Masennus

[Memory]

Onko muilla niin että vaikeinta aikaa on yöllä kun on totaalisen yksin?
Karmeeta aikaa, tulee mietittyä kaikkea sontaa ja itsesääli senkun syvenee huoh, onneksi saan usein helposti unen päästä kiinni niin olo helpottaa, mutta se ennen nukahtamista oleva aika on kaikkein kovinta

Sit mulla on yx tuttava joka maalailee aina piruja seinille, aina puhuu vaan kuolemasta, ei oikein yhtään kiva aihe normaali ihmisellekkään puhumattakaan sitten masikselle...

 

[jm82]

Onko muilla niin että vaikeinta aikaa on yöllä kun on totaalisen yksin?
Karmeeta aikaa, tulee mietittyä kaikkea sontaa ja itsesääli senkun syvenee huoh, onneksi saan usein helposti unen päästä kiinni niin olo helpottaa, mutta se ennen nukahtamista oleva aika on kaikkein kovinta

Sit mulla on yx tuttava joka maalailee aina piruja seinille, aina puhuu vaan kuolemasta, ei oikein yhtään kiva aihe normaali ihmisellekkään puhumattakaan sitten masikselle...

Vähän samaa oli. Tai että valvoi yön ja sai nukuttua vasta 5.00 kun olisi jo pitänyt lähteä töihin aamuvuoroon. Jännitys kai laukesi, kun sai ilmoittaa pomolle, että täytyy jäädä nukkumaan, kun ei ole saanut nukuttua. Kai se sitten oli sitä psykoottista masennusta tai jotain.

Aika hyvin silti väsyttää se 100mg ketipinor ja 7.5mg mirtasapin. Nyt koitin yhdeksi yöksi jättää nuo pois ja tilalle 5mg olantsapin, oli ihan toimiva ja nukutti vähän kuin normaalistikin pitäisi, ei mitään haittavaikutuksia. Päivällä sitten 10mg escitalopam masennuslääke joka on kait ihan toimiva lääke.

 

[oestrus taurus]

Sit mulla on yx tuttava joka maalailee aina piruja seinille, aina puhuu vaan kuolemasta, ei oikein yhtään kiva aihe normaali ihmisellekkään puhumattakaan sitten masikselle...

Onko tämä kuolemasta puhuminen hänellä "platonista (filosofista yms. lähinnä objektiivista käsittelyä)", "mummomaista" vaiko itsesäälistä?

Öistä (varsinkaan vuosien takaisista) en osaa sanoa, koska unohdan aika nopesti päivien tajunnanvirran ja tiedostamisen jälkeen jopa lähiaikaiset yöt, mikäli joku merkityksellinen "avainsana" ei palauta sitä kokonaisuutena mieleen. Olen varmaan ulkoistanut tällaiset kokemat mielenkiinnon edessä pois. Tuollaiset yksinäisyys ahdistukset iskevät sitten päivisin. Harvemmin, mutta niitä tulee.

Sen voin kuolemasta platonisesti mainita, että elämä on niin lyhyt, että vaikka turbotaajuksilla toimisin kaiken mielenkiinnon keskellä 100% ajan, olisin varmaan kuolessa ehkä 0,5% kaikesta mielenkiintoisesta kokenut tai ratkaissut. Nyt on senkin toispuolisten mielenkiinnon vuoksi jäännyt tuo Gösta Sundqvistin heti julkaisupäivänä tilattu kirja 60 sivuun ja siitäkin on jo ainakin puoli vuotta.

 

[Memory]

Vähän samaa oli. Tai että valvoi yön ja sai nukuttua vasta 5.00 kun olisi jo pitänyt lähteä töihin aamuvuoroon. Jännitys kai laukesi, kun sai ilmoittaa pomolle, että täytyy jäädä nukkumaan, kun ei ole saanut nukuttua. Kai se sitten oli sitä psykoottista masennusta tai jotain.

Aika hyvin silti väsyttää se 100mg ketipinor ja 7.5mg mirtasapin. Nyt koitin yhdeksi yöksi jättää nuo pois ja tilalle 5mg olantsapin, oli ihan toimiva ja nukutti vähän kuin normaalistikin pitäisi, ei mitään haittavaikutuksia. Päivällä sitten 10mg escitalopam masennuslääke joka on kait ihan toimiva lääke.

Mä odottelen että asema uusii mulle tenoxit, intissä niitä viimeksi käytin sitten tuli toleranssi, nyt menen opamox 2*15mg:lla koisimaan, välillä tehoaa välillä ei, tosin ei sen tarvisi ollakkaan sellainen tappolääke joka vetää heti filmin pimeäksi, mirtzaa otan vain pakosti, 1/4 osa riittää hyvin, puolikas on jo sekoittava seuraavan päivän, kokonainen nukuttaa hyvin mutta pää on sekaisin seuraavat 2vrk:tta

Pahinta nukkumisessa on adrenaliini, jos sitä tulee vereen niin et nuku et ikinä välillä ottaa tosi päähän ja hakkaa päätään seinään että nuku nyt kele, kun ei uni tule, pitää vaan ottaa relaxina ja todeta että aivot tyhjäksi, jos kelaat kaikkea ennen nukahtamista niin kelaat niitä melko varmasti myöskin unissasi ja se on yhtä tuskaa, heräät 9-12h:n päästä mutta olet väsyneempi mitä nukkumaan mentyäsi..

 

[Memory]

Onko tämä kuolemasta puhuminen hänellä "platonista (filosofista yms. lähinnä objektiivista käsittelyä)", "mummomaista" vaiko itsesäälistä?

Öistä (varsinkaan vuosien takaisista) en osaa sanoa, koska unohdan aika nopesti päivien tajunnanvirran ja tiedostamisen jälkeen jopa lähiaikaiset yöt, mikäli joku merkityksellinen "avainsana" ei palauta sitä kokonaisuutena mieleen. Olen varmaan ulkoistanut tällaiset kokemat mielenkiinnon edessä pois. Tuollaiset yksinäisyys ahdistukset iskevät sitten päivisin. Harvemmin, mutta niitä tulee.

Sen voin kuolemasta platonisesti mainita, että elämä on niin lyhyt, että vaikka turbotaajuksilla toimisin kaiken mielenkiinnon keskellä 100% ajan, olisin varmaan kuolessa ehkä 0,5% kaikesta mielenkiintoisesta kokenut tai ratkaissut. Nyt on senkin toispuolisten mielenkiinnon vuoksi jäännyt tuo Gösta Sundqvistin heti julkaisupäivänä tilattu kirja 60 sivuun ja siitäkin on jo ainakin puoli vuotta.

Jotain "minun rakas koirani kun nukkui poies niin itkin vielä kaksivuotta sen jälkeen ne tekee sitä ja tätä ennen kuolemaa" toinen sukulainen jaksaa samaa "ajatella enää vuosi ja sitten dogisi kuolee poies"
Turha surra maitojasi ennekuin olet varma että se hetki tulee kun potkaset vahingossa maitosaarin nurin navetassa
Ihme touhua, tästä lähin alan kyllä sanomaan suoraan ko. ihmisille että "Sinulla ei ole kaikki kunnossa, hakeudu psykiatrille hoitoon"

Mä nyt olen saanut elämältäni kaiken mitä olen haaveillut, pahinta vaan että dementia tulee, kait se kuuluu tähän ikäpolveen eikä sitä auta itkeä, kiva kun pitäisi jostain esim. autoista jutella mua Vanhempien ihmisten kanssa niin alan puhumaan jostain sytytystulpista dieselissä jne. en enää edes muista että onko ruiskumoottorissa sytytystulppia

Jotenkin olen antanut itselleni "ylivuoto-luvan" eli ei ole millään enää mitään väliä, odotellaan kuolemaa ja soronoo, eli tämä lupa on antanut aivoille luvan että kaikki opittu on valmis unohdettavaksi, sinänsä sääli että kun on opiskellut niin saamaristi ja nyt unohtaa 80%:sti kaiken (kivan) mutta ehkä tarpeettoman, en tiedä...

Näen itseni jo kauppareissulla rollaattorin kanssa istumassa puistossa ja ihmettelemässä maailman menoa ja nauramassa kiireisille ihmisille kun itsellä ei ole kiire kuin hautaan.

Pahinta on etten tiedä miten saisin aivoilleni kerrottua ettei hei vielä ole annettu virallista "ylivuoto lupaa"
Sitten automaatio, huh hitsi, 30vuotta popsinut automaagisesti lääkkeitä (samoja) lääkekaapista aamupalan jälkeen, sitä ei muista enää onko ne ottanut vaiko ei, melkein pitää laittaa a4-paperi seinään ja pvm että nyt olen ottanut, sinänsä ei paha että jospa vaikka ottaisin tuplat, ei ole mitään niin vaarallisia, välillä kun masentaa taikka on tosi paha olla niin otan 3*0.5mg rivaa lisää kun on toisessa purkissa varaa, ei olisi varaa ottaa koska reindeer spottingin jälkeen taikka mun yliannostuksen takia rivat lasketaan pennilleen ennenkuin uusitaa, mutta onnex olis syöpä-osastolla ja siellä sain lääkkeet niin jäi "extraa" rivaa n.50kpl*0.5, kyllähän saisin virallisesti annostusta kasvatettua jos soittaisin avo-hoitajalle ja sanoisin että merkkaa epiin että meneekin 6*0.5mg 2:n sijaan on sen verran paha tilanne.

atk-pitää meikän hengissä, sitä teen joka päivä ja muiden atk-ongelmat ovat aamu-puuron tasoa, aikaa vie mutta mahdottimia ei ole tullut kuin promillen luokkaa jolloin todettu että kone särki, heitä romuun datat saadaan talteen, tuossa oli kaverin kiva 2015:n i5 läppäri, piti asentaa win10 eikä ollut cd-asemaa, kaveri toi omansa ulkoisen, ei suostunut boottaa siltä, kokeilin ja tein usb-bootin, ei suostunut boottaa siltä, mietin jo että onko hyvästä läppäristä arvoa vain sata kiintari ja muistit, onneksi muistin aivolokerosta dementian arvan; eli kiintari koneesta veke, laitoin omaan pöytäkoneeseen masteriksi ja win10:sisään, onneksi, luojalle kiitos; molemmat HP koneita niin promillen mahis saada piirisarjat toimii, nerot sanovat ettei tuo onnistu useinkaan vaan siirto takaisin (kiintarin) läppäriin aiheuttaa kovat errorit taikka bluut, tämä meni kivasti, pöytäkoneessa ilmoitti "asennetaan ajurit" jne. ready. sitten läppäriin kiinni ja tuli uudestaan "asennetaan laitteet sekä ajurit" ja hyvin futasi, huoh.. kivoja sekä haastavia tällaiset jutut..

ot: En jauha mutta uskonto pitää mut vielä hengissä, pitäisi saada aikaiseksi alkaa lukemaan rauhoittavaa, raamattua, se on kaunista-elävää kieltä kun on niin wanhaa, sama kuten kaikissa, se aloittaminen on kovinta, en saarnaa mutta kerron vaan mikä relaa meikäläistä.

Hyvää alkuviikkoa kaikille

 

[oestrus taurus]

Mä nyt olen saanut elämältäni kaiken mitä olen haaveillut, pahinta vaan että dementia tulee, kait se kuuluu tähän ikäpolveen eikä sitä auta itkeä, kiva kun pitäisi jostain esim. autoista jutella mua Vanhempien ihmisten kanssa niin alan puhumaan jostain sytytystulpista dieselissä jne. en enää edes muista että onko ruiskumoottorissa sytytystulppia

Höh, dieselissähän on joo ne hehkut, muttei sytytystulppia. Sellaista sattuu, jos on polttomoottorien kanssa ollut enemmän tekemisessä tai vaihtoehtoisesti dieselin toimintaan ei ole perehtynyt.

EDIT: ai niin, on DI-sytytyskasettikin olemassa (direct ignition), joka korvaa tulpat.

Jotenkin olen antanut itselleni "ylivuoto-luvan" eli ei ole millään enää mitään väliä, odotellaan kuolemaa ja soronoo, eli tämä lupa on antanut aivoille luvan että kaikki opittu on valmis unohdettavaksi, sinänsä sääli että kun on opiskellut niin saamaristi ja nyt unohtaa 80%:sti kaiken (kivan) mutta ehkä tarpeettoman, en tiedä...

Keuhkosyöpä ainakin on hyväksyttävä sellainen. Olin tuossa muutama viikko sitten ex-koulukaverilta yllättäen tulleen juoppokuskikeikka tarjouksessa kiinni. Mukana ollut iäkäs yrittäjä kertoi siinä maistellessa, miten sydänkohtaus ja siltä nykyisin seuraava jatkoaika on muuttanut hänen persoonaansa entisestä. On kuulemma katunut niitä valintoja elämässään, mitä teki terveenä ollessa ja valitsisi monta toisin. "ylivuoto" on siis irtaantumista jostain huumasta, liki psykoosin kaltaisesta hallinnosta, jossa nämä "muurahaiset" toteuttavat ilman itseään yhetiskunnan tarkoitusta. Onko yhteiskunta sitten asiallisessa suunnassa, on toinen asiansa...

Pahinta on etten tiedä miten saisin aivoilleni kerrottua ettei hei vielä ole annettu virallista "ylivuoto lupaa"

Tarviiko suurta ylivuotoa odottaakkaan? Ympäristökatastrofihan siitä tulisi. Anna tulla vaan yksitellen (ei liian hitaasti säästellen, vaan tapauskohtaisesti jäsennellen) . Psykoterapiaa ei tarvitse aina käydä ammattilaisella, vaan siihen voi riittää tuollainen ilmainen tekstinkäsittely tiedosto ja tahto avautua sille. Kuin olisit vaikka lukijan kanssa pohtimassa, mikäköhän ihme on että joskus aikoja sitten tapahtuneella tapauksella onkin nyt niin suuri vaikutus ärsykeenä nykyiseen.
Silloin, vihdoin käsitelty trauma saattaa jopa laannuttaa nykyisen ärsykkeen varausta.

 

[Memory]

oetrus taurus: meitin skoleaikana ei ollut vielä mitään ruiskumoottoreita, nyt niin tultua vaikka kuinka tsiikaan että pellin akka lukee TDI ruisku-suuttimet niin en saa jakeluun että onko niissä tulpat vaiko ei, syttyykö se polttoaine siellä kammiossa kun tulee tarpeeksi painetta kuten dieselissä, ei vaan kiinnosta, jotenkin elämä mennyt kokonaan evvk-tilaan

nykyisin seuraava jatkoaika on muuttanut hänen persoonaansa entisestä. On kuulemma katunut niitä valintoja elämässään, mitä teki terveenä ollessa ja valitsisi monta toisin. "ylivuoto" on siis irtaantumista jostain huumasta, liki psykoosin kaltaisesta hallinnosta, jossa nämä "muurahaiset" toteuttavat ilman itseään yhetiskunnan tarkoitusta. Onko yhteiskunta sitten asiallisessa suunnassa, on toinen asiansa...

Toi on kyllä hyvin sekä asiallisesti sanottu. Olin katsos naperona "vankilassa" epämääräisen ajan, äiskä otti isäpuolen ja siitä lähtien jotenkin pelkäsin sitä sikana, en saanut tehdä yhtään mitään, se oli mun elämäni eka vakava trauma joka onneksi sijottui välille 07-18veetä, mutta kun monet mainostaa "lapsen kehityksen kannalta tuo aika on herkintä"

Kun mutsi otti eron niin siitä lähtien olen ollut että mitä hittoa? linnatuomio loppui ja saan vihdoinkin tehdä mitä itse tahdon ilman kyselemistä, mulla onkin oma elämä enkä ole jonkun orja! mitä mää nyt teen? kaikki tiet ovat avoinna :o

Sitten syöpätrauma on sellainen että sen kanssa elelen ja mietin paskat housuissa milloin tt-kuvista tulee infoa että uusix meni, huoh... ne hoidot ovat perseestä ja pitää aina saada koiralle hoitaja himaan

Mietin tuossa jo ihan vakavana että jos tuollainen paska tsäkä tulisi niin sanoisin suoraan että antakaa himaan relax-tabuja ja jätetääs tällä kertaa ruljanssi väliin olen nähnyt tätä paskaa jo tarpeeksi, en ihmettele yhtään jollei joku kerran 7kk:n hoidoissa käynyt enää jaksa uusintaa, ihan tosissaan snaijaan tuota asiaa.
Haluatko elää sairaana täpöllä vaiko kitua 7kk ja sitten elää ½vuotta ehkä täpöllä pelko perseessä...


Ihmisen mieli on paha-paha asia ja paikka elää, tulee kelattua ihan turhia asioita, kun on tottunut että aivoja kuormitetaan työnsä puolesta niin nyt tyhjäkäynnillä on haittavaikutukset.

kyssäri: kuinka moni vastaava jättäisi tokan sytostaatit väliin tässä kääkkä-iässä?

 

[oestrus taurus]

oetrus taurus: meitin skoleaikana ei ollut vielä mitään ruiskumoottoreita, nyt niin tultua vaikka kuinka tsiikaan että pellin akka lukee TDI ruisku-suuttimet niin en saa jakeluun että onko niissä tulpat vaiko ei, syttyykö se polttoaine siellä kammiossa kun tulee tarpeeksi painetta kuten dieselissä, ei vaan kiinnosta, jotenkin elämä mennyt kokonaan evvk-tilaan

Diesel juurikin syttyy (tai pikemminkin räjähtää) omassa paineessaan, jossa räjähtämistä ei luo kipinä. Hehkutustulpat lämmittävät alkuseosta, että se reagoi räjähtävästi.

Ruisku taas vastine kaasarille, eli polttoaineen syottöön. Sillä ei ole mitään tekemistä polttoaineen toiminnan kanssa kammioissa. Korjasin tuossa tosin tuon unohdukset DI-kasetista joka korvaa siis sytytystulpat ja täten sillä ei ole dieselkoneen kanssa mitään tekemistä. Se koskee vain polttomoottoreita.

Olin katsos naperona "vankilassa" epämääräisen ajan, äiskä otti isäpuolen ja siitä lähtien jotenkin pelkäsin sitä sikana, en saanut tehdä yhtään mitään, se oli mun elämäni eka vakava trauma joka onneksi sijottui välille 07-18veetä, mutta kun monet mainostaa "lapsen kehityksen kannalta tuo aika on herkintä"

No niin. Siinä onkin yksi tekijä joka varmana painaa nykyisyydessään lisää. Älä vain sano, että hän oli myös julma, kun tahtonsa. Tuollaisien tahtojen läpi saaminen vaatii myös jo jonkinlaista mielenvikaisuutta. Hänellä tosin olisi ollut myös avautumisella käytöksessä muutosta, mutta unohdetaan tuo sillä hänen elämänsä oli hänen ja kaiken lisäksi on aivokuvissa havaittu olevan sellainenkin ihmistyyppi, kuin psykopaatti.

Ihmisen mieli on paha-paha asia ja paikka elää, tulee kelattua ihan turhia asioita, kun on tottunut että aivoja kuormitetaan työnsä puolesta niin nyt tyhjäkäynnillä on haittavaikutukset.

Varsinkin nurkkaan alistettuna sellainen tulee tapahtumaan.

Vaikka omat sitten kuulostavat turhilta, niissä sitten on eronsa. Omani ovat enemmän tällaista tutkija-filosofi persoonaa, eivät depressiota ja ahdistusta.

 

[jm82]

Jotain "minun rakas koirani kun nukkui poies niin itkin vielä kaksivuotta sen jälkeen ne tekee sitä ja tätä ennen kuolemaa" toinen sukulainen jaksaa samaa "ajatella enää vuosi ja sitten dogisi kuolee poies"
Turha surra maitojasi ennekuin olet varma että se hetki tulee kun potkaset vahingossa maitosaarin nurin navetassa
Ihme touhua, tästä lähin alan kyllä sanomaan suoraan ko. ihmisille että "Sinulla ei ole kaikki kunnossa, hakeudu psykiatrille hoitoon"

Mä nyt olen saanut elämältäni kaiken mitä olen haaveillut, pahinta vaan että dementia tulee, kait se kuuluu tähän ikäpolveen eikä sitä auta itkeä, kiva kun pitäisi jostain esim. autoista jutella mua Vanhempien ihmisten kanssa niin alan puhumaan jostain sytytystulpista dieselissä jne. en enää edes muista että onko ruiskumoottorissa sytytystulppia

Jotenkin olen antanut itselleni "ylivuoto-luvan" eli ei ole millään enää mitään väliä, odotellaan kuolemaa ja soronoo, eli tämä lupa on antanut aivoille luvan että kaikki opittu on valmis unohdettavaksi, sinänsä sääli että kun on opiskellut niin saamaristi ja nyt unohtaa 80%:sti kaiken (kivan) mutta ehkä tarpeettoman, en tiedä...

Näen itseni jo kauppareissulla rollaattorin kanssa istumassa puistossa ja ihmettelemässä maailman menoa ja nauramassa kiireisille ihmisille kun itsellä ei ole kiire kuin hautaan.

Pahinta on etten tiedä miten saisin aivoilleni kerrottua ettei hei vielä ole annettu virallista "ylivuoto lupaa"
Sitten automaatio, huh hitsi, 30vuotta popsinut automaagisesti lääkkeitä (samoja) lääkekaapista aamupalan jälkeen, sitä ei muista enää onko ne ottanut vaiko ei, melkein pitää laittaa a4-paperi seinään ja pvm että nyt olen ottanut, sinänsä ei paha että jospa vaikka ottaisin tuplat, ei ole mitään niin vaarallisia, välillä kun masentaa taikka on tosi paha olla niin otan 3*0.5mg rivaa lisää kun on toisessa purkissa varaa, ei olisi varaa ottaa koska reindeer spottingin jälkeen taikka mun yliannostuksen takia rivat lasketaan pennilleen ennenkuin uusitaa, mutta onnex olis syöpä-osastolla ja siellä sain lääkkeet niin jäi "extraa" rivaa n.50kpl*0.5, kyllähän saisin virallisesti annostusta kasvatettua jos soittaisin avo-hoitajalle ja sanoisin että merkkaa epiin että meneekin 6*0.5mg 2:n sijaan on sen verran paha tilanne.

atk-pitää meikän hengissä, sitä teen joka päivä ja muiden atk-ongelmat ovat aamu-puuron tasoa, aikaa vie mutta mahdottimia ei ole tullut kuin promillen luokkaa jolloin todettu että kone särki, heitä romuun datat saadaan talteen, tuossa oli kaverin kiva 2015:n i5 läppäri, piti asentaa win10 eikä ollut cd-asemaa, kaveri toi omansa ulkoisen, ei suostunut boottaa siltä, kokeilin ja tein usb-bootin, ei suostunut boottaa siltä, mietin jo että onko hyvästä läppäristä arvoa vain sata kiintari ja muistit, onneksi muistin aivolokerosta dementian arvan; eli kiintari koneesta veke, laitoin omaan pöytäkoneeseen masteriksi ja win10:sisään, onneksi, luojalle kiitos; molemmat HP koneita niin promillen mahis saada piirisarjat toimii, nerot sanovat ettei tuo onnistu useinkaan vaan siirto takaisin (kiintarin) läppäriin aiheuttaa kovat errorit taikka bluut, tämä meni kivasti, pöytäkoneessa ilmoitti "asennetaan ajurit" jne. ready. sitten läppäriin kiinni ja tuli uudestaan "asennetaan laitteet sekä ajurit" ja hyvin futasi, huoh.. kivoja sekä haastavia tällaiset jutut..

ot: En jauha mutta uskonto pitää mut vielä hengissä, pitäisi saada aikaiseksi alkaa lukemaan rauhoittavaa, raamattua, se on kaunista-elävää kieltä kun on niin wanhaa, sama kuten kaikissa, se aloittaminen on kovinta, en saarnaa mutta kerron vaan mikä relaa meikäläistä.

Hyvää alkuviikkoa kaikille

Tuo "dementia" saattaa johtua pelkästä masennuksesta ja siitä että lääkitys ei olisi ehkä aivan oikea tai riittävä?

Itse oon totellut isää ja kait äitiäkin ja oon ollut siis nuorempaa veljeäkin "vastaan" jos se veli onkin tehtyt jotain eritavalla kuin mitä isä olisi tehnyt. Viimeksi veljen vaimo taisi syyttää keskenmenosta mua ja laittoi välit poikki kun en vuosi sitten käynyt niiden lapsen synttäreillä. Veljen vaimo ei myöskään tykkää mun isästä.

Isä on siis saanut "manipuloitua" mut tottelevaiseksi, mutta oon ajanut autoa alaikäisenäkin maantiellä normaali liikenteessä, kun isä on antanut luvan ja isä on ollut apukuskin paikalla. Mua vaan on ihan aina vituttanut se jos mua on kohdeltu huonosti. Siksipä töissä tulikin sitä psykoottisuutta, kun pomo oli vittumainen ja en jaksanut enää kumpaakaan pomoa tai työnjohtopäällikköä tai koko työpaikkaa nähdä.

Mulla siis oli "dementiaa" eka työkykyarviossa. Psykologi kertoi että masennusta ei ole, koska olin kerran valehdellut kaikki kysymykset, että mitään ongelmia ei ole muistaakseni lähimuisti oli huonontunut ja kehotti että ei mihinkään opiskelemaan, eikä mihinkään uuteen vaikeaan juttuun. Eli tavallaan oikein yksinkertaiseen työhön olisi pitänyt mennä, jota nyt en ainakaan olisi halunnut tehdä Meni siis minusta pieleen ja työterveyslääkäri juorusi tuon saman sitten pomoille. Lisäksi lääkäri kertoi että työkykyarvio on vapaaehtoinen.
Joka tapauksessa testissä näkyi että muisti oli keskimääräistä huonompi. Uudessa testissä sitten taas ei ollut mitään vikaa, vähän keskimääräistä parempi oli noin 2 vuoden päästä. Olin siis levännyt kotona ja syönyt jotain lääkettä masennukseen. Eli siis pahin lähimuistin huononeminen voi vielä parantua? Pahinta ahdistusta (tai jopa psykoottisuutta) pitäisi siis saada lievennettyä esim masennus ja/tai psykoosilääkkeellä ja/tai rauhoittavalla jota itse en ole saanut.

Jos siis on hullu (psykoottinen), niin muisti meinaa vähän pätkiä, ei nukuta ollenkaan, ei ole ruokahalua (nälän tunnetta), ei nää kunnolla, pelkää esim ajaa autoa tai moottoripyörää (koska esim muisti pätkii). Lisäksi luulee itseään täysin terveeksi Itse en ole ollut koskaan osastolla ja pelkkä masennus vain. Eli kait tuota psykoottisuutta on tullut vain silloin tällöin ja ei kauhean pahasti. Kerran olen vain lähtenyt töistä kesken pois, mutta se jäikin viimeiseksi kerraksi. Jotkut myös sanoivat että määräaikaiselle eläkkeelle on vaikea päästä, mutta itse pääsin kumminkin. Vanha jo eläkkeelle jäänyt lääkäri yritti kyllä pistää töihin, mutta se ei tietenkään käynyt minulle.

 

[oestrus taurus]

Isä on siis saanut "manipuloitua" mut tottelevaiseksi, mutta oon ajanut autoa alaikäisenäkin maantiellä normaali liikenteessä, kun isä on antanut luvan ja isä on ollut apukuskin paikalla. Mua vaan on ihan aina vituttanut se jos mua on kohdeltu huonosti. Siksipä töissä tulikin sitä psykoottisuutta, kun pomo oli vittumainen ja en jaksanut enää kumpaakaan pomoa tai työnjohtopäällikköä tai koko työpaikkaa nähdä.

"Dementtia" saattaa olla todellakin siinä defenssiä, "muurien rakentelua" epämukavan kokemuksen unohtamiseen. Tässä tapauksessa voi olla joko "nuhteettoman isän" vastine todellisuudessa tai sitten toispuoleisena kortin lykkääntyminen vuodella. Uskaltaisinpa veikata ensimmäistä huoletta.
"muurien rakenteluapa" tuo oma elämäkin tiettyyn pisteeseen saakka oli ja muutti todellakin persoonaa. Verraten nyt siihen, mitä niiden murtaminen on. Helpompaa ympäristöllekkin. Jotkut sanovat ettei vois sietää, mutta suuremmin se kiinnosta. Vastapuoli kun on olemassa ja teennäisyys ei streessa tai aja räjähdyspisteeseen. Helppoa kaikille.

"Dementtia" siis toistaiseksi ainakin voitettu. Kaikilla ei sitten "muurit" luo vittumaista persoonallisuutta, kuten itselläni on taipumusta sellainen muodostua. Niissäkin on laaja kirjonsa, kuin perin pohjaisissa persoonissa yleensä.

 

[Memory]

"Dementtia" saattaa olla todellakin siinä defenssiä, "muurien rakentelua" epämukavan kokemuksen unohtamiseen. Tässä tapauksessa voi olla joko "nuhteettoman isän" vastine todellisuudessa tai sitten toispuoleisena kortin lykkääntyminen vuodella. Uskaltaisinpa veikata ensimmäistä huoletta.
"muurien rakenteluapa" tuo oma elämäkin tiettyyn pisteeseen saakka oli ja muutti todellakin persoonaa. Verraten nyt siihen, mitä niiden murtaminen on. Helpompaa ympäristöllekkin. Jotkut sanovat ettei vois sietää, mutta suuremmin se kiinnosta. Vastapuoli kun on olemassa ja teennäisyys ei streessa tai aja räjähdyspisteeseen. Helppoa kaikille.

"Dementtia" siis toistaiseksi ainakin voitettu. Kaikilla ei sitten "muurit" luo vittumaista persoonallisuutta, kuten itselläni on taipumusta sellainen muodostua. Niissäkin on laaja kirjonsa, kuin perin pohjaisissa persoonissa yleensä.

Tää oli hyvin sanottuna, tuollaista en edes itse tullut edes ajatelleeksikaan :/
Kuka niitä kauheita hetkiä tahtoisikaan muistella kun ne ovat syvällä sydämessä
Kiitos tästäkin avusta

 

[jm82]

Tuossa oli vielä jotain juttua siitä muistista. Masennus voi minusta tehdä lyhytkestoisen muistin todella huonoksi ja pitkäkestoisessa muistissa voi olla "vääriä" ajatuksia. Ja että muistia pystyy kyllä parantamaan ja treenaamaan.

Iän myötä voimistuva mielipiteiden jäykkyys ja heikentyvä kyky nähdä asioita monelta kannalta voi olla jopa aivorakenteessa, sillä myös mielipiteet varastoituvat pitkäkestoiseen muistiin. Mitä huonompi lyhytkestoinen muisti on, sitä huonommin uusi kokemus onnistuu muodostamaan uusia rakenteita pitkäkestoiseen muistiin jo muodostuneiden rakenteiden tilalle.

https://www.google.fi/url?sa=t&sour...QwAHoECBUQAg&usg=AOvVaw0GdNnGkhVWvtd5iUS4nW1R

 

[oestrus taurus]

Saattaa olla siitä, kun jäin junan alle vuosia sitten.

Miten sinä onnistuit sellaisen junan alle jäämään, että ruhjeilla selvisit? Joku hiljainen, tavaraliikenteen rata?

Edit: Hyvä tuuri, tarkoitan.

 

[jm82]

Kävin yksityisellä pään magneetissa. Ei kasvaimia, ainut poikkeavuus oli arpeutunut ruhje. Saattaa olla siitä, kun jäin junan alle vuosia sitten. Edelleen jatkuvaa pyörrytystä ja korvissa tikittää välillä.

Syksyllä oli kovaakin korvasärkyä, mutta tkssa katsottiin korvat ja todettiin terveiksi.

Kärsin nykyään paljon väsymyksestä ja en tunne päätä enään, kuin ennen.

En oikeen tiedä pitäisikö varata aika neurologille vaiko korvapuolelle.

Itse kävin varmuuden vuoksi kunnallisella lääkärillä, joka teki noin tunnin ajan neurologisia tutkimuksia. Ei ollut mitään ms-tautiin viittaavaa juttua kokeissa. Kai nuo neurologiset testit voisi olla hyvä tehdä, jos ei ole vielä ollenkaan tehty.

Itsellä vähän jalkojen ja/tai käsien väsymystä, joka kait johtuu jostain mielenterveyden jutusta. Joskus taidan huomata että oikea korva vähän tinnittää, mutta ei onneksi pahasti. Ja toinen jalka vähän kipeä vanhan vamman takia. Kun vanhat lääkkeet loppuu, niin tilalle otan 5mg olantsapin ja escitalopram. Toisella vanhemmalla kait huomattiin ms-tauti, mutta on treenannut, niin jalkojen tuntopuutos ei enää oikeastaan haittaa. Eikä taida olla parantavaa lääkettä ollenkaan keksitty. Ainoastaan pahenemisvaiheen estoon joku lääke.

Itse en tiedä korvapuolen jutuista, eli en osaa arvata kumpi.

 

[oestrus taurus]

Tosiaan itsemurhamielessä. Koomassa jonkun aikaa ja tikkejä kymmenittäin. Käteen titaania ja 40 tikkiä. Otsaan myös useita tikkejä.

Harmi, että henkinen sairaus meni niin pahaksi, etten nähnyt muuta ratkaisua.

Voimia sen kanssa. Skitsofrenisiin tai skitsoaffektiseen (muistelen kertoneesi tällaisen olevan) en uskalla uppoutua. Biologinen äitini kun omaa sellaisen diagnoosin ja nämä psykoterapeuttiset menetelmät ovat ainakin hänen kohdallaan osoittautuneet tehottomiksi. Kun niitä antaa, niin iloa kokija tuntuu ymmärtää saavansa. Sitten kun on psykoosin pahin vaihe meneillään, niin paranoidisuutta tuntuu olevan senkin edessä.
Hänen kanssaan kiistelemme siitä, onko hän raskaana tai syntynyt viimeaikoina vauva. Ilmeisesti peilaa siinä lapsensa (minun) menetykseen taannoin. Tämä buumi toistuu ainakin silloin, kun joku on raskaana. Jopa serkkuni "ovat varastaneet hänen vauvansa".
Hauskuus näissä kuvioissa on todellakin kaukana. Ne harhat ovat syvät ja niihin on vaikea astua, ilman negatiivisia jälkiseuraamuksia. Ainakin kokemuksella.

Yritä jatkossa olla ainakin "tietoisessa ajanjaksossa" ottamatta ajatusta ainakaan noihin "helppoihin ratkaisuihin", jossa osapuolena joutuu myös ulkopuolinen. Psykoosissa varmaan tosin vaikeaa näitä tietoisuudellaan torjua.


EDIT: Ai niin, unohtui noista korvista ja neurologiasta. Itselläni oli poikkeuksellisen voimakas huimaus jakso ala-asteella. Se alkoi erään uimahallireissun jälkeen, kun oli pari tuntia hypitty laudalta. Tuo huimaus on lievänä edelleen osa nykyisyyttä.
Sain kuulla 2015 työterveystarkastuksessa (harvassa sellaisessa, elämässäni) omaavan lapsuuden korvatulehduksesta näkyvät arpikudokset toisessa korvassa.

Kuulokin on epäjakautunut. Toisessa on ok kuulo ja toisessa sellainen, että kuulun prosenttiporukkaan sen loistavuuden kanssa.
Kuulolla kun voi olla tasapainon kanssa paljonkin tekemistä. Varsinkin jos sitä sokealta lepakolta kysytään.
Toki voi olla pahemmasta vammastakin kiinni, jos junan alle kerran on jääty eikä lääkkeitä ole muutettu. Mutta kuuloaistillakin voi olla vaikuttava ongelmansa tuohon huimaukseen...

 

[jm82]

Mä odottelen että asema uusii mulle tenoxit, intissä niitä viimeksi käytin sitten tuli toleranssi, nyt menen opamox 2*15mg:lla koisimaan, välillä tehoaa välillä ei, tosin ei sen tarvisi ollakkaan sellainen tappolääke joka vetää heti filmin pimeäksi, mirtzaa otan vain pakosti, 1/4 osa riittää hyvin, puolikas on jo sekoittava seuraavan päivän, kokonainen nukuttaa hyvin mutta pää on sekaisin seuraavat 2vrk:tta

Pahinta nukkumisessa on adrenaliini, jos sitä tulee vereen niin et nuku et ikinä välillä ottaa tosi päähän ja hakkaa päätään seinään että nuku nyt kele, kun ei uni tule, pitää vaan ottaa relaxina ja todeta että aivot tyhjäksi, jos kelaat kaikkea ennen nukahtamista niin kelaat niitä melko varmasti myöskin unissasi ja se on yhtä tuskaa, heräät 9-12h:n päästä mutta olet väsyneempi mitä nukkumaan mentyäsi..

Mulla voi olla vähän samaa juttua. Tai että jännittää liikaa ja esim käsissä voi olla jännittävää oloa sekä jaloissa. Ja voi hikoilla. Jännitys tai sitten tosiaan joku adrenaliini juttu.

erittyy suorituskykyä vaativissa stressitilanteissa - yleisemmin kaiken fyysisen rasituksen yhteydessä, mutta erityisesti osana pako-/taistelureaktiota.

Adrenaliini – Wikipedia

Tulikin mietittyä, että miksi sitä tarvitsee lääkettä? Tai mikä aloitti sen että lääkkeet oli "pakko" aloittaa? Itsellä alkoi 32 vuotiaana syksyllä 2015. Niin ja valitin työterveys lääkärille vaivoista, mutta ei se tajunnut auttaa. Paitsi kehotti että koita jaksaa. Menee vaan pirusti aikaa, kun hoito on aloitettu liian myöhään.

Just opamox tai pregabalin menee vähän päähän, vähän kuin alkoholi ja poistaa jännitystä ja joskus kait myös ahdistuneisuutta. Mulle ei vaan ole rauhoittavia annettu, luultavasti yrittävät sitten helpottaa oloa jollain muulla tapaa.

Nyt soitin lääkärille kun huomasin, että ketipinoria on vielä 240kpl *100mg. En siis aloitakaan olantsapinia vielä. Saisi ottaa illalla 100mg ketipinoria ja 7.5mg mirtazapin (molemmat nukkumista varten). Ja aamulla/päivällä 50-100mg pitkävaikutteista ketipinoria, joka on uusi lääke (ahdistukseen).

Tänään otin kokeeksi 50mg lyhytvaikutteista ketipinoria. Mahtaa olla että rauhoittaa vähän liikaa, kun ei tule oikein mitään ajatusta mieleen? Toki tuo vailutus menee luultavasti ohitse jo hetken päästä.

 

[Memory]

Ketipinor on yleisin uusista lääkkeistä, mulle määrättiin mutta tuli niin karmeat olot että jätin heti poies

 

[jm82]

Ketipinor on yleisin uusista lääkkeistä, mulle määrättiin mutta tuli niin karmeat olot että jätin heti poies

Mä sain silloin alkuun 25-200mg ketipinoria ainoastaan. Taisin aloittaa jollain 100mg ja tuli uni hyvin. Sai jotain patoutuneita ajatuksia selvitettyä heti heräämisen jälkeen aamulla ja oli kai ihan hyvä lääke. Lopetin ketipinorin kumminkin jossain vaiheessa, mutta hitaasti. Ketipinor ei tietenkään yksin tehonnut, koska ei ole masennuslääke vaan psykoosilääke.

Menee tosiaan alkuun päähän, kun suoraan käveleminenkään ei oikein onnistunut. Jotkut kai ottaa vain osan 25mg tabletista.

Just nuo opamox ja pregabalin on taas niin "hyvän makuisia" että niitä sitten ottaisi enemmänkin.

 

[Memory]

Rivatril muussaantuu suussa mutta joku skitsomultipersoonallisuus Suprium maistuu karmealta

 

[jm82]

Rivatril muussaantuu suussa mutta joku skitsomultipersoonallisuus Suprium maistuu karmealta

Nyt muistinkin tuon lääkkeen ja mihin vaivaan se oli.

Wiki

Vaikeaan depressioon ei sulpiridia kuitenkaan suositella.[2]

Vähän ristiriitaisesti lääkäri määräsi lääkäriajalla Seroquel Prolong:n otettavaksi illalla. Mutta kun tänään soitin, niin kertoi että ota aamulla. Tuo siis on pikävaikutteinen kapseli, eli ei kai ole suurta väliä milloin sen ottaa?

Jännä miten psykoosilääke auttaa ties mihin "kummalliseen" vaivaan. Haittapuolena aivot kai pienenee vähän.

Nyt nostin escitalopram masis lääkettä myös 10->15mg, jos auttaisi paremmin.

 

[jm82]

Psykiatrilta kun kysyy, niin psykoosilääkkeet auttaa kaikkeen. Itse sain viimevuonna 300e ampulleja injektiota ahteriin kahen viikon välein. Lopetin ne ku en jaksanu ravaa psyk polil ja venailla siel 3 tuntia, ettei tule allergista reaktiota. Sain sitten tablettiversion tuosta, mutten niitäkään käytä.

Vuosi mennyt ja henkinen vointi parempi, vaikka käytän vähemmän lääkkeitä.

Itse oon valehdellut syöväni psykiatrin ohjeen mukaan, mutta kun annosta on alettu suurentamaan, niin aina en ole syönyt niin paljoa. Ottaahan ne myös verikokeita, eli vähän on pakko syödä lääkettä. Muuten ei vakuutusyhtiö maksa eläkettä.

Mulla auttoi vuosi sitten 0.5-1mg risperidonia. Annosta nostettiin 2-3mg, mutta otin vain 0.75mg, joka sekin auttoi tarpeeksi hyvin. Lopetin lääkkeen kun tuli pääkipua. Oon aina syönyt lääkkeitä säännöllisesti.

Risperidonista ja Olantapinista taitaa olla myös se ruiske.

Edit:
Jotain luin että esim olantapin tai risperidon katkaisee psykoosin nopeasti. Jos siis sattuu vaikka psykoottista masennusta olemaan.

 

[jm82]

Ei ainakaan vielä uuden sukupolven psykoosilääkkeistä oteta verikokeista. Epilepsia/tasaajista kyllä.

Joo. Voi olla väärää tietoakin mulla. Näkyyköhän ssri/snri masennuslääke tai mirtazapin verikokeessa? En tiedä miksi ne on halunneet ottaa verikokeen, ehkä sitten huumeiden käytön takia, joita en ole käyttänyt. Enkä myöskään epilepsialääkettä tai tasaajia.

 

[Memory]

Taas karmea masennus, nukuttaa vaan. illalla iltakouluun pitäisi jaksaa mutta kun ei huvittaisi mikään muu kuin nukkuminen. vienpä koiran ulos ja sitten _taas_ koisimaan

 

[jm82]

Taas karmea masennus, nukuttaa vaan. illalla iltakouluun pitäisi jaksaa mutta kun ei huvittaisi mikään muu kuin nukkuminen. vienpä koiran ulos ja sitten _taas_ koisimaan

Lähteminen on aika usein niin haastavaa. Itse lueskelen ja yöllä vaan tulee nukuttua. Lisäksi koiraa on pakko käyttää pari kertaa päivässä lenkillä. Onneksi ulkoilutus ajat saa valita aivan vapaasti. Itse kävin autoilemassa. Lisäsin vähän moottoriöljyä, kun auto ilmoitti, että öljy on vähissä.

Otin 50mg ketipinoria, niin lähteminen ei ole niin vaikeaa ja nyt otin 50mg pitkävaikutteista ketipinoria. Ilman lääkkeitä ei viitsisi vastata edes puhelimeen

Koita nyt levätä vaikka ja laita herätys että pääset siellä iltakoulussa käymään? Äkkiä se ohi menee?

 

[Memory]

Elämä on välillä sitä mitä ei tahtoisi ja välillä se on mitä sitten on.
Mietin usein että onko ihmiselle enemmän haittaa kuin hyötyä siitä
että hän on miettivä otus?
Pakosti sitä jokainen herkkä masentuu kun tulee ajateltua että
soitanpa tuttavalle ja yksi toisensa jälkeen ei vastaa kun ovat
siirtyneet aikoja aikoja sitten hautuumaan sisäpuolelle, mullakin
nuorella pojanklopilla on jo yli 80% ystävistä kuolleet, välillä tuntuisi
olevan niin paljon sanottavaa näille edesmenneille ihmisille, pitäisi olla
joku taivaspuhelin

Tosin, muksuna ollessa ei osannut arvostaa että perheellä ja äiskällä
oli niin paljon kivoja tuttavia jotka muisti karkeilla ja muilla herkuilla
aina kun äiskän kanssa mentiin kylään.

Arvostan heitä jotka vielä voivat wanhoina päivinä sanoa että vanhemmat ovat
elossa puhumattakaan kummista

Ei ihme että n.90v ihmiset sanovat että joutaisi jo kuolla poies kun ei ole
ystäviä, ihme että tuollainen ihminen voi olla niinkin itserakas vaikka elossa
olisi tytär jolla on liuta lapsia joilla on taas liuta lapsia
Oli tuossa vaan yksi esimerkkitapaus kerran, kaipa se oma wanha lapsi oli sitten
tullut niin tutuksi ettei sitä osannut enää arvostaa wanhalla tavalla..

 

[jm82]

Elämä on välillä sitä mitä ei tahtoisi ja välillä se on mitä sitten on.
Mietin usein että onko ihmiselle enemmän haittaa kuin hyötyä siitä
että hän on miettivä otus?
Pakosti sitä jokainen herkkä masentuu kun tulee ajateltua että
soitanpa tuttavalle ja yksi toisensa jälkeen ei vastaa kun ovat
siirtyneet aikoja aikoja sitten hautuumaan sisäpuolelle, mullakin
nuorella pojanklopilla on jo yli 80% ystävistä kuolleet, välillä tuntuisi
olevan niin paljon sanottavaa näille edesmenneille ihmisille, pitäisi olla
joku taivaspuhelin

Tosin, muksuna ollessa ei osannut arvostaa että perheellä ja äiskällä
oli niin paljon kivoja tuttavia jotka muisti karkeilla ja muilla herkuilla
aina kun äiskän kanssa mentiin kylään.

Arvostan heitä jotka vielä voivat wanhoina päivinä sanoa että vanhemmat ovat
elossa puhumattakaan kummista

Ei ihme että n.90v ihmiset sanovat että joutaisi jo kuolla poies kun ei ole
ystäviä, ihme että tuollainen ihminen voi olla niinkin itserakas vaikka elossa
olisi tytär jolla on liuta lapsia joilla on taas liuta lapsia
Oli tuossa vaan yksi esimerkkitapaus kerran, kaipa se oma wanha lapsi oli sitten
tullut niin tutuksi ettei sitä osannut enää arvostaa wanhalla tavalla..

Itsellä pari hyväkuntoista 90v ja on jo lopettanut kuolemasta puhumisen.

On sitä paniikkia, ahdistusta ja masennusta (vielä ilman lääkkeitä), niin kyllä ne kuolemat tuntui aivan liikaa. Tuli että en jaksa tehdä työtä, kun porukkaa vain kuolee ennen eläkeikää pois? Nyt muistelen, niin aika monella taisi vaikuttaa tupakointi ja sitten tuli syöpää joka vei heti.

Itse en tunne itseäni masentuneeksi oikeastaan ollenkaan. Mutta sairaaksi, kun esim jalat on kipeät. Tuleekin usein vain lueskeltua ja levättyä samalla, kun ei hirveästi mitään muutakaan kiinnosta tehdä.

Tuossa oli jotain juttua psykoosisairaudesta tai skitsofreniasta. Toki masis lääke vähän auttoi, mutta ei parantanut sitä sairasta oloa.

Skitsofrenia aiheuttaa toimintakyvyn alenemista aikaisemmalta toimintakyvyn tasolta, vaikeuksia menestyä työnteossa ja sosiaalisissa suhteissa, ja sairaudelle on tyypillistä sosiaalisista suhteista vetäytyminen ja haluttomuus pitää yhteyttä muihin ihmisiin. Skitsofreenikko voi puhua vähän ja olla juurikaan ilmaisematta tunteitaan. Sosiaalisissa tilanteissa vastavuoroiset tunteet voivat puuttua. Skitsofreenikot ovat usein passiivisia ja istuvat pitkiä aikoja hiljaa itsekseen omiin ajatuksiinsa vaipuneina. Sairauteen voi sisältyä sekavaa puhetta tai toiminnanohjauksen häiriöitä, joilla tarkoitetaan suunnitelmallisuuden ja alitajuisten rutiinien vaikeutumista.

Skitsofrenia – Wikipedia

Itsellä on löydetty tuo masennus (vakava pitkittynyt masennustila).

Monet tutkijat ovat kritisoineet skitsofreniadiagnoosin validiteettia osin siksi, koska skitsorenialle tyypillisiä oireita on löydettävissä myös muista psykiatrisista häiriöluokista ja monet skitsofreniapotilaat täyttävät myös muiden psykiatristen häiriöiden kuten masennuksen, maanis-depressiivisyyden, paniikkihäiriön, dissosiaatiohäiriön tai post traumaattisen stressireaktion diagnostiset kriteerit. Eräässä tutkimuksessa dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivillä ilmeni jopa enemmän skitsofrenioireita kuin skitsofreniadiagnoosin saaneilla. Ei olekaan luotettavia todisteita siitä, että skitsofrenialle tyypilliset oireet esiintyisivät yhdessä, mutta eivät esiintyisi muissa häiriöissä.

Edit:
Tuossa oli kanssa jotain mielenkiintoista juttua.

Vakavan masennustilan oireet
On tavallaan paradoksaalista mutta kliinisesti tärkeätä huomata, että masentunut mieliala itsessään ei ole vakavan masennustilan ehdoton kriteeri.

Duodecim-lehti

 

[Memory]

Olin tuossa äsken lähellä veljen luona iltakaffeella, jotenkin tuli "mietteliä" olo ja millin verran viirasi paniksen puolle, mutta kun taas keskittyi itse asiaan niin meni ohitse, välillä tulee "kokeiltua" että onkohan paniksia enää ikinä ja miten niiden kanssa elää kautta menee, niin kyllä ne siellä ovat.
En ole insinööri eikä kukaan, mutta kyllä paniikit ihmisen mieleen liittyvät, miten ne liittyy tunteisiin ja tarviiko niitä lääkkeillä hoitaa niin siihen en ota kantaa.
Jotenkin itse lääkityksen kestettyä 30vuotta alkaa välillä tuntumaan etten ole ollenkaan tarvis enää koko lääkkeille että kaikki on ok. mutta olen jo luopunut vuosikymmeniä sitten hakemasta verta nenästä että ajetaan hiljakseen alas, minkäs teet, pienin paha ottaa aamulla pari nappia vaikka olisi lumelääkkeitä niin koska itse on hokannut mikä raakile oma psyyke on ja itse oikein tahtoen saa sitä psyykattua suuntaan sun toiseen niin näillä mennään.

Tähän moni sanoo että psyykkaa sitten itsesi "terveeksi" et sinä mikään sairas olekaan, jaah... en kommentoi asiaa, joskus olen kokeillut psyykata itseään "terveeksi" mutta kun ei voimat riitä, ei tahdon eikä muut voimat niin minkäs teet.
Ja päälle kun ladotaan infoa että ihmisen aivoista ollaan saatu tietoa vasta prosentin jos sitäkään luokkaa niin se on sitten siinä tämä kakku

Ja itse mt-ongelmat? onko se niin että aina kun ihmisen mieli "romahtaa=putoaa" niin sitten tiputaan ns.masikseen.
Vai onko sittenkin näin että kun ihminen masentuu niin hän nouseekin toiselle levelille josta ei osaa ulos, näin vertauskuvainnollisesti, en usko että edes fiksut psykatkaan tätä tietää?

Onko muille koskaan tullut tunne "ettei riitä"? että on jotenkin paljon vielä annettavaa muille ihmisille esim. mutta kun saavi on tyhjä ja ei ole mistä enää ottaa mitään?

Itseäni eniten elämässäni ärsyttää vahvat mielialamuutokset, olen sata kertaa sanonut tämän joka psykalle ja ne vaan nyökyttää päätään, aamulla kun herää niin on niin ihana aamu, sitten jos oikein huonosti lähtee päivä raiteilleen niin istuu taas paikoillaan ja miettii
"ai niih, tämä oli sitten tässä ja kaikki oli tässä, eikä muuta tekemistä enää ole, tämä on samaa kuin 20vuotta ollut"

Ollaanhan tästä puhuttu että monelle ainoa pakopaikka on joku tekeminen taikka sitten se yleisin; nukkuminen. se nollaa tilanteen ja voi olla että kaikki meneekin hyvin.

Välillä oikein pelottaa mennä nukkumaan kun taas tulee se tuttu aamu, tutut rutiinit eikä mitään uutta, on tosi urautunut, enää esim. minä en koe että olen tarpeineni kiinni rahassa, sitä on muttei liikaa, en koe mitenkään "waude mulle annettiin ylimääräiset 100e rahaa jippii" se on vaan sitä samaa, "ai jooh, kiitos kovasti, en olisi tarvinnut, rahalla ei saa onnea"

Miksi ihmisen mielen pitää olla aina niin passiivinen, löytää jokaisesta asiasta vain negatiiviset puolet.
Luojalle kiitos on koira joka pitää huolen jonkinlaisesta päivärytmistä.

Masentuneena sitä ei oikein osaa olla ylpeä itsestään (miksi olisi?) voit olla vaikka Kekkosen poika niin masentuneena sitä on vaan "aijaah, että tällainen asia, nooh olen mitä olen ja kohta kuolen poies"


Itse olen havainnut että jos on psyyke ei ole pirteä niin meno on kataloninen (tjsp) eli toinen sanoo Sinulle jotain ja jos olet pirteä oma itsesi niin osaat sanoa jotain omalaatuistasi nokkelaa siihen väliin ja toinen jopa hokasee "noniih, siellähän se vanha tuttu kaveri on vielä hengissä" mutta jos ole nolla linjalla niin ehkä saat hymyn väännettyä ulos ja ehkäpä "jooh niin sitten"-lauseen.
Kuvailisin ei-pirteää psyykettä samanlaiseksi kuin suoraksi vedettyä lankaa 200metrin matkalle, sitten kun olet ns."kunnossa" ja pirteä niin tämä lanka on kaunis villapusero joka on monisäikeinen ja sillä on merkitystä.

Usein itse kyllästyn itseeni kun olen niin maaninen, "ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja elä edes vähän" se on vaan hitsin vaikeaa kun ensin olet lottomiljonääri fiiliksissä ja sitten sekunnin päässä wtc-iskun rakennuksessa istumassa sisällä
Suoraan sanottuna kuvaisin psykana tällaista ihmistä "mieleltään Erittäin epävakaa ihminen"

Kyllä, uskon että ihmisen mieli voi "heittää jossain vaiheessa ylitse" kuten joku jossain sanoi että voisi näyttää/kertoa jonkin asian mutta se menisi niin pahasti ymmärryksesi yli että sekoaisit (vanha sanonta:tulisit hulluksi)

Joku psyka muinoin sanoi fiksuna, "niin kauan kun kysyt itseltäsi että oletko hullu niin et ole hullu"....

Huoh, voisipa vielä olla 6-7vuotias jolloin elämä oli helppoa.
Nykyään mitä wanhemmaksi tulee sitä vaikeammaksi tulee, ei ihmisen tarvitse aina olla "liian fiksu/ajatteleva"
Johtuuko koulutuksesta vaiko tämän päivän "asioista" että yleensä jos vastaan tulee jokin "liian helppo/halpa" niin heti ajattelee ensimmäisenä "tähän on jokin koira haudattuna"

Esim. 1-8 luokkalaisille esitetään laskutehtävä:"1+1=?"

Minä esittäisin välittömästi vastakysymyksen "mikä numerojärjestelmä? binääri, desimaali?"
Varmaankin aivoissa on liikaa sontaa, taikka sitten pitää vaan reaktioida asiaan siten, että riippuu kenelle tuollainen kysymys esitetään, luulen että monet "ymmärtävät" ettei 40> vuotiailta edes kysytä mitään näin helppoa.

Tosin sille voi välillä olla tarvettakin koska sattuu joskus olemaan että esim. armeijassa havaitaan että varusmies ei osaakaan lukea pätkääkään, toisaalta onko nyky-yhteiskunnan vaatimus liikaa että jokaisen pitää osata "lukea/laskea/kirjoittaa" ym ym.. missä menee se raja? eihän jokaisen pidä osata ajaa autoakaan, puhumattakaan käyttää älykännykkää, onko oikein että yhteiskunta määrää mitä ihmisen pitää kyetä osaamaan ja mikä on tarpeellista ja mikä ei...

Tällaista näin illan ratoksi.

 

[jm82]

Olin tuossa äsken lähellä veljen luona iltakaffeella, jotenkin tuli "mietteliä" olo ja millin verran viirasi paniksen puolle, mutta kun taas keskittyi itse asiaan niin meni ohitse, välillä tulee "kokeiltua" että onkohan paniksia enää ikinä ja miten niiden kanssa elää kautta menee, niin kyllä ne siellä ovat.
En ole insinööri eikä kukaan, mutta kyllä paniikit ihmisen mieleen liittyvät, miten ne liittyy tunteisiin ja tarviiko niitä lääkkeillä hoitaa niin siihen en ota kantaa.
Jotenkin itse lääkityksen kestettyä 30vuotta alkaa välillä tuntumaan etten ole ollenkaan tarvis enää koko lääkkeille että kaikki on ok. mutta olen jo luopunut vuosikymmeniä sitten hakemasta verta nenästä että ajetaan hiljakseen alas, minkäs teet, pienin paha ottaa aamulla pari nappia vaikka olisi lumelääkkeitä niin koska itse on hokannut mikä raakile oma psyyke on ja itse oikein tahtoen saa sitä psyykattua suuntaan sun toiseen niin näillä mennään.

Tähän moni sanoo että psyykkaa sitten itsesi "terveeksi" et sinä mikään sairas olekaan, jaah... en kommentoi asiaa, joskus olen kokeillut psyykata itseään "terveeksi" mutta kun ei voimat riitä, ei tahdon eikä muut voimat niin minkäs teet.
Ja päälle kun ladotaan infoa että ihmisen aivoista ollaan saatu tietoa vasta prosentin jos sitäkään luokkaa niin se on sitten siinä tämä kakku

Ja itse mt-ongelmat? onko se niin että aina kun ihmisen mieli "romahtaa=putoaa" niin sitten tiputaan ns.masikseen.
Vai onko sittenkin näin että kun ihminen masentuu niin hän nouseekin toiselle levelille josta ei osaa ulos, näin vertauskuvainnollisesti, en usko että edes fiksut psykatkaan tätä tietää?

Onko muille koskaan tullut tunne "ettei riitä"? että on jotenkin paljon vielä annettavaa muille ihmisille esim. mutta kun saavi on tyhjä ja ei ole mistä enää ottaa mitään?

Itseäni eniten elämässäni ärsyttää vahvat mielialamuutokset, olen sata kertaa sanonut tämän joka psykalle ja ne vaan nyökyttää päätään, aamulla kun herää niin on niin ihana aamu, sitten jos oikein huonosti lähtee päivä raiteilleen niin istuu taas paikoillaan ja miettii
"ai niih, tämä oli sitten tässä ja kaikki oli tässä, eikä muuta tekemistä enää ole, tämä on samaa kuin 20vuotta ollut"

Ollaanhan tästä puhuttu että monelle ainoa pakopaikka on joku tekeminen taikka sitten se yleisin; nukkuminen. se nollaa tilanteen ja voi olla että kaikki meneekin hyvin.

Välillä oikein pelottaa mennä nukkumaan kun taas tulee se tuttu aamu, tutut rutiinit eikä mitään uutta, on tosi urautunut, enää esim. minä en koe että olen tarpeineni kiinni rahassa, sitä on muttei liikaa, en koe mitenkään "waude mulle annettiin ylimääräiset 100e rahaa jippii" se on vaan sitä samaa, "ai jooh, kiitos kovasti, en olisi tarvinnut, rahalla ei saa onnea"

Miksi ihmisen mielen pitää olla aina niin passiivinen, löytää jokaisesta asiasta vain negatiiviset puolet.
Luojalle kiitos on koira joka pitää huolen jonkinlaisesta päivärytmistä.

Masentuneena sitä ei oikein osaa olla ylpeä itsestään (miksi olisi?) voit olla vaikka Kekkosen poika niin masentuneena sitä on vaan "aijaah, että tällainen asia, nooh olen mitä olen ja kohta kuolen poies"


Itse olen havainnut että jos on psyyke ei ole pirteä niin meno on kataloninen (tjsp) eli toinen sanoo Sinulle jotain ja jos olet pirteä oma itsesi niin osaat sanoa jotain omalaatuistasi nokkelaa siihen väliin ja toinen jopa hokasee "noniih, siellähän se vanha tuttu kaveri on vielä hengissä" mutta jos ole nolla linjalla niin ehkä saat hymyn väännettyä ulos ja ehkäpä "jooh niin sitten"-lauseen.
Kuvailisin ei-pirteää psyykettä samanlaiseksi kuin suoraksi vedettyä lankaa 200metrin matkalle, sitten kun olet ns."kunnossa" ja pirteä niin tämä lanka on kaunis villapusero joka on monisäikeinen ja sillä on merkitystä.

Usein itse kyllästyn itseeni kun olen niin maaninen, "ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja elä edes vähän" se on vaan hitsin vaikeaa kun ensin olet lottomiljonääri fiiliksissä ja sitten sekunnin päässä wtc-iskun rakennuksessa istumassa sisällä
Suoraan sanottuna kuvaisin psykana tällaista ihmistä "mieleltään Erittäin epävakaa ihminen"

Kyllä, uskon että ihmisen mieli voi "heittää jossain vaiheessa ylitse" kuten joku jossain sanoi että voisi näyttää/kertoa jonkin asian mutta se menisi niin pahasti ymmärryksesi yli että sekoaisit (vanha sanonta:tulisit hulluksi)

Joku psyka muinoin sanoi fiksuna, "niin kauan kun kysyt itseltäsi että oletko hullu niin et ole hullu"....

Huoh, voisipa vielä olla 6-7vuotias jolloin elämä oli helppoa.
Nykyään mitä wanhemmaksi tulee sitä vaikeammaksi tulee, ei ihmisen tarvitse aina olla "liian fiksu/ajatteleva"
Johtuuko koulutuksesta vaiko tämän päivän "asioista" että yleensä jos vastaan tulee jokin "liian helppo/halpa" niin heti ajattelee ensimmäisenä "tähän on jokin koira haudattuna"

Esim. 1-8 luokkalaisille esitetään laskutehtävä:"1+1=?"

Minä esittäisin välittömästi vastakysymyksen "mikä numerojärjestelmä? binääri, desimaali?"
Varmaankin aivoissa on liikaa sontaa, taikka sitten pitää vaan reaktioida asiaan siten, että riippuu kenelle tuollainen kysymys esitetään, luulen että monet "ymmärtävät" ettei 40> vuotiailta edes kysytä mitään näin helppoa.

Tosin sille voi välillä olla tarvettakin koska sattuu joskus olemaan että esim. armeijassa havaitaan että varusmies ei osaakaan lukea pätkääkään, toisaalta onko nyky-yhteiskunnan vaatimus liikaa että jokaisen pitää osata "lukea/laskea/kirjoittaa" ym ym.. missä menee se raja? eihän jokaisen pidä osata ajaa autoakaan, puhumattakaan käyttää älykännykkää, onko oikein että yhteiskunta määrää mitä ihmisen pitää kyetä osaamaan ja mikä on tarpeellista ja mikä ei...

Tällaista näin illan ratoksi.

Kai se sitten psykiatrin mukaan kuuluu tavallaan asiaan, jos mieliala vaihtelee kuvatulla tavalla. Ilmeisesti psykiatri ja hoitajakin yrittävät huomata käytöksestä, että mikä lääke voisi olla hyvä ja pitääkö lääkettä isontaa tai pienentää.

Jos olisi psykoottista masennusta, niin henkilöstä riippuen voisi olla positiivisia tai negatiivisia oireita. Jostain luin että positiivisia oireita voisi lieventää psykoosilääkkeellä. Positiiviset siis normaaliin toimintaan ylimääräisiä ja negatiiviset että jotain puuttuu. Itselle ainakin hyvä tietää tuo ero? Itse epäilen että itsellä olisi ollut noita positiivisia, vaikka mitään kunnon harhaisuutta ei ole kait normaalisti huomattu.

Psykoottiset oireet voidaan jakaa positiivisiin ja negatiivisiin oireisiin. Positiivisilla oireilla tarkoitetaan normaaliin psyykkiseen toimintaan nähden ylimääräisiä oireita, joita ovat aistiharhat, harhaluulot sekä hajanainen puhe ja käytös.

Negatiivisilla oireilla eli puutosoireilla taas tarkoitetaan normaalien ajatusten, tunteiden tai käyttäytymisen heikentymistä tai puuttumista. Ne ilmenevät tunteiden latistumisena, puheen köyhtymisenä, epäsosiaalisuutena, kyvyttömyytenä tuntea mielihyvää ja apaattisuutena.

Psykoosiopas

 

[jm82]

Olin tuossa äsken lähellä veljen luona iltakaffeella, jotenkin tuli "mietteliä" olo ja millin verran viirasi paniksen puolle, mutta kun taas keskittyi itse asiaan niin meni ohitse, välillä tulee "kokeiltua" että onkohan paniksia enää ikinä ja miten niiden kanssa elää kautta menee, niin kyllä ne siellä ovat.
En ole insinööri eikä kukaan, mutta kyllä paniikit ihmisen mieleen liittyvät, miten ne liittyy tunteisiin ja tarviiko niitä lääkkeillä hoitaa niin siihen en ota kantaa.
Jotenkin itse lääkityksen kestettyä 30vuotta alkaa välillä tuntumaan etten ole ollenkaan tarvis enää koko lääkkeille että kaikki on ok. mutta olen jo luopunut vuosikymmeniä sitten hakemasta verta nenästä että ajetaan hiljakseen alas, minkäs teet, pienin paha ottaa aamulla pari nappia vaikka olisi lumelääkkeitä niin koska itse on hokannut mikä raakile oma psyyke on ja itse oikein tahtoen saa sitä psyykattua suuntaan sun toiseen niin näillä mennään.

Tähän moni sanoo että psyykkaa sitten itsesi "terveeksi" et sinä mikään sairas olekaan, jaah... en kommentoi asiaa, joskus olen kokeillut psyykata itseään "terveeksi" mutta kun ei voimat riitä, ei tahdon eikä muut voimat niin minkäs teet.
Ja päälle kun ladotaan infoa että ihmisen aivoista ollaan saatu tietoa vasta prosentin jos sitäkään luokkaa niin se on sitten siinä tämä kakku

Ja itse mt-ongelmat? onko se niin että aina kun ihmisen mieli "romahtaa=putoaa" niin sitten tiputaan ns.masikseen.
Vai onko sittenkin näin että kun ihminen masentuu niin hän nouseekin toiselle levelille josta ei osaa ulos, näin vertauskuvainnollisesti, en usko että edes fiksut psykatkaan tätä tietää?

Onko muille koskaan tullut tunne "ettei riitä"? että on jotenkin paljon vielä annettavaa muille ihmisille esim. mutta kun saavi on tyhjä ja ei ole mistä enää ottaa mitään?

Itseäni eniten elämässäni ärsyttää vahvat mielialamuutokset, olen sata kertaa sanonut tämän joka psykalle ja ne vaan nyökyttää päätään, aamulla kun herää niin on niin ihana aamu, sitten jos oikein huonosti lähtee päivä raiteilleen niin istuu taas paikoillaan ja miettii
"ai niih, tämä oli sitten tässä ja kaikki oli tässä, eikä muuta tekemistä enää ole, tämä on samaa kuin 20vuotta ollut"

Ollaanhan tästä puhuttu että monelle ainoa pakopaikka on joku tekeminen taikka sitten se yleisin; nukkuminen. se nollaa tilanteen ja voi olla että kaikki meneekin hyvin.

Välillä oikein pelottaa mennä nukkumaan kun taas tulee se tuttu aamu, tutut rutiinit eikä mitään uutta, on tosi urautunut, enää esim. minä en koe että olen tarpeineni kiinni rahassa, sitä on muttei liikaa, en koe mitenkään "waude mulle annettiin ylimääräiset 100e rahaa jippii" se on vaan sitä samaa, "ai jooh, kiitos kovasti, en olisi tarvinnut, rahalla ei saa onnea"

Miksi ihmisen mielen pitää olla aina niin passiivinen, löytää jokaisesta asiasta vain negatiiviset puolet.
Luojalle kiitos on koira joka pitää huolen jonkinlaisesta päivärytmistä.

Masentuneena sitä ei oikein osaa olla ylpeä itsestään (miksi olisi?) voit olla vaikka Kekkosen poika niin masentuneena sitä on vaan "aijaah, että tällainen asia, nooh olen mitä olen ja kohta kuolen poies"


Itse olen havainnut että jos on psyyke ei ole pirteä niin meno on kataloninen (tjsp) eli toinen sanoo Sinulle jotain ja jos olet pirteä oma itsesi niin osaat sanoa jotain omalaatuistasi nokkelaa siihen väliin ja toinen jopa hokasee "noniih, siellähän se vanha tuttu kaveri on vielä hengissä" mutta jos ole nolla linjalla niin ehkä saat hymyn väännettyä ulos ja ehkäpä "jooh niin sitten"-lauseen.
Kuvailisin ei-pirteää psyykettä samanlaiseksi kuin suoraksi vedettyä lankaa 200metrin matkalle, sitten kun olet ns."kunnossa" ja pirteä niin tämä lanka on kaunis villapusero joka on monisäikeinen ja sillä on merkitystä.

Usein itse kyllästyn itseeni kun olen niin maaninen, "ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja elä edes vähän" se on vaan hitsin vaikeaa kun ensin olet lottomiljonääri fiiliksissä ja sitten sekunnin päässä wtc-iskun rakennuksessa istumassa sisällä
Suoraan sanottuna kuvaisin psykana tällaista ihmistä "mieleltään Erittäin epävakaa ihminen"

Kyllä, uskon että ihmisen mieli voi "heittää jossain vaiheessa ylitse" kuten joku jossain sanoi että voisi näyttää/kertoa jonkin asian mutta se menisi niin pahasti ymmärryksesi yli että sekoaisit (vanha sanonta:tulisit hulluksi)

Joku psyka muinoin sanoi fiksuna, "niin kauan kun kysyt itseltäsi että oletko hullu niin et ole hullu"....

Huoh, voisipa vielä olla 6-7vuotias jolloin elämä oli helppoa.
Nykyään mitä wanhemmaksi tulee sitä vaikeammaksi tulee, ei ihmisen tarvitse aina olla "liian fiksu/ajatteleva"
Johtuuko koulutuksesta vaiko tämän päivän "asioista" että yleensä jos vastaan tulee jokin "liian helppo/halpa" niin heti ajattelee ensimmäisenä "tähän on jokin koira haudattuna"

Esim. 1-8 luokkalaisille esitetään laskutehtävä:"1+1=?"

Minä esittäisin välittömästi vastakysymyksen "mikä numerojärjestelmä? binääri, desimaali?"
Varmaankin aivoissa on liikaa sontaa, taikka sitten pitää vaan reaktioida asiaan siten, että riippuu kenelle tuollainen kysymys esitetään, luulen että monet "ymmärtävät" ettei 40> vuotiailta edes kysytä mitään näin helppoa.

Tosin sille voi välillä olla tarvettakin koska sattuu joskus olemaan että esim. armeijassa havaitaan että varusmies ei osaakaan lukea pätkääkään, toisaalta onko nyky-yhteiskunnan vaatimus liikaa että jokaisen pitää osata "lukea/laskea/kirjoittaa" ym ym.. missä menee se raja? eihän jokaisen pidä osata ajaa autoakaan, puhumattakaan käyttää älykännykkää, onko oikein että yhteiskunta määrää mitä ihmisen pitää kyetä osaamaan ja mikä on tarpeellista ja mikä ei...

Tällaista näin illan ratoksi.

Taas tulee ot:tä, mutta muistan hämärästi että sinulla olisi ollut jotain paikasta toiseen siirtymistä ja että et muistaisi siitä. Ja tuohon auttoi sitten lääke. Itse vaan arvaan, että voisi olla psykoottinen oire, eikä aivan suoraan liittyisi masennukseen, ei ainakaan "tavalliseen" masennukseen.

Itsellä vaan mahtoi auttaa, kun psykiatri määräsi vuosi sitten psykoosilääkkeen (risperidon) ja siitä sitten vain itse päättelin, että voisi olla psykoottisuutta ja harhoja? Lääkepakkauksessakaan ei lukenut syytä sille lääkkeelle, eikä psykiatrikaan sanonut. Muistan että kovasti selitin sillä kerralla psykiatrille ja hoitajalle ja "huidoin käsillä". Luin että tuolle ahdistukselle oli joku nimi mutta en muista sitä. Lisäksi olo ei tuntunut silloin yhtään ahdistuneelta. Toki ennen tuota psykiatrin käyntiä olin jännittänyt ja ahdistunutkin.

Psykoosista toipuminen on erittäin yksilöllinen asia. Joku toipuu äkillisestä psykoosistaan lähes ilman mitään hoitoa muutamassa päivässä, kun taas joku toinen tarvitsee vuosikausien mittaista hoitoa ja kuntoutusta eikä sittenkään saa kokonaan kurotuksi umpeen sitä kehityksellistä viivet tä, minkä psykoosi on hänelle aiheuttanut.

2. Harhaluuloisuushäiriö Harhaluuloisuushäiriön tyypillinen oire on pysyvä, systematisoitu harhaluulo, joka muistuttaa lähinnä päähänpinttymää. Psykoottiseksi tämän käsityksen tekee sen kyky vastustaa kaikkia vastakkaisia todisteluja, ja havainnot tulkitaan aina tukemaan harhaluuloa. Toisin kuin skitsofreniassa, nämä luulot eivät ole kummallisia ja absurdeja, vaan sellaisia, jotka saattaisivat sinänsä olla jotenkin mahdollisia, mutta varsin epätodennäköisiä. Voi sanoa, että kun skitsofreeninen harhaluulo muistuttaa painajaisunta, on paranoidinen käsitys enemmänkin salapoliisi- tai kauhuromaanin kaltainen. Muuten ajattelukyky ja persoonallisuus säilyvät ennallaan ja tunnereaktiot näihin luuloihin ovat asianmukaiset (potilaan kannalta katsottuna).


4. Psykoottinen depressio Psykoottinen masennus on vaikea-asteinen masennustila, johon liittyy depression lisäksi harhaluuloja ja voimakkaita aistiharhoja.

Tuossa jotain lisää. Taisi olla että psykoosi voi tulla kenelle vaan, jos kuormitus nousee henkilölle liian suureksi. Toki ensin tulee jotain psykoosin ennakko-oireita?

Psykoosin puhkeamista edeltävät stressitekijät ovat henkilön senhetkisen henkisen kesto kyvyn ylittäviä tekijöitä, joko äkillisiä tai pitkään häntä kuormittaneita.

Psykoosia sairastava voi olla ärtynyt ilman havaittavaa aihetta tai hän saattaa naureskella itsekseen. Pelätessään itseensä kohdistuvaa uhkaa psykoottinen henkilö hankkii toisinaan suojakseen lisää lukkoja. Pelko, ahdistus ja muut vaikeat tunteet aiheuttavat unen ja nukkumisen häiriöitä. Psykoosia sairastavan ihmisen työ- ja toimintakyky saattaa olla monin tavoin alentunut.

Millainen sairaus on psykoosi ja mitä siihen kuuluu?

Itse pääsin työterveyden kautta psykiatriselle, jossa olisi pitänyt tehdä työkykyarvio. Paikalle tuli sitten silloin lääkärikin ja se kirjoitti 1 kk sairauslomaa heti ekana ja määräsi ketipinoria. Kyllä ne silloin jo puhui jostain psykootisuudesta. Kai jostain ajatusten riennosta, koska selityksestä ei saanut juuri mitään selvää? Mutta olihan siinä kiire selittää kaikki asiat tunnissa?

Psykoottisuus on siitä jännä, että ei sitä itse mitenkään tajua. Lisäksi itseäni hämäsi se että siellä toisessa työkykyarviossa sitten myöhemmin psykologi kertoi että psykoottisuutta ei olisi eikä myöskään suisidaalisuutta. En toki itseäni ole yrittänyt tappaa, enkä viillellä, enkä käytä muutenkaan mitään päihteitä. Jotkuthan toki "nollaavat" itsensä kaljalla tai viinalla. Olinkin yksissä "juhlissa" ja juhlat oli aivan liikaa. Siitä seurasi huonoa nukkumista ja masennusta ja pian jäin pois töistä. Ja nuo juhlat oli vielä pakolliset työpaikan juhlat. Ei olisi kannattanut missään tapauksessa mennä

Edit:

Psykoosissa ihmisen tunne-elämä voi muuttua monin tavoin. Erilaiset tuntemukset voivat nopeasti aaltoilla laidasta laitaan ja tunteiden kokeminen voi lukkiutua niin, ettei psykoosivaihetta elävä tunne juuri mitään tunteita.

 

[Memory]

Jos psykoosi oikein menee pahaksi niin oma äly (toivottavasti) toimii niin että menen lanssilla polille heti, enkä kuuntele kun sanon toisille että miksi telkassa sanotaan että mut tullaan hakee tolla autolla poies kotoa, tosi pelottavaa
Varsinkin kun tuollainen sattuu kohdalle...

 

[jm82]

Jos psykoosi oikein menee pahaksi niin oma äly (toivottavasti) toimii niin että menen lanssilla polille heti, enkä kuuntele kun sanon toisille että miksi telkassa sanotaan että mut tullaan hakee tolla autolla poies kotoa, tosi pelottavaa
Varsinkin kun tuollainen sattuu kohdalle...

Muistaakseni ainakin ahdistus on psykoosin ennakko-oire ja oli varmaan muitakin. Tuli mieleen että paniikkihäiriöhän voisi suojata ehkä psykoosilta? Koska itse ainakin olen lähtenyt vetämään paikalta, jos tuntuu paniikkihäiriö kovin ahdistavalta ja pahalta. Sitten on helpottanut, kun on päässyt vaikka raittiiseen ilmaan pihalle.

Itsehän sain jonkunlaisen "kohtauksen" kun pomo tuli töissä kovistelemaan, että sairasloman syysi on harmaalla alueella ja vaatii lääkärin tekemän paperin jos jäät vaan kotiin nukkumaan. Sitten soitin jotain kolme kertaa työterveyteen ja sitten vasta tajusivat ottaa minut sisälle. Ajaessa sinne työterveyteen, niin tosiaan yksi ääni kehotti ajamaan kovaa ja ohittamaan sekä ajamaan liikenteenjakajan vasemmalta puolelta. Toinen ääni taas kehotti ajamaan rauhassa ja ajoinkin rauhassa. Samalla pomo soitti, että täytyy pitää kokousta sairaslomien takia.

Ehkä yhtenä päivänä on tuntunut jollain lailla erilaiselta ja jollain lailla oli haastavaa ajaa autolla ja kääntyä oikeasta kohdasta. Jännästi tuntui ehkä vähän ulkopuoliselta. Meni kumminkin ohi, kun sai nukuttua yön.

Kuulemma mummu ei tohtinut katsoa ollenkaan telkkaria, mutta sillä olikin kuulemma ollut 30 vuotta masennusta. Itsekin en pitänyt joskus niistä kaikista uutistenlukijoista. Mutta kai se on vähän laantunut. Psykiatri vain viimeksi kysyi, että pystynkö katsomaan telkkaria. Lisäksi esim facebookissa ihmisten jutut ei kiinnosta yhtään ja lähinnä vain ahdistavat. Olenkin piilottanut kaikki, mutta jotain kiinnostavia ryhmiä vain näkyy siellä.

Kerran vielä töissä ollessa liiskasin yhden sormen. Ajoin sitten päivystykseen joka oli kiinni. Soitin sitten varalta 112, että ajanko vajaa 200 km lääkärille näyttämään sormea. Mutta sattumalta ambulanssi oli ajamassa ohi ja sain sieltä särkylääkettä ja vettä. Ja myös poliisitkin ajoi ohi ja poliisikin katsoi sitä sormea. Toki tuollaisessa tilanteessa voi olla muutenkin pienessä shokissa, kun sormi oli kumminkin oikeastikin aika kipeä. Mutta tosiaan jo tuolloinkin olin jo aika väsynyt ja jollain lailla kai masentunut, kun ei työnteko enää sujunut. Eikä ollut tosiaankaan ainut kerta töissä, vaan oli varmaan päivittäistä ongelmaa työnteossa. Mutta ei siihen koskaan pomot silti puuttuneet tai että olisivat sanoneet siitä.

Saattaa olla että ihmisen luonne jotenkin muuttuu, jos tulee sitä psykoosia? Eli voi tulla esim normaalia puheliaammaksi? Tai vaihtoehtoisesti lamaantuu, jota ei ole itselle tullut.

 

[jm82]

Tuossa melko pitkästi jotain juttua psykoosiin, mutta soveltuu myös muihin sairauksiin.

Psykoedukaatio

 

[Memory]

Mulla tuli syövän jälkeen karmean kiire puhumaan, puhenopeus on 3* normiin verrattuna, jotain hermostojuttuja nämä ovat, sama kun oikean käden peukalo ja pikkurilli "värisee" hermostuksissani, ei meinaa edes kahvimuki pysyä kädessä, puhumattakaan kun lääkäri syövän aikaan sanoi että kun jalat oli vyötäröstä alaspäin kosketusherkät että parasta lopettaa lääke muuten tulee pysyviä vaurioita, olisihan se ollut tosi karmeaa jos olisi kunnon hermovaurio tullut sinnekkin huoh...

En oikein jaksa vetää enää tekonaurua, puhun nykyään kuten asiat on. velipoika sanoi samat jo vuosikymmeniä sitten, kun joku kysyy miten menee niin vastasi "päin helvettiä", se oli sen sanontatapa, nykyään alan puhumaan ihan siltä miltä tuntuu, enkä jaksa , kuten usein tein, vastasin robottina "ihan ok" sillä selvisi ettei tarvinnut selitellä "miksi sinulla menee päin helvettiä? tahdotko jutella" no en tosiaakaan tahdo, siinä se vika onkin, yleensä imee kaikki itseensä ja sitten hautoo niitä mielessään, voisi välillä tehdä hyvää purkaa asiat veke jonkun kanssa joka vielä muistaa seuraavan kerran tavatessa "ainiin onkos sinulla vieläkin se ja se ongelma"..

 

[jm82]

Mulla tuli syövän jälkeen karmean kiire puhumaan, puhenopeus on 3* normiin verrattuna, jotain hermostojuttuja nämä ovat, sama kun oikean käden peukalo ja pikkurilli "värisee" hermostuksissani, ei meinaa edes kahvimuki pysyä kädessä, puhumattakaan kun lääkäri syövän aikaan sanoi että kun jalat oli vyötäröstä alaspäin kosketusherkät että parasta lopettaa lääke muuten tulee pysyviä vaurioita, olisihan se ollut tosi karmeaa jos olisi kunnon hermovaurio tullut sinnekkin huoh...

En oikein jaksa vetää enää tekonaurua, puhun nykyään kuten asiat on. velipoika sanoi samat jo vuosikymmeniä sitten, kun joku kysyy miten menee niin vastasi "päin helvettiä", se oli sen sanontatapa, nykyään alan puhumaan ihan siltä miltä tuntuu, enkä jaksa , kuten usein tein, vastasin robottina "ihan ok" sillä selvisi ettei tarvinnut selitellä "miksi sinulla menee päin helvettiä? tahdotko jutella" no en tosiaakaan tahdo, siinä se vika onkin, yleensä imee kaikki itseensä ja sitten hautoo niitä mielessään, voisi välillä tehdä hyvää purkaa asiat veke jonkun kanssa joka vielä muistaa seuraavan kerran tavatessa "ainiin onkos sinulla vieläkin se ja se ongelma"..

Tuli mieleen itsellä juttu, jossa oli ruotsin kokeet tulossa. Jännitin kumminkin kokeita ja sitten tuli pää kipeäksi ja en mennyt kokeisiin vaan lähdin kotiin. Toinen juttu sitten kotitalouden tunnilla kun yksi pallinaama kiusasi. Tuli pää kipeäksi niillä tunneilla ja kerran pinnasinkin niiltä tunneilta, kun en halunnut mennä. Lisäksi yhdistin sen pääkivun kait ruoan hajuun/käryyn. Lisäksi muistan että joskus ala-asteella tuntui kai ahdistavalta, kun halusi suoriutua jostain joukkue jutusta vielä paremmin. Vaikka olinkin "tosi hyvä". Ei ollut siis erityisesti mun juttu aina se liikunta. Muistan kumminkin että hiihto sujui kanssa oikein hyvin ja siinä ei ollut mitään "ahdistavaakaan". Vasta muutama vuosi sitten googlasin että mitä se ahdistus tai masennus on?

Masennus / psykoottinen masennus ei kyllä kovin kivaa ole ja hyvä kun enää kunnolla muistaa aikaa ennen masennusta. Mullahan sitä masennusta ei ollenkaan huomattu ja siksi pääsikin menemään niin pahaksi. Vielä kun itse "tiesi" mukamas että en ole masentunut (mikä on masennus?), niin en päässyt esim psykiatriselle vastaanotolle, koska en tiennyt että sellainenkin paikka on olemassa. Ihan samanlainen paikkahan se on kuin työterveyslääkäri, mutta kumminkin vähän eri.

Itse kai luulin masennuksen sellaiseksi, että ihminen olisi jotenkin passiivisempi tai allapäin. Mutta kun jollain masennus ilmenee juuri toisin päin? Tai sitten masennus ilmenee psykoottisena, eli vaikkapa rupeaa syyttelemään muita? Psykoottisessa masennuksessa on kai riski itsemurhaan, mutta en ole sellaista yrittänyt. Lääkkeetkin taitaa olla "turvallisia" ja lisäksi niitä ei saa paljoa kerralla apteekista. Lisäksi masennus tai psykoosi lääkkeet ei kai ole mitään huumeita, eli niistä ei tule hyvä olo.

 

[Memory]

Minä en tykkää matkustaa tuntemattomaan, esim. Junalla Tampereelle ei oikein kiinnosta, autolla olen siellä käynyt mutta junalla tuntematon tie yms. tosi hyvä aihe paniikille, sama joku tuntematon ehkä muille tuttu ulkomaan lomakohde, ei enää jaksa wanhana kiusata kehoa tuollaisella paniikilla kun se melko varmasti tulee, tai sitten ei

Jos on tarpeeksi uutta niin sitten ei tule eikä ole aikaa miettiä turhia, joku ruotsin risteily on vakio kamaa ja siksi loma mutta kuitenkin turvallinen aihe.

Minusta joku paniikki ei kuulu masennukseen (kait) itselläni skitsoidi persoonallisuus (viihtyy sairaalloisen hyvin yksin) sekä paniikit niin en katso että tämä menee masennus-kategoriaan..

 

[jm82]

Minä en tykkää matkustaa tuntemattomaan, esim. Junalla Tampereelle ei oikein kiinnosta, autolla olen siellä käynyt mutta junalla tuntematon tie yms. tosi hyvä aihe paniikille, sama joku tuntematon ehkä muille tuttu ulkomaan lomakohde, ei enää jaksa wanhana kiusata kehoa tuollaisella paniikilla kun se melko varmasti tulee, tai sitten ei

Jos on tarpeeksi uutta niin sitten ei tule eikä ole aikaa miettiä turhia, joku ruotsin risteily on vakio kamaa ja siksi loma mutta kuitenkin turvallinen aihe.

Minusta joku paniikki ei kuulu masennukseen (kait) itselläni skitsoidi persoonallisuus (viihtyy sairaalloisen hyvin yksin) sekä paniikit niin en katso että tämä menee masennus-kategoriaan..

Mulla taas f32.2 "vakava pitkittynyt masennustila" ollut nyt yli 2 vuotta ja jatkuen aika samanlaisena, ainakin omasta mielestä.

Itse epäilen silti, että voisi olla vähän samankaltaisia oireita kuin sinullakin. Esim "pakotettiin" pomon viereen istumaan, niin rupesin itkemään. Enkä sitten silloin keksinyt mitään oikeaa syytä tuolle jutulle. Huomattiin sitä paniikkihäiriötä, mutta se oikeastaan parantui ssri tai snri masennuslääkkeellä. Esim escitalopram 10-20mg. Samalla näkö alkoi kirkastumaan. Noita masennuslääkkeitähän käytetään masennuksen lisäksi erilaisiin ahdistushäiriöihin tai paniikkihäiriöön. Eli ainakin jotain lääke auttaa, mutta ei oikein kaikkea.

B. Ei esiinny yksinomaan skitsofrenian, psykoottispiirteisen mielialahäiriön, tai muun psykoottisen häiriön aikana eikä ole minkään yleisen lääkityksen suora fysiologinen vaikutus. Huomautus: Jos kriteerit ovat täyttyneet ennen skitsofrenian puhkeamista, lisää diagnoosiin "Esiaste". Esim. "Skitsoidinen persoonallisuushäiriö (Esiaste)."

PERSOONALLISUUSHÄIRIÖT - Skitsoidinen persoonallisuushäiriö

Nuoren ensimmäinen psykoosi voi merkitä skitsofrenian, psykoottisen masennuksen tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön alkamista. Toisaalta ensipsykoosi voi olla lyhytkestoinen tila, josta nuori toipuu. Päihteetkin voivat aiheuttaa psykoosin. Yleensä ensipsykoosia edeltää pitkään kestävä epäspesifisten oireiden vaihe. Tällaiset oireet ovat kuitenkin nuorilla yleisiä eivätkä useimmiten johda psykoosiin. Silti nuoren erilaisia mielenterveysoireita saattaa seurata psykoosin kehittyminen. Ennakko-oirevaiheessa riittävän tiiviin ja aktiivisen seurannan järjestäminen on tärkeää. Psykoosia epäiltäessä nuori kuuluu erikoissairaanhoitoon. Nuoren ensipsykoosin hoito on yksilöllistä ja monimuotoista. Se sisältää yleensä lääkityksen, selventäviä yksilökeskusteluja, akuutin tilanteen psykoterapiaa tai musiikkiterapiaa sekä perhetapaamisia. Hoidolla tuetaan nuoren itsenäistymistä.

Duodecim-lehti

Joo, totta että masennus, paniikki ja ahdistus on erilaisia juttuja. Mutta minulle tuli nuo kaikki muistaakseni suurin piirtein samaan aikaan. Lisäksi se masennus oli kait niin pahaa, että saattaa olla psykoottista. Ei ole onneksi laitettu sitä f.32.3 joka olisi vaikea psykoottinen masennustila.

Viimeksi lääkäri sanoi jotain, että olisi vähän mennyt eteenpäin tai parempaan suuntaan, mutta en nyt itse oikein tiedä. Ei ole siis parantunut sellaiseen kuntoon, kun ennen sairautta. Toisaalta eihän se psykoottisuus aina parane ollenkaan, vaan "jää päälle"? Masennus taas pitäisi joskus parantua, ainakin jos sitä hoidetaan? Ei ole oikein ulkoilu ja lenkkeilykään auttanut.

 

[Memory]

Tossa helposti saatuna mun diagit:

 

[Memory]

X44 ja F13.1 ovat kovan onnen tuomia ongelmia

 

[Zerrod]

Ens vuoden elokuussa 30 vuotta tuleepi täyteen ja mitä tässä elämässä saanu aikaan?... Ei sitten niin mitään. 2 "ammattia" joilla kummallakaan tee hevo helvettiä, olemattomat ihmissuhteet ja yleinen mitättömyys... No jotaki lohtua tästä jos pitää ettiä niin on se etten ole alkoholiin sotkeutunu

 

[Memory]

Ens vuoden elokuussa 30 vuotta tuleepi täyteen ja mitä tässä elämässä saanu aikaan?... Ei sitten niin mitään. 2 "ammattia" joilla kummallakaan tee hevo helvettiä, olemattomat ihmissuhteet ja yleinen mitättömyys... No jotaki lohtua tästä jos pitää ettiä niin on se etten ole alkoholiin sotkeutunu

Mulla tuli 50w täyteen ja tässä ei oikein mitään, ammatteja vaikka muille jakaa, vähäsen opituista on hyötyä, tulee tarvetta aina vähäsen jokaisesta ammatista, itse duunaan itselleni aina jotain tekemistä. nykyään nukun sika hyvin kun olen löytänyt oikeat lääkkeet, alkoholi maistuisi säällisesti mutta on sika kallista...

 

[jm82]

Tossa helposti saatuna mun diagit:

On kyllä tosi paljon juttuja. Noista kolmesta on varmasti pahin tuo keskivaikea paniikkihäiriö. Noista kun nopeasti selasin, niin kolme liittyisi jollain tavalla "masennukseen".

F60.1 Eristäytyvä persoonallisuus
F41.0 Paniikkihäiriö
Pitkäaikainen masentuneisuus (dystymia)

Ja ainakin joskus tuo persoonallisuus juttu voi olla aika lieväkin.

Häiriöstä kärsivät saattavat selviytyä hyvinkin ilman hoitoa, ja he saattavat kokea luomastaan elämäntavasta johtuen elämälaatunsa hyvänä. Tällaisessa lieväoireisessa tilanteessa hoitoa ei useinkaan tarvita.

Itsekin tykkäsin yövuorosta koska oli rauhallisempaa. Vaikka parityötä olikin. Lisäksi viihdyin ihan yksikseenkin. Seurustelen, vaikka en hirveästi kaipaakaan mitään seuraa. Myös äidillä oli sama että tuli pää kipeäksi/migreeniä jos oli liikaa hälinää tai väkeä ympärillä. Lapsia ei "onneksi" ole, en varmaan jaksaisi niitä hoitaa.
Saa nähdä jatkettiinko minun kuntoutustukea. Mulla siis psykiatrin mukaan enemmän/vakavempaa masennusta. Eniten kai haittaa että jalat/kädet on jollain lailla erikoisesti "ahdistuneet" ja lihaksetkin kai vähän jumissa, vaikka ei pitäisikään olla mitään vikaa.

 

[Rikama]

Spoileri

Tossa helposti saatuna mun diagit:

Olen hoitsuksi opiskelemassa viimeistä vuotta (sh), enkä ole vielä noin pitkään diagnoosirimpsuun törmännyt

Tsemppiä kuitenkin

Tätä ketjua on ihan mielenkiintoinen seurailla, koska psykiatria on akuuttityön lisäksi kiinnostavin aihe itselle. Suljetulla töissä ollessa, tuntui että yksi vuoro opetti aina enemmän kuin vastaavan pituinen vuoro jossakin perus vuodeosastolla. Plus että se jätti päivän jälkeen aika paljon juttuja pohdittavaksi, oppimismielessä. Fyysiset vaivat voi hoitaa aina tietyllä tavalla, psyykkiset on ihan oma lukunsa. Psykan puolella tulee myös enemmän onnistumisen tunteita, koska hoitosuhteet on melkeinpä poikkeuksetta pitkiä.

Jos psykoosi oikein menee pahaksi niin oma äly (toivottavasti) toimii niin että menen lanssilla polille heti, enkä kuuntele kun sanon toisille että miksi telkassa sanotaan että mut tullaan hakee tolla autolla poies kotoa, tosi pelottavaa

Harvemmin psykoosiin sairastunut itse tajuaa hakea apua, kun maailmanmeno muuttuu aika erilaiseksi. Mutta onneksi yleensä soiton tekee joku muu, kuka huomaa ettei kaikki ole ihan kohdallaan. En myös ole tavannut ainakaan vielä psykoosiin sairastuneita, jotka olisivat merkittävästi vaaraksi itselleen tai muille. Toki perusteet on aina olleet sellaiset, että M1-lähetteellä on osastolle tultu. Psykoosiin sairastunut ei kuitenkaan kykene itsestään huolehtimaan, joten tässä täyttyy perusteet M1:lle.

 

[jm82]

On tavallaan mielenkiintoisia juttuja. Itse luulin päässeeni "hoitoon", kun työterveyslääkäri puhui vapaaehtoisesta jutusta, eli työkykyarviosta. Luultavasti työnjohtopäällikkö oli "määrännyt" tuon arvion? Koska saavat siis irtisanoa, jos ei ole enää työkuntoinen.
Eipä tuo psykologin tekemä työkykyarvio mitään auttanut. Sanoi vain kaikille että masennusta ei ole ja että työmuisti oli sillä kerralla huonontunut. Ei siis mihinkään vaativaan työhön, eikä koulutukseen. Itse en tietenkään tuollaista ymmärtänyt. Laittoivat sitten vuorotteluvapaalle ilman hoitoa. Lääkäri sanoi että puolessa vuodessa parantuu. No ekat 6kk olin terveenä ja toiset 6kk jo aivan sairaana Mielestäni tuli siis erittäin pahaa masennusta, enkä jaksanut enää mitään. Ja tuo masennus tuli aivan yllättäen, ilman mitään selvää syytä.

Sain onneksi vielä 6 viikkoa kesälomaa ja valitin lääkärille että en saa yöllä hengitettyä ja muuta vastaavaa oiretta? Siitä sitten töihin jossa oli kaikenlaisia kipuja vuorotellen ja saikutin tietysti joka viikko, kun en jaksanut. Pahaa ahdistusta. Kävin sitten työjohtopäällikön luona joka taas "määräsi" työkykyarvioon. Eli menin lääkärille, mutta lääkärin mukaan tehdään vasta syksyllä, koska edellisestä arviosta on kulunut niin vähän aikaa. Tuo arvio tehtiin siellä psykiatrisella, ensimmäinen työterveydessä.

Psykologin mukaan en ole psykoottinen. Ja psykiatri taas ei ole oikeastaan kertonut. Nyt selasin diagnoosit läpi, niin terveyskeskuksen lääkäri oli lisännyt sinne R53 huonovointisuus ja väsymys. Vaikka käynnillä yritinkin olla pirteä. En ole koskaan ennen käynytkään.

Ahdistuneisuushäiriöiksi kutsutaan psykiatrisia häiriöitä, joissa keskeisiä oireita ovat ahdistuneisuus, jännittyneisyys ja pelko. Ahdistuneisuushäiriöissä ihmisen todellisuudentaju useimmiten säilyy, toisin kuin psykooseissa, jotka ovat vakavampia mielenterveyden ongelmia.

Ahdistuneisuushäiriö – Wikipedia

Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä potilas on aina ylenmääräisen huolestunut ja murehtii erilaisia asioita. Huolenaiheita saattavat olla esimerkiksi terveydentila, ihmissuhteet tai taloudellinen tilanne. Ahdistuksen tunne on luonnollista vaikeissa elämänvaiheissa, ja yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä onkin kyse vain, kun huolet ovat selvästi liioiteltuja.[1] Sairauteen saattaa liittyä myös fyysisiä oireita, kuten takykardiaa, pistelyä, monenlaisia kipuja ja tihentynyt virtsaamisentarve.

Pitkäaikaista ahdistuneisuutta saattaa seurata masennus, ja joillakin potilailla on sekä masennus että yleistynyt ahdistuneisuushäiriö samanaikaisesti. Jatkuva ja tasoltaan vaikea ahdistus saattaa altistaa paniikkihäiriökohtauksille. Useilla potilaista esiintyy yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ohella sosiaalisten tilanteiden pelkoa.[2]

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö – Wikipedia

Minulla luultavasti on tuollaista jatkuvaa ahdistuneisuutta ja "toki" masentuneisuuttakin. Ei ole siis ollut enää ssri/snri lääkkeen jälkeen ainuttakaan paniikkikohtausta. Lisäksi en ole kai kauhean pahasti sekoillut, eli toivottavasti sitä psykoottisuutta ei olisikaan ollenkaan Muistan siis suurin piirtein kaiken, enkä kadu tekemisiäni. Ja olen aina itse päässyt ajamaan jollekin varatulle ajalle ja kauppaan. Eikä ole tullut mitään kolareita tai vaaratilanteita liikenteessä. Ainut että eihän ne rauhoittavaa lääkettä anna ollenkaan, koska jää koukkuun? Nyt siis periaatteessa kokonaan ilman sopivaa lääkettä. Nukkumiseen vain Keti+Mirta + escitalopram.

 

[Rikama]

Rauhoittavien saaminen voi olla joskus nihkeää, kun niihin tosiaan jää koukkuun ajan mittaan. Väärinkäyttöpotentiaaliakin niillä on.

 

[jm82]

Sopiva tutkimus tuohon liittyen.
Eli masennus ja psykoosi lääkkeet voisivat olla suht turvallisia, kun taas rauhoittavia bentsodiatsepiini-lääkkeitä käyttävillä juuri toisin päin.

En tiedä sitten auttaisiko bregabalin/lyrica, mutta minulla on vain 25mg, joten eihän se oikein auttaisi. Voisinkin saada jo 75mg jos soittaisi lääkärille.

Verrattuna potilaaseen, joka ei ollut psykoosilääkityksellä, kohtalaisia tai suuria psykoosilääkeannoksia saavan riski menehtyä seurannan aikana oli 15–40 prosenttia pienempi. Masennuslääkkeitä käyttävien kuolleisuus oli puolestaan 15 prosenttia pienempää ja suuria masennuslääkeannoksia saavien 29 prosenttia pienempää kuin potilaiden, jotka eivät käyttäneet masennuslääkkeitä.

Rauhoittavia bentsodiatsepiini-lääkkeitä käyttävien kuolleisuus oli 74 prosenttia suurempaa kuin potilaiden, jotka eivät käyttäneet bentsodiatsepiineja.

Psykoosilääkkeet vähentävät skitsofreenikoiden kuolleisuutta

 

[Rikama]

Sopiva tutkimus tuohon liittyen.
Eli masennus ja psykoosi lääkkeet voisivat olla suht turvallisia, kun taas rauhoittavia bentsodiatsepiini-lääkkeitä käyttävillä juuri toisin päin.

En tiedä sitten auttaisiko bregabalin/lyrica, mutta minulla on vain 25mg, joten eihän se oikein auttaisi. Voisinkin saada jo 75mg jos soittaisi lääkärille.

Psykoosilääkkeet vähentävät skitsofreenikoiden kuolleisuutta

Bentsoja harvemmin määrätään jatkuvaan käyttöön, koska ei niitä ole siihen tarkoitettu. Menettää tehonsa ajan mittaan, ja tarkoitettu oireiden hoitoon, ei itse oireiden aiheuttajan hoitoon.

Kannattaa aina vähän varauksella lukea tutkimuksia. Kaikki lääkkeet vaikuttaa jokaiseen eri tavalla, ja kaikilla on omat haittavaikutuksensa. Oman lekurin kanssa saa säädettyä lääkkeet kohdalleen.

 

[jm82]

Bentsoja harvemmin määrätään jatkuvaan käyttöön, koska ei niitä ole siihen tarkoitettu. Menettää tehonsa ajan mittaan, ja tarkoitettu oireiden hoitoon, ei itse oireiden aiheuttajan hoitoon.

Kannattaa aina vähän varauksella lukea tutkimuksia. Kaikki lääkkeet vaikuttaa jokaiseen eri tavalla, ja kaikilla on omat haittavaikutuksensa. Oman lekurin kanssa saa säädettyä lääkkeet kohdalleen.

Niin on.
Pitkästihän noissa on aina eri haittavaikutuksia, mutta ilmeisesti yritettäisiin löytää sellaiset lääkkeet, että haittavaikutuksia ei ole mielellään yhtään. Toisaalta ssri/snri lääkkeissä on oikeastaan sama haittaa kaikissa. Mutta esim näkökyky voi tulla takaisin, niin kumman valitset? Lisäksi paniikihäiriö mennä pois ja ahdistuskin laantuu ainakin hetkeksi. Toisaalta mikä sitten on lumetta ja mikä oikeasti lääkkeen aikaansaamaa.

Psykoosilääkkeistä vaikka Ketipinor ja Olantapin haittavaikutuksena alkaa nukuttamaan. Mutta koska itsellä ei oikein saanut nukuttua ja nälän tunnettakaan ei enää ollut, niin nuo haittavaikutukset ei sitten haittaa ollenkaan. Sitten taas Risperidon ei nukuttanut, niin ehkä ei ollutkaan niin sopiva, vaikka onhan se selvästi tehokas.

Jonkun tutkimuksen mukaan Venlafaxin olisi tehokkain masennuslääke ja siinä maksimi on 375mg. On omastakin mielestä tehokas, mutta vähän kallis. Oli helppo vaihtaa escitalopramiin 10-20mg, mutta samaan aikaan noita ei saa tietenkään syödä.
Olantsapinia otin 5mg vain kerran, mutta jos pitäisi arvata, niin ihan hyvä lääke. Sai siis nukuttua ja herättyä. Luultavasti on siis helppo vaihtaa ketipinor + mirtazapin Olantapiniin.

Ilmeisesti tuo oma lekuri ei ole nähnyt Pregabaliinia tarpeelliseksi. Niin ja toki haluavat tehdä vain yhden muutoksen kerrallaan, että lääkkeen vaikutusta pystyisi arvioimaan hoitokäynnillä. En tiedä vaikka saisin purkillisen Opamoxia, mutta olisi se hyvä olla jatkuvaan käyttöön, koska mitään kohtauksia ei ole. Niin ja viimeksi kun soitin psykiatrille, niin sain 50mg pitkävaikutteista ketipinoria ahdistukseen, aamuisin otettuna.

 

[jeppe82]

Itse olin noin 5-8 vuotta (vaikea enää edes muistaa kuinka kauan olin omassa maailmassani) melkein kokonaan eristäytyneenä kotonani. Kävin ainoastaan lähikaupassa 200m päässä hakemassa kaljaa ja ruokaa sekä kerran pari kuukaudessa annoin ainoan kaverini tulla luokseni viettämään aikaa. Olin about 18-20h päivässä koneella nettaamassa, pelaamassa, kattomassa elokuvia ja sarjoja.

Oli paha sosiaalisten tilanteiden pelko sekä vakava masennus. Välillä tuli pahojakin paniikkihäiriöitä. Vanhemmat yritti auttaa, kaverit yritti auttaa, kävin psykologeilla, psykoterapeuteilla, lääkäreillä. Lääkkeitä en halunnut, enkä niitä huolinut missään vaiheessa.

Lopulta päätin itse että nyt vittu riittää tää paska. Olo oli niin helvetin paska siitä 5-8 vuoden kotonaolemisesta, passivoitumisesta sekä läskistymisestä että päätin ihan itse lähteä ulos kämpästä. Hankin istelleni salikortin (olin nuorempana käynyt ahkerastikin salilla) ja rupesin ulkoilemaan melkein päivittäin. Pikkuhiljaa kun paino putosi ja kunto koheni, rupesi myös itsetunto kasvamaan. Siitä vaan päivä kerrallaan koitin tehdä enemmän asioita jotka pelottivat minua. Pikkuhiljaa pääsin sinuiksi siitä että en koskaan tule olemaan se sosiaalisin ihminen tai se rohkein ihminen. Mitä sitten? Olen se hiljainen ja ujo henkilö joka ei paljon puhu kunnes olen tutustunut sinuun kunnolla ensin. Miksi ottaa siitä paineita, se kuuluu ominaisuuksiini?

Vielä tänäkin päivänä minulla on useinkin ongelmia sosiaalisten tilanteiden kanssa. On välillä ongelmia masennuksen kanssa. Onnistumisien kautta kuitenkin saa lisää itsetuntoa. Välillä tulee aikoja jolloin menee huonommin, ja tekisi mieli painua peiton alle. Pakko vaan kuitenkin nousta ja hakea niitä onnistumisia joidenka kautta saa lisää itsetuntoa sekä lisää onnistumisia. Välillä tulee epäonnistumisia, niinkuin kaikilla, jolloinka taas kerran haluaisi painua peiton alle makaamaan. Niin en kuitenkaan enää voi tehdä, koska tiedän että jos jään kotiin, voi hyvinkin käydä niin että olen taas sen 5 vuotta kotona.

Ymmärrän että kaikki eivät todellakaan voi tai pysty tai onnistu tekemään niinkuin minä olen tehnyt syystä taikka toisesta. Kaikki ovat yksilöitä ja kaikilla on henkilökohtaiset ongelmansa.

Toivottavasti edes joku kuitenkin löysi tarinani pointin, että aina kannattaa yrittää! Helppoa minulla ei todellakaan vielä tänäkään päivänä ole, mutta parhaani olen yrittänyt ja suhteellisen pitkälle päässyt ongelmistani huolimatta!

 

[amadeus]

Ilmeisesti tuo oma lekuri ei ole nähnyt Pregabaliinia tarpeelliseksi. Niin ja toki haluavat tehdä vain yhden muutoksen kerrallaan, että lääkkeen vaikutusta pystyisi arvioimaan hoitokäynnillä. En tiedä vaikka saisin purkillisen Opamoxia, mutta olisi se hyvä olla jatkuvaan käyttöön, koska mitään kohtauksia ei ole. Niin ja viimeksi kun soitin psykiatrille, niin sain 50mg pitkävaikutteista ketipinoria ahdistukseen, aamuisin otettuna.

Bentsoja ei yleensä saa (enää) julkiselta puolelta päivittäiskäyttöön f-diagnoosilla kuin poikkeustilanteissa. Muuten pitäisi olla joku reaktiivinen väliaikainen tila, (esim. sairastuminen, avioero yms.) tai sitten käyttötarkoituksen tulee olla rajattu (esiintymiskammo,lentopelko, seksi...), jotta resepti heruu. Tuo lyrica alkaa myös olemaan nykyään mustalla listalla, vielä muutama vuosi sitten sitä sai vaivaan kuin vaivaan (kuin Xanoria 80-luvulla), ja joka toisella lääkärillä oli Pfizerin julisteet seinillä.
Sikäli jos noita haluaa käyttää, niin kannattaa sijoittaa yksityiseen psykiatriin. Ei ole sitten aina sitä pelkoa reseptiä uusittaessa, että tuleeko se bumerangina takaisin.

Tuo väite, että antipsykootit pidentävät elinajanotetta täytyy olla jotain tilastokikkailua. Jo pelkästään se sairaalloinen lihominen, mitä nuo uudemmat yhdisteet aiheuttavat, vie ennenaikaiseen hautaan. Omassakin asiakaskunnassa olen nähnyt huimia, yli 50 kilon turpoamisia. Nykyään säännöllisesti lääkkeensä syövän tunnistaakin usein rumasti sanottuna mahasta, vaikka muilta sivuoireilta olisikin säästytty.

 

[jm82]

Tuo lihominen on tosiaan hankala juttu. Vähän lihoin, jotain 80 kg asti, mutta sain sitten laihdutettua johonkin 76 kg, joka on ihan sopiva 175 cm pitkälle. Itse syön vaan pari kertaa päivässä, kun ei kerran nälkäkään ole. Nyt on tullut nais ystävän kanssa lenkitettyä koiraa pari kertaa päivässä. Jotain syksystä lähtien. Sitä ennen vain päästin koiran yksistään pihalle ja katselin ikkunasta tai portailta. Oli jalan kanssa pientä ongelmaa, mutta ei ole enää onneksi haitannut. Oli myös B12 vitamiinin puutos, mutta se on korjattu.