Valitsin tähän muutaman kappaleen, joiden havaintoja jaksoin tarkemmin kirjoitella.
Cannibal Corpse – Murderous Rampage: Senkuilla kitarat löivät vasten kasvoja sähisevän kirkkaasti mutta voimakkaasti. Detaljit erottuvat todella hienosti, ylärekisteri on todella selkeä, mutta sooloissakaan ei pihise mikään ääni liikaa. Basso jylisee taustalla napakasti, toki voisi sitä lisääkin olla. Laulusta ei myöskään pahaa sanottavaa, miksaus varmaankin vie sen enemmän taka-alalle kuin selkeästi painotetut kitarat. Rummuniskut ovat mukavan napakat ja symbaalit miellyttävät vaikka näitä taotaankin melkoisella voimalla.
Beyerit kun iski päähän niin tuntuu kuin olisi dempattu selvästi midien kirkkautta, lisätty basson ohirullausta ja määrää laadun kustannuksella. Luulin aiemmin, että nämä ovat kirkkaudeltaan huippupäästään (ja hintaisekseen varmasti ovatkin), mutta HD600 vie, noh 6 – 0. Kun näitä käytti lähes ainoina kotikuulokkeina, ei tajunnut mitä se luonnehtiva piikki 6 – 8 kHz -kohdalla merkkaa, mutta tässä taas ohuemmat pellit ovat täysin ylikorostuneet.
AC/DC – High Voltage: Aloitus Beyereillä. Miellyttävän voimakas saundi. Tosin nyt alkaa jo, toisessa kappaleessa, häiritä tuo keskibasson määrä. Kuitenkin, tällaiseen musaan myös todella menevät ja maukkaat kuulokkeet. Snaret ja tomit vähän kärsivät ylärekisteripiikistä.
Senkut päähän – boom. Basso kirkastuu ja selkiytyy heti, outo kumina häipyy välittömästi. Kitarat kuulostavat kuin itse vahvarista ja yhtäkkiä lautaset eivät soikaan muiden rumpujen yläpuolella. Todella tarkkaa, mutta sitten taas toisaalta jos pitäisi aamuyöllä humalassa tykittää rokkia, voi olla, että Beyerit taipuisivat tuohon paremmin. En kyllä tiedä, näissä on kuitenkin selkeästi potkua eikä vain tarkkuutta. Vokaaleista olen huono sanomaan mitään, mutta mitään suhinoita, laatikkomaista saundia tai katoamista muun musan joukkoon ei tule.
The Notorius B.I.G. – Big Poppa: Senkuilla lähdetään. Aiemmin oli vaikea sanoa mitään kovin tarkkaa soundstagesta/äänien paikallistamisesta, molemmissa todella hyvät, 990 Pro Dekoneilla myös esim. pelikäytössä tähän mainio wallhack-kuuloke. Ainakin tässä ensimmäisenä huomaa äänien paikallistumisen ympäri soundstagea todella siististi. Masteroinnilla jälleen luonnollisesti osuutta asiaan.
Bassossa Beyeri vie jälleen määrällisesti voiton ja huomaakin, että rappiin ja varmasti esim. teknoon, industrialiin tämä tuo paljon sisältöä. Joillekin, minulle ei, sillä huomaan kaipaavani heti Senkun tarkkaa bassoa. Beyeri kuulostaa tähän verrattuna tyynyn hakkaamiselta (joskin hyvin isolla lekalla), kun taas HD600 ampuu bassorumpua tarkkuuskiväärillä. Tässä huomaa vokaaleissa enemmän eroja. Biggie on paljon ohutäänisempi ja särisevämpi DT990 Prolla, kuulostaa etäisemmältä ja kaikuvammalta. HD600 tuo MC:n lähemmäs ja elävämmäksi, ääni ei kuulosta tölkissä äänitetyltä.
____________
Samat huomiot sitten x 15, tuli kuunneltua aika roima lista biisejä vuorotellen. Jännästi The Smithsin – How Soon Is Now? pärähti alkuun jotenkin paljon kovempaa DT990Pro, mutta sitten hetken kuunneltua alkoi taas kaipaamaan Senkkuja. Kuitenkin, tuo jokseenkin lämpimämpi alakerta toi vähän lisämaustetta Morriseyn ulinaan.
____________
Seuraava testi onkin HD600 Dekonin Elite Hybrideillä vs. originaalit, että kumpi on omaan makuun parempi, kuulemma kuitenkin sen verran muokkaavat ääntä (kuten huomasin jo Beyerien kanssa). DT990 voipi jäädä pelikuulokkeeksi ylivoimaisen mukavan käytön ja tähän soveltuvan äänimaailman takia. Täytyy kyllä tässäkin kokeilla Senkkuja vielä.
Tuppaan usein unohtamaan tuon 3xx-sarjan roskan olemassaolon. Sen sijaan luulin aina, että Edition S oli planaarikuuloke, mutta ei se näköjään olekaan.
