Tähän tietysti sisältyy vaatimus, että vuoden jälkeen on vähintäänkin joku suunnitelma millä paino pysyy pois. On se varmasti mahdollista ja tietysti nopeat tulokset aina motivoi erityisesti aloitusvaiheessa.
Toisaalta jos aloittaa heti sen ns. loppuelämän kestävän ratkaisun niin tarvitsee adaptoitua vain kerran uuteen ruokavalioon. Ja ehkä helpompi se sopeutuminen, kun voi heti miettiä et onko nämä muutokset sellaisia mitä teen aina.
Ketodieetti varmaan hyvä väliaikaisena ratkaisuna esim. painoluokkaurheilijalle tai kehonrakentajalle, koska kisapäivänä jana päättyy ja sitten alkaa taas "normaali" elämä, mitä se kenellekin tarkoittaa, eikä tulosten ole edes tarkoitus olla pysyviä. Lihavuusepidemia-aiheen alla se ei ehkä sitten oikein johda mihinkään isossa mittakaavassa, kun kuitenkin ongelmat on aika monisyisiä.
Enpä toki itsekään täydellinen ole tässä asiassa. Mun pitää diettaa säännöllisen epäsäännöllisesti, koska intuitiivesti syödessäni kerään massaa n. 0,5-1 kg / kk. Käytännössä se tarkoittaa omalla kohdalla, että lihon muutaman kuukauden, sitten lasken kaloreita x viikkoa, paino putoaa tavoitteeseen ja sitte uusi kierros käynnistyy. Toisaalta tapa on ihan toimiva niin kauan kun tulee harrastettua punttia, koska siinä on nyt löyhähkö bulkki-dieetti-systeemi ja se tuntuu toimivan ihan hyvin. Mutta mieluummin kyllä omaisin geenit ja rutiinit, joilla voisin vaan yksinkertaisesti syödä sen verran kun on nälkä ja paino pysyisi ajasta ikuisuuteen samana.
Ongelmahan tässä lihavuusepidemiassa on se, että suurimmalla osalla ihmisistä on ylipainoa, ja siitä johtuen kehon insuliinivasteet ja hormonitoiminta sekaisin kuin seinäkello. Jatkuvasti tekee mieli syödä liikaa. Sekaisin suolaista ja makeaa, insuliinit hyppii ja keho huutaa nälkää vaikka koskaan ei ole todellista nälkätilaa. Kaupan hyllyt oikein houkuttelee astumaan paskaruoan ansaan, ja syöntitavat periytyy vanhemmilta lapsille.
Ihan omasta kokemuksesta tiedän, että lihava ei kuopastaan pääse pois, jos ei saa jotenkin palautettua insuliini- ja muuta hormonitoimintaa normaaliksi. Alla muutama skenaario.
1) Nopea laihdutus sekaruokavaliolla -> järkyttävä näläntunne jatkuvasti, keho repii ravintoa mieluiten kaikesta muusta paitsi rasvasta, lihakset kuihtuu, ruoanhimo on ennallaan, ei onnistu juuri kenelläkään muutamaa päivää tai viikkoa pidempään. Hormonitoiminta ei ehdi korjaantua.
2) Liikunnan runsas lisääminen nopeasti -> sekaisin olevaa kehoa rasitetaan entistä enemmän, jälleen jatkuva näläntunne ja keho ei osaa hyödyntää rasvaa tehokkaasti. Ei juuri eroa kohta 1.
3) Ruokavalion hidas muuttaminen oikeaan suuntaan pienellä kalorivajeella -> periaatteessa hyvä tyyli, hormonitoiminta alkaa hitaasti korjaantua jos ei ole välissä mitään sokerilla mässäilypäiviä. Ongelma on vieläkin se, että näläntunne ja ahmimisen tarve on jatkuva, eikä hormonitoiminta korjaannu läskillä nopeasti. Tätä pitää pystyä tekemään monta kuukautta, että alkaa edes vähän pääsemään tukevammalle maaperälle. Monella loppuu into kesken ennen kuin korjaantuminen on alkanut tapahtua. Yksi mässäilypäivä väliin niin taas insuliinit heittää häränpyllyä monen vuorokauden ajan, ainoa korjaus on huutavasta ruoanhimosta huolimatta olla syömättä lisää, tai muuten alkaa epäonnistumisen kierre.
4) Paasto / ketoosi -> ensimmäiset päivät, tai jopa viikot tuskaa, suuri mahdollisuus tehdä virheitä ja luulla olevansa ketoosissa olematta kuitenkaan. Jos ketoosiin siirtyminen onnistuu, niin näläntunne häviää ja nopeat tulokset luovat motivaatiota. Hormonitoiminta korjaantuu nopeasti. Onnistunut keto luo positiivisen kierteen joka on läskillekin suhteellisen helppo pitää yllä. Pitkässä ketossa on joitain terveysriskejä, en suosittelisi elämäntavaksi eikä se monella onnistuisikaan.
5) Jotain muuta, mitä?
Hitailla muutoksilla olisi helpompi saavuttaa tuloksia, jos meidän ympäristö ei olisi niin s**tanan sairas kuin se on. Jos hormonit huutaa jatkuvasti lisää herkkuja, niin vaatii todella todella suurta selkärankaa "kituuttaa" kuukausikaupalla, kun joka kauppareissulla ja television avauksella sulla työnnetään kurkusta alas jäätelöä, karkkia, limuja, prosessoitua paskaa. Normaalipainoinen ei välttämättä ymmärrä, miten vaikeaa on herkuista kieltäytyä jos on hormonit sekaisin ja negatiivisia ärsykkeitä ympäristö täynnä.
EDIT: Lihavuusepidemian hillitsemiseksi suunniteltu herkkuvero on mun mielestä huono ajatus. Tuskin useimmilla köyhilläkään on rahasta homma kiinni, karkit kuitenkin maksaa lopulta vähemmän kuin kasvisosastolla käynti. Mun mielestä limu / karkkiosasto pitäisi saada piiloon vähän tupakan tyyliin. Läskille voi olla viimeinen niitti se kun yrittää kävellä kassalle karkkihyllyjen läpi, ja siinä kohtaa sitä alkaa aina itselleen keksimään syitä miksi taas tälläkin kertaa on ihan ok napata tuosta tuo pikku pussi mukaan... Ja yksi patukka tuosta... Ja vielä voi ottaa toisenkin koska onhan se patukka aika pieni...
Ei taida olla montaa kauppaa, joissa ei olisi kassan lähistöä vuorattu karkeilla. Miettikääpä, onko tämä vain sattumaa, vai onko kyse siitä että kauppa saa helposti lisää myyntiä, koska tuotesijoittelu toimii.
