Saatiin siihen kuitenkin houkuttimena 500 USD lisää DCA Stealthiin ja Meze Eliteen verrattuna.
Täytyy todeta, että Zmf Verite Closed tuntuu halvalta noihin verrattuna, eikä varmasti jää teknisessä suorituskyvyssä jälkeen 1500 euron verran.
Vaikka $4500 onkin hävytön hinta kuulokkeista, niin näen tuossa kyllä paljon positiivista. 500 dollarin hinnankorotus on suhteellisesti varsin maltillinen. $6000 hinnoissa on jo ainakin Susvara, Abyss, Solitaire, uusi Stax ja useita vahvistin+kuulokkeet settejä. Jos LCD-5 olisi hinnoitteltu samaan sarjaan ei se enää olisi ketään säpsäyttänyt. Nyt Audeze luo vähän edes painetta muille valmistajille. Jos arvostelut on hyviä voi $1500 kalliimpi, neljä vuotta vanha ja heikommista materiaaleista kasattu Susvara tuntua aika naurettavalta. Jos on tulossa esim Utopia 2 niin myös Focal joutuu vähän miettimään kannattaako siihen iskeä $6000 hintalappu.
Pistää pahasti silmään tuon "teknisen suorituskyvyn" käyttö terminä tässä yhteydessä. Andrew Park on tuota sananpartta väärinkäyttänyt subjektiivisten kokemuksien kuvaamiseen arvosteluissaan. Näyttäisi myös sinun blogissasi käytettävän termiä subjektiivisten kokemusten kuvailuun. Mittaukset ovat mittauksia ja kuuntelukokemukset jotakin subjektiivista.
Hieno blogi sinulla on ja mainiota tekstiä, mutta näin insinöörimäisestä näkökulmasta tuon edellämainitun termin käyttö on hämmentävää asiayhteydessään...
Hyvä huomio. En ole tullut moista ajatelleeksi. Jotta nyt ei jäisi epäselväksi, niin tarkoitatko että "teknisen suorituskyvyn" pitäisi aina olla mittaustulos? Yritän ymmärtää ollaanko eri linjoilla tuon termin määritelmästä vai ylipäätään siitä voiko mielestäsi "teknistä suorituskykyä" arvioida uskottavasti mittaamatta mitään. Minulle "tekninen suorituskyky" ei tarkoita automaattisesti jotain mitattua tai edes mitattavissa olevaa asiaa. Olen huomannut että ulkomaisilla forumeilla käytetään usein termejä "technical performance" ja "measured performance". Yleensä jos joku puhuu "teknisestä suorituskyvystä" en enää ajattelekaan että kyseessä olisi mittauksin todennettu ominaisuus koska ei ole puhuttu nimenomaan "mitatutusta suorituskyvystä". Ehkä täytyisi yrittää saada tuo "mitatun suorituskyvyn" termi ujutettua suomalaiseen hifikieleen
Nähdäkseni Andrew Park tekee arvosteluja samalla tyylillä kuin ne on aina ennen tupattu tekemään. Itsekin suosin tuota tyyliä, yhtään mittauksia väheksymättä. Mittaisin itseasiassa muutakin kuin taajuusvasteita jos minidsp ears siihen soveltuisi. Myös Tyll Hertsensin arvostelut noudattivat tuota kaavaa, vaikka hän olikin kuulokkeiden mittauksen pioneereja. Noissa arvosteluissa teknisen suorituskyvyn käsittelyn kriteeri ei ole koskaan ollut se, että ne olisivat ainoastaan mitattuja ominaisuuksia.
@Sword Of Damocles tuossa vastauksessaan tekikin eroa taajuusvasteen ja sen ulkopuolisten (teknistä suorituskykyä mittaavien) asioiden välillä.
On taajuusvaste ja ne muut asiat, joista usein käytetään kokonaisuutena nimitystä tekninen suorituskyky. Mielestäni tuo on aina ollut se lähtökohta.
Taajuusvaste määrittää
millainen se ääni on ja arvostelijan pitäisi teknistä suorituskykyä kuvailemalla (mittauksin tai subjektiivisesti)kertoa
miten laadukkaasti kuulokkeet sen äänen tuottavat. Tuota teknistä suorituskykyä voidaan sitten jakaa pienempiin osiin kuten erottelukyky, äänikuva, dynamiikka, nopeus jne. Ja vaikka taajuusvaste onkin äänenlaadun kannalta tärkein ja luonnollisesti mitattavissa oleva ominaisuus, se on myös makuasia, joista kiistely tunnetusti on hedelmätöntä. Tekniset ominaisuudet ovat taas asioita joissa omilla mieltymyksillä ei ole niin suurta merkitystä. Toki on yksilökohtaisia painotuksia mutta kukapa esimerkiksi haluaisi kuulokkeet joissa on kumiseva basso joka ei silti iske kunnolla, niin hidas transienttitoisto että kaikki puuroutuu yhdeksi möykyksi ja äänikuvakin saisi mielellään olla lähes monoa ja pään sisällä?
Toki olisi mainiota jos kaikesta olisi aina mittausdataa saatavana mutta uskon kyllä että esimerkiksi mainittu Andrew Park pystyy melko tarkasti kuvaamaan kuulokkeiden sointia myös teknisen suorituskyvyn puolesta ilman käppyröitäkin. Kaikki arvostelijat eivät tuohon tietenkään pysty, oleellista onkin selvittää ketä kannattaa kuunnella ja kenenkä kanssa omat mieltymykset parhaiten natsaavat. Eikä arvostelijan kanssa tarvitse edes olla samaa mieltä. Jos omat ja arvostelijan mieltymykset eroavat johdonmukaisesti useiden tuotteiden kohdalla niin kyllä sitäkin voi johtopäätöksiä tehdä.
Atticus näistä on monin paikoin kriittisesti arvioituna "huonoin", mutta se on kuitenkin samalla hauskin.
Suede muutti ääntä pleathereistä aivan huomattavan mukavampaan suuntaan.
