Olin 4-vuotias, kun minut silvottiin pakolaisleirillä. Tilanne oli tosi vakava. Menetin siinä niin paljon verta, että melkein kuolin. Sairaalassa työskennelleen isäni suhteiden avulla minut saatiin tiputukseen ja pelastettua.
Näin kertoo kolmekymppinen, jo vuosia Suomessa asunut HS:n haastattelema kurdinainen tilanteesta, jossa häneltä leikattiin häpyhuulet lapsena.
PÄÄKAUPUNKISEUDUN lastensuojeluissa selvitetään silloin tällöin tapauksia liittyen tyttöjen ympärileikkauksiin. Pääkaupunkiseudun kouluterveydenhoitajia koulutetaan puhumaan teinityttöjen kanssa aiemmin tehdyistä ympärileikkauksista ja niiden vaikutuksista terveyteen.
HELSINGIN lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski kertoo, että lastensuojelun tietoon on tullut tilanteita, joissa on epäilty suunniteltavan lapsen ympärileikkausta. Tilastoja pääkaupunkiseudun lastensuojeluissa ei ole, sillä tapauksia on harvakseltaan.
”Tällaisia tilanteita on ollut, mutta ne ovat yksittäisiä”, Nummikoski korostaa.
Onko tällainen epäily johtanut silpomiseen?
”Siihen en osaa sanoa, mutta yksittäisiä kiireellisiä sijoituksia on sen takia tehty”, lastensuojelun johtaja Nummikoski sanoo.
Kun mä mietin sitä, että on edelleen pieniä tyttöjä, joille tehdään näitä asioita, niin kuinka kuvottavaa se onkaan. Jonkun on näistä asioista puhuttava ja tuotava näitä esille, eikä vaan maalata kaunista ja ihanteellista kuvaa monikulttuurisuudesta, kun yksi monikulttuurisuuden osa on patriarkaalista, likaista ja ihmisoikeuksia loukkaavaa.
HELSINGIN SANOMAT on käsitellyt viime aikoina kunniaan liittyvää väkivaltaa artikkeleissaan. Irakin kurdi Beriwan Mahmood arvosteli kaikenlaista kunniaväkivaltaa ja muun muassa sitä, että ulkomaalaisten annetaan olla osallistumatta esimerkiksi uimatunneille. HS:n haastattelemien rehtorien mukaan uimatunnit kieltävät ovat yksittäistapauksia. Samassa artikkelissa espoolaiskoulun rehtori kertoi havainnostaan, että maahanmuuttajatyttöjä on viety Suomesta silvottaviksi.
”Joskus vuosia sitten havaitsimme sellaista, että käytiin ulkomailla ympärileikkauksessa. Viime aikoina sellaista ei ole ollut”, rehtori kertoi.
Myös itähelsinkiläisen peruskoulun rehtori kertoi HS:lle, että silloin tällöin ympärileikkauksen uhka huolettaa, kun lapsi lähtee pitkälle lomalle kotimaahansa.
En usko rehtorien väitteeseen, että uinti on kielletty vain yksittäisiltä maahanmuuttajalapsilta. Mä voin vaikka vannoa, että kyse ei todellakaan ole yksittäistapauksista, vaan tosi paljon lapsia jää pois uimatunneilta. Haluan puhua tästä, koska yksi asia johtaa toiseen. Ensin sinut leikataan, sitten kielletään uiminen, sen jälkeen et saa tavata poikia. Kun olin 17-vuotias, mun oli pakko lähteä pois kotoa. Mun oli pakko tehdä raju askel mun vanhemmille ja perheelle, sillä halusin näyttää niille, että olen tosissani ja että Suomen yhteiskunta on minun puolellani.
VANTAAN neuvola-, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon ylilääkäri Pirjo Pennanen kertoo, että Vantaalla on tehty neuvoloiden ja koulujen henkilökunnalle ohjeistus tyttöjen ympärileikkausta koskien.
”Kouluterveydenhuolto ja neuvola ovat tässä tärkeässä asemassa. Pyrimme jo neuvolavaiheessa keskustelemalla tuomaan esiin meidän käsitystä ja kulttuuria ja kertomaan, että se [silpominen] on Suomessa rikollista toimintaa ja että toimenpiteestä aiheutuu monia terveysongelmia. Mutta eihän kouluterveydenhuolto voi ketään estää matkustamasta minnekään. Tarvittaessa tehdään lastensuojeluilmoitus”, Pennanen sanoo.
”Ohjeistus on tehty, jotta voidaan puuttua, varautua ja tunnistaa nämä tilanteet, ja että jokainen työntekijä osaisi kiinnittää huomiota epäilystä herättäviin signaaleihin ja toimia.”
Luulin pitkään, että muillekin tehdään niin kuin mitä minulle on tehty. Asia ei oikeastaan vaivannut minua ennen kuin tulin teini-ikään ja minulta alettiin kieltää asioita. Olin ihan järkyttynyt, kun luin naisten sukuelinten silpomisesta ja tajusin, että joiltain leikataan jopa ihan kaikkikin ja tikitään yhteen.
SIGNAALEJA voivat Pennasen mukaan olla esimerkiksi pitkät poissaolot koulusta tai lomamatkat kohteisiin, joissa näitä leikkauksia tehdään. Muita ennusmerkkejä voivat olla suvun ympärileikkausperinne, lapsen fyysiset oireet, kuten virtsatie- ja gynekologiset tulehdukset sekä kivut, tai muu poikkeava käytös, esimerkiksi pelokkuus tai ahdistuneisuus.
”Lukuja meillä ei ole, mutta koska näitä tilanteita tiedetään olevan, meillä on oppilashuollon ja koulujen henkilökuntaa koulutettu tyttöjen ympärileikkauksen estämiseen. Kun tiedetään, että yleisin ympärileikkausikä on noin 4–10 vuotta, sen ikäisten hoitoon osallistuvat ovat myös tämän koulutuksen piirissä.”
Ylilääkäri Pennasen mukaan asia otetaan puheeksi neuvolan vastaanotolla raskaana olevien naisten kanssa, joille on aiemmin tehty ympärileikkaus.
”Kun mietittäväksi tulee synnytykseen liittyvät asiat, samalla puheeksi otetaan tämä perheen perinteen katkaiseminen eli ennalta jo vaikutetaan seuraavan sukupolven kohteluun.”
Ärsyttää myös, että tehdään keinotekoista eroa näiden sunnalaisten koulukuntien välille näkemyksissä sukuelinten silpomisessa. Tulkintaerot ovat hyvin minimaalisia, ja kaikkien pitää kuitenkin kajota siihen naisen sukuelimeen ja ruveta silpomaan.
KOULUTERVEYDENHOITAJIA koulutetaan puhumaan teinityttöjen kanssa myös aiemmin tehdyistä ympärileikkauksista ja niiden vaikutuksista terveyteen.
Kuinka helppoa murrosikäisen maahanmuuttajatytön on tällaisesta kouluterveydenhoitajalle puhua?
”Se riippuu siitä, onko lapsi täällä kasvanut vai vastikään tullut ja mikä on hänen kielitaitonsa ja kulttuuritaustansa. Jos kielitaitoa ei ole, niin lapsen ja perheen kanssa käytetään tulkkausta”, Pennanen kertoo.
Johtaja sosiaalityöntekijä Marjut Kajanoja Vantaalta kertoo, että hänen omalle kohdalleen ei ole sattunut yhtään ilmoitusta tytön ympärileikkauksen suunnittelusta tai tiedosta, että se olisi jo tehty.
”Ohjeiden mukaan näissä tapauksissa tehdään ilman muuta myös lastensuojeluilmoitus. Ilmoituksia tulee kuitenkin hyvin vähän”, Kajanoja vastaa sähköpostitse HS:n tiedusteluun asiasta.
HELSINGIN, Espoon ja Vantaan lastensuojeluista kerrotaan, että tyypillisimmin huoli tytön ympärileikkaamisesta tulee juuri koulusta, esimerkiksi opettajalta, joskus myös varhaiskasvatuksen puolelta. Lastensuojelun työntekijöiden mukaan asiaa ei ole kuitenkaan ihan helppoa selvittää, varsinkin jos pitkälle ulkomaanmatkalle on jo ehditty lähteä.
”Ympärileikkausasioita tulee lastensuojelun tietoon hyvin harvoin. Joskus olemme huolissaan, kun vanhemmat matkustavat lastensa kanssa ulkomaille ja ovat siellä useita kuukausia, vaikka lasten tulee olla koulussa”, kertoo puolestaan johtava sosiaalityöntekijä Riina Mattila Espoosta.
Kun olin joku 7–8-vuotias, niin muistan, että oli aika, jolloin joka ilta, kun menin nukkumaan, rukoilin vaan, että tulen pojaksi. Halusin ne poikien oikeudet. Koska jo silloin näin, että pojilla oli enemmän mahdollisuuksia. He saivat mennä vapaammin.
KUNNIAVÄKIVALTA näkyy sosiaalityöntekijöiden työssä. Pääkaupunkiseudulla ammattikoulussa työskentelevä kuraattori kertoi HS:lle auttaneensa hiljattain poliisin kanssa maahanmuuttajaopiskelijaa, koska hänellä oli pelko väkisin naittamisesta sukulaismiehen kanssa. Nuoren naisen välit lapsuuden perheeseen katkesivat.
”Tämä nuori nainen tuli heti lukukauden alussa puheilleni ja teimme hänelle turvasuunnitelman, jossa joitain luokkatiloja vaihdettiin.”
Kuraattorin mukaan opiskelijan ja perheen välillä tilanne on nyt rauhoittunut.
”Hän meni kotimaahansa ja on nyt siellä naimisissa. On minulla käynyt mielessä, että onko kyseessä pakotettu avioliitto”, kuraattori myöntää.
Mitä vanhemmaksi tulin niin sitä enemmän minulta alettiin kieltämään kaikenlaisia asioita. En saanut pelata jalkapalloa tai uida uimahallissa. Varsinkin äiti ja vanhemmat sisarukseni vaativat, että kunniasta pidetään huolta, koska tyttö on naitettava hyvään perheeseen. Multa riistettiin ihmisoikeuksia, mitä enemmän tytöstä naiseksi kasvoin.
SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN käsityksiä kunniaan liittyvästä väkivallasta sosiaalityön pro gradussa tutkinut ja aiheen parissa väitöskirjaa aloitteleva Eeva Elfving huomauttaa, että kunniaväkivalta ei ole terminä ristiriidaton. Elfvingistä ”kunnia”-etuliite väkivallan edessä on turha ja hän puhuisikin tässä yhteydessä mieluummin ”haitallisista perinteistä”.
”Väkivalta on aina väkivaltaa, ihan sama millä nimellä sitä kutsuu. Jos sille väkivallalle annetaan oma nimi ja erityisasema myös lainsäädännössä, siitä tulee paitsi ulkopuolella tuomittua, mutta se myös käyttää sen tekijöiden kieltä. Sen sijaan pitäisi keskustella siitä lähtökohdasta, että tämä väkivalta on ongelma, joka koskee kaikkia maailman naisia, myös meitä suomalaisia”, Elfving sanoo.
Hän työskentelee tällä hetkellä sosiaalityöntekijänä vastaanottokeskuksessa ja on työskennellyt sitä ennen lastensuojelussa.
”Tutkimusaineistoni perusteella haitallisten perinteiden, kuten ympärileikkauksen, uhka tulee nimenomaan koulussa ilmi joko terveydenhoitajalle tai kuraattorille.”
Elfvingin kokemuksen mukaan ympärileikkauksesta puhuttaessa tulisi muistaa, että monet naiset pitävät sitä arvokkaana asiana elämässään ja pelkästään tuomitsevat sanat eivät auta ennaltaehkäisemään uusia silpomisia tai ympärileikattuja naisia tuomaan esiin esimerkiksi terveysongelmiaan.
”Ne äidit, jotka tyttärensä leikkaavat tai leikkauttavat, niin eiväthän he usko, että se on pahasta, vaan että se on hyvä asia. Mutta mitä se, että siitä puhutaan vain tuomitsevasti, viestii niille leikatuille naisille? Että te olette tosi kamalia, laittomia ja pahoja. Aiheuttaako se uutta uhriutumista?” kysyy Elfving.
Puheeksi ottaminen pitää tehdä asioiden oikeilla nimillä, mutta silti harkiten.
”Kun vastaanottokeskuksissa on puhuttu ympärileikkauksista, jotkut miehet ovat tulkinneet, että aihetta käsitellään siksi, että naiset ovat puhuneet asiasta henkilökunnalle. Se saattaa aiheuttaa ongelmia yhteisöjen sisällä ja altistaa naisia tai lapsia väkivallan uhalle”, Elfving kertoo.
Viranomaisen pitäisi periaatteessa tehdä lastensuojeluilmoitus myös, jos huomaa alaikäiselle tytölle aiemmin tehdyn ympärileikkauksen.
”Mutta ei kyllä välttämättä tehdä, jos lääkäri toteaa, että hänellä ei ole akuuttia hätää”, Elfving sanoo.
Kyllä mä sen verran voin tehdä, että puhun näistä kokemuksistani, enkä vaikene, koska meillä oikeasti on näitä nuoria tyttöjä ja naisia, joita kohdellaan kaltoin. En käsitä niitä muslimi- ja maahanmuuttajanaisia, jotka vaikenevat näistä muslimiyhteisöissä naisille tehtävistä asioista, vievät keskustelun muualle, vähättelevät tai tyystin vaikenevat. Se on minusta kuin sylkäisisi näiden naisten kasvoille, jotka oikeasti näiden asioiden takia kärsivät.
Petri Eronen @PetuEronen
