On kyllä "mielenkiintoista" tämä jatkuva ahdistus ja paska olo. Kai täytyisi vain syödä lisää ketipinoria ahdistukseen. 25mg otin aamulla, mutta ei mitään vaikutusta. Illalla sitten 50mg keti, 7.5mg mirta ja 150mg gapapentiini rupeaa nukuttamaan niin hyvin, että ei siinä mitään ikävää pysty ajattelemaan yhtään. En tiedä sitten ajatteliko psykiatri nostaa tuota mirtazapinin annosta vai miksi kyseli.
Ilmeisesti vain ekaa kertaa osastolle joutuisi, jos pääsen/haluan sähköhoitoon. Vielä hämärästi muistan, että joskus vuosia sitten olo oli parempi ja kait ihan normaali. Lääkärin nään pikaisesti ensi viikolla. Niin ja osastolle kuulemma joutuisi, mutta pakko kai sinne on mennä, jos ei muuten pääse?
Siis oletko sinä aikaisemmin ollut sähköshokissa?
En ole "onneksi" vielä ollut.
Lainauksen lainaus:Nyt osui teksti sen verran naulan kantaan, että pakko jakaa.
Jos muutos elämäntavoissa parempaan on Sinulle ajankohtaista, niin Jarnon ”ripityksen” lukeminen kannattaa ehdottomasti ottaa toteutukseen.
Lisättynä vielä paatosta perään totean, ettei todellakaan harjoittelussa kannata lähteä korostamaan tehokkuutta ja suurempia treenimääriä, jos ei sitä ennen (ja varsinkin myös sen kanssa!) saada tapahtumaan riittävän laadukkaasti ja säännöllisesti panostuksia perusasioihin kaikkien tärkeimpien hyvinvoinnin ja suorituskyvyn osatekijöiden muodossa!
Juuri ominaisuuksina liikkuvuus ja siihen liitettynä kehonhallinta ovat nykyajan ihmisillä yleisellä tasolla keskimäärin todellakin jossain surkeuden ja keskinkertaisuuden välimaastossa. Samoin kuormittumisen ja palautumisen tasapaino on hyvin useilla ylivoimainen haaste tulla saavutetuksi. Nämä asiat voin vähintään todeta myös itse jo kohta 10 vuoden valmennuskokemukseni perusteella.
Näkyvää tulosta esim. kehonkoostumukseen ja suorituskykyyn liittyen voidaan saada aikaan tekemällä niitä osin vääriä asioita (, mitkä voi periaatteessa olla usein niitä oikeitakin, mutta vain suoritettuna väärään aikaan), MUTTA harmittavasti matka voi jäädä myös varsin lyhyeksi.
Kun kuitenkin lähdetään kokonaisvaltaista hyvinvointia korostavan muutoksen pariin ja mahdollisimman pitkään kestäviä tuloksia kohti tulisikin osata ottaa huomioon myös kaikki todennäköiset ongelmat ja haasteet näiden asioiden parissa:
-riittävät henkiset voimavarat
-hyvät asento- ja liikemallit arjen ja harjoittelun toiminnoissa
-laadukas ja monipuolinen harjoittelu
-riittävä arkiaktiivisuus
-terveellinen ja hyvä ravitsemus
-riittävä palautuminen
Korostuksessa oikealla tasolla kaikki nuo yllä olevat kulkee muutos eteenpäin varmemmin saavuttaen tuloksia nimenomaan pysyvästi ilman turhia riskejä matkan keskeytymisestä esim. voimavarojen loppumiseen tai loukkaantumiseen.
Toivottavasti Jarnon ja myös minun jatkoajatusten kautta tähän vuodenaikaan varsin tyypillinen muutostavoittelu ottaisi kokonaisvaltaisen, kestävälle pohjalle rakentuvan, riittävän järkevän ja pitkäjänteisen reitin kohti Sinulle parhainta eteenpäin menemistä.
TiivistelmäNoniin, tässä tulee pieni ”ripitys” treenaamiseen liittyen! Ajattelin näin vuoden alkuun nimittäin avata hieman lisää omaa ajatusmaailmaa harjoitteluun ja siihen liittyviin ongelmiin liittyen. Lue tämä teksti ajatuksella ja jos alkoi ottamaan päähän - niin luultavasti osuin kohteeseen
Törmään jatkuvasti niin nuorten kuin aikuistenkin kanssa samaan ongelmaan: on treenattu liian kovaa ja keho on aivan tukossa (ja monesti mieli siinä samalla). Kehossa tuntuu erilaisia ongelmia ja kiputiloja, mutta niiden kanssa on vain opittu elämään ja ne on jo ikään kuin unohdettu. Voit nyt miettiä omalla kohdallasi oikeasti sitä, miltä kehossasi tuntuu juuri nyt. Pystytkö nostamaan ongelmitta kätesi pään yläpuolelle? Pystytkö laskeutumaan ongelmitta syväkyykkyyn ja olemaan siellä helposti minuutteja? Onko sinulla kipuja niskan tai alaselän alueella? Miltä takareitesi tuntuvat, onko niissä kireyttä? Entäs lonkan koukistajat ja lantion alue? Jos jossain näissä tuntuu ongelmia, niin ne vaikuttavat välittömästi harjoitteluun ja omaan hyvinvointiisi. Olet ehkä tottunut elämään niiden kanssa, mutta sinun ei pitäisi sallia sitä!
Mitä ratkaisua olet käyttänyt tällaisissa tilanteissa? Moni seuraa samaa kaavaa: kun olen tarpeeksi jumissa, menen hierojalle, joka auttaa. Mutta kas kummaa, pian olen jälleen jumissa. Menen taas hierojalle, joka auttaa hetkeksi. Oletko kuitenkaan syventynyt kuuntelemaan ongelmaa ja tutkimaan sitä mistä se johtuu? Lähtökohtaisesti suurin osa ongelmista kehossamme johtuu passiivisuudesta. Emme enää liikuta monipuolisesti kehoamme sille luoduilla liikeradoilla, sekä istumme entistä enemmän ja huonommissa asennoissa. Passivisuus aiheuttaa kireyttä kaikkialle kehoomme ja ”sammuttaa” meiltä liikeratoja, joita emme enää käytä. Tähän ei enää valitettavasti muutama takareiden venytys lenkin jälkeen auta. Eniten kuulemani lause onkin ”pitäis venytellä”, mutta harvapa sitä oikeasti tekee. Ja tämän lisäksi vielä harvalle se venyttely oikeasti tuo tuloksia tai on oikea avain jumitilojen poistamiseen ja ehkäisyyn.
Toinen yleinen ajatusmalli on että ”treenin pitää olla kovaa, jotta se vaikuttaa!” ja ihmiset jakelevat ”no pain, no gain!” -tyylisiä quoteja (johon joskus itsekin aikanaan syyllistyin
Kuinka moni meinaa aloittaa uuden vuoden treenit ”täysillä”? Kuinka moni meinaa ”rankaista itseään/kehoaan” laiskottelusta ja herkuttelusta? Muista se, että ei kehosi ole tehnyt sinulle mitään pahaa, mistä sitä pitäisi rankaista? Kehosi on se joka yrittää kaikin keinoin selviytyä ja auttaa sinua - miksi siis me rankaisisimme sitä? Miksi emme kehittäisi sitä yhteistyössä ja hyvällä fiiliksellä?
Ja kuinka moni on törmännyt siihen ilmiöön, että uuden kuntoprojektin aloittamisen jälkeen muutaman viikon sisällä iskeekin vaikkapa paha flunssa päälle ja projekti jää siihen? Oletko miettinyt ikinä sitä, että tämä johtuu juurikin siitä, ettei keho ollut tottunut kuormitukseen. Se rasittui liikaa ja fiksuna suojamekanismina se löysi tien päästä pois tilanteesta? Tai pahimmassa tapauksessa elimistömme pois pääseminen kovasta ja kuormittavasta treenistä aiheutti vamman? Jos keho ei ole tottunut johonkin, emme voi vain olettaa, että se sitä sietäisi. Jos olet 10 vuotta sitten pystynyt tekemään 100 punnerrusta tai juoksemaan maratonin, et voi kuitenkaan olettaa sitä, että kehosi kestäisi samaa kuormitusta tänä päivänä, jos et ole sitä ylläpitänyt. Aina, painotan sanaa AINA, sisäänajo harjoitteluun tai uuteen lajiin tulee tehdä todella rauhallisesti ja varovasti. Tiedän että se voi tuntua tylsältä, mutta onko tylsempää kuitenkin lopettaa treenit nopeasti, kun keho ei sitä kestäkään? Tai lopettaa motivaation hiipumisen takia, kun jokaisen treenin jälkeen fiilis kehossa on kuin sen päältä olisi ajettu rekalla.
Edelleen kuulen lauseita ”mun personal trainer on niiiiiiin hyvä, jalkatreenin jälkeen en kävellyt viiteen päivään!”. Ei, personal trainerisi ei todellakaan ole hyvä tällaisessa tapauksessa. Miksi kehoa on kuormitettu niin paljon, että kaikki tekeminen on rajoittunut sen jälkeen? Miksi harjoitusta ei tehty sinun kehollesi sopivalla tasolla, josta keho palautuis järkevästi ja uudet treenit voitaisiin toteuttaa vaikkapa jo muutaman päivän jälkeen? Ohjattiinko sinulle palautumiseen auttavia harjoitteita tai sitä mitä sinun tulee tehdä treeniä seuraavina päivinä? Enpä usko että kovinkaan monelle. Harva tarvitsee äärimmilleen vietyä kuormitusta, vaan huomattavasti parempia tuloksia saadaan hieman vähemmän kuormittavalla treenillä, jota voidaan toistaa useammin.
Moni myös ajattelee että ”olen hyvässä kunnossa kun käyn 3 kertaa viikossa ryhmäliikuntatunnilla” tai ”olen hyvässä kunnossa kun minulla on isot lihakset punttiharjoittelun ansiosta”. Mutta kokeilepa miettiä sitä omaa kehoasi (tai tuttusi kehoa joka noin ajattelee) yllä mainituilla tavoilla. Saatatkin havaita sen, että kyseessä voikin olla illuusio. Isot lihakset eivät takaa hyvää kuntoa, jos et pysty vaikkapa juuri ongelmitta nostamaan käsiäsi pään yläpuolelle täysin suorana hartioiden levyisestä asennosta, ilman että alaselkäsi notkahtaa. Kolme tuntia ryhmäliikuntaa tuskin riittää pitämään kehoa vetreänä, jos vastapainona istumme pitkät päivät toimistolla ja siihen päälle vielä kotona sohvalla. Tai jos niillä tunneilla aina toistetaan samanlaisia juttuja, joissa ei huomioida vaikkapa kehon täysiä liikeratoja ja harjoittelun eri tasoja. Teemme samanlaisia juttuja samalla tavalla ja odotamme erilaisia tuloksia? Kuulostaako jotenkin hassulta? Tai harvemmin teet mitään 200kg kyykkytuloksella, jos et pysty polviltasi leikkimään lasten kanssa lattialla kun ”mua nyt särkeen noihin polviin”.
Kuinka paljon muuten istut päivässä? Nopeasti ajateltuna monen vastaus jää todellisesta luvusta varsin kauas. Mieti mitä teet aamulla herätessäsi ja miten oikeasti päiväsi menee. Istutko aamukahvilla/aamupalalla, istutko matkalla töihin autossasi/bussissa, istutko töissä ja siellä lounaalla/kahvitauoilla, menetkö töiden jälkeen kuntosalin laitteisiin istumaan, istutko illalla sohvalla/ruokapöydässä/iltapalalla. Todellisuudessa monelle tämä istumiseen käytetty aika onkin huomaamatta yli puolet vuorokaudesta. Viikossa on yhteensä 168 tuntia ja jos näistä liikuntaan käytetään 3 tuntia, niin se on oikeasti vain 1,7%. Mitä luulet siitä, onko jäljelle jäävällä 98,3% merkitystä? Mitä me voisimme tehdä? Kerron siitä vielä hieman alempana.
Olen myös todella paljon huolestunut nuorten liikunnasta ja hyvinvoinnista. Olen valmentanut lähivuosina useita huipputason junnu-urheilijoita ja havainnot ovat olleet kohtuullisen pelottavia. (Disclaimer: toki nyt hieman yleistän, mutta mennään nyt niillä kokemuksilla mihin itse olen törmännyt, joita on paljon) Monella on jo nuorella iällä ajauduttu tilanteeseen, jossa kehon kireystilat ovat normaaleja ja ne rajoittavat liikeratoja ja harjoittelua. Voimaharjoittelu on jäänyt 80/90-luvun malleihin ja loukkaantumiset ikäryhmissä alkavat olla arkipäivää. Palauttavia harjoitusviikkoja ei ole ohjelmoitu harjoitteluun ja normaalit lajitreenit vedetään aina ”täysillä”. Minkälaisia ongelmia voimme olettaa näillä nuorilla olevan sitten aikuisiällä, jos harjoittelua jatketaan samaan malliin? Kireystilat ja ylirasitukset eivät poistu itsestään. Keho tarvitsee hyvää palautumista kehittyäkseen. Liikkuvuudesta ja kehon toiminnallisuudesta tulee pitää hyvää huolta. Tekniikoiden suoritustavoissa ei saa tinkiä, koska keho tulee kuormittumaan muuten vääristä kohdista… ja tämä johtaa ennemmin tai myöhemmin suuriin ongelmiin. Samaa näen jatkuvasti myös aikuisten liikunnassa ja varsinkin miesten lajeissa oheis/voimaharjoittelussa mennään edelleen ”äijämeiningillä”. Miksei mentäisi fiksusti ja kehoa kuunnellen? Turvallisesti ja kehittävästi.
Olen tiivistänyt hyvän harjoittelun perusteet kahdeksaan sanaan, jotka ovat:
”Huonot toistot, huonot tulokset. Hyvät toistot, hyvät tulokset.”
Näin se harjoittelu pitäisi olla! Miksi kuitenkin monelle edelleen tärkeintä on toistojen määrä tai se kilomäärä tangossa? Miksemme vain voisi jättää egoa nurkkaan ja miettiä mitä kehomme oikeasti tarvitsee? Laadukkaita suorituksia täysillä liikeradoilla, liikkuvuutta ja toiminnallisuutta. Miksi haluaisimme opettaa kehollemme vääriä suoritustapoja ja malleja toimia? Ennemmin tai myöhemmin nämä johtavat vain ongelmiin. Miksi niin monella on kiire vaikkapa kyykätä levytanko niskassa, jos kyykky kehonpainollakaan ei luonnistu kunnolla? Minne meillä on yleensäkään mikään kiire? Jos haluamme voida hyvin vielä 10 tai 20 tai vaikkapa 50 vuoden päästä? On aika ottaa järki käteen ja kehittää kehoa järkevästi ja pitkäjänteisesti.
Meidät on LUOTU LIIKKUMAAN ja sitä jokaisen pitäisi tehdä jokainen päivä mahdollisimman paljon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tulisi tehdä kovia treenejä ja ajallisesti pitkiä harjoituksia jatkuvasti. Ei tämä ei todellakaan tarkoita sitä. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän jokaisen tulisi liikuttaa kehoamme päivittäin sen luonnollisilla liikeradoilla, kevyesti ja kehoa öljyten. Meidän tulisi välttää pitkiä passiivisia taukoja, vaan vaikkapa työpaikallakin nousta tuolista ylös 20 minuutin välein ja kevyesti liikuttaa ja availla kehoa. Heti aamulla herätessä voit availla kehoa isoilla kiertoliikkeillä ja taivutella sitä jokaiseen suuntaan muutaman minuutin ajan. Päivällä voit aina sopivissa väleissä käydä muutaman kerran kyykyssä, pyöritellä hartioita ja rutistella lapaluita yhteen, pyöritellä ranteita ja kiertää rankaa muutamaan otteeseen. Illalla voit rauhoitella kehoa kevyellä pehmeällä liikkeellä, vaikkapa lattialla maaten ja polvia puolelta toiselle tiputellen. Lisää myös iltaan pieni rauhoittumis- ja hengittelyhetki ja voit huomata huomattavaa parannusta myös unen laatuusi.
Tällainen kevyt liike pitää ns. kehomme elossa ja se ei kuormita sitä lisää - vaan päinvastoin! Kokeile tällaista lähestymistapaa muutaman viikon ajan ja lupaan, että saat varmasti huikeita tuloksia. Moni meistä on yrittänyt venyttää jumeja auki passiivisilla venytyksillä, saamatta sen enempää tuloksia. Aktiivisella kehon liikuttamisella kaikki valmennettavani ja harjoituksissani kävijät ovat huomanneet nopeasti todella positiivisia vaikutuksia. Kun käytämme kehoamme, se myös tottuu siihen, se alkaa avautumaan ja antamaan tilaa liikkua. Jos emme ikinä käytä tiettyjä liikeratoja, niin miten voimme kuvitella sitä, että keho itsestään avaisi niitä? Tällaista matalan kuormitustason liikettä voit tehdä jokainen päivä ja paljonkin, se toimii samalla myös palautumista edistävästi. Toki tehokkaammallekin harjoittelulle on paikkansa, mutta tällainen kehon liikuttaminen ja monipuolinen käyttäminen on jäänyt valitettavasti todella monella täysin käyttämättä. Ja se on TODELLA TÄRKEÄÄ hyvinvointimme ja kehomme toiminnallisuuden kannalta, myös jo ihan aineenvaihduntaakin ajatellen. Kuinka voimme vaikkapa pudottaa painoa, jos kehomme aineenvaihdunta on koko ajan jumissa?
Ja hyvinvointi ei liity pelkästään fyysiseen hyvinvointiin, vaan myös henkiseen hyvinvointiin. Jos kehomme on täysin jumissa, kuinka me voimme henkisesti olla täysin avoinna? Kuinka monen stressaantuneen ihmisen olet nähnyt kävelevän hyvässä ryhdissä, leuka ylöspäin ja katseessa positiivinen valo? Et varmaankaan ole. Tällöin jo meidän asentomme on käpertynyt kasaan ja katselemme ennemmin lattiaan - kuinka tästä asennosta voi sitten harjoitella hyvin? Avaa kehoasi niin myös mielesi avautuu!
Muista siis se, että meidät on LUOTU LIIKKUMAAN. Use it or lose it -sanonta pitää hyvin paikkaansa. Jos emme käytä kehoamme monipuolisesti, miten voimme olettaa siltä sitä, että se toimisi monipuolisesti ja voisi hyvin?
Lupaa tänä vuonna keskittyä kuuntelemaan kehoasi oikeasti ja tarjoa sille paljon kevyttä ja monipuolista liikettä. Lupaa että lähdet maltilla harjoittelemaan ja annat kehosi tottua uusiin ärsykkeisiin. Lupaa ettet tingi suoritusten laadusta. Lupaa että luovut siitä ajatuksesta, ettei kevyt liike ei olisi liikuntaa. Mene luontoon, kävele, liikuta kehoasi monipuolisesti, tee arkiaskareita - kaikki tämä on kehollesi todella palkitsevaa pitkässä juoksussa. Palkitsevampaa kuin vuoden lopussa laskettujen kovien treenien yhteismäärä tai se 2,5kg lisää tangossa. Unohda ulkoiset paineet ja vertailu, sekä ”mun pitäisi olla sitä ja tätä, jotta voisin tehdä sitä ja tätä” -ajatukset ja keskity omaan hyvinvointiisi juuri sillä tasolla millä olet.
Muista että olet juurikin hyvä siinä millä tasolla olet! Jokainen meistä voi pienilläkin muutoksilla parantaa omaa hyvinvointiaan helpostikin. Muista ettei sinulla ole kiire minnekään.
Loistavaa Uutta Vuotta kaikille ja onnittelut sinulle, joka jaksoit lukea tänne asti! Laita vaikka kommentti alle jos pääsit loppuun asti ja kerro mitä ajatuksia tämä teksti sinussa herätti.
PS. Itsehän olen siis yllämainitut kaikki virheet jo tehnyt ja väärät ajatusmallit harjoittelussa olivat päässäni yli 20 vuoden ajan. Lukuisat loukkaantumiset, kehon toiminnan häiriöt ja laaja-alainen kouluttautuminen liikunnan ja hyvinvoinnin kentällä avasivat kuitenkin silmäni. Ja tämä on se mitä haluan nykyään jakaa.
Terkuin,
Jarno Härkönen
Personal trainer, joogaopettaja
Liikkuvuus- ja kehonpainoharjoitteluun erikoistunut valmentaja
Kouluttaja ja perustajajäsen Personal Trainer Akatemia
Perustaja ja valmentaja Yoga & Movement Center, Espoo Tapiola
Kirjat: Kehonpainoharjoittelu Movement (2015), 30 askelta toimivaan kehoon ja mieleen (2016)
Ei saisi kai liikaa ajatella ahdistavia asioita
Hyvä juttu.
---
olen tosi kiukkusen vaarallinen väsyneenä, pakko jo on pakko lähteä niin otan rauhoittavaa, ihan muitten ja omaksi turvaksi..Periaatteessa vähän saman tyylistä täällä. Reilu vuosi sitten avauduinkin psykiatrin ja hoitajan käynnillä ja siitä tuli todella hyvä olo. Psykiatri teki samalla reseptin Risperidoniin ja 6kk kuntoutustukea lisää. Viimeksi sain kai vähän pidemmästi kt:tä ja vakuutusyhtiöltä tuli siitä hyväksytty päätös.Lyrican jätin poies kun ruusu valvir loppui ja jalkasäteily lakkasi.
Heräsin 09, liian aikaisin, kävin kaupassa hakemassa kuukauden ruuat pakkaseen jne. pitää lähteä vielä liikenteeseen, otin rivatril 0.5:sta kolme lisää, olen liian vaarallinen muitten kanssa, tekisi mieli haistattaa vastaan kävelijöille pitkät paskat ja sanoa taksikuskille suoraan että fitut kun ei osaa keskustella asiakkaan kanssa
Ota selvää riskeistä, ennenkuin menet. Ei ole todellakaan suositeltavaa touhua, ellet ole itsemurhavaarasssa (tosin evidenssi senkään estämiseen on pitkässä jouksussa huono).
Kiitoksia varoittelusta.
Olet asian ytimessä. Sähkön antaminen on yhtä kuin lääkärin aiheuttama epileptinen kohtaus. Shokista toipuminen on samanlaista kuin kovasta kohtauksesta. Pienelle osalle tulee jopa euforisia kokemeuksia. Mielestäni nämä kokemukset vastaavat niitä harvinaisia epilepsiapotilaita, jotka tuntevat henkiä, jumalan,yhteyden maailmaan yms. kohtauksen jälkiefektinä. Tämä on mielenkiintoinen aihe, kirjoitellaan lisää, kunhan pääsen kotiin/koneelle viihteeltä.
Vähän selasin noista lisää ja ehkä on siirrytty tuosta sähköhoidosta pois ja magneettistimulaatio (TMS) voisi olla seuraava juttu. TMS on vain aika uusi ja ehkä kokemuksiakaan ei vielä kovin paljoa ole.
Yle: Nuorten masennus parani magneettistimulaatiolla Peijaksessa
Kannattaa olla kumminkin aina varautunut, ettei ihme parantuminen ole selitetty hienolla, toispuolisella kertomalla toispuolisesta ilmiöstä, jossa positiivinen vaikutus on saattanut lähteä niinkin yksityisestä ilmiöstä, kuin roskiksien tyhjentämisestä jossain palvelutalossa.
Minua on masentanut koko viikonlopun jo, taas luisuu elämä tuohon tuonelan syvään kraateriin, ei ole mitään tekemistä ja kaikki tekeminen on fakea, eli "kunhan nyt teen vaan", ei huvita mikään ja paha olo, ei jaksa soitella tuttaville ja kysellä kuulumisia kun ne on kuitenkin "mulla on kiire, mitä asiaa Sinulla on", viikonloppuna piti ottaa tuplat rivatril 0.5:t kun tuntui että tahtoo vaan kuolla poies että loppuu tämä kituminen, ei näe missään elämän virtaa eikä iloa, leffoja olisi koneella vaikka kuinka mutta kun ei huvita oikein mikään, ruokaakin on pakko tehdä, ehkä lähden kaupasta hakemaan kaffetta että on taas yksi hiton tekosyy nähdä ihmisiä ja päästä tästä itsesäälistä poies
Huokaus 
Ei kannata harmitella tuota muitten "kiireellisyyttä" ja siitä itsensä jääväämistä.Minua on masentanut koko viikonlopun jo, taas luisuu elämä tuohon tuonelan syvään kraateriin, ei ole mitään tekemistä ja kaikki tekeminen on fakea, eli "kunhan nyt teen vaan", ei huvita mikään ja paha olo, ei jaksa soitella tuttaville ja kysellä kuulumisia kun ne on kuitenkin "mulla on kiire, mitä asiaa Sinulla on", viikonloppuna piti ottaa tuplat rivatril 0.5:t kun tuntui että tahtoo vaan kuolla poies että loppuu tämä kituminen, ei näe missään elämän virtaa eikä iloa, leffoja olisi koneella vaikka kuinka mutta kun ei huvita oikein mikään, ruokaakin on pakko tehdä, ehkä lähden kaupasta hakemaan kaffetta että on taas yksi hiton tekosyy nähdä ihmisiä ja päästä tästä itsesäälistä poies
Itse kävin tässä joku päivä pyöräilemässä. 3.5 km ja sama matka takaisin. Taisi olla ihan virkistävää, mutta ei nyt aivan heti jaksaisi uudelleen.Minua on masentanut koko viikonlopun jo, taas luisuu elämä tuohon tuonelan syvään kraateriin, ei ole mitään tekemistä ja kaikki tekeminen on fakea, eli "kunhan nyt teen vaan", ei huvita mikään ja paha olo, ei jaksa soitella tuttaville ja kysellä kuulumisia kun ne on kuitenkin "mulla on kiire, mitä asiaa Sinulla on", viikonloppuna piti ottaa tuplat rivatril 0.5:t kun tuntui että tahtoo vaan kuolla poies että loppuu tämä kituminen, ei näe missään elämän virtaa eikä iloa, leffoja olisi koneella vaikka kuinka mutta kun ei huvita oikein mikään, ruokaakin on pakko tehdä, ehkä lähden kaupasta hakemaan kaffetta että on taas yksi hiton tekosyy nähdä ihmisiä ja päästä tästä itsesäälistä poies
Kai siis "normaalia" ja kuuluu tuohon 32.2.Nyt vasta tajusin mitä hait takaa
Ja varmennetaan tuo vielä, sillä huomasin tuon kirjoittamani kommentin lukiessa sellaisen kirjoitusvirheen, että se voi häivyttää alkuperäisen tarkoituksen ytimen. "Yksityisestä ilmiöstä" oli alunperin tarkoitettu "yksinkertaisesta ilmiöstä".Nyt vasta tajusin mitä hait takaa
Levottomat jalat
Levottomat jalat | Suomen Parkinson-säätiö
Kannataa säästää rahaa pikkuhiljaa ja varata aika yksityiselle neurolle, niin saa mielenrauhan asian suhteen. Ennen levottomien jalkojen diagnoosia pitää sulkea pois muita sairauksia. Lisäksi sekä ketiapiini ja mirtatsapiini voivat itsessään aiheuttaa kyseisen sairauden puhkeamisen.
Onhan se varmaan aiheellista käydä pitkästä aikaa. Itselle ei ole vielä tullut kirjettä uudesta paikasta. Vähän on jalat kipeät. Lääkkeitä vähän säädin pienemmälle. Illalla 50mg ketipinor ja 50mg ketipinor depot. Aamulla 10mg escitalopram ja 150mg gabapentiini. Just ja just saa tuolla ketipinorilla nukuttua riittävän sikeästi ja jos ottaisin illallakin tuon gabapentiinin, niin paremmin nukuttaisi.Mää soitin psykahoitajalle lääke-annoksen nostosta, tahtoo että tapaan psykan, sanoin että eihän siitä ole kuin 20v niin mikäs kiire tässä on, antaa mennä kun on alamäki, evvk koko ämmä
Akuutti | yle.fi | Arkistoitu
Toivottavasti saisit lisää lääkettä, mitä lääkettä pyytäisit isontamaan?Mää soitin psykahoitajalle lääke-annoksen nostosta, tahtoo että tapaan psykan, sanoin että eihän siitä ole kuin 20v niin mikäs kiire tässä on, antaa mennä kun on alamäki, evvk koko ämmä
Lyrica se oli. on sitä mulle vielä varattuna, mutta vain hermosärkyyn. Tarvittaessa otan sitä ja selkä oli tänään perhanan kipeä, otin panadolia auttoi sitten.
Hyvä että ei kumminkaan käynyt mitään.Lyrica se oli. on sitä mulle vielä varattuna, mutta vain hermosärkyyn. Tarvittaessa otan sitä ja selkä oli tänään perhanan kipeä, otin panadolia auttoi sitten.
Rivatrilia 0.5 otan 2kpl / vrk.
nytten nostan 5*vrk:teen kun on masista. Normaalisti uusivat lääkkeet 8arkipäivässä, nytten sanoivat että Rivatril on arka lääke reindeer spottingin vuoksi että sitä uusitaan vasta kun purkissa on parit pillerit jäljellä, ehkä osviittaa antaa että epikriiseissä on tapaus yliannostus 40*2mg rivaa. nooh nuorena sitä tulee tehtyä kaikkea "tyhmää"
Marko Kilven kolumni: Suomi on mielenterveysongelmien luvattu maa
Persoonallisuushäiriöt
Kyllä, ja niin se on myös vielä toistaiseksi hallinto ja "julkinen totuus" näiden vanhempien käsialaa.
Selasin tuon kuvan vielä läpi. Itsellä ei ole kuin masennuksesta tuo koodi. Mutta nyt sain postin kautta paperin tarkemmista tiedoista, joita lääkäri ei ole minulle edes kertonut. Oli tuota samaa skitsodisia piirteitä ja harhaisia piirteitä. Noilla ainakin viimeksi tuli kuntoutustukea, eli määräaikaista eläkettä. Eihän noita harhoja onneksi kokoajan ole, mutta jos esim pakotettaisiin taas töihin, niin helpolla tulisi niin paljon ahdistusta ja paniikkia, että tulisi myös harhoja.Tossa helposti saatuna mun diagit:
Toki nuo useat erilaiset persoonallisuushäiriöt lievinäkin on myös aika vakavia juttuja. Ja kun niistä ei ole edes itselle mitään kerrottu koskaan
*HIH *Kyllä sähköhoitoa annetaan edelleen.
Kuolemisen toiveet, masensi jälleen iltapäivällä miljoonalla, onneksi oli ruåtsin kurssi 18:15-19:45 ja sain pääni selväksi.
Tässä vähäsen ajatuksia hämärän rajamailta...
Hitto kun välillä masentaa niin että luojalle kiitos ei ole mitään muuta kättä pidempää kuin tylsä leipäveitti, joku käsiase olisi kiva, sekunnissa game over ja sillä selvä, ala nyt itteään kiduttaa kun vintti pimenee ½h:ssa kun valtimot vetää auki ja sitä sotkua sitten kun en omista edes ammetta, ihme touhua tämä skitson elämä, miten ihmisellä voi mennä niin "huonosti" (väärä sanoa _huonosti_ minusta ihmisellä ei tarivitse mennä _huonosti_ että tahtoo lopettaa oman elämänsä) että tahtoo tappaa ittensä, tahtoo vaan nukkua ikuisesti ilman mitään velvollisuuksia, teennäisyyksiä, mitään sontaa?
Monet skitsot vetoaa; "ajattele mitä MUUT ajattelee? ne TARVITSEE sinua"
Kerran sain ostettua mannelta 21:n kiväärin laatikolla johon meni 8 patia, kertalaukastava vanha romu, eihän sen kanssa saa kun naarmuja , lopulta heitin sen vesijärveen, ritzakin on parempi, kyllä jos olisin saanut kuten halusin käsiaseen niin olisin jo kunnolla taivaallisessa hiippakunnassa, enkä täällä jauhamassa soopaa.
Yks ämmä leikkii "rouvaa", "minä en tykkää siitä-en tykkää tästä, voisitko olla puhumatta siitä kun minä en jaksa kuunnella sitä, voisitko lopettaa tuon, sillä minä yritän syödä ja nauttia ruuasta" tekopyhä eukko. Jollei kelpaa niin menkööt muualle koko paikasta missä minä olen, kerran vielä avaudun sille kunnolla ja sanon suoraan:
"Tee yhteiskunnalle palvelus ja kuole pois"
Keksin tuossa muuten Poltergeizt leffoista kivan jutun:
"Tulkaa ihmiset valoon, siellä on pelastus, kulkekaa suoraan kohti kirkasta valoa, kohtia pendolinon ajovaloa, siellä on rauha"
Se ittensäkin *nopeasti* tappaminen on välillä melko "vaikeaa" kun tietää että se on VAIN menolippu ja sillä soronoo, ei ole muistoja eikä mitään, ei ole väliä vaikka sulla on tallissa Mese C200 kompressor taikka tilillä 90 miljardia egeä yms..
Se on rehellisesti tupla ja kuitti, siksi sitä miettii pahasti.
kerran tuossa itse mietin readyna ja melkein, mutta sitten tuli joku skitzi että "hello, viikatemies on tossa ja mää olen tässä. homma on nyt mun käsissä"
Se viikatemiehen ja kuoleman katsominen silmästä silmään oli sellainen kokemus joka antoi rehellisen (jehova wittness) herätyksen että Waude, tätä en olekaan kokenut koskaan, tätä asiaa pitää sulatella jonkin aikaa, ja nyt sitä ollaan mietitty jonkin aikaa.
Kerran kerroin kaverille että hyppään rekan alle, kaveri kirosi että et varmasti aiheuta rekkakuskille sellaisia traumoja, olin todella otettu ;(
Nämä fiilikset ovat todella rasittavia, en katso että tämä on mitenkään kenenkää ongelma, jokaisella ihmisellä on velvollisuus _vain_ omasta itsestään ja _oikeus_ tehdä ruumiilleen mitä tahtoo..
btw. sain samalle päivälle kuin hematologille ajan 11.04 10:10 suomalaiselle kunnon lekurille että saan nostettua rivatrilit takaisin wanhaan tyyliin eli 1mg->2/3mg:aan, olen nyt käyttänyt opaa, mutta ne väsyttää sikana...
Jotain sitä tosiaan täytyisi keksiä, että masentava ja kipeä olo lähtisi pois ja muuttuisi taas normaaliksi oloksi. Nyt on tullut uudesta hoitopaikasta kirjeitä kolmelle eri henkilölle ja joku lappunen täytettäväksi. Kai valitan taas tuota jalkojen jatkuvaa kipua ja ahdistavaa oloa.
