Kun katsoo netistä influencerien (ei niiden paskojen vaan oikeasti asiosta ymmärtävien) videoita, artikkeleja, tutkimuksia niin konsensus tuntuu olevan se että kokovartalotreenillä voi vetää vaikka maailman tappiin asti. Ihmisillä on kuitenkin yksilöllisiä eroja ja joskus kannattaa vaihtaa splittiä jo ihan motivaation ylläpitämisen ja vaihtelun vuoksi.
Varmaan tuokin riippuu aika paljon tavoitteista. Jos on esimerkiksi pitkästi vanhuuseläkeiän ylittänyt seniori, niin sehän on erinomaista treenia kun käy vaikka kaksi kertaa viikossa kuntosalilla harjoittelemassa vähän koko kroppaa. Tavoitteena lienee tuossa iässä usein fyysisen lihaskunnon ylläpitäminen että arki sujuu ja vaikka että sängystä nouseminen sujuisi vielä vuosia eteenpäinkin omin avuin.
Samoin tuollainen voi olla ihan hyvää treeniä aktiivi-ikäisellekkin aikuiselle kun tavoitteet on muualla kuin saada lisää voimaa ja lihasmassaa tai jompaa kumpaa.
Jos tarkoitus on kehittää lisää voimaa ja lihasmassaa, niin silloin se alkaa olla minusta viisasta siirtyä jossain vaiheessa yksi jakoisesta kaksi kertaa viikossa treenistä siihen että kaksi kertaa viikossa treeniin, mutta tekee sen niin, että toisella kertaa treenaa pääosin toiset lihakset kropasta. Onko se aika sitten kahden kuukauden jälkeen vai vuoden jälkeen vai jotain muuta, niin siihen en osaa sanoa.
Siinä tahtoo mennä viikon päivät, että lihas on täysin tai lähes täysin palautunut kovasta treenikerrasta ja toivon mukaan korjannut ne mikrolihasvauriot niin, että lihas on aiempaa isompi ja voimakkaampi. Kunnolla kun antaa kyytiä jollekkin lihasryhmälle ja tappiin saakka sitä piiskaa salilla, niin sehän lihas tahtoo olla vielä neljä vuorokautta sen treenin jälkeen arka viivästyneestä lihaskivusta vaikka olisi vuosien treenitausta alla. Joskus jos on oikein onnistunut treeni, niin viisikin vuorokautta. Ja jalkatreenien jälkeen jalat on sellaisen tuntuiset että hyvä kun pystyssä pysyy kun salilta lähtee ja sieltä kotia kohti köpötely jotenkin onnistuu tai minne nyt meneekään.
Tuolla intensiteetillä kun treenit vetää, niin ei niitä ainakaan natuna pysty kukaan kovin kauaa kahta kertaa viikossa tekemään samoille lihaksille vaan ainoa keino on jakaa ne vähintään kahteen osaan. Ja kolmen neljän viikon välein keventää ja tehdä kevyt viikko, että ehtii palautua kunnolla rääkistä. Selässä ja jaloissa on ne ihmiset isoimmat lihakset ja ne on ainakin hyvä tehdä eri kerroilla viikossa minusta. Se miten isoja painoja milläkin lihaksilla liikuttelee, kertoo siitä lihaksen koosta. Ihan eri dekadilla ne liikuteltavat painot ovat vaikka isojen jalkalihasten treenissä jalkakyykyssä kuin pienten hauislihasten treenissä.
Kuusinkertaisen mr Olympian Dorian Yatesin harjoittelufilosofiaan kuului ns. "HIT" eli High Intensity Training, joka korosti lyhyitä, mutta hyvin intensiivisiä harjoitusjaksoja. Yates harjoitteli ajoittain vain kerran viikossa punttisalilla, mutta tämä yksi harjoituskerta oli äärimmäisen vaativa ja intensiivinen. Yatesin lähestymistapa korosti harjoittelun laadullista puolta määrän sijasta. Hän keskittyi voimakkaaseen harjoitteluun, joka salli lihaksen kunnollisen palautumisen seuraavaan harjoituskertaan asti. Pääsosin Yates treenasi kuitenkin neljä tai viisi kertaa viikossa, keskittyen korkean intensiteetin "HIT" eli High Intensity Trainingiin.
Kannattaa ymmärtää se, että Yates ei todellakaan ollut mikään natutreenaaja vaan anabolisia lääkkeitä ja muita myrkkyjä kului uralla ison apteekillisen varaston verran. Siltikin se palautuminen vaati viikon päivät kovasta treenistä.