Masennus

[Memory]

Huomasin yöllä kun menin nukkumaan ja koira leikki pallolla että pelotti melko pahasti tämä elämä, pelkää elää elämäänsä, tuossa yöllä ennen nukahtamista tulee karmeasti mieleen kaikkea mielenkiintoista.
Kaipa se siitä ennen loppua alkaa alusta tjsp..

 

[jm82]

Huomasin yöllä kun menin nukkumaan ja koira leikki pallolla että pelotti melko pahasti tämä elämä, pelkää elää elämäänsä, tuossa yöllä ennen nukahtamista tulee karmeasti mieleen kaikkea mielenkiintoista.
Kaipa se siitä ennen loppua alkaa alusta tjsp..

On kyllä "mielenkiintoista" tämä jatkuva ahdistus ja paska olo. Kai täytyisi vain syödä lisää ketipinoria ahdistukseen. 25mg otin aamulla, mutta ei mitään vaikutusta. Illalla sitten 50mg keti, 7.5mg mirta ja 150mg gapapentiini rupeaa nukuttamaan niin hyvin, että ei siinä mitään ikävää pysty ajattelemaan yhtään. En tiedä sitten ajatteliko psykiatri nostaa tuota mirtazapinin annosta vai miksi kyseli.

Joskus kokeilin omin päin max annosta venlafaxinia 375mg ja mielestäni se auttoi, on vaan kallista ja ehkä sivuvaikutuksia on tosi paljon. Olo oli kumminkin hyvä.

Luin siitä TMS hoidosta ja ilmeisesti ei ole niin tehokas kuin sähköhoito ECT. Eli kait mieluummin haluaisin tuohon tehokkaampaan sähköhoitoon. Jos psykiatri ei anna siihen lähetettä, niin voisin kai vaihtaa asuinpaikkaa muualle ja kokeilla mennä toiselle lääkärille valittamaan. Onneksi hullua on helppo esittää Ilmeisesti vain ekaa kertaa osastolle joutuisi, jos pääsen/haluan sähköhoitoon. Vielä hämärästi muistan, että joskus vuosia sitten olo oli parempi ja kait ihan normaali. Lääkärin nään pikaisesti ensi viikolla.

Niin se psykiatri tosiaan sanoi että pitkäaikainen masennus on hankala hoitaa. Ja että sähköhoitoa yleensä annettaisiin vain nopeasti tulleelle masennukselle tai psykoottisuudelle, ei siis pitkäaikaiselle masennukselle. Lisäksi sähköhoidon teho hiipuisi nopeasti ja kohta olisi taas masentunut? Mutta toki sähköön pääsee uudelleen, mutta sehän perkule maksaa Niin ja osastolle kuulemma joutuisi, mutta pakko kai sinne on mennä, jos ei muuten pääse?

Edit:
Minullehan se eläkkeelle jäänyt eka lääkäri kirjoitti että ei olisi somaattisia oireita, siis siihen diagnoosiin. Johon taas työterveyden lääkärikin kertoi, että väärä diagnoosi, mutta ei asiaan kumminkaan puuttunut. Nyt on kai oikeampi f32.2 psykiatrin kirjoittamana.

Itsellä somaattisia oireita voisi olla hikoilu ja erilaiset jatkuvat kivut, enimmäkseen jaloissa ja käsissä. Mutta jos rasitan itseäni enemmän, vaikka töissä (joita en tee), niin voi tulla myös muita kipuja. Joku terapian pitäjä ehdotti kuntosalille menoa ryhmässä ja lupauduin, mutta tuli niin huono olo, että peruin koko jutun. Oikeastaan jo aikaisemmin kuntoutuksessa ensimmäisen 4 päivän jakson jälkeen masennuinkin. Varmaan siksi että olin rasittanut itseäni aivan liikaa siellä kuntoutuksessa "rehkiessä".

Niin ja se vielä että eihän tuo terapian pitäjä (joka ehdotti kuntosalia) mistään tajunnut, täytyi selittää sille kaikki alusta ja eipä siltikään siltä löytynyt kunnolla mitään ymmärrystä. Toinen terapian pitäjä tiputti minut ryhmästä pois, kuulemma ryhmä tuli jo täyteen. Ainut apu oli siis toisen työkykyarvion aikaan kun psykologin kanssa sai jutella.

Tuossa taitaa olla jotain niistä kivuista
Psykosomatiikka – Wikipedia

Parempi linkki
Selittämättömät oireet ovat yleinen syy lääkärikäyntiin

Selittämättömät fyysiset oireet eivät ole mielikuvituksen tuotetta, vaan ne ovat potilaille hyvinkin todellisia ja henkilökohtaista kärsimystä aiheuttavia.

 

[amadeus]

Ilmeisesti vain ekaa kertaa osastolle joutuisi, jos pääsen/haluan sähköhoitoon. Vielä hämärästi muistan, että joskus vuosia sitten olo oli parempi ja kait ihan normaali. Lääkärin nään pikaisesti ensi viikolla.

Siis oletko sinä aikaisemmin ollut sähköshokissa?

 

[jm82]

Siis oletko sinä aikaisemmin ollut sähköshokissa?

En ole "onneksi" vielä ollut.
Ilmeisesti voi vaikuttaa haitallisesti muistiin.
Psykiatrin mukaan täytyisi mennä osastolle, mutta jossain noita sähköshokkeja annetaan ihan avohoidossakin.
Psykiatri ehdotti jotain kevyempää magneettistimulaatiota, mutta epäilyttää sen tehokkuus itseä?

Tuntuu vain vähän siltä että lääkkeistä ei ole ollut tehoa riittävästi. Kokeilu jo aika montaa masennuslääkettä. Ja jostain sain päähäni että sähköshokki on vielä kokeilematta ja yleensä se kai auttaa, ainakin hetkeksi. Se lyhyt nukutus ei ainakaan pelottaisi yhtään, jos vain sattuisi jotakin auttamaan. Psykiatri varmaan haluaisi säätää lääkkeitäkin, mutta en usko että tulisi juuri mitään auttamaan.

Itse olen siis kuntoutustuella, eli ei ole kiirettä mihinkään. Kai sähköä pidetään viimeisenä vaihtoehtona, ja siksi vaikea päästä.

-------------

Niin siis masennus alkoi kai 2014 kuntoutuksen jälkeen yllättäen. Ei jaksanut lenkille eikä töihin, kun oli jotenkin kipeä. Paniikit tuli ja sellaista.

Vuosi sitten psykiatrilla käynnin jälkeen tuntin 30 minuuttia tosi hyvältä olo. Ehkä silloin olin siis terve? Olo oli tosi kevyt ja apeekkarilla oli tosi hienot silmät. Oloa ei vain kauaa kestänyt.

Edit:
Kivuista jotain juttua. Ilmeisesti lääkärit tai psykiatritkaan eivät vielä tiedä kunnolla aiheesta.
Duodecim-lehti

 

[jm82]

Huomasin että veli olikin kirjoittanut mielenkiintoisen jutun. Tässä joskus vain muistin ja tajusin (psykiatrillekin olen sanonut), että masennus alkoi heti kun pääsin ensimmäiseltä aslak kuntoutusjaksolta takaisin kotiin tammikuussa 2014. Jakso oli sellainen että oli yksi työpäivä töissä ja neljä päivää kuntoutusta kuntokeskuksessa. Ja masennus taas näkyi kait jalan kipuiluna, en jaksanut mennä enää lenkille (koska jalka oli kipeä?), enkä jaksanut mennä töihinkään. Lisäksi aloin heräämään keskellä yötä paniikkiin ja jotain viestiä laitoin pomollekin. Ja työterveydestä en saanut kunnolla sairauslomaa. Mitään hoitoakaan en saanut, koska en tiennyt missä on vika.

Tuli vaan heti ekana mieleen nuo riittävät henkiset voimavarat ja riittävä palautuminen?

-riittävät henkiset voimavarat
-hyvät asento- ja liikemallit arjen ja harjoittelun toiminnoissa
-laadukas ja monipuolinen harjoittelu
-riittävä arkiaktiivisuus
-terveellinen ja hyvä ravitsemus
-riittävä palautuminen

Nyt osui teksti sen verran naulan kantaan, että pakko jakaa.

Jos muutos elämäntavoissa parempaan on Sinulle ajankohtaista, niin Jarnon ”ripityksen” lukeminen kannattaa ehdottomasti ottaa toteutukseen.

Lisättynä vielä paatosta perään totean, ettei todellakaan harjoittelussa kannata lähteä korostamaan tehokkuutta ja suurempia treenimääriä, jos ei sitä ennen (ja varsinkin myös sen kanssa!) saada tapahtumaan riittävän laadukkaasti ja säännöllisesti panostuksia perusasioihin kaikkien tärkeimpien hyvinvoinnin ja suorituskyvyn osatekijöiden muodossa!

Juuri ominaisuuksina liikkuvuus ja siihen liitettynä kehonhallinta ovat nykyajan ihmisillä yleisellä tasolla keskimäärin todellakin jossain surkeuden ja keskinkertaisuuden välimaastossa. Samoin kuormittumisen ja palautumisen tasapaino on hyvin useilla ylivoimainen haaste tulla saavutetuksi. Nämä asiat voin vähintään todeta myös itse jo kohta 10 vuoden valmennuskokemukseni perusteella.

Näkyvää tulosta esim. kehonkoostumukseen ja suorituskykyyn liittyen voidaan saada aikaan tekemällä niitä osin vääriä asioita (, mitkä voi periaatteessa olla usein niitä oikeitakin, mutta vain suoritettuna väärään aikaan), MUTTA harmittavasti matka voi jäädä myös varsin lyhyeksi.

Kun kuitenkin lähdetään kokonaisvaltaista hyvinvointia korostavan muutoksen pariin ja mahdollisimman pitkään kestäviä tuloksia kohti tulisikin osata ottaa huomioon myös kaikki todennäköiset ongelmat ja haasteet näiden asioiden parissa:

-riittävät henkiset voimavarat
-hyvät asento- ja liikemallit arjen ja harjoittelun toiminnoissa
-laadukas ja monipuolinen harjoittelu
-riittävä arkiaktiivisuus
-terveellinen ja hyvä ravitsemus
-riittävä palautuminen

Korostuksessa oikealla tasolla kaikki nuo yllä olevat kulkee muutos eteenpäin varmemmin saavuttaen tuloksia nimenomaan pysyvästi ilman turhia riskejä matkan keskeytymisestä esim. voimavarojen loppumiseen tai loukkaantumiseen.

Toivottavasti Jarnon ja myös minun jatkoajatusten kautta tähän vuodenaikaan varsin tyypillinen muutostavoittelu ottaisi kokonaisvaltaisen, kestävälle pohjalle rakentuvan, riittävän järkevän ja pitkäjänteisen reitin kohti Sinulle parhainta eteenpäin menemistä.

Lainauksen lainaus:

Noniin, tässä tulee pieni ”ripitys” treenaamiseen liittyen! Ajattelin näin vuoden alkuun nimittäin avata hieman lisää omaa ajatusmaailmaa harjoitteluun ja siihen liittyviin ongelmiin liittyen. Lue tämä teksti ajatuksella ja jos alkoi ottamaan päähän - niin luultavasti osuin kohteeseen

Kirjoitin tämän tekstin kohtuullisella tajunnan virralla asioista, jotka ovat minulle nykyään todella lähellä sydäntä. Toivon että jokainen saa poimittua tästä tekstistä uusia ajatuksia itselleen käyttöön (ainakin jos jaksat lukea tekstin loppuun asti!).

Törmään jatkuvasti niin nuorten kuin aikuistenkin kanssa samaan ongelmaan: on treenattu liian kovaa ja keho on aivan tukossa (ja monesti mieli siinä samalla). Kehossa tuntuu erilaisia ongelmia ja kiputiloja, mutta niiden kanssa on vain opittu elämään ja ne on jo ikään kuin unohdettu. Voit nyt miettiä omalla kohdallasi oikeasti sitä, miltä kehossasi tuntuu juuri nyt. Pystytkö nostamaan ongelmitta kätesi pään yläpuolelle? Pystytkö laskeutumaan ongelmitta syväkyykkyyn ja olemaan siellä helposti minuutteja? Onko sinulla kipuja niskan tai alaselän alueella? Miltä takareitesi tuntuvat, onko niissä kireyttä? Entäs lonkan koukistajat ja lantion alue? Jos jossain näissä tuntuu ongelmia, niin ne vaikuttavat välittömästi harjoitteluun ja omaan hyvinvointiisi. Olet ehkä tottunut elämään niiden kanssa, mutta sinun ei pitäisi sallia sitä!

Mitä ratkaisua olet käyttänyt tällaisissa tilanteissa? Moni seuraa samaa kaavaa: kun olen tarpeeksi jumissa, menen hierojalle, joka auttaa. Mutta kas kummaa, pian olen jälleen jumissa. Menen taas hierojalle, joka auttaa hetkeksi. Oletko kuitenkaan syventynyt kuuntelemaan ongelmaa ja tutkimaan sitä mistä se johtuu? Lähtökohtaisesti suurin osa ongelmista kehossamme johtuu passiivisuudesta. Emme enää liikuta monipuolisesti kehoamme sille luoduilla liikeradoilla, sekä istumme entistä enemmän ja huonommissa asennoissa. Passivisuus aiheuttaa kireyttä kaikkialle kehoomme ja ”sammuttaa” meiltä liikeratoja, joita emme enää käytä. Tähän ei enää valitettavasti muutama takareiden venytys lenkin jälkeen auta. Eniten kuulemani lause onkin ”pitäis venytellä”, mutta harvapa sitä oikeasti tekee. Ja tämän lisäksi vielä harvalle se venyttely oikeasti tuo tuloksia tai on oikea avain jumitilojen poistamiseen ja ehkäisyyn.

Toinen yleinen ajatusmalli on että ”treenin pitää olla kovaa, jotta se vaikuttaa!” ja ihmiset jakelevat ”no pain, no gain!” -tyylisiä quoteja (johon joskus itsekin aikanaan syyllistyin). Mietitäänpäs edellä mainitun kaltaista tilannetta, jossa kehomme on passiivisuuden seurauksena todella jumissa. Todella yleinen ongelma on vaikkapa eteenpäin kääntyneet hartiat (jotka voivat johtua esim. huonosta istuma-asennosta, rintalihasten taipuvaisuudesta kireyteen tai selän puolen lihasten heikkoudesta), sekä niiden laskeutuminen liian alas. Jo tämä itsessään aiheuttaa monelle ongelmia ja kiputiloja. Sitten tähän päälle lähdetään vetämään vaikkapa kovasti penkkipunnerrusta tai punnertamaan kehonpainolla, samalla kiinnittämättä huomiota hartioiden asentoon. Näissä tilanteissa liike ei enää olekaan lääke, vaan päädymme kovalla treenillä aiheuttamaan vaan lisää ongelmia kehoomme. Ja vaikka tätä ongelmaa ei olisikaan, niin keho harvemmin on valmis kovaan treeniin, jos se on passivoitu vähänkään pidemmällä aikavälillä.

Kuinka moni meinaa aloittaa uuden vuoden treenit ”täysillä”? Kuinka moni meinaa ”rankaista itseään/kehoaan” laiskottelusta ja herkuttelusta? Muista se, että ei kehosi ole tehnyt sinulle mitään pahaa, mistä sitä pitäisi rankaista? Kehosi on se joka yrittää kaikin keinoin selviytyä ja auttaa sinua - miksi siis me rankaisisimme sitä? Miksi emme kehittäisi sitä yhteistyössä ja hyvällä fiiliksellä?

Ja kuinka moni on törmännyt siihen ilmiöön, että uuden kuntoprojektin aloittamisen jälkeen muutaman viikon sisällä iskeekin vaikkapa paha flunssa päälle ja projekti jää siihen? Oletko miettinyt ikinä sitä, että tämä johtuu juurikin siitä, ettei keho ollut tottunut kuormitukseen. Se rasittui liikaa ja fiksuna suojamekanismina se löysi tien päästä pois tilanteesta? Tai pahimmassa tapauksessa elimistömme pois pääseminen kovasta ja kuormittavasta treenistä aiheutti vamman? Jos keho ei ole tottunut johonkin, emme voi vain olettaa, että se sitä sietäisi. Jos olet 10 vuotta sitten pystynyt tekemään 100 punnerrusta tai juoksemaan maratonin, et voi kuitenkaan olettaa sitä, että kehosi kestäisi samaa kuormitusta tänä päivänä, jos et ole sitä ylläpitänyt. Aina, painotan sanaa AINA, sisäänajo harjoitteluun tai uuteen lajiin tulee tehdä todella rauhallisesti ja varovasti. Tiedän että se voi tuntua tylsältä, mutta onko tylsempää kuitenkin lopettaa treenit nopeasti, kun keho ei sitä kestäkään? Tai lopettaa motivaation hiipumisen takia, kun jokaisen treenin jälkeen fiilis kehossa on kuin sen päältä olisi ajettu rekalla.

Edelleen kuulen lauseita ”mun personal trainer on niiiiiiin hyvä, jalkatreenin jälkeen en kävellyt viiteen päivään!”. Ei, personal trainerisi ei todellakaan ole hyvä tällaisessa tapauksessa. Miksi kehoa on kuormitettu niin paljon, että kaikki tekeminen on rajoittunut sen jälkeen? Miksi harjoitusta ei tehty sinun kehollesi sopivalla tasolla, josta keho palautuis järkevästi ja uudet treenit voitaisiin toteuttaa vaikkapa jo muutaman päivän jälkeen? Ohjattiinko sinulle palautumiseen auttavia harjoitteita tai sitä mitä sinun tulee tehdä treeniä seuraavina päivinä? Enpä usko että kovinkaan monelle. Harva tarvitsee äärimmilleen vietyä kuormitusta, vaan huomattavasti parempia tuloksia saadaan hieman vähemmän kuormittavalla treenillä, jota voidaan toistaa useammin.

Moni myös ajattelee että ”olen hyvässä kunnossa kun käyn 3 kertaa viikossa ryhmäliikuntatunnilla” tai ”olen hyvässä kunnossa kun minulla on isot lihakset punttiharjoittelun ansiosta”. Mutta kokeilepa miettiä sitä omaa kehoasi (tai tuttusi kehoa joka noin ajattelee) yllä mainituilla tavoilla. Saatatkin havaita sen, että kyseessä voikin olla illuusio. Isot lihakset eivät takaa hyvää kuntoa, jos et pysty vaikkapa juuri ongelmitta nostamaan käsiäsi pään yläpuolelle täysin suorana hartioiden levyisestä asennosta, ilman että alaselkäsi notkahtaa. Kolme tuntia ryhmäliikuntaa tuskin riittää pitämään kehoa vetreänä, jos vastapainona istumme pitkät päivät toimistolla ja siihen päälle vielä kotona sohvalla. Tai jos niillä tunneilla aina toistetaan samanlaisia juttuja, joissa ei huomioida vaikkapa kehon täysiä liikeratoja ja harjoittelun eri tasoja. Teemme samanlaisia juttuja samalla tavalla ja odotamme erilaisia tuloksia? Kuulostaako jotenkin hassulta? Tai harvemmin teet mitään 200kg kyykkytuloksella, jos et pysty polviltasi leikkimään lasten kanssa lattialla kun ”mua nyt särkeen noihin polviin”.

Kuinka paljon muuten istut päivässä? Nopeasti ajateltuna monen vastaus jää todellisesta luvusta varsin kauas. Mieti mitä teet aamulla herätessäsi ja miten oikeasti päiväsi menee. Istutko aamukahvilla/aamupalalla, istutko matkalla töihin autossasi/bussissa, istutko töissä ja siellä lounaalla/kahvitauoilla, menetkö töiden jälkeen kuntosalin laitteisiin istumaan, istutko illalla sohvalla/ruokapöydässä/iltapalalla. Todellisuudessa monelle tämä istumiseen käytetty aika onkin huomaamatta yli puolet vuorokaudesta. Viikossa on yhteensä 168 tuntia ja jos näistä liikuntaan käytetään 3 tuntia, niin se on oikeasti vain 1,7%. Mitä luulet siitä, onko jäljelle jäävällä 98,3% merkitystä? Mitä me voisimme tehdä? Kerron siitä vielä hieman alempana.

Olen myös todella paljon huolestunut nuorten liikunnasta ja hyvinvoinnista. Olen valmentanut lähivuosina useita huipputason junnu-urheilijoita ja havainnot ovat olleet kohtuullisen pelottavia. (Disclaimer: toki nyt hieman yleistän, mutta mennään nyt niillä kokemuksilla mihin itse olen törmännyt, joita on paljon) Monella on jo nuorella iällä ajauduttu tilanteeseen, jossa kehon kireystilat ovat normaaleja ja ne rajoittavat liikeratoja ja harjoittelua. Voimaharjoittelu on jäänyt 80/90-luvun malleihin ja loukkaantumiset ikäryhmissä alkavat olla arkipäivää. Palauttavia harjoitusviikkoja ei ole ohjelmoitu harjoitteluun ja normaalit lajitreenit vedetään aina ”täysillä”. Minkälaisia ongelmia voimme olettaa näillä nuorilla olevan sitten aikuisiällä, jos harjoittelua jatketaan samaan malliin? Kireystilat ja ylirasitukset eivät poistu itsestään. Keho tarvitsee hyvää palautumista kehittyäkseen. Liikkuvuudesta ja kehon toiminnallisuudesta tulee pitää hyvää huolta. Tekniikoiden suoritustavoissa ei saa tinkiä, koska keho tulee kuormittumaan muuten vääristä kohdista… ja tämä johtaa ennemmin tai myöhemmin suuriin ongelmiin. Samaa näen jatkuvasti myös aikuisten liikunnassa ja varsinkin miesten lajeissa oheis/voimaharjoittelussa mennään edelleen ”äijämeiningillä”. Miksei mentäisi fiksusti ja kehoa kuunnellen? Turvallisesti ja kehittävästi.

Olen tiivistänyt hyvän harjoittelun perusteet kahdeksaan sanaan, jotka ovat:

”Huonot toistot, huonot tulokset. Hyvät toistot, hyvät tulokset.”

Näin se harjoittelu pitäisi olla! Miksi kuitenkin monelle edelleen tärkeintä on toistojen määrä tai se kilomäärä tangossa? Miksemme vain voisi jättää egoa nurkkaan ja miettiä mitä kehomme oikeasti tarvitsee? Laadukkaita suorituksia täysillä liikeradoilla, liikkuvuutta ja toiminnallisuutta. Miksi haluaisimme opettaa kehollemme vääriä suoritustapoja ja malleja toimia? Ennemmin tai myöhemmin nämä johtavat vain ongelmiin. Miksi niin monella on kiire vaikkapa kyykätä levytanko niskassa, jos kyykky kehonpainollakaan ei luonnistu kunnolla? Minne meillä on yleensäkään mikään kiire? Jos haluamme voida hyvin vielä 10 tai 20 tai vaikkapa 50 vuoden päästä? On aika ottaa järki käteen ja kehittää kehoa järkevästi ja pitkäjänteisesti.

Meidät on LUOTU LIIKKUMAAN ja sitä jokaisen pitäisi tehdä jokainen päivä mahdollisimman paljon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tulisi tehdä kovia treenejä ja ajallisesti pitkiä harjoituksia jatkuvasti. Ei tämä ei todellakaan tarkoita sitä. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän jokaisen tulisi liikuttaa kehoamme päivittäin sen luonnollisilla liikeradoilla, kevyesti ja kehoa öljyten. Meidän tulisi välttää pitkiä passiivisia taukoja, vaan vaikkapa työpaikallakin nousta tuolista ylös 20 minuutin välein ja kevyesti liikuttaa ja availla kehoa. Heti aamulla herätessä voit availla kehoa isoilla kiertoliikkeillä ja taivutella sitä jokaiseen suuntaan muutaman minuutin ajan. Päivällä voit aina sopivissa väleissä käydä muutaman kerran kyykyssä, pyöritellä hartioita ja rutistella lapaluita yhteen, pyöritellä ranteita ja kiertää rankaa muutamaan otteeseen. Illalla voit rauhoitella kehoa kevyellä pehmeällä liikkeellä, vaikkapa lattialla maaten ja polvia puolelta toiselle tiputellen. Lisää myös iltaan pieni rauhoittumis- ja hengittelyhetki ja voit huomata huomattavaa parannusta myös unen laatuusi.

Tällainen kevyt liike pitää ns. kehomme elossa ja se ei kuormita sitä lisää - vaan päinvastoin! Kokeile tällaista lähestymistapaa muutaman viikon ajan ja lupaan, että saat varmasti huikeita tuloksia. Moni meistä on yrittänyt venyttää jumeja auki passiivisilla venytyksillä, saamatta sen enempää tuloksia. Aktiivisella kehon liikuttamisella kaikki valmennettavani ja harjoituksissani kävijät ovat huomanneet nopeasti todella positiivisia vaikutuksia. Kun käytämme kehoamme, se myös tottuu siihen, se alkaa avautumaan ja antamaan tilaa liikkua. Jos emme ikinä käytä tiettyjä liikeratoja, niin miten voimme kuvitella sitä, että keho itsestään avaisi niitä? Tällaista matalan kuormitustason liikettä voit tehdä jokainen päivä ja paljonkin, se toimii samalla myös palautumista edistävästi. Toki tehokkaammallekin harjoittelulle on paikkansa, mutta tällainen kehon liikuttaminen ja monipuolinen käyttäminen on jäänyt valitettavasti todella monella täysin käyttämättä. Ja se on TODELLA TÄRKEÄÄ hyvinvointimme ja kehomme toiminnallisuuden kannalta, myös jo ihan aineenvaihduntaakin ajatellen. Kuinka voimme vaikkapa pudottaa painoa, jos kehomme aineenvaihdunta on koko ajan jumissa?

Ja hyvinvointi ei liity pelkästään fyysiseen hyvinvointiin, vaan myös henkiseen hyvinvointiin. Jos kehomme on täysin jumissa, kuinka me voimme henkisesti olla täysin avoinna? Kuinka monen stressaantuneen ihmisen olet nähnyt kävelevän hyvässä ryhdissä, leuka ylöspäin ja katseessa positiivinen valo? Et varmaankaan ole. Tällöin jo meidän asentomme on käpertynyt kasaan ja katselemme ennemmin lattiaan - kuinka tästä asennosta voi sitten harjoitella hyvin? Avaa kehoasi niin myös mielesi avautuu!

Muista siis se, että meidät on LUOTU LIIKKUMAAN. Use it or lose it -sanonta pitää hyvin paikkaansa. Jos emme käytä kehoamme monipuolisesti, miten voimme olettaa siltä sitä, että se toimisi monipuolisesti ja voisi hyvin?

Lupaa tänä vuonna keskittyä kuuntelemaan kehoasi oikeasti ja tarjoa sille paljon kevyttä ja monipuolista liikettä. Lupaa että lähdet maltilla harjoittelemaan ja annat kehosi tottua uusiin ärsykkeisiin. Lupaa ettet tingi suoritusten laadusta. Lupaa että luovut siitä ajatuksesta, ettei kevyt liike ei olisi liikuntaa. Mene luontoon, kävele, liikuta kehoasi monipuolisesti, tee arkiaskareita - kaikki tämä on kehollesi todella palkitsevaa pitkässä juoksussa. Palkitsevampaa kuin vuoden lopussa laskettujen kovien treenien yhteismäärä tai se 2,5kg lisää tangossa. Unohda ulkoiset paineet ja vertailu, sekä ”mun pitäisi olla sitä ja tätä, jotta voisin tehdä sitä ja tätä” -ajatukset ja keskity omaan hyvinvointiisi juuri sillä tasolla millä olet.

Muista että olet juurikin hyvä siinä millä tasolla olet! Jokainen meistä voi pienilläkin muutoksilla parantaa omaa hyvinvointiaan helpostikin. Muista ettei sinulla ole kiire minnekään.

Loistavaa Uutta Vuotta kaikille ja onnittelut sinulle, joka jaksoit lukea tänne asti! Laita vaikka kommentti alle jos pääsit loppuun asti ja kerro mitä ajatuksia tämä teksti sinussa herätti.

PS. Itsehän olen siis yllämainitut kaikki virheet jo tehnyt ja väärät ajatusmallit harjoittelussa olivat päässäni yli 20 vuoden ajan. Lukuisat loukkaantumiset, kehon toiminnan häiriöt ja laaja-alainen kouluttautuminen liikunnan ja hyvinvoinnin kentällä avasivat kuitenkin silmäni. Ja tämä on se mitä haluan nykyään jakaa.

Terkuin,

Jarno Härkönen

Personal trainer, joogaopettaja
Liikkuvuus- ja kehonpainoharjoitteluun erikoistunut valmentaja
Kouluttaja ja perustajajäsen Personal Trainer Akatemia
Perustaja ja valmentaja Yoga & Movement Center, Espoo Tapiola
Kirjat: Kehonpainoharjoittelu Movement (2015), 30 askelta toimivaan kehoon ja mieleen (2016)

Tiivistelmä
Omalla kohdalla jalkojen ja käsien kipuilut jäi pysyvästi päälle + vaikea masis (sisältäen ahdistuksen)? + ehkä perinnöllinen alttius?

Ja kuinka moni on törmännyt siihen ilmiöön, että uuden kuntoprojektin aloittamisen jälkeen muutaman viikon sisällä iskeekin vaikkapa paha flunssa päälle ja projekti jää siihen? Oletko miettinyt ikinä sitä, että tämä johtuu juurikin siitä, ettei keho ollut tottunut kuormitukseen. Se rasittui liikaa ja fiksuna suojamekanismina se löysi tien päästä pois tilanteesta?

 

[jm82]

Huomasin yöllä kun menin nukkumaan ja koira leikki pallolla että pelotti melko pahasti tämä elämä, pelkää elää elämäänsä, tuossa yöllä ennen nukahtamista tulee karmeasti mieleen kaikkea mielenkiintoista.
Kaipa se siitä ennen loppua alkaa alusta tjsp..

Ei saisi kai liikaa ajatella ahdistavia asioita

Vaihdoin nyt kotikuntaa ja joskus kait tulee postissa paperia seuraavasta käyntikerrasta. Se edellinen psykiatri onneksi kirjoitti paperit jolla pääsin kuntoutustuelle. Nyt sitten uusista ihmisistä ei vielä mitään tiedä.

Varmaan siksi vaihdoin, koska psykiatri sanoi puhelimessa jotain että sähköhoito on vaikeampiin tapauksiin. Mutta kuinka paskaa se sitten voi olla? Lähinnä kuollut tai jotain?

Itsellä siis vähän sitä ahdistusta. Jalat on "tulessa" polvista alaspäin ja samoin kädet kyynärpäistä alaspäin. Olisi kiva jos tuohon olisi vaikka jotain lääkettä, niin ja psykoosilääkettä en kumminkaan halua syödä.

 

[Memory]

Minä taas vähän onnellisempi, sain korjattua kaverin ilkeä mersuvian, kyllä periaate on sellainen että ihmisen rakentamia kaikki ovatten, tulee hyvä mieli kun jossain vaihteessa onnistuu.

 

[jm82]

Minä taas vähän onnellisempi, sain korjattua kaverin ilkeä mersuvian, kyllä periaate on sellainen että ihmisen rakentamia kaikki ovatten, tulee hyvä mieli kun jossain vaihteessa onnistuu.

Hyvä juttu.

-----

Itse huomasin sattumalta "uuden" vanhan psykoosilääkkeen, joka on tosi halpaa verrattuna vaikka Risperidoniin. Pitää luultavasti pyytää reseptiä tuohon, kun vaan Ketipinor ensin loppuu ja taisin hakea myös paketin Olantsapinia.

Ei ole siis tuota psykoosia (ainakaan paljon?), Mutta rauhoittaa hyvin nuo psykoosilääkkeet ahdistavaa oloa.

Haloperidoli – Wikipedia

Kun yksinmyyntioikeus umpeutui, lääkkeen kehittäjä muokkasi sen molekyylirakennetta hivenen ja hinnoitteli sen uudestaan. Tutkimuksissa Risperdal ei osoittautunut Haldolia paremmaksi, ja Johnson & Johnson joutui lopulta maksamaan sakkoa noin 6 miljardia dollaria, mutta se oli saanut jo voittoa 30 miljardia dollaria.[1]

---
Tai toisaalta ehkä kannattaisi yrittää päästä psykoosilääkkeestä kokonaan eroon ja pyytää tilalle jotain joka vähän lievittäisi ahdistusta ja jotain unilääkettä että saisi nukuttua?

Edit:
Joku linkki Vanha psykoosilääke paras akuuttiin maniaan

 

[Memory]

Lyrican jätin poies kun ruusu valvir loppui ja jalkasäteily lakkasi.
Heräsin 09, liian aikaisin, kävin kaupassa hakemassa kuukauden ruuat pakkaseen jne. pitää lähteä vielä liikenteeseen, otin rivatril 0.5:sta kolme lisää, olen liian vaarallinen muitten kanssa, tekisi mieli haistattaa vastaan kävelijöille pitkät paskat ja sanoa taksikuskille suoraan että fitut kun ei osaa keskustella asiakkaan kanssa olen tosi kiukkusen vaarallinen väsyneenä, pakko jo on pakko lähteä niin otan rauhoittavaa, ihan muitten ja omaksi turvaksi..

 

[jm82]

Lyrican jätin poies kun ruusu valvir loppui ja jalkasäteily lakkasi.
Heräsin 09, liian aikaisin, kävin kaupassa hakemassa kuukauden ruuat pakkaseen jne. pitää lähteä vielä liikenteeseen, otin rivatril 0.5:sta kolme lisää, olen liian vaarallinen muitten kanssa, tekisi mieli haistattaa vastaan kävelijöille pitkät paskat ja sanoa taksikuskille suoraan että fitut kun ei osaa keskustella asiakkaan kanssa olen tosi kiukkusen vaarallinen väsyneenä, pakko jo on pakko lähteä niin otan rauhoittavaa, ihan muitten ja omaksi turvaksi..

Periaatteessa vähän saman tyylistä täällä. Reilu vuosi sitten avauduinkin psykiatrin ja hoitajan käynnillä ja siitä tuli todella hyvä olo. Psykiatri teki samalla reseptin Risperidoniin ja 6kk kuntoutustukea lisää. Viimeksi sain kai vähän pidemmästi kt:tä ja vakuutusyhtiöltä tuli siitä hyväksytty päätös.

Psykiatrin mukaan näytin silloin ahdistuneelta, mutta itsestä taas olo tuntui silloin "pirun hyvältä". Ehkä se sitten oli hetkellistä maniaa?, mutta kesti vain noin 30 minuuttia. Ilmeisesti venlafaxin masennuslääke voi aiheuttaa joillekin maniaa, vaikka oikeasti ei olisikaan kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

 

[amadeus]

En ole "onneksi" vielä ollut.
Ilmeisesti voi vaikuttaa haitallisesti muistiin.
Psykiatrin mukaan täytyisi mennä osastolle, mutta jossain noita sähköshokkeja annetaan ihan avohoidossakin.
Psykiatri ehdotti jotain kevyempää magneettistimulaatiota, mutta epäilyttää sen tehokkuus itseä?

Tuntuu vain vähän siltä että lääkkeistä ei ole ollut tehoa riittävästi. Kokeilu jo aika montaa masennuslääkettä. Ja jostain sain päähäni että sähköshokki on vielä kokeilematta ja yleensä se kai auttaa, ainakin hetkeksi. Se lyhyt nukutus ei ainakaan pelottaisi yhtään, jos vain sattuisi jotakin auttamaan. Psykiatri varmaan haluaisi säätää lääkkeitäkin, mutta en usko että tulisi juuri mitään auttamaan.

Itse olen siis kuntoutustuella, eli ei ole kiirettä mihinkään. Kai sähköä pidetään viimeisenä vaihtoehtona, ja siksi vaikea päästä.

Ota selvää riskeistä, ennenkuin menet. Ei ole todellakaan suositeltavaa touhua, ellet ole itsemurhavaarasssa (tosin evidenssi senkään estämiseen on pitkässä jouksussa huono).
Kirjoitin vuosia sitten erääseen vanhushoidon uutiskirjeeseen tämän esseen. Opettajan mielestä se oli hyvä, mutta liian poleeminen julkaistavaksi. Laitan sen tähän spoilereihin, kun sopii aiheeseen.

Spoileri: Sähköinen Vanhuus

”1930-luvun masennushoito yleistyi Suomessa – ”Nostaa syvimmästä kuopasta” Näin uutisoi Uusi Suomi verkkosivuillaan sähköshokin lisääntymisestä suomalaisessa psykiatriassa, erityisesti ikääntyvien ihmisten hoitomuotona. (http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/631...-yleistyi-suomessa-nostaa-syvimmasta-kuopasta)

Artikkelin mukaan hoito onkin erityisen hyödyllinen vanhuksille, koska heillä ihmisryhmänä saattaa esiintyä ”endogeenista masennusta”. Tämä sairaus johtuu artikkelin mukaan aivokemian muutoksista, ei ympäristön tai yksilön elämän häiriöistä. ”Vanhuksilla saattaa esiintyä melankolista, endogeenista depressiota. Lääkehoito ei aina onnistu, koska muita lääkkeitä saattaa olla jo paljon. Sähköhoito näyttäytyy yllättävän kätevänä hoitona.” ylilääkäri Sami Pirkola valaisee. Koska psykiatrialla ei ole minkäänlaista testiä erottaa ympäristön laukaisemaa masennusta endogeenisesta, koko teesi on vähintäänkin harhaanjohtava. Hän ei myöskään ota huomioon sitä yksinkertaista seikkaa, ettei masentunut henkilö ole välttämättä täysin tietoinen kaikista hänen elämäänsä haitallisesti vaikuttavista sosiaalisista voimista.

Sosiaalipsykiatreilla ja sosiologeilla ei ole ollut vaikeuksia löytää syitä ”endogeeniseen depressioon vanhuusväestössä”. Näitä ovat ainakin perheen rakenteessa tapahtuneet muutokset (nykyajan ydinperhe vastaan vanhan aikakauden suurempi yhteisö), sosiaalisten roolien vähyys eläkeiässä, mielekkään tekemisen löytäminen ja yksinäisyys , lähestyvä kuolema sekä länsimaissa kuolemaa kohtaan vallitseva tabu, joka estää sopivien siirtymisriittien löytymistä elämän loppuvaiheessa.

Vanhusiän depression syiden löytyminen pääasiassa potilaan aivoista on strateginen; se rauhoittaa yksilön käytöksen aiheuttaman häiriön puuttumatta yhteiskunnallisiin ongelmiin. Vanhus lienee useimmiten yksinäinen ja ilman omaa paikkaa yhteisössä myös sähköshokkien jälkeen, mutta ei itse enää jaksa välittää asiasta. (lisäksi hoidon jälkeisenä taakkana ovat myös shokin aiheuttamat kognitiiviset- sekä muistihäiriöt ja mielenterveyspotilaaksi leimautuminen). Tämä sosiaalisten ongelmien muuttaminen lääketieteellisiksi on nykypäivänä helposti huomattavissa myös nuorisotyöttömien SSRI-massalääkityksessä sekä opetuksessa tapahtuneen kurinmuutoksen ja ryhmäkokojen kasvusta johtuvien käytöshäiriöiden diagnosoimisessa ADHD:ksi.

Vaikka jokaiselle näiden ryhmien edustajalle hoito saattaa olla yksilötasolla palvelus, (vanhus ei tee itsemurhaa, nuorisotyötön ei muutu alkoholin suurkuluttajaksi, vaikeuksissa oleva oppilas saa erityistä tukea jne.), yhteiskunnallisella tasolla tällainen sumuttaminen estää sosiaalisen muutoksen. Vanhus tarvitsee yhteisön (ei sähköä), nuorisotyötön työtä (ei masennuslääkettä) ja huonosti menestyvä oppilas toimivampia opetusmenetelmiä ja kasvatusta (ei stimulantteja). Skeptikolle vanhusten sähköhoito näyttää näin ylläpitävän masennusta aiheuttavia mekanismeja.

Tämä essee ei ole kuitenkaan vetoomus sähköshokin kieltämiseksi (yksilöllä on mielestäni oikeus valita oma hoitosuunnitelmansa), vaan lähinnä muistutus siitä. kuinka tärkeää rehellinen kielenkäyttö ja ongelmien luonteen todellinen kuvaus on erityisesti mielenterveystyössä. Sähköhoitoon menevällä vanhuksella on tuskin tietoa ja uskallusta haastaa lääkäriä toimenpiteen terapeuttisista vaikutuksista, joten kriittinen julkinen keskustelu asiasta olisi mielestäni tärkeää.

Lienee myös tarpeen lausua muutama sana itse shokkihoidosta ja sen historiasta. Peter Breggin ihmettelee sähköshokin kummallista luonnetta; se on terapeuttista ainoastaan mielenterveyspotilaalle, normaalille sairaalapotilaalle se taas on lääketieteellinen hätätilanne: ” If a woman received an accidental shock in her kitchen, perhaps from touching her forehead against a short-cicuited refrigerator, and fell to the floor convulsing,she’d be rushed to the local ER and trated as an acute medical emergency. If she awoke the way a shock patient does- dazed, confused, disoriented and suffering from a headache, stiff neck and nausea- she’d be hospitalized for careful observation and probably put on anticonvulsants for months to prevent another convulsion.” (Peter Breggin, Toxic Psychiatry,233)

Myöskään potilaan nukuttamista toimenpiteen aikana ei ole syytä pitää lääketieteellisenä läpimurtona. nukutukseen liittyy aina riskejä (jopa hengenvaara) ja lisäksi nukutettuun ihmiseen tarvitaan suurempaa sähkövirtaa kohtauksen aikaansaamiseksi. Vaikka nukutuksella on myös vammoja ehkäisevä vaikutus, se voidaan mielestäni nähdä myös eräänlaisena toimenpiteen kaunistamisena erityisesti hoitohenkilökunnan kannalta. Tätä näkemystä kuvaa myös Pirkolan kuvaus: ” Potilas on nukutuksessa eikä sitä (sähkövirran kulkua) juuri huomaa”

Sähköhoidon historia on myös mielenkiintoinen. Hoito perustuu virheelliselle käsitykselle: vuosisadan alussa psykiatrit uskoivat, että epilepsia ja skitsofrenia ovat toisensa poissulkevia tiloja, ensimmäiset kouristuskohtaukset annettiin kardiatsolilla (Meduna) ja insuliinilla (Sakel). Tämä on hyvin outo näkemys, koska taudin "keksijä" Eugen Bleuler totesi skitsofreniaa käsittelevässä monografiassaan, että skitsofrenian ja epilepsian välillä on kausaalinen suhde. Sakel väitti insuliinishokin tuhoavan selektiivisesti "taudin aiheutavat solut". Väite ei voi pitää paikkaansa, nykyään ymmärrämme, ettei hengenvaarallinen tila voi mitenkään seuloa terveitä soluja sairaista. Puhumattakaan siitä, ettei skitsofreniaa aiheuttavia soluja tai patologiaa ollut tuolloin, (eikä myöskään nyt! ) löydetty.

1938 Ugo Cerletti keksi käyttää sähköä epileptisen kohtauksen aikaansaamiseen, idean hoitoon hän sai vierailtuaan teurastamossa, jossa teuraalle vietävät siat sähkötettiin tajuttomiksi päähän vietävällä sähkövirralla. Lääketieteen historia pitää koetta menestyksenä. Cerlettin mukaan ensimmäinen shokki ei saanut potilasta tajuttomaksi (Cerlertti ja kollega luulivat potilaan olevan tiedottomassa tilassa), ja uutta shokkia valmistellessa potilas äkkiä huuti ”Not another one! It’s deadly!” Cerletti piti avunhuutoa diagnostisesti merkittävänä todisteena shokin hoitavasta vaikutuksesta ja sähkötti potilaan tajuttomaksi…

Meta-analyysit eivät tue väitteitä sähköshokin tehosta, "terapeuttinen" vaikutus, mikäli sitä edes ilmenee, katoaa hyvin nopeasti. Näin pahimmassa tapauksessa ajaudutaan shokkikierteeseen. Muistivauriot voivat olla pysyviä. Esimerkiksi Ernest Hemingway totesi ironisesti hoitonsa jälkeen: "it was a brilliant cure but we lost the patient". Tämän jälkeen hän ampui itsensä. Osalle ihmisistä ikävien muistojen katoaminen voi toki olla tietyssä mielessä terapeuttista, mutta tämä riski täytyy tehdä hyvin selväksi potilaalle ennen toimenpidettä.

1980-luvulla painettu sosiologian oppikirjani puhui ”harmaiden pantterien” tulevasta vallankumouksesta. Koska eläkeikäisten määrä kasvaa jatkuvasti tulisi näin myös heidän valtansa ja asemansa yhteiskunnassa parantua. Suomalainen yhteiskunta näyttää vastaavan vallankumouksen mahdollisuuteen ennaltaehkäisevästi sähköhoidolla. Huuhkan mukaan 76% suomalaisista shokkipotilaista on naisia, lähes puolet ovat eläkeiässä. Cui Bono?

Kirjallisuutta:
Breggin, Peter:Toxic psychiatry
Bleuler, Eugen: Dementia Praecox or the Group of Schizophrenias
Huuhka, M: Historical perspective on ECT in pinkanniemi Hospital
Laing , R D: The Facts of Life (Cerletin sähköshokkia kkäsittelevä osio)
Read, John: Electroconvulsive therapy, teoksessa Models of Madness (Read, Mosher Bentall)

 

[jm82]

Ota selvää riskeistä, ennenkuin menet. Ei ole todellakaan suositeltavaa touhua, ellet ole itsemurhavaarasssa (tosin evidenssi senkään estämiseen on pitkässä jouksussa huono).
Kirjoitin vuosia sitten erääseen vanhushoidon uutiskirjeeseen tämän esseen. Opettajan mielestä se oli hyvä, mutta liian poleeminen julkaistavaksi. Laitan sen tähän spoilereihin, kun sopii aiheeseen.

Spoileri: Sähköinen Vanhuus

”1930-luvun masennushoito yleistyi Suomessa – ”Nostaa syvimmästä kuopasta” Näin uutisoi Uusi Suomi verkkosivuillaan sähköshokin lisääntymisestä suomalaisessa psykiatriassa, erityisesti ikääntyvien ihmisten hoitomuotona. (http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/631...-yleistyi-suomessa-nostaa-syvimmasta-kuopasta)

Artikkelin mukaan hoito onkin erityisen hyödyllinen vanhuksille, koska heillä ihmisryhmänä saattaa esiintyä ”endogeenista masennusta”. Tämä sairaus johtuu artikkelin mukaan aivokemian muutoksista, ei ympäristön tai yksilön elämän häiriöistä. ”Vanhuksilla saattaa esiintyä melankolista, endogeenista depressiota. Lääkehoito ei aina onnistu, koska muita lääkkeitä saattaa olla jo paljon. Sähköhoito näyttäytyy yllättävän kätevänä hoitona.” ylilääkäri Sami Pirkola valaisee. Koska psykiatrialla ei ole minkäänlaista testiä erottaa ympäristön laukaisemaa masennusta endogeenisesta, koko teesi on vähintäänkin harhaanjohtava. Hän ei myöskään ota huomioon sitä yksinkertaista seikkaa, ettei masentunut henkilö ole välttämättä täysin tietoinen kaikista hänen elämäänsä haitallisesti vaikuttavista sosiaalisista voimista.

Sosiaalipsykiatreilla ja sosiologeilla ei ole ollut vaikeuksia löytää syitä ”endogeeniseen depressioon vanhuusväestössä”. Näitä ovat ainakin perheen rakenteessa tapahtuneet muutokset (nykyajan ydinperhe vastaan vanhan aikakauden suurempi yhteisö), sosiaalisten roolien vähyys eläkeiässä, mielekkään tekemisen löytäminen ja yksinäisyys , lähestyvä kuolema sekä länsimaissa kuolemaa kohtaan vallitseva tabu, joka estää sopivien siirtymisriittien löytymistä elämän loppuvaiheessa.

Vanhusiän depression syiden löytyminen pääasiassa potilaan aivoista on strateginen; se rauhoittaa yksilön käytöksen aiheuttaman häiriön puuttumatta yhteiskunnallisiin ongelmiin. Vanhus lienee useimmiten yksinäinen ja ilman omaa paikkaa yhteisössä myös sähköshokkien jälkeen, mutta ei itse enää jaksa välittää asiasta. (lisäksi hoidon jälkeisenä taakkana ovat myös shokin aiheuttamat kognitiiviset- sekä muistihäiriöt ja mielenterveyspotilaaksi leimautuminen). Tämä sosiaalisten ongelmien muuttaminen lääketieteellisiksi on nykypäivänä helposti huomattavissa myös nuorisotyöttömien SSRI-massalääkityksessä sekä opetuksessa tapahtuneen kurinmuutoksen ja ryhmäkokojen kasvusta johtuvien käytöshäiriöiden diagnosoimisessa ADHD:ksi.

Vaikka jokaiselle näiden ryhmien edustajalle hoito saattaa olla yksilötasolla palvelus, (vanhus ei tee itsemurhaa, nuorisotyötön ei muutu alkoholin suurkuluttajaksi, vaikeuksissa oleva oppilas saa erityistä tukea jne.), yhteiskunnallisella tasolla tällainen sumuttaminen estää sosiaalisen muutoksen. Vanhus tarvitsee yhteisön (ei sähköä), nuorisotyötön työtä (ei masennuslääkettä) ja huonosti menestyvä oppilas toimivampia opetusmenetelmiä ja kasvatusta (ei stimulantteja). Skeptikolle vanhusten sähköhoito näyttää näin ylläpitävän masennusta aiheuttavia mekanismeja.

Tämä essee ei ole kuitenkaan vetoomus sähköshokin kieltämiseksi (yksilöllä on mielestäni oikeus valita oma hoitosuunnitelmansa), vaan lähinnä muistutus siitä. kuinka tärkeää rehellinen kielenkäyttö ja ongelmien luonteen todellinen kuvaus on erityisesti mielenterveystyössä. Sähköhoitoon menevällä vanhuksella on tuskin tietoa ja uskallusta haastaa lääkäriä toimenpiteen terapeuttisista vaikutuksista, joten kriittinen julkinen keskustelu asiasta olisi mielestäni tärkeää.

Lienee myös tarpeen lausua muutama sana itse shokkihoidosta ja sen historiasta. Peter Breggin ihmettelee sähköshokin kummallista luonnetta; se on terapeuttista ainoastaan mielenterveyspotilaalle, normaalille sairaalapotilaalle se taas on lääketieteellinen hätätilanne: ” If a woman received an accidental shock in her kitchen, perhaps from touching her forehead against a short-cicuited refrigerator, and fell to the floor convulsing,she’d be rushed to the local ER and trated as an acute medical emergency. If she awoke the way a shock patient does- dazed, confused, disoriented and suffering from a headache, stiff neck and nausea- she’d be hospitalized for careful observation and probably put on anticonvulsants for months to prevent another convulsion.” (Peter Breggin, Toxic Psychiatry,233)

Myöskään potilaan nukuttamista toimenpiteen aikana ei ole syytä pitää lääketieteellisenä läpimurtona. nukutukseen liittyy aina riskejä (jopa hengenvaara) ja lisäksi nukutettuun ihmiseen tarvitaan suurempaa sähkövirtaa kohtauksen aikaansaamiseksi. Vaikka nukutuksella on myös vammoja ehkäisevä vaikutus, se voidaan mielestäni nähdä myös eräänlaisena toimenpiteen kaunistamisena erityisesti hoitohenkilökunnan kannalta. Tätä näkemystä kuvaa myös Pirkolan kuvaus: ” Potilas on nukutuksessa eikä sitä (sähkövirran kulkua) juuri huomaa”

Sähköhoidon historia on myös mielenkiintoinen. Hoito perustuu virheelliselle käsitykselle: vuosisadan alussa psykiatrit uskoivat, että epilepsia ja skitsofrenia ovat toisensa poissulkevia tiloja, ensimmäiset kouristuskohtaukset annettiin kardiatsolilla (Meduna) ja insuliinilla (Sakel). Tämä on hyvin outo näkemys, koska taudin "keksijä" Eugen Bleuler totesi skitsofreniaa käsittelevässä monografiassaan, että skitsofrenian ja epilepsian välillä on kausaalinen suhde. Sakel väitti insuliinishokin tuhoavan selektiivisesti "taudin aiheutavat solut". Väite ei voi pitää paikkaansa, nykyään ymmärrämme, ettei hengenvaarallinen tila voi mitenkään seuloa terveitä soluja sairaista. Puhumattakaan siitä, ettei skitsofreniaa aiheuttavia soluja tai patologiaa ollut tuolloin, (eikä myöskään nyt! ) löydetty.

1938 Ugo Cerletti keksi käyttää sähköä epileptisen kohtauksen aikaansaamiseen, idean hoitoon hän sai vierailtuaan teurastamossa, jossa teuraalle vietävät siat sähkötettiin tajuttomiksi päähän vietävällä sähkövirralla. Lääketieteen historia pitää koetta menestyksenä. Cerlettin mukaan ensimmäinen shokki ei saanut potilasta tajuttomaksi (Cerlertti ja kollega luulivat potilaan olevan tiedottomassa tilassa), ja uutta shokkia valmistellessa potilas äkkiä huuti ”Not another one! It’s deadly!” Cerletti piti avunhuutoa diagnostisesti merkittävänä todisteena shokin hoitavasta vaikutuksesta ja sähkötti potilaan tajuttomaksi…

Meta-analyysit eivät tue väitteitä sähköshokin tehosta, "terapeuttinen" vaikutus, mikäli sitä edes ilmenee, katoaa hyvin nopeasti. Näin pahimmassa tapauksessa ajaudutaan shokkikierteeseen. Muistivauriot voivat olla pysyviä. Esimerkiksi Ernest Hemingway totesi ironisesti hoitonsa jälkeen: "it was a brilliant cure but we lost the patient". Tämän jälkeen hän ampui itsensä. Osalle ihmisistä ikävien muistojen katoaminen voi toki olla tietyssä mielessä terapeuttista, mutta tämä riski täytyy tehdä hyvin selväksi potilaalle ennen toimenpidettä.

1980-luvulla painettu sosiologian oppikirjani puhui ”harmaiden pantterien” tulevasta vallankumouksesta. Koska eläkeikäisten määrä kasvaa jatkuvasti tulisi näin myös heidän valtansa ja asemansa yhteiskunnassa parantua. Suomalainen yhteiskunta näyttää vastaavan vallankumouksen mahdollisuuteen ennaltaehkäisevästi sähköhoidolla. Huuhkan mukaan 76% suomalaisista shokkipotilaista on naisia, lähes puolet ovat eläkeiässä. Cui Bono?

Kirjallisuutta:
Breggin, Peter:Toxic psychiatry
Bleuler, Eugen: Dementia Praecox or the Group of Schizophrenias
Huuhka, M: Historical perspective on ECT in pinkanniemi Hospital
Laing , R D: The Facts of Life (Cerletin sähköshokkia kkäsittelevä osio)
Read, John: Electroconvulsive therapy, teoksessa Models of Madness (Read, Mosher Bentall)

Kiitoksia varoittelusta.
Jossain tapauksessa tuo sähköhoito voisi olla ihan hyödyllinenkin. Esim jos vanhus ei suostu syömään, vaikka pystyisi, niin omasta mielestä voisi sähköhoitoa antaa. Muussa tapauksessahan vanhus kuolee nälkään. Yhden tuollaisen tapauksen tiedän. Oli kyllä myös dementiaa tuossa tapauksessa.
Tai sitten jos on jo pitkään muutenkin sairastanut masennusta? Kuulin että mummulla oli ollut noin 30 vuotta masennusta, mutta en tiedä mihin se sitten kuoli. Luultavasti johonkin flunssaan (toki se masennus?).

Psykiatri tosiaan sanoi että en pääse sähköhoitoon, turha toivo. Nyt olen sitten eri paikkakunnalla kirjoilla, niin jossain vaiheessa tulee uusi hoitaja ja joku lääkäri. Psykiatri kertoi magneettistimulaatiosta (TMS) ja että sitä saisi avohoidossakin. TMS on ainakin tosi paljon kevyempi kuin sähköhoito. Psykiatri tosiaan sanoi että pitäisi olla paljon huonommassa kunnossa, että sähköhoitoon pääsee. Akuutti psykoosi tai jotain vastaavaa?

 

[oestrus taurus]

En ole perehtynyt aiemmin tuohon aivosähköhoitoon ja nyt olen pitkästä aikaa "viihteellä", ettei oppiminen ole sujuvaa.

Joka tapauksessa itselle epileptikkona aivosähköt ovat mielenkiintoinen ilmiö. Täytyy laajemmalla katsauksella sitten ottaa selvää, onko "aivosähköhäiriö" ja "sähköllä aivoihin tehty häiriö" saman luokan asia.
Käyttäjän amadeus esseessä olikin jotain sen tapaista, minkä olettaisin ymmärtäneen enkä nykyisen tiedon valossa epilepsia ihmetellyt sen tarkoitus perää historiassa.

Kun herää voimakkaan aivosähköhäiriön (epilepsiakohtauksen) jälkeen, ainakin omissa kokemuksissa ne ovat heräämisen hämmästelyn jälkeen todellakin sellainen tila, että sitä voisi kutsua "psykopaattiseksi tilaksi". Ymmärrys kaikesta tulee aikanaan, muistitkin palautuu nopeammin kuin tunnepuoli (oli se sitten hyvän tai huononlaatuinen). Ennen kuin tunnepuoli herää, kaikki moraalissa on täydellisen teoreettista ja tulevaisuus samantekevää. Kaikki siihen asti ollut mielenkiinnon kohdekin on samantekevää... Teoreettista.
Negatiivisten tunteiden poissaolo ja niihin kyvyttömyys onkin toki silloin hetkenaikainen plussa, sillä silloin ei nykyisyys, menneisyys eikä tulevaisuus haitta yhtään. Näissä on kumminkin kohunnut riski sen jälkeiseen mielipahaan.

En suosittele tuollaiseen "tyhjyys tilaan" hakeutumista, vaikka 99% nykyisistä tunteista olisivatkin negatiivisia. Taitaa sitä paitsi olla niin, että monet "menestystarinat" löytäisivätkin lukuisia piirteitä niistä, jos media ja yhteiskunta ei muuta sanomaa tilaisi, näitä "voittajia" petkuttaakseen.
Lauma psykologian mainostaessa ekstroverttia suurin osa on "voittaja". Siltikin introvertti taitaa aina hoitaa suurimmat aivoitukset... Introvertilla on liikaa aikaa aivoille ja Ekstrovertille jää puhemiehen ja monet muut merkittävät lukuisat roolit.

 

[amadeus]

En ole perehtynyt aiemmin tuohon aivosähköhoitoon ja nyt olen pitkästä aikaa "viihteellä", ettei oppiminen ole sujuvaa.

Joka tapauksessa itselle epileptikkona aivosähköt ovat mielenkiintoinen ilmiö. Täytyy laajemmalla katsauksella sitten ottaa selvää, onko "aivosähköhäiriö" ja "sähköllä aivoihin tehty häiriö" saman luokan asia.
Käyttäjän amadeus esseessä olikin jotain sen tapaista, minkä olettaisin ymmärtäneen enkä nykyisen tiedon valossa epilepsia ihmetellyt sen tarkoitus perää historiassa.

Kun herää voimakkaan aivosähköhäiriön (epilepsiakohtauksen) jälkeen, ainakin omissa kokemuksissa ne ovat heräämisen hämmästelyn jälkeen todellakin sellainen tila, että sitä voisi kutsua "psykopaattiseksi tilaksi". Ymmärrys kaikesta tulee aikanaan, muistitkin palautuu nopeammin kuin tunnepuoli (oli se sitten hyvän tai huononlaatuinen). Ennen kuin tunnepuoli herää, kaikki moraalissa on täydellisen teoreettista ja tulevaisuus samantekevää. Kaikki siihen asti ollut mielenkiinnon kohdekin on samantekevää... Teoreettista.
Negatiivisten tunteiden poissaolo ja niihin kyvyttömyys onkin toki silloin hetkenaikainen plussa, sillä silloin ei nykyisyys, menneisyys eikä tulevaisuus haitta yhtään. Näissä on kumminkin kohunnut riski sen jälkeiseen mielipahaan.

En suosittele tuollaiseen "tyhjyys tilaan" hakeutumista, vaikka 99% nykyisistä tunteista olisivatkin negatiivisia. Taitaa sitä paitsi olla niin, että monet "menestystarinat" löytäisivätkin lukuisia piirteitä niistä, jos media ja yhteiskunta ei muuta sanomaa tilaisi, näitä "voittajia" petkuttaakseen.
Lauma psykologian mainostaessa ekstroverttia suurin osa on "voittaja". Siltikin introvertti taitaa aina hoitaa suurimmat aivoitukset... Introvertilla on liikaa aikaa aivoille ja Ekstrovertille jää puhemiehen ja monet muut merkittävät lukuisat roolit.

Olet asian ytimessä. Sähkön antaminen on yhtä kuin lääkärin aiheuttama epileptinen kohtaus. Shokista toipuminen on samanlaista kuin kovasta kohtauksesta. Pienelle osalle tulee jopa euforisia kokemeuksia. Mielestäni nämä kokemukset vastaavat niitä harvinaisia epilepsiapotilaita, jotka tuntevat henkiä, jumalan,yhteyden maailmaan yms. kohtauksen jälkiefektinä. Tämä on mielenkiintoinen aihe, kirjoitellaan lisää, kunhan pääsen kotiin/koneelle viihteeltä.

 

[antimateria]

Täytyy ehkä minunkin ilmoittautua tähän kerhoon.

Elämä ei ole täysin mallillaan. Uni ei tule, stressiä, parisuhdeongelmia, väsymystä, eikä mikään oikein jaksa innostaa. En ole ikinä myöntänyt itselleni olevani masentunut, enkä ole varma olenko. Voiko masennuksen itse tiedostaa? Voinko olla vakavasti masentunut enkä sitä tiedosta?

Nyt viimeinen niitti on ollut kun ei oikein työtehtävätkään suju. Tulee tehtyä entistä enemmän virheitä töissä ja esimies on toistuvasti joutunut niistä huomauttamaan. Ei vaan aivot toimi. Ei ole montaa asiaa mitkä pitäisi muistaa, mutta kun aivot toimivat kuin sumussa ja vahinkoja sattuu. Yleensäkin työnteko on aina vain rankempaa, henkiset voimavarat tietenkin aivan loppu, mutta ei oikein jaksa sitä ruuvimeisseliäkään vääntää seisaallaan kun jo huippaa.

Syön mahdollisimman terveellisesti: lihaa, vihanneksia ja paljon hedelmiä. Vaikka en ole mikään hoikka, niin painoindeksini on juuri normaalipainon rajoissa. Vitamiinilisiä lukemattomista purkeista, mutta ei niillä mitään vaikutusta voimiin ja vireyteen. Kunto on aivan paska ja vain huononee. Ulkoilu on yhtä tuskaa. Hengästyn välittömästi ja sydän lyö miljoonaa, ahdistaa ja silmissä sumenee. Heikotus ottaa heti yliotteen ja pakko päästä kotia huilaamaan ja tankkaamaan jääkaapista energiaa.

Työterveydessä käynyt valittamassa. Verikokeissa kaikki OK.

 

[jm82]

Kyllä minusta voi olla vaikea masennus, eikä sitä itse tiedosta. Voi olla jopa psykoottisia piirteitä lievästi, eikä sitäkään vielä tiedosta.

Itsellähän myös näkö oli huono masennuksen takia, mutta se kyllä korjaantuu esim ssri lääkkeellä.

Ahdistusta voi olla paljon ja muisti ei toimi kunnolla, eli töistäkään ei tule kunnolla mitään ja työt ei suju. Voi herätä yöllä ahdistukseen. Nälän tunne saattaa myös mennä. Itsellä muisti kyllä palautui, kun sai nukuttua ja sairauslomaa. Oli myös B12 vitamiimin vajausta ja tuota arvoahan ei normaalisti verikokeissa edes mitata.

 

[joku]

Venlafaxin auttaa myös muistiin. Mulla on se Voxran rinnalla. Venla vaan voi viedä yöunet.

 

[antimateria]

B12 oli verikokeissa ihan hyvä. Verikokeet tehtiin nimenomaan väsymystä silmällä pitäen.

Tuo oli ehkä vähän harhaanjohtava etten nuku. Nukun ja paljon mutta unen saaminen on hieman hidasta. Ehkä sitten unen laatu on todella huono koska koen itseni aina väsyneeksi. Painajaiset ovat tyypillisiä. Uni ei juuri koskaan virkistä.

 

[jm82]

Ehkä se "masennus" ei ole vielä siinä pisteessä että tulisi keskellä yötä heräämisiä. Ehkä minullakin oli nukahtamisen kanssa ongelmia, mutta ei nyt niin pahasti. Se keskellä yötä herääminen ahdistuneena oli paljon raastavampaa. Niin ja itsekin nukuin kanssa aika paljon silloin tällöin. Esim iltavuorossa nukuin niin pitkään, että kello herätti 13 aikoihon, kun 14 aikaan piti olla töissä. Pääkipu tai migreeni haittasi sitten viikonloppuisin. Äiti taas nukkkui aina päikkärit. Nyt tänä vuonna siltä löytyi sitten ms-tauti.

Nyt lääkeiden kanssa uni tulee, enkä herää. Mutta jalat on kipeän tuntuiset aamullakin heräämisen jälkeen. Ehkä se uni siis ei kunnolla auta. Ei siis lääkkeet tunnu kunnolla tehoavan. On ahdistus silti lievittynyt, kun ei tarvitse yöllä herätä paniikkiin.

Kerran sain purkin opamoxia ja luulin että sen avulla uni oli ehkä parempaa. Mutta eihän psykiatri suostu kirjoittamaan bentsoja jatkuvaan käyttöön.

 

[jm82]

En ole perehtynyt aiemmin tuohon aivosähköhoitoon ja nyt olen pitkästä aikaa "viihteellä", ettei oppiminen ole sujuvaa.

Joka tapauksessa itselle epileptikkona aivosähköt ovat mielenkiintoinen ilmiö. Täytyy laajemmalla katsauksella sitten ottaa selvää, onko "aivosähköhäiriö" ja "sähköllä aivoihin tehty häiriö" saman luokan asia.
Käyttäjän amadeus esseessä olikin jotain sen tapaista, minkä olettaisin ymmärtäneen enkä nykyisen tiedon valossa epilepsia ihmetellyt sen tarkoitus perää historiassa.

Kun herää voimakkaan aivosähköhäiriön (epilepsiakohtauksen) jälkeen, ainakin omissa kokemuksissa ne ovat heräämisen hämmästelyn jälkeen todellakin sellainen tila, että sitä voisi kutsua "psykopaattiseksi tilaksi". Ymmärrys kaikesta tulee aikanaan, muistitkin palautuu nopeammin kuin tunnepuoli (oli se sitten hyvän tai huononlaatuinen). Ennen kuin tunnepuoli herää, kaikki moraalissa on täydellisen teoreettista ja tulevaisuus samantekevää. Kaikki siihen asti ollut mielenkiinnon kohdekin on samantekevää... Teoreettista.
Negatiivisten tunteiden poissaolo ja niihin kyvyttömyys onkin toki silloin hetkenaikainen plussa, sillä silloin ei nykyisyys, menneisyys eikä tulevaisuus haitta yhtään. Näissä on kumminkin kohunnut riski sen jälkeiseen mielipahaan.

En suosittele tuollaiseen "tyhjyys tilaan" hakeutumista, vaikka 99% nykyisistä tunteista olisivatkin negatiivisia. Taitaa sitä paitsi olla niin, että monet "menestystarinat" löytäisivätkin lukuisia piirteitä niistä, jos media ja yhteiskunta ei muuta sanomaa tilaisi, näitä "voittajia" petkuttaakseen.
Lauma psykologian mainostaessa ekstroverttia suurin osa on "voittaja". Siltikin introvertti taitaa aina hoitaa suurimmat aivoitukset... Introvertilla on liikaa aikaa aivoille ja Ekstrovertille jää puhemiehen ja monet muut merkittävät lukuisat roolit.

Vähän selasin noista lisää ja ehkä on siirrytty tuosta sähköhoidosta pois ja magneettistimulaatio (TMS) voisi olla seuraava juttu. TMS on vain aika uusi ja ehkä kokemuksiakaan ei vielä kovin paljoa ole.

Eli siis jollekin on voitu käyttää ennen sähköhoitoa, mutta nyt olisi siirrytty magneettistimulaatioon. Eikä ole juuri haittaakaan tuosta TMS:stä.

TMS-laitte ei aiheuta ECT-sähköhoidon kaltaisia sivuvaikutuksia kuten kouristuskohtauksia tai muistihäiriöitä, eikä hoitoon tarvita nukutusta.

Yle: Nuorten masennus parani magneettistimulaatiolla Peijaksessa

 

[oestrus taurus]

Vähän selasin noista lisää ja ehkä on siirrytty tuosta sähköhoidosta pois ja magneettistimulaatio (TMS) voisi olla seuraava juttu. TMS on vain aika uusi ja ehkä kokemuksiakaan ei vielä kovin paljoa ole.

Eli siis jollekin on voitu käyttää ennen sähköhoitoa, mutta nyt olisi siirrytty magneettistimulaatioon. Eikä ole juuri haittaakaan tuosta TMS:stä.


Yle: Nuorten masennus parani magneettistimulaatiolla Peijaksessa

Kannattaa olla kumminkin aina varautunut, ettei ihme parantuminen ole selitetty hienolla, toispuolisella kertomalla toispuolisesta ilmiöstä, jossa positiivinen vaikutus on saattanut lähteä niinkin yksityisestä ilmiöstä, kuin roskiksien tyhjentämisestä jossain palvelutalossa.
Tuloksen julkaisemis-tavalla on hyvinkin vaikutusta lopputulokseen.

 

[Memory]

@Zerrod Jos vaan inspistä on niin skoleen vaan, eikä mihinkään iltaopistoon muitten wanhusten kanssa, jos tahtoo haistella ilmoja niin avointen ovien päivänä esim. skoleen esim. amikseen katselee tuulia ja se on varsin piristävää masikseenkin olla 17-18 junnujen kanssa ab.30veenä kaverina, ne ovat niin viattomia, asiallisia, varovaisia puheissaan jne.

Meikä sai aikoinaan hyvän koulutuksen sekä paljon hyviä kavereita jotka kantaa vieläkin, eikä masiksesta ollut mitään tietoja koko 2vuoden aikana

 

[Memory]

Kannattaa olla kumminkin aina varautunut, ettei ihme parantuminen ole selitetty hienolla, toispuolisella kertomalla toispuolisesta ilmiöstä, jossa positiivinen vaikutus on saattanut lähteä niinkin yksityisestä ilmiöstä, kuin roskiksien tyhjentämisestä jossain palvelutalossa.
Tuloksen julkaisemis-tavalla on hyvinkin vaikutusta lopputulokseen.

Minua on masentanut koko viikonlopun jo, taas luisuu elämä tuohon tuonelan syvään kraateriin, ei ole mitään tekemistä ja kaikki tekeminen on fakea, eli "kunhan nyt teen vaan", ei huvita mikään ja paha olo, ei jaksa soitella tuttaville ja kysellä kuulumisia kun ne on kuitenkin "mulla on kiire, mitä asiaa Sinulla on", viikonloppuna piti ottaa tuplat rivatril 0.5:t kun tuntui että tahtoo vaan kuolla poies että loppuu tämä kituminen, ei näe missään elämän virtaa eikä iloa, leffoja olisi koneella vaikka kuinka mutta kun ei huvita oikein mikään, ruokaakin on pakko tehdä, ehkä lähden kaupasta hakemaan kaffetta että on taas yksi hiton tekosyy nähdä ihmisiä ja päästä tästä itsesäälistä poies Huokaus

 

[oestrus taurus]

Minua on masentanut koko viikonlopun jo, taas luisuu elämä tuohon tuonelan syvään kraateriin, ei ole mitään tekemistä ja kaikki tekeminen on fakea, eli "kunhan nyt teen vaan", ei huvita mikään ja paha olo, ei jaksa soitella tuttaville ja kysellä kuulumisia kun ne on kuitenkin "mulla on kiire, mitä asiaa Sinulla on", viikonloppuna piti ottaa tuplat rivatril 0.5:t kun tuntui että tahtoo vaan kuolla poies että loppuu tämä kituminen, ei näe missään elämän virtaa eikä iloa, leffoja olisi koneella vaikka kuinka mutta kun ei huvita oikein mikään, ruokaakin on pakko tehdä, ehkä lähden kaupasta hakemaan kaffetta että on taas yksi hiton tekosyy nähdä ihmisiä ja päästä tästä itsesäälistä poies Huokaus

Ei kannata harmitella tuota muitten "kiireellisyyttä" ja siitä itsensä jääväämistä.

Olen itse ainakin kokenut tuon aikoinaan todelliseksi ongelmaksi, johon huojentavana ilmiönä sitten koin sen kontaktiyritysten lähes nolliin vetämisen. Joskus hyvin harvoin, ehkä kerran kolmessa vuodessa saatan ottaa yhteyden ja silloin on asiaa.
Eivätkä vastapuolen kiireet esim. itselle juuri sattuneesta putkimiehen odotteluista ole paikallaan.

Olemme sitä vastoin näiden entisten kaverien kanssa olleet silloin koulu- tai opiskeluaikoina jo hyvin eri planeetalta. Miksipä emme sitä olisi myös tällä hetkellä?

Voihan se olla myöskin totta, että juuri silloin on ollut kiire ja elämässä mene niinkin hyvin, että työstressille on myötämielisyyden mahdollisuuden soitettavalle kohteelle. Joka tapauksessa, tässäkin on hyvä jakauksensa sille, miksi ajalla on toiselle eri merkityksen kuin toiselle. Siitä on turha lähteä spekuloimaan, oliko kyseessä sitten vain se kuuluisa "valkoinen valhe".

 

[Memory]

@oestrus taurus Juuh mutta kun muilla on sitä kiirettä "hei nyt tulee kauniit ja rohkeat pitää mennä katsomaan"...

Taidan luovuttaa, meinasin lähteä kauppaan, tulee todennäköisesti paketti postiin, olisi kaksi keikkaa kävellen tiedossa, ei jaksa, menen sänkyyn vedän peiton päälle ja itken itseni unelmiin, ehkä sitten on tullut pakettikorttia ja pääsen liikenteeseen

 

[jm82]

Kyllähän se juttelu tietysti auttaa, esim tyttökaverin kanssa. Vanhempien kanssa ei oikein kiinnosta jutella, eikä niitäkään kiinnosta pahemmin kuunnella. Toki kannattaa jutella asiat selviksi, koska eihän kaikkia asioita aina kaikki muista. Lisäksi olihan ainakin ne edelliset hoitaja ja psykiatri ihan kivoja ja muutaman kerran nähty psykologi myös.

Juttelu taitaa olla sitä tekemistä ja tekemisen aikana ei niin ahdista, kun joutuu keskittymään. Toki jos jutteleva on kovasti eri mieltä, niin usein alkaa vituttamaan

Aika pahaa ahdistusta/jännitystä silti, kun välillä hikoilee tosi paljon. Pelkkä escitalopram ei auta siihen yhtään (paitsi poistaa paniikin). Jos ottaisin 50mg ketipinoria, niin tulisi kyllä rauhallisempi olo, mutta ei silti viitsi ottaa sitä.

 

[jm82]

Minua on masentanut koko viikonlopun jo, taas luisuu elämä tuohon tuonelan syvään kraateriin, ei ole mitään tekemistä ja kaikki tekeminen on fakea, eli "kunhan nyt teen vaan", ei huvita mikään ja paha olo, ei jaksa soitella tuttaville ja kysellä kuulumisia kun ne on kuitenkin "mulla on kiire, mitä asiaa Sinulla on", viikonloppuna piti ottaa tuplat rivatril 0.5:t kun tuntui että tahtoo vaan kuolla poies että loppuu tämä kituminen, ei näe missään elämän virtaa eikä iloa, leffoja olisi koneella vaikka kuinka mutta kun ei huvita oikein mikään, ruokaakin on pakko tehdä, ehkä lähden kaupasta hakemaan kaffetta että on taas yksi hiton tekosyy nähdä ihmisiä ja päästä tästä itsesäälistä poies Huokaus

Itse kävin tässä joku päivä pyöräilemässä. 3.5 km ja sama matka takaisin. Taisi olla ihan virkistävää, mutta ei nyt aivan heti jaksaisi uudelleen.

Edit:
Itse en oikein jaksa tehdä mitään. Ei siis haittaa tekemisen puute mitään Kai siis "normaalia" ja kuuluu tuohon 32.2.

 

[jm82]

Kannattaa olla kumminkin aina varautunut, ettei ihme parantuminen ole selitetty hienolla, toispuolisella kertomalla toispuolisesta ilmiöstä, jossa positiivinen vaikutus on saattanut lähteä niinkin yksityisestä ilmiöstä, kuin roskiksien tyhjentämisestä jossain palvelutalossa.
Tuloksen julkaisemis-tavalla on hyvinkin vaikutusta lopputulokseen.

Nyt vasta tajusin mitä hait takaa

Tuon jutun perusteellahan magneettistimulastio TMS kuulostaa lupaavalta. Toki masennushan voi aina palata takaisin?

Niin ja itse en ole kokenut edes sitä, että masennus lähtisi pois. Eli ajattelisin että TMS:stä voisi olla jotain hyötyä (jos pääsisi sinne)?

Lisäksi jossain taisi olla että magneettistimulaation teho olisi lääkehoitoa parempi?

– Jo viikon hoidon jälkeen potilaan, joka oli maannut sängyssä, eikä kyennyt käymään koulussa saati ottamaan kontaktia perheeseensä, toimintakyky alkoi nousta. Kuukauden hoidon jälkeen potilaat olivat ilman depression oireita, toteaa johtava tutkija Marcelo Chiramberro Ylelle.

 

[oestrus taurus]

Nyt vasta tajusin mitä hait takaa

Ja varmennetaan tuo vielä, sillä huomasin tuon kirjoittamani kommentin lukiessa sellaisen kirjoitusvirheen, että se voi häivyttää alkuperäisen tarkoituksen ytimen. "Yksityisestä ilmiöstä" oli alunperin tarkoitettu "yksinkertaisesta ilmiöstä".

Tuo alkuperäinen asian ydin nojautui alunperin siihen seikkaan jossa älykäs ihminen saadaan puhuttua hienosanaisesti ja loogisella pohjalla sellaiseen harhaan, jossa sivussa seuraavat, hyvinkin vähälahjaiset voivat sitten päteä tämän henkilön ajattelutapaa, koska eivät itse välttämättä edes kykenisi ymmärtämään sitä harhaa ja sen logiikkaa, joka uhrille on silloin syötetty.

Nämä ovat julkisissa arkipäivää ja muistelen esim. Bill Clintonin joutuneen tällaiseen, hyvin johdettuun harhaan, jossa taviksia oli pätemässä "miten sellaiseen päädyit". Otin muistaakseni juurikin tuollaisesta havainnosta pohdinnaksi tuon "harhaanjohdetuksi joutumisen IQ:sta huolimatta" ja olen siitä sen vuoksi sitä mieltä nyt, ettei edes korkea ÄO pelasta sellaiseksi joutumiselta.
Huijauksen rakenne on oleellinen ja jos huijari vaikkapa nyt olettaa mielikuvalla kohderyhmän olevan vaikkapa masentunut, hän tuskin silloin uskoisi löytävänsä haulla pelkkää köyhllistöä. Monesti "masentunut" tuntuu olevan rutiköyhä tai upporikas, harvemmin keskituloinen.
Siksi varmaan yksi helpoimmista petkutuskohteista.

 

[jm82]

Tuli mieleen että jos tämä jalkojen kipuilu esim maatessa johtuisi levottomat jalat oireyhtymästä? Ja sitten nuo jalat olisi alkaneet niin paljon vituttaa, että olisi tullut myös masennusta?

Tuon mukaan esim bentsot auttaisi, mutta psykiatri ei ole suostunut kirjoittamaan bentsoja. Omastakin mielestä bentsot olisi kaikkein paras apu.

Yritin myös päästä neurologille ms-tauti epäilyn takia, mutta ei kunnallinen lääkäri päästänyt.
Itsellä on nukahtamiseen ja uneen 50mg ketipinor ja 7.5mg mirtazapin, mutta eihän nuo vaikuta siihen kun päivällä on jalat kipeät.

Ellei omahoito auta ja unettomuus sekä väsymys heikentävät elämänlaatua, kannattaa keskustella neurologin kanssa lääkehoidon aloittamisesta. Lääkehoito parantaa olennaisesti elämänlaatua ja toimintakykyä. Pieninä annoksina määrätty rauhoittava lääke, esimerkiksi bentsodiatsepiini, saattaa auttaa.

Parkinsonin taudin hoitoon kehitetyt lääkkeet saattavat kokonaan poistaa oireet. Voimakkaana kipuna tuntuvaa jalkojen levottomuutta on hoidettu myös kipulääkkeillä. Vaikeissa tapauksissa ovat mahdollisia yksilöllisesti suunnitellut lääkeyhdistelmät. Tulehduskipulääkkeet ja lihaskouristuksiin tarkoitetut lääkkeet ovat tehottomia.

Levottomat jalat

Kun jalat valvottavat öisin

Levottomat jalat – Wikipedia

Täytyisikin varmaan päästä unitutkimuksiin ja siellä sitten huomattaisiin, että jalat sätkii yöllä.

Levottomat jalat -oireisto on neurologinen sairaus, jonka oireet tavallisimmin paikantuvat jalkoihin. Jaloissa esiintyy omituisia, useimmin epämiellyttäviä ja vaikeasti selitettäviä tuntemuksia, jotka lievittyvät hetkeksi liikkeen, esimerkiksi kävelyn myötä. Näitä tuntemuksia voi joskus esiintyä myös yläraajoissa tai vartalon ja jopa pään alueella. Oireet esiintyvät tyypillisesti levossa ja ilmenevät tai lisääntyvät iltaa kohden. Ne voivat häiritä nukahtamista ja yöunta ja aiheuttaa toissijaisesti päiväväsymystä. (Walters ym. 1995) Oireita voi ilmaantua myös päivällä, erityisesti pidemmän istumisen (auto, lentokone) yhteydessä. Oireistoon liittyy tietyn tyyppinen unenaikainen liikehäiriö, ns. jaksoittainen raajojen liikehäiriö (engl. Periodic limb movement disorder). Levottomat jalat (engl. restless legs syndome, RLS) on yleinen vaiva. Sen esiintyvyys on arviolta 5–10 % väestöstä, joskin vain osalla (1,5 % – 2,7 % % väestöstä) se on niin hankala, että vaatii hoitoa (Silber ym. 2013).

Levottomat jalat | Suomen Parkinson-säätiö

 

[amadeus]

Tuli mieleen että jos tämä jalkojen kipuilu esim maatessa johtuisi levottomat jalat oireyhtymästä? Ja sitten nuo jalat olisi alkaneet niin paljon vituttaa, että olisi tullut myös masennusta?

Tuon mukaan esim bentsot auttaisi, mutta psykiatri ei ole suostunut kirjoittamaan bentsoja. Omastakin mielestä bentsot olisi kaikkein paras apu.

Yritin myös päästä neurologille ms-tauti epäilyn takia, mutta ei kunnallinen lääkäri päästänyt.
Itsellä on nukahtamiseen ja uneen 50mg ketipinor ja 7.5mg mirtazapin, mutta eihän nuo vaikuta siihen kun päivällä on jalat kipeät.

Kannataa säästää rahaa pikkuhiljaa ja varata aika yksityiselle neurolle, niin saa mielenrauhan asian suhteen. Ennen levottomien jalkojen diagnoosia pitää sulkea pois muita sairauksia. Lisäksi sekä ketiapiini ja mirtatsapiini voivat itsessään aiheuttaa kyseisen sairauden puhkeamisen.

Tosin nuo tuntemukset voivat olla heijasteita esim. alaselästä tai muita toiminallsia lihasongelmia. Kannattaa käydä vaikka OMT-fyssarilla tarkastuksessa, jos et jo tätä polkua käynyt?

 

[jm82]

Jossain tuollaisella fysioterapeutilla olen käynyt. Selkä on kyllä kunnossa ja selän lihakset on myös todella hyvät. Toki yläselkä on ollut jumissakin. Vasen jalkapohja on kyllä kipeä, kun luut on siitä vähän tainnut kulua. Sekä vasen polvi kipeä. Lisäksi tuo vasen nilkka vähän löysä kaatumisen takia.

Mirtatsapiinia onkin jäljellä enää 1/4 osa tabletti ja jätän tuon lääkkeen pois. Ketipinorinkin voin vaihtaa olantsapiniin. Mutta noita jalkojen kipua oli jo ennen mitään lääkkeitä, eli ei voi suoraan johtua mistään lääkkeestä.

Äidillä on tosiaan ms-tauti ja sehän on neurologinen sairaus myös. Kunnallinen lääkäri pois sulkikin tuon ms-taudin, mutta en vielä tiennyt tuollaisesta levottomat jalat sairaudesta.

Itsellähän oli kyllä levottomat ja kipeät jalat ja siksi ei saanut enää yölläkään nukuttua, mutta ei toki tiedä mistä nuo kipuilut sitten johtuu, psykiatrin mukaan johtuu masennuksesta tai jostain muusta. Ei ms-taudista ainakaan.

Ei ole tullut vielä lähetettä uuteen hoitopaikkaan johon valittaa taas lisää.

Jalkojen kipuahan ei niin tunnu liikkuessa, mutta esim maatessa tuntuu. Tai kun herää aamulla, niin jalat ei ole levänneet vaan vähän kipeät. Kuin jalkojen veri olisi likaista tai jotain?

Edit:
Vähän myöhemmin huomasin samaa juttua myös käsissä. Tai sitten se on vain masennuksesta/ahdistuksesta johtuvaa kipua jos rasittaa käsiä, esim jos pitää puhelinta korvalla pitempään. Ja ainakin töissä kaikki nostamiset alkoi tuntua toivottoman raskailta. Ja jalatkin oli toki tosi väsyneet. Eihän töistä enää mitään tullut ja tuli työtapaturmia. Sitten vasta noin 1.5 vuoden päästä tuli nuo lääkkeet.

Niin ja tavoitteena saada ainakin lisää eläkettä. Eli kai ne johonkin tutkimuksiin laittavat, jos katsovat aiheelliseksi.

 

[Memory]

Mää soitin psykahoitajalle lääke-annoksen nostosta, tahtoo että tapaan psykan, sanoin että eihän siitä ole kuin 20v niin mikäs kiire tässä on, antaa mennä kun on alamäki, evvk koko ämmä

 

[jm82]

Mää soitin psykahoitajalle lääke-annoksen nostosta, tahtoo että tapaan psykan, sanoin että eihän siitä ole kuin 20v niin mikäs kiire tässä on, antaa mennä kun on alamäki, evvk koko ämmä

Onhan se varmaan aiheellista käydä pitkästä aikaa. Itselle ei ole vielä tullut kirjettä uudesta paikasta. Vähän on jalat kipeät. Lääkkeitä vähän säädin pienemmälle. Illalla 50mg ketipinor ja 50mg ketipinor depot. Aamulla 10mg escitalopram ja 150mg gabapentiini. Just ja just saa tuolla ketipinorilla nukuttua riittävän sikeästi ja jos ottaisin illallakin tuon gabapentiinin, niin paremmin nukuttaisi.


Edit:

Itsellä tarkoitus lopettaa ketipinor ja samankaltaiset lääkkeet kokonaan ja vaihtaa johonkin toiseen lääkkeeseen, että saisi unta. Koska ketipinor tai muu psykoosilääke saattaa aiheuttaa tuota jalkojen kipua? Outoa kun psykiatri ei ole sanonut mistään psykoosilääkkeen haittavaikutuksesta, vaikka olen aina valittanutkin, että jalat on kipeät.

Tällaisessa ekstrapyramidaalijärjestelmän häiriössä ihminen saa samoja oireita kuin parkinsonin -taudissa, jossa dopamiini on käynyt aivoissa vähiin tyvitumakkeiden rappeutumisen vuoksi. Tavallisia ilmiöitä ovat jäykkyys, myötäliikkeettömyys, vapina, huimaus. Esimerkiksi ns. levottomat jalat on tyyppioire niin parkinson -potilailla kuin psykiatrisille potilailla.

Akuutti | yle.fi | Arkistoitu
SUOMI - PSYKOOSI-LÄÄKITYKSEN DDR!

 

[jm82]

Mää soitin psykahoitajalle lääke-annoksen nostosta, tahtoo että tapaan psykan, sanoin että eihän siitä ole kuin 20v niin mikäs kiire tässä on, antaa mennä kun on alamäki, evvk koko ämmä

Toivottavasti saisit lisää lääkettä, mitä lääkettä pyytäisit isontamaan?

Oliko siitä Pregabalin/Lyrica lääkkeestä mitään hyötyä? Taisi olla vain lyhyt kuuri sitä.

Jostain saatoin lukea että jalkojen kipuun voisi auttaa Pregabalin tai ehkä myös joku bentso rauhoittava. Saisi ainakin nukuttua, jos jalat kipuilee. Ainakin ahdistaa aika kovasti, jos jalat on kovin kipeät. Jalkakivut minulla on ollut ongelmana aika pitkäänkin.

Itselle pyysin Gabapentiiniä vähän ja tuo on aikaisempi versio Pregabaliinista.

 

[Memory]

Toivottavasti saisit lisää lääkettä, mitä lääkettä pyytäisit isontamaan?

Oliko siitä Pregabalin/Lyrica lääkkeestä mitään hyötyä? Taisi olla vain lyhyt kuuri sitä.

Jostain saatoin lukea että jalkojen kipuun voisi auttaa Pregabalin tai ehkä myös joku bentso rauhoittava. Saisi ainakin nukuttua, jos jalat kipuilee. Ainakin ahdistaa aika kovasti, jos jalat on kovin kipeät. Jalkakivut minulla on ollut ongelmana aika pitkäänkin.

Itselle pyysin Gabapentiiniä vähän ja tuo on aikaisempi versio Pregabaliinista.

Lyrica se oli. on sitä mulle vielä varattuna, mutta vain hermosärkyyn. Tarvittaessa otan sitä ja selkä oli tänään perhanan kipeä, otin panadolia auttoi sitten.
Rivatrilia 0.5 otan 2kpl / vrk.
nytten nostan 5*vrk:teen kun on masista. Normaalisti uusivat lääkkeet 8arkipäivässä, nytten sanoivat että Rivatril on arka lääke reindeer spottingin vuoksi että sitä uusitaan vasta kun purkissa on parit pillerit jäljellä, ehkä osviittaa antaa että epikriiseissä on tapaus yliannostus 40*2mg rivaa. nooh nuorena sitä tulee tehtyä kaikkea "tyhmää"

 

[jm82]

Lyrica se oli. on sitä mulle vielä varattuna, mutta vain hermosärkyyn. Tarvittaessa otan sitä ja selkä oli tänään perhanan kipeä, otin panadolia auttoi sitten.
Rivatrilia 0.5 otan 2kpl / vrk.
nytten nostan 5*vrk:teen kun on masista. Normaalisti uusivat lääkkeet 8arkipäivässä, nytten sanoivat että Rivatril on arka lääke reindeer spottingin vuoksi että sitä uusitaan vasta kun purkissa on parit pillerit jäljellä, ehkä osviittaa antaa että epikriiseissä on tapaus yliannostus 40*2mg rivaa. nooh nuorena sitä tulee tehtyä kaikkea "tyhmää"

Hyvä että ei kumminkaan käynyt mitään.

_____

Pitää nopeasti laittaa jotain. Tänään tuli lappu postissa ja siinä luki että masennuksen f32.2 lisäksi olisi joku epämäämäinen persoonallisuushäiriö. Toisaalta huojentavaa, että ei ole johtunut pelkästään tuosta vakavasta masennuksesta, vaan on myös jotain muutakin.

Linkissä on kai jotain tietoa. Ainakin että ahdistusta usein aiheuttaa.
Persoonallisuushäiriöt

 

[jm82]

Mielenterveyshäiriöistä puhutaan ja pitäisi varmaankin puhua myös enemmän erilaisista persoonsllisuushäiriöistä ja vaikkapa vanhemmilta ja isovanhemmilta opituista "vääränlaisista" ajattelumalleista. Itse en ainakaan tohtinut kertoa vanhemmille mistään mieltä painavista jutuista, vaan pidin asiat sisälläni.

Suomi voi olla maailman viidenneksi onnellisin maa, mutta onko se sitä kumminkaan oikeasti, jos masennusta ja kasvatuksesta johtuvaa persoonnallisuushäiriötä kumminkin riittää? Vanhemmat on "onnellisia", mutta lapset ei?

On ratkaisevan tärkeää, millaiseksi kehittyvät lapsen varhaiset vuorovaikutussuhteet. Vanhempien välinen väkivalta ja mitätöivä kommunikaatio ovat tutkimusten mukaan vahingollisempaa kuin se, että lapsi tulisi seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Tämä on erittäin pysäyttävä ja huolestuttava havainto.

Kun ongelmia ilmenee, olisi hyvä tietää ihmisen historiaa sukupolvien taakse. Millaista elämä on suvussa ollut? Millaisia mielenterveydellisiä ongelmia on ollut? Millaiset käyttäytymismallit ja ongelmat ovat huomaamattakin siirtyneet sukupolvelta toiselle. Usein nämä ongelmat ovat niin syvällä perheen ja suvun elämässä ja arjessa, että ne on mielletty tavallisena tapana suhtautua ja reagoida elämään – rangaistukset, ongelmatilanteet ylipäätään. Miten vaikeina hetkinä kommunikoidaan.

Marko Kilven kolumni: Suomi on mielenterveysongelmien luvattu maa

Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä ongelmia. Arvioiden mukaan 5–15 % aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä. Persoonallisuuden häiriöiden syntyyn vaikuttavat erilaiset perinnölliset ja sikiökautiset tekijät, samaistumiset vanhempien käytökseen ja erilaiset lapsuuden aikaiset kokemukset ja traumat.

Persoonallisuushäiriöt

 

[oestrus taurus]

Mielenterveyshäiriöistä puhutaan ja pitäisi varmaankin puhua myös enemmän erilaisista persoonsllisuushäiriöistä ja vaikkapa vanhemmilta ja isovanhemmilta opituista "vääränlaisista" ajattelumalleista. Itse en ainakaan tohtinut kertoa vanhemmille mistään mieltä painavista jutuista, vaan pidin asiat sisälläni.

Kyllä, ja niin se on myös vielä toistaiseksi hallinto ja "julkinen totuus" näiden vanhempien käsialaa.
Myös arvosanoja jakaessa ollaan melkeinpä automaattisesti antamassa "erittäin tyytyväinen" tai "melko tyytyväinen". Näin ei pitäisi tehdä (automaattisesti), sillä silloin ongelmakohtiin ei kiinnitetä huomiota eikä parannusta tule.

Vanhemmilla ihmisillä on lisäksi sellainen ihmeen "suur-suomi-hanke", joka väkiluvun kasvatusta vaaliessa ei ota ollenkaan huomioon rakennetyöttömyyttä ja tulevien jälkeläisten mahdollista uraa työttömyysputkessa. Vanhaa maailmaa edustaa myös presidentti Niinistö ja siten minulla on jonkinverran "synnytystalkoon" ja "sossupummityöttömyyden tuomion" jälkeen kokenut inflaatiota hänen kannatuksensa.

Maailma muuttuu, muttu koska vanhemmat polvet eivät sen mukana, ongelmat on taattu. Lisänä vielä se "mallikansallisuus ja sen ylpeys", ohi sen ongelmien, niin voisi olettaa, että keskinkertaisen korruption valtioissa on vähemmän mielenterveysongelmia.

 

[Memory]

Pääsiäisenä perjantaina oli kankku hitsin kipeenä, lauantaina 10:ksi ea-polille, siitä sitten verikokeet ja magneettikuvausta omasta pyynnöstä ettei vaan olisi ½vuoden jälkeen syöpä uusiutunut, otettiin sisään osastolle kun oli pikaverikokeet näyttäneet munuaisten vajaatoimintaa, arvot piti olla 80:n luokkaa, olikin 200, sunnuntaina sitten 14:n aikaan tuli päivystävä lääkäri, magneetti puhdasta näytti, verikokeiksi epäili pikakoetta että se heitti, koskaan normaalisti ei heittele näin paljon, varmuudeksi juon nestettä tarpeellisesti n.2-3litraa per vuorokausi, oli taas KARMEA yö sairaalassa, tuli paha olo tosiaankin, kaikki muistot mieleen, masensi satasella.

Luojalle kiitos puhtaan paperit, jollei sitten hematologi 11.04 katso tarkemmin kuvia ja löydä jotain kivaa

Selkäsäryt jatkuu kuitenkin kun on skolioosi sekä välilevypullistumat, niiden takia on aina särkyjä

Yritän saada kelan ohjeiden mukaisesti eläkkeensaajan hoitotukea, olisi 50e/kk, olisihan sekin jotain tukirahnaa, karmea taistelu vaan on sitten edessä, huoh....

 

[Colt]

Tein sellaisen virheen, että menin juomaan itseni humalaan eilen. Hirveä olotila. Eihän sitä eilen illalla osannut odottaa kankkusta. Vittujen perkele. Jotain pitäisi syödäkin. Ei holi sovi masennuslääkkeeksi.

 

[jm82]

Tossa helposti saatuna mun diagit:

Selasin tuon kuvan vielä läpi. Itsellä ei ole kuin masennuksesta tuo koodi. Mutta nyt sain postin kautta paperin tarkemmista tiedoista, joita lääkäri ei ole minulle edes kertonut. Oli tuota samaa skitsodisia piirteitä ja harhaisia piirteitä. Noilla ainakin viimeksi tuli kuntoutustukea, eli määräaikaista eläkettä. Eihän noita harhoja onneksi kokoajan ole, mutta jos esim pakotettaisiin taas töihin, niin helpolla tulisi niin paljon ahdistusta ja paniikkia, että tulisi myös harhoja.

Hoitaja puhui mahdollisesta psykoottisesta masennuksesta, mutta onneksi siis se olikin paskapuhetta Toki nuo useat erilaiset persoonallisuushäiriöt lievinäkin on myös aika vakavia juttuja. Ja kun niistä ei ole edes itselle mitään kerrottu koskaan

Tuossa oli ainakin jotain tuosta jälkimmäisestä persoonallisuushäiriön piirteestä. En tiedä löytyykö jostain paremmin ja tuotakaan en ole vielä lukenut läpi. Pdf:
https://www.google.fi/url?sa=t&sour...FjAJegQIBBAB&usg=AOvVaw0Zqga9dmF6gI_Nk4eBQ_w2

 

[Memory]

Kuolemisen toiveet, masensi jälleen iltapäivällä miljoonalla, onneksi oli ruåtsin kurssi 18:15-19:45 ja sain pääni selväksi.

Tässä vähäsen ajatuksia hämärän rajamailta...

Hitto kun välillä masentaa niin että luojalle kiitos ei ole mitään muuta kättä pidempää kuin tylsä leipäveitti, joku käsiase olisi kiva, sekunnissa game over ja sillä selvä, ala nyt itteään kiduttaa kun vintti pimenee ½h:ssa kun valtimot vetää auki ja sitä sotkua sitten kun en omista edes ammetta, ihme touhua tämä skitson elämä, miten ihmisellä voi mennä niin "huonosti" (väärä sanoa _huonosti_ minusta ihmisellä ei tarivitse mennä _huonosti_ että tahtoo lopettaa oman elämänsä) että tahtoo tappaa ittensä, tahtoo vaan nukkua ikuisesti ilman mitään velvollisuuksia, teennäisyyksiä, mitään sontaa?

Monet skitsot vetoaa; "ajattele mitä MUUT ajattelee? ne TARVITSEE sinua"

Kerran sain ostettua mannelta 21:n kiväärin laatikolla johon meni 8 patia, kertalaukastava vanha romu, eihän sen kanssa saa kun naarmuja , lopulta heitin sen vesijärveen, ritzakin on parempi, kyllä jos olisin saanut kuten halusin käsiaseen niin olisin jo kunnolla taivaallisessa hiippakunnassa, enkä täällä jauhamassa soopaa.

Yks ämmä leikkii "rouvaa", "minä en tykkää siitä-en tykkää tästä, voisitko olla puhumatta siitä kun minä en jaksa kuunnella sitä, voisitko lopettaa tuon, sillä minä yritän syödä ja nauttia ruuasta" tekopyhä eukko. Jollei kelpaa niin menkööt muualle koko paikasta missä minä olen, kerran vielä avaudun sille kunnolla ja sanon suoraan:
"Tee yhteiskunnalle palvelus ja kuole pois"

Keksin tuossa muuten Poltergeizt leffoista kivan jutun:
"Tulkaa ihmiset valoon, siellä on pelastus, kulkekaa suoraan kohti kirkasta valoa, kohtia pendolinon ajovaloa, siellä on rauha" *HIH *

Se ittensäkin *nopeasti* tappaminen on välillä melko "vaikeaa" kun tietää että se on VAIN menolippu ja sillä soronoo, ei ole muistoja eikä mitään, ei ole väliä vaikka sulla on tallissa Mese C200 kompressor taikka tilillä 90 miljardia egeä yms..
Se on rehellisesti tupla ja kuitti, siksi sitä miettii pahasti.

kerran tuossa itse mietin readyna ja melkein, mutta sitten tuli joku skitzi että "hello, viikatemies on tossa ja mää olen tässä. homma on nyt mun käsissä"
Se viikatemiehen ja kuoleman katsominen silmästä silmään oli sellainen kokemus joka antoi rehellisen (jehova wittness) herätyksen että Waude, tätä en olekaan kokenut koskaan, tätä asiaa pitää sulatella jonkin aikaa, ja nyt sitä ollaan mietitty jonkin aikaa.

Kerran kerroin kaverille että hyppään rekan alle, kaveri kirosi että et varmasti aiheuta rekkakuskille sellaisia traumoja, olin todella otettu ;(

Nämä fiilikset ovat todella rasittavia, en katso että tämä on mitenkään kenenkää ongelma, jokaisella ihmisellä on velvollisuus _vain_ omasta itsestään ja _oikeus_ tehdä ruumiilleen mitä tahtoo..

btw. sain samalle päivälle kuin hematologille ajan 11.04 10:10 suomalaiselle kunnon lekurille että saan nostettua rivatrilit takaisin wanhaan tyyliin eli 1mg->2/3mg:aan, olen nyt käyttänyt opaa, mutta ne väsyttää sikana...

 

[atobee]

Vähän selasin noista lisää ja ehkä on siirrytty tuosta sähköhoidosta pois ja magneettistimulaatio (TMS) voisi olla seuraava juttu. TMS on vain aika uusi ja ehkä kokemuksiakaan ei vielä kovin paljoa ole.

Eli siis jollekin on voitu käyttää ennen sähköhoitoa, mutta nyt olisi siirrytty magneettistimulaatioon. Eikä ole juuri haittaakaan tuosta TMS:stä.


Yle: Nuorten masennus parani magneettistimulaatiolla Peijaksessa

Kyllä sähköhoitoa annetaan edelleen.

 

[Memory]

2*75mg lyrica auttoi taas karmeaan masikseen...

 

[jm82]

Kuolemisen toiveet, masensi jälleen iltapäivällä miljoonalla, onneksi oli ruåtsin kurssi 18:15-19:45 ja sain pääni selväksi.

Tässä vähäsen ajatuksia hämärän rajamailta...

Hitto kun välillä masentaa niin että luojalle kiitos ei ole mitään muuta kättä pidempää kuin tylsä leipäveitti, joku käsiase olisi kiva, sekunnissa game over ja sillä selvä, ala nyt itteään kiduttaa kun vintti pimenee ½h:ssa kun valtimot vetää auki ja sitä sotkua sitten kun en omista edes ammetta, ihme touhua tämä skitson elämä, miten ihmisellä voi mennä niin "huonosti" (väärä sanoa _huonosti_ minusta ihmisellä ei tarivitse mennä _huonosti_ että tahtoo lopettaa oman elämänsä) että tahtoo tappaa ittensä, tahtoo vaan nukkua ikuisesti ilman mitään velvollisuuksia, teennäisyyksiä, mitään sontaa?

Monet skitsot vetoaa; "ajattele mitä MUUT ajattelee? ne TARVITSEE sinua"

Kerran sain ostettua mannelta 21:n kiväärin laatikolla johon meni 8 patia, kertalaukastava vanha romu, eihän sen kanssa saa kun naarmuja , lopulta heitin sen vesijärveen, ritzakin on parempi, kyllä jos olisin saanut kuten halusin käsiaseen niin olisin jo kunnolla taivaallisessa hiippakunnassa, enkä täällä jauhamassa soopaa.

Yks ämmä leikkii "rouvaa", "minä en tykkää siitä-en tykkää tästä, voisitko olla puhumatta siitä kun minä en jaksa kuunnella sitä, voisitko lopettaa tuon, sillä minä yritän syödä ja nauttia ruuasta" tekopyhä eukko. Jollei kelpaa niin menkööt muualle koko paikasta missä minä olen, kerran vielä avaudun sille kunnolla ja sanon suoraan:
"Tee yhteiskunnalle palvelus ja kuole pois"

Keksin tuossa muuten Poltergeizt leffoista kivan jutun:
"Tulkaa ihmiset valoon, siellä on pelastus, kulkekaa suoraan kohti kirkasta valoa, kohtia pendolinon ajovaloa, siellä on rauha" *HIH *

Se ittensäkin *nopeasti* tappaminen on välillä melko "vaikeaa" kun tietää että se on VAIN menolippu ja sillä soronoo, ei ole muistoja eikä mitään, ei ole väliä vaikka sulla on tallissa Mese C200 kompressor taikka tilillä 90 miljardia egeä yms..
Se on rehellisesti tupla ja kuitti, siksi sitä miettii pahasti.

kerran tuossa itse mietin readyna ja melkein, mutta sitten tuli joku skitzi että "hello, viikatemies on tossa ja mää olen tässä. homma on nyt mun käsissä"
Se viikatemiehen ja kuoleman katsominen silmästä silmään oli sellainen kokemus joka antoi rehellisen (jehova wittness) herätyksen että Waude, tätä en olekaan kokenut koskaan, tätä asiaa pitää sulatella jonkin aikaa, ja nyt sitä ollaan mietitty jonkin aikaa.

Kerran kerroin kaverille että hyppään rekan alle, kaveri kirosi että et varmasti aiheuta rekkakuskille sellaisia traumoja, olin todella otettu ;(

Nämä fiilikset ovat todella rasittavia, en katso että tämä on mitenkään kenenkää ongelma, jokaisella ihmisellä on velvollisuus _vain_ omasta itsestään ja _oikeus_ tehdä ruumiilleen mitä tahtoo..

btw. sain samalle päivälle kuin hematologille ajan 11.04 10:10 suomalaiselle kunnon lekurille että saan nostettua rivatrilit takaisin wanhaan tyyliin eli 1mg->2/3mg:aan, olen nyt käyttänyt opaa, mutta ne väsyttää sikana...

2*75mg lyrica auttoi taas karmeaan masikseen...

Jotain sitä tosiaan täytyisi keksiä, että masentava ja kipeä olo lähtisi pois ja muuttuisi taas normaaliksi oloksi. Nyt on tullut uudesta hoitopaikasta kirjeitä kolmelle eri henkilölle ja joku lappunen täytettäväksi. Kai valitan taas tuota jalkojen jatkuvaa kipua ja ahdistavaa oloa.

Aamusta otan vaan 15mg escitalopram. Illalla 50+50mg ketipinor/ketipinor depot ja 150mg gapapentiini. Tuo gapapentiini on paljon miedompaa kuin lyrica/pregabalin.

Täytyy ainakin kysyä siitä sähköhoidosta, että mitä mieltä ovat. Ei nuo lääkkeet ainakaan mitään ole kunnolla auttaneet ja mitään rauhoittavia eivät edes suostu antamaan. Toki lääkkeistä on varmaan vähän apua, mutta kipua eivät ole poistaneet. Toisaalta mikään lääke ei auta persoonallisuushäiriöön, jos kyse onkin siitä. Mutta psykiatri tai hoitaja eivät ole sanallakaan kertoneet tuollaisesta, vaikka psykiatrin papereissa lukeekin tuollaisista piirteistä tai sitten se on vain oma persoonallisuus? Työt ei siis kiinnosta, koska olen niin kipeänä.

Tuo Lyricahan pitäisi ottaa kahdesti päivässä, koska on aika lyhytvaikutteinen. Mutta tuskin haittaa kauheasti, jos ottaakin molemmat samaan aikaan päivällä. Illaksihan voi ottaa sitten jotain mutta, että saa nukuttua? Lääkärille voi toki sanoa että ottaa aamuin illoin

 

[Memory]

Kaksi 75mg:n lyricaa ja en tosiaankaan tahdo tappaa itseäni, juttelin äsken aidalla istuvan variksen pojan kanssa, sanoin sille "terve tipu" ja se vastasi omalla rääkäsyllään, minulla onkin ikioma kaveri, ja olo on todella rennon pyhäinen kaunis ihminen, luonto on sitten kaunis

 

[Memory]

Hellou, eilen hematologille, "valkosolu arvot ovat rajoilla" jos tulee kuumetta 38c niin heti ea-polille hakemaan antibioottia taikka sitten tiputukseen huokausten silta, mikä ilta.
Taas tämä alkaa, miten niin alkaa, eihän b-suursolulymfooma koskaan parane
sanoi myöskin hematologi, täsmensin sossulle asiaa ja toimitin epikriisit että enpäs kuules ole ihan terve, en ole koskaan ollut terve, vähemmän nyt sitten syövän takia...

 

[skirne]

Kuolema ei ole mitään nukkumista ikuisesti. Kun kuolet, aivosi lakkaavat toimimasta eli sinä katoat myös eli samalla myös unet ja todellisuus sinun osaltasi ovat kaput. Itse ainakin kirkuisin ja potkisin niin kauan kuin mahdollista, ennen kuin tarvitsee tämä olemassa olo jättää. Jos se on kurjaa, tee kaikkesi sen eteen, ettei niin olisi.

 

[Muropakkaus]

Kuolema ei ole mitään nukkumista ikuisesti. Kun kuolet, aivosi lakkaavat toimimasta eli sinä katoat myös eli samalla myös unet ja todellisuus sinun osaltasi ovat kaput. Itse ainakin kirkuisin ja potkisin niin kauan kuin mahdollista, ennen kuin tarvitsee tämä olemassa olo jättää. Jos se on kurjaa, tee kaikkesi sen eteen, ettei niin olisi.