”Minulla on mielenterveysongelmia, petyin niin pahasti” – Mohammad Tamim palasi Jyväskylästä Afganistaniin, mutta onko hän nyt turvassa?
Useita Euroopasta palanneita on loukkaantunut iskuissa. ”Meidän ei pitäisi odottaa sitä päivää, kun yksi palautetuista kuolee”, sanoo avustusjärjestön johtaja.
Mohammad Tamim, 27, katsoo ulos ikkunasta Kabulin asunnossaan. Hän ei halunnut kasvojaan julkisuuteen. (KUVA: MAIJA LIUHTO)
Maija Liuhto
Julkaistu: 30.4. 2:00 , Päivitetty: 30.4. 7:08
KABUL. Suomesta palautettiin kymmenen afgaania Kabuliin viime maaliskuun lopulla kohun saattelemina. Palautuksia vastustettiin Helsingissä mielenosoituksin vedoten Afganistanin huonontuneeseen turvallisuustilanteeseen.
Viime lokakuussa Suomi allekirjoitti Afganistanin kanssa sopimuksen, joka helpottaa afgaanien pakkopalauttamista. Sen jälkeen Suomesta on pakkopalautettu Afganistanin pakolaisministeriön mukaan yhteensä 13 afgaania.
Suomi ei ole ainoa pakkopalautuksia tekevä valtio.
”Pelkään Talebania. He tietävät, kuka isäni oli.”
Rohullah Nazari, 24, oli ensimmäisten Saksasta pakkopalautettujen joukossa marraskuussa. Nyt hän elää Kabulissa äitinsä luona ja etsii töitä.
Nazari oli saapunut Stuttgartiin jo vuonna 2011, vain 18-vuotiaana. Kahden vuoden jälkeen hän sai kielteisen päätöksen. ”Otin lakimiehen ja valitin, mutta sain taas kielteisen päätöksen”, hän kertoo sujuvalla saksalla.
Kuuden vuoden Saksassa oleskelun jälkeen Nazari karkotettiin. Hän ei tarkalleen tiedä, miksi.
”Isäni kuoli sodassa”, Nazari kertoo. ”Hän oli komentajana Afganistanin armeijassa.”
Nazarin isä oli vuonna 2007 Baghlanin provinssissa turvaamassa sokeritehtaan uudelleenavaamista, kun pommi räjähti tappaen ainakin 75 ihmistä.
”Kerroin kaiken tämän Saksassa. Pelkään Talebania. He tietävät, kuka isäni oli. Vuosi sitten setänikin tapettiin Kabulissa.”
Rohullah Nazari, 24, näyttää valokuvaa terroristi-iskussa kuolleesta isästään. Nazari pakkopalautettiin Afganistaniin Saksasta marraskuussa. (KUVA: MAIJA LIUHTO)
”Halusin vain turvalliseen maahan, johon voisin tuoda perheeni.”
MAALISKUUN alussa
Mohammad Tamim, 27, seisoi kattoterassillaan Kabulissa, kun kilometrin päässä hänestä räjähti. Talojen takaa nousi valtava savupilvi. Taleban oli hyökännyt sotilasakatemiaan ja sen vieressä olevalle poliisiasemalle. Iskua seurannut tulitaistelu kesti yli kuusi tuntia.
”Kun näin myöhemmin tv:ssä kuvia haavoittuneista naisista ja lapsista, se oli minulle liikaa.”
Tamim oli palannut Afganistaniin puolitoista kuukautta aikaisemmin Jyväskylästä, jossa hänelle oli annettu kielteinen turvapaikkapäätös.
Tamim ei kuitenkaan ollut pakkopalautettujen joukossa – hän lähti vapaaehtoisesti saatuaan kielteisen päätöksen, sillä ei halunnut enää olla erossa kolmevuotiaasta tyttärestään ja vaimostaan. Päätöksestä valittaminen olisi kestänyt liian kauan.
Tamimin kaltaisia vapaaehtoisia palaajia on ollut tämän vuoden aikana 17, kertoo kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM.
”Suomen viranomaiset eivät käsitelleet afgaanien tapauksia tarpeeksi syvällisesti”, Tamim sanoo.
”Tiesin, ettei elämä vastaanottokeskuksessa olisi paljon parempaa kuin Afganistanissa. Halusin vain turvalliseen maahan, johon voisin tuoda perheeni.”
Ennen Afganistanista lähtöä Tamim työskenteli insinöörinä. Nyt hän sinnittelee työttömänä ja toivottomana Kabulissa.
”Minulla on mielenterveysongelmia. Petyin niin pahasti. Käytin melkein kaksi vuotta elämästäni, eikä mitään tapahtunut.”
Ahdistusta pahentavat huoli taloudellisesta tilanteesta sekä jatkuvat itsemurhapommitukset.
”Suurin haaste [palanneille] on turvallisuustilanne”, sanoo
Abdul Ghafoor, Euroopasta palautettuja afgaaneja neuvovan ja avustavan Amaso-järjestön johtaja.
Myös sosiaalisten ja taloudellisten verkostojen puuttuminen vaikeuttaa palanneiden pääsyä osaksi yhteiskuntaa varsinkin niillä ihmisillä, joiden perhe on pakolaisina.
”Jos ei tunne ihmisiä ministeriöissä ja järjestöissä, ei voi löytää työtä. Sosiaaliset ja taloudelliset verkostot ovat siis tavallaan yhteydessä toisiinsa.”
Suuri osa palautetuista päätyykin työttömiksi, kuten Rohullah Nazari.
Henkilökohtaiset uhkaukset ovat Ghafoorin mukaan yleinen syy siihen, että Afganistanista paetaan ulkomaille. Joskus uhkaukset tulevat terroristeilta, joskus taas sukulaisilta tai naapureilta, esimerkiksi maakiistojen seurauksena.
”Meillä oli tapaus Norjasta vähän aikaa sitten. [Perhe] päätti palata Afganistaniin elokuussa 2016. Sitten isä joutui kohteeksi tammikuussa täällä Kabulissa, koska heillä oli tällaisia uhkia. Hänet siepattiin ja tapettiin”, Ghafoor kertoo.
SISÄMINISTERIÖN (Migri) kansliapäällikkö
Päivi Nerg sanoi 4. huhtikuuta, ettei ketään lähetetä kuolemaan Afganistaniin.
”Kun katsotaan tilannetta Afganistanissa juuri nyt ja tapausten määrää joita olen käsitellyt, koskaan ei voi tietää päätyvätkö [palautetut] hyökkäyksien uhreiksi”, Ghafoor sanoo.
Yksi Amason turvatalossa asuvista palautetuista loukkaantui tammikuussa Afganistanin Korkeinta oikeutta vastaan tehdyssä iskussa. Hänet oli karkotettu Saksasta kaksi viikkoa aikaisemmin. Norjasta palautetun perheen nuorin lapsi loukkaantui marraskuussa moskeijaa vastaan tehdyssä hyökkäyksessä.
”Tämä on yleistä, mutta siitä ei puhuta, eivätkä monet tiedä siitä”, Ghafoor sanoo.
Toukokuusta 2016 lähtien Suomi ei ole enää myöntänyt oleskelulupia humanitaarisen suojelun perusteella.
Afganistanilaisten, irakilaisten ja somalialaisten on ollut myös aiempaa hankalampaa saada toissijaista suojelua, koska Migrin arvioiden mukaan väkivaltaisuudet eivät ole kaikilla alueilla äärimmäisen korkealla tasolla. Näihin maihin voidaan palauttaa hakijoita, ellei heillä ole yksilöllisiä perusteita kansainväliseen suojeluun.
Kansliapäällikkö Päivi Nergin mukaan terroristi-iskujen mahdollisuutta on vaikea ottaa huomioon turvapaikkapäätöksenteossa. ”Yksittäinen terrori-isku voi tapahtua missä vain, myös Euroopassa.”
Afganistanissa on kuitenkin ollut viime vuonna enemmän terroristi-iskuja kuin Euroopassa yhteensä. Iskut ovat myös vaatineet paljon suuremman määrän uhreja: viime vuonna pelkästään Kabulin iskuissa kuoli ja haavoittui 1 381 ihmistä.
”Jos ei ole työtä, emme voi elää.”
Hayatullah Hooman, 23, esitteli terroristi-iskussa saamiaan vammoja elokuussa 2016.(KUVA: MAIJA LIUHTO)
HAYATULLAH HOOMAN, 23, palasi vapaaehtoisesti Ruotsista Afganistaniin viime toukokuussa. Heinäkuussa hän loukkaantui itsemurhaiskussa Dehmazangin aukiolla Kabulissa. Pommin sisällä olleet sirpaleet lävistivät hänen vasemman jalkapöytänsä, ja pieniä osia poistettiin myös oikeasta jalasta.
Hooman päätti lähteä Ruotsiin osin turvallisuussyistä ja toisaalta myös paremman elämän toivossa. Turhauduttuaan turvapaikkapäätöksen odottamiseen hän päätti palata Afganistaniin.
”Päätökseni oli henkilökohtainen. Eivät kaikki lähde Eurooppaan vain taloudellisista syistä. Ja sitä paitsi, turvallisuustilanne on syy siihen, miksi meillä ei ole töitä. Kukaan ei halua sijoittaa tähän maahan, eikä täällä saa kunnon koulutusta.”
Noin vuosi paluun jälkeen Hooman on yhä työtön. Hän harkitsee taas lähtemistä. ”Jos ei ole työtä, emme voi elää”, hän sanoo. ”Ei ole loogista, että Ruotsi ja Suomi lähettävät nyt turvapaikanhakijoita takaisin tänne.”
Kevät tietää aina Afganistanissa taistelukauden alkamista. Tämä tarkoittaa myös yleensä siviiliuhrien määrän nousua.
”Meidän ei pitäisi odottaa sitä päivää, kun yksi palautetuista kuolee, ja sitten vasta sanoisimme, ettei ole turvallista”, Amason-järjestön Ghafoor sanoo.
Pitkä peräylitys vielä niin ei tarvi paljoa päin ajaa kun kiepahtaa taka-akselin ympäri suoraksi. Tiedä sitten miten muut suunnat tukittu, eikä jaksais lähteä ajelemaan katsomaan kun taas tulee lunta niin pirusti 
....tai edes anna neuvoja, viimeaikaiset jutut on niin huonosti suunniteltu että hyvä meille 
Vokit ottaa parhaimmillaan sen 220€/vuorokausi kustannuksia, ja laiton saa jonkun 1/4 yhden päivänsä kustannuksia sakkoja (jotka veronmaksajat maksaa) siitä että Mohammed lorvii 6kk laittomasti.
