Lihavuusepidemia

[Erkki_erikeepperi]

Mulla alkoi tässä parin päivän vesipaasto. Syön aikaisintaan tiistai-iltana seuraavaksi (ei ole paras mahdollinen vuorokaudenaika, mutta mulla on nyt vähän oma tyyli).

Suosittelen muillekin. Paastoilla voi trendikkään pätkäpaaston lisäksi ihan "oikeastikin" eli useamman päivän putkeen, se kyllä onnistuu kun kroppansa siihen totuttaa.

Ylipainoa mulla ei ole (enkä anna tullakaan), mutta terveyssyistä kikkailen paastojen ja ruokavalion kanssa.

 

[MM-Kuu]

Se on kovin yksilökohtaista mikä toimii tai on helppoa. Riippuu myös siitä harrastaako liikuntaa ja jos harrastaa liikuntaa niin millaista liikuntaa harrastaa. Käykö töissä ja jos käy millaisessa työssä.

Mulle low carb on äärettömän paljon parempi kuin ketoosi dieettausmielessä. Oon mennyt ketollakin kuukausia yhteen kyytiin. Jollekin muulle toimii toisin. Moni bodari vetää ihan järjettömän kireään kuntoon itsensä hiilaridieetillä. Dieettihommissa joutuu menemään sillä mikä itselle toimii, ei ole yhtä ratkaisua joka toimii kaikille kaikissa tilanteissa.

Periaatteessa kaikkien pitäisi pystyä oikein toteutetussa ketossa rasva-sopeutumaan niin, ettei näläntunnetta tule. Mutta tartun tuohon liikuntaan koska se oli oleellinen asia tuossa sinun viestissä. Ketossa ei pysty liikkumaan samalla tavalla kuin normaalisti. Keho ei vaan pysty sieltä rasvasta loihtimaan nopeasti paljon energiaa lihaksille, se ei ole mahdollista. Esim. kävely ja rauhallinen pyöräily onnistuu kyllä, mutta juoksu ja painonnosto ei. Sen tuntee ketossa selkeästi, milloin "kierrosrajoitin" tulee vastaan ja alkaa puskemaan tuskan hikeä ja huonoa oloa.

 

[finWeazel]

Periaatteessa kaikkien pitäisi pystyä oikein toteutetussa ketossa rasva-sopeutumaan niin, ettei näläntunnetta tule. Mutta tartun tuohon liikuntaan koska se oli oleellinen asia tuossa sinun viestissä. Ketossa ei pysty liikkumaan samalla tavalla kuin normaalisti. Keho ei vaan pysty sieltä rasvasta loihtimaan nopeasti paljon energiaa lihaksille, se ei ole mahdollista. Esim. kävely ja rauhallinen pyöräily onnistuu kyllä, mutta juoksu ja painonnosto ei. Sen tuntee ketossa selkeästi, milloin "kierrosrajoitin" tulee vastaan ja alkaa puskemaan tuskan hikeä ja huonoa oloa.

Puntti olis aika fiksua tehdä dieetin aikana, että ei menetä turhaan lihaksia ja näivety pois. Mutta jokainen tietty tavallaan.

 

[MM-Kuu]

Puntti olis aika fiksua tehdä dieetin aikana, että pitää kiinni lihaksista. Mutta jokainen tietty tavallaan.

No itsekin kävin salilla, kyllähän sekin onnistuu, mutta ei sillä tahdilla kuin normaalisti, vaan erittäin rauhallisesti.

 

[miksu8]

Syyt: prosessoitu ruoka johon kylläisyysmekanismit ei toimi ja siemenöljyt.

 

[petepeluri]

Mitä toi tarkoittaa? Mä olen ollut suurin piirtein koko ikäni noissa BMI-lukemissa... Pahimmillaan kävi melkein 25:ssä, mutta se oli hyvin tilapäinen tilanne. Tosi vakaana on säilynyt tilanne kaikki nämä vuosikymmenet, joten selvästi olen jotain tehnyt oikein...

Oma bmi on ollut aina ~25. Johonkin 22 tuskin edes pääsisi ilman järjetöntä vaivannäköä.

 

[MM-Kuu]

Mulla alkoi tässä parin päivän vesipaasto. Syön aikaisintaan tiistai-iltana seuraavaksi (ei ole paras mahdollinen vuorokaudenaika, mutta mulla on nyt vähän oma tyyli).

Suosittelen muillekin. Paastoilla voi trendikkään pätkäpaaston lisäksi ihan "oikeastikin" eli useamman päivän putkeen, se kyllä onnistuu kun kroppansa siihen totuttaa.

Ylipainoa mulla ei ole (enkä anna tullakaan), mutta terveyssyistä kikkailen paastojen ja ruokavalion kanssa.

Paastohan johtaa ketoosiin, ja ketoosissa voi olla niin kauan kuin kehossa on rasvaa mistä ottaa energiaa. Joskus itse pidin 2 vuorokauden paastoja päästäkseni nopeammin ketoosiin, mutta nykyisin normiruokavaliolla olen todennut pätkäpaaston hyväksi.

 

[Erkki_erikeepperi]

Paastohan johtaa ketoosiin, ja ketoosissa voi olla niin kauan kuin kehossa on rasvaa mistä ottaa energiaa. Joskus itse pidin 2 vuorokauden paastoja päästäkseni nopeammin ketoosiin, mutta nykyisin normiruokavaliolla olen todennut pätkäpaaston hyväksi.

Päivien pituinen vesipaasto on tavallaan nopea tapa kotiuttaa niitä hyötyjä, joita voi ehkä muillakin tavoilla saavuttaa.

 

[MM-Kuu]

Hyvin pystyy liikkumaan kunhan odottelee sen ~kuukauden sopeutumisen. Jotku ottaa boostiksi pienen annoksen glukoosia ennen treeniä, en ole itse testannut paljoko vaikuttaa kun treenit kulkee jo niin hyvin.

Mulla ei kuukausi riitä, kuulemma joillakin vaatii sen 2-3 kk että pääsee jonnekin 80 % tehoihin normaalista. Itselleni asialla ei ollut merkitystä, liikuin silloin sillä teholla kuin pystyin ja that's it. Ei ollut mitään tarvetta pystyä normaaliin hiilaritehoon kun en töissäkään tarvitse voimia.

 

[Tonnin Seteli]

Tuo ensimmäinen osio on täyttä hölynpölyä.

Objektiivisesti tosi on täyttä hölynpölyä, koska se nyt on just niin.

Joku bmi22 olisi pelkkää itsensä kiusaamista.

En minäkään halua nähdä vaivaa moiseen eikä se olisi kovin helppoa elämäntavallani, mutta sehän on yksilöllistä. Joillakin se toteutuu ihan luonnostaan. Toiset taas ovat vuosikymmenestä toiseen kovasti tuota 25 pisteen raja-arvoa lihavampiakin vaikka hirveästi stressaavat ja jojoilevat. Riippuu siitä mihin on tottunut ja mihin kroppa on säätynyt. Perintötekijät ja lapsuus vaikuttavat paljon, mutta myöhemmät valinnat myös.

 

[Kaaaapo]

Ei kyllä mitkään kebusalaatit kuulu ruokavalioon, jos ketoosi on tavoitteena. Ketosilla salaattikn on sellainen ruoka, mitä pitää tarkkailla, ei siihen voi mitä tahansa laittaa. Salaattiin voi helposti päätyä 15-20g hiilareita ja enemmänkin. Siihen vielä päälle jotain marinoitua/prosessoitua lihaa niin ei tarvitse ketoosista haaveilla. Sitten pitäisi vielä syödä muutakin päivän aikana.

En myöskään suosittelisi mitään 1000 - 1200kcal ruokavaliota aikuiselle miehelle, enkä naisellekaan ikinä. Itse aloitin keton 4000 kcal:sta, ja siitä pikkuhiljaa pudottelin 3000kcal:iin. Ennen dieettiä söin 4500kcal/pv.
Tuollaisilla äärimmäisillä kalorivajeilla lopputuloksena on helposti se, että pudonnut paino on enimmäkseen lihaskudosta, ja dieetin loputtua se kadonnut lihaskudos korvataan rasvalla. Näin ollen lopputulos terveyden kannalta voi olla negatiivinenkin, vaikka puntarissa paino olisikin pienempi.

Ns. normaali-ihmiselle, joka ei tähtää johonkin bodaus- tai muuhun painoluokka-kilpailuun, en missään nimessä suosittelisi yli 1000kcal vajetta, en välttämättä edes yli 500kcal vajetta, ellei kyseessä ole joku superläski.

 

[Kaaaapo]

Mulla ei kuukausi riitä, kuulemma joillakin vaatii sen 2-3 kk että pääsee jonnekin 80 % tehoihin normaalista. Itselleni asialla ei ollut merkitystä, liikuin silloin sillä teholla kuin pystyin ja that's it. Ei ollut mitään tarvetta pystyä normaaliin hiilaritehoon kun en töissäkään tarvitse voimia.

Mulla ei salitulokset alle 10 toiston sarjoissa laskenut ollenkaan 9kk keton aikana. Lyhyemmissä sarjoissa, 2-4 toistoa, sain kehitystäkin aikaiseksi. Ja ketolla olin miinuskaloreilla jatkuvasti, 9kk aikana -24kg. Bodaustaustaa oli myös useita vuosia alla, ettei selity myöskään sillä, että olisin ollut aloittelija.
Kestävyystreeniä en tehnyt ollenkaan, joten en osaa sanoa vaikuttaako siihen.

 

[dropadrop]

Koronan aikana BMI nousi yli 25, jätin pois mehut / limut / sipsit ja karkit + pienensin vähän annoskokoa (en ahda itteä yhtä täyteen) ja nyt muutamassa kuukaudessa päässyt 23 alle. Tarkoitus olisi yrittää 22 asti jos näin onnistuu.

 

[Kaaaapo]

Tuo ensimmäinen osio on täyttä hölynpölyä.

Joku bmi22 olisi pelkkää itsensä kiusaamista.

Ei edes ole, vaan ihan faktaa vaikkakin ehkä vähän väritetysti osittain.

Ei se bmi22 ole yhtään sen enempää itsensä kiusaamista kuin mikään muukaan vakaa paino. Jos sulla on vaikka bmi27 ja pysyy vakaana, se pysyisi lähestulkoon samalla kalorimäärällä siellä 22:kin, kunhan ensin pudottaisit sinne.

Esim itselläni paino pysyi vakaana noin 110 kilossa 4500kcal:lla, ja kun pudotin 24 kiloa pois 86 kiloon, paino pysyi vakaana karvan verran alle 4000kcal:lla.
Tuo muutos ei vaatinut minulta muuta kuin vähentää vähän kaurapuuron määrää aamulla sekä riisin/pastan/perunan määrää lounaalta ja päivälliseltä.

Noilta kolmelta aterialta kun yhteensä vähentää 100g, niin se tekee jo noin 400kcal. Ei ole kovin kummoista kidutusta ja keskiverto suomalainen on minua pienempi ja vähemmän kuluttava, joten muutos ei ole edes noin suuri.

 

[jumla]

Ns. normaali-ihmiselle, joka ei tähtää johonkin bodaus- tai muuhun painoluokka-kilpailuun, en missään nimessä suosittelisi yli 1000kcal vajetta, en välttämättä edes yli 500kcal vajetta, ellei kyseessä ole joku superläski.

Tässä pitää ottaa huomioon, että edes vähän miinuskaloreilla olo ei tunnu kaikille läheskään samalta.

Selkeästi lihavilla inkretiinihormonien kuten GLP-1 ja GIP toiminta heikkenee ja vaikutus muuttuu joten miinuskaloreilla olo voi olla 40%+ rasvaprosentilla olevalla henkilöllä pidemmän päälle todella paljon haastavampaa verrattuna esim. 30% rasvaprosentin lähtötilanteessa olevaan henkilöön. Nuo hormonit vaikuttavat synergisesti ja voimakkaasti ruokahaluun aivoissa, kylläisyyden tunteeseen koko kehossa, insuliiniin ja sokeriaineenvaihduntaan. Tästä syystä ketoosi on kyllä hyvin käyttökelpoinen tila painon pudotuksessa sen varsin voimakkaasti ruokahalua vähentävän vaikutuksen takia varsinkin reilusti ylipainoisille.

Vähän kärjistetty esimerkki: "haluatko miljonääriksi (laihtua)?". Toisen lähtötilanne on 999 999 euroa ja toisen 0 euroa. Se mikä toiselle on samalla kalorivajeella helppoa kuin heinän teko, on toiselle äärimmäisen vaikeaa ja paljon itsekuria ja tahdonvoimaa vaativaa kun raastava nälkä, dopamiiniriippuvuus, masennus ja ahdistus kalvaa jonka tietää helpottavan edes hetkeksi korkeaenergiapitoisella (rasva ja sokeri) syömisellä.

Toisaalta pitää muistaa että painon pudotuksessa laihdutus on se helpoin osa. Varsinainen työ alkaa painonpudotuksen jälkeen koska varsinkin suuren painonpudotusmäärän jälkeen keho alkaa varastoida todella helposti rasvaa takaisin. Muistaakseni ajan kuluessa 95% lihoo laihdutuksen jälkeen takaisin lähelle entistä painoa tai yli. Joten monelle varsinkin jo alkujaan varsin lihavalle laihtuneelle se vaikein vaihe on painon hallinta laihtumisen jälkeen. Entisiin elämäntapoihin ei ole mitään asiaa jos haluaa säilyttää pudotetun painon. On tehtävä lopullinen elämäntapamuutos sekä fyysisesti että varsinkin henkisesti. Pitää tunnistaa esim. korkeaenergisestä ruoasta tuleva dopamiiniriippuvuus ja mielialoihin liittyvä syöminen josta on päästävä eroon. Taas jollekin 10kg ylipainoiselle joka on kilot pudottanut painon hallinta voi olla äärimmäisen helppoa, tyyliin kaljan jatkuva kittaaminen pois. 40%+ rasvoista tiputtaneelle painon hallinta todennäköisesti vaatii paljon enemmän tietoista kontrollia koko loppuelämän vaikka hyviin rutiineihin pääseminen tätä helpottaakin.

Varsinkin vaikeaa lihavuutta pidetään nykyään kroonisena sairautena, mutta vaikka sitä ei allekirjoittaisikaan, niin puuttuminen siihen ja tulosten pysyminen varsinkin sairaalloisen lihavuuden kohdalla kiistämättä ainakin lähenee sitä miten krooniseen sairauteen pitää suhtautua. Tämä olisi niiden hyvä muistaa jotka ylenkatsovat lihavia ja pitävät kaikkia heitä vain huonomman itsekurin omaavina kuin itsellään on. Riippuen lähtötason rasvaprosentista laihduttamisessa tai jo painon pitämisessä nykyisellään ollaan aivan eri vaikeustasoilla jo pelkästään inkretiinihormonien toimivuuden takia, vaikka oltaisiin samoilla suhteellisilla kulutuksilla. Ketoosilla sekä tulevilla inkretiinihormoneihin vaikuttavilla lääkkeillä voidaan varmasti kyllä tasoittaa peliä.

Nythän on tulossa todella mielenkiintoinen lääke nimeltä Tirzepadine/Mounjaro jossa annetaan ulkoisena pistoksena GLP-1 ja GIP inkretiinihormoneja. Tällä on saavutettu entisiin laihdutuslääkevalmisteisiin verrattuna varsin huimia tuloksia. Harmi vain että veikkaan että se tulee olemaan kallis, mutta luulisi tulevaisuudessa lääkevalmisteiden lisääntyessä hintojen halpenevan. Uskoisin että yksi suurimmista syistä miksi tämä lääke toimii on se, että tässä päästään lihavien kohdalla "samalle viivalle" laihempien kanssa, mitä tulee ruokahaluun ja kylläisyyden tunteeseen, joten pienemmällä kalorimäärällä tulee paljon helpommin toimeen.
"participants in the SURMOUNT-1 clinical trial on a 15mg dose of tirzepatide experienced an astonishing 22.5% reduction in body weight. "

https://diatribe.org/fda-accelerates-review-type-2-weight-loss-drug

Inkretiinihormoneihin voi vaikuttaa positiivisesti myös ruokavaliolla.
Vähähiilihydraattisella tai miinuskaloreilla ollessa ja miksei muutenkin kannattaa Googlata GLP-1:seen liittyen ainakin extraneitsytoliiviöljy ja avocado. Myös riittävä proteiini yhdessä kalsiumin kanssa (esim. raejuusto on hyvä) ja ravintokuidut lisää GLP-1:tä. Toki hiilarit myös lisää mutta IMO laihduttaessa riittävä proteiini, ravintokuidut ja hyvät rasvat ovat aika avainasemassa nälän kontrolloimisessa. Vähähiilarisella ollessa yksi itselle nälän suhteen äärimmäisen nopea ja toimiva lemppari on raejuusto johon sekoitan John Westin chilivalkosipuli tonnikalaa oliiviöljyssä ja ruokalusikallinen oliiviöljyä vielä lisää. Extraneitsytoliiviöljyn myös väitetään tutkimusten mukaan alentavan matala-asteista tulehdusta aivoissa jota ylimääräinen rasvakudos aiheuttaa koko kehoon. Noidankehänä matala-asteinen tulehdus aivoissa taas ilmeisesti vaikuttaa negatiivisesti painonhallintaan sekä kognitiivisiin prosesseihin.

Berberiini on mielenkiintoinen lisäravinne ns. DPP-4 estäjänä, estäen GLP-1:sen hajoamista ja vaikuttaa muutenkin positiivisesti sokeriaineenvaihduntaan. Berberiini kannattaa ottaa mustapippurilusikallisen kanssa ruokailun yhtedessä koska mustapippurin piperiini tehostaa berberiinin biosaatavuutta roimasti ja berberiini myös rajoittaa verensokerin nousua.

Itse olen erinäisistä syistä johtuen ex-sairaalloisen ylipainoinen toivon mukaan entinen jojoilija.

 

[petepeluri]

Objektiivisesti tosi on täyttä hölynpölyä, koska se nyt on just niin.

En minäkään halua nähdä vaivaa moiseen eikä se olisi kovin helppoa elämäntavallani, mutta sehän on yksilöllistä. Joillakin se toteutuu ihan luonnostaan. Toiset taas ovat vuosikymmenestä toiseen kovasti tuota 25 pisteen raja-arvoa lihavampiakin vaikka hirveästi stressaavat ja jojoilevat. Riippuu siitä mihin on tottunut ja mihin kroppa on säätynyt. Perintötekijät ja lapsuus vaikuttavat paljon, mutta myöhemmät valinnat myös.

Ei noista mikään ole omalle kohdalle osunut.

Tuota tarkoitin, bmi pysyy 25 paikkeilla ilman ihmeempiä pyristelyitä.

 

[petepeluri]

Ei edes ole, vaan ihan faktaa vaikkakin ehkä vähän väritetysti osittain.

Ei se bmi22 ole yhtään sen enempää itsensä kiusaamista kuin mikään muukaan vakaa paino. Jos sulla on vaikka bmi27 ja pysyy vakaana, se pysyisi lähestulkoon samalla kalorimäärällä siellä 22:kin, kunhan ensin pudottaisit sinne.

Esim itselläni paino pysyi vakaana noin 110 kilossa 4500kcal:lla, ja kun pudotin 24 kiloa pois 86 kiloon, paino pysyi vakaana karvan verran alle 4000kcal:lla.
Tuo muutos ei vaatinut minulta muuta kuin vähentää vähän kaurapuuron määrää aamulla sekä riisin/pastan/perunan määrää lounaalta ja päivälliseltä.

Noilta kolmelta aterialta kun yhteensä vähentää 100g, niin se tekee jo noin 400kcal. Ei ole kovin kummoista kidutusta ja keskiverto suomalainen on minua pienempi ja vähemmän kuluttava, joten muutos ei ole edes noin suuri.

Kyllä se on. Oma paino ei bmi 22:een tippuisi helposti. Terveyshyöty olisi marginaalinen kun ei kärsi vyötärölihavuudestakaan.

 

[potero]

Itse olen viime aikoina tottunut vähän verkkaisempaan ruokailurytmiin. Nykyään tulee usein syötyä oikeastaan vain aamupala, lounas/päivällinen ja iltapala. Virallinen suositus kai on, että pitäisi syödä 5 kertaa päivässä, mutta mielestäni tuokin on kyllä osittain ihan tottumiskysymys.

 

[Joku_242]

Kyllä se on. Oma paino ei bmi 22:een tippuisi helposti. Terveyshyöty olisi marginaalinen kun ei kärsi vyötärölihavuudestakaan.

Varmaan normaalipainon puolella ollessa ruumiinrakenne vaikuttaa todella paljon siihen, mikä on kullekin sopiva paino.

 

[MM-Kuu]

Ei kyllä mitkään kebusalaatit kuulu ruokavalioon, jos ketoosi on tavoitteena. Ketosilla salaattikn on sellainen ruoka, mitä pitää tarkkailla, ei siihen voi mitä tahansa laittaa. Salaattiin voi helposti päätyä 15-20g hiilareita ja enemmänkin. Siihen vielä päälle jotain marinoitua/prosessoitua lihaa niin ei tarvitse ketoosista haaveilla. Sitten pitäisi vielä syödä muutakin päivän aikana.

En myöskään suosittelisi mitään 1000 - 1200kcal ruokavaliota aikuiselle miehelle, enkä naisellekaan ikinä. Itse aloitin keton 4000 kcal:sta, ja siitä pikkuhiljaa pudottelin 3000kcal:iin. Ennen dieettiä söin 4500kcal/pv.
Tuollaisilla äärimmäisillä kalorivajeilla lopputuloksena on helposti se, että pudonnut paino on enimmäkseen lihaskudosta, ja dieetin loputtua se kadonnut lihaskudos korvataan rasvalla. Näin ollen lopputulos terveyden kannalta voi olla negatiivinenkin, vaikka puntarissa paino olisikin pienempi.

Ns. normaali-ihmiselle, joka ei tähtää johonkin bodaus- tai muuhun painoluokka-kilpailuun, en missään nimessä suosittelisi yli 1000kcal vajetta, en välttämättä edes yli 500kcal vajetta, ellei kyseessä ole joku superläski.

Minä kävin ennen ketoa, keton aikana ja keton jälkeen salilla säännöllisen epäsäännöllisesti. Vaikka paino tippui niin salitulokset eivät huonontuneet (keton aikana piti vain suorittaa rauhallisemmin). Nyt peilistä paistaa lihakset komeasti, ja omalla kohdalla piti kyllä täysin paikkaansa se tieto, että tiukassa ketossa elimistö ei juurikaan hyökkää lihasten kimppuun. Ehkä lopputulos on eri, jos ei liiku keton aikana tai ei ole kunnolla ketossa, tai syö liikaa proteiinia keton aikana.

Ainahan voi tehdä asiat väärin ja sitten valittaa että ei toimi. En suosittele ketoa yleensäkään kenellekään joka aikoo tehdä sen juosten kusten.

 

[Rapilysin]

Mikä sitten kenellekin toimii, mutta lähtökohtaisesti tuollainen ketoosidieetti on kuitenkin todella rajoittava, vaikka puolestapuhujat eivät ikinä haluakaan syödä esim. leipää tai perunoita. Sitten kuitenkin yritetään vääntää jotain kukkakaalipizzoja ja kesäkurpitsapastaa. Vähän sama kuin vegaanit yrittää keksiä pihvinkorviketta. Jos pitää pihveistä niin miksei sitten söisi ihan oikeita pihvejä.

En suosittelisi oikeastaan kenellekään dieettiä, jossa rajataan kokonaisia ruoka-aineryhmiä kielletyksi.

Tietysti on syytä rajata esim. berliininmunkkien määrää siten, että päivittäisessä energiansaannissa on tilaa vielä riittävästi kaikelle kunnollisellekin ruoalle, mutta ei ole mitään syytä kokonaan kieltää itseltään asioita joista pitää.

Sekasyöjänä on täysin mahdollista ja ehkä jopa todennäköisintä päästä hyvään kuntoon. Tästä esimerkkinä esim. lähes kaikki urheilijat. Tietysti jokainen voi omista lähtökohdistaan miettiä mikä on se "hyvä kunto", jota tavoitellaan. 100 kg ylipainoiselle hyvä kunto voi olla jo sitä, että onkin vain 50 kg ylipainoinen ja pystyy taas kävelemään työpaikalla kolmanteen kerrokseen, eikä menekään hissillä.

E: itseasiassa tuohon em. ultimaattumiin tuli mieleen yksi poikkeus. Jos sairastaa ahmimishäiriötä ja kokee jonkun ruoan olevan ns. triggeriruoka, niin sitten ei varmaan kannata siihen koskea. En ole varma onko tämmöisten triggereiden olemassaoloa vahvistettu mitenkään pitävästi, mutta ymmärtääkseni monet häiriöstä kärsivät kokevat heillä olevan tämmöisiä. Itsellä jossain määrin sama juttu sipsien kanssa, ei herätä pohjatonta ahmimista, mutta huomaan syöväni niitä enemmän kuin olin suunnitellut. Olen rajoittanut tästä syystä sipsien ostamista joko määrällisesti (pieni pussi) tai ajallisesti (kerran kuussa tms.), täyslakkoon ei ole tarvinnut ainakaan vielä ryhtyä.

 

[MM-Kuu]

Mikä sitten kenellekin toimii, mutta lähtökohtaisesti tuollainen ketoosidieetti on kuitenkin todella rajoittava, vaikka puolestapuhujat eivät ikinä haluakaan syödä esim. leipää tai perunoita. Sitten kuitenkin yritetään vääntää jotain kukkakaalipizzoja ja kesäkurpitsapastaa. Vähän sama kuin vegaanit yrittää keksiä pihvinkorviketta. Jos pitää pihveistä niin miksei sitten söisi ihan oikeita pihvejä.

En suosittelisi oikeastaan kenellekään dieettiä, jossa rajataan kokonaisia ruoka-aineryhmiä kielletyksi.

Rajoittavahan se on. Mikä sitten rajoittaa enemmän, nopea laihtuminen ketolla vaikka vuodessa, vai sama laihtuminen hitaasti viidessä vuodessa.

 

[Rapilysin]

Rajoittavahan se on. Mikä sitten rajoittaa enemmän, nopea laihtuminen ketolla vaikka vuodessa, vai sama laihtuminen hitaasti viidessä vuodessa.

Tähän tietysti sisältyy vaatimus, että vuoden jälkeen on vähintäänkin joku suunnitelma millä paino pysyy pois. On se varmasti mahdollista ja tietysti nopeat tulokset aina motivoi erityisesti aloitusvaiheessa.

Toisaalta jos aloittaa heti sen ns. loppuelämän kestävän ratkaisun niin tarvitsee adaptoitua vain kerran uuteen ruokavalioon. Ja ehkä helpompi se sopeutuminen, kun voi heti miettiä et onko nämä muutokset sellaisia mitä teen aina.

Ketodieetti varmaan hyvä väliaikaisena ratkaisuna esim. painoluokkaurheilijalle tai kehonrakentajalle, koska kisapäivänä jana päättyy ja sitten alkaa taas "normaali" elämä, mitä se kenellekin tarkoittaa, eikä tulosten ole edes tarkoitus olla pysyviä. Lihavuusepidemia-aiheen alla se ei ehkä sitten oikein johda mihinkään isossa mittakaavassa, kun kuitenkin ongelmat on aika monisyisiä.

Enpä toki itsekään täydellinen ole tässä asiassa. Mun pitää diettaa säännöllisen epäsäännöllisesti, koska intuitiivesti syödessäni kerään massaa n. 0,5-1 kg / kk. Käytännössä se tarkoittaa omalla kohdalla, että lihon muutaman kuukauden, sitten lasken kaloreita x viikkoa, paino putoaa tavoitteeseen ja sitte uusi kierros käynnistyy. Toisaalta tapa on ihan toimiva niin kauan kun tulee harrastettua punttia, koska siinä on nyt löyhähkö bulkki-dieetti-systeemi ja se tuntuu toimivan ihan hyvin. Mutta mieluummin kyllä omaisin geenit ja rutiinit, joilla voisin vaan yksinkertaisesti syödä sen verran kun on nälkä ja paino pysyisi ajasta ikuisuuteen samana.

 

[Rokkijani]

Itse olisin varmaan kohtuu pyöreä, jos olisi geenit lihavuuteen taipuvaiset. Jumaliste millä voimalla tulee välillä sokerihimot. Viime perjantaina litra jäätelöä ja lauantaina toinen sekä siihen kyytipojaksi kokonainen suklaalevy. Välillä olen pitkäänkin ilman sitten.

Olen vegetaristi ja joskus joku lihansyöjä minun kanssa ollessa on tuntenut jotain hassua huonoa omaatuntoa, että pitäisi itsekin vähentää lihaa ja syödä terveellisesti. Siihen on kyllä voinut todeta, että ole rauhassa minun kanssa, kun edessäsi ei kyllä ole mikään terveysintoilija.

Muuten syön itse kyllä aika hyvin. Herkuille äärimmäisen perso. Jäntevä 181/68 olen.

 

[Pisara]

En tiedä onko tämä jo ollut täällä.

Height Weight Chart - Body Size Photo Gallery

Photos of Women's and Men's Bodies at nearly every combination of Height and Weight

height-weight-chart.com

Tuon perusteella tuo 165/50 18 bmi näyttää kyllä hyvältä eikä yhtään laihalta.

 

[MM-Kuu]

Tähän tietysti sisältyy vaatimus, että vuoden jälkeen on vähintäänkin joku suunnitelma millä paino pysyy pois. On se varmasti mahdollista ja tietysti nopeat tulokset aina motivoi erityisesti aloitusvaiheessa.

Toisaalta jos aloittaa heti sen ns. loppuelämän kestävän ratkaisun niin tarvitsee adaptoitua vain kerran uuteen ruokavalioon. Ja ehkä helpompi se sopeutuminen, kun voi heti miettiä et onko nämä muutokset sellaisia mitä teen aina.

Ketodieetti varmaan hyvä väliaikaisena ratkaisuna esim. painoluokkaurheilijalle tai kehonrakentajalle, koska kisapäivänä jana päättyy ja sitten alkaa taas "normaali" elämä, mitä se kenellekin tarkoittaa, eikä tulosten ole edes tarkoitus olla pysyviä. Lihavuusepidemia-aiheen alla se ei ehkä sitten oikein johda mihinkään isossa mittakaavassa, kun kuitenkin ongelmat on aika monisyisiä.

Enpä toki itsekään täydellinen ole tässä asiassa. Mun pitää diettaa säännöllisen epäsäännöllisesti, koska intuitiivesti syödessäni kerään massaa n. 0,5-1 kg / kk. Käytännössä se tarkoittaa omalla kohdalla, että lihon muutaman kuukauden, sitten lasken kaloreita x viikkoa, paino putoaa tavoitteeseen ja sitte uusi kierros käynnistyy. Toisaalta tapa on ihan toimiva niin kauan kun tulee harrastettua punttia, koska siinä on nyt löyhähkö bulkki-dieetti-systeemi ja se tuntuu toimivan ihan hyvin. Mutta mieluummin kyllä omaisin geenit ja rutiinit, joilla voisin vaan yksinkertaisesti syödä sen verran kun on nälkä ja paino pysyisi ajasta ikuisuuteen samana.

Ongelmahan tässä lihavuusepidemiassa on se, että suurimmalla osalla ihmisistä on ylipainoa, ja siitä johtuen kehon insuliinivasteet ja hormonitoiminta sekaisin kuin seinäkello. Jatkuvasti tekee mieli syödä liikaa. Sekaisin suolaista ja makeaa, insuliinit hyppii ja keho huutaa nälkää vaikka koskaan ei ole todellista nälkätilaa. Kaupan hyllyt oikein houkuttelee astumaan paskaruoan ansaan, ja syöntitavat periytyy vanhemmilta lapsille.

Ihan omasta kokemuksesta tiedän, että lihava ei kuopastaan pääse pois, jos ei saa jotenkin palautettua insuliini- ja muuta hormonitoimintaa normaaliksi. Alla muutama skenaario.

1) Nopea laihdutus sekaruokavaliolla -> järkyttävä näläntunne jatkuvasti, keho repii ravintoa mieluiten kaikesta muusta paitsi rasvasta, lihakset kuihtuu, ruoanhimo on ennallaan, ei onnistu juuri kenelläkään muutamaa päivää tai viikkoa pidempään. Hormonitoiminta ei ehdi korjaantua.
2) Liikunnan runsas lisääminen nopeasti -> sekaisin olevaa kehoa rasitetaan entistä enemmän, jälleen jatkuva näläntunne ja keho ei osaa hyödyntää rasvaa tehokkaasti. Ei juuri eroa kohta 1.
3) Ruokavalion hidas muuttaminen oikeaan suuntaan pienellä kalorivajeella -> periaatteessa hyvä tyyli, hormonitoiminta alkaa hitaasti korjaantua jos ei ole välissä mitään sokerilla mässäilypäiviä. Ongelma on vieläkin se, että näläntunne ja ahmimisen tarve on jatkuva, eikä hormonitoiminta korjaannu läskillä nopeasti. Tätä pitää pystyä tekemään monta kuukautta, että alkaa edes vähän pääsemään tukevammalle maaperälle. Monella loppuu into kesken ennen kuin korjaantuminen on alkanut tapahtua. Yksi mässäilypäivä väliin niin taas insuliinit heittää häränpyllyä monen vuorokauden ajan, ainoa korjaus on huutavasta ruoanhimosta huolimatta olla syömättä lisää, tai muuten alkaa epäonnistumisen kierre.
4) Paasto / ketoosi -> ensimmäiset päivät, tai jopa viikot tuskaa, suuri mahdollisuus tehdä virheitä ja luulla olevansa ketoosissa olematta kuitenkaan. Jos ketoosiin siirtyminen onnistuu, niin näläntunne häviää ja nopeat tulokset luovat motivaatiota. Hormonitoiminta korjaantuu nopeasti. Onnistunut keto luo positiivisen kierteen joka on läskillekin suhteellisen helppo pitää yllä. Pitkässä ketossa on joitain terveysriskejä, en suosittelisi elämäntavaksi eikä se monella onnistuisikaan.
5) Jotain muuta, mitä?

Hitailla muutoksilla olisi helpompi saavuttaa tuloksia, jos meidän ympäristö ei olisi niin s**tanan sairas kuin se on. Jos hormonit huutaa jatkuvasti lisää herkkuja, niin vaatii todella todella suurta selkärankaa "kituuttaa" kuukausikaupalla, kun joka kauppareissulla ja television avauksella sulla työnnetään kurkusta alas jäätelöä, karkkia, limuja, prosessoitua paskaa. Normaalipainoinen ei välttämättä ymmärrä, miten vaikeaa on herkuista kieltäytyä jos on hormonit sekaisin ja negatiivisia ärsykkeitä ympäristö täynnä.


EDIT: Lihavuusepidemian hillitsemiseksi suunniteltu herkkuvero on mun mielestä huono ajatus. Tuskin useimmilla köyhilläkään on rahasta homma kiinni, karkit kuitenkin maksaa lopulta vähemmän kuin kasvisosastolla käynti. Mun mielestä limu / karkkiosasto pitäisi saada piiloon vähän tupakan tyyliin. Läskille voi olla viimeinen niitti se kun yrittää kävellä kassalle karkkihyllyjen läpi, ja siinä kohtaa sitä alkaa aina itselleen keksimään syitä miksi taas tälläkin kertaa on ihan ok napata tuosta tuo pikku pussi mukaan... Ja yksi patukka tuosta... Ja vielä voi ottaa toisenkin koska onhan se patukka aika pieni...

Ei taida olla montaa kauppaa, joissa ei olisi kassan lähistöä vuorattu karkeilla. Miettikääpä, onko tämä vain sattumaa, vai onko kyse siitä että kauppa saa helposti lisää myyntiä, koska tuotesijoittelu toimii.

 

[Gespard]

Itsellänikin on keskivartalolihavuutta vähän, vaikka bmi on 23. Ja liikuntaa tulee viikossa yli 10 tuntia. Juurikin yllämainitusta roskaruokakoukusta johtuva. No ne olen lopettanut puolisen vuotta sitten, mutta eihän ne pari ylimääräistä kiloa noinvain häviä siitä vyötäröltä. Tällä hetkellä vähän liikaakin liikuntaa, ja syöminen on se vaikein juttu todellakin. Melkein pitäisi joku vaaka olla käytössä että söisi sopivan määrän. Jatkuva nälkä liikunnan johdosta ainakin on.

 

[Leatherman]

Itse olen viime aikoina tottunut vähän verkkaisempaan ruokailurytmiin. Nykyään tulee usein syötyä oikeastaan vain aamupala, lounas/päivällinen ja iltapala. Virallinen suositus kai on, että pitäisi syödä 5 kertaa päivässä, mutta mielestäni tuokin on kyllä osittain ihan tottumiskysymys.

Itse elelin vuosia niin että söin vain kerran päivässä. Ei terveydellisistä syistä vaan sillä että sillä säästi todella paljon rahaa koska työpaikalta saa lounassetelin ja helsinki on täynnä buffetpaikkoja. Yleensä söin noin ~2kg, ja olen omasta mielestäni normaalipainoinen, ~75kg ja 170cm ja jonkin verran lihasta löytyy. Mutta sen jälkeen kun lähdin ulkomaille töihin, olen syönyt 2 kertaa päivässä, lounaan ja iltapalan, lähinnä sen takia että täällä ulkomailla ei ole buffetteja pahemmin joten syön lounaaksi ~1kg ja sitten illalla ~1kg.

Ainakin oma keho pystyy hyvin olemaan sen 24h syömättä, ei tule mitään heikotuksen yms tunnetta.

 

[MM-Kuu]

Mikä terveysriski? Ketoosia tulisi suositella kaikkien laihdutuskeinoksi

En muista ulkoa, koska en harrasta ketoa elämäntyylinä, se oli vain laihdutuksen työkalu. Olikohan että voi paskoa munuaiset. Siis vuosien tai vuosikymmenten keto. Jos vain laihduttaa ketolla niin mikään niistä riskeistä ei ollut relevantti käytännössä useimmille. Mutta jos alkaa vuosia ketoilemaan niin on syytä asia selvittää eikä vain sokkona koska io-tekissä joku sanoi että ei ole riskejä.

 

[Rapilysin]

Tämä tyyli on varmaan huonoin mahdollinen, oikein maksimoi nälkää ja kurjaa oloa, mistä syystä se epäonnistuukin lähes aina.

Kovin syvälle konkretiaan tuo artikkeli ei sukella, mutta en mä nyt oikein pääse kärryille miten monipuolinen ja säännöllinen syöminen, painonhallintaa tukeva liikunta ja realistiset tavoitteet maksimoi kurjuuden

Sivuilta löytyvän linkin takaa löytyy toki tutkimusnäyttöön perustuva hoitosuositus, joka on ihan asiallisen oloinen. Lyhyesti energiavaje ja liikunta. Siinähän se "salaisuus" on.

 

[MM-Kuu]

Kovin syvälle konkretiaan tuo artikkeli ei sukella, mutta en mä nyt oikein pääse kärryille miten monipuolinen ja säännöllinen syöminen, painonhallintaa tukeva liikunta ja realistiset tavoitteet maksimoi kurjuuden

Sivuilta löytyvän linkin takaa löytyy toki tutkimusnäyttöön perustuva hoitosuositus, joka on ihan asiallisen oloinen. Lyhyesti energiavaje ja liikunta. Siinähän se "salaisuus" on.

Tuo ohje on lähinnä tarkoitettu kertomaan, miten normaalipainoinen pysyy normaalipainoisena. Lihavan elimistö on niin sekaisin, että tämmöiset "syö vähän vähemmän" ohjeet ei toimi, koska selkäranka katkeaa ennen kuin riippuvuus on hoidettu kuntoon.

 

[jumla]

Vaikea lihavuus tulisi määritellä psyykkiseksi sairaudeksi ja hoitaa riippuvuutena (hurja voisi sanoa päihdeongelmana ja määritellä ruoan päihteeksi kyseiselle henkilölle), alkoholia ja ruokaa liikaa käyttäneenä en näe niissä himoissa mitään eroa. Osalle hiilihydraatit on erittäin koukuttavia, siksi tuo ylemmäs linkkaamani ohje laihdutukseen onkin naurettava, vähän kuin hoitaisi alkoholismia sanomalla "juo pari olutta vähemmän päivässä".

Olen samaa mieltä että vaikeassa/sairaalloisessa lihavuudessa psyykkinen osa on hyvin merkittävä, mutta sehän ei monelle riitä! Tuosta Tirzepatide ikretiinihormilääkkeen sokkotutkimusten ennen näkemättömistä laihdutustuloksistakin näkee että lisänä on myös täysin kiistämättömät fyysiset syyt: inkretiinihormonit joilla on valtava vaikutus ruokahaluun, kylläisyyden tunteeseen ja sokeri/rasva -aineenvaihduntaan eivät enää toimi samalla tavalla kun kehossa on paljon rasvakudosta ja niitä tarvitaan huomattavasti lisää jotta tilannetta saadaan normalisoiduksi. Psyykkinen hoito auttaa ja on monille tarpeellinen mutta monille se ei ole vielä läheskään riittävä yksistään.

Toinen hyvä vaihtoehto on tosiaan keto jolla on suuri nälkää estävä vaikutus ja varsinkin jos sitä pystyy pitämään muutamia kuukausia yllä keho rasva-adaptoituu jolloin usein tulee tilanne että syöminen ei ole edes mielessä suurimman osan ajasta joka on psyykkisesti hyvin vapauttavaa, mutta monille se tuntuu liian hankalalta toteuttaa.

 

[Rapilysin]

Lisäksi on luotu mielikuva ettei ilman liikuntaa voi laihtua, joten ylipainoinen käy vastentahtoisesti 30 minuutin lenkillä (joka ei kuluta lähes yhtään energiaa)

100 kg mies kuluttaa kilometrillä noin 100 kcal. Puolessa tunnissa 3 km l. 300 kcal. Tämä vaikka 4 x viikko ja vuoden ympäri niin kului n. 62000 kcal ja sehän olisi rasvakudoksena noin 9 kg edestä. Eli voi laihtua ja laihtuukin, muttei päivässä tai viikossa.

Vaikka minulla on rautainen itsekuri en pystyisi noin laihduttamaan ja nyt kun muistelen niin en tiedä yhtään tuttua henkilöä joka olisi noilla ohjeilla onnistunut.

Itsellä toimi ihan hyvin. Taitaa olla nyt neljä vuotta myös pysynyt pois. Liikuntakin jäänyt elämään. ~25 kg lähtenyt painoa ja rasvaa varmaan enemmänkin. Toki kokeilin kaikki ketoosit ja vlcd:t ja muut hippeilyt ennen kuin tein oikein. Laihtuihan niillä hyvin ja "kuurin" jälkeen lihoi ihan komiasti myös.

rasvatonta kanaa ja banaania parin tunnin välein

....? Miksi joku söisi noin, ellei ole täysin idiootti keittiössä?

Aamupala: Vaikka 2 munaa, paahtoleipä kinkulla ja juustolla = ~400 kcal ja 25 g proteiinia
Lounas: Kanasalaatti jossa 200 g filettä ja kastiketta, patonkia vähän kaveriksi = ~500 kcal ja 40 g proteiinia
Välipala: Proteiinipirtelö / kreikkalaista jogurttia / rahkaa / mistä nyt tykkää = ~200 kcal ja 20 g proteiinia
Päivällinen: Makaronilaatikkoa 300 g salaatilla ja purkki raipea = ~500 kcal ja 50 g proteiinia
Iltapala: Pari leipää kinkulla ja juustolla, jtn kasviksia = ~400 kcal ja 25 g proteiinia

Yhteensä 2000 kcal ja 160 g proteiinia. Määrät toki hatusta ja halutessa tarkat arvot tarkastaa sitten. Nämä nyt minuutissa tulee mieleen. Jos ei tykkää näistä niin kokkaa sitten jotain muuta. Ts. voi syödä ihan tavallista ruokaa monta kertaa päivässä niin helppohan tuollaiseen on sitoutua.

Olen kyllä nähnyt netissä noita kavereita kun preppaa viikoksi parsakaalia, kanaa ja riisiä tupperwarekippoihin ja syö saman 6 x vrk, mutta eihän se mitään järkevää saati pakollista sentään ole.

 

[jumla]

100 kg mies kuluttaa kilometrillä noin 100 kcal. Puolessa tunnissa 3 km l. 300 kcal. Tämä vaikka 4 x viikko ja vuoden ympäri niin kului n. 62000 kcal ja sehän olisi rasvakudoksena noin 9 kg edestä. Eli voi laihtua ja laihtuukin, muttei päivässä tai viikossa.

Tämähän toimisi helposti jos ruokahalu ei vastaavasti lisääntyisi liikunnan myötä. Siihen kun lisätään sitten vielä nuo selkeästi lihavien inkretiinihormonien puutteellisen toiminnan niin avot, ei se olekkaan niin yksinkertaista.

 

[The Grenadier]

Niin ja onhan se donitsi helpompi jättää syömättä kuin kuluttaa se lenkillä.

 

[jumla]

Olen sitä mieltä että laihduttaminen on aivan "eri peli" riippuen lähtötilanteesta juurikin inkretiinihormonitoiminnan eroista johtuen. Ja tätähän ei välttämättä vielä 10-20kg ylipainoinen edes ymmärrä antaessaan "hyviä neuvoja" laihduttuaan, tyyliin "lähde lenkille", "syö vähemmän/kevyemmin/säännöllisemmin - helppoa", jos hormonitoiminta on ollut vielä jotenkin kunnossa, ja siksi asiaa pitäisikin lähestyä eri tavoin riippuen lähtötilanteesta.

Nuo voivat olla ihan ok neuvoja, jos keho toimii joten kuten normaalisti hormonaalisesti. Sitten kun rasvaa on kymmeniä kiloja ylimääräistä, sokeri/rasva -aineenvaihdunta ja inkretiinihormonitoiminta aivan pielessä, niin ollaankin heti paljon vaikeammassa lähtötilanteessa. Esim. tuollaisessa säännöllisessä lasketussa ateriarytmissä/määrässsä pysyminen pidemmällä aikavälillä on hyvin todennäköisesti todella paljon helpompaa niille joilla kehon sokeri/rasva -aineenvaihdunta ja hormonaaliset tekijät vielä jotenkin toimii normaalisti. Sitten ihmetellään miksi kaikki eivät vain tee näin ja laihdu pysyvästi.

Tähän kun vielä lisätään vaikeasti ylipainoisen todennäköinen dopamiiniriippuvuus korkeaenergisestä ruosta ja mielialasyöminen, niin joku saattaa ymmärtää että laihdutus ei ole yhtä helppoa kaikille. Jopa 'eri peli' riippuen lähtötilanteesta, ja tämä pitäisi ottaa huomioon eikä varsinkaan pelkästään arvostella lihavia esim. huonosta itsekurista.

 

[Rapilysin]

Olen sitä mieltä että laihduttaminen on aivan "eri peli" riippuen lähtötilanteesta juurikin inkretiinihormonitoiminnan eroista johtuen. Ja tätähän ei välttämättä vielä 10-20kg ylipainoinen edes ymmärrä antaessaan "hyviä neuvoja" laihduttuaan, tyyliin "lähde lenkille", "syö vähemmän/kevyemmin/säännöllisemmin - helppoa", jos hormonitoiminta on ollut vielä jotenkin kunnossa, ja siksi asiaa pitäisikin lähestyä eri tavoin riippuen lähtötilanteesta.

Nuo voivat olla ihan ok neuvoja, jos keho toimii joten kuten normaalisti hormonaalisesti. Sitten kun rasvaa on kymmeniä kiloja ylimääräistä, sokeri/rasva -aineenvaihdunta ja inkretiinihormonitoiminta aivan pielessä, niin ollaankin heti paljon vaikeammassa lähtötilanteessa. Esim. tuollaisessa säännöllisessä lasketussa ateriarytmissä/määrässsä pysyminen pidemmällä aikavälillä on hyvin todennäköisesti todella paljon helpompaa niille joilla kehon sokeri/rasva -aineenvaihdunta ja hormonaaliset tekijät vielä jotenkin toimii normaalisti. Sitten ihmetellään miksi kaikki eivät vain tee näin ja laihdu pysyvästi.

Tähän kun vielä lisätään vaikeasti ylipainoisen todennäköinen dopamiiniriippuvuus korkeaenergisestä ruosta ja mielialasyöminen, niin joku saattaa ymmärtää että laihdutus ei ole yhtä helppoa kaikille.

Kyllä minä tuon ymmärrän, että erilaisia tilanteita on ihmisillä. Ja senkin ymmärrän, että kaikkia ei välttämättä edes kiinnosta olla terveitä. Liikunnan lisääminen ja syömisen vähentäminen on kuitenkin jokaiselle ylipainoiselle se oikea ensisijainen ratkaisu, jos haluaa painoa pudottaa.

Lähtötilanne määrittää vain sen seuraavan askeleen. Jos on 100 kg ylipainoa, niin ehkä jättää illalla vaikka sen toisen tai kolmannen suklaalevyn syömättä. Ja liikunta voi olla sitä, että jättää auton vähän kauempaan ruutuun kun menee kauppaan. Toisessa ääripäässä lisätään se neljäs kahden tunnin aerobinen viikkoon ja lasketaan jotain riisikakkujen tai porkkanoiden kaloreita. Sitten on paljon meitä, jotka on tuossa välimaastossa.

Tietysti jos joku 200-kiloinen löytää onnen ja fitnessminänsä ketoosidieetistä tai nutrileteistä ja se hänelle toimii niin mikä minä olen sanomaan ettei niin saa tehdä. Se nyt vaan pääsääntöisesti tuppaa olemaan karua menoa alas ja vielä karumpaa takaisin ylöspäin.

Ja on tietysti ikävää, että niillä sairaalloisen lihavilla ei hormonit toimi samalla tavalla kuin laihemmilla, mutta niillä on mentävä mitä on.

 

[potero]

Aika rajoittavalta tuollainen ketoilu kyllä kuulostaa, jos ei tosiaan saa syödä käytännössä ollenkaan hiilareita. Voi aika lailla unohtaa esim. lounasruokalat, muiden kanssa syömisen, juhlaruuat, ylipäätään muiden tarjoaman ruuan jne., kun melkein kaikkiin ns. "normaaleihin" ruokiin/aterioihin kuitenkin sisältyy myös niitä hiilareita.

Varmasti oikein toteutettuna nopea keino saada painoa pois, mutta kyllä tuollaisen jatkaminen pitkiä aikoja putkeen täytyy vaatia aika rautaista kurinalaisuutta. Aika tarkkaan saa suunnitella kaikki syömiset.

 

[Tonnin Seteli]

Aika rajoittavalta tuollainen ketoilu kyllä kuulostaa, jos ei tosiaan saa syödä käytännössä ollenkaan hiilareita. Voi aika lailla unohtaa esim. lounasruokalat, muiden kanssa syömisen, juhlaruuat, ylipäätään muiden tarjoaman ruuan jne., kun melkein kaikkiin ns. "normaaleihin" ruokiin/aterioihin kuitenkin sisältyy myös niitä hiilareita.

Varmasti oikein toteutettuna nopea keino saada painoa pois, mutta kyllä tuollaisen jatkaminen pitkiä aikoja putkeen täytyy vaatia aika rautaista kurinalaisuutta. Aika tarkkaan saa suunnitella kaikki syömiset.

Erittäin rajoittavaa kyllä. Mutta tuossa kurinalaisuudessa ja itsekurissa on nimenomaan se ero kaikenlaisiin nutriletteihin ja kaalisoppapaastoihin - on edes se mahdollisuus, että rajoittava ja raju dieetti ei aiheuta sitä kovaa fyysistä ja henkistä tuskaa, minkä ne muuten aina aiheuttavat. Muita tämän edun tarjoavia ratkaisuja ei oikein ole olemassa, jos lasketaan pois kovat huumeet.

 

[potero]

Erittäin rajoittavaa kyllä. Mutta tuossa kurinalaisuudessa ja itsekurissa on nimenomaan se ero kaikenlaisiin nutriletteihin ja kaalisoppapaastoihin - on edes se mahdollisuus, että rajoittava ja raju dieetti ei aiheuta sitä kovaa fyysistä ja henkistä tuskaa, minkä ne muuten aina aiheuttavat. Muita tämän edun tarjoavia ratkaisuja ei oikein ole olemassa, jos lasketaan pois kovat huumeet.

Jep. Jos tavoitteena on saada painoa pois nopeasti, niin kyllä tuollainen on varmaan toimivampi ratkaisu kuin jollain "normaaleilla" ruuilla älyttömällä kalorivajeella kituuttaminen. Harvalla tuo varmaan kuitenkaan sopii muuksi kuin väliaikaiseksi laihdutuskeinoksi.

 

[lunkwill]

Jep. Jos tavoitteena on saada painoa pois nopeasti, niin kyllä tuollainen on varmaan toimivampi ratkaisu kuin jollain "normaaleilla" ruuilla älyttömällä kalorivajeella kituuttaminen. Harvalla tuo varmaan kuitenkaan sopii muuksi kuin väliaikaiseksi laihdutuskeinoksi.

Ketossa kannattaa tajuta se, että se on vain yksi karppauksen muodoista, mutta markkinoitu vain ketodieettinä, koska karppaus terminä ryvettyi männävuosien terveysväännöissä.
Toki jotkut kait ketoilee nutrileteillä, mutta mielestäni se on jo enemmän kitudieetti kuin keto...

 

[jumla]

Liikunnan lisääminen ja syömisen vähentäminen on kuitenkin jokaiselle ylipainoiselle se oikea ensisijainen ratkaisu, jos haluaa painoa pudottaa.

Tuota on nyt se vähintään 3-vuosikymmentä hoettu ja mitenkä on toiminut väestötasolla? Tuollaiset yksinkertaiset toteamukset ovat aivan yhtä tyhjän kanssa ja mielestäni vaikeasta lihavuudesta ylöspäin jo aivan vääriä.

Voin kokemuksesta kertoa miten tuo tyypillisesti menee.
Aloitat siis kuntoilun laihdutusmielessä samalla ollen miinuskaloreilla. Tuota jaksaa vaikeasti lihava normaali-ihminen ehkä sen pari kuukautta kesäaikaan, suuremmalla itsekurilla ehkä muutaman kuukauden lisää, kunnes keho on niin loppuun rasitettu että motivaatio liikuntaan romahtaa täysin, samalla syömisen kontrollointi pettää eikä enää millään normaalilla tahdonvoimalla jaksa.

Minun mielestäni tärkein asia vaikeasti lihavalla on keskittyä ensin pelkästään ruokaan, ja saada siihen rutiini. Syömisen vähentämisen sijasta pitää keskittyä syömisen laatuun ja koittaa löytää sellainen pitkäaikainen rutiini jolla miinuskalorisyömistä pystyy pitämään yllä hyvällä rutiinilla pitkiä aikoja, ja alhaisempaa kalorimäärää loppuelämän. Tämä on sitä vaikeampaa mitä enemmän hormonitoiminta on sekaisin liiasta rasvakudoksesta johtuen ja erilaiset henkinen hyvinvoinnin ongelmat epätasapainossa. Liikunta pitäisi olla varsinkin alkuksi, vähintään se puolivuotta, pelkästään psyykkiseen virkistymiseen tähtäävää, ei laihdutuskeino. Esim. vain kävelylenkit.
Sitten joskus vähintään puolen vuoden jälkeen jos on pystynyt saavuttamaan ruokarutiinin jota pystyy noudattamaan, voi pikkuhiljaa jos näkee tarpeelliseksi, lisätä kuntoilua kehon koostumukseen ja henkiseen hyvinvointiin keskittyen (ei edelleenkään ensisijaisesti laihdutuskeinona) sillä periaatteella että sitä pystyy ylläpitämään ideaalisti vanhuuteen asti, tässäkin huomioda se että lisääntynyt liikunta tulee lisäämään ruokahalua.

Siltikin tämä on huomattavan lihavalle yleensä kaikkea muuta kuin helppoa, eikä yksinkertaiset toteamukset jostain "syö vähemmän, liiku enemmän" auta sitten sen yhtikäs mitään. Se pitäisi tässä vaiheessa olla jo kaikille selvää. Ainakin asiantuntijoille se on.

 

[potero]

En nyt tiedä rajoittaako niin paljoa, aika usein se hiilarilisuke on erikseen ja jättää sitten vain sen ottamatta. Nykyään aika harvassa ravintolatkin mistä ei saisi jotain ketoon sopivaa. Nyt kun pohdin niin tämähän ruokavalio rajoittaa syömisiä paljon vähemmän kuin veganismi, sitä ei kuitenkaan näytetä pidettävän rajoittavana.

Lähinnä siis mietin, että kun tuossa vähän aiemmin ketjussa sanottiin että esim. kebabsalaatti on huono ketoruoka, niin kyllä ne hiilarit saa todellakin olla aika minimissä jos jollain salaattikastikkeellakin tms. voi jo mennä yli. Varmasti mahdollista elää normaalia elämää, mutta kyllä tuossa saa olla jo aika tarkkana.

Vähän vastaava ongelma kyllä taitaa olla kaikissa tällaisissa "erikoisruokavalioissa", esim. juurikin vegaaniudessa.

 

[Tonnin Seteli]

Yksi poistaa pari kahvipullaa ruokavaliosta ja ongelma on korjattu, toinen on stressisyöjä ja ahmii kauheita annoksia, silloin tilanne on vaikeampi.

Joo, syömisongelmiahan on todella monenlaisia. Voi olla jopa niin, että syömisten kanssa ei ole mitään ongelmaa ja ihminen pystyisi vaikka noudattamaan jotain todella perverssiä erikoisdieettiäkin - ruoan osalta. Sattuu vaan olemaan kaappijuoppo kaljasieppo ja täten pysyy läskinä. Sama onnistuu jopa alkoholittomilla juomilla, kolaakin voi juoda pakonomaisesti tai tottumuksesta tyhmyyttään. Esimerkiksi 8 litraa päivässä auttaa jo rakentamaan aika isoa pick-upia vaativan ruhon.

 

[Rullakebab]

Onneksi kolajuomia on nykyään sokerittominakin hyvänmakuisia.
Eikai kukaan nyt sentään 8 litraa juo mitään alkoholitonta päivässä ...

 

[jumla]

Lähinnä siis mietin, että kun tuossa vähän aiemmin ketjussa sanottiin että esim. kebabsalaatti on huono ketoruoka, niin kyllä ne hiilarit saa todellakin olla aika minimissä jos jollain salaattikastikkeellakin tms. voi jo mennä yli. Varmasti mahdollista elää normaalia elämää, mutta kyllä tuossa saa olla jo aika tarkkana.

Kokemuksesta voin kertoa että jos saa kehonsa rasva-adaptoitua, niin ketoosista poistuminen päiväsaikaan ei haittaa mitään jos sitä ei vedä yli ja varsinkin jos sen yhdistää voimaharjoitteluun. Ja jos syö esim. paljon proteiinia ruokailulla, ketoosista joutuu hetkeksi pois joka tapauksessa glukoneogeneesin seurauksena. Se ei haittaa sinänsä mitään koska ruokahalun väheneminen pysyy kyllä yllä ja ketoosimaiseen tilaan palaa kyllä yön yli helposti vaikka ketoneja ei paljon esim. virtsatestillä näkyisikään jos on vain rasva-adaptoitunut. Koko ajan ketoosissa oloa monet eivät edes suosittele pidemmällä aikavälillä mutta rasva-adaption saavuttamiseen noin parissa kuukaudessa koko ajan ketoosissa olosta on hyötyä.

Onhan tämä vähän tällaista "kikkailua" jota monet varsinkaan ne jotka eivät koskaan ole olleet todella lihavia eivät katso hyvällä, mutta ainakin itselle se että ylitsepääsemätön nälkä, addiktiiviset ruokataipumukset ei ole enää juuri koskaan mielessä joka hallitsi elämää on uskomattoman vapauttavaa henkisesti. Rehellisesti voin kertoa, että saatan täysin vahingossa olla lähes koko päivän syömättä ilman että edes huomaan sitä jos olen keskittynyt johonkin työhön tms. Sitten muistaa että ai niin, pitäisi varmaan jotain syödäkin. Tämä on niin täydellinen muutos siihen mitä joskus aikaisemmin on tuntenut, että sitä ei voisi uskoa jos ei itse sitä kokisi.

 

[Erkki_erikeepperi]

Onneksi kolajuomia on nykyään sokerittominakin hyvänmakuisia.
Eikai kukaan nyt sentään 8 litraa juo mitään alkoholitonta päivässä ...

Keinotekoiset makeutusaineet voivat edesauttaa lihomista myös, joten minkäänlaiset limpparit eivät oikeastaan ole hyvä idea.

Vesi on hyvä juoma, ja hiilihapotettu vesi vielä parempi. Joskus "terästän" juomaa terveellisillä tuoremehuilla (joihin ei lukeudu esimerkiksi appelsiinimehu).

 

[Tonnin Seteli]

Onneksi kolajuomia on nykyään sokerittominakin hyvänmakuisia.

Siinä on ilmeisesti suuria yksilöeroja. Joidenkin mielestä ne maistuvat melkein samalta. Minusta kevytkolan maku muistuttaa yhtä paljon kahvia tai hammastahnaa kuin normaalia kolaa.

Minulla ei siis ole kolaongelmaa enkä tunne ketään tällaista. Se oli vain esimerkki.

Eikai kukaan nyt sentään 8 litraa juo mitään alkoholitonta päivässä ...

Ei tosiaan uskoisi. Esimerkki ponnahti mieleen jostain aikapäiviä sitten katsomastani amerikkalaisesta läskiviihdedokkarista. Se setä kyllä söikin aika runsaasti, mutta olisi varmaan eri juomalla ollut 300 kilon sijaan vain 120 - täysin hatusta vetäen.

 

[MM-Kuu]

Ketossa kannattaa tajuta se, että se on vain yksi karppauksen muodoista, mutta markkinoitu vain ketodieettinä, koska karppaus terminä ryvettyi männävuosien terveysväännöissä.
Toki jotkut kait ketoilee nutrileteillä, mutta mielestäni se on jo enemmän kitudieetti kuin keto...

Nyt on puurot ja vellit sekaisin. Ketoosi on elimistön tila, jonka saavuttaa vain äärimmäisen tiukalla hiilarirajoituksella. Karppaus on vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle jonkinlainen kattotermi. Karppaaja ei yleensä ole ketoosissa, vaikka ketoosi toki vaatii vähähiilihydraattisen ruokavalion. Minua ärsyttää suuresti kun sekoitellaan näitä termejä, joku vielä erehtyy luulemaan että ketoosi ja karppaus on sama asia.

 

[MM-Kuu]

Keinotekoiset makeutusaineet voivat edesauttaa lihomista myös

Tämä. Ei ole kauaa kun luin jotain tutkimusta aiheesta. Keinotekoinen makeutus paskoo myös elimistön insuliinitoiminnan.