Masennus

[Memory]

Itse en jaksa enää miettiä mitä masennus on, se vaan on ja sillä selvä.
Turhaa tuhlata aivojaan miettien että onko masis aivojen psyyke häiriö tms. höröä.
Siksi jätän tuon kokonaan taustalle ja puhun vaan "masennuksesta", tosin on ongelma keskustella siitä koska olennaisin osa on tietää mistä se johtuu. tai nooh, ei välttämättä, mutta ainakin oireet ovat useiden tiedossa.

asiaan; joku voi tosiaankin käyttää masista taikasanana, mutta jos toinen vähänkään on "kotona" niin osaa kysellä asioita joista voi helposti päätellä että tietääkö/tunteeko toinen tosiaankin masennuksesta mitään tai onko sillä mitään oireita muita kuin googlesta löytyneitä "ahdistaa, panikoin" jne...

Intissä ainakin oppi että lusmuilu oli parasta, pätee monella normi elämäänkin että parhaiten pärjää kun ei duunaa liikoja.
Tästä päästääkin siihen että onko mahdollista käydä psykan luona feikaten että saa masis-paperit?

 

[Memory]

Ehkä parempi ettei mieti. Tieto lisää tuskaa, sanotaan.

Ei varmaan kuulu tänne, mutta itellä tuli nyt sairaanhoitajalta sellanen kuitti, että ota yhteyttä paikalliseen mtt ohjaus- ja neuvontaan ja käy siellä varmaan kerran tai muutama.

Siellä vissiin keskustellaan vaan yleisesti elämäntilanteesta ja yritetään hankkia mulle kavereita ja jotain seurakunnan tarjoamaa aktiviteettia.
Kun menin sanoon hoitajalle, etten tapaile ketään säännöllisesti koulun ulkopuolella, eikä oo ollut vuosiin minkäänlaisia ystäviä sen kysellessä.

Mää olen hokassut että liiallinen adrenaliini veressä vatuttaen estää nukahtamisen vaikka ottaa unilääkkeetkin aina kun olevinaan jotain kumman tekemistä, itte olen saanut "kavereita" muista koirien ulkoiluttajista, ja sitten tulee höpöteltyä muiden wanhusten kanssa (mummot) wanhat äijät ovat syvältä, ne vaan kiroilee ja manailee, eikä tahdo keskustella edes säästä... miesten vika.. kun kassissa makaa kuollut sika

Ei mulla ollut mitään menoa psykan kanssa, monet kerran käytiin kerran kk:ssa ja sitä samaa kuului ei mitään muutoksia, niin laitettiin avolle, jonne saa soittaa kerran vuodessa ark- 10:30-11:00 jos rouva sattuu olemaan paikalla, parrain paikka on soittaa suoraan osastolle ja kertoa että vatuttaa sikana taikka olen soittanut aikoinaan ea-polille että nyt tulee paniikkikohtaus päälle, eikä lääkkeet meinaa auttaa, hienosti kuuntelee ja odotellaan että olo paranee kunhan lääkkeiden tuplat alkaa vaikuttamaan.

Hommia olisi , ystävien parissa, mutta kun niistä vaan kiitoksen saa ja muutenkin päivät ovat lyhyet, jos auttaisin vaikka maalatun auton kasaamisessa niin aikataulu olisi 08-16, siinä sitten dogi yksin kotona ja kova vitutus koska nukkumisrytmi sekaisin, pahinta mitä tiedän on liian vähäinen uni, silloin olen kuin härkän tappo ase, todella vattumainen kaveri

Sitten kun auto ollut purettuna 5vuotta niin ruuvit ja mutterit ovat 50000m2:n alueella jos sielläkään, hermot menisivät, lisäksi jos teet jotain väärin niin vittuilua kyllä tulee muttei kiitosta.

mielummin duunaan himassa kavereiden laitteita 20e/kpl palkalla aamu 03:een ja nukun sitten 12:taan jne. vapaa mieli vapaassa ruumissa, mitä sitä itseään kiduttamaan tässä maailmassa kun ei ole enää pakko, kaikki EI voi auttaa eikä mielyttää, sen kun muistaa jokainen. ITSE oma itsensä on maailmassa tärkein, monet masennus-asiakkaat ali-arvioivat itseään "mä olen mitätön älykääpiö, musta ole mihinkään" jne.. tuo masentaa entistä enemmän, eikä paljoa lohduta vaikka joku kehuu että sä olet sitten fiksu ja hieno ihminen.

Lupa unohtaa: Itselläni on joku ihmeen skitso, olen ollut pitkään tilanteessa jossa on hälläväliä meno, eli ei mitään tarvitse muistaa enää, ajattelen jotain kouluajan kivaa logiikkaa niin oli niin helppoa ja hauskaa nyt ei enää sitäkään osaa, koska se taito on unohtunut koska on antanut itselleen luvan "heittää tuon datan roskiin"

Mä olen saanut netin kautta kaksi tosi hyvää kaveri jota tapailen aktiivisesti IRL.

Välillä ottaa päähän kun koisimaan 01-02 ja sitten herää 12:n maissa, kyllä on levännyt mutta melkein ilta jo hämärtää, mitä siitä, kun ajattelee että duunaa rauhassa 01-02:een taas niin hommaa ja aikaa riittää, ainoa on että muistaa hoitaa kauppa ym. asiat virka-aikaan niin loppu on omaa aikaansa sitten.

Enää wanhuksena ei passaa valvoa 04:ään, alkaa pumppu ottamaan itseensä todella, hyvä ettei tule harva-lisälyöntisyyttä, muutenkin kun lievä pumppu vika ja iskällä delaus pumpun kanssa niin ei viitsi leikkiä.

Jatketaan tästä sitten, tulihan taas "aamunavaus"

 

[Memory]

Juttua pukkaa, mietelmiä näin keskipäivän ratoksi.

"Terveet" ihmiset eivät vatvo sairauksiin vaan odottavat että on pää kainalossa ja sitten mietitään että pitäiskö mennä ea-polille tikkaamaan, mutta psyka-ihmiset ovat pahimmillaan kokeneet oman kuolemansa vastaavan tilan niin he tuntevat kehonsa "negatiivisella" tavallaan paremmin. he huomaavat ja kiinnittävät huomiota enemmän heti kun verenpaine heittelehtii, tai huimaa yms. koska ovat tiedostaneet minkälainen tosi paha olo voi olla. siksi sitä vähän tahtomattaan tarkkailee omaa oloaan, joka on toisaalta hyvä, psyka ihmisille sillä kukaan ei tahdo kokea vaparina uudestaan sitä tilannetta kun kuolemansa kohtaa, ei edes "terveet" ihmiset

Voisi tästä vetää kokemuksen äänellä suoraan että psyka-ihmiset ovat todellakin herkeämpi kaikella mitä ympärillään tapahtuu, enkä pidä tätä pahana asiana.

 

[erihyva]

Jakso 8: Masennuksesta uusi alku? | Akuutti

Akuutti
Jakso 8: Masennuksesta uusi alku?
27 minma 27.11.2017 toistaiseksi 6642 katselua
Masennus johdatti Sanna-Maria Ojasen uuteen ammattiin ja opetti Sam Öhmanin puhumaan tunteistaan. Neuromodulaatiohoidoista uusinta apua masennuspotilaille.
LINKIT JA ARTIKKELIT

Maailmanmestari Sam Öhman selvisi masennuksesta puhumalla - nyt hän aikoo soutaa yksin Atlantin yli
Masentuneen puoliso: “En minä häntä vihaa, mutta rankkaa tämä on"
OHJELMAN TIEDOT

Kuva 16:9 HD

TV-lähetyksen ääniraidat suomi stereo

Tekstitys ohjelmatekstitys (suomi)

Katsottavissa ulkomailla

LÄHETYKSET

ke 29.11.2017 20.00 Yle TV1
to 30.11.2017 18.00 TV Finland
pe 1.12.2017 5.55 Yle TV1
pe 1.12.2017 8.00 TV Finland
la 2.12.2017 15.10 Yle TV1

 

[jm82]

Heti tuossa jutun alussa oli nettiterapia. Kysyin psykiatrilta tuosta nettiterapiasta ja sitä ei saa. Eivät siis maksa tuota terapiaa, vaikka kai kuuluisikin maksaa?

 

[oestrus taurus]

En tiedä, kuinka stereotyyppista tämäkin on.

Joka tapauksessa "dissosiatiivinen identiteettihäiriö" tuntuu löytävän sovellettavan kohdan tässä perjantai 13.päivä (1.osa) youtuben 2:36 "Kill her, mummy".
Hulluksi voisi helpoiten kys. Jasonin äitiä nimittää, mutta "muottien" ollessa tätä päivää, tulee tätäkin vahingossa ymmärrettyä.

 

[oestrus taurus]

Heti tuossa jutun alussa oli nettiterapia. Kysyin psykiatrilta tuosta nettiterapiasta ja sitä ei saa. Eivät siis maksa tuota terapiaa, vaikka kai kuuluisikin maksaa?

Taitavat valitettavasti vain "maksaa kuluja". Niitäkin sitten näennäisesti. Eivät ole siis keksineet netin omistamiseen matkakuluja.

 

[Memory]

Huomenna vuoden viimeinen ruotsin keskustelukurssi, sitten 2kk:tta mietitään että mitäs tehdään, huoh.
Kivat menemiset/tekemiset ovat silloin positiivisia kun aika menee kuin siivillä, ei huomaakaan kun 75minsaa on mennyt ja tunti on loppu...

 

[Memory]

Kauhean vaikeaa saada nykyään atk:n jälkeen unta kiinni, aivot pyörii satasella. pitäisi vähäsen rauhoittua enemmän ennen nukkumista
yölläkin mietin muistamista, johtunee varmaankin 50km/h:n iästä että tulee joku skitso-dementia, ennen osasin tehdä vaikka mitä nykyään en vaan muista, pahimmat ovat samanlaiset päivät, enää muista mitä teki eilen koska jokainen päivä tahtoo olla copy-pastella pätkittyä

Muistojen unohtaminen kirvelee, enää jäljellä on omaisten kuvat mutta tunteet heitä kohtaan ovat jo poissa
Sitten copy-pastella on haittapuolensa kun tulee tehtyä arkirutiinina juttuja joita ei enää muista, miettii sitten iltapäivällä että teinkö jo sen, pitää katsoa uuniinkin että laitoinko jo ruuan valmiiksi vaiko enkö, koska olen tehnyt samaa rataa 5vuotta joka päivä ....

 

[Memory]

Tuntuu ettei tunnu miltään. Rinnasta puristaa ja pelkää että sydän pysähtyy vaikkei (kait) mitään vikaa olekaan.
Muisti meinaa (kait) pätkiä, kun aivot ovat "jäässä" eikä edes yksinkertaisia ongelmia enää osaa ratkoa, aivot jääneet ihan narikkaan. Tuntuu masentavalta kun jokainen päivä tuntuu samanlaiselta, vaikka tekee mitä ja missä tahansa niin ne sekoittuu edellisiin harmaaseen massaan "mitä sitten, ei sillä ole mitään väliä"..

Joulukin tulee ja menee kuten on varmaankin tullut jo satoja satoja vuosien ajan, eikä ketään vähempää kiinnosta, onko ajat muuttuneet vaiko minä muuttunut?
Elävien kirjoissa ollaan eli ei pitäisi olla mitään syytä olla rääkymässä taikka valittamassa, kukaan ei kuuntele. psykat heitti vuonna 1800 avolle, "olet liian terve meille, meillä on pahemminkin sairaita"

Eli turpaan medisiiniä ja kuole hiljaa muumioituneena ja nuku nurkassa pehmolelu kainalossa, älä vaan vaivaa meitä
Luojalle kiitos saan nauttia päiväunista, enää tässä jaksaisi nykyään missään duunissa olla, vaikka välillä peräti jaksoi olla tekemässä jotain tuttujen atk:ita matkoineen päivineen 12h:kin, se olikin atk:ta, eikä siinä aivoja tarvita, tehdään vaan sitä samaa sontaa ja sillä selvää, ihan kuin legojen rakentelua

Synttärit tulee ja menee, nyt vähäsen eri kun on 50:t niin tulee 15 sukulaista käymään vrk:n aikana, muuten paskat koko synttäreistä, sitten joulu ja taas tammikuu, sitten vuoden vaihteet tulee uudestaan vastaan huoh... karmea tyhmä oravanpyörä..

Ihmettelen että yleensä jaksan vaikka ongelmia ei ole nimeksikään kun on lukenut muiden probleemista jotka ovat vaikeampia.
Missä on se wanha iloisuus? nykyään on kuin myrkyn niellyt, mitään enää osaa nauttia elämästä, karmea pessimisti ollut pienestä pitäen, ei ollenkaan hauskaa touhua

 

[jm82]

Tammikuussa lääkäri antoi Risperidon lääkkeen. Tuon lääkkeen sitten kumminkin lopetin joku aika sitten omin päin. Nyt on ollut vähän hakusessa että miten saisin korvattua tuon Risperidonin. Ehkä parhaiten sopii 100 mg Ketipinoria + 7.5 mg Mirtazapinia illalla. Ja joskus päivällä vielä 50 mg Ketipinoria ahdistukseen. Tänään kokeilin noin ja ei tuo 50 mg väsyttänyt ainakaan mitenkään huomattavasti.

Muistelen että lääkäri olisi määrännyt tuota Risperidonia silloin ahdistavaan oloon. Nyt googlasin, niin jompaa kumpaa neuroleptiä on taidettu ahdistukseen määrätä. Luultavasti vointi huononisi, jos jättäisi lääkkeen kokonaan pois.

Jollain toisella lääkärillä kävin ja se sanoi että Risperidon väsyttää ja sen kannattaisi ehkä jättää pois.

 

[Memory]

Tammikuussa lääkäri antoi Risperidon lääkkeen. Tuon lääkkeen sitten kumminkin lopetin joku aika sitten omin päin. Nyt on ollut vähän hakusessa että miten saisin korvattua tuon Risperidonin. Ehkä parhaiten sopii 100 mg Ketipinoria + 7.5 mg Mirtazapinia illalla. Ja joskus päivällä vielä 50 mg Ketipinoria ahdistukseen. Tänään kokeilin noin ja ei tuo 50 mg väsyttänyt ainakaan mitenkään huomattavasti.

Katos kele, mullakin on mirtzaa, ihmettelin kun en saa nukuttua kunnolla opamoxin kanssa niin ton voisi ottaa, muttei toki millään 8h:n unia varten muuten on aamulla karmea olo, mutta joku 11-12h:ksi kyllä menee hyvin.

Päikkärit ovat parhainta, ei tule edes pää kipiäksi, ennenpääkin nukuin päikkärit ja öisin sitten vielä hyvin niin en katso että päikkärit nyttemmin sitten haittaisivat yö nukkumista..

 

[neko]

Kauhean vaikeaa saada nykyään atk:n jälkeen unta kiinni, aivot pyörii satasella. pitäisi vähäsen rauhoittua enemmän ennen nukkumista
yölläkin mietin muistamista, johtunee varmaankin 50km/h:n iästä että tulee joku skitso-dementia, ennen osasin tehdä vaikka mitä nykyään en vaan muista, pahimmat ovat samanlaiset päivät, enää muista mitä teki eilen koska jokainen päivä tahtoo olla copy-pastella pätkittyä

Muistan että olen kärsinyt samanlaisesta ongelmasta. Mutta kaksi asiaa, joista toinen tosin sisältää useampia, auttoivat. Tärkein on ns. unihygienia, johon liittyy esim. se että pyrin menemään nukkumaan ja heräämään aina samoihin aikoihin, PC:n käyttö minimiin klo 18 jälkeen. Muutenkin ns. hönöttämiseen aikaa ja esim. asettamalla aivojen CPU virransäästöön katsomalla tunti pari töllöä (esim. on aina yhtä rauhoittavaa katsoa vaikkapa uutisista, mitä kaikkea ne vihervassut saavat aikaan suomalaisten päänmenoksi), niin että on silmät puolitangossa siinä klo 22 viimeistään, niin hyvä tulee. Mutta yksilöllisiähän nämä. Ja ei em. heti toiminut. Vei aikaa. Mutta itselle tämä unihygienia tärkein.

Se toinen asia, jota joskus vähätellään, on koneella ja kännyssä näytön värilämpötilan muuttaminen sinisestä pois (saa automaagisia ohjelmia).

Ai niin. Joskus kun uni ei tule, otan ja katson ihan tahallaan talteen otettuja tylsän oloisia leffoja. Monesti ne tuovat unen. Joskus käy tosin niin, että leffa onkin ollut niin hyvä, että loppuun on katsottu. Mutta harvemmin.

 

[ttjm]

Se toinen asia, jota joskus vähätellään, on koneella ja kännyssä näytön värilämpötilan muuttaminen sinisestä pois (saa automaagisia ohjelmia).

Tämän saa ainakin omasta läppäristä laitettua ajastuksella ihan windowsin omista valikoista.

Äänikirjat on myös hyviä nukahtamisapuja.

 

[Alceste]

Suositeltavaa luettavaa

• Tunne lukkosi - vapaudu tunteiden vallasta (tunnelukko, skeematerapia, avaa tunnelukkosi,tunnelukkotesti)
  Lainasin kirjastosta, tajusin parinkymmenen sivun jälkeen että jumalauta, toihan on minä. Ostin oman kappaleen ja olen käynyt sitä läpi korostuskynän kanssa. Korostusta tulee paljon.
• Depressiopäiväkirjat
  Kirjoittaa ihan kuin itse kirjoittaisin jos osaisin.

 

[Memory]

Masennus on pahasta, todella pahasta...
Pahimmat kokemukset tulevat nukkumaan mennessä, silloin ei tule paniikkikohtauksia (mitä nyt välillä tuntuu että tukehtuu ja pitää ottaa rauhoittavia ja aukaista ikkuna että saa raitista ilmaa) vaan alkaa kyyneleet valua pitkin poskia kun ajattelee syvällisiä, ei pelota kuolema vaan sitä melkein toivoo että tämä sielun tuska lopahtaa edes joskus, itse mietin paljon, olen miettinyt aina ja mitä vanhemmaksi tulen-sitä enemmän mietin kaikkea, kun ihminen ei tunne itseään eikä koskaan tule tuntemaankaan sillä yhdyskunnan normit osin määräävät että tuossa ja tuossa tilateessa tulee toimia näin ja näin sekä pitää puhua tuolla ja tuolla tavalla, ei se ole ihmisen elämää, mutta jos on oma itsensä ja elää 100:lla elämäänsä kuin elo pellossa niin saa kansainvälisen hullut leimat, so what?

Ikää kun tulee, alkaa väkisin miettimään; "niin, tässä on se taitekohta, nyt aleltaan sitten kävelemään hautausmaalle päin, eihän broidikaan elänyt kuin 5vuotta pidemmälle, että mitähän tässä sitten tekisi viimeiset 5 vuotta"

Jotenkin kuulostaa sikamaisen raadolliselta vakkarilause:"jokainen tekee elämällään mitä tahtoo" wtf?
Mitä toi yleensä tarkoittaa ja miksi? onko asia todellakin noin? kuinka monet todellisuusessa niin makaa kuin petaa, eli aina mielistelevät muita; en minä voi tehdä näin koska se ja se ei pidä siitä ja minä EN tahdo loukata häntä!

Sitten jos ajatelee että fuckit minä muista, minulla on oma elämäni niin sitten tulee itserakkaan skitson leima.

Tästä seuraavasta lauseesta Johan of Gran tykkää:
"Masennusta ei ole edes olemassa, kun ihminen alkaa _liikaa_ miettimään itseyttään ja omia tunteitaan niin siitä tulee tuo tunne, ei se ole masennus vaan tavallinen tunne"

Odottelen jo tässä valmiiksi ryöppyä kuten muualla ovat sanoneet "masennus ei ole sairaus" että nyt tulee sitten kaapin täydeltä kamaa "mitäs minä sanoin, masennus on teko-sairaus"

Huoh, onko sillä mitään väliä kuka sanoo ja mitä sanoo? onko väliä kenen mielipidettä kirjoitat taikka luet/kuuntelet?
Onko mielipiteellä ollenkaan väliä? vaiko vain suhtautumisella elämään yleensä vaiko vain omaan elämäänsä?
Onko ihmisellä edes oikeutta omaan elämäänsä vai onko se tehty vain toisten miellyttämistä varten...

Tässä sitä taas mennään luokkaa "iltapäivän ratoksi, kevyttä tekstiä"

 

[jm82]

Masennus on pahasta, todella pahasta...
Pahimmat kokemukset tulevat nukkumaan mennessä, silloin ei tule paniikkikohtauksia (mitä nyt välillä tuntuu että tukehtuu ja pitää ottaa rauhoittavia ja aukaista ikkuna että saa raitista ilmaa) vaan alkaa kyyneleet valua pitkin poskia kun ajattelee syvällisiä, ei pelota kuolema vaan sitä melkein toivoo että tämä sielun tuska lopahtaa edes joskus, itse mietin paljon, olen miettinyt aina ja mitä vanhemmaksi tulen-sitä enemmän mietin kaikkea, kun ihminen ei tunne itseään eikä koskaan tule tuntemaankaan sillä yhdyskunnan normit osin määräävät että tuossa ja tuossa tilateessa tulee toimia näin ja näin sekä pitää puhua tuolla ja tuolla tavalla, ei se ole ihmisen elämää, mutta jos on oma itsensä ja elää 100:lla elämäänsä kuin elo pellossa niin saa kansainvälisen hullut leimat, so what?

Ikää kun tulee, alkaa väkisin miettimään; "niin, tässä on se taitekohta, nyt aleltaan sitten kävelemään hautausmaalle päin, eihän broidikaan elänyt kuin 5vuotta pidemmälle, että mitähän tässä sitten tekisi viimeiset 5 vuotta"

Jotenkin kuulostaa sikamaisen raadolliselta vakkarilause:"jokainen tekee elämällään mitä tahtoo" wtf?
Mitä toi yleensä tarkoittaa ja miksi? onko asia todellakin noin? kuinka monet todellisuusessa niin makaa kuin petaa, eli aina mielistelevät muita; en minä voi tehdä näin koska se ja se ei pidä siitä ja minä EN tahdo loukata häntä!

Sitten jos ajatelee että fuckit minä muista, minulla on oma elämäni niin sitten tulee itserakkaan skitson leima.

Tästä seuraavasta lauseesta Johan of Gran tykkää:
"Masennusta ei ole edes olemassa, kun ihminen alkaa _liikaa_ miettimään itseyttään ja omia tunteitaan niin siitä tulee tuo tunne, ei se ole masennus vaan tavallinen tunne"

Odottelen jo tässä valmiiksi ryöppyä kuten muualla ovat sanoneet "masennus ei ole sairaus" että nyt tulee sitten kaapin täydeltä kamaa "mitäs minä sanoin, masennus on teko-sairaus"

Huoh, onko sillä mitään väliä kuka sanoo ja mitä sanoo? onko väliä kenen mielipidettä kirjoitat taikka luet/kuuntelet?
Onko mielipiteellä ollenkaan väliä? vaiko vain suhtautumisella elämään yleensä vaiko vain omaan elämäänsä?
Onko ihmisellä edes oikeutta omaan elämäänsä vai onko se tehty vain toisten miellyttämistä varten...

Tässä sitä taas mennään luokkaa "iltapäivän ratoksi, kevyttä tekstiä"

"aukaistaikkuna että saa raitista ilmaa" Tuosta tuli mieleen että 2015 kesällä kesälomalla piti aukaista ulko-ovi ja nukkua sohvalla, kun oli ensin herännyt keskellä yötä tai aamuyöstä jotain 3-4 aikaan. Sai hengitettyä kun tuli raitista ja viileää ilmaa suoraan pihalta. Oli noita oireita toki jo ainakin 2014, mutta ei ollut työterveyslääkäri huomannut mitään outoa?

2016 psygologin käyntien aikaan sitten itsekin huomasin, että voisi olla paniikkihäiriöstä johtuvaa. Enimpiin auttaakin ssri/snri lääke. Lisäksi näkö korjaantui.

Kävin kunnallisella lääkärillä jossain ms-taudin tai jossain neurologisissa testeissä. Testeissä ei ollut mitään vikaa. Ehkä nyt ajattelenkin että jalkojen ja käsien kipu johtuu aika pahasta ahdistuksesta. Ketipinor auttaa vähän ahdistukseen, kun ei muutakaan lääkettä saa. Onneksi sentään saa olla eläkkeellä näillä näkymin. Se taitaa auttaa, kun ei tarvitse tehdä mitään joutavaa ja täysin turhaa työtä. Toki jotain mielekästä tekemistä täytyy olla, mutta työ ei ole sellaista? Ei varsinkaan kolmivuorotyö?

 

[ttjm]

Psykiatri Ilkka Taipale ei pidä siitä, että julkkikset nyyhkyttävät naistenlehdissä masennuksestaan – ”Oikeasti mielisairaat jäävät silloin jalkoihin”

Tästä tuli puhuttua kaverin kanssa about vuosi sitten. Jotkut vitun huomiohuorat valittelivat masennusta Trumpin valinnan takia. Näitä huomiohuoria ei tietenkään voi kritisoida, koska sitten et jotenkin ota mielenterveysasioita tosissasi.

Spoileri: Juttu

Psykiatri Ilkka Taipale ei pidä siitä, että julkkikset nyyhkyttävät naistenlehdissä masennuksestaan – ”Oikeasti mielisairaat jäävät silloin jalkoihin”
Veimme Kellokosken sairaalan entisen ylilääkärin katsomaan Kansallisteatterin Masennuskomediaa. Vastikää muistelmateoksensa julkaiseen Ilkka Taipaleen mielestä nyyhky-yhteiskunta polkee heitä, jotka ovat oikeasti masentuneita tai mielisairaita.

Ilkka Taipaleen mukaan mielisairaiden sosiaalinen asema pitää panna kuntoon. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)
Laura Hallamaa HS

Julkaistu: 14.12. 2:00 , Päivitetty: 14.12. 10:12

• 
  
• 
  

Ensin kuluu kymmenen minuuttia. Sitten vartti. Lopulta kaksikymmentä minuuttia. Ohi valuu teatteriväkeä kohti Kansallisteatterin pientä näyttämöä. Siellä alkaa pian Masennuskomedian näytös.

Mutta Taipaleen pariskuntaa ei näy.

Noin viisi minuuttia ennen esityksen alkua narikan luona vilahtaa letitetty hiuspehko ja sininen, kuviollinen paita. Psykiatri ja ex-kansanedustaja Ilkka Taipale bongattu! Vieressä hänen vaimonsa Vappu Taipale pahoittelee myöhästymistä. Loskaisessa Helsingissä matka teatteriin on kestänyt odotettua kauemmin.

Sitten riennämme yläkertaan, Kansallisteatterin pienen näyttämön lämpiöön. Vielä ehtii ottaa tilkan viiniä ennen esitystä. Ilkalle punaista, Vapulle valkoista.



”Me kävimme Vapun kanssa paljon teatterissa 1960-luvulla. Sitten se vähän jäi”, Ilkka Taipale kertoo.

Niin siinä helposti käy, kun työ- ja perhe-elämä vievät mukanaan. Ilkka Taipale työskenteli 50 vuotta lääkärinä. Hän lopetti lääkärin työt vuonna 2016. Vappu Taipale jäi eläkkeelle vuonna 2008 Stakesin pääjohtajan paikalta.

Taipaleet ovat vähän vakavamman teatterin ystäviä, mutta tällä kertaa ohjelmassa on komedia. Marraskuun lopussa ensi-iltansa saanut Masennuskomedia käsittelee työuupumusta, masennusta ja yhteiskunnan jatkuvaa tehokkuusajattelua, jonka rattaissa heikommat lyyhistyvät.

Ja harva tässä maassa tuntee vähäosaiset paremmin kuin Ilkka Taipale. Hänen vastaanotoillaan ovat vuosikymmenien saatossa käyneet muun muassa alkoholistit, asunnottomat ja mielisairaat.

Myös he tuntevat Taipaleen. Huusivatpa alan miehet kerran Alkon nurkallakin: ”Terve Ilkka, me edustetaan sua täällä!”

Taipale työskenteli mielisairaaloissa 14 vuoden ajan. Eduskunnassa hän istui 11 vuotta sosiaalidemokraattien riveissä.

Nyt Taipaleelta on ilmestynyt teos, jossa hän valottaa oman uransa kautta mielisairaiden tilannetta maassamme. Mielisairaalassa – Lääkärin muistelmat -kirjan nimi tosin johtaa hieman harhaan. Kyseessä kun ei ole muistelmateos vaan sosiaalipoliittinen julistus.

”Mielisairaiden sosiaalinen asema pitää panna kuntoon. Mielisairaudet ovat aivosairauksia. Tavallisten ihmisten mielenterveysongelmia ja vaikeavammaisten mielisairaiden tilannetta ei pidä sotkea keskenään”, Taipale avaa kirjansa keskeisiä näkökulmia.

Mutta nyt hys. Katsotaan näytelmää.

Pirjo Luoma-aho (oik.) näyttelee potkut saanutta johtajaa, joka alkaa tehostaa mielenterveyskuntoutujien työkeskuksen toimintaa. Kuntoutujia näyttelevät Tuomas Uusitalo ja Maria Kuusiluoma. (KUVA: Mitro Härkönen)

Mari Rantasilan ohjaamassa Masennuskomediassa päähenkilö Eevalla naksahtaa työpaikalla. Raskas työtahti ajaa entisen teräsrouvan työuupumukseen ja masennukseen. Työtön Eeva joutuu työpajaan muiden mielenterveyskuntoutujien kanssa. Eevan kautta paja saa ison tilauksen. Sitten hän alkaa konsultoida, brändätä ja lopulta johtaa työpajaa kuin yritystä.

Välissä naureskellaan työpajan hulluille, Eevalle ja käsittämätöntä jargonia jauhavalle nyky-yhteiskunnalle.

Kun esitys on ohi, Taipale aloittaa analyysinsa.

Ihan ensimmäiseksi hän muistaa miten kävi, kun teatteriohjaaja Juha Hemánus aikoi ohjata Yksi lensi yli käenpesän Kuopion kaupunginteatteriin. Tuolloin Hémanus tuli Kellokoskelle seuraamaan mielisairaalan arkea.

Lopulta ohjausta ei syntynyt. Hemánus huomasi, että teos ei vastannut mielisairaalan todellisuutta ja vaati näytelmätekstiä muutettavaksi. Se ei onnistunut.

”Mielenterveyspotilaathan eivät esimerkiksi pysty sillä tavalla järjestäytymään, kuin teoksen potilaskapinassa tapahtuu”, Taipale sanoo.

Millä tavalla Masennuskomedia sitten vastaa todellisuutta? Vai vastaako ollenkaan?

Muutaman ongelman Taipale näytelmässä näkee. Muun muassa sen, että vaikeasti vammaista mielisairasta ei voi rinnastaa ihmiseen, joka kokee elämässään jonkun yllättävän takapakin.

”Näytelmän päähenkilöllä oli työuupumus, joka teorian ja näytelmän mukaan voi kohdata ketä tahansa. Nämä muut hahmot olivat skitsofreenikkoja, joilla oli kunnon mielisairaus. On vähän eri asia olla koko elämänsä mielisairas kuin että leikkaa kerran kiinni”, Taipale sanoo.

Masennuskomediasta kun on puhe, pitää tietysti käsitellä myös masennusta.

Normaalin ihmisen elämään kuuluu alakuloa, takaiskuja ja masennustakin. Taipale kuitenkin muistuttaa, että tavallisen depression ja psykoottisen depression välillä on ero.

Psykiatri pelkäsi etukäteen, että näytelmä mässäilee nyyhky-yhteiskunnalla, jossa oikeasti mielisairaat vaikeavammaiset jäävät jalkoihin. Niin näytelmässä myös osittain kävi.

”Tämän naisen tarina oli tyypillistä naistenlehden kansikuvakamaa. ’Minulla oli burn out, mutta minä toivuin’. Se on ihan eri asia, jos kansikuvajulkkikset kertoisivat sairastuneensa skitsofreniaan ja toipuneensa vähän, mutta sairastavansa sitä edelleen”, Taipale sanoo.

”En pidä siitä, että julkkikset nyyhkyttävät.”

Vappu ja Ilkka Taipale ovat vähän vakavamman teatterin ystäviä. ”Tämä oli Uuno Turhapuro -meininkiä osittain, mutta kivoja näyttelijöitä kyllä oli”, Ilkka Taipale kommentoi Masennuskomediaa. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)

Toinen teema, jonka Taipale nostaa esityksestä esiin on mielisairaiden työtoiminta. Työtoimintaa Taipale pitää asiana, joka jäsentää työttömien arkipäivää. Samalla saa kokemusta työstä ja tapaa ihmisiä.

”Ihmiset tarvitsevat työtä, toimintaa ja päämäärän elämässään”, Taipale luettelee.

Eikä työ ole pelkästään tavallisia työttömiä varten. Myös mielisairaiden, invalidien ja vankien pitää Taipaleen mielestä saada tehdä töitä. Monet sopivat työt on kuitenkin automatisoitu ja samalla työtoimintaa ajettu alas. Esimerkiksi vankien tekemiä tuotteita myyviä vankilakauppoja on lopetettu ympäri Suomen.

”Vanhoissa mielisairaaloissa oli niin, että 80 prosenttia potilaista oli työssä, 10 prosenttia jouten jalkeilla ja 10 prosenttia makuulla. Sehän on parempi tilasto kuin nyky-Suomessa koko väestön parissa.”

Masennuskomediassa työtoiminnassa ommellaan pupuja. Kellokoskella tehtiin 1990-luvun alussa Molkka-pelejä. Tuotantolinjaa Molkalle ei kuitenkaan voitu rakentaa.

Myöhemmin Molkka on tullut suomalaisille tutuksi nimellä Mölkky, eikä sitä valmisteta enää työtoiminnassa vaan peliä valmistaa perheyritys Tactic.

Mielisairaat ovat Masennuskomediassa myös huumorin lähde. Hahmoissa on sellaisia naurettavia piirteitä mielisairaista, jotka Taipaleen mielestä ylläpitävät yhä stereotypioita.

Niitä stereotypioita Taipale on yrittänyt uransa eri käänteissä purkaa.

Työskennellessään Kellokosken ylilääkärinä Taipale pyysi alueen yhdistyksiä vierailuille mielisairaalaan. Vieraiden suusta tuli lähes poikkeuksetta joka kerta kolme asiaa: kyllä nuo ovat sairaita, kyllä nuo ovat tavallisia ihmisiä ja onpas kurjat oltavat.

”Kun he huomasivat, että mielisairaiden kanssa voi jutella, ennakkoluulot poistuivat.”

Mielisairaiden aseman nostaminen olisi hänen mukaansa keino vähentää heihin kohdistuvia ennakkoluuloja.

Ja tästä päästäänkin siihen sosiaalipoliittiseen julistukseen, jonka Taipale on nyt kirjoittanut.

Mielisairaalassa-kirjalla on kaksi päämäärää. Ensinnäkin se, että mielisairaudet pitäisi mieltää kunnon aivosairauksiksi. Toinen on mielisairaiden sosiaalisen aseman nosto.

Jos mielisairaudet lopulta tulkitaan ruumiillisiksi sairauksiksi, mielisairaisiin täytyy alkaa soveltaa samoja lakeja kuin vammaisiin.

”Mielisairailla on heikommat olot kaikella tavalla. Heihin ei sovelleta vammaispalvelulakia, eikä vammaispoliittisissa ohjelmissa ole koskaan mielisairaita mukana.”

Monet mielisairaat myös asuvat kurjissa oloissa ja ovat perheettömiä. Ylipäätään yksinasuvien asema on Taipaleen mielestä unohdettu. Perhelainsäädäntö ei ota huomioon perheettömiä.

”Mitään muuta ryhmää ei enää Suomessa saa sortaa tai syrjiä, mutta perheettömiä näköjään saa”, Ilkka Taipale sanoo.

Kirjan ajatukset kristallisoituvat loppupuolella. Kaikki jo aloitetut mielenterveysuudistukset ovat jäissä, koska sote-uudistuksen odotetaan ratkaisevan ongelmat.

Taipale on skeptinen. Kirjoitukset, mielenosoitukset ja seminaarit eivät hänen mielestään enää riitä. Nyt Taipale aikoo toimia, mutta miten?

”Minulla on erilaisia suunnitelmia, mutta en puhu niistä enempää ennen kuin teen. Ne menettävät muuten merkityksensä.”

Kirjailija Fjodor Dostojevski nimitti vankiloita yhteiskunnan peiliksi. Taipale siteeraa Dostojevskia sekä teoksessaan että kasvotusten: Vankilat ja mielisairaalat ovat yhteiskunnan peili. Jos peiliä korjaa, niin kuva yhteiskunnasta paranee.

”Valitettavasti aika harva on korjannut sitä peiliä.”

 

[Raskolnikov]

Psykiatri Ilkka Taipale ei pidä siitä, että julkkikset nyyhkyttävät naistenlehdissä masennuksestaan – ”Oikeasti mielisairaat jäävät silloin jalkoihin”

Tästä tuli puhuttua kaverin kanssa about vuosi sitten. Jotkut vitun huomiohuorat valittelivat masennusta Trumpin valinnan takia. Näitä huomiohuoria ei tietenkään voi kritisoida, koska sitten et jotenkin ota mielenterveysasioita tosissasi.

Spoileri: Juttu

Psykiatri Ilkka Taipale ei pidä siitä, että julkkikset nyyhkyttävät naistenlehdissä masennuksestaan – ”Oikeasti mielisairaat jäävät silloin jalkoihin”
Veimme Kellokosken sairaalan entisen ylilääkärin katsomaan Kansallisteatterin Masennuskomediaa. Vastikää muistelmateoksensa julkaiseen Ilkka Taipaleen mielestä nyyhky-yhteiskunta polkee heitä, jotka ovat oikeasti masentuneita tai mielisairaita.

Ilkka Taipaleen mukaan mielisairaiden sosiaalinen asema pitää panna kuntoon. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)
Laura Hallamaa HS

Julkaistu: 14.12. 2:00 , Päivitetty: 14.12. 10:12

• 
  

Ensin kuluu kymmenen minuuttia. Sitten vartti. Lopulta kaksikymmentä minuuttia. Ohi valuu teatteriväkeä kohti Kansallisteatterin pientä näyttämöä. Siellä alkaa pian Masennuskomedian näytös.

Mutta Taipaleen pariskuntaa ei näy.

Noin viisi minuuttia ennen esityksen alkua narikan luona vilahtaa letitetty hiuspehko ja sininen, kuviollinen paita. Psykiatri ja ex-kansanedustaja Ilkka Taipale bongattu! Vieressä hänen vaimonsa Vappu Taipale pahoittelee myöhästymistä. Loskaisessa Helsingissä matka teatteriin on kestänyt odotettua kauemmin.

Sitten riennämme yläkertaan, Kansallisteatterin pienen näyttämön lämpiöön. Vielä ehtii ottaa tilkan viiniä ennen esitystä. Ilkalle punaista, Vapulle valkoista.



”Me kävimme Vapun kanssa paljon teatterissa 1960-luvulla. Sitten se vähän jäi”, Ilkka Taipale kertoo.

Niin siinä helposti käy, kun työ- ja perhe-elämä vievät mukanaan. Ilkka Taipale työskenteli 50 vuotta lääkärinä. Hän lopetti lääkärin työt vuonna 2016. Vappu Taipale jäi eläkkeelle vuonna 2008 Stakesin pääjohtajan paikalta.

Taipaleet ovat vähän vakavamman teatterin ystäviä, mutta tällä kertaa ohjelmassa on komedia. Marraskuun lopussa ensi-iltansa saanut Masennuskomedia käsittelee työuupumusta, masennusta ja yhteiskunnan jatkuvaa tehokkuusajattelua, jonka rattaissa heikommat lyyhistyvät.

Ja harva tässä maassa tuntee vähäosaiset paremmin kuin Ilkka Taipale. Hänen vastaanotoillaan ovat vuosikymmenien saatossa käyneet muun muassa alkoholistit, asunnottomat ja mielisairaat.

Myös he tuntevat Taipaleen. Huusivatpa alan miehet kerran Alkon nurkallakin: ”Terve Ilkka, me edustetaan sua täällä!”

Taipale työskenteli mielisairaaloissa 14 vuoden ajan. Eduskunnassa hän istui 11 vuotta sosiaalidemokraattien riveissä.

Nyt Taipaleelta on ilmestynyt teos, jossa hän valottaa oman uransa kautta mielisairaiden tilannetta maassamme. Mielisairaalassa – Lääkärin muistelmat -kirjan nimi tosin johtaa hieman harhaan. Kyseessä kun ei ole muistelmateos vaan sosiaalipoliittinen julistus.

”Mielisairaiden sosiaalinen asema pitää panna kuntoon. Mielisairaudet ovat aivosairauksia. Tavallisten ihmisten mielenterveysongelmia ja vaikeavammaisten mielisairaiden tilannetta ei pidä sotkea keskenään”, Taipale avaa kirjansa keskeisiä näkökulmia.

Mutta nyt hys. Katsotaan näytelmää.

Pirjo Luoma-aho (oik.) näyttelee potkut saanutta johtajaa, joka alkaa tehostaa mielenterveyskuntoutujien työkeskuksen toimintaa. Kuntoutujia näyttelevät Tuomas Uusitalo ja Maria Kuusiluoma. (KUVA: Mitro Härkönen)

Mari Rantasilan ohjaamassa Masennuskomediassa päähenkilö Eevalla naksahtaa työpaikalla. Raskas työtahti ajaa entisen teräsrouvan työuupumukseen ja masennukseen. Työtön Eeva joutuu työpajaan muiden mielenterveyskuntoutujien kanssa. Eevan kautta paja saa ison tilauksen. Sitten hän alkaa konsultoida, brändätä ja lopulta johtaa työpajaa kuin yritystä.

Välissä naureskellaan työpajan hulluille, Eevalle ja käsittämätöntä jargonia jauhavalle nyky-yhteiskunnalle.

Kun esitys on ohi, Taipale aloittaa analyysinsa.

Ihan ensimmäiseksi hän muistaa miten kävi, kun teatteriohjaaja Juha Hemánus aikoi ohjata Yksi lensi yli käenpesän Kuopion kaupunginteatteriin. Tuolloin Hémanus tuli Kellokoskelle seuraamaan mielisairaalan arkea.

Lopulta ohjausta ei syntynyt. Hemánus huomasi, että teos ei vastannut mielisairaalan todellisuutta ja vaati näytelmätekstiä muutettavaksi. Se ei onnistunut.

”Mielenterveyspotilaathan eivät esimerkiksi pysty sillä tavalla järjestäytymään, kuin teoksen potilaskapinassa tapahtuu”, Taipale sanoo.

Millä tavalla Masennuskomedia sitten vastaa todellisuutta? Vai vastaako ollenkaan?

Muutaman ongelman Taipale näytelmässä näkee. Muun muassa sen, että vaikeasti vammaista mielisairasta ei voi rinnastaa ihmiseen, joka kokee elämässään jonkun yllättävän takapakin.

”Näytelmän päähenkilöllä oli työuupumus, joka teorian ja näytelmän mukaan voi kohdata ketä tahansa. Nämä muut hahmot olivat skitsofreenikkoja, joilla oli kunnon mielisairaus. On vähän eri asia olla koko elämänsä mielisairas kuin että leikkaa kerran kiinni”, Taipale sanoo.

Masennuskomediasta kun on puhe, pitää tietysti käsitellä myös masennusta.

Normaalin ihmisen elämään kuuluu alakuloa, takaiskuja ja masennustakin. Taipale kuitenkin muistuttaa, että tavallisen depression ja psykoottisen depression välillä on ero.

Psykiatri pelkäsi etukäteen, että näytelmä mässäilee nyyhky-yhteiskunnalla, jossa oikeasti mielisairaat vaikeavammaiset jäävät jalkoihin. Niin näytelmässä myös osittain kävi.

”Tämän naisen tarina oli tyypillistä naistenlehden kansikuvakamaa. ’Minulla oli burn out, mutta minä toivuin’. Se on ihan eri asia, jos kansikuvajulkkikset kertoisivat sairastuneensa skitsofreniaan ja toipuneensa vähän, mutta sairastavansa sitä edelleen”, Taipale sanoo.

”En pidä siitä, että julkkikset nyyhkyttävät.”

Vappu ja Ilkka Taipale ovat vähän vakavamman teatterin ystäviä. ”Tämä oli Uuno Turhapuro -meininkiä osittain, mutta kivoja näyttelijöitä kyllä oli”, Ilkka Taipale kommentoi Masennuskomediaa. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)

Toinen teema, jonka Taipale nostaa esityksestä esiin on mielisairaiden työtoiminta. Työtoimintaa Taipale pitää asiana, joka jäsentää työttömien arkipäivää. Samalla saa kokemusta työstä ja tapaa ihmisiä.

”Ihmiset tarvitsevat työtä, toimintaa ja päämäärän elämässään”, Taipale luettelee.

Eikä työ ole pelkästään tavallisia työttömiä varten. Myös mielisairaiden, invalidien ja vankien pitää Taipaleen mielestä saada tehdä töitä. Monet sopivat työt on kuitenkin automatisoitu ja samalla työtoimintaa ajettu alas. Esimerkiksi vankien tekemiä tuotteita myyviä vankilakauppoja on lopetettu ympäri Suomen.

”Vanhoissa mielisairaaloissa oli niin, että 80 prosenttia potilaista oli työssä, 10 prosenttia jouten jalkeilla ja 10 prosenttia makuulla. Sehän on parempi tilasto kuin nyky-Suomessa koko väestön parissa.”

Masennuskomediassa työtoiminnassa ommellaan pupuja. Kellokoskella tehtiin 1990-luvun alussa Molkka-pelejä. Tuotantolinjaa Molkalle ei kuitenkaan voitu rakentaa.

Myöhemmin Molkka on tullut suomalaisille tutuksi nimellä Mölkky, eikä sitä valmisteta enää työtoiminnassa vaan peliä valmistaa perheyritys Tactic.

Mielisairaat ovat Masennuskomediassa myös huumorin lähde. Hahmoissa on sellaisia naurettavia piirteitä mielisairaista, jotka Taipaleen mielestä ylläpitävät yhä stereotypioita.

Niitä stereotypioita Taipale on yrittänyt uransa eri käänteissä purkaa.

Työskennellessään Kellokosken ylilääkärinä Taipale pyysi alueen yhdistyksiä vierailuille mielisairaalaan. Vieraiden suusta tuli lähes poikkeuksetta joka kerta kolme asiaa: kyllä nuo ovat sairaita, kyllä nuo ovat tavallisia ihmisiä ja onpas kurjat oltavat.

”Kun he huomasivat, että mielisairaiden kanssa voi jutella, ennakkoluulot poistuivat.”

Mielisairaiden aseman nostaminen olisi hänen mukaansa keino vähentää heihin kohdistuvia ennakkoluuloja.

Ja tästä päästäänkin siihen sosiaalipoliittiseen julistukseen, jonka Taipale on nyt kirjoittanut.

Mielisairaalassa-kirjalla on kaksi päämäärää. Ensinnäkin se, että mielisairaudet pitäisi mieltää kunnon aivosairauksiksi. Toinen on mielisairaiden sosiaalisen aseman nosto.

Jos mielisairaudet lopulta tulkitaan ruumiillisiksi sairauksiksi, mielisairaisiin täytyy alkaa soveltaa samoja lakeja kuin vammaisiin.

”Mielisairailla on heikommat olot kaikella tavalla. Heihin ei sovelleta vammaispalvelulakia, eikä vammaispoliittisissa ohjelmissa ole koskaan mielisairaita mukana.”

Monet mielisairaat myös asuvat kurjissa oloissa ja ovat perheettömiä. Ylipäätään yksinasuvien asema on Taipaleen mielestä unohdettu. Perhelainsäädäntö ei ota huomioon perheettömiä.

”Mitään muuta ryhmää ei enää Suomessa saa sortaa tai syrjiä, mutta perheettömiä näköjään saa”, Ilkka Taipale sanoo.

Kirjan ajatukset kristallisoituvat loppupuolella. Kaikki jo aloitetut mielenterveysuudistukset ovat jäissä, koska sote-uudistuksen odotetaan ratkaisevan ongelmat.

Taipale on skeptinen. Kirjoitukset, mielenosoitukset ja seminaarit eivät hänen mielestään enää riitä. Nyt Taipale aikoo toimia, mutta miten?

”Minulla on erilaisia suunnitelmia, mutta en puhu niistä enempää ennen kuin teen. Ne menettävät muuten merkityksensä.”

Kirjailija Fjodor Dostojevski nimitti vankiloita yhteiskunnan peiliksi. Taipale siteeraa Dostojevskia sekä teoksessaan että kasvotusten: Vankilat ja mielisairaalat ovat yhteiskunnan peili. Jos peiliä korjaa, niin kuva yhteiskunnasta paranee.

”Valitettavasti aika harva on korjannut sitä peiliä.”

Hyvä juttu. Tuli itsekin päivän Hesarista luettua. Naistenlehdissähän noita julkkiksien nyyhky- ja selviytymistarinoita näkee aina silloin tällöin. Kunhan omaa egoa pönkittelevät, ja hakevat huomiota sekä näkyvyyttä, jotta pysyvät pinnalla.

 

[Memory]

Mulla on eilisten synttäreiden jälkeen ollut "paha" olla, melkein itkettää koko päivän ihan kuin olisi seronilit katkolla mutta kun ei ole, se kun ne on katkolla ja menee kuukausi et ½-aika mennee niin sitten ollut samaa oloa, kaikki masentaa-surettaa-itkettää, en tiedä mikä viikatemies juttu tämä on mutta on kakkaa että synttärit on 13.12 ja joulukuussa, pennut suussa... jotenkin stressaa hirveästi tai jotain.. katsotaan onko yhtään parempaa fiilistä viikonlopun aikana kautta jälkeen ....

 

[oestrus taurus]

Mulla on eilisten synttäreiden jälkeen ollut "paha" olla, melkein itkettää koko päivän ihan kuin olisi seronilit katkolla mutta kun ei ole, se kun ne on katkolla ja menee kuukausi et ½-aika mennee niin sitten ollut samaa oloa, kaikki masentaa-surettaa-itkettää, en tiedä mikä viikatemies juttu tämä on mutta on kakkaa että synttärit on 13.12 ja joulukuussa, pennut suussa... jotenkin stressaa hirveästi tai jotain.. katsotaan onko yhtään parempaa fiilistä viikonlopun aikana kautta jälkeen ....

Onnea viisikymppisistä. Kävikö paljon vierailijoita?

 

[Memory]

Onnea viisikymppisistä. Kävikö paljon vierailijoita?

Kiitos vaan, tutut ja sukulaiset. Kaikki eivät päässeet. 12 kutsuin ja 10 käväisi, en tosiaankaan tiedä mikä mättää, onko tää jotain eilisen keskiksen burn outtia vai mikä, ehkä se että tajuaa että nyt mennää kohti viikate miestä ja se on soronoo...
Kävi mulla mun kiva tuttu Kenttäpiispa Pekka Särkiö, opittiin tuntemaan aikoinaan kun olin hautuumaalla kuorkkia ajamassa 3kk harjoittelijana, sitten Pekan kanssa kirkon miesten piirissä dillattiin...
Joku vaan mättää, self testi ei futaa, päässä ei tapahdu mitään, surettaa ja itkettää vaan 100:lla, seurataan tilannetta ja tarvittaessa otetaan Panadolia 1g max. 3*vrk t.lääkäri Mc Gyver

Mietin eilen yöllä että 50v, jos joku saa linna tuomion 50v niin omassa ruumiissa vankina sama aika on sika karmeeta, joka yö kun menee koisii toivoo ettei herää, sitten se aamulla taas jatkuu, välillä parempana välillä vielä huonompana..

Vali vali, aina vaan pitää natista eikä koskaan ole hyvä. däm.

 

[Memory]

Kävin tänää siellä mtt, mut ihan turhaan. Pienen keskustelutuokion jälkeen se vaan ihmetteli miks siellä oon ja sain lähteä. Sai varmaan sairaanhoitaja huutia kun passitti mut tonne?

Jos inspistä on niin kerro lisää. Kuulostaa että psyka ollut maanantai päivän kappale tai sitten joku muu mättää. mulla intin jälkeen sekosi pää ja lopulta itte menin 10:n kerran lääkärille ja viimeinkin sanoin että paas lähettäen mtt:hen, ei ole muuta mahista, katsoi vähäsen naamaan ja sanoi että meinaatko noin?

Kait se auttoi, nyt tosin avolla ollut vuosikymmeniä niin paskat on housuissa ja yksin olen ja mietin että mitä mietin

 

[Tomak89]

Onpahan ollut vuosi. Nyt tulee taas joulu ja rupeaa pohtimaan kaikenlaista. Vanha kunnon #jouluvitutus.
En tiedä mikä tuossa joulussa on vikana. Kai siinä vuoden loppua kohti tajuaa, kuinka asiat pysyy paikallaan ja aika kulkee eteenpäin. Se aika vuodesta, kun ihmisiä yhtäkkiä kiinnostaa, mitä minulle kuuluu. Välillä vaan tuntuu, että joulu joillekin sellainen jokavuotinen checklist, jossa tarkastetaan, että asiat on varmasti paremmin kuin muilla.
Prismassakin olisi ollut nailonköysi tarjouksessa ja naurahdin vähän ääneen, mutta en ostanut.
Kai se on joululahjaksi annettava siis sitä läsnäoloa.

 

[Memory]

Samaa, mullakin jouluna tulee jotenkin tunteet pintaa ja viimeiset joulut oltu vitutus-linjalla, nyt yritän vetää vuoden loppuun ihan pinnat kiltisti purkissa, kait se on kun koko vuoden kuuntelee muiden käkätyksiä niin sitten tulee itselläkin pesuvati täyteen.. Pitää vaan vuoden lopussa laskea 500:taan sen kuuluisan 10:n sijaan

 

[-is2-]

 

[-is2-]

 

[oestrus taurus]

Aina ku tulee syksyn pimeä aika, ni se alkaa ja silloin on kyllä kovalla koetuksella ajatukset ja henkinen terveys, semmosta vuoristorataa tuntemuksista toiseen

Yksi vaihtoehto olisi ensin kokeilla vaan D-vitamiinilla tasoittaa oloa, joskin en tiedä, kuinka paikkaansa ne diagnoosit sen puutteesta suomalaisilla talvisin pitävät.

Multitabsissa on ollut jotain positiivista. En osaa sanoa, ovatko tämän vuoden helpompi pimeä vuoden aika kiinni siitä, vai jostain aivan muusta. Kumminkin, jos nyt 12 päivää vielä pysyn terveenä, on silloin ensimmäinen vuosi jonka olen kokonaan välttynyt kausiflunssalta.

 

[Memory]

En kyl tajuu kun tekis niin mieli juoda vaan pää täyteen alkoholia. Vanhoi tapoi on vaikee päästä pakoon?

Minä meinasin että onko sukuvika ja tuleeko viinasta ongelma, koetin olla viikon juomatta eikä tuo ollut edes vaikeaa, nykyään otan jotain drinksua 3dl ja lantrinkii rentouttaa paremmin kuin lääkkeet, tuo yksi "paukku" riittää illaksi.
Ikinä vetänyt itteäni pöydän alle..

 

[Tomak89]

Itselläkin alkoholi tavallaan liittyy omiin murheisiin. Vähän eri tavalla kyllä.
Laitoin ainakin melko hyvin korkin kiinni, kun sain tarpeekseni tuosta opiskelijaryyppäämisestä, jos näin voi sanoa.
Sitten huomasin, että yliopistolla kaikki sosiaalinen elämä loppui siihen.
Sitten saman vuoden aikana lensi vähän liian paljon paskaa monelta suunnalta.

Opintotukien katkeaminen on kanssa jännä homma, missään vaiheessa ei kukaan kysy muuta kuin lapulla selvitystä, että mikä mättää.
Ja sit ihmetellään kun ihmiset syrjäytyy ja monien opinnot jää kesken. (ja yliopistolta jää aika paljon rahaa saamatta, mutta ei näemmä kiinnosta!)

Toki se syyllinen löytyy myös peilistä.
Ehkä sitä ei uskalla ääneen sanoa?
Laittavat jonnekin "hullujenhuoneella" tai sitten saan taas lapun täytettäväksi, että mikä mättää ja pillerin aperitiiviksi.
Nyt kun tuota vitun sulkahattuakatemiaa rupesi tässä miettimään niin kyllä suu napsaa pelkästä vitutuksesta.

Eipä ole kyllä itellä nuo vitamiinit oikein auttanut, tai en tiedä kun olen niitä aina popsinut.
Ehkä kalanmaksaöljy on kyl yks minkä huomaa, jos ei oo vähän aikaan syöny.

 

[Memory]

Onpahan ollut vuosi. Nyt tulee taas joulu ja rupeaa pohtimaan kaikenlaista. Vanha kunnon #jouluvitutus.
En tiedä mikä tuossa joulussa on vikana. Kai siinä vuoden loppua kohti tajuaa, kuinka asiat pysyy paikallaan ja aika kulkee eteenpäin. Se aika vuodesta, kun ihmisiä yhtäkkiä kiinnostaa, mitä minulle kuuluu. Välillä vaan tuntuu, että joulu joillekin sellainen jokavuotinen checklist, jossa tarkastetaan, että asiat on varmasti paremmin kuin muilla.
Prismassakin olisi ollut nailonköysi tarjouksessa ja naurahdin vähän ääneen, mutta en ostanut.
Kai se on joululahjaksi annettava siis sitä läsnäoloa.

Tämä on pakko lainata, on tasan 100:lla niin minua. Mä olisin ollut sukulaisten kurkussa jollen olisi saanut täällä purkaa jouluvatutusta Kulkeeko aika eteenpäin vai pysyykö aika paikallaan ja ihminen kulkee omaa tahtiaan, mää mietin kaikkea tuollaista sontaa...

Välillä minä itsekin jaksan tiedustella toisen elämästä kaikkea, mitä kuuluu on yleisluontoinen avaus ns. jatkolauseelle "minä tahtoisin tietää Sinusta kaiken ja olla tukenasi, tiedäthän"....
Välillä taas _ei_ jaksa edes kuunnella kun toinen kysyy "miten menee", toki voi vastata että päin veetä niin toinen tajuaa että "ahaa, ei kaveria oikein kiinnosta jutella on vähäsen pahalla päällä"

Minä viihdyn yksin siis kaksin koirani kanssa, en osaa olla muiden kanssa muiden ehdolla. Joulukin on sitten tätä.
En tarvitse joulua taikka muita pyhiä että osaisin fiilistetellä ja muistella kaikkea kivaa yms. asioita syvemmin..

 

[oestrus taurus]

Toki se syyllinen löytyy myös peilistä.

Hyvä että olet oivaltanut erityisesti tuon sanan "myös" kuuluvan lauseeseen. Muuten menisi paljon huonommin... Harvinaisempia ovat ne tapaukset, joissa syyllisyys on kokonaan yksilön itsensä tai vaihtoehtoisesti täysin ulkoistettavissa. Niitäkin toki on.

 

[Memory]

Heippa taas, onko muilla masiksilla herkät olot välillä?
Siis tarkoitan että joskus järkytytte sydämen pohjasta?
Mulla koira sai pienen (minusta vakavan) sairauskohtauksen ja kun et ole mikään eläinlääkäri niin hyvä etten sydäriä saanut kun katsoin että nyt se kuolee tuohon pitkän aikaa oli tosi panis olo piti ottaa muutama rivatril lisäksi että pumppu rauhottui

 

[jm82]

Heippa taas, onko muilla masiksilla herkät olot välillä?
Siis tarkoitan että joskus järkytytte sydämen pohjasta?
Mulla koira sai pienen (minusta vakavan) sairauskohtauksen ja kun et ole mikään eläinlääkäri niin hyvä etten sydäriä saanut kun katsoin että nyt se kuolee tuohon pitkän aikaa oli tosi panis olo piti ottaa muutama rivatril lisäksi että pumppu rauhottui

Kyllä se luultavasti kuuluu, että ei osaa ilman sopivia lääkkeitä olla viilipyttynä, eli siis panikoitumatta (paniikkihäiriö) ja ahdistumatta vähän ahdistavissa tilanteissa. Toki sitä varmaan pystyisi harjoittelemaan olemaan rennommin, vaikka ahdistaisikin.

Mulla lääkäri antoi Risperidonia ahdistukseen, mutta sen lopetin myöhemmin omin päin. Oli vähän flunssaa, niin otin 200 mg Ketipinoria, että saa nukuttua ja päivällä 25 mg lisää. Saa nähdä mitä lääkäri sitten seuraavaksi sanoo. Ilmeisesti lääke vailuttaa niin, että pystyy olemaan rennommin ja siis lähes kuin normaali rento ihminen. Voi se toisaalta olla myös psykoottista masennustakin, mutta itse en tiedä mistä johtuu/on johtunut.
Joskus olin niin heikossa hapessa, että muistikin oli huonontunut. Kait työmuisti, eli lyhytkestoinen muisti. Ja jännästihän tuota ei itse mitenkään tiedostanut. Kahdessa psykologin työkykyarviossa olen vuosia sitten ollut.

Jäi mieleen kun työterveyden hoitaja kertoi, että sillä on lapsia ja siksi vaikeaa, jotain joutavaa siis. Ei kai lapsettomuus ole syy että olisi terveenä Jo se työ oli mulle aivan liikaa, vaikka sitäkään en itse tietenkään tajunnut. Paremminkin lapsi voisi pitää mielenterveyden ehkä kunnossa? Jos ei sitten lasta oteta huostaan. Osaahan sitä esittää tervettä, vaikka onkin eläkkeellä ja työkyky on mennyt.

 

[Memory]

Kyllä se luultavasti kuuluu, että ei osaa ilman sopivia lääkkeitä olla viilipyttynä, eli siis panikoitumatta (paniikkihäiriö) ja ahdistumatta vähän ahdistavissa tilanteissa. Toki sitä varmaan pystyisi harjoittelemaan olemaan rennommin, vaikka ahdistaisikin.

Mulla lääkäri antoi Risperidonia ahdistukseen, mutta sen lopetin myöhemmin omin päin. Oli vähän flunssaa, niin otin 200 mg Ketipinoria, että saa nukuttua ja päivällä 25 mg lisää. Saa nähdä mitä lääkäri sitten seuraavaksi sanoo. Ilmeisesti lääke vailuttaa niin, että pystyy olemaan rennommin ja siis lähes kuin normaali rento ihminen. Voi se toisaalta olla myös psykoottista masennustakin, mutta itse en tiedä mistä johtuu/on johtunut.
Joskus olin niin heikossa hapessa, että muistikin oli huonontunut. Kait työmuisti, eli lyhytkestoinen muisti. Ja jännästihän tuota ei itse mitenkään tiedostanut. Kahdessa psykologin työkykyarviossa olen vuosia sitten ollut.

Jäi mieleen kun työterveyden hoitaja kertoi, että sillä on lapsia ja siksi vaikeaa, jotain joutavaa siis. Ei kai lapsettomuus ole syy että olisi terveenä Jo se työ oli mulle aivan liikaa, vaikka sitäkään en itse tietenkään tajunnut. Paremminkin lapsi voisi pitää mielenterveyden ehkä kunnossa? Jos ei sitten lasta oteta huostaan. Osaahan sitä esittää tervettä, vaikka onkin eläkkeellä ja työkyky on mennyt.

Jotenkin normi päivät menee olevinaan kuin unessa, kännissä. mutta sitten kun/jos tulee jotain sikamaisen poikkeavaa joka todellakin koskettaa itseään taikka rakkaintaan niin sitten tulee kaaos/kuolema/paniikki jne..

Jos jok... kait...en tiedä.. meinasin vaan olettaa että olo on usein whocares, eli sanoisin vertauksena että jos joku jäisi suojatiellä rekan alle niin olisin vaan että "tätä tällä kertaa" ja jatkaisin rentona matkaani, mutta tosiasiassa en tiedä miten reagoisin, mutuna vaan elämä tuntuu tuollaiselta ettei toiset kiinnosta pennin vertaa, mutta sitten jos/kun omalle läheiselle sattuu pientäkin jotain niin heti tulee karmea kuoleman pelko päälle..

Raskauden jälkeisestä jutusta tuli mieleeni että dokuissa käsitellään naisten usein pahojakin masennuksia synnyttämisen jälkeen, monet ovat niin pahoja että nainen itsekin pelkää itseään ja antaa lapsensa epämääräiseksi ajaksi toisaalle "turvaan" koska itsellä on niin vahvat intiutiot että tahtoo "tappaa" vauvansa, ei kestä ....


Minulla on onneksi syöpäni jälkeen rivatrilia "ylimääräisinä" muutamia, muuten olen pississä kun paniikin tullessa pitää väkisin ottaa toiset 3*0.5 ja lääkärit ei uusi reseptiä ennenkuin purkin pohjalla on vain 3-6kpl jäljellä, ei auta selitykset että tuli paniikki sen ja sen takia että jouduin ottamaan 2kertaa tuplat
Ehkä syynä on sekin että kerran tosi masentuneena otin kourallisen 2mg rivaa n.40kpl. ja siitähän sota tuli

 

[Memory]

Perse syövän takia tunnoton, peräpukamat jotka vuotaa verta-ei ole eka kerta.
Nooh pääsenhän tässä taas KERRAN ea-polille. Noh, enpä olekkaan syövän takia siellä liikaa ollutkaan

Varmaan antibioottia sekä salvaa
Kerron kuulumiset 5-12h:n päästä jutellaan sitten vaikka säästä.
Nyt siellä on karmeat jonot kun on kaatuneita ihmisiä ziljoon hih...

 

[Memory]

Noniih, pääsin sitten sisään 12, ulos 14 nopeaa toimintaa, otti näytteen ja määräsi penisliinikuurin sekä hiivasieni salvaa, pääsin nopsaa sisään ex-syöpäpotilaana...

 

[Colt]

Ahdistaa. Hengitysvaikeuksia oli vähän aika sitten, verenpaine lievästi koholla. Niskat ja hartiat jumissa, lähinnä pyöräilyn takia. Onneksi on beetasalpaajaa, laskeepahan vähän paineita. Pitäisiköhän ottaa yksi tai puolikas Noraflex 100mg, vaikka meinasin pari (2 - 3) saunaolutta juoda tänään... Elämä on joskus rankkaa kun mielessä pyörii kaikkea turhaa ja tärkeää ja mitälie... Terapiaan pitäisi päästä.

 

[ttjm]

Ahdistaa. Hengitysvaikeuksia oli vähän aika sitten, verenpaine lievästi koholla. Niskat ja hartiat jumissa, lähinnä pyöräilyn takia. Onneksi on beetasalpaajaa, laskeepahan vähän paineita. Pitäisiköhän ottaa yksi tai puolikas Noraflex 100mg, vaikka meinasin pari (2 - 3) saunaolutta juoda tänään... Elämä on joskus rankkaa kun mielessä pyörii kaikkea turhaa ja tärkeää ja mitälie... Terapiaan pitäisi päästä.

Eikö nuo betasalpaajat ole vähän vittumaisia, kun ne laskee (tai rajoittaa) sykettä? Tavallaan aika varma lääke, mutta ainakin itsellä haittasi liikuntaa aika pahasti.

 

[oestrus taurus]

Ahdistaa. Hengitysvaikeuksia oli vähän aika sitten, verenpaine lievästi koholla. Niskat ja hartiat jumissa, lähinnä pyöräilyn takia. Onneksi on beetasalpaajaa, laskeepahan vähän paineita. Pitäisiköhän ottaa yksi tai puolikas Noraflex 100mg, vaikka meinasin pari (2 - 3) saunaolutta juoda tänään... Elämä on joskus rankkaa kun mielessä pyörii kaikkea turhaa ja tärkeää ja mitälie... Terapiaan pitäisi päästä.

En tiedä miten terapiaa haetaan julkisella puolella. Jos tämä on rahasta ja monimutkaisuudesta kiinni, oletko kokeillut paineen purkamista "kirjoittamalla pyörivät ongelmat ja ajatukset"?

Kun kirjoitat ongelmat eteesi, niitä vaihettain käsittelemällä ne saa hoidettua tuottamasta suurempia vaikeuksia. Katsoin tuossa ennen jouluja elokuvan "shutter island", jossa sanottiin, että trauma on latinaa ja tarkoittaa havaa. Tuollaiset "henkiset haavat" sitten kipuilevat eri tavalla. Siispä kaiketi traumaperäistä kipuilua ainakin osa tuskastasi, jos terapisoiva käsittely auttaa.
Jotenkin ne vain kannattaa ulos purkaa ja täten arpeuttaa.

 

[Colt]

Eikö nuo betasalpaajat ole vähän vittumaisia, kun ne laskee (tai rajoittaa) sykettä? Tavallaan aika varma lääke, mutta ainakin itsellä haittasi liikuntaa aika pahasti.

Betasalpaaja auttaa sydämentykytyksiin, toisin sanoen nopealyöntisyyteen. Sitä ilmenee minulla jos olen jännittynyt tai ahdistaa liikaa. Toimiva lääke minulle.

 

[ttjm]

Betasalpaaja auttaa sydämentykytyksiin, toisin sanoen nopealyöntisyyteen. Sitä ilmenee minulla jos olen jännittynyt tai ahdistaa liikaa. Toimiva lääke minulle.

Ok, joo tuohon se on varmaan kyllä hyvä.
Mulla oli tuota ihan ensimmäisenä lääkkeenä verenpaineen takia. Ei vaan pystynyt tekemään mitään, jossa syke nousee yli 120.

 

[Colt]

Lihasjännitykseen on määrätty myös Norflex 100 mg. Mietoja sirdaludeja löytyy myös. Enpä uskalla ottaa tuota Norflexiä nyt (sirdaludista puhumattakaan), koska join 2 saunaolutta... Huomenna sitten

 

[Memory]

Lihasjännitykseen on määrätty myös Norflex 100 mg. Mietoja sirdaludeja löytyy myös. Enpä uskalla ottaa tuota Norflexiä nyt (sirdaludista puhumattakaan), koska join 2 saunaolutta... Huomenna sitten

Mulla pahaa selkäkipuun Sirdalud 4mg, tosin kukaan lekuri ei uusi noita ilman itkemättä "miksi käytät näitä, pitäisi tulla lääkäriin tutkimuksiin"
- Lääkäriin ei koskaan pääse
- mitä hittoa mä siellä teen kun selässä on todettu 25v vanha vamma.

Ihme taneliaivot kun eivät osaa lukea epikriisejä taakse päin miksi kaveri syö määrättyjä lääkkeitä, aina joutuu menemään neuvomaan kädestä pitäen kaikki

 

[Awelonian]

Terve toverit. Nyt täytyy ensimmäistä kertaa myöntää, että tää kausimasennus on iskenyt aika pahasti. Tunteet on vuoristorataa ja välillä tuntuu että missään ei ole mitään järkeä eikä päätä. Päivät ovat harmaita ja mitäänsanomattomia, valoa ei ole, yleisesti ei kiinnosta tehdä mitään. En nyt rupea avaamaan koko kirjoa tähän, mutta välillä ahdistaa tosi paljon, välillä ei yhtään. Toisinaan vituttaa kun on pimeä ja siitä seuraa alakulo. Olen nyt elämässäni pysynyt järjissäni liikuntaa harrastamalla, eli kevyttä aerobista (lenkki, uinti, pyöräily, juoksu) ja saliharjoitukset siihen päälle. Nykyään huomaan että em. harjoitukset eivät auta kuin pariksi tunniksi kerrallaan ja sitten alkaa ahdistus tulemaan takaisin.

Mikä pahinta: alkoholi. Se tuli ikään kuin huomaamatta kuvioihin. Se parantaa olon. Toki nyt menee ehkä sen 3-4 olutta viikossa eli mistään pahasta ei ole kyse, mutta tämä ei ole *minua*. Huomasin "vahingossa" et saattoi olla että join kolme päivää putkeen sen 1-2 kaljaa illassa ja tykkäsin siitä. Tietty pistin hommalle stopin.

Noin muuten kaikki on elämässä kunnossa, mutta on niin helvetin harmaata ja mitäänsanomatonta kaikki. Onko tää masennusta?

 

[LJ123]

Nyt on vuosi vaihtunut, joten kannattaa jättää se masennus edelliseen vuoteen.

Ottakaa itseänne niskasta kiinni, laittakaa ATK kiinni ja menkää ulos vaikka lenkille. Ajatelkaa mukavia, älkääkä synkistelkö! Ulkoilma ja pieni sporttailu kyllä auttaa. Kyllä se siitä.

 

[LJ123]

Siinä on vain se pieni mutta, että ei kaikki pidä pakollisesta liikunnasta, joillekkin se ei tuota mielihyvää. Hyötyliikunta kiinnostaa enemmän, koska siinä tulee samalla liikuttua, ku tekee jotain hommaa. Sali toki olisi vaihtoehto, siellä olisi juttuseuraa ja uuia tuttavuuksia, mutta se maksaa.

Menee töihin, niin on varaa maksaa joku muutaman euron salimaksu.
Ja sitäpaitsi säännöllinen rytmikin tulee yleensä töistä, eikä tarvitse sohvalla makoilla. Ei ihme, että masentaakin, jossei ole mitään sisältöä elämässään. Tietty sinne töihin pitää ihan itse mennä, jos ei asu vanhemmilla ja vanhemmat potki ylös sängystä aamuisin.

 

[LJ123]

Kyllä jotkut käykin töissä ja se pitää mielen kunnossa päivällä siellä töissä, mut kotona sit töiden jälkeen mieliala muuttuu. Se onkin vähän eri homma sit.

Etkö lukenut ensimmäistä viestiäni? Menee sitten vaikka lenkille töiden jälkeen ja tapaamaan ystäviä.
Eikä elämä ole aina kivaa. Semmoista se nyt vaan on.

 

[oestrus taurus]

Nyt on vuosi vaihtunut, joten kannattaa jättää se masennus edelliseen vuoteen.

Ottakaa itseänne niskasta kiinni, laittakaa ATK kiinni ja menkää ulos vaikka lenkille. Ajatelkaa mukavia, älkääkä synkistelkö! Ulkoilma ja pieni sporttailu kyllä auttaa. Kyllä se siitä.

Tämä ei muuten ole räbä vaan YK alue.

Se ei tosiaan ole niinkään helppoa ja kokemistani kertyisi sellainen teoria, että annetaanpa nyt olla. @Awelonian kehoittaisin nyt välissä katsomaan, meneekö tämä juhlasesonkien ja alkoholin tuottaman serotoniinin puutoksen piikkiin ja ajastaan ohi.

Olen nyt vähän itse varmaan liian "höpelikössä", etten ole saanut rakentavaa kuvaa siitä, kerroitko jo viestissäsi että tämä olisikin pitkäaikaista. Kausimasennukset tai ahdistukset varmaan pimeänä vuoden aikana ovat ja niihin ne vitamiinit toimivat. Muutoin se taitaa olla tuo terapia, jota voikin myös itse tekstinkäsittelytiedostolla toteutta, jos perinteisen toteuttaminen on vaikeaa.

 

[LJ123]

Tämä ei muuten ole räbä vaan YK alue.

Se ei tosiaan ole niinkään helppoa ja kokemistani kertyisi sellainen teoria, että annetaanpa nyt olla. @Awelonian kehoittaisin nyt välissä katsomaan, meneekö tämä juhlasesonkien ja alkoholin tuottaman serotoniinin puutoksen piikkiin ja ajastaan ohi.

Olen nyt vähän itse varmaan liian "höpelikössä", etten ole saanut rakentavaa kuvaa siitä, kerroitko jo viestissäsi että tämä olisikin pitkäaikaista. Kausimasennukset tai ahdistukset varmaan pimeänä vuoden aikana ovat ja niihin ne vitamiinit toimivat. Muutoin se taitaa olla tuo terapia, jota voikin myös itse tekstinkäsittelytiedostolla toteutta, jos perinteisen toteuttaminen on vaikeaa.

Perinteinen asetelma, että "mun masennus on aidompaa kuin sun masennus".
Eikö täällä keskustella masennuksesta? Eikä väitellä turhia.