- Liittynyt
- 02.11.2016
- Viestejä
- 1 131
Espoolainen Iida joutui ahdistelijan uhriksi. Varmasti ahdistava tilanne, jos tuntematon heppu seuraa väkisin kotiovelle asti. Moni raiskaus on pohjustettu vastaavalla toiminnalla.
Espoolainen Iida yritti harhauttaa ahdistelijaa, mutta tämä seurasi kotiovelle ja kouri haarovälistä – ”Eniten minua loukkasi, kun hän selitti, että oli vain yrittänyt tutustua”
Espoolainen Iida yritti harhauttaa ahdistelijaa, mutta tämä seurasi kotiovelle ja kouri haarovälistä – ”Eniten minua loukkasi, kun hän selitti, että oli vain yrittänyt tutustua”
Ahdistelu aiheuttaa uhreille esimerkiksi unettomuutta ja masennusta. Espoolaista Iidaa auttoivat kokemuksista puhuminen ja se, että häntä bussipysäkiltä seurannut ja kourinut mies joutui teoistaan vastuuseen.
Helmikuinen arki-ilta oli pimeä ja sateinen, kun espoolainen Iida, 21, oli palaamassa kotiin bussilla nyrkkeilytreeneistä. Hän jutteli kaverinsa kanssa puhelimessa eikä huomannut, kun ilmeisesti samassa bussissa istunut nuori ulkomaalaistaustainen mies lähti hänen peräänsä.
Matka bussipysäkiltä kotiin ei ollut pitkä, mutta puolivälissä Iida kuuli takaansa juoksuaskelia ja säikähti. Mies kyseli, missä Iida asuu.
”Pyysin häntä jättämään minut rauhaan, sillä juttelin kaverini kanssa. Hän jäi silti kävelemään rinnalle. Mies kysyi puhelinnumeroani. Sanoin, että minulla on poikaystävä, ja pyysin häntä uudelleen jättämään minut rauhaan.”
Iida lähti kävelemään aluksi toiseen suuntaan, ettei mies seuraisi häntä kotirapulle. Mies katosi vähäksi aikaa mutta juoksi taas yhtäkkiä rinnalle. Iidan mukaan hän pyysi taas puhelinnumeroa ja käsieleistä päätellen myös suukkoa. Iida ehti talonsa oven eteen.
”Sanoin, etten tunne sinua ja menetkö pois, toistelin koko ajan itseäni. Sitten hän kouraisi minua haarovälistä.”
Iida ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään.
Seksuaalinen ahdistelu aiheuttaa uhreilleen vahingollisia seurauksia ja voi jäädä vaivaamaan pitkäksikin aikaa, selviää rikosta koskevista tuomioista. HS kävi läpi kaikki seksuaalisesta ahdistelusta annetut tuomiot.
Teot vaihtelevat takapuolelle läpsäisystä ja poskelle suukottamisesta tapauksiin, joiden tekijä olisi voitu rikosoikeuden professorin Matti Tolvasen mukaan tuomita myös raiskauksesta. Uhrit olivat saaneet useissa tapauksissa kärsimyskorvauksia, joiden määrä vaihteli sadasta yli kahteentuhanteen euroon.
Monet uhrit kärsivät tuomioiden mukaan ahdistuksesta, masennuksesta, painajaisista, uni- ja keskittymisvaikeuksista, pelkotiloista sekä stressireaktioista. Tapahtumien jälkeen he saattoivat vältellä tai pelätä esimerkiksi poikaystävän kosketusta tai yksin illalla liikkumista.
Jotkut kertoivat muuttuneensa epäileviksi, ennakkoluuloisiksi, kiukkuisiksi ja itkuisiksi. Osa oli joutunut järjestelemään työtään tai koulukyytejään tai muuttamaan asunnostaan.
Monet olivat käyneet lääkärin tai psykologin vastaanotolla ja saaneet oireisiinsa myös lääkitystä. Pahimmillaan ahdistelun uhri oli tullut työkyvyttömäksi ja joutunut jäämään kuukausia kestäneelle sairauslomalle. Näin oli käynyt esimerkiksi työyhteisöön liittyvissä ahdistelutapauksissa.
Tällaiset oireet ovat ahdistelun uhreille tyypillisiä eivätkä ole aina suoraan kytköksissä siihen, miten paljon ja vakavaa ahdistelua on tapahtunut, sanoo psykologi, psykoterapeutti Pertti Hakkarainen seksuaalirikosten uhreja auttavasta Seri-tukikeskuksesta Hyksin Naistenklinikalta.
Uhrin kannalta keskeistä ahdistelussa on Hakkaraisen mukaan se, että siinä ylitetään hänen rajansa ja vahingoitetaan turvallisuuden, hallinnan ja luottamuksen tunnetta. Ahdistelu tapahtuu yleensä yllättäen.
”Uhria voi jäädä askarruttamaan, kehen voin luottaa, millainen maailma on ja voiko minulle tehdä asioita, joita en halua. Kokemus hallinnan menettämisestä voi johtaa siihen, että aletaan välttää erilaisia tilanteita, ettei samaa tapahtuisi uudestaan.”
Uhri voi alkaa vältellä esimerkiksi ihmissuhteita, opiskelu- ja työkavereihin tutustumista, juhliin menoa tai naisellisuuden tai miehekkyyden ilmaisua.
Seksuaalisesta ahdistelusta tuomittujen tekijöiden uhrit eivät ole kokeneet pelkkää sanallista häirintää, vaan tekoon on liittynyt aina myös koskettelua. Ahdistelun seurauksiin vaikuttavat lisäksi uhrin elämänkokemus ja kehityshistoria, Hakkarainen sanoo.
Jos toisiin ihmisiin luottamisesta ja elämänhallinnasta on huonoja kokemuksia, teot ovat todennäköisesti merkityksellisempiä. Silloin voi alitajuisesti ajatella, että taas minulle kävi näin ja minussa on jotain vikaa.
”Joku voi selvitä traumatisoitumatta raiskauksesta, kun taas toisten on vaikea käsitellä vihjailevaa puhetta. Tätä tekijöiden on vaikea käsittää. Jos puuttuu herkkyys tulkita toista, ahdistavasti ja loukkaavasti voidaan käyttäytyä pitkäänkin”, Hakkarainen sanoo.
Espoolainen Iida sai tönäistyä häntä ahdistelleen miehen pois luotaan, meni sisälle naapurirappuun ja soitti poliisille. Hetken kuluttua mies lähti pihalta, eivätkä Iidan kanssa lähiympäristössä kierrelleet poliisit enää löytäneet häntä.
Iida mietti, olisiko hänelle voinut käydä pahemminkin, jos hän ei olisi päässyt rappuun. Toisaalta tekijä oli samankokoinen kuin hän, joten olisiko tekijän voinut päihittää?
”Siinä iski vähän paniikki. Olin häkeltynyt enkä tajunnut kunnolla, mitä oli tapahtunut. En ollut ajatellut, että itselle voisi käydä näin”, Iida muistelee.
”Joku oli tullut tilanteessa henkilökohtaiselle alueelleni. Olin loukkaantunut ja vihainen. Halusin vain, että tekijä jää kiinni, koska vaikutti siltä, että hän voi tehdä näin uudestaan.”
Parin viikon kuluttua poliisi ilmoitti Iidalle, että mies oli otettu kiinni. Häntä epäiltiin useasta ahdistelutapauksesta. Iida halusi tekijän vastuuseen.
Oikeudessa mies myönsi syyllistyneensä seksuaaliseen ahdisteluun kolmessa eri tapauksessa, joista toiset olivat rikosnimikkeillä ja kärsimyskorvausten määrillä mitattuna vakavampia kuin Iidan tapaus.
”Eniten minua loukkasi, kun hän selitti, että hän oli vain yrittänyt tutustua meihin. Siitä jäi sellainen olo, että hän ei välttämättä ymmärtänyt tehneensä väärin”, Iida kertoo.
Seksuaalisen ahdistelun kokemuksia käsiteltäessä on oleellista tietoisuus siitä, miten tapahtumat ovat vaikuttaneet omaan elämään, Hakkarainen sanoo. Uhri voi pohtia, miten on kokenut tapahtumat ja millaisia johtopäätöksiä tehnyt niistä.
”Voi pohtia, onko tehnyt johtopäätöksen, että kaikki miehet ovat sikoja, olen itse liian provosoiva tai oman naisellisuuden tai miehekkyyden ilmaisu on vaarallista. Vai onko niin, että tässä kohtaa joku ihminen on ylittänyt rajoja eikä kyseessä ole yleinen totuus siitä, etten olisi turvassa.”
Hakkaraisen mukaan kokemuksia on hyvä käsitellä ammattilaisten kanssa, jos ne ahdistavat ja vaikuttavat elämään negatiivisesti ja rajoittavasti.
Ahdistelukokemus sai Iidan olemaan varuillaan varsinkin jos hän liikkui ulkona yksin ja pimeällä. Suurempia traumoja siitä ei kuitenkaan jäänyt, Iida sanoo. Tapauksesta yli pääsemisessä auttoi kavereille ja perheelle puhuminen – ja tekijän rikoksista saama lainvoimainen tuomio.
”Olin tosi tyytyväinen siitä, että oikeus toimi. En ole katunut oikeuteen menemistä hetkeäkään, vaikka siitä tulikin pieni rumba. Muita ihmisiä ei vain voi mennä kouriskelemaan ilman vastuuta”, Iida sanoo.
Tutkimusten mukaan rikosprosessit saattavat olla uhreille rankkoja mutta myös eheyttäviä. Hakkarainen kannustaisi aloittamaan prosessin, jos siihen on riittävästi voimia ja tuntuu, että on tullut väärin kohdelluksi.
”Tällöin poliisi päättää, tehdäänkö asiassa esitutkinta, syyttäjä päättää, nostetaanko syytteet, ja oikeus päättää, tuomitaanko tekijä. Yhteiskunta tulee siis hoitamaan asiaa ja ottaa siihen kantaa.”
Uhria helpottaa Hakkaraisen mukaan usein se, että tekijä saadaan vastuuseen. Vaikka tuomiota ei tulisikaan esimerkiksi näytön puuttumisen vuoksi, monelle on tullut sellainen olo, että asia on otettu tosissaan.
”Toipumisessa auttavat hyvät kokemukset ja tavallinen elämä. Huonoista kokemuksista toipuu, jos saa vastaavasti kokemuksia siitä, että itseä kunnioitetaan, omaa elämää voi hallita ja seksuaalisuutta voi ilmaista ilman pelkoa hyväksikäytöstä.”
Iida asuu nyt toisessa Euroopan maassa, mutta tapaus nousi hänen mieleensä uudelleen syksyllä, kun #metoo-kampanja nosti esille naisten kokemaa seksuaalista häirintää.
Iidan nykyisessä asuinmaassa nuorten naisten perään vislataan ja huudellaan kadulla päivittäin.
”Olemme puhuneet kavereiden kanssa, että on surullista, kun sitä pidetään normaalina. On ihan arkipäivää, että naiset kokevat pientä ahdistelua ihan koko ajan. Eihän sen pitäisi olla niin”, hän sanoo.
Hakkarainen uskoo, että seksuaalisen häirinnän nostaminen ihmisten tietoisuuteen on hyvä asia: se madaltaa kynnystä ottaa ahdistelukokemuksia puheeksi mutta voi vaikuttaa myös tekijöiden käyttäytymiseen.
Hänen mukaansa häirinnän taustalla on vallankäyttöä ja omien tarpeiden tyydyttämistä mutta myös rajattomuutta ja tilanteiden täyttä väärintulkintaa.
Iida uskoo, että vakavamman ahdistelun uhriksi joutuminen on sattumanvaraista, huonoa tuuria.
”Ahdistelu ei ole hyväksyttävää, eikä kenenkään pitäisi joutua kokemaan sitä, vaikka kyse olisi pienemmistäkin teoista. Kukaan ei ansaitse sellaista. Kokemuksista voi kuitenkin toipua.”
Hyysäri alkaa pikkuhiljaa puhumaan ongelmista niiden oikeilla nimillä. Ei enää kollektiivisesti syyllistetä koko valkoista miespopulaa, vaan uskalletaan kertoa se tosiasia, joka on ollut tilastoissa nähtävissä jo useamman vuoden ajan.
"Iidan" kommentti tuolla lopussa laittoi hymyilyttämään: "Hänen mukaansa häirinnän taustalla on vallankäyttöä ja omien tarpeiden tyydyttämistä mutta myös rajattomuutta ja tilanteiden täyttä väärintulkintaa".
Meillä on tosiaan Suomessa ongelma tämä ns. rajattomuus
Money talks? Hyysärit menettäneet varmaan paljon tilaajia ja lukijoita poliittisen agendansa tuputtamisen johdosta? Siinä vaiheessa kun unelman ylläpito alkaa vaarantaa työpaikkoja alkaa se totuuskin jo maistua?
Suomen kehitys oli kovinta 60-luvulla, kehitysmaasta länsimaiseksi teollisuusvaltioksi ja se tapahtui metsätalouden avulla. Suomen vienti on monipuolista, enää ei olla niin riippuvaisia metsäteollisuudesta.
