Sosiaalityöntekijä X:n kolumni: Nykyiset turvapaikanhakijat vaativat palvelua, auttaminen ei enää riitä
Meillä on pitkään ollut asiakkaina turvapaikanhakijoita ja pakolaisia, ja olemme tottuneet toimimaan tietyllä tavalla heidän kanssaan. Nykyinen tilanne on kuitenkin erilainen kuin ennen.
Suomeen tuli aikaisemmin esimerkiksi kiintiöpakolaisia, joiden kanssa asioimiseen olemme tottuneet. Kiintiöpakolaiset tulivat pitkän prosessin kautta, usein aivan hirvittävistä olosuhteista pakolaisleireiltä. Heidän lähtötilanteensa oli niin huono, että moni ei osaa kuvitellakaan sellaista. Ihmiset olivat kiitollisia päästessään Suomeen rauhaan ja hyviin olosuhteisiin. He halusivat rakentaa omaa elämäänsä täällä, ja me autoimme heitä.
Viime vuosina tulleet turvapaikanhakijat ovat erilaisia. He tulevat erilaisista oloista kuin asiakkainamme aikaisemmin olleet pakolaiset ja turvapaikanhakijat. Viime vuosien isoissa ryhmissä tulleet turvapaikanhakijat ovat saapuneet Suomeen esimerkiksi suoraan sodan jaloista ja lähteneet tänne oma-aloitteisesti paremman elämän edellytykset mielessään. Ehkä siksi asenteet ja toimintatavat ovat erilaisia.
Uudet turvapaikanhakijat tietävät erittäin hyvin omat oikeutensa ja osaavat vaatia niitä.
He pitävät keskenään aktiivisesti yhteyttä kännyköiden avulla. Esimerkiksi tiedot oikeuksista erilaisiin etuuksiin leviävät nopeasti sosiaalisessa mediassa. Voidaan tulla sanomaan, että jollain toisella paikkakunnalla saa sellaisia ja tällaisia etuja, ja sitten niitä vaaditaan myös itselle.
Nykyiset turvapaikanhakijat vaihtavat myös paikkakuntaa nopeasti ja hakeutuvat isompiin, tuttuihin ryhmiin.
Me sosiaalityöntekijät olemme joutuneet yllättäen uuteen tilanteeseen. Emme voi varautua etukäteen turvapaikanhakijoiden tuloon, koska oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat voivat valita asuinkuntansa vapaasti. Kiintiöpakolaisethan valitaan kuntiin asumaan, jolloin tulkki-, lastenhoito- ja muut palvelut on helpompaa järjestää.
Kun aikaisemmin autoimme ihmisiä, jotka tulivat pyytämään apua ja heitä autettiin elämän alkuun, nyt meiltä vaaditaan palvelua. Jotkut meistä voivat kokea tällaisen häiritseväksi, vaikeaksi ja joskus vähän pelottavaksikin.
Toisaalta osa hiljaisemmista avuntarvitsijoista saattaa nyt jäädä ilman apua. Meidän työntekijöidemme määrä ei ole monessa paikassa kasvanut samassa suhteessa kuntiin asumaan siirtyneiden turvapaikanhakijoiden määrän kanssa. Kun osa asiakkaista vaatii tiukasti palveluita, osa saattaa jäädä avun ulkopuolelle.
Sosiaalityöntekijöiden ammattietiikkaan on kuulunut se, ettemme puhu tällaisista asioista julkisuudessa.
Minusta huomiota pitäisi kiinnittää siihen, että tilanne on erilainen kuin ennen, ja asiakaskunta on muuttunut vaativammaksi. Meidän puoleltamme ei juuri puhuta lisääntyneen maahanmuuton pulmista, vaikka keskenämme joissain tapauksissa pohdimme asiakkaiden maahantulon motiiveja.
Olemme myös huolissamme yleisen turvallisuuden heikkenemisestä. Suurin osa asiakkaistamme on kunnon väkeä. Valitettavasti joukossa on myös niitä, joilla ei ole puhtaita jauhoja pussissaan. On myös ihmisiä, jotka saattavat käyttäytyä arvaamattomasti saadessaan huonoja uutisia, esimerkiksi kielteisen päätöksen omaan oleskelulupahakemukseensa tai perheenyhdistämiseen.
Lisäksi yleinen turvallisuus saattaa heiketä pelkästään siitä, että eri väestöryhmien välinen epäluottamus kasvaa.
Sunnuntaisuomalaisen palstalla eri alojen ammattilaiset kertovat asioista, joista ei voi puhua omalla nimellä.
. Mutta jos leikatut nurmikot ja ulkoistettu vanhustenhoito yms. kiinnostaa enemmän, niin ei sit maha mittää. Orjia tarvitaan ylläpitoon (ainakin ennenkun robotit tulee). Kyllä niitä työteliäitä "hyviä tyyppejä" löytyy muutama sata miljoonaa afrikasta tänne ihan varmasti kun niitä kerran kaivattiin.
