Lihavuusepidemia

Tuli tällainen juttu vastaan, eli asia näyttäisi olevan kuten olin aiemmin ketjussa arvellutkin. Esim. mulla jäi lapsena karkit syömättä, vaikka niitä välillä suorastaan tuputettiin. Ja pääosin olenkin pysynyt normaalipainoisena ilman suuria ponnisteluita. :hmm:

Karkit nyt on yksi addiktion muoto ja ei siinä sen ihmeempää ole, tuo juttu oli ehkä tehty vähän liian siitä näkökulmasta että kyse olisi jotenkin synnynnällisestä hormonitoiminnan tasosta. Toki tuossa oli mainittu tottumustekijät ja aivojen palkkiojärjestelmä, mutta varsinaisesti kyse on enempi siitä että mitä addiktioita on ihan itse itselleen hankkinut. Ei tee myöskään röökiä mieli jos ei ole koskaan kokeillut. Sokeriaddiktio tulee aika helpolla, mutta se on täysin itsestä kiinni että millaisen addiktin itsestään tekee. Olen tätä itselläni myös havainnut tällä karkkiesimerkillä: aiemmin on mennyt vuosia että "karkit ei vaan kiinnosta" mutta kun nyt tyttöystävä niitä popsii paljonkin (eli niitä on "tarjolla") niin huomaan sen itseltäni aika konkreettisella tasolla että periaatteessa jokainen kokeiltu tai kokeilematta jätetty karkkipussi vaikuttaa siihen addiktion määrään lisäävästi tai vähentävästi. Helpoimmalla pääsee jos vetää nollalinjaa.
 
Tuli tällainen juttu vastaan, eli asia näyttäisi olevan kuten olin aiemmin ketjussa arvellutkin. Esim. mulla jäi lapsena karkit syömättä, vaikka niitä välillä suorastaan tuputettiin. Ja pääosin olenkin pysynyt normaalipainoisena ilman suuria ponnisteluita. :hmm:



Kuten jutussakin rivien välissä vihjataan, tämä ei pelkästään ole mikään geneettinen asia, jolle ei kukaan mitään mahda, vaan ihmisen hormonitoiminta muuttuu elintapojen myötä ja sitä voi itse muuttaa.

Kun on tottunut mässäämään ja herkuttelemaan, niin tottakai keho odottaa herkkuja jatkossakin. Sehän on selvää. Ei liene mikään suuri ihme ja yllätys. Toisaalta kun totuttaa kehoa pärjäämään ilman herkkuja, niin sitten se alkaa pärjätä ilman herkkuja. Ihmeellistä!

Parin päivän vesipaasto voi pistää homman kuntoon jopa kertaheitolla...
 
Kuten jutussakin rivien välissä vihjataan, tämä ei pelkästään ole mikään geneettinen asia, jolle ei kukaan mitään mahda, vaan ihmisen hormonitoiminta muuttuu elintapojen myötä ja sitä voi itse muuttaa.

Kun on tottunut mässäämään ja herkuttelemaan, niin tottakai keho odottaa herkkuja jatkossakin. Sehän on selvää. Ei liene mikään suuri ihme ja yllätys. Toisaalta kun totuttaa kehoa pärjäämään ilman herkkuja, niin sitten se alkaa pärjätä ilman herkkuja. Ihmeellistä!

Parin päivän vesipaasto voi pistää homman kuntoon jopa kertaheitolla...

Ei kyllä se on aina hormoneissa se vika. Yksilö ei voi olla vastuussa siitä, että vetää sipsipussin ja karkkia sekä vähän limoonadia päälle. Tämän sen lisäksi, että on jo syönyt päivässä 3500kcal edestä "ruokaa".
 
Olen tätä itselläni myös havainnut tällä karkkiesimerkillä: aiemmin on mennyt vuosia että "karkit ei vaan kiinnosta" mutta kun nyt tyttöystävä niitä popsii paljonkin (eli niitä on "tarjolla") niin huomaan sen itseltäni aika konkreettisella tasolla että periaatteessa jokainen kokeiltu tai kokeilematta jätetty karkkipussi vaikuttaa siihen addiktion määrään lisäävästi tai vähentävästi. Helpoimmalla pääsee jos vetää nollalinjaa.
Itse havainnut saman, herkuttelu jää helposti päälle vähän kuin juopolla juominen. Dieettiä kun aloittaa niin ekojen päivien aikana illalla lähes vaistomaisesti katselee kaapeista keksejä, karkkia yms. Muutaman päivän jälkeen mieliteot katoavat lähes olemattomaksi.

Voisi olla helpompi, että bulkillakin jättäisi vaan kylmästi sokerit syömättä.
 
Itse havainnut saman, herkuttelu jää helposti päälle vähän kuin juopolla juominen. Dieettiä kun aloittaa niin ekojen päivien aikana illalla lähes vaistomaisesti katselee kaapeista keksejä, karkkia yms. Muutaman päivän jälkeen mieliteot katoavat lähes olemattomaksi.
Tähän auttaa se, kun suunnittelee dieettisafkat hieman täyttävämmiksi ja kun juo riittävästi vettä. Monesti tuollainen napostelun himo lähtee kun juo lasin tai pari vettä.
Tekemisen puute on myös yksi, mikä helposti laittaa napostelemaan. Jotain pientä näperrettävää tai tekemistä kun kehittelee tylsille hetkille, niin napostelu unohtuu lähes täysin.
Voisi olla helpompi, että bulkillakin jättäisi vaan kylmästi sokerit syömättä.
Ehdottomasti. Aivan turhia ne sokerit on myös bulkilla. Kohta tulee 20v täyteen viime kerrasta kun olen karkkipussin ostanut. Sipsiä olen silloin tällöin ostanut rannalle naposteltavaksi, mutta kotoa ei koskaan löydy sitäkään. Joskus kylläkin ostan jotain leivonnaisia aamukahville, yhdelle tai kahdelle päivälle max kerrallaan ja sitten saattaakin mennä kuukausia ennen kuin seuraavan kerran ostan.
 
Jutun pihvi taisi olla se, että on tietty osa ihmisiä, jotka ovat "immuuneja" mässäilylle luonnostaan. Heidän ei tarvitse taistella valintoja tehdessä.
 
Kuten jutussakin rivien välissä vihjataan, tämä ei pelkästään ole mikään geneettinen asia, jolle ei kukaan mitään mahda, vaan ihmisen hormonitoiminta muuttuu elintapojen myötä ja sitä voi itse muuttaa.

Kun on tottunut mässäämään ja herkuttelemaan, niin tottakai keho odottaa herkkuja jatkossakin. Sehän on selvää. Ei liene mikään suuri ihme ja yllätys. Toisaalta kun totuttaa kehoa pärjäämään ilman herkkuja, niin sitten se alkaa pärjätä ilman herkkuja. Ihmeellistä!

Parin päivän vesipaasto voi pistää homman kuntoon jopa kertaheitolla...

Ei kyllä se on aina hormoneissa se vika. Yksilö ei voi olla vastuussa siitä, että vetää sipsipussin ja karkkia sekä vähän limoonadia päälle. Tämän sen lisäksi, että on jo syönyt päivässä 3500kcal edestä "ruokaa".

Koko jutun pointti oli nimenomaan se, että kyseessä ei ainakaan täysin ole tottumiskysymys, vaan se on geneettinen asia. Toki huonot geenit voi voittaa hyvällä itsekurilla, mutta jos on käynyt säkä geenilotossa, ei itsekurille ole niin tarvetta kun mielitekoja ei silleen ole edes olemassa tai ne on paljon vähemmän houkuttelevia.
 
Koko jutun pointti oli nimenomaan se, että kyseessä ei ainakaan täysin ole tottumiskysymys, vaan se on geneettinen asia. Toki huonot geenit voi voittaa hyvällä itsekurilla, mutta jos on käynyt säkä geenilotossa, ei itsekurille ole niin tarvetta kun mielitekoja ei silleen ole edes olemassa tai ne on paljon vähemmän houkuttelevia.
Ei artikkelissa ollut mitään sellaista tiedeviittausta, jossa jotenkin selvitettäisiin että missä suhteessa tarkalleen menee geenien ja oman toiminnan vaikutus hormoneihin.

Eikä kyse ole välttämättä pitkässä juoksussa "itsekuristakaan", vaan se itsekurin tarve pätee lähinnä siihen alkuvaiheeseen kun hormonitoiminta on päin persettä mässäämisen takia ja sitten lähtee elintapojaan korjaamaan. Silloin tarvitaan "itsekuria". Mutta jos saat homman (oikeasti) kuntoon, niin jatkossa on paljon helpompaa.

Miettikääpä nyt meidänkin iso(isoiso)vanhempia, hyppikö ne seinillä kaiket päivät kuin hullut, kun eivät aina oikein saaneet ruokaa syödäkseen? No tuskin hyppivät. Niiden elimistö sopeutui tilanteeseen ja jos pitäisi veikata, niin geenien vaikutus hormonitoimintoihin on ollut tässä yhtälössä vähäinen.

Eikä tarvitse edes puhua mistään iso(isoiso)vanhemmista, vaan ihan vaikka mun omasta sukupolvesta X, joka oli kauttaaltaan hoikkaa porukkaa 1980-luvulla!! Kumma juttu, ettei "geenihormonit" pakottaneet ketään mässäämään itseään läskiksi tuolloin!?
 
Eikä tarvitse edes puhua mistään iso(isoiso)vanhemmista, vaan ihan vaikka mun omasta sukupolvesta X, joka oli kauttaaltaan hoikkaa porukkaa 1980-luvulla!! Kumma juttu, ettei "geenihormonit" pakottaneet ketään mässäämään itseään läskiksi tuolloin!?

Tässä kun jutusta keskustellaan, niin siinä juuri mainittiin että on tietty osa ihmisiä, joilla vaikuttaa olevan luontainen taipumus vastustaa esim. herkkuja. Eli eivät joudu tekemään valintoja ja taistelemaan niiden kanssa. Tämä osuus ihmistä vaikuttaa pysyvän samana, vaikka lihavuus kasvaa.
 
Miettikääpä nyt meidänkin iso(isoiso)vanhempia, hyppikö ne seinillä kaiket päivät kuin hullut, kun eivät aina oikein saaneet ruokaa syödäkseen? No tuskin hyppivät. Niiden elimistö sopeutui tilanteeseen ja jos pitäisi veikata, niin geenien vaikutus hormonitoimintoihin on ollut tässä yhtälössä vähäinen.

Eikä tarvitse edes puhua mistään iso(isoiso)vanhemmista, vaan ihan vaikka mun omasta sukupolvesta X, joka oli kauttaaltaan hoikkaa porukkaa 1980-luvulla!! Kumma juttu, ettei "geenihormonit" pakottaneet ketään mässäämään itseään läskiksi tuolloin!?

No totta kai läskistyminen on lisääntynyt, kun erilaiset houkutukset on lisääntynyt. Esim. kun olin pikkulapsena isovanhempien luona hoidossa, ruoka ei ollut kummoisen makuista eikä useinkaan huvittanut syödä loppuun (josta sitten paasattiin). Ei ole mikään ihme, että tuollaisessa ympäristössä ei liho vaikka olisi taipumusta retkahtaa nykyajan houkutuksiin.

Sulle tuntuu vaikealta tajuta, että ihmiset toimii eri tavalla. Osalle se karkkipussi kaapissa ei "huutele" toisin kuin monille, joten on aivan sama kuinka löysä paska on itsekurin suhteen. Varmaan alkoholissa on osittain sama, siinäkin on vissiin geneettisiä tekijöitä jotka lisäävät riippuvuuden riskiä.
 
ruoka ei ollut kummoisen makuista eikä useinkaan huvittanut syödä loppuun (josta sitten paasattiin). Ei ole mikään ihme, että tuollaisessa ympäristössä ei liho vaikka olisi taipumusta retkahtaa nykyajan houkutuksiin.
Tuo on muuten yksi oleellinen tekijä. Vielä 90-luvulla oli melko yleisesti tapana kokata ja syödä ihan hirveän makuista moskaa.
 
No totta kai läskistyminen on lisääntynyt, kun erilaiset houkutukset on lisääntynyt. Esim. kun olin pikkulapsena isovanhempien luona hoidossa, ruoka ei ollut kummoisen makuista eikä useinkaan huvittanut syödä loppuun (josta sitten paasattiin). Ei ole mikään ihme, että tuollaisessa ympäristössä ei liho vaikka olisi taipumusta retkahtaa nykyajan houkutuksiin.

Sulle tuntuu vaikealta tajuta, että ihmiset toimii eri tavalla. Osalle se karkkipussi kaapissa ei "huutele" toisin kuin monille, joten on aivan sama kuinka löysä paska on itsekurin suhteen. Varmaan alkoholissa on osittain sama, siinäkin on vissiin geneettisiä tekijöitä jotka lisäävät riippuvuuden riskiä.
Kyllä se karkkipussi välillä mullekin huutelee, mutta makeanhimoon voi ihminen itse vaikuttaa omalla toiminnallaan, eikä se siis ole ainakaan pelkästään mistään geeneistä kiinni.

Ihmisen hormonitoiminta ei ole mikään syntymässä saatu kohtalo, vaan se mitä sinä teet ja syöt, vaikuttaa siihen. Mitä enemmän mässäät karkkia, niin sitä enemmän tekee karkkia mieli jatkossakin. Jos syöt terveellisesti, niin makeanhimo hiipuu.
 
Sulle tuntuu vaikealta tajuta, että ihmiset toimii eri tavalla. Osalle se karkkipussi kaapissa ei "huutele" toisin kuin monille, joten on aivan sama kuinka löysä paska on itsekurin suhteen. Varmaan alkoholissa on osittain sama, siinäkin on vissiin geneettisiä tekijöitä jotka lisäävät riippuvuuden riskiä.

En ole läski, mutta silti mulle huutelee pähkinäpussi, sipsipussi, karkkipussi, jäätelöpakkaus tms. kaapissa. Jos ottaa kourallisen niin menee koko pakkauksellinen hyvin helposti. Mun ratkaisu tähän "ongelmaan" on se, että kaapeissa ei ole herkkuja. En petä itseäni kaupassa kuvittelemalla että tällä kertaa en sortuisi mässäilemään. Ostan herkkuja vain silloin kun on tarkoitus syödä pussi sipsejä tai paketillinen jäätelöä. Kaupassa paljon helpompi hillitä itsensä kuin kotona. Voi tuo itsehillintä toimia hyvänkin aikaa tyyliin 1 jäätelöpuikko jälkiruuaksi, mutta kohta se on 2 puikkoa, 3 puikkoa ja pakastin tyhjäksi,... Helpompi vaan välttää tuota kiusausta jättämällä jäätelöt kauppaan.

--------------------

Onhan noi hormonitoiminnan vaikutukset vaikkapa näläntuntemukseen ihan todistettu fakta. Se on todella vaikea tilanne siinä kohtaa kun ei hormonit enää ole vaaterissa ja läskiydestä ja syömisen määrästä riippumatta pää huutaa, että nyt on kova nälkä. Se vaatii kasettia, että tuollaisesta tilanteesta kömpii pois. Pisteet niille, jotka onnistuvat isoissa laihdutusprojekteissa.

Olen pohjattoman nälän kokenut, kun otin pidemmän dieetin. Dieetin jälkeen oli aina nälkä siitä riippumatta minkä verran oli syönyt. Meni useampi viikko, että näläntuntemus normalisoitui. Jos olisi aina tuollainen olo niin vois syödä itsensä hengiltä.
 
Viimeksi muokattu:
164 senttiä ja 72 kiloa – tältä näyttää keskikokoinen suomalainen nainen

Tähän on tultu, huh huh... Mä jotenkin muistelin, että keskiverto nainen painaisi jotain 63 kiloa, ja ehkä se on pitänytkin paikkaansa joskus 15 vuotta sitten... :smoke:

Tuossa 72 kilossa on noin 20 kiloa liikaa siihen nähden, mikä olisi nättiä ja järkevää.

 
Ratkaisuja läskeille – Kustantamo S&S (sets.fi)

Voiko koko elämänsä normaalipainoinen koskaan ymmärtää, mitä lihava ihminen käy läpi elämässään? Onko kukaan lukenut ylläolevaa kirjaa? Kannattaako lukea? Yritän löytää keinoja motivoida puolisoa painoa pudottamaan. Tavallaan ymmärtää sen, että lihavana ei ole hyvä elää, mutta kipinä elämäntapamuutokseen puuttuu. Onko hyviä vinkkejä antaa?
 
Yritän löytää keinoja motivoida puolisoa laihduttamaan.
Nyt kuulostaa vaaralliselta:D

Vakavasti ottaen en osaa vastata kysymykseen. Ulkopuolelta tuleva motivaatio on usein kovin väliaikainen ratkaisu. Ehkä yrittäisin houkutella mukaan salille ja sitä kautta sitten panostaa ravintoon vähän kuin yhteisenä juttuna tai jotain.
 
Riippuu ruumiinrakenteesta, joten ei kannata yleistää.
Kyse oli nimenomaan yleistämisestä, koska puhuttiin keskivertonaisen koosta. Se kertoo aika karua kertomaa ihan itsessään. Yksilöt on tietysti yksilöitä, eikä nyt ole tarkoituksenmukaista käydä jokaisen 2,8 miljoonan suomalaisnaisen ruumiinrakennetta analysoimaan erikseen.
 
Ratkaisuja läskeille – Kustantamo S&S (sets.fi)

Voiko koko elämänsä normaalipainoinen koskaan ymmärtää, mitä lihava ihminen käy läpi elämässään? Onko kukaan lukenut ylläolevaa kirjaa? Kannattaako lukea? Yritän löytää keinoja motivoida puolisoa painoa pudottamaan. Tavallaan ymmärtää sen, että lihavana ei ole hyvä elää, mutta kipinä elämäntapamuutokseen puuttuu. Onko hyviä vinkkejä antaa?

Ketoruokavalio. Kummasti alkaa kiinnostaa kun paino alkaa tippumaan suht nopeasti, jos tekee oikein.
 
Ketoruokavalio. Kummasti alkaa kiinnostaa kun paino alkaa tippumaan suht nopeasti, jos tekee oikein.

Voisit perustella samalla miksei normaali ruokavalio ole ok, jos söisi vain vähemmän. Onko se niin pakko ottaa erikois -jotain että motivaatiota löytyy? Sekö se ainot syy on?
 
Ratkaisuja läskeille – Kustantamo S&S (sets.fi)

Voiko koko elämänsä normaalipainoinen koskaan ymmärtää, mitä lihava ihminen käy läpi elämässään? Onko kukaan lukenut ylläolevaa kirjaa? Kannattaako lukea? Yritän löytää keinoja motivoida puolisoa painoa pudottamaan. Tavallaan ymmärtää sen, että lihavana ei ole hyvä elää, mutta kipinä elämäntapamuutokseen puuttuu. Onko hyviä vinkkejä antaa?
Ulkoapäin tuleva motivointi hyvin harvoin toimii. Kannattaa ehkä yrittää etsiä joku liikuntamuoto mistä hän tykkää (parempi jos molemmat tykkäätte), ja jossa toivon mukaan haluaisi kehittyä. Se voi olla ihan mitä tahansa, kävelyä, pyöräilyä, sulkapalloa, tanssia, uintia, kiipeilyä, joku taistelulaji jne. Kehitys lajissa kun alkaa kiinnostaa, niin painon pudotus ja -hallinta tulee mukaan vähän kuin itsestään kun huomaa, että pienempi elopaino edesauttaa kehitystä.

Painostus, läpinäkyvä "motivointi" ja joku läskikirjan ostaminen monesti saa aikaan täysin vastakkaisen reaktion.
 
Ketoruokavalio. Kummasti alkaa kiinnostaa kun paino alkaa tippumaan suht nopeasti, jos tekee oikein.
Ketoruokavalio toimi itselläni erittäin hyvin painon pudotukseen, mutta mulla olikin selkeä tavoite ja kova itsekuri sen toteuttamiseen. En kuitenkaan suosittelisi ketoruokavaliota kenellekään, joka ei itse itselleen aseta tavoitetta ja josta en ole varma, että itsekuri on vahva.
Vuosien mittaa olen tullut enemmän mukavuudenhaluiseksi sekä tavoitteeni ovat vähemmän intohimoisia, niin en itsekään uudestaan alkaisi ketolle, jos painoa joskus pitäisi alkaa pudottaa.
 
Joku läskikirjan ostaminen monesti saa aikaan täysin vastakkaisen reaktion.

Ei kun tarkoituksena on ymmärtää puolisoa asiassa. Tuota kirjaa on ainakin luettu ja varattu paljon kirjastoissa. Lähinnä kiinnostaa, että avartaako mielenmaisemaa omalla kohdallani.
 
Riippuu ruumiinrakenteesta, joten ei kannata yleistää.
Kyllähän se on ongelma, jos keskipaino nousee esimerkiksi 10 kiloa. Siis nykyajan Suomessa tai Espanjassa se on paha. Burkina Fasossa se voi olla ihan hyvä, ja niin on itse asiassa vähintään kerran käynytkin mutta ei liity aiheeseen.

Tätä ei mitenkään muuta se, että 72-kiloinen keskipituinen nainen voi olla sekä terve, hyväkuntoinen että vieläpä tosi bätäng.
 
Ei kun tarkoituksena on ymmärtää puolisoa asiassa. Tuota kirjaa on ainakin luettu ja varattu paljon kirjastoissa. Lähinnä kiinnostaa, että avartaako mielenmaisemaa omalla kohdallani.
Jaa se kirja oli sulle itsellesi luettavaksi. En osaa sanoa kirjasta mitään, mutta omana vinkkinä siltikin se, että yritä etsiä joku liikuntamuoto mistä hän tykkäisi ja haluaisi kehittyä siinä.
Muut tavat yrittää kannustaa painon pudotukseen voi helposti tuntua painostavalta. Ehkä se kirja voisi tarjota joitain keinoja, joilla hänet saisi itse kiinnostumaan painon pudotuksesta. Joka tapauksessa, se kipinä siihen pudotukseen pitää lähteä hänestä itsestään.
 
Voisit perustella samalla miksei normaali ruokavalio ole ok, jos söisi vain vähemmän. Onko se niin pakko ottaa erikois -jotain että motivaatiota löytyy? Sekö se ainot syy on?

Jokainen saa valita oman tiensä. Itsellä ainakin tuo auttoi.
 
Korkea verenpaine, uniapnea, diabetes, rasvamaksa, sydänkohtaus, aivohalvaus, polvien nivelrikko jne. Noista kannattaa hakea tietoa jos ei elämä normaalipainoisena muuten jaksa kiinnostaa, luulisi löytyvän motivaatiota korjata tilanne. Nykypäivänä tietoa löytyy niin paljon, niin täytyy vaan ihmetellä miksi ihmiset vetää itsensä paskaan kuntoon.

Nykyään kaupassa käydessä huomaa heti, että suurin osa on oikeasti lihavia ihmisiä. Eikä tätä tarvitse edes mitenkään kytätä, se vain näkyy.
 
Eikö tähän kohta voitaisi valtion taholta alkaa jo interventiota suunnittelemaan ja lain ja yleisen hyödyn nimissä kieltää roskaruoka, sokeripitoiset juomat sekä alkoholi. Tuo varmaan auttaisi jo huomattavasti.
 
Eikö tähän kohta voitaisi valtion taholta alkaa jo interventiota suunnittelemaan ja lain ja yleisen hyödyn nimissä kieltää roskaruoka, sokeripitoiset juomat sekä alkoholi. Tuo varmaan auttaisi jo huomattavasti.
Moniko haluaa elää vankilayhteiskunnassa, jossa joku toinen sanoo, mitä ihminen saa syödä tai juoda tai työntää perseeseensä? Minä ainakin elän paljon mieluummin läskien ja juoppojen seassa riistoverotettuna kuin jossain orwellilais-pohjoiskorealaisessa painajaisessa, jossa saan sakot kun sähköhammasharjan etävalvonta kertoo terveyspoliisille, että harjasin aamulla liian vähän.
 
Moniko haluaa elää vankilayhteiskunnassa, jossa joku toinen sanoo, mitä ihminen saa syödä tai juoda tai työntää perseeseensä? Minä ainakin elän paljon mieluummin läskien ja juoppojen seassa riistoverotettuna kuin jossain orwellilais-pohjoiskorealaisessa painajaisessa, jossa saan sakot kun sähköhammasharjan etävalvonta kertoo terveyspoliisille, että harjasin aamulla liian vähän.
Täällä tuntuu vaan olevan porukkaa jota nimenomaan se toisten lihavuus häiritsee kovasti.
 
164 senttiä ja 72 kiloa – tältä näyttää keskikokoinen suomalainen nainen

Tähän on tultu, huh huh... Mä jotenkin muistelin, että keskiverto nainen painaisi jotain 63 kiloa, ja ehkä se on pitänytkin paikkaansa joskus 15 vuotta sitten... :smoke:

Tuossa 72 kilossa on noin 20 kiloa liikaa siihen nähden, mikä olisi nättiä ja järkevää.


52kg 164-senttiselle olisi painoindeksinä 19,3 eli todella vähän. 63kg olisi vielä noin 23,4 eli selvästi normaalipainoisen puolella.
 
52kg 164-senttiselle olisi painoindeksinä 19,3 eli todella vähän. 63kg olisi vielä noin 23,4 eli selvästi normaalipainoisen puolella.
19,3 ei ole "todella vähän" vaan täysin normaalia. Jännästi käännät tämän niinpäin, että ylärajoilla oleminen on jotenkin parempi juttu.

Ja tosiaan sikäli tämä on semantiikkaa, että ollaan joka tapauksessa jo ihan väärillä kymmenluvuilla, ja noin puolet naisista on vielä sitäkin läskimpiä. Järkyttävää. Ja näkeehän sen nyt katukuvastakin kun pitää silmänsä auki.

Eilen kävin eräässä isossa baarissa, johon mahtuu ehkä 1000 ihmistä. Noin 700 miestä, 300 naista, ja niistä 300 naisesta ehkä 20 oli pantavia. Jee jee! Hyvä meininki, jee jee! Ei paljon kiinnosta edes yrittää mitään kun tilanne on tuollainen. Pitäkööt römpöttimensä sitten ihan kaikessa rauhassa, mä runkkaan ronkelisti kotona ja muistelen vanhoja hyviä aikoja.
 
Ketoruokavalio toimi itselläni erittäin hyvin painon pudotukseen, mutta mulla olikin selkeä tavoite ja kova itsekuri sen toteuttamiseen. En kuitenkaan suosittelisi ketoruokavaliota kenellekään, joka ei itse itselleen aseta tavoitetta ja josta en ole varma, että itsekuri on vahva.
Vuosien mittaa olen tullut enemmän mukavuudenhaluiseksi sekä tavoitteeni ovat vähemmän intohimoisia, niin en itsekään uudestaan alkaisi ketolle, jos painoa joskus pitäisi alkaa pudottaa.

Onko tallella minkälaista ruokavaliota pidit yllä ku ketossa olit ? Tekisi mieli kokeilla minkälaista se olisi mutta internetti niin täynnä ja oikein osaa valita mikä olisi hyvä
 
Niin, aika monet terveysongelmat vaan vähenisi jos ihmiset pitäisi vähän enemmän itsestään huolta. Ei söisi päivittäin kaikenlaista paskaa ja liikkuisi välillä omin lihasvoimin. Kuten sanoin niin nykypäivänä tietoa löytyy helvetisti miksi ei kannata olla lihava, toki selvästi monia ei vaan kiinnosta.
Silti jos lihaville olisi tarjolla pilleri, jonka syömällä pääsee normaalipainoiseksi, jokainen ottaisi sen mukisematta.

Enkä itse kieltäisi mitään herkkuja, tuleehan niitä itsekin syötyä, mutta ei liikaa.

Surullista tässä kaikessa on se, että myös monet lapset nykyään kasvatetaan lihaviksi. Terveydenhuollon kuormitus vain kasvaa tulevaisuudessa.
 
Kyllä 164 cm ja 72 kg on jo aika pönäkkä kunto naiselle, ellei sitten ole naiseksi todella lihaksikas.

Onhan tämä ihan merkittävä kansanterveydellinen ongelma.
 
Ketoruokavalio. Kummasti alkaa kiinnostaa kun paino alkaa tippumaan suht nopeasti, jos tekee oikein.

Kokeilin ketoa joskus, en muista enää tarkkaa vaikutusta, joitain kiloja se oli, mutta sen muistan että kokoajan oli helvetillinen näläntunne vaikka söin luultavasti enemmän kuin koskaan.
 
Kokeilin ketoa joskus, en muista enää tarkkaa vaikutusta, joitain kiloja se oli, mutta sen muistan että kokoajan oli helvetillinen näläntunne vaikka söin luultavasti enemmän kuin koskaan.

Mulla päinvastoin. Tosin meni talousvaa-an kautta sapuskat ja laskin kalorit. Hiilarit tuottaa mulla kiljuvaa nälkää. Keto/lowcarb yhdistettynä pätkäpaastoon pitää mulla näläntunteen parhaiten poissa. Osansa tekee myös se, että kun välipalat ja napostelu ei ole optio niin ei ole ruoka koko ajan mielessä.

Meitä on moneen junaan. Jokaisen on vaan löydettävä se oma juttu mitä tykkää toteuttaa. Vaikea olis ketoa/low carb:ia käyttää, jos maistuu leivokset ja karkit liikaa.
 
Surullista tässä kaikessa on se, että myös monet lapset nykyään kasvatetaan lihaviksi. Terveydenhuollon kuormitus vain kasvaa tulevaisuudessa.

Suomessa ollaan amerikan tiellä. Amerikasta näkee suomen terveystulevaisuuden. Porukka menee teksasin mittoihin. BMI:n kannalta normaalit vartalot muuttuvat harvinaiseksi. Päädytään joko läski tai fitness jengiin.
 
Niin, aika monet terveysongelmat vaan vähenisi jos ihmiset pitäisi vähän enemmän itsestään huolta. Ei söisi päivittäin kaikenlaista paskaa ja liikkuisi välillä omin lihasvoimin. Kuten sanoin niin nykypäivänä tietoa löytyy helvetisti miksi ei kannata olla lihava, toki selvästi monia ei vaan kiinnosta.

Paljon on jo tietoa aiheesta jos oikeasti kiinnostaa, mutta siitä voi olla varma että mistään yksinkertaisesta asiasta ei ole kysymys. Jos olisi niin se olisi jo ratkaistu.

Nykytiedon mukaan ei suositella ja puhuta laihduttamisesta, koska tutkimusten mukaan siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Suomessakin miljoona ihmistä laihduttaa vuosittain, mutta pitkällä aikavälillä todella harva onnistuu pysyvään muutokseen ja vaikutukset voi olla päinvastaiset.

Ongelmaa pitäisi lähestyä ihan eri näkökulmasta.

Nykyisessä elinympäristössämme pitkäaikaisessa painonhallinnassa onnistuminen on erityisen haastavaa. Tähän mennessä tutkimustieto onnistuneesta painonhallinnasta perustuu pääasiassa tutkimuksiin, joissa tutkittavat ovat ensin laihduttaneet ja sitten hallinneet painoaan.

– Jotta voisimme onnistuneesti ennaltaehkäistä lihomista, on ennen lihomista tapahtuvaa painonhallintaa eli niin sanottua primaaria painonhallintaa selittävien tekijöiden ymmärtäminen erittäin oleellista, Kärkkäinen toteaa.

Painonhallinnan kulmakivinä pidetään liikuntaa ja terveellistä syömistä. Tämän pitkäaikaisen väestötutkimuksen mukaan onnistuneen painonhallinnan kannalta oleellisempaa oli kuitenkin laihduttamattomuus ja säännöllinen syöminen sekä naisilla että miehillä.

Pitkällä aikavälillä painonhallinnassa onnistumista näyttävät selittävän eri tekijät kuin lyhyellä aikavälillä, ja nämä tekijät ovat osittain myös sukupuolisidonnaisia.

– Pelkistetysti painonhallinnan ohjaus on usein sitä, että ihmisiä neuvotaan syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän. Käytännössä ihmisiä kannustetaan laihduttamaan. Tämän laajan väestötutkimuksen tutkimuksen tulokset osoittavat, ettei laihduttaminen kuitenkaan ole toimiva painonhallintakeino pitkällä aikavälillä, Kärkkäinen sanoo.
 
Paljon on jo tietoa aiheesta jos oikeasti kiinnostaa, mutta siitä voi olla varma että mistään yksinkertaisesta asiasta ei ole kysymys. Jos olisi niin se olisi jo ratkaistu.

Nykytiedon mukaan ei suositella ja puhuta laihduttamisesta, koska tutkimusten mukaan siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Suomessakin miljoona ihmistä laihduttaa vuosittain, mutta pitkällä aikavälillä todella harva onnistuu pysyvään muutokseen ja vaikutukset voi olla päinvastaiset.

Ongelmaa pitäisi lähestyä ihan eri näkökulmasta.

Eikö toi nyt ole ollut iät ja ajat tiedossa. Pitäisi tehdä pysyvä elintapamuutos eikä mennä muotidieettien perässä. Pysyvä elintapamuutos tuottaa kaikenlaista hyvää mukaanlukien paremman terveyden ja järkevän painonhallinnan. Mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että jos on syöty itsensä jokinorsuksi ja ei halua olla jokinorsu niin laihduttamaan joutuu. On sitten erilaisia työkaluja tuohon elintapamuutokseen pysyvämmin ja tilapäisemmin ja jokainen joutuu sen itsellensä toimivan hakemaan, jos haluaa muuttaa kehonsa koostumusta/terveyttä.

Mulle toimi keto/low carb +pätkäpaasto dieettailuun. Ei toimi kaikill. Samalla sain pysyvän hyvän pohja ruokavaliolle ja nyt kun en enää dieettaa niin ruokavalion pohja on säilynyt samana, mutta siihen on lisätty hiilareita enemmän. Laihtua tuskin voi ilman miinuskaloreita ja jostain on karsittava. Sit kun ei enää laihduta niin voi lisätä jotain takaisin. Nyt kun kasvattelen lihasta enkä dieettaa niin pätkäpaasto meni myös romukoppaan ja syön 3 ateriaa päivässä. Toimii mulle, ei toimi kaikille.
 
Mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että jos on syöty itsensä jokinorsuksi ja ei halua olla jokinorsu niin laihduttamaan joutuu.

Ei, siitä on juuri kysymys että laihduttaminen näillä eri ohjelmilla ei juuri onnistu. Pitkällä aikavälillä laihduttajille käy todennäköisesti päinvastoin, lihotaan ja sairastutaan elinatapasairauksiin todennäköisemmin.
 
Ei, siitä on juuri kysymys että laihduttaminen näillä eri ohjelmilla ei juuri onnistu. Pitkällä aikavälillä laihduttajille käy todennäköisesti päinvastoin, lihotaan ja sairastutaan elinatapasairauksiin todennäköisemmin.

Pysyvä elintapamuutos ei ole sama asia kuin laihduttaminen. Mutta ilman laihduttamista se paino ei laske muuten kuin leikkaamalla läskiä pois. Jos meinaa painaa vähemmän niin on syötävä vähemmän kuin kuluttaa.

Pointti oli se, että joku muotidieetti tms. on ihan paska ajatus. Pitäisi tehdä pysyvä elintapamuutos mitä pystyy noudattamaan loppuelämänsä eikä sitten repsahda takaisin wanhaan elämäntapaan. Jos haluaa olla laihempi niin osa sitä elintapamuutosta on dieetti ja dieetistä palaaminen ylläpitokaloreille.

Lihavuus harvemmin on joku sairaus minkä voi hoitaa rokotteella tai lääkkeellä pois ja läski vain katoaa. Voi olla jotain kilpirauhasen tms. toimintahäiriöitä ja pläskiintyminen johtuu muista syistä kuin siitä mitä on lapettu suusta alas.

ps. tiedän, DNP:lla läski palaa pois, mutta se on ihan saatanan vaarallinen aine.
 
164 senttiä ja 72 kiloa – tältä näyttää keskikokoinen suomalainen nainen

Tähän on tultu, huh huh... Mä jotenkin muistelin, että keskiverto nainen painaisi jotain 63 kiloa, ja ehkä se on pitänytkin paikkaansa joskus 15 vuotta sitten... :smoke:

Tuossa 72 kilossa on noin 20 kiloa liikaa siihen nähden, mikä olisi nättiä ja järkevää.

Voisivat tehdä vastaavanlaisen artikkelin "keskikokoisista suomalaisista miehistä" :D Olisi varmaan 178 senttiä ja 90 kiloa. Mutta eihän tämmöisiä artikkeleita koskaan tehdä miehistä, koska eihän miehillä voi olla ongelmia omakuvan kanssa ja ketä muutenkaan kiinnostaa. /s

Eli 164 cm ja 72 kg - BMI 26,8. 164 cm normaalipainoinen (BMI 18-25) nainen painaisi jotain noin 49-67 kg väliltä. On se jotenkin vaikea uskoa, että naiset on keskimäärin päätä lyhyempiä, mutta painavat samanverran kuin meikäläinen. Ja mullakin kuitenkin BMI 23, niin en mikään kukkakeppi ole minäkään. Noh, tämä on tätä nykyaikaa.

Artikkelista kyllä huokuu sellainen fiilis, että melkein voisi korvata "keskikokoisen" sanalla "normaali". Milloinkohan aletaan vaatimaan, että normaalipainon ylärajaa nostetaan BMI 30:een, kun normaalipainoiset alkaa olla jo vähemmistöä.
 
Voisivat tehdä vastaavanlaisen artikkelin "keskikokoisista suomalaisista miehistä" :D Olisi varmaan 178 senttiä ja 90 kiloa. Mutta eihän tämmöisiä artikkeleita koskaan tehdä miehistä, koska eihän miehillä voi olla ongelmia omakuvan kanssa ja ketä muutenkaan kiinnostaa. /s

Eli 164 cm ja 72 kg - BMI 26,8. 164 cm normaalipainoinen (BMI 18-25) nainen painaisi jotain noin 49-67 kg väliltä. On se jotenkin vaikea uskoa, että naiset on keskimäärin päätä lyhyempiä, mutta painavat samanverran kuin meikäläinen. Ja mullakin kuitenkin BMI 23, niin en mikään kukkakeppi ole minäkään. Noh, tämä on tätä nykyaikaa.

Artikkelista kyllä huokuu sellainen fiilis, että melkein voisi korvata "keskikokoisen" sanalla "normaali". Milloinkohan aletaan vaatimaan, että normaalipainon ylärajaa nostetaan BMI 30:een, kun normaalipainoiset alkaa olla jo vähemmistöä.
Tämä on tavallaan jo käynyt. Monet tutut peilaa omaa pulskaa kuntoansa megaläskeihin ja pitävät itseänsä siis normaalipainoisina. Samalla ajatellaan, että verenpaine, kolesteroli yms. lääkkeet ovat ihan normaali osa elämää joita ei voi välttää.
 
19,3 ei ole "todella vähän" vaan täysin normaalia. Jännästi käännät tämän niinpäin, että ylärajoilla oleminen on jotenkin parempi juttu.

No sanoit että 72 kilossa on 20 kiloa liikaa, mikä ei pidä paikkaansa kun normaalipainon raja on selvästi korkeampi. Alipainon raja on muuten 18,5 joten tuo olisi lähempänä sitä kuin 63kg ylipainoa...

Ja tosiaan sikäli tämä on semantiikkaa, että ollaan joka tapauksessa jo ihan väärillä kymmenluvuilla, ja noin puolet naisista on vielä sitäkin läskimpiä. Järkyttävää. Ja näkeehän sen nyt katukuvastakin kun pitää silmänsä auki.

Eilen kävin eräässä isossa baarissa, johon mahtuu ehkä 1000 ihmistä. Noin 700 miestä, 300 naista, ja niistä 300 naisesta ehkä 20 oli pantavia. Jee jee! Hyvä meininki, jee jee! Ei paljon kiinnosta edes yrittää mitään kun tilanne on tuollainen. Pitäkööt römpöttimensä sitten ihan kaikessa rauhassa, mä runkkaan ronkelisti kotona ja muistelen vanhoja hyviä aikoja.

Tämä toki on ihan totta... ihmisillä on yleensäkin ihan liikaa painoa, eron huomaa selvästi verrattuna omaankin lapsuuteen.
 
No sanoit että 72 kilossa on 20 kiloa liikaa, mikä ei pidä paikkaansa kun normaalipainon raja on selvästi korkeampi. Alipainon raja on muuten 18,5 joten tuo olisi lähempänä sitä kuin 63kg ylipainoa...
Kyllä siinä se 20 kiloa on liikaa kun otetaan erityisesti esteettiset seikat huomioon terveyden ohella.

Vaikka estetiikka onkin hieman subjektiivista, niin toisaalta taas ei, vaan kyllä "ihannenaisten" painoindeksi on hyvin selvästi pyörinyt jossain vajaassa 20:ssä jo iät ja ajat. Miss Universum 1952 Armi Kuuselan mitat oli 165/49.

Sitä paitsi jos keskimitat olisi 164/52, niin sehän antaa sitten mahdollisuuden siihen, että osa olisi sitä suurempia ja osa vähän pienempiä. Ei siis mitenkään mahdoton yhtälö, vaikka toki täysin epärealistista haihattelua, kyllä mä sen tiedän.

Mutta tuskin olisi v*ttu paljon mitään diabetesta sun muita elintasosairauksia!! Ja olisi ihmisten seksielämäkin vähän jotain muuta kuin nyt...

Ja tilannehan on se, että jos mun pitäisi tyytyä johonkin keskivertonaiseen tai siis lähellekään johonkin 164/72 -naiseen, niin ei kiitos, olisin oikein mielelläni kokonaan ilman siinä tapauksessa, vaikka loppuelämän. Muistot riittää.
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
259 410
Viestejä
4 506 982
Jäsenet
74 395
Uusin jäsen
amer

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom