit haittaa, niin mene kunnalliselle lääkärille valittamaan. Ja sanoi että ei ne kivut siitä mihinkään parane, mutta masennusta ja ahdistusta voidaan koittaa parantaa.

Viime vuoden loppupuolella kävinkin ekaa kertaa kunnallisella lääkärillä ja se ei löytänyt mitään neurologisia oireita tai mitään muutakaan vikaa. Kehotti vaan ottamaan puheeksi Risperidon lääkkeen ja sen että se väsyttää, kannattaisi ehkä lopettaa? Psykiatrin ja hoitajan mukaan tuo lääke kumminkin auttoi escitalopramin ja mirtazapinin kanssa. Ei noista siis oikein ota selkoa, kun psykiatri käskee nostaa lääkkeitä ja lääkäri taas että lääkkeitä on liian paljon :) Ja kyseli että miksi Risperidon on, mutta mistäs minä niistä mitään tietäisin, kun ei ole kerrottu :) No nyt kumminkin kirjeessä jotain luki, että on vakava masennus ja jotain viittauksia kahdenlaiseen persoonallisuushäiriöön. Ei ole niistä kumminkaan mitään koodia. Lähinnä kai siis "vain" masennusta.

Jo ihan 10-20mg escitalopramia ja vähän ketipinoria pitäisi auttaa vähän masennukseen, jos siis tuntuu että kaikki vaan itkettää? Eihän tuo kovin normaaliltakaan taida kuulostaa. Ai niin ja ne huonot uutiset varmasti tuntuu raskailta mielessä. Itsellä taas niitä parempia päiviä ei oikeastaan ole, mutta silti täytyy toki jotain pakollista yrittää tehdä.

Itsellä kahvi virkistää vähän aamusta tai päivällä. Mutta kerran päivässä vain keittelen kahvin.
 
Joltain perus lääkäriltä taitaa saada lähetteen psykiatriselle.
Hoitoon hakeutuminen - Mielenterveyden keskusliitto

Itse kävin nyt kolmella eri henkilöllä. Ilmeisesti jotain 10-20 kertaa on mahdollista saada käyntejä.
Lääkäri sanoi että ahdistukseen liittyvät kivut käsissä ja jaloissa on aivan normaaleja. Toisaalta sitten että jos kivit haittaa, niin mene kunnalliselle lääkärille valittamaan. Ja sanoi että ei ne kivut siitä mihinkään parane, mutta masennusta ja ahdistusta voidaan koittaa parantaa.

Viime vuoden loppupuolella kävinkin ekaa kertaa kunnallisella lääkärillä ja se ei löytänyt mitään neurologisia oireita tai mitään muutakaan vikaa. Kehotti vaan ottamaan puheeksi Risperidon lääkkeen ja sen että se väsyttää, kannattaisi ehkä lopettaa? Psykiatrin ja hoitajan mukaan tuo lääke kumminkin auttoi escitalopramin ja mirtazapinin kanssa. Ei noista siis oikein ota selkoa, kun psykiatri käskee nostaa lääkkeitä ja lääkäri taas että lääkkeitä on liian paljon :) Ja kyseli että miksi Risperidon on, mutta mistäs minä niistä mitään tietäisin, kun ei ole kerrottu :) No nyt kumminkin kirjeessä jotain luki, että on vakava masennus ja jotain viittauksia kahdenlaiseen persoonallisuushäiriöön. Ei ole niistä kumminkaan mitään koodia. Lähinnä kai siis "vain" masennusta.

Jo ihan 10-20mg escitalopramia ja vähän ketipinoria pitäisi auttaa vähän masennukseen, jos siis tuntuu että kaikki vaan itkettää? Eihän tuo kovin normaaliltakaan taida kuulostaa. Ai niin ja ne huonot uutiset varmasti tuntuu raskailta mielessä. Itsellä taas niitä parempia päiviä ei oikeastaan ole, mutta silti täytyy toki jotain pakollista yrittää tehdä.

Semmoista se on. Mulla on on ollut jotain psyykkisiä ongelmia ~14 vuoden ajan. Apua hain 2011. Psykiatrit psyk.polilla vaihtuivat tiuhaan. Ensimmäinen ja viimeinen olivat todella mukavia ja ymmärtäväisiä. Välillä, kun olisi pitänyt kirjoittaa b-lausunto Kelaan ja Työeläkelaitokseen, psykiatri kirjoitti hakemukseen: En tunne potilasta enkä hänen tilannettaan. Hylkyhän siitä tuli. Onneksi psykiatri vaihtui jälleen ja sain teetettyä uuden b-lausunnon, joka meni läpi. Nyt olen ehkä päässyt ahdistuksista eroon. Jonkin verran on väsymystä, joka voi tietysti johtua alkoholin käytöstä.
 
Viime vuoden loppupuolella kävinkin ekaa kertaa kunnallisella lääkärillä ja se ei löytänyt mitään neurologisia oireita tai mitään muutakaan vikaa. Kehotti vaan ottamaan puheeksi Risperidon lääkkeen ja sen että se väsyttää, kannattaisi ehkä lopettaa? Psykiatrin ja hoitajan mukaan tuo lääke kumminkin auttoi escitalopramin ja mirtazapinin kanssa. Ei noista siis oikein ota selkoa, kun psykiatri käskee nostaa lääkkeitä ja lääkäri taas että lääkkeitä on liian paljon :) Ja kyseli että miksi Risperidon on, mutta mistäs minä niistä mitään tietäisin, kun ei ole kerrottu :) No nyt kumminkin kirjeessä jotain luki, että on vakava masennus ja jotain viittauksia kahdenlaiseen persoonallisuushäiriöön. Ei ole niistä kumminkaan mitään koodia. Lähinnä kai siis "vain" masennusta.

Psykiatri ei ole "yleislääkäri", eikä yleislääkäri omaa valtaa psykologiselle auktoriteetille.

Yleislääkärin ristiriita ei olisi tälläinen, mikäli hän ei olisi "yleislääkäri". Siis, tarkistamassa hintojen kilpailutuksen.
Tässä on se ongelma. Se on tässä tapauksessa jakaantunut jo kahtia siitä missä hinnan voi asettaa. On siis erikoistunut lääkäri tarpeen ja vieläpä "peruslääkärin" tarkastaminen lääkkeiden ristiriidattomus...

Elämä on kun, vähän kaikkeen perehtyy... En tiedä. Auttakaa, josko minun ei tarvitsisi ottaa kantaa tässä moraalisiin kysymyksiin...
 
Semmoista se on. Mulla on on ollut jotain psyykkisiä ongelmia ~14 vuoden ajan. Apua hain 2011. Psykiatrit psyk.polilla vaihtuivat tiuhaan. Ensimmäinen ja viimeinen olivat todella mukavia ja ymmärtäväisiä. Välillä, kun olisi pitänyt kirjoittaa b-lausunto Kelaan ja Työeläkelaitokseen, psykiatri kirjoitti hakemukseen: En tunne potilasta enkä hänen tilannettaan. Hylkyhän siitä tuli. Onneksi psykiatri vaihtui jälleen ja sain teetettyä uuden b-lausunnon, joka meni läpi. Nyt olen ehkä päässyt ahdistuksista eroon. Jonkin verran on väsymystä, joka voi tietysti johtua alkoholin käytöstä.
Mulla taisi alkaa 2014 alussa tai jo vähäsen 2013 puolella. Pappa saattoi kuolla -13 ja mummu -15. Kai siinä jo -11-13 aikanakin oli sattunut jotain pientä joka sitten ahdisti mieltä, mutta ei aiheuttanut vielä mitään poissaoloja töistä. Työpaikalla oli vaan liikaa kaikenlaista ahdistavaa ja sitten käveleminen alkoi tuottamaan liikaa vaikeuksia ja työt muuttui fyysisesti ihan liian raskaaksi.

Psykiatrisen lääkäri laittoi silloin menemään b paperit eläkevakuutusyhtiöön ja hylättynähän ne tuli. Yksi lääkärin käynti peruuntui. Hoitajalle menin, niin tuo lääkäri oli onneksi jäänyt vanhuuseläkkeelle. Pääsin sitten kokeneemmalle mies psykiatrille, joka oli oikeastikin siis psykiatri. Määräaikainen eläke menikin läpi, kun tuo fiksusti uskoi oireet (tai jotkut). Myös psykologi suositti tuota eläkkeen hakemista.

Nyt sitten vähän toisessa paikkaa ja eri henkilöt. Toki muuttamalla varmaan pääsisi takaisin sinne tutummille henkilöille. Täällä sosiaalityöntekijä kertoi että vakuutusyhtiö ei yleensä hyväksy uudelleen koulutusta masentuneelle, koska ei ole takeita että pystyykö siltäkään tekemään yhtään mitään. Ja täällä ei taida oikeaa psykiatria olla saatavilla, vaan tänään olin vaan jollain lääkärillä. Sanoi kumminkin kysyvänsä lääkkeistä joltain fiksummalta ja laittavansa sitten kirjeen. Ei tahdo saada oikein mitään eri lääkkeitäkään, koska itsellä ei ole kaksisuuntaista, niin mitään siihen tarkoitettua lääkettä ei saa edes kokeiluun.

Saa siis nähdä miten tuo eläke juttu sitten etenee. Melkein vuosi taisi tulla viimeksi eläkettä, eli lähes vuoden loppuun.
Uusi hoitaja taisi sanoa että magneettiin on 5kk jono. Lääkärille tuo magneetti tai joku myssy juttu sopii, jos keskustelut ei auta. Eli kai joskus myöhemmin. Ja sosiaalityöntekijä sanoi että käyntikerrat riittää siihen asti, että saa uudet paperit menemään eläkevakuutukseen, toki se päätös sitten voi olla mitä vain :)
 
Mulla oli viime syksy viimeinen (toivottavasti) kerta psykiatrian polilla käynti, kun kirjasivat mut ulos sieltä. Nyt oon työkkärin kirjoilla, mutta ei sieltäkään paljoa kuulu. Sain sentään soiton pari viikkoa sitten yhdeltä työkkärin työntekijältä, joka sanoi jo lopettaneensa työt, mutta kutsuttiin takaisin töihin. Lupasivat siis lähettää mut TYP:n kautta kuntouttavaan työtoimintaan ja että sieltä otetaan yhteyttä. Ei oo vielä kuulunut mitään.
 
Mulle fiksu hoitaja sanoi tänään, ajattele vähän mitä muut sinusta ajattelevat, sulla oli syöpä ja olit ihan raihnainen, ne näkivät sen, nyt olet powerikas iloinen karvainen ihminen taas, hekin huomaavat että sinä olet parantunut huomattavasti kivasti vaikeasta kuoleman varjoisesta tuonelan taudista, kiva tietää :)
 
Taitaa olla ettei tää olekaan masennusta vaan jonkunlaista ahdistusta. Ainakin tuo tulevaisuuden ajatteliminen ja satunnaiset lähes itkukohtaukset viittaavaat ahdistukseen. No nyt ollaan jonossa lääkärille, toivottavasti tulee jotain apua.
 
Taitaa olla ettei tää olekaan masennusta vaan jonkunlaista ahdistusta. Ainakin tuo tulevaisuuden ajatteliminen ja satunnaiset lähes itkukohtaukset viittaavaat ahdistukseen. No nyt ollaan jonossa lääkärille, toivottavasti tulee jotain apua.
Ei itselläkään oikein tiedä mistä johtuu, eli onko masennusta vai ahdistusta. Paitsi että lääkäri tai psykiatri ei anna ahdistukseen tarkoitettuja lääkkeitä. Joko jonkun selityksen antavat tai sitten sano yhtään mitään.

Toki se masennuslääkekin saattaa auttaa. Tuossa esimerkkinä joku käyttötärkoitus. Jos siis antavat lääkettä, kai niitä jotain muitakin vaihtoehtoja on.
Essitalopraami – Wikipedia
Lyricaa saattaa saada myös ahdistukseen.

Toisaalta jos ahdistus olisi oikein tosi pahaa, niin se saattaa olla jo psykoottistakin?
 
Mulle suositeltiin vierailemaan sivulla Pages - Mielenterveystalo.fi
Tuolta saisi tietoa ahdistuksesta ja olisi jotain omahoito-ohjeitakin. En koe tätä ahdistusta mitenkään pahana kuitenkaan.

Aiemmin söin Sertralin - lääkettä paniikkihäiriöön mutta lopetin sen kun koin ettei se enää auttanut. Nyt kun luin mihin muuhun tuo Sertralin auttaa, niin harkitsen reseptin uusimista.

"
1. Mitä Sertralin Orion on ja mihin sitä käytetään

Sertralin Orion ‑tablettien sisältämä vaikuttava aine on nimeltään sertraliini. Sertraliini kuuluu lääkeaineryhmään, jonka nimi on selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI). Näillä lääkkeillä hoidetaan masennusta ja/tai ahdistuneisuushäiriöitä."

"
Sertralin Orion tableteilla voidaan hoitaa

  • masennusta ja estää masennuksen uusiutumista (aikuisilla)
  • sosiaalisten tilanteiden pelkoa (aikuisilla)
  • traumanjälkeistä stressireaktiota (aikuisilla)
  • paniikkihäiriötä (aikuisilla)
  • pakko-oireista häiriötä (aikuisilla ja 6–17-vuotiailla lapsilla ja nuorilla)."
En osaa sanoa tuosta ensimmäisestä ja kolmannesta kohdasta mutta nuo loput oireet tunnistan kyllä itselläni.

Mitä masennukseen tulee, olen ymmärtänyt että siinä on koko ajan sellainen toivoton ja alakuloinen mielentila, mutta minulla on välillä ihan hyviäkin päiviä. Nyt ei ole viikkoon masentanut yhtään, ja jaksan ajatella että kyllä tämä tästä paranee.
 
Viimeksi muokattu:
Mulle suositeltiin vierailemaan sivulla Pages - Mielenterveystalo.fi
Tuolta saisi tietoa ahdistuksesta ja olisi jotain omahoito-ohjeitakin. En koe tätä ahdistusta mitenkään pahana kuitenkaan.

Aiemmin söin Sertralin - lääkettä paniikkihäiriöön mutta lopetin sen kun koin ettei se enää auttanut. Nyt kun luin mihin muuhun tuo Sertralin auttaa, niin harkitsen reseptin uusimista.

"
1. Mitä Sertralin Orion on ja mihin sitä käytetään

Sertralin Orion ‑tablettien sisältämä vaikuttava aine on nimeltään sertraliini. Sertraliini kuuluu lääkeaineryhmään, jonka nimi on selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI). Näillä lääkkeillä hoidetaan masennusta ja/tai ahdistuneisuushäiriöitä."

"
Sertralin Orion tableteilla voidaan hoitaa

  • masennusta ja estää masennuksen uusiutumista (aikuisilla)
  • sosiaalisten tilanteiden pelkoa (aikuisilla)
  • traumanjälkeistä stressireaktiota (aikuisilla)
  • paniikkihäiriötä (aikuisilla)
  • pakko-oireista häiriötä (aikuisilla ja 6–17-vuotiailla lapsilla ja nuorilla)."
En osaa sanoa tuosta ensimmäisestä ja kolmannesta kohdasta mutta nuo loput oireet tunnistan kyllä itselläni.

Mitä masennukseen tulee, olen ymmärtänyt että siinä on koko ajan sellainen toivoton ja alakuloinen mielentila, mutta minulla on välillä ihan hyviäkin päiviä. Nyt ei ole viikkoon masentanut yhtään, ja jaksan ajatella että kyllä tämä tästä paranee.
Täytyy kanssa lueskella vähän tuota linkkiä. Niin se taitaa olla että tieto vähentää tuskaa :)

Itse en aivan varmaksi osaa sanoa, mutta luultavasti se masennus voi olla myös jaksottaista, eli välillä on oikein hyviä päiviä ja välillä sitten taas voi masentaa. Ehkä jollain voi olla myös sitä jatkuvaa masennustakin ja mielestäni se on silloin jo paljon vakavampi juttu. Lisäksi tilaa voi olla hankala enää muuttaa paremmaksi?

Itselläkin oikeastaan 1 ja 3 kohta ei sovi. Paitsi kyllä niissä testeissä aina tulee myös 1 kohta koska onkin tuo f32.2 eli vakava masennus. Mutta kaikilla tuo masennus ei näy päällepäin, eli masentunutta mielialaa ei välttämättä edes tarvita? Tai sellaista että sen juteltaessa selvästi huomaisi. Ja itsehän niihin kysymyksiin vastaillaan kyllä tai ei tai rastitetaan numeroita. Jos vastaa kaikkiin ei (ja osaan kyllä), niin papereiden mukaan masennusta ei ole, vaikka jo olisikin oikeasti tosi pahaa, voi myös valehdella itselleen? Koska itse en ainakaan tarkemmin tiedä mitä on masennus.

Itsellä psykiatri oli kirjoittanut että määrittelemättömän persoonallisuushäiriön piirteitä (ei siis diagnoosi koodia, vaan pelkkä masis 32.2). Jotka skitsoidisia ja harhaisia. Jälkimmäisestä en ole löytänyt juuri mitään tekstiä netistä, mutta ensimmäisestä löytyy. Pääsin kumminkin noilla määräaikaiselle eläkkeelle, eli töitä ei tarvitse tehdä, kun en pysty.
PERSOONALLISUUSHÄIRIÖT - Skitsoidinen persoonallisuushäiriö

Eli siis jotkut tai kaikki persoonallisuushäiriöt huonontavat tai ahdistavat sitä oloa. Mutta voihan sitä ahdistusta tai masennusta olla toki ihan miutenkin.

Tuo Sertralin ssri lääke on melko samaa kuin Escitalopram ssri lääke. Hyvin samanlaista on myös Venlafaxin snri ja myös Cymbalta snri. Mulle psykiatri antoi tuon Escitalopramin koska se sopii monien muiden lääkkeiden kanssa samaan aikaan käytettäväksi. Lisäksi lääke on halpa. Muistaakseni Voxra lääkettä pyysin psykiatrilta ja olisin saanutkin, mutta en sitten ottanut.

on dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä (NDRI), tupakoinnin lopettamiseen ja masennuksenhoitamiseen käytettävä lääke.
Bupropioni – Wikipedia

Itsellä nyt 15mg escitalopram ja käytän ainakin tuon yhden paketin loppuun tuota 5mg Olantsapin (puokiska 10mg:sta). Tuo ilmeisesti rauhoittaa, eli ei pahemmin masennusta tai ahdistusta tunnu. Pikkasen se voi ehkä väsyttää, mutta ei juurikaan aamulla, päivällä tai illalla huomaa.
 
Pitäisi vissiin jotain lääkärin määräämää hakea, kun ei tunnu olo tunnu kohonevan vaikka on vuoden verran ollut vakituisessa työsuhteessa.

Pelkkä roskapussin vieminen nostaa sykkeen ylös. Saati sittin kaupassa käyminen.
 
Pitäisi vissiin jotain lääkärin määräämää hakea, kun ei tunnu olo tunnu kohonevan vaikka on vuoden verran ollut vakituisessa työsuhteessa.

Pelkkä roskapussin vieminen nostaa sykkeen ylös. Saati sittin kaupassa käyminen.

Onko takana kenties koulukiusausta tai "kaverit asettivat tekoni"-syndrooma? Näissä molemmissa on eronsa.

Molemmat saavat johdatettua mielen väärään "perusoletukseen", minkä jälkeen se aikainaan sairastuu, koska on olettavinaan olevansa itsensä terveeksi. Tervettä en tiedä.
 
Onko takana kenties koulukiusausta tai "kaverit asettivat tekoni"-syndrooma? Näissä molemmissa on eronsa.

Molemmat saavat johdatettua mielen väärään "perusoletukseen", minkä jälkeen se aikainaan sairastuu, koska on olettavinaan olevansa itsensä terveeksi. Tervettä en tiedä.
Vanhempien eron jälkeen asiat olivat jonkin aikaan hyvin, kunnes muutettiin uudestaan 600km päähän. Sielläkin oma aikansa kunnes tuli uusi ero ja muutin takaisin isäni luokse. Sen jälkeen ollut vähän niin ja näin. Ikää tosiaan se 32 ja välillä tuntuu että seinät kaatuu päälle.

Mahtuuhan tuonne väliin se koulukiusaamis episodikin ylä-asteaikaan. Tilanne helpottui tavallaan muuton yhteydessä keski-suomeen.
 
Vanhempien eron jälkeen asiat olivat jonkin aikaan hyvin, kunnes muutettiin uudestaan 600km päähän. Sielläkin oma aikansa kunnes tuli uusi ero ja muutin takaisin isäni luokse. Sen jälkeen ollut vähän niin ja näin. Ikää tosiaan se 32 ja välillä tuntuu että seinät kaatuu päälle.

Mahtuuhan tuonne väliin se koulukiusaamis episodikin ylä-asteaikaan. Tilanne helpottui tavallaan muuton yhteydessä keski-suomeen.

En ole itse omannut koulukavereita, kuin max. sen neljä vuotta kerrallaan. Voinen monessa tuntea sen mitä tunnet? Tunteen, minkä tunnet, kannattaa käydä läpi vaikka kuinka "perhananan vaikeaa" tekisi.
Se kannattaa käydä läpi ja kiroilla, vaikka sitten itsekseen tekstitiedoston kanssa.
Siispä on hyvä tuntea tunteensa, ja ymmärtää varaus saavutuksiin. Liian monet vailla varausta omiin hörhelöavauksiin päättää päivän, enkä suosittele. Se on vaatinut jo odotusta ja pessimismin pettymykseen..
 
En ole itse omannut koulukavereita, kuin max. sen neljä vuotta kerrallaan. Voinen monessa tuntea sen mitä tunnet? Tunteen, minkä tunnet, kannattaa käydä läpi vaikka kuinka "perhananan vaikeaa" tekisi.
Se kannattaa käydä läpi ja kiroilla, vaikka sitten itsekseen tekstitiedoston kanssa.
Siispä on hyvä tuntea tunteensa, ja ymmärtää varaus saavutuksiin. Liian monet vailla varausta omiin hörhelöavauksiin päättää päivän, enkä suosittele. Se on vaatinut jo odotusta ja pessimismin pettymykseen..
Toisaalta käyty jo läpi enon kuoleman yhteydessä, join kummitädin baarikaapin tyhjäksi ja vedin kaikki napit mitä silloinen perhelääkäri oli määrännyt. Hengissä vielä muttei se yhtään helpommalta tunnu näin kymmenen vuoden jälkeen.
 
Mä sain jo pari päivää sitten kirjeen saapua tapaamiseen Helsingin Typ:iin. Tätä oon toivonutkin koko kevään. Ex masentuntunut pääsee ehkä elämässä eteenpäin.
 
Toisaalta käyty jo läpi enon kuoleman yhteydessä, join kummitädin baarikaapin tyhjäksi ja vedin kaikki napit mitä silloinen perhelääkäri oli määrännyt. Hengissä vielä muttei se yhtään helpommalta tunnu näin kymmenen vuoden jälkeen.
Mä sain jo pari päivää sitten kirjeen saapua tapaamiseen Helsingin Typ:iin. Tätä oon toivonutkin koko kevään. Ex masentuntunut pääsee ehkä elämässä eteenpäin.

En osaa sanoa muuta, kuin yrittäkää käydä tämä elämänne onnettumuus vaikka tekstinkäsittelytiedoston kanssa läpi.
Psykoterapiassakin nämä lopulta rohjetaan kertoa psykologille. Ihanteellisin, jos saat purettua samalla kaiken,

Enosi täytyi olla tärkeä itsellesi ja hänen menetys oli paljolti pois. Suosittelen siitä avautumaan jollekin. Jos et luota sen perässä ketään tai saa kuuntelemaan, avaudu vaivat vaikkapa tekstitiedostolle. Se on verbaalinen muoto purkaa itseään, mutta pahemmillaan kynäpaperikin on ilman parempi.
Loppujen lopuksi näissä raapustelun taika on yksinkertainen, ne avaudutaan itselleen vaikka kirjoitetaan muita ajatellen.
 
Pitäisi vissiin jotain lääkärin määräämää hakea, kun ei tunnu olo tunnu kohonevan vaikka on vuoden verran ollut vakituisessa työsuhteessa.

Pelkkä roskapussin vieminen nostaa sykkeen ylös. Saati sittin kaupassa käyminen.
Vähän sama vaivaa. Paitsi kyllä roskiksella pystyy käydä ja kaupassa.

Nyt vasta itse osasin huomata nuo tunteet. Sydän hakaa, hikoilee paljon ja olo tuntuu kiihtyneeltä ja ahdistuneelta.

Itsellä vielä kaksi eri lääkettä ja myös kolmas mitä nyt en ole vielä ottanut.
Masislääke Escitalopram ja sen lisäksi ollut joka Ketipinor, Risperidon tai Olantsapin. Plussana oli myös masislääke Mirtatsapin. Nyt kolmas lääke on Kabapenttiini 150mg. Ihme kyllä tuo myös taitaa vähän auttaa siihen ahdistukseen, vaikka onkin epilepsia lääke.

Esim puhelimessa puhuminen voi nostaa tuota sykettä? Kai elimistö on jossain hälyytystilassa tai se ainakin kuvaa millaiselta olo tuntuu. Toisaalta täytyisi jotenkin siedättyä noille haastaville tilanteille tai puhumiselle. Onneksi sentään tyttökaverin kanssa juttelu sujuu melko normaalisti. Olo voi jopa vähän rauhoittua, kun ei tarvitse jatkuvasti yksin olla. Vaikka toisaalta viihdyn kyllä yksin. Itsellä siis 32.2, mutta kai jollain toisellakin voi olla samaa.

taurus kirjoitti jotain kirjoittamisesta ja kai sekin voi ainakin jotain auttaa. Itse en ole ottanut lääkkeitä liikaa, paitsi ehkä Opamoxia muutaman tabletin illalla. Ehkä siksi koska lääke oli mukamas niin hyvää. Opamoxia sain vain yhden purkin.
 
Syövän jälkeinen hermosärky jaloissa, otin 2*75 Lyricaa, hitsi kun menin ulos dogia viemään niin koira oli nurtsilla ja meikä veteli perässä jotain 18m:n ympyrä-kaarta ympäriinsä melkein kontaten :(
kipuja ei kyllä ollut.. sitten koisimaan huoh, huone pyöri, päässä pyöri sänky oli kuin ilmalaiva, kelluin jossain taivaan rajassa, viimein sammuin onneksi...
27.05 uusiin TT kuviin, edellisissä magneettikuvissa "jotain" mitä viron poika ei osannut selittää, 5nivelen hermokäytävässä rappeumaa, jotain nestepalluja on siellä täällä, ei tiedetä mitään, otetaan tarkemmat kuvat niin katsotaan mitä ässä-arpa näyttää... :confused2:
 
Mä juttelin tuttavani kanssa ihan muista ja se alkoi järkevästi keskustelee että sää olet muuttunut talven ja syövän jälkeen, tokasin että olen huomannut itsekin saman asian, puhun sika nopeasti ja paljon paljon paljon, liekö kiire kuolemaan?
Sitten molemmat hokasi että olen v*ttuuntunut ihmisiin, esim. autojen ja tietsikoiden kanssa hermot/pinnat kestää taistella 18h, mutta ihmisten ja niiden ongelmien kanssa menee hermot minuutissa :o

Kait se kuuluu tähän vuosimalliin, höh,,, yritä siinä sitten "parantua" pahoista tavoista :(

Tulee ihan pentu-ajat ja skolet mieleen, kun pitää turpansa kiinni niin ei tule sanottua ikinä mitään väärää kautta vahingollista, sitten opet kyselee "miksi olet niin hiljainen ihminen" :facepalm:
 
Mä juttelin tuttavani kanssa ihan muista ja se alkoi järkevästi keskustelee että sää olet muuttunut talven ja syövän jälkeen, tokasin että olen huomannut itsekin saman asian, puhun sika nopeasti ja paljon paljon paljon, liekö kiire kuolemaan?
Sitten molemmat hokasi että olen v*ttuuntunut ihmisiin, esim. autojen ja tietsikoiden kanssa hermot/pinnat kestää taistella 18h, mutta ihmisten ja niiden ongelmien kanssa menee hermot minuutissa :eek:

Kait se kuuluu tähän vuosimalliin, höh,,, yritä siinä sitten "parantua" pahoista tavoista :(

Tulee ihan pentu-ajat ja skolet mieleen, kun pitää turpansa kiinni niin ei tule sanottua ikinä mitään väärää kautta vahingollista, sitten opet kyselee "miksi olet niin hiljainen ihminen" :facepalm:
Itsekin olen ollut varmaan aika hiljainen ja rauhallinen koulussa. Paitsi ala-asteellahan juostiin aina välkällä ja pelattiin sinistä ja punaista tai potkittiin palloa siihen seinään.

Tuo ihmisten kanssa juttelu ja keskusteleminen. Sehän menee aina yleensä niin, että jos on muille (tosi) ystävällinen, niin muutkin ovat sinulle oikein ystävällisiä ja mukavia. Eihän niiden kanssa aina jaksa jutella, mutta tuollainen periaate :)

Niin ja käytös voi tosiaan muuttua. En tiedä sitten mistä johtuu. Jos vaikka puhuu paljon, niin ehkä voisi yrittää hillitä vähän, että saisi vastavuoroista keskustelua aikaan? Jos siis toinen vain kokoaja puhuu ja puhuu, niin toinen voi siitä vähän ärsyyntyä, koska ei saa suunvuoroa?

Niin ja itsellä tuo Olantsapin 5mg voi vähän rauhoittaa oloa. Sehän on kai aika myrkkyä, eikä kyllä sekään kokonaan ahdistusta poista. Lisäksi se sama vanha Escitalopram ja Gabapentiiniä otan joskus vaan. Minusta jälkimmäinen auttaa pääkipuun tai migreeniin vähän.
 
Viimeksi muokattu:
Ajan lyhyt historia kirjaa aloin lukemaan. Jo alussa tuli yksi hyvä lause.

"Meidän yhteiskunnassamme on edelleenkin tavallista, että opettajat ja lasten vanhemmat jättävät vastaamatta tai antavat epämääräisiä uskonnollisia selityksiä. Jotkut tuntevat olonsa vaivautuneeksi, koska juuri tällaiset kysymykset paljastavat tietämyksemme rajat".

Muutenkin kirjassa taitaa olla paljon fiksua luettavaa.
 
Kannattaa varata aika lääkärille ja kaikin mahdollisin keinoin päästä paikalle. Se on varmaan ainut vaihtoehto. Kuvaile lääkärille oireesi, niin saat lähetteen psykiatriaan ja homma lähtee etenemään.
 
Sellaista mielialanvaihtelua esiintyy muutenkin yksi päivää saattaa olla hyvä sitten seuraava päivä pelkkää masennusta, usein kovalla aggressiolla ja vihaisuudella varustettuna, en tiedä mistä tuo vihaisuus tulee, se on erittäin voimakkaana kun masentaa.

Tekstissäsi on sellainen kuva, joka toi mieleen joskus lukemaani maanis-depressiivisen henkilön käytännöllistä oirekuvaa.
Oli tai ei, "joku" antoi yllä jo ohjeistuksen.
 
Sellaista masennusta on ollut ettei ole jaksanut maksaa laskuja, välillä kuukaudenkin myöhässä, siivotakaan ei ole jaksanut, mikään ei kiinnosta, tällä hetkellä ei haittaa vaikka laskut menis ulosottoon vituttaa sen verran, töitä ei ole kyennyt tekemään ainakaan puoleen vuoteen,. Välillä tulee napattua ahdistukseeni määrättyä lyricaa, se nostaa mielialaa ja jaksaa siivota ja maksaa laskut, työntekokin tuntuu mahdolliselta. Vittumaisinta masennuksessa on kun ei kiinnosta tehdä mitään, kun harrastukset eivät tunnu mukavilta enää. Tulee käytyä salilla viidesti viikossa, sen jälkeen n. 3 tuntia on hyvä olla, sitten mieliala taas laskee. Sellaista mielialanvaihtelua esiintyy muutenkin yksi päivää saattaa olla hyvä sitten seuraava päivä pelkkää masennusta, usein kovalla aggressiolla ja vihaisuudella varustettuna, en tiedä mistä tuo vihaisuus tulee, se on erittäin voimakkaana kun masentaa. Sellaista että menen ulos ja odotan jos joku alkaisi vittuilemaan, niin pääsisi lyömään, syyttömiä ei tee mieli lyödä. kertaakaan ei ole vielä syntynyt mitään. Autolla ajessa tulee sellaisia yhtäkkisiä tarpeita laittaa kaasu pohjaan, siitä saa hyvän olon. Ajokortti meni kun tuli vähän perseiltyä.

Näyttää siltä muutenkin että luottotiedot menee, tuli töissä käydessä maksimoitua luottokortit ja hommattua muuta lainaa, lisäksi ostanut tavaraa osamaksulla, matkustellut rutkasti, sitten loppui työt ja tulot tipahti ettei pysty enää maksamaan kaikkia laskuja. Huono itsekuri ollut aina, niin raha-asiat menneet päin vittua. Ainoa ratkaisu tähän olisi palata töihin, mutta nyt olen menettänyt työkykyni täysin, ei jaska edes käydä lekurin luona jotta saisi sairasloman joksikin aikaa.
Tekstissäsi on sellainen kuva, joka toi mieleen joskus lukemaani maanis-depressiivisen henkilön käytännöllistä oirekuvaa.
Oli tai ei, "joku" antoi yllä jo ohjeistuksen.
Tuttua. Eihän sitä aina jaksaisi mennä psykiatrille, mutta se kyllä kannattaisi. En nyt vielä tuosta sanoisi että olisi kaksisuuntaista. Silloin pitäisi välillä mennä kovaa, mutta ilmeisesti ei ole ollut. Pelkästään huonoa rahankäyttöä vain.

Psykiatriselle tosiaan hakeudut jotenkin ja sairauslomalle. Kun olet vuoden siarastanut, niin pääset kuntoutustuelle eli määräaikaiselle eläkkeelle. Toivottavasti myös saisit raha-asiat jollain lailla kuntoon. Töihin ei kannata mennä, jos ei kerta millään pysty.

Aggressiivisuus ja vihaisuus voisi liittyä ehkä myös psykoottiseen masennukseen, tai sitten vain vakavaan masennukseen. Ja ne huonot raha-asiat sitten pahentaa tuota oloa. Ja jos joku vittuilee, niin siitä ahdistuu sitten niin pahoin, että pakko sanoa tai tehdä jotain tilanteelle.

Ja joskus myös voi tulla pelkoja ja ei tohdi ajaa autolla tai moottoripyörällä ja jotkut paikat josta ajaa ohitse voi ahdistaa ja masentaa tosi paljon. Toki se kaahaaminen aina helpottaa oloa, koska jotkut aineet aivoissa tavallaan kaipaa sitä vauhtia ja varoja :) Ratilla ja autosimulla toki saa ajettua, jos vaan jaksaa pelit edes vähän kiinnostaa. Varsinkin kun nyt sulla ei ole korttia, eikä pääse siksi ajamaan. Itse olen jotain 17 vuotta kaahaillut, mutta vielä hengissä ja nyt masennuksen takia ajaminen ei juurikaan kiinnosta. Toki uusia autoja on kiva käydä koeajamassa ja tavallaan ihastelemassa vähän. Myös moottoripyörät on nättejä. Saatko ajaa mopolla/skootterilla, vai oletko liian nuori? Mutta ei toisaalta kannata ostaa, koska ei ole rahaa.

Edit:
Itse olen käyttänyt nyt 15mg Escitalopram ja illalla 5mg Olantsapin.

Myös Risperidon/Haloperidoli auttoi siihen "sekoilevaan" oloon. Jotain siellä aivoissa mahtaa olla sekaisin, jos ei ole raha-asiatkaan hoidossa? Itse en ole mitään liian suuria ostoksia tehnyt ja nytkin sain myytyä kolmannen auton pois. Itselle psykiatri kirjoitti tuon reseptin Risperidoniin, mutta Haloperidoli taitaa olla aika samaa eri nimellä.
Haloperidoli – Wikipedia
Essitalopraami – Wikipedia

Tuossa vielä tuo. Minusta lievittää ahdistueneisuutta?
Olantsapiini – Wikipedia

E2:
Toki noita ei ssri lääkkeitä ei kannattaisi syödä kovin kauaa. Mutta käyttö voisi vähän parantaa oloa ja ajattelua, jos ajattelussa on nyt jotain pielessä?
Antipsykoottisten lääkkeiden tavoin myös haloperidolin pitkäaikaisen käytön on todettu johtavan kognitiivisten kykyjen heikkenemiseen ja aivovaurioihin.[4]

Tuossa lisää jotain.
Aggressio on tunne. Se ei ole vielä minkäänlainen teko, vaan pelkästään tunne. Sen taustalla tai samaan aikaan voi olla muita tunteita: vihaa, suuttumusta, raivoa, ahdistusta, kateutta, uhoa, kostonhimoa, voitontahtoa, mustasukkaisuutta, pettymystä, toivottomuutta tai häpeää. Nämä voivat antaa voimaa tai joskus voimakas tunne saattaa myös lamaannuttaa. Ne heräävät erilaisissa tilanteissa ja eri ihmisillä eri tavoin. Kaikki tunteet ovat aitoja ja sallittuja: ei ole olemassa sen enempää väärää tai huonoa kuin yksinomaan oikeaakaan tunnetta. Haastavista tunteista huolimatta pitäisi pystyä toimimaan niin, ettei mitään tuhoavaa ja peruuttamatonta tapahtuisi.
Mitä on aggressio?

Aggression aiheuttamia reaktioita kehossa
Aggression tunne saa kehossa aikaan reaktioita:
  • verenpaine nousee
  • sydämen syke nopeutuu
  • kädet alkavat hikoilla.
  • lihakset jäykistyvät
Kehoon alkaa virrata sellaisia hormoneja (mm. testosteronia ja adrenaliinia), jotka saavat olemaan varuillaan. Aivot varautuvat ’taistele tai pakene’-tilaan (tästä lisää 2. osan kohdassa Aivojen kaksi toimintatilaa). Tässä tilassa unohtaa kaiken epäoleellisen ja keskittyy vain sen hetken asiaan. Tulee pakottava tarve toimia, mikä on tarpeen silloin, kun joku uhkaa henkeä tai turvallisuutta tai kun itseä tai toista pitää puolustaa ja suojella.
Tärkeintä on tietää, että nämä tunteet menevät itsestään ohitse.
 
Viimeksi muokattu:
Aurinko paistaa ulkona, joten NYT ei ainakaan kannata masistella! Menkää ulos lenkille ja ajatelkaa positiivisia ajatuksia! :tup:
 
Huoh, onkohan jotain ihmeen kevät väsymystä, kun ei jaksa mitään. näppäimistökin tuntuu 100-raskaalta ja nukuttaa vaan koko ajan vaikka olen nukkunut todella hyvin?, Kaikki pitäisi olla ok, kirjoitusvirheitä tulee sikana jollei keskity kiven kovaan. jollei olisi koiraa niin nukkuisin koko ensi viikon,hmm, kaipa se sitten taas tästä joskus...
 
Avaan hieman omaa tilannetta, eli nyt kun on ollut 20mg Seronil resepti niin keho tottui siihen aika äkkiä. Otin tänään 40mg ja sain ihan hyvä fiiliksen päälle. Tosin kun tuo vaikutus loppuu niin tulee sellanen olo että tunteet on turtuneet ja tuntee vaan kipua/alakuloa. Tästä suunta eteenpäin, hyvät ilmat piristää ja ulkoilla voisin enempi kun ulos on sen verran vaivaton mennä. Saikulla olen ollut tämän viikon nimikkeellä F34.1 Masennus, eli ei pystytä diagnosoimaan vielä mitään. Tosin en ole käynyt psykiatriassakaan, mut lääkäri on antanu lääkkeet. Tosin saikkulappu viittaisi siihen että omaan Dystymian.
 
Huoh, onkohan jotain ihmeen kevät väsymystä, kun ei jaksa mitään. näppäimistökin tuntuu 100-raskaalta ja nukuttaa vaan koko ajan vaikka olen nukkunut todella hyvin?, Kaikki pitäisi olla ok, kirjoitusvirheitä tulee sikana jollei keskity kiven kovaan. jollei olisi koiraa niin nukkuisin koko ensi viikon,hmm, kaipa se sitten taas tästä joskus...
 
Viimeksi muokattu:
Välillä tuntuu että oma masennus taitaa johtua paljon yksinäisyydestä. En ole ikinä ollut sosiaalinen vaan hyvin ujo. Asiaa ei auta yhtään että ulkonäkö on ruman ja susiruman välillä. Taustalla koulukiusaus historia. Oikeita ystäviä ei ole ikinä ollut. Työ on >90% ajasta itsenäistä, eikä siinä tarvitse ihmiskontakteja paljoa.

Nyt kun ikää 35, niin vaikea keksiä mitään sosiaalista tekemistä. Viinoittelu ei maistu, ja terveysongelmat eivät muutenkaan siedä yhtä kaljaa enempää. Suurin osa tämänikäisistä ovat jo perheellisiä ja elävät lapsiperheiden arkea.

Okei, monet ihmisistä on kusipäitä ja mieluummin olen yksin kuin kusipäiden seurassa. Tämä ajattelumalli ei toki motivoi kavereiden hankkimista, mutta ketuttaa kun sovit työkaverin kanssa että mennään ajamaan kartingia ja odotat siellä hallilla, kaverista ei kuulu mitään, ei mitään ilmoitusta tai tekstaria. Lopulta itse soitat perään ja vastaus kuuluu: "ahh, en mä tuu sittenkään."


Pitäisikö liittyä Faceen?
Tällainen kanava on olemassa:
Rohkeus kannatti: Niko myönsi Facebookissa olevansa yksinäinen, jo sadat seuranneet perässä

Mitä tuolla käytännössä tapahtuu? Onko se joku chattailu vai miten tuollaiset ryhmät toimivat?
 
Pitäisikö liittyä Faceen?
Tällainen kanava on olemassa:
Rohkeus kannatti: Niko myönsi Facebookissa olevansa yksinäinen, jo sadat seuranneet perässä

Mitä tuolla käytännössä tapahtuu? Onko se joku chattailu vai miten tuollaiset ryhmät toimivat?

Facebookissa tulee vastaan sitten ongelmia
- Estyneen käyttäjän vuorovaikutuspaikka (koska maineen voi munata lopullisesti, harkinnan kynnys julkaisuun on korkea ja toimii siten käyttäjän omalla ehdolla, kuin vastaavanlainen Pohjois-Koreassa)
- Tai sitten pilaat siellä mielestäsi maineen (koet morkkista myöhemmin aiemmista julkaisuistasi jotka sen jälkeen voivat kunnolla ahdistaa)
-"kaverien"/tykkäyksien puute voi masentaa ja ajaa epätoivoiseen huomion hakemiseen, josta seuraa edellä mainittu morkkis

En tiedä minkälainen ryhmä tuo on ja koostuuko sen suuremmin luottamuksesta.
Muutoin facebook on itsellään lähtökohtaisesti epäluotettavan maineessa näissä kuvioissa. Päivityksiä tai kirjoituksia tulee 0-1 vuodessa enkä todellakaan aktivoi sillä mitään.
 
Töitä joskus?

Työkyvyttömyys eläkkeellä pakkointin tapaturmien takia, vaparina teen duunia lähinnä atk ja autojen elektron kanssa...

Pitäisikö liittyä Faceen?
Tällainen kanava on olemassa:
Rohkeus kannatti: Niko myönsi Facebookissa olevansa yksinäinen, jo sadat seuranneet perässä

Mitä tuolla käytännössä tapahtuu? Onko se joku chattailu vai miten tuollaiset ryhmät toimivat?

Face on kiva jos on kivat suljetut ryhmät, eikä ota kavereiksi kaikkia mitä face ehdottaa, siellä on näitä pissiksiä jotka aukoo vaan päätään.
Lisäksi facen vuotokohdat, kyselee synttärit ja phonet yms. sähkärit, sitten ne löytyy jostain mappi ö:stä..

Mulle psyka kertoili etten (enkä tosiaankaan) erota milloin joku käyttää hyväkseen ja milloin tee sitä vaan omasta halusta, ilostani :(
Vaikea tapaus, olen yrittänyt miettiä sitä mutten keksi mitään eroa tuolle, menkööt mappi öhön ja katsellaan sitten joskus myöhemmin kun tulee kirkkaita ajatuksia ilmi
 
Joo-o, tuli tuossa moneen vuoteen vedettyä päikkäritkin pari päivää sitten mutta silti väsyny eikä ole huvittanu tehä mitään... Onneks sentään jotku youtube videot jaksaa pitää mielenkiintoa yllä ettei tartte rj-45 ruveta köyttä tekemään.
 
Itsellä oli tänään ensimmäinen psykiatri käynti. Aika ihmefiilikset siitä jäi vastailin sen kysymyksiin ja täytin laput, tunti siinä Meni ja löi kouraan mirtazapin ja Escitalopram reseptin. saikkua tarjosin myös mutta ei pysty töistä nyt olla hetkellä pois. Ja se vaimon nillityksen määrää noista lääkkeistä. Ensin puol väkisin pakotti ajan varaamaan ja nyt sitten niin ja näin:mad:

Kahden viikon päästä uudestaan aika jossa katsellaan sitten miten noiden kanssa meni.
 
Escitalopram ei ainakaan mun kropalle sopinut lainkaan. Pisti vatsan aivan sekaisin. Ummetuksesta ripuliin, muttei koskaan normaalitilaa.
 
Ei kannata liikaa panikoida noista lääkkeistä, ne toimii eri lailla eri ihmisille. Itselle tuo escitalopram ei tehnyt yhtään mitään max annoksella, mutta venlafaxine auttoi ihan selvästi korkealla (yli 150mg/vrk) annoksella.

Pointti siis se, että selviää kokeilemalla. Kannattaa jos kokee tarpeelliseksi, ne voi aina lopettaa.
 
Itsellä oli tänään ensimmäinen psykiatri käynti. Aika ihmefiilikset siitä jäi vastailin sen kysymyksiin ja täytin laput, tunti siinä Meni ja löi kouraan mirtazapin ja Escitalopram reseptin. saikkua tarjosin myös mutta ei pysty töistä nyt olla hetkellä pois. Ja se vaimon nillityksen määrää noista lääkkeistä. Ensin puol väkisin pakotti ajan varaamaan ja nyt sitten niin ja näin:mad:

Kahden viikon päästä uudestaan aika jossa katsellaan sitten miten noiden kanssa meni.
Nuo on varmaan ihan hyviä lääkkeitä. Itse käytän 15mg Escitalopramia. 10 ja 20mg olen kokeillut. Mirtazapin on ollut enimmäkseen 7.5mg, eli 1/4 osa 30mg tabletista. Nyt ei kumminkaan sitä ole vaan 5mg Olantsapin.

Tosiaan Venlafaxin on aika tehokas ainakin isoilla annoksilla, mutta saattaa tulla seksuaalisia vaikeuksia? Itse kokeilin omin päin max annosta eli 2*150mg+75mg ja oli ihan hyvä. Resepti oli 225mg.

Escitalopramista voi tulla eka vähän pääkipua ja mahakipua, mutta menee tosi nopeasti ohi ja sitten ei enää tuule. Mulla Venlafaxin tai Escitalopram kirkastutti näön takaisin normaaliksi, eikä paniikkihäiriötäkään enää tullut. Että kyllä niistä aina jotain apua on. Risperidon oli kanssa toimiva ja se oli eka psykiatrin määräämä lääke. Escitalopram on kanssa paljon halvempaa kuin Venlafaxin. Niin ja Risperidonista on myös vanhempi versio Haloperidoli joka luultavasti on tehokas.

Itsellä 15mg Escitalopram + 5mg (1/2 10mg) Olantsapin ei aiheuta mitään haittoja. Eikä aiheuttaisi myöskään 7.5mg Mirtazapin. Toki totuttelua voi alkuun vaatia.

Millaiset annokset se psykiatri määräsi? Töitä kyllä pystyt tekemään, jos ei liian isoilla määrillä aloita.
 
Nuo on varmaan ihan hyviä lääkkeitä. Itse käytän 15mg Escitalopramia. 10 ja 20mg olen kokeillut. Mirtazapin on ollut enimmäkseen 7.5mg, eli 1/4 osa 30mg tabletista. Nyt ei kumminkaan sitä ole vaan 5mg Olantsapin.

Tosiaan Venlafaxin on aika tehokas ainakin isoilla annoksilla, mutta saattaa tulla seksuaalisia vaikeuksia? Itse kokeilin omin päin max annosta eli 2*150mg+75mg ja oli ihan hyvä. Resepti oli 225mg.

Escitalopramista voi tulla eka vähän pääkipua ja mahakipua, mutta menee tosi nopeasti ohi ja sitten ei enää tuule. Mulla Venlafaxin tai Escitalopram kirkastutti näön takaisin normaaliksi, eikä paniikkihäiriötäkään enää tullut. Että kyllä niistä aina jotain apua on. Risperidon oli kanssa toimiva ja se oli eka psykiatrin määräämä lääke. Escitalopram on kanssa paljon halvempaa kuin Venlafaxin. Niin ja Risperidonista on myös vanhempi versio Haloperidoli joka luultavasti on tehokas.

Itsellä 15mg Escitalopram + 5mg (1/2 10mg) Olantsapin ei aiheuta mitään haittoja. Eikä aiheuttaisi myöskään 7.5mg Mirtazapin. Toki totuttelua voi alkuun vaatia.

Millaiset annokset se psykiatri määräsi? Töitä kyllä pystyt tekemään, jos ei liian isoilla määrillä aloita.
Escitalopramia muutama päivä 5mg sen jälkeen 10mg. mirtazapiniä 7.5mg. Tosi vaikeeta oli kyllä töissä kun pitäsi tehdä tosi tarkkaa hommaa. Jotenkin sellanen poissaoleva olo kun noita lääkkeitä otti, ja suu kuivuu koko ajan
 
Escitalopramia muutama päivä 5mg sen jälkeen 10mg. mirtazapiniä 7.5mg. Tosi vaikeeta oli kyllä töissä kun pitäsi tehdä tosi tarkkaa hommaa. Jotenkin sellanen poissaoleva olo kun noita lääkkeitä otti, ja suu kuivuu koko ajan
Epäilen että tuo mirtazapin aiheuttaa tuon. Ehkä sen kannattaa ottaa illalla melko aikaisin. Luulen että ei escitalopramista johdu. Saattaa toki olla että tuohon mirtazapiniin tottuu myös. Alku voi olla vähän totuttelua. Ilmeisesti tuo mirtazapin väsyttää pienemmällä annoksella enemmän kuin isommalla, eli tavallaan eri päin kuin yleensä. Mirtazapin parantaa unta ja kyllä se itsellä on muutenkin vähäsen auttanut. Kannattaa nuo haittavaikutukset kertoa sitten sille psykiatrille, niin se sitten päättää mitä kannataa tehdä.

Vielä tuo Escitalopram 10mg pitäisi olla aika mietoa, mutta kumminkin pitäisi auttaa. 20mg on ilmeisesti maksimi. Itse oon 10 tai 15mg käyttänyt. Ehkä kannattaa käyttää niin pientä annosta kuin vaan tulee apua, eli alkuun nuo 5 ja kohta 10. Tuota lääkettä ei pitäisi paljon huomata? Mutta Mirtazapin väsyttää ja voi se ehkä vielä päivälläkin vähän tuntua.
 
Välillä tuntuu että oma masennus taitaa johtua paljon yksinäisyydestä. En ole ikinä ollut sosiaalinen vaan hyvin ujo. Asiaa ei auta yhtään että ulkonäkö on ruman ja susiruman välillä. Taustalla koulukiusaus historia. Oikeita ystäviä ei ole ikinä ollut. Työ on >90% ajasta itsenäistä, eikä siinä tarvitse ihmiskontakteja paljoa.

Nyt kun ikää 35, niin vaikea keksiä mitään sosiaalista tekemistä. Viinoittelu ei maistu, ja terveysongelmat eivät muutenkaan siedä yhtä kaljaa enempää. Suurin osa tämänikäisistä ovat jo perheellisiä ja elävät lapsiperheiden arkea.

Okei, monet ihmisistä on kusipäitä ja mieluummin olen yksin kuin kusipäiden seurassa. Tämä ajattelumalli ei toki motivoi kavereiden hankkimista, mutta ketuttaa kun sovit työkaverin kanssa että mennään ajamaan kartingia ja odotat siellä hallilla, kaverista ei kuulu mitään, ei mitään ilmoitusta tai tekstaria. Lopulta itse soitat perään ja vastaus kuuluu: "ahh, en mä tuu sittenkään."


Pitäisikö liittyä Faceen?
Tällainen kanava on olemassa:
Rohkeus kannatti: Niko myönsi Facebookissa olevansa yksinäinen, jo sadat seuranneet perässä

Mitä tuolla käytännössä tapahtuu? Onko se joku chattailu vai miten tuollaiset ryhmät toimivat?

Monet hakee kaveria nettideitti palveluista. Monesti siellä on joku erillinen valintaruutu kaverihaulle. Mutta sitten ongelmana on se että monet kavereita hakevat eivät välttämättä vastaa jos laittaa viestiä, joten vastoinkäymisten sietokyky pitäisi olla hyvä.

Kävin lääkärillä eikä siellä edes tehty mitään masennustestejä. Määrättiin vain lääkkeeksi tuo Sertralin 50 mg ja sanottiin että tuplataan annos jos tuo ei riitä.
 
Useimmat masennuslääkkeet alkavat kunnolla vaikuttamaan vasta parin viikon päästä aloittamisesta. Joskus voi mennä pidempääkin.
 
Escitalopram 10mg neljättä päivää ja pää ihan puurona. Sinällään ok, kun voi heittää robo-moden ja painaa hommaa eikä mikään vaivaa tai stressaa harmaan pilven sisällä. Pitänee seurailla vielä joku viikko ja katsella muuta, mikäli tämä tekee vain zombieksi.
Siihen lääkkeeseen tottuu ehkä jotain kuukaudessa. Jos on liian vahvaa, niin 5mg saattaisi olla alkuun hyvä?

Itsellä nyt 10-15mg escitalopram. Ja 50 ketipinor ja 50 ketipinor debot. Jännästi näkö tarkentuu kun syö noita, eikä itsellä aiheuta mitään zombi oloa. Ei vaan tahdo nuokaan ihan kunnolla valitettavasti auttaa.
 
Viimeksi muokattu:
Useimmat masennuslääkkeet alkavat kunnolla vaikuttamaan vasta parin viikon päästä aloittamisesta. Joskus voi mennä pidempääkin.
Tämä. Ja niitä sivuoireita tulee monella, mutta ei niitä kannata etukäteen laskeskella, että nyt tulee pääkipu ja sit mahakipu ja sit levottomat jalat. Joillekkin tulee joillekkin ei, useimmiten ne oireet häviää sen 2-3vkon aikana. Pitää kuulostella omaa kroppaa, että miten se sivuoire haittaa omaa elämää, jos liikaa nii sit monesti lopetetaan ja vaihetaan. Ja ylipääätään niin, että onko nyt joku oikeesti muuttunut vai luulenko sen muuttuneen.

Tuolla vuorokauden ajallakin on väliä tosiaan. Osa lääkkeistä aktivoi, osa unettaa pienemmillä annoksilla.

Tärkeintä nyt kuitenki olis, että jos lääkäri määrää annoksen ja nousevat annokset yms. niin niitä noudatetaan, eikä lueta netistä, että paljonko oli hyvä jollakulla muulla, jos sitä ei ole siinä määräyksessä määritelty, että otat 25-50mg fiiliksestä riippuen tms. Ne annostusohjeet mitä lääkärit ja hoitajat esim. pääsee näkemään on aika pitkiä litanjoja, joissa pitää ottaa huomioon yhtä sun toista, kuten se, että mihin vaivaan lääkäri on lääkettä ajatellut määräävänsä.
 
Just tuohon escitalopramiin maksimi annos on 20mg ja ainakaan oman psykiatrin mukaan sitä ei tule ylittää.

Tuo 10mg escitalopram on minusta aika hyvä, koska tosiaan itsellä ei aiheuta zombi oloa ollenkaan. Mitään haittavaikutuksia ei ole. Itselle ei Cymbalta sopinut, kun tuli seksuaalisia haittavaikutuksia.

Lisäksi montaa ssri tai snri lääkettä ei saa syödä samaan aikaan.

Lääke kannattaa ottaa aina joka päivä ja sama määrä ja mielellään vielä esim aamusta samaan aikaan. Useinhan nuo vähän virkistää?

Psykoosi lääkkeet sitten taas nukuttaa. Esim ketipinor, olantsapin tai risperidon. Samoin mirtazapin masennuslääke nukuttaa.
 
Olen vieläkin todella pahasti kiinni ex-duuneissa, näen melkein joka yö millin tarkasti väreineen päiveineen unta kahdesta ex-duunistani, toinen on stressaava, toinen on ihan mukavan vaihteleva, ikävästi ne keskeyttää kellon soitto kun pitää herätä :(
menee hyvät "jatkot" hukkaan, ja onhan sitä todettu että jos herää pakosti "kesken unien " niin on todella pöllämystynyt olotila.

Ei jaksa enää kirjoitella yöllä ennen nukkumaan menoa, sängyssä kun makaa ennen nukahtamista niin on todella masentunut olotila.
Miettii _aina_ *kele, että ei ole ketään kenelle jutella, kukaan ei jaksa kuunnella, kun ei ole mitään psykan tapaamisiakaan, sitten joku ea-psyka löytyy "tahdotko jutella, me voitaisiin tavata kerran 1000 vuodessa" :facepalm:

Ketä toikin palvelee, mielummin annan romaani kerjäläiselle leivän ja limun ja juttelen sille 3h vaikkei se ymmärtäisi mitään huokaus.
Sitten kaikki ajatelmat päättyy, "ei ole ketään kenelle jutella, ainiih, sekin on kuollut, sekin on kanssa, ja sen kanssa keskustelin usein ja vaihdoin kuulumia, ai niin kuollut jo 20vuotta sitten, entäs se kiva kummi jonka luona kävin kesällä omakotitalon pihalla syömässä marjoja? ainiin, dementiakodin kautta hautausmaalle" o_O

Tosiasia on ettei elämästä tule mitään jos ajattelee omaa loppuaan, parasta vaan mennä kun on keskitie, ei siis ylä eikä alamäki, parrain hoito mitä tiedän on nukkuminen, ei koske, eikä masennus vaivaa....
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 156
Viestejä
4 485 424
Jäsenet
74 176
Uusin jäsen
Nahkapaska

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom