Lihavuusepidemia

[JRan]

on lähinnä urbaania legendaa, että elimistö olisi ensimmäiseksi lihaksia syömässä ja vasta sitten läskivarastojaan. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Kyllä läskiä kutsutaan "vararavinnoksi" ihan syystä.

Elimistöllä taisi olla helpompaa muuntaa lihasta energiaksi, kuin varastoitua rasvaa, jolloin tämä ei ole urbaania legendaa vaan totta. Yleensä esimerkiksi sillä "pussikeittodietillä" tai muulla vähä energiaisella dietillä paino putoaa juuri väärästä paikasta. Etenkin jos lähdetään sitä kehonkoostumusta tutkimaan dietin jälkeen, jos painoa on saatu oikeasti alas.

 

[Erakettu]

Elimistöllä taisi olla helpompaa muuntaa lihasta energiaksi, kuin varastoitua rasvaa, jolloin tämä ei ole urbaania legendaa vaan totta.

Tuohon en kyllä usko. Lihasten sarkomeeri on monimutkainen rakenne, jonka pilkkominen energiaksi vaatisi solurakenteen uudelleenjärjestelyä toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Rasvasolussa rasvahapot ovat käytännössä vain käyttöä odottamassa triglyseridiin sidottuna.

 

[Taneli-]

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että sokerivero on tuotava takaisin, tämän rinnalle mielellään joku "hiilijuomavero" ja lisäkeppinä Pika/Roskaruokaan+Energiajuomiin vaikuttava Pikaruoka- ja Piristejuomavero.

Nythän nämä ovat tulossa, eli makeisten ja limsojen korotus nousee. Myös bensiinin hinta on noussut ylös joten ihmisten luulisi enempi kävelevän ja pyöräilevän. Ei siis pitäisi olla enää sitäkään tekosyytä kohta että "limsa, karkit ja pullat on halvempia kuin ruisleipä, vesi ja peruna". Samaten bensa sen verran kallista että luulisi ihmisten mieluummin kävelevän tai käyttävän julkisia kuin käyvän jopa lähikaupassakin sillä omalla autolla.. ..samaten mennään autolla "kuntoilemaan" vedetään joku 30min treeni ja sitten suoraan pullakahvia kerman kera naamaan jutellen joku tunti kavereiden kanssa kahvilassa...

 

[Neuvostoliitto]

Tuohon en kyllä usko. Lihasten sarkomeeri on monimutkainen rakenne, jonka pilkkominen energiaksi vaatisi solurakenteen uudelleenjärjestelyä toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Rasvasolussa rasvahapot ovat käytännössä vain käyttöä odottamassa triglyseridiin sidottuna.

Eiväthän ne lihassolut sieltä katoa, vaan kutistuvat ja heikkenevät. Säästöliekillä kroppa yrittää vimmatusti säästää energiaa sekä pitää rasvoista kiinni ja siinä tilassa lihasmassan ylläpito on epätaloudellista. -> Kutistut ja heikkenet. Painoa lähtee enemmän lihaksistosta kuin olisi tarpeen ja rasvaa säästellään.

Jos evoluution kannalta olisi eduksi olla jatkuvasti lihaksikas, ei kadulla tulisi vastaan heikkoja pullukoita kuten nyt tulee.

 

[Recycle]

Onko tästä nyt jotain oikeaa dataa että jos kroppa on ns. "säästöliekillä" niin prosentuaalisesti kuinka paljon pienempi aineenvaihdunta on verrattuna normaaliin?

 

[Neuvostoliitto]

Onko tästä nyt jotain oikeaa dataa että jos kroppa on ns. "säästöliekillä" niin prosentuaalisesti kuinka paljon pienempi aineenvaihdunta on verrattuna normaaliin?

Sangen hyvin itsensä kunnossapitävän liikuntatieteiden tohtorin Juha Hulmin mukaan päälle 10%. Hän tietää teoriaa ja käytäntöä sekä pitää "lihastohtori"-blogia, josta löytyy ymmärrettävästi kirjoitettua tietoa painonhallinnasta.

 

[Recycle]

Sangen hyvin itsensä kunnossapitävän liikuntatieteiden tohtorin Juha Hulmin mukaan päälle 10%. Hän tietää teoriaa ja käytäntöä sekä pitää "lihastohtori"-blogia, josta löytyy ymmärrettävästi kirjoitettua tietoa painonhallinnasta.

Eli 2500kcal kulutuksella siis n. 250kcal, vastaa yhdeksää palaa Fazerin sinistä.

 

[Taneli-]

Laihduttaminen kyllä äärimmäisen helppoa. Niin kuin joku jo sanoikin niin siinä ei todella tarvitse tehdä mitään. Voi huoletta syödäkin kunhan syö vain lihaa, munaa jne muuta proteiinipitoista ruokaa ja skippaa sokerin, hiilarit ja välipalat. Liikuntaa ei tarvitse harrastaa ollenkaan jos ei halua, toki liikunnalla kulutus sitten aina isompaa ja laihtuu nopeammin.

Ellei joku väkisin survo toisen suuhun niitä karkkeja ja sipsejä niin vaikea käsittää miten se laihduttaminen on monille niin hankalaa. Makaa sohvalla ja vetää pari kertaa päivässä mahan täyteen vaikka munaa ja pekonia niin takuuvarmasti kilot karisee eikä tarvitse nääntyä ollenkaan.

Jos olet ihan tosissasi niin yritä vaikka muutama vuosi tai vuosikymmen. Eli nouset ainoastaan käymään vessassa ja muuten makaat sängyssä vaimon (tai äidin) tuodessa sinulle keskimäärin 15-20 kananmunaa niin keitettynä kuin paistettuna ja ehkä munakkaanakin vuorokaudessa ja sanotaan nyt vaikka joku 500-600 grammaa pekonia päivässä. Sitten vieressä on kaukosäädin että voit vaihtaa kanavaa ja ehkä pullo mihin voit vielä virtsatakin niin ei tarvitse nousta kuin ehkä kerran tai pari vuorokaudessa kun käy vessassa.. uskallan väittää että aika nopeasti olet siinä kunnossa että kaikki lihaksesi ovat surkastuneet ja joudut kuntoutukseen kun pelkkä kävelykin tuottaa vaikeuksia. Ehkä se pari ekaa vuotta menee mutta jos vain kerran viikossa (tai kuukaudessa) nouset pesulle minkä aikana sinun petivaatteesi vaihdetaan ja muuten vaan makaat niin sanoisin että painosi on pienin ongelmasi...

Itse sanoisin että säännöllinen liikunta (vaikka se olisi ns. hyötyliikuntaa kuten kävely/pyöräily sen autoilun sijaan, myös uiminen on todella hyvää nivelille ja keholle) ja monipuolisempi ruokailu mieluiten itse ne ruuat valmistaen eikä mitään valmisruokia vedellen (ei todellakaan siten että lopun elämää ainoastaan kananmunia ja pekonia, lisänä vettä hanasta) auttaa kaikenmaailman selkä, hartia jne. kipuihin ja kun paino pysyy suunnilleen kunnossa (ei sen tarvitse olla mikään "pituus -110" tai alle 25 BMI) elää terveillä elämäntavoilla höystettynä (ei paljoa alkoholia tai esim. tupakointia) pidempään, terveellisemmin ja onnellisemmin. Käytännössä siis liikkuu sen verran että painossa on vähempi sitä läskiä ja enempi lihasta ja pysyy terveenä ihan noin yleisestikin.

Lisäksi jos tuohon saa mahdutettua vähemmän stressiä ja tarpeeksi unta (mieluusti joku 8+ tuntia) ollaan jo aika hyvässä henkilökohtaisessa asemassa. En siis väitä etteikö sekin voisi olla aika stressitöntä ja tarpeeksi unta tarjoavaa elämää jos makaisi sen keskimäärin 24/7 sängyllä/sohvalla nukkuen, syöden ja katsoen TV:tä mutta kuitenkin.. ..tässä oma vastaehdotukseni.

Toki se muutos voi olla vaikea saavuttaa eikä (jos on oikeasti reippaasti ylipainoinen ja jo kävely tuottaa vaikeuksia nivelien ollessa järkyttävän ylipainon takia rasittuneita) liikunta ole se ensimmäinen steppi tuolloin vaan aloittaa ihan yrittämällä muuttaa ruokavaliota parempaan suuntaan että saa painoa lähemmäs sitä 100 kiloa tai edes 150 kiloa että pystyy edes nousemaan seisomaan ja mieluusti liikkumaankin ns. normaalisti tai ainakin ilman suurempia kipuja. Tämä siis mieluusti vähentämällä elimistössä olevan läskin määrää, ei istumalla saunassa ja juomalla pelkkää vettä joku viikko ja palkiten itsensä sitten taas mättämällä mäkkäri ruokaa kaksin käsin.

 

[Recycle]

Jos olet ihan tosissasi niin yritä vaikka muutama vuosi tai vuosikymmen. Eli nouset ainoastaan käymään vessassa ja muuten makaat sängyssä vaimon (tai äidin) tuodessa sinulle keskimäärin 15-20 kananmunaa niin keitettynä kuin paistettuna ja ehkä munakkaanakin vuorokaudessa ja sanotaan nyt vaikka joku 500-600 grammaa pekonia päivässä. Sitten vieressä on kaukosäädin että voit vaihtaa kanavaa ja ehkä pullo mihin voit vielä virtsatakin niin ei tarvitse nousta kuin ehkä kerran tai pari vuorokaudessa kun käy vessassa.. uskallan väittää että aika nopeasti olet siinä kunnossa että kaikki lihaksesi ovat surkastuneet ja joudut kuntoutukseen kun pelkkä kävelykin tuottaa vaikeuksia.

Itse mietin että miten ihmiset ylipäätänsä ajautuisivat alunperin tuollaiseen skenaarioon. Itse huomaan heti muutaman kilon painonnousun ja reagoin välittömästi asiaan.

 

[3dfx]

Itse mietin että miten ihmiset ylipäätänsä ajautuisivat alunperin tuollaiseen skenaarioon. Itse huomaan heti muutaman kilon painonnousun ja reagoin välittömästi asiaan.

hyvin hyvin harva "läski" ymmärtää että hoikkana pysyminen on jatkuvaa painon tarkkailua ja siihen reagointia. Outoja kuvitelmia on monella että vaan syö ja juo mitä haluaa ja paino vaan pysyy. Kun yrittää sanoa painonhallintavinkkejä niin saa vaan vähättelyä kun ei ole painanut 400kg ja laihduttanut 200kg niin ei voi painonhallinnasta tietää mitään. Ja kun vinkit on just sitä että käy joka aamu vaakassa ja reagoi muutoksiin vähentämällä vähän syömistä tai lisäämällä. Eli ei kovin kummosta.

 

[Algron28]

hyvin hyvin harva "läski" ymmärtää että hoikkana pysyminen on jatkuvaa painon tarkkailua ja siihen reagointia. Outoja kuvitelmia on monella että vaan syö ja juo mitä haluaa ja paino vaan pysyy. Kun yrittää sanoa painonhallintavinkkejä niin saa vaan vähättelyä kun ei ole painanut 400kg ja laihduttanut 200kg niin ei voi painonhallinnasta tietää mitään. Ja kun vinkit on just sitä että käy joka aamu vaakassa ja reagoi muutoksiin vähentämällä vähän syömistä tai lisäämällä. Eli ei kovin kummosta.

Jos ei tunne oman painonsa olevan sydämen asia niin se jatkuva tarkkailu ja kyttäys alkaa tuntua aika vaivalta ja turhalta. Eiköhän tuossa ole vähän sama kuin muussakin ulkonäössä, osalla porukasta on parturiin kantis kortti ja siellä käydään joka toinen viikko ja vastapää taas koostuu karvaturreista jotka käy ehkä kerran vuodessa lyhentämässä karvojaan. Kerran vuodessa käyvä pitää varmaan kauheana vaivana rampata parturissa vähän väliä kun taas siellä ravaava on varmaan sitä mieltä ettei se ole vaiva vaan voimaannuttava asia pitää ulkonäkönsä kunnossa.

 

[3dfx]

Jos ei tunne oman painonsa olevan sydämen asia niin se jatkuva tarkkailu ja kyttäys alkaa tuntua aika vaivalta ja turhalta. Eiköhän tuossa ole vähän sama kuin muussakin ulkonäössä, osalla porukasta on parturiin kantis kortti ja siellä käydään joka toinen viikko ja vastapää taas koostuu karvaturreista jotka käy ehkä kerran vuodessa lyhentämässä karvojaan. Kerran vuodessa käyvä pitää varmaan kauheana vaivana rampata parturissa vähän väliä kun taas siellä ravaava on varmaan sitä mieltä ettei se ole vaiva vaan voimaannuttava asia pitää ulkonäkönsä kunnossa.

En itsekkään kannata terveysnatseilua, mutta monta läskiä on sellaista ketkä laihduttaa ja sanoo että pitäs laihduttaa ja kun hoikille kaikki on niin helppoa vaikka koko homma perustuu jatkuvaan monitorointiin ja siihen reagointiin. Tavoitteena kun on päästä tilaan missä on itsensä kanssa OK. Harva ihminen on sellanen että voi syödä mitä vaan ja ei vaan lihoo, kyllä se jatkuvaa painon ja syömisen seurantaa vaatii lähes kaikilla.

 

[Joku_242]

hyvin hyvin harva "läski" ymmärtää että hoikkana pysyminen on jatkuvaa painon tarkkailua ja siihen reagointia. Outoja kuvitelmia on monella että vaan syö ja juo mitä haluaa ja paino vaan pysyy. Kun yrittää sanoa painonhallintavinkkejä niin saa vaan vähättelyä kun ei ole painanut 400kg ja laihduttanut 200kg niin ei voi painonhallinnasta tietää mitään. Ja kun vinkit on just sitä että käy joka aamu vaakassa ja reagoi muutoksiin vähentämällä vähän syömistä tai lisäämällä. Eli ei kovin kummosta.

Useimmilla ihmisillä se taitaa olla juuri tuollaista, poislukien harvat poikkeukset joilla ei luontaisesti ole samalla tavalla ruokahalua.

 

[Pinna]

Samaten bensa sen verran kallista että luulisi ihmisten mieluummin kävelevän tai käyttävän julkisia kuin käyvän jopa lähikaupassakin sillä omalla autolla..

Omalla autolla on kyllä reilusti halvempaa käydä kaupassa kuin julkisilla, koska tällöin periaatteessa vertaillaan vaan bensan hintaa vs. bussilippu. Toki jos sitä autoa ei pihassa vielä ole vaan ainoastaan kauppareissuja varten ollaan hankkimassa voi kaavoja miettiä uudestaan.

 

[Pinna]

EDIT: sama viesti tuplana. Tämän voi poistaa

 

[varmaperquila]

Eli 2500kcal kulutuksella siis n. 250kcal, vastaa yhdeksää palaa Fazerin sinistä.

Eli tuolla erolla tulee jo muutama kilo vuodessa extraa ilman suklaan syömistäkin.

 

[Taneli-]

Omalla autolla on kyllä reilusti halvempaa käydä kaupassa kuin julkisilla, koska tällöin periaatteessa vertaillaan vaan bensan hintaa vs. bussilippu. Toki jos sitä autoa ei pihassa vielä ole vaan ainoastaan kauppareissuja varten ollaan hankkimassa voi kaavoja miettiä uudestaan.

Toki jos asuu ns. keskellä ei mitään ja matka sinne lähimmälle maitolaiturille on joku 5-10km mistä menee ehkä kerran tai pari päivässä se bussi ohitse (millä pääsisi "isolle kirkolle" missä se lähin kauppakin sijaitsee sekä pankkiautomaatti ja muut palvelut). Mutta jos asuu jossain edes hieman isommassa asutuskeskuksessa missä on vaikka kilometrin tai parin matka kauppaan sinne voi hyvin kävellä päivän tai parin välein saaden sitä hyötyliikuntaa samalla.

Toki tästä päästäisiin helposti siihen että jos on 7 lapsisen perheen vanhempi ja tarvitaan se farmariauto kun päivittäin kuluu 5+ litraa maitoa minkä päälle muut tarpeet joten kantaa niitä ei voi. Mutta koska syntyvyys on vähentynyt (samaten lapsimäärät) niin sanotaan nyt sitten että hieman tilanteen mukaan, ainakin pyrkien suosimaan sitä kävelyä tai pyöräilyä (hieman vaatimattomampien ostosmäärien kera) jos asuu yksin tai vaikka kaksinkin.

 

[finWeazel]

Hyvälaatuinen uudehko tutkimus missä todettiin metabolisen adaptaation olevan "illuusio". Näyttivät, että kun kontrolloidaan muuttujia kuten muutokset lihasmassassa ja liikunnan määrä niin metabolia ei ole dieetin jälkeen pluskaloreilla sen pienempi kuin ennen dieettia. Adaptaatiota toki tapahtuu miinuskaloreilla olon aikana kuten se aikaisemmin mainittu NEAT:in väheneminen.

Moreover, metabolic adaptation does not predict relapse in the long term. Further research needs to address alternative mechanistic pathways that might contribute to relapse in obesity treatment.

Metabolic adaptation is an illusion, only present when participants are in negative energy balance

The existence of metabolic adaptation, following weight loss, remains a controversial issue. To our knowledge, no study has evaluated the role of energy balance (EB) in modulating metabolic adaptation.The aim of this study was to determine if metabolic ...

www.ncbi.nlm.nih.gov

Puhuva pää selittää yllelinkatun tutkimuksen sisällön. Selittää myös mitkä on linkatun tutkimuksen heikot kohdat mitä pitäisi tutkia lisää.

 

[Erkki_erikeepperi]

Toki jos asuu ns. keskellä ei mitään ja matka sinne lähimmälle maitolaiturille on joku 5-10km mistä menee ehkä kerran tai pari päivässä se bussi ohitse (millä pääsisi "isolle kirkolle" missä se lähin kauppakin sijaitsee sekä pankkiautomaatti ja muut palvelut). Mutta jos asuu jossain edes hieman isommassa asutuskeskuksessa missä on vaikka kilometrin tai parin matka kauppaan sinne voi hyvin kävellä päivän tai parin välein saaden sitä hyötyliikuntaa samalla.

Toki tästä päästäisiin helposti siihen että jos on 7 lapsisen perheen vanhempi ja tarvitaan se farmariauto kun päivittäin kuluu 5+ litraa maitoa minkä päälle muut tarpeet joten kantaa niitä ei voi. Mutta koska syntyvyys on vähentynyt (samaten lapsimäärät) niin sanotaan nyt sitten että hieman tilanteen mukaan, ainakin pyrkien suosimaan sitä kävelyä tai pyöräilyä (hieman vaatimattomampien ostosmäärien kera) jos asuu yksin tai vaikka kaksinkin.

Miten julkisen liikenteen mainostaminen kuuluu tähän ketjuun? Sehän vaan lisää sitä "stressiä", josta itsekin puhuit...

Se on selvää, että jos taloudessa auto on, niin sitten sitä käytetään eikä todellakaan aleta millään spurgusporalla liikkumaan. Come on nyt sentään. Jossei autoa ole, niin sitten sitä ei luonnollisestikaan käytetä.

Hyötyliikunta lähikauppaan on toki järkevää ja realistista, jos lähikauppa on lähellä. Toisaalta jos se on liian stressaavaa ja kasseja on liikaa, niin ei ole synti ajaa autolla sporttipaikalle ja sporttailla siellä juuri sillä tavalla kuin haluaa (ja käydä paluumatkalla kaupassa..). Tai sporttailla vaikka omassa kodissaan esim. juoksumatolla tms. Mikä vaan helpointa ja mukavinta on.

 

[Jonaz]

Omalla autolla on kyllä reilusti halvempaa käydä kaupassa kuin julkisilla, koska tällöin periaatteessa vertaillaan vaan bensan hintaa vs. bussilippu

Jos uskaltaa laskea kaikki autoilun kulut, niin julkinen on varmasti halvempi.
Kuukausilipun hinnalla et voi omistaa ja käyttää mitään autoa josta on verot ja vakuutukset maksettu, huolto/korjaus ja polttoaine vielä "sivukuluina"...

 

[Erkki_erikeepperi]

Jos uskaltaa laskea kaikki autoilun kulut, niin julkinen on varmasti halvempi.
Kuukausilipun hinnalla et voi omistaa ja käyttää mitään autoa josta on verot ja vakuutukset maksettu, huolto/korjaus ja polttoaine vielä "sivukuluina"...

Jos autoa kuitenkin maksetaan, kuten 73 prosentissa kotitalouksista tapahtuu (vuonna 2019 ja osuus varmasti vain kasvoi pandemian myötä), niin todellakaan sen lisäksi ei käydä mitään spurgusporien kuukausibiljettejä ostamaan. Vaan ajetaan sillä maksetulla autolla.

Ja mitä hittoa tämä liittyy lihavuuteen? Sun pitää kävellä pysäkille joten läskit palaa? Vai niin. Auto puolestaan mahdollistaa sen, että voit harrastaa mitä tahansa liikuntaa milloin tahansa, ilman ylimääräistä stressiä ja vaivaa paikalle siirtymiseen liittyen.

Jos esimerkiksi mun pitäisi tästä lähteä sulkapalloa pelaamaan halliin noin 6 kilometrin päähän ilman autoa, etenkin näillä keleillä, niin en lähtisi. Jäisin kotiin.

 

[3dfx]

Jos uskaltaa laskea kaikki autoilun kulut, niin julkinen on varmasti halvempi.
Kuukausilipun hinnalla et voi omistaa ja käyttää mitään autoa josta on verot ja vakuutukset maksettu, huolto/korjaus ja polttoaine vielä "sivukuluina"...

ei ole monessakaan tapauksessa jos uskaltaa laskea myös ne autottomuuden kulut. Yleisesti autottomuuteen liittyy kaikenlaista jatkuvaa kyytipummausta sun muuta.

 

[Jumputin]

Hyvälaatuinen uudehko tutkimus missä todettiin metabolisen adaptaation olevan "illuusio". Näyttivät, että kun kontrolloidaan muuttujia kuten muutokset lihasmassassa ja liikunnan määrä niin metabolia ei ole dieetin jälkeen pluskaloreilla sen pienempi kuin ennen dieettia. Adaptaatiota toki tapahtuu miinuskaloreilla olon aikana kuten se aikaisemmin mainittu NEAT:in väheneminen.

Tutkimuksessa todettiin että adaptaatiota on laihduttaessa, mutta palaa myöhemmin samalle tasolle. Aikaisemman linkkaamani tutkimuksen ero on siinä, että laihdutus oli huomattavasti rajumpaa, joka ilmeisesti vaikuttaa adaptaatioon negatiivisesti.

Näiden muutamaan yksittäisen tutkimuksen perusteella, vanha viisaus maltillisesta painonpudotuksesta kuulostaa järkevältä.

 

[Recycle]

hyvin hyvin harva "läski" ymmärtää että hoikkana pysyminen on jatkuvaa painon tarkkailua ja siihen reagointia. Outoja kuvitelmia on monella että vaan syö ja juo mitä haluaa ja paino vaan pysyy. Kun yrittää sanoa painonhallintavinkkejä niin saa vaan vähättelyä kun ei ole painanut 400kg ja laihduttanut 200kg niin ei voi painonhallinnasta tietää mitään. Ja kun vinkit on just sitä että käy joka aamu vaakassa ja reagoi muutoksiin vähentämällä vähän syömistä tai lisäämällä. Eli ei kovin kummosta.

Jos ei tunne oman painonsa olevan sydämen asia niin se jatkuva tarkkailu ja kyttäys alkaa tuntua aika vaivalta ja turhalta. Eiköhän tuossa ole vähän sama kuin muussakin ulkonäössä, osalla porukasta on parturiin kantis kortti ja siellä käydään joka toinen viikko ja vastapää taas koostuu karvaturreista jotka käy ehkä kerran vuodessa lyhentämässä karvojaan. Kerran vuodessa käyvä pitää varmaan kauheana vaivana rampata parturissa vähän väliä kun taas siellä ravaava on varmaan sitä mieltä ettei se ole vaiva vaan voimaannuttava asia pitää ulkonäkönsä kunnossa.

Käyn itse puntarilla ehkä parin viikon välein, itseasiassa en edes omista puntaria. Koen että minun ei todellakaan tarvitse monitoroida syömisiä, jos tekee mieli Kotipizzaa niin silloin menen pizzalle ja vastaavasti jos tekee mieli hillomunkkia kahvin kanssa niin silloin ostan sellaisen. Itse näen asian siten, että elämästä pitää nauttia ja kun pitkällä aikavälillä tekee hyviä valintoja enemmän kuin huonoja niin asiat menevät hyvin. Tavallinen arkiruokailu on se jotka määrittää kaiken pitkällä aikavälillä. Moni ylipainoinen ei välttämättä ymmärrä miten paljon energiaa jotkut tuotteet, esim. kahvileivät ja herkut sisältävät. Sitten kun katsoo ylipainoisten ostoskoreja siellä Prismassa niin salaatit loistavat poissaolollaan, korissa on paljon eineksiä sekä valmistuotteita. Näin kärjistettynä.

Lisäksi moni jojolaihduttaja ei ilmeisesti ymmärrä sitä että jos niitä kiloja on alunperin tullut niin laihdutuksen jälkeen ne tulevat kyllä takaisin jos palaa vanhoihin ruokailutottumuksiin. Asiasta keskustellessa sanon aina itse että kenenkään ei pidä laihduttaa vaan täytyy tehdä pysyvä elämäntapamuutos.

 

[Taneli-]

Hyötyliikunta lähikauppaan on toki järkevää ja realistista, jos lähikauppa on lähellä.

Tuota lähinnä hainkin takaa. Tietysti meistä jokainen lähestyy tätä(kin) asiaa eri tavalla. Esim. itse en jaksaisi samaa kuin sinä elämäntapana, eli paastota siten että 16 tuntia+ vuorokaudessa syömättä ja sitten saa luvalla syödä taas jotain. Mutta koska koet että se toimii sinulla oikein hyvin ja olet oikein äänekäs tuollaisen puolestapuhuja ei siinä mitään.

Varmasti se kannustaa jos tilanne on kuten itse kirjoitit ja ainoat laihemmat ihmiset kerrostalossasi ja lähikortteleissasi ovat sinä sekä tyttöystäväsi (ellei tilanne ole sitten jo radikaalisti muuttunut osaltasi, tuo oli vuonna 2019).

 

[vindicator rapeto]

Syö vähemmän ja liiku enemmän – moni uskoo laihtumisen olevan yksinkertaista kaloripeliä, mutta näin ei ole

Jos paino olisi yksinkertainen yhtälö, jossa otetaan huomioon vain syödyt ja kulutetut kalorit, olisi painon pudottaminen yhtä helppoa kuin paidan värin valitseminen aamulla.

yle.fi

Siinä missä yleisesti lihavuuteen liitetään ajatus yksilön laiskuudesta ja heikosta tahdonvoimasta, tutkijat ovat löytäneet lihavuuden taustalta noin sata selittävää tekijää. Niiden joukossa on muun muassa ympäristö, sosiaaliset tekijät, geeniperimä, suolistomikrobisto ja hormonaaliset tekijät. Siksi osa meistä on alttiimpia painonhallinnan ongelmille.

– Voisimmeko siis vihdoin todeta, ettei lihavuus ole valinta, jota voisi käsitellä tai hoitaa irrallaan ihmisen kokonaistilanteesta ja ympäröivästä yhteiskunnasta? Männistö haastaa.

Artikkelissa muutakin mielenkiintoista dataa aiheesta:

Kun paino putoaa, elimistö vastaa muutokseen lisäämällä ruokahalua ja jarruttamalla aineenvaihduntaa. Tutkijat ovat arvioineet, että jokainen pudotettu kilo vähentää energiankulutusta 25 kalorilla päivässä ja lisää ruokahalua noin 95 kalorilla päivässä.

 

[JRan]

Käyn itse puntarilla ehkä parin viikon välein, itseasiassa en edes omista puntaria. Koen että minun ei todellakaan tarvitse monitoroida syömisiä, jos tekee mieli Kotipizzaa niin silloin menen pizzalle ja vastaavasti jos tekee mieli hillomunkkia kahvin kanssa niin silloin ostan sellaisen. Itse näen asian siten, että elämästä pitää nauttia ja kun pitkällä aikavälillä tekee hyviä valintoja enemmän kuin huonoja niin asiat menevät hyvin. Tavallinen arkiruokailu on se jotka määrittää kaiken pitkällä aikavälillä. Moni ylipainoinen ei välttämättä ymmärrä miten paljon energiaa jotkut tuotteet, esim. kahvileivät ja herkut sisältävät. Sitten kun katsoo ylipainoisten ostoskoreja siellä Prismassa niin salaatit loistavat poissaolollaan, korissa on paljon eineksiä sekä valmistuotteita. Näin kärjistettynä.

Lisäksi moni jojolaihduttaja ei ilmeisesti ymmärrä sitä että jos niitä kiloja on alunperin tullut niin laihdutuksen jälkeen ne tulevat kyllä takaisin jos palaa vanhoihin ruokailutottumuksiin. Asiasta keskustellessa sanon aina itse että kenenkään ei pidä laihduttaa vaan täytyy tehdä pysyvä elämäntapamuutos.

Itse elän hyvin pitkälle samalla tyylillä, pizza ei kyllä itselle mene edes Italiassa, siellä tulee syötyä pastaa, joka on aina hyvä valinta.

Itse olen silti kiristänyt pelkästä kotiruoasta vielä vähän. Tullut nyt viimeinen vuosi vedettyä ilman punaista lihaa, todella vähän sokeria ja kovia rasvoja. Eli kana, kalkkuna ja kala linjalla, siihen rahka, raejuusto, oliiviöljy, pähkinät, kasvikset, marjat, kaura, riisi, pasta ja joskus peruna.

Myös kaloreita tulee laskettua ihan päivittäin ja tämä enemmänkin siksi, että syön varmasti tarpeeksi. Nyt tullut syötyä noin 2500 kcal ja tähän päälle treenilisät, jotka on heraa, maltoa/vitargoa, lisää riisiä/pastaa ruoille. Kestävyysurheilussa ainakin itselle on hiilaritankkaus oleellista ennen suoritusta, sen aikana ja sen jälkeen, että pystyy vetämään suorituksen alusta loppuun. Joskus, kun on kiristellyt ja syönyt esim. 2250 kcal mukaan, jättänyt maltoa vetämättä, niin sen huomaa kyllä heti suorituksessa. Siinä 1,5-2 tunnin kohdalla alkaa askel painaa, jalat tuntuu siltä, että ne olisi lyijyä jne. jos pudottaa hiilareita vähänkin liikaa. Täällä kun joku väitti, että rasva muuntuu itsekseen energiaksi, niin ei muunnu. Itsellä kuitenkin rasvaa se 20% prosenttia, joten siitä voisi muuntaa glukoosiksi, mutta ei tunnu muuntuvan.

Syö vähemmän ja liiku enemmän – moni uskoo laihtumisen olevan yksinkertaista kaloripeliä, mutta näin ei ole

Jos paino olisi yksinkertainen yhtälö, jossa otetaan huomioon vain syödyt ja kulutetut kalorit, olisi painon pudottaminen yhtä helppoa kuin paidan värin valitseminen aamulla.

yle.fi

Siinä missä yleisesti lihavuuteen liitetään ajatus yksilön laiskuudesta ja heikosta tahdonvoimasta, tutkijat ovat löytäneet lihavuuden taustalta noin sata selittävää tekijää. Niiden joukossa on muun muassa ympäristö, sosiaaliset tekijät, geeniperimä, suolistomikrobisto ja hormonaaliset tekijät. Siksi osa meistä on alttiimpia painonhallinnan ongelmille.

– Voisimmeko siis vihdoin todeta, ettei lihavuus ole valinta, jota voisi käsitellä tai hoitaa irrallaan ihmisen kokonaistilanteesta ja ympäröivästä yhteiskunnasta? Männistö haastaa.

Kyllä ja ei. Se että lihavuuteen voi vaikuttaa kaikki nämä tekijät, mutta tämä ei missään nimessä selitä sitä, että miksi tilanne on muuttunut näin radikaalisti viimeisten vuosikymmenien aikana.

Männistölle terkut, että tämä ihmisten passiivisuus, liikkumattomuus, paska ruokavalio aiheuttaa ongelmat. Ja hän voi tutkijana etsiä selitystä, vaikka aurinkotuulista ja lihavat komppaa vieressä, mutta ei tämä tule mitään ratkaisemaan. Ihmiset pitää saada sen kännykän, Netflixin jne. äärestä sohvalta liikkeelle ja syömään hyvää ravintoa, niin kas kummaa, ongelma ratkeaa.

Silloin jääkin jäljelle enää nämä lihavat, joiden lihavuuteen vaikuttaa kuun ja tähtien asennot. Ja muutama lihava joukossamme ei olekaan enää ongelma kenelläkään.

 

[vindicator rapeto]

Itse elän hyvin pitkälle samalla tyylillä, pizza ei kyllä itselle mene edes Italiassa, siellä tulee syötyä pastaa, joka on aina hyvä valinta.

Itse olen silti kiristänyt pelkästä kotiruoasta vielä vähän. Tullut nyt viimeinen vuosi vedettyä ilman punaista lihaa, todella vähän sokeria ja kovia rasvoja. Eli kana, kalkkuna ja kala linjalla, siihen rahka, raejuusto, oliiviöljy, pähkinät, kasvikset, marjat, kaura, riisi, pasta ja joskus peruna.

Myös kaloreita tulee laskettua ihan päivittäin ja tämä enemmänkin siksi, että syön varmasti tarpeeksi. Nyt tullut syötyä noin 2500 kcal ja tähän päälle treenilisät, jotka on heraa, maltoa/vitargoa, lisää riisiä/pastaa ruoille. Kestävyysurheilussa ainakin itselle on hiilaritankkaus oleellista ennen suoritusta, sen aikana ja sen jälkeen, että pystyy vetämään suorituksen alusta loppuun. Joskus, kun on kiristellyt ja syönyt esim. 2250 kcal mukaan, jättänyt maltoa vetämättä, niin sen huomaa kyllä heti suorituksessa. Siinä 1,5-2 tunnin kohdalla alkaa askel painaa, jalat tuntuu siltä, että ne olisi lyijyä jne. jos pudottaa hiilareita vähänkin liikaa. Täällä kun joku väitti, että rasva muuntuu itsekseen energiaksi, niin ei muunnu. Itsellä kuitenkin rasvaa se 20% prosenttia, joten siitä voisi muuntaa glukoosiksi, mutta ei tunnu muuntuvan.


Kyllä ja ei. Se että lihavuuteen voi vaikuttaa kaikki nämä tekijät, mutta tämä ei missään nimessä selitä sitä, että miksi tilanne on muuttunut näin radikaalisti viimeisten vuosikymmenien aikana.

Männistölle terkut, että tämä ihmisten passiivisuus, liikkumattomuus, paska ruokavalio aiheuttaa ongelmat. Ja hän voi tutkijana etsiä selitystä, vaikka aurinkotuulista ja lihavat komppaa vieressä, mutta ei tämä tule mitään ratkaisemaan. Ihmiset pitää saada sen kännykän, Netflixin jne. äärestä sohvalta liikkeelle ja syömään hyvää ravintoa, niin kas kummaa, ongelma ratkeaa.

Silloin jääkin jäljelle enää nämä lihavat, joiden lihavuuteen vaikuttaa kuun ja tähtien asennot. Ja muutama lihava joukossamme ei olekaan enää ongelma kenelläkään.

Itse passitaisin aihduttajat ensiksi, jos nyt ei psykologille niin terapiaan ainakin. Monet solmut aukeasi mielessä, ja siitä olis helpompi jatkaa viisaampana.

Liikalihavuus on globaalisti merkittävä "trendi" joka olisi suotavaa muuttua, mutta näin ei tule käymään ainakaan lähimmän 50 vuoden sisällä, päinvastoin vuonna 2050 määrä ylittänee 2 miljardin haamurajan. Varmasti osansa on yhteiskunnallisilla oloillakin ja pitkän aikavälin muutoksilla siinä ( kaupungistuminen vain kiihtyy, yhä suurempi osa ihmisistä tuntee olonsa riittämättömäksi tai tarpeettomaksi yms ), ainakaan en itse osaa sanoa kuinka monella lihominen on "omaa syytä", kun niin monet asiat vaikuttavat.

 

[Taneli-]

Männistölle terkut, että tämä ihmisten passiivisuus, liikkumattomuus, paska ruokavalio aiheuttaa ongelmat. Ja hän voi tutkijana etsiä selitystä, vaikka aurinkotuulista ja lihavat komppaa vieressä, mutta ei tämä tule mitään ratkaisemaan. Ihmiset pitää saada sen kännykän, Netflixin jne. äärestä sohvalta liikkeelle ja syömään hyvää ravintoa, niin kas kummaa, ongelma ratkeaa.

Ehdottomasti tämä. Jo nuorista ja lapsista ongelma alkaa. Tietysti sitä oppia haetaan ja katsotaan myös vanhemmista (eli lapset oppivat mitä vanhemmat tekevät).
Mutta yhtenä isona tekijänä näkisin sen eron että kun aiemmin lapset leikkivät ulkona, jos tahtoi nähdä kaveria sitä käveltiin sinne oven taakse (vaikka useampi kilometri) ja kyseltiin onko se Erkki kotona ja pääseekö leikkimään. Sitten leikittiin ulkona ja juostiin pihalla, ammuskeltiin puhallusputkilla, mentiin hippaa ja ties mitä. Nykyisin ollaan kännykkä kädessä, kun päästään kotiin ollaan TV:n tai tietokoneen edessä eikä välttämättä ole edes sitä omaa pyörää, luistimia, suksia tai harrasteta mitään.

Tämä tietysti jatkuu sitten myös vanhempana. Koska aina kysellään myös faktoja sekä tutkimustuloksia jne niin tässä yksi kohtuullisen tuore suunnitelma vuosille 2024-2025:

https://www.hyvaks.fi/sites/default/files/2024-02/Lasten%20ja%20nuorten%20hyvinvointisuunnitelma%202024-2025.pdf

Tästä myös ihan hyvää dokumenttia lihavuudesta, terveydestä jne:

Akuutti

Akuutti Liven suorissa lähetyksissä puhutaan terveydestä silmän tasalta ja vaikeita aiheita kaihtamatta. Kiinnostavien vieraiden kanssa keskustellaan lihavuudesta, kuolemasta, keski-iän väsymyksestä ja nuorten mielenterveydestä. Painavimmat, koskettavimmat, kuumottavimmat ja toiveikkaimmat...

areena.yle.fi

Varsinkin tämä kolmas jakso lihavuudesta:

Suoraa puhetta lihavuudesta | Akuutti

Voiko terveydestä puhua painoneutraalisti, ilman puhetta kiloista? Akuutti Liven vieraina lihavuusleikkauksen läpikäynyt Janne Auvinen, psykologi ja ravitsemusterapeutti Siniriikka Männistö sekä someammattilainen Veera Bianca. Keskustelua vetää ja painavimmat kysymykset esittää toimittaja Ani...

areena.yle.fi

 

[Recycle]

Ehdottomasti tämä. Jo nuorista ja lapsista ongelma alkaa. Tietysti sitä oppia haetaan ja katsotaan myös vanhemmista (eli lapset oppivat mitä vanhemmat tekevät).
Mutta yhtenä isona tekijänä näkisin sen eron että kun aiemmin lapset leikkivät ulkona, jos tahtoi nähdä kaveria sitä käveltiin sinne oven taakse (vaikka useampi kilometri) ja kyseltiin onko se Erkki kotona ja pääseekö leikkimään. Sitten leikittiin ulkona ja juostiin pihalla, ammuskeltiin puhallusputkilla, mentiin hippaa ja ties mitä. Nykyisin ollaan kännykkä kädessä, kun päästään kotiin ollaan TV:n tai tietokoneen edessä eikä välttämättä ole edes sitä omaa pyörää, luistimia, suksia tai harrasteta mitään.

Tämä tietysti jatkuu sitten myös vanhempana. Koska aina kysellään myös faktoja sekä tutkimustuloksia jne niin tässä yksi kohtuullisen tuore suunnitelma vuosille 2024-2025:

https://www.hyvaks.fi/sites/default/files/2024-02/Lasten%20ja%20nuorten%20hyvinvointisuunnitelma%202024-2025.pdf

Tästä myös ihan hyvää dokumenttia lihavuudesta, terveydestä jne:

Akuutti

Akuutti Liven suorissa lähetyksissä puhutaan terveydestä silmän tasalta ja vaikeita aiheita kaihtamatta. Kiinnostavien vieraiden kanssa keskustellaan lihavuudesta, kuolemasta, keski-iän väsymyksestä ja nuorten mielenterveydestä. Painavimmat, koskettavimmat, kuumottavimmat ja toiveikkaimmat...

areena.yle.fi

Varsinkin tämä kolmas jakso lihavuudesta:

Suoraa puhetta lihavuudesta | Akuutti

Voiko terveydestä puhua painoneutraalisti, ilman puhetta kiloista? Akuutti Liven vieraina lihavuusleikkauksen läpikäynyt Janne Auvinen, psykologi ja ravitsemusterapeutti Siniriikka Männistö sekä someammattilainen Veera Bianca. Keskustelua vetää ja painavimmat kysymykset esittää toimittaja Ani...

areena.yle.fi

Lapset ja nuoret ovat siinä mielessä ongelmallinen ryhmä että he syövät sitä mitä kotona vanhemmat laittavat. Ennen toki leikittiin ja liikuttiin enemmän pihalla, aivan kuten sanoit, mutta väitän myös ruokailutottumuksien muuttuneen vuosikymmenten saatossa. Nykyään näkee entistä useammin lihavia alakouluikäisiä lapsia ja syy on loppujen lopuksi puhtaasti vanhempien. Jos kotona on tarjolla pizzaa, hampurilaista, lihistä ja karkkia niin lapsi kyllä syö. Vastaavasti jos tarjolla on perusterveellistä, aivan tavallista kotiruokaa niin lapsi syö sitten sitä. Painonpudotus voi olla sitten teini- tai aikuisiässä hankalaa jos on ollut koko lapsuuden ylipainoinen. Lisäksi ylipainoiset lapset ovat usein liikunnallisesti passiivisempia. Kun katsoo vaikka omasta lähipiiristä lapsia ja nuoria niin lapset ovat vanhempiensa peilikuva. Kun vanhemmat ovat liikunnallisesti aktiivisia, normaalipainoisia niin ovat myös lapset. Sama pätee toki myös monissa muissa asioissa kuten tupakoinnissa tai vaikka koulutustasossa mutta nämä eivät kuulu tähän keskusteluun.

Mitä tulee tuohon Akuutin infotekstiin "Voiko terveydestä puhua painoneutraalisti, ilman puhetta kiloista?" niin kyllä voi mutta jotenkin nykymaailmassa tuntuu olevan valloillaan trendi että ylipainon terveysvaikutukset sivutetaan takavasemmalle. Toki, huomattavan ylipainoinen henkilö voi olla todella terve mutta edelleen myös hänen kohdallaan ylipaino lisää riskiä sairastua mm. sydän- ja verisuonitauteihin.

 

[asddsa]

Mitä tulee tuohon Akuutin infotekstiin "Voiko terveydestä puhua painoneutraalisti, ilman puhetta kiloista?" niin kyllä voi mutta jotenkin nykymaailmassa tuntuu olevan valloillaan trendi että ylipainon terveysvaikutukset sivutetaan takavasemmalle. Toki, huomattavan ylipainoinen henkilö voi olla todella terve mutta edelleen myös hänen kohdallaan ylipaino lisää riski sairastua mm. sydän- ja verisuonitauteihin.

Kai nuo ylipainon/lihavuuden terveyshaitat yritetään monesti sivuuttaa, ettei kenellekkään tulisi paha mieli. Fakta kuitenkin on, että vaikka lihavuus ei automaattisesti tee kenestäkään sairasta, niin kyllä se lisää riskiä monenlaisille ongelmille. Taitaa olla, että esim. tyypin 2 diabeteskin on yleistynyt ihan hitosti väestön lihoessa.

On monia asioita joihin on vaikea itse vaikuttaa, mutta kyllä ylipaino on sellainen asia jota suurin osa ihmisistä voi välttää oikeilla elintavoilla. Ihan p***apuhetta väittää, että ei voisi. Tahdonvoimaa ja itsekuria se voi toki vaatia, mikä on joillekkin helpompaa kuin toisille. Ihmiset oli vielä muutama vuosikymmen sitten keskimäärin huomattavasti hoikempia. Geeniperimä ei ole voinut muuttua näin lyhyessä ajassa niin paljoa, että asia selittyisi sillä.

 

[JRan]

Lapset ja nuoret ovat siinä mielessä ongelmallinen ryhmä että he syövät sitä mitä kotona vanhemmat laittavat. Ennen toki leikittiin ja liikuttiin enemmän pihalla, aivan kuten sanoit, mutta väitän myös ruokailutottumuksien muuttuneen vuosikymmenten saatossa. Nykyään näkee entistä useammin lihavia alakouluikäisiä lapsia ja syy on loppujen lopuksi puhtaasti vanhempien. Jos kotona on tarjolla pizzaa, hampurilaista, lihistä ja karkkia niin lapsi kyllä syö. Vastaavasti jos tarjolla on perusterveellistä, aivan tavallista kotiruokaa niin lapsi syö sitten sitä. Painonpudotus voi olla sitten teini- tai aikuisiässä hankalaa jos on ollut koko lapsuuden ylipainoinen. Lisäksi ylipainoiset lapset ovat usein liikunnallisesti passiivisempia. Kun katsoo vaikka omasta lähipiiristä lapsia ja nuoria niin lapset ovat vanhempiensa peilikuva. Kun vanhemmat ovat liikunnallisesti aktiivisia, normaalipainoisia niin ovat myös lapset. Sama pätee toki myös monissa muissa asioissa kuten tupakoinnissa, koulutustasossa mutta nämä eivät kuulu tähän keskusteluun.

Juuri näin tämä menee. Itse laitan omat lapseni syömään todella terveellisesti (yleisesti). Hyvin näyttää maistuvan ja molemmat laihoja. Välillä, kun ollut kavereita esim. yökylässä ja aamulla kysyy, että ottaako aamupalaa, niin kaveri saattaa syödä Pringlesejä ja sanoa, että ei oo nälkä. Tämä ikävä kyllä näkyy myös päällepäin.

Että kyllä tämä ruokavalio on myös todella todella iso ongelma sen passiivisuuden lisäksi. Silti se huono ravinto ei edes yksinään riitä selittämään nykytilannetta, vaan kun tämän lisäksi se kulutus jää todella olemattomaksi juuri tästä syystä, mitä @Taneli- kirjoitti. Kaverisuhteet hoidetaan online ja maataan kotona.

 

[Jumputin]

Männistölle terkut, että tämä ihmisten passiivisuus, liikkumattomuus, paska ruokavalio aiheuttaa ongelmat. Ja hän voi tutkijana etsiä selitystä, vaikka aurinkotuulista ja lihavat komppaa vieressä, mutta ei tämä tule mitään ratkaisemaan. Ihmiset pitää saada sen kännykän, Netflixin jne. äärestä sohvalta liikkeelle ja syömään hyvää ravintoa, niin kas kummaa, ongelma ratkeaa.

Ympäristön muutos on ilmiselvä selitys väestötasolla kasvavaan lihavuusepidemiaan. Mutta ei artikkelissa siihen paneuduttu, vaan laihduttamiseen ja sen moninaisiin tekijöihin nykyisessä ympäristössä.

Tutkijoilla on tärkeä rooli ymmärtää näitä mekanismeja esim. lääkkeiden ja muun hoidon kehittämiseen. Tietoja voi myös käyttää mahdollisen ympäristön muuttamiseen, mutta sen näen epätodennäköisempänä kehityskulkuna.

 

[JRan]

Ympäristön muutos on ilmiselvä selitys väestötasolla kasvavaan lihavuusepidemiaan. Mutta ei artikkelissa siihen paneuduttu, vaan laihduttamiseen ja sen moninaisiin tekijöihin nykyisessä ympäristössä.

Tutkijoilla on tärkeä rooli ymmärtää näitä mekanismeja esim. lääkkeiden ja muun hoidon kehittämiseen. Tietoja voi myös käyttää mahdollisen ympäristön muuttamiseen, mutta sen näen epätodennäköisempänä kehityskulkuna.

Oikea kysymys kai onkin se, että pitääkö lihavuuteen kehittää lääkkeitä? Omasta mielestäni ei missään nimessä. Ne lääkkeet ei tule ikinä ratkaisemaan sitä ongelmaa, että lopputuloksena on sitten huonokuntoisia, lihaksettomia rasvakasoja vai kehiteenkö seuraavaksi sitten lääkettä millä lihakset ja kunto kasvaa makaamalla?

 

[Joku_242]

Männistölle terkut, että tämä ihmisten passiivisuus, liikkumattomuus, paska ruokavalio aiheuttaa ongelmat. Ja hän voi tutkijana etsiä selitystä, vaikka aurinkotuulista ja lihavat komppaa vieressä, mutta ei tämä tule mitään ratkaisemaan. Ihmiset pitää saada sen kännykän, Netflixin jne. äärestä sohvalta liikkeelle ja syömään hyvää ravintoa, niin kas kummaa, ongelma ratkeaa.

Oikea kysymys kai onkin se, että pitääkö lihavuuteen kehittää lääkkeitä? Omasta mielestäni ei missään nimessä. Ne lääkkeet ei tule ikinä ratkaisemaan sitä ongelmaa, että lopputuloksena on sitten huonokuntoisia, lihaksettomia rasvakasoja vai kehiteenkö seuraavaksi sitten lääkettä millä lihakset ja kunto kasvaa makaamalla?

Nokun liikunta on nimenomaan toissijaista painonhallinnassa, tyyliin 80% on kuitenkin syömistä ja näläntunteen hallintaa. Ei liikkumalla saa kulutettua paljon paskaakaan verrattuna siihen energiaan mitä herkuissa on.

Jos lääkkeillä saa painoa alas, niin kaikenlainen arkiliikunta tuntuu huomattavasti mukavammalta.

 

[JRan]

Nokun liikunta on nimenomaan toissijaista painonhallinnassa, tyyliin 80% on kuitenkin syömistä ja näläntunteen hallintaa. Ei liikkumalla saa kulutettua paljon paskaakaan verrattuna siihen energiaan mitä herkuissa on.

Jos lääkkeillä saa painoa alas, niin kaikenlainen arkiliikunta tuntuu huomattavasti mukavammalta.

Tähän oikea kysymys ja vastaus on puolestaan se, että onko pakko syödä herkkuja? Eli syö kunnon ravintoa, äläkä herkkuja!

Itselleen valehtelua voi aina jatkaa. "Jos laihtuisin, niin liikkuisin enemmän."

Itse en usko tällaiseen, jos ihminen on laiska, niin se on sitä oli se sitten lihava tai laiha.

 

[Taneli-]

Oikea kysymys kai onkin se, että pitääkö lihavuuteen kehittää lääkkeitä? Omasta mielestäni ei missään nimessä.

Hieman samaa mieltä. Koska kuitenkin lihavuudesta aiheutuviin ongelmiin tulee sitten lääketieteellisiä operaatioita sekä lääkkeitä ja kuluja.
Olisi paljon parempi jos ihminen pitäisi yleiskuntoa yllä ja tietysti myös söisi terveellisesti.

Eli jos painon takia ei pysty solmimaan kengännauhoja vaan tuloksena on oksennus ja vatsaan sattuu kun yrittää kumartua, unohtamatta sitä että ei pääse ylös ilman tukea ja kun yritti kumartua pullahti jo maahan. Jos nivelet on huonossa kunnossa ylipainon takia, jos joka paikkaan sattuu, on vaikeaa nukkua, diabeetes pukkaa päälle, hengitys on vaikeutunutta, iho on huonokuntoinen eikä sitä ylety edes itse pesemään ei varmaan se liikkuminenkaan paljoa nappaa kun hengästyy ja kroppaan sattuu ehkä jo siitä että yrittää siirtyä sängystä vessaan jalassa ne tossut / crocsit mitä ehkä käyttää sitten myös ulkona liikkuessaan kun ne saa niin helposti jalkaan eikä tarvitse kumartua.

 

[PCB]

Hyvin monella tuntuu olevan käsitys, että lisää vaan liikuntaa, niin kyllä se siitä paino putoaa. Sitten kun huomauttaa, että liikunta on se vähemmän relevantti asia, niin vastauksena on "ottakaa itseä niskasta kiinni, älä syö herkkuja". Tutkijat taas näkevät enemmän sävyjä.

Isolla osalla lihavista ihmisistä mm. kylläisyyssignaalien käsittely muuttuu radikaalisti. Se ei kunnolla edes palaudu, vaikka laihtuisikin, eli kerran kunnolla lihonut on aiheuttanut itselleen jopa elinikäisen lisähankaluuden. Eli yksilöstä riippuen, se nälän käsittely on aivan toisistaan poikkeavaa ihan fysiologisestikin. Tarvitaan siis huomattavan paljon enemmän tahdonvoimaa, kun se houkutus on moninkertainen. Siihen on turha tulla viisastelemaan, että "yritä kovemmin".

Joillakin on myös ulkoisia tekijöitä, kuten unettomuus, masennus (kyllä, liikunta vähentää masennusta), vauva-arki jne. Tällaisten kanssa voi olla toivotonta yrittää elämäntapamuutosta, jolla paino saadaan hallintaan. Kyse on siis iso kasa tekijöitä, joista kaikkia ei tietenkään kaikilla ole, mutta joillakin useita.

Lihavuuslääke on ilman muuta yksi hienoimpia mahdollisuuksia, mitä kansanterveyden näkökulmasta on tullut sataan vuoteen. Suurin ongelma on ainakin vielä saatavuus ja (joillekin) hinta.

Mutta noin yhteenvetona, kunnon öyhötysketju, jossa Dunning-Kruger on oikein korostuneesti läsnä.

 

[asddsa]

Nokun liikunta on nimenomaan toissijaista painonhallinnassa, tyyliin 80% on kuitenkin syömistä ja näläntunteen hallintaa. Ei liikkumalla saa kulutettua paljon paskaakaan verrattuna siihen energiaan mitä herkuissa on.

Jos lääkkeillä saa painoa alas, niin kaikenlainen arkiliikunta tuntuu huomattavasti mukavammalta.

En ole samaa mieltä. Tottakai jos syö kuin joku virtahepo, niin mikään järjellinen määrä liikuntaa ei riitä kuluttamaan sitä ylimääräistä energiaa pois. Mutta kyllä se liikunta kuitenkin polttaa energiaa. Ja suoran energiankulutuksen lisäksi se myös edistää normaalia aineenvaihduntaa ja hormonitoimintaa, joka taas auttaa pitämään painon kurissa.

 

[Taneli-]

Isolla osalla lihavista ihmisistä mm. kylläisyyssignaalien käsittely muuttuu radikaalisti. Se ei kunnolla edes palaudu, vaikka laihtuisikin, eli kerran kunnolla lihonut on aiheuttanut itselleen jopa elinikäisen lisähankaluuden. Eli yksilöstä riippuen, se nälän käsittely on aivan toisistaan poikkeavaa ihan fysiologisestikin. Tarvitaan siis huomattavan paljon enemmän tahdonvoimaa, kun se houkutus on moninkertainen. Siihen on turha tulla viisastelemaan, että "yritä kovemmin".

Ei kyseessä tarvitse olla edes ns lihava ihminen. Jos mietit vaikka aktiivisia urheilijoita jotka ovat tehneet sitä ammatikseen ja sitten lopettavat niin heidän täytyy opetella se syöminen täysin uusiksi. Se että on tottunut ja syönyt vuosia ehkä vuosikymmeniä jonkun 8000+ kilokaloria päivittäin (osalla se on helposti jopa päälle 12 000) ja siitä lähtee tipauttamaan kun samalla elämä muutenkin ns. muuttuu täysin (ennen siis veti jonkun 2-3 kertaa päivässä treeniä).

Jopa normaalisti urheileva/liikkuva henkilö kasvattaisi helposti tuollaisella ammatikseen urheilevan henkilön ruokavaliolla jonkun 10 kiloa kuukaudessa...

Näin huippu-urheilijan 8000 kilokalorin ruokavalio lihottaisi tavallista ihmistä – ”Voiko tämä olla edes totta?”

Huippu-urheilijoiden tiedetään syövän valtavia määriä pysyäkseen kunnossa. Ruokavalion vaikutukset tavalliselle ihmiselle olisivat järkyttävät.

www.is.fi

 

[PCB]

Ei kyseessä tarvitse olla edes ns lihava ihminen. Jos mietit vaikka aktiivisia urheilijoita jotka ovat tehneet sitä ammatikseen ja sitten lopettavat niin heidän täytyy opetella se syöminen täysin uusiksi. Se että on tottunut ja syönyt vuosia ehkä vuosikymmeniä jonkun 8000+ kilokaloria päivittäin (osalla se on helposti jopa päälle 12 000) ja siitä lähtee tipauttamaan kun samalla elämä muutenkin ns. muuttuu täysin (ennen siis veti jonkun 2-3 kertaa päivässä treeniä).

Jopa normaalisti urheileva henkilö kasvattaisi helposti tuollaisella ammatikseen urheilevan henkilön ruokavaliolla jonkun 10 kiloa kuukaudessa...

Näin huippu-urheilijan 8000 kilokalorin ruokavalio lihottaisi tavallista ihmistä – ”Voiko tämä olla edes totta?”

Huippu-urheilijoiden tiedetään syövän valtavia määriä pysyäkseen kunnossa. Ruokavalion vaikutukset tavalliselle ihmiselle olisivat järkyttävät.

www.is.fi

En kyllä ymmärrä, miten lainaamasi liittyy viestiisi. Vai oletko jotenkin sitä mieltä, että myös urheileminen muuttaa kylläisyyssignaalin käsittelyä? Jos olet, niin onkohan tästä tieteellistä näyttöä?

 

[Recycle]

Hyvin monella tuntuu olevan käsitys, että lisää vaan liikuntaa, niin kyllä se siitä paino putoaa. Sitten kun huomauttaa, että liikunta on se vähemmän relevantti asia, niin vastauksena on "ottakaa itseä niskasta kiinni, älä syö herkkuja". Tutkijat taas näkevät enemmän sävyjä.

Isolla osalla lihavista ihmisistä mm. kylläisyyssignaalien käsittely muuttuu radikaalisti. Se ei kunnolla edes palaudu, vaikka laihtuisikin, eli kerran kunnolla lihonut on aiheuttanut itselleen jopa elinikäisen lisähankaluuden. Eli yksilöstä riippuen, se nälän käsittely on aivan toisistaan poikkeavaa ihan fysiologisestikin. Tarvitaan siis huomattavan paljon enemmän tahdonvoimaa, kun se houkutus on moninkertainen. Siihen on turha tulla viisastelemaan, että "yritä kovemmin".

Joillakin on myös ulkoisia tekijöitä, kuten unettomuus, masennus (kyllä, liikunta vähentää masennusta), vauva-arki jne. Tällaisten kanssa voi olla toivotonta yrittää elämäntapamuutosta, jolla paino saadaan hallintaan. Kyse on siis iso kasa tekijöitä, joista kaikkia ei tietenkään kaikilla ole, mutta joillakin useita.

Lihavuuslääke on ilman muuta yksi hienoimpia mahdollisuuksia, mitä kansanterveyden näkökulmasta on tullut sataan vuoteen. Suurin ongelma on ainakin vielä saatavuus ja (joillekin) hinta.

Mutta noin yhteenvetona, kunnon öyhötysketju, jossa Dunning-Kruger on oikein korostuneesti läsnä.

Liikunnalla ei käytännössä ole mitään tekemistä painonpudotuksen kanssa, aivan kuten on monta kertaa todettu. Esimerkiksi 70kg nainen kuluttaa 6km/h kävelyvauhdilla tunnissa noin 250kcal. Kumpi on helpompaa, jättää 250kcal syömättä vai kävellä tunnin verran? Liikunnalla on toki muita terveysvaikutuksia. Se on kyllä totta että lihavilla mm. vatsalaukku on venynyt jolloin näläntunne on suurempi. Masennus on ehkä yksi suurimpia tekijöitä, jos henkilön tilanne on masennuksesta johtuen se että ei jaksa käydä edes suihkussa puhumattakaan töistä niin siinä vaiheessa ei varmaan jaksa miettiä pätkääkään omia syömisiä.

Mitä tulee lihavuuslääkkeisiin niin eikö näiden teho ole nimenomaan siinä, että ne hillitsevät ruokahalua? Mitä sitten kun lääkitys loppuu? Vatsalaukku on edelleen venynyt joten henkilö lihoo uudelleen koska olo ei tunnu kylläiseltä ja aina on nälkä? Tässähän hoidetaan vain oiretta, eikä syytä. Eli ainoa toimiva ratkaisu on pysyvä elintapojen muutos.

 

[Taneli-]

En kyllä ymmärrä, miten lainaamasi liittyy viestiisi. Vai oletko jotenkin sitä mieltä, että urheilemin muuttaa myös kylläisyyssignaalin käsittelyä? Jos olet, niin onkohan tästä tieteellistä näyttöä?

Urheilussahan (huipputasolla) sinun täytyy opetella ensin syömään lisää, huomattavasti lisää. Kun taas ns. lihoessa sinulla on monesti todella pitkä aika totutella kehoasi tekemään se. Eli urheilijoiden kehot opetetaan siihen että he syövät "liikaa" ja se tehdään huomattavasti nopeammalla aikataululla kuin "normaalisti" lihova henkilö teke.

Esim. moni sanotaan nyt vaikka NHL:ssä pelaava huippupelaaja omistaa oman kokin, asia mitä ei yleensä näin Suomessa urheilusta puhuttaessa edes ajatella...

Kun lopetat urheilun tai ainakin sen ammattimaisen version siitä sinun täytyy opetella myös syömään uudelleen erilailla. Jos mahdollista vähentää ruokaa sekä liikuntaa samassa suhteessa hiljakseen antaen keholle aikaa sopeutua muutokseen.

 

[Joku_242]

Tähän oikea kysymys ja vastaus on puolestaan se, että onko pakko syödä herkkuja? Eli syö kunnon ravintoa, äläkä herkkuja!

Itselleen valehtelua voi aina jatkaa. "Jos laihtuisin, niin liikkuisin enemmän."

Itse en usko tällaiseen, jos ihminen on laiska, niin se on sitä oli se sitten lihava tai laiha.

No mutta miksi sitten ylipäätään puhuit liikunnasta, kun herkut on se oikea ongelma (painonhallinnassa)?

Ja eiköhän liikkuminen paikasta toiseen omin avuin ole kenelle tahansa mukavampaa kun ei ole extrapainoa mukana.

 

[PCB]

Liikunnalla ei käytännössä ole mitään tekemistä painonpudotuksen kanssa, aivan kuten on monta kertaa todettu. Esimerkiksi 70kg nainen kuluttaa 6km/h kävelyvauhdilla tunnissa noin 250kcal. Kumpi on helpompaa, jättää 250kcal syömättä vai kävellä tunnin verran? Liikunnalla on toki muita terveysvaikutuksia. Se on kyllä totta että lihavilla mm. vatsalaukku on venynyt jolloin näläntunne on suurempi. Masennus on ehkä yksi suurimpia tekijöitä, jos henkilön tilanne on masennuksesta johtuen sse että ei jaksa käydä edes suihkussa puhumattakaan töistä niin siinä vaiheessa ei varmaan jaksa miettiä pätkääkään omia syömisiä.

Mitä tulee lihavuuslääkkeisiin niin eikö näiden teho ole nimenomaan siinä, että ne hillitsevät ruokahalua? Mitä sitten kun lääkitys loppuu? Vatsalaukku on edelleen venynyt joten henkilö lihoo uudelleen koska olo ei tunnu kylläiseltä ja aina on nälkä? Tässähän hoidetaan vain oiretta, eikä syytä. Eli ainoa toimiva ratkaisu on pysyvä elintapojen muutos.

Joo, niinhän totesin liikunnasta. Lihavien näläntunteessa ei ole kyse ainoastaan vatsalaukun venymisestä, vaan:

Ja kun paino on kerran noussut, kiloista on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta päästä eroon.

Lihavuus tuo mukanaan aineenvaihdunnan ongelmia, jotka vaikeuttavat painon pudottamista.

Pietiläinen on tutkinut viime vuosina erityisesti rasvakudoksen solujen mitokondrioita, solun polttomoottoreita. Kudoksen mitokondriot päättävät, poltetaanko ruuasta saatu energia vai varastoidaanko se.

Tutkimuksissa on selvinnyt, että rasvakudoksen mitokondrioiden toiminta voi lihomisen takia heikentyä, eikä se välttämättä palaudu, vaikka ihminen laihduttaisi. Kyseessä on kivikautinen mekanismi, jolla keho pitää kiinni jo saavutetusta painosta.

”Mitokondrioita ei voi käskeä toimimaan, tämä ei ole mitenkään tahdonalaista”, Pietiläinen kuvailee.

Jos mitokondrio toimii heikosti, ihminen siis lihoo todennäköisesti helpommin ja hänen riskinsä esimerkiksi tyypin 2 diabetekseen on suurentunut.

Mitokondrioiden lisäksi Pietiläinen on erityisen kiinnostunut kylläisyydestä. Yksinkertaistettuna kylläisyysjärjestelmän pitäisi toimia niin, että suolistohormonit välittävät aivoille viestin siitä, että keho on saanut tarpeeksi ruokaa.

Lihavuus voi heikentää näiden kylläisyysviestien kulkua. Siksi laihduttamisyritykset ovat vaikeita, jatkuvaa taistelua nälkää vastaan, Pietiläinen kertoo.

Tästä syystä Pietiläinen puhuu paljon kylläisyyttä lisäävien lihavuuslääkkeiden ja vaikeissa tapauksissa leikkauksen puolesta.

Parhaimmillaan ne voivat hänen mukaansa vapauttaa ihmisen tilanteesta, jossa elämä on muodostunut ahdistavaksi kehäksi, jota hallitsee ruuan jatkuva ajattelu ja välttely.

Paino | Lihavuudessa ei ole kyse itsekurista, professori Kirsi Pietiläinen sanoo – Nämä kehon mekanismit tekevät laihtumisesta hankalaa

Moni pitää ylipainoa edelleen ihmisen omana vikana. Lihavuutta yli 20 vuotta tutkinut professori ja lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläinen on eri mieltä. ”Lihavuuteen taipuvilla ihmisillä itsekuria on jopa enemmän kuin normaalipainoisilla”, hän sanoo.

www.hs.fi

Lihavuuslääkkeissä on ajatuskin, että tarvittaessa syödään koko loppuelämä. Luulenpa ettei kaikkien silti tarvitse, koska se elämäntapamuutos on mahdollinen mm. lihavuuslääkkeiden ansiosta.

 

[PCB]

Urheilussahan (huipputasolla) sinun täytyy opetella ensin syömään lisää, huomattavasti lisää. Kun taas ns. lihoessa sinulla on monesti todella pitkä aika totutella kehoasi tekemään se. Eli urheilijoiden kehot opetetaan siihen että he syövät "liikaa" ja se tehdään huomattavasti nopeammalla aikataululla kuin "normaalisti" lihova henkilö teke.

Esim. moni sanotaan nyt vaikka NHL:ssä pelaava huippupelaaja omistaa oman kokin, asia mitä ei yleensä näin Suomessa urheilusta puhuttaessa edes ajatella...

Kun lopetat urheilun tai ainakin sen ammattimaisen version siitä sinun täytyy opetella myös syömään uudelleen erilailla. Jos mahdollista vähentää ruokaa sekä liikuntaa samassa suhteessa hiljakseen antaen keholle aikaa sopeutua muutokseen.

Mutta oletko siis sitä mieltä, että myös urheileminen muuttaa kylläisyyssignaalin käsittelyä?

 

[Recycle]

Lihavuuslääkkeissä on ajatuskin, että tarvittaessa syödään koko loppuelämä. Luulenpa ettei kaikkien silti tarvitse, koska se elämäntapamuutos on mahdollinen mm. lihavuuslääkkeiden ansiosta.

Elämäntapamuutos ei edelleenkään vaikuta siihen venyneeseen vatsalaukkuun. Kuvitellaan että vaikka 150kg henkilö laihduttaa lääkkeillä itsensä 90kg painoiseksi ja saa tilanteen sekä painonsa stabiiliksi. Lääkkeet hillitsevät tässä vaiheessa nälkää. Mitä sitten kun lääkitys loppuu, vatsalaukkuhan ei merkittävästi kutistu vaikka henkilö laihduttaisikin. Eli onko henkilöllä jatkossakin kanttia hillitä ns. mielitekoja ja näläntunnetta koska tämähän hoidettiin aikaisemmin lääkkeillä?

 

[kjns]

Mitä tulee lihavuuslääkkeisiin niin eikö näiden teho ole nimenomaan siinä, että ne hillitsevät ruokahalua? Mitä sitten kun lääkitys loppuu? Vatsalaukku on edelleen venynyt joten henkilö lihoo uudelleen koska olo ei tunnu kylläiseltä ja aina on nälkä? Tässähän hoidetaan vain oiretta, eikä syytä. Eli ainoa toimiva ratkaisu on pysyvä elintapojen muutos.

Mitään kattavia tutkimuksia laihdutuslääkkeillä laihduttamisesta ja niiden lopettamisen jälkeen tapahtuvista asioista ei ole tehty, koska näitä nykyisiä lääkkeitä on verrattain vähän aikaa käytetty laihdutukseen ja asiaa siltä kannalta tutkittu. Omalla mutulla luulen että tämä tulee vaihtelemaan yksilöiden välillä pitkälti sen mukaan mikä se perimmäinen syy lihavuuteen on.

Oireen ja syyn erottaminen ei aina ole ihan yksinkertaista. Lihavalla ihmisellähän hormonitoiminta yleensä on ainakin jollain tasolla päin honkia. Kun laihtuu, voi hormonitoiminta tasapainottua mikä auttaa itsessäänkin pysymään laihempana. Lääkkeen avulla voi siis onnistua totuttamaan itsensä parempiin elintapoihin, laihtua ja saada kunnon kohoamaan joka antaa paremmat lähtökohdat painonhallintaan tulevaisuudessa koska voi mm. harrastaa sitä liikuntaa rikkomatta paikkoja. Raha on myös yllättävän vahva motivaattori monessa kohdassa, moni varmaan mielellään luopuu 100+ euroa maksavasta lääkityksestä jos se vaan suinkin on mahdollista

Joillain taas lihavuuden takana on se, että henkilön hormonitoiminta on aivan päin helvettiä, eikä se todennäköisesti oikene laihtuessa, silloin käytännössä kyse on loppuelämän hormonikorvaushoidosta.

 

[PCB]

Elämäntapamuutos ei edelleenkään vaikuta siihen venyneeseen vatsalaukkuun. Kuvitellaan että vaikka 150kg henkilö laihduttaa lääkkeillä itsensä 90kg painoiseksi ja saa tilanteen sekä painonsa stabiiliksi. Lääkkeet hillitsevät tässä vaiheessa nälkää. Mitä sitten kun lääkitys loppuu, vatsalaukkuhan ei merkittävästi kutistu vaikka henkilö laihduttaisikin. Eli onko henkilöllä jatkossakin kanttia hillitä ns. mielitekoja ja näläntunnetta koska tämähän hoidettiin aikaisemmin lääkkeillä?

Kyllä se lääkäreiden mukaan kutistuu, kun pitää annoskoot pienenä. Mutta parempiahan se on syödä lihavuuslääkettä loppuikänsä jos ei ilman pärjää. Kolesterolilääkityskin on usein loppuiän kestävä.

 

[Recycle]

Kyllä se lääkäreiden mukaan kutistuu, kun pitää annoskoot pienenä. Mutta parempiahan se on syödä lihavuuslääkettä loppuikänsä jos ei ilman pärjää. Kolesterolilääkityskin on usein loppuiän kestävä.

Boldasin olennaisen. Milloin on perusteltua tehdä ns. helppo ratkaisu eli pilleri kerran päivässä ja milloin henkilölle annetaan itse vastuu omista toimistaan? Mielestäni lähtökohta pitää kaikkien lääkkeiden kohdalla olla se, että niitä syödään niin vähän kuin mahdollista. Mm. nykyään on lähes normaalia syödä verenpainelääkkeitä vaikka siinäkin juurisyyt ovat useimmiten puhtaasti elintavoissa.