Itse asiassa markkinatalous toimii aivan hyvin myös palkkojen nostossa. Siinä on vain se, että julkisen puolen sote-ala ei varsinaisesti ole osa markkinataloutta. Varsinainen ongelma on siinä, että sote-alan tuottavuus ei nouse samalla tavalla kuin esim. teollisuudessa tai maataloudessa.
Jos verrataan yhden keskivertoduunarin tuottavuutta vuosina 1969 ja 2019, nähdään kuinka tuottavuus on kasvanut moninkertaiseksi. Yksi duunari pystyy tekemään nykyään samassa ajassa samat tehtävät, joihin tarvittiin 50 vuotta sitten viisi duunaria (hatusta vedetty luku, mutta kelvannee esimerkiksi). Sen sijaan yksi sairaanhoitaja ei pysty tänä päivänä hoitamaan juuri yhtään sen useampaa potilasta kuin 50 vuotta sitten. Koska sairaanhoitajien työ on kuitenkin tärkeää, heille on pitänyt maksaa jatkuvasti enemmän palkkaa, huolimatta työn tuottavuuden junnaamisesta paikallaan. Syykin on selvä: Jos sairaanhoitajien palkat eivät nousisi duunarien palkkojen perässä, ei kukaan täysjärkinen ryhtyisi sairaanhoitajaksi. Tästä syntyy se kierre, jossa nyt eletään. Mikään määrä tuottavuuden kasvua ei laske sote-kustannuksia, sillä ne nousevat kaiken aikaa bkt:n, palkkojen ja elintason mukana. Kun soppaan lisätään vanhusten eli sote-palvelujen kuluttajien määrän kasvu, niin sote-kustannukset kasvavat suhteessa muihin aloihin vielä enemmän.
Julkisen sote-puolen rahoittaminen (ml. sairaanhoitajien palkat) on käytännössä pakko hoitaa poliittisilla päätöksillä. Toinen vaihtoehto on yksityistäminen ja rahoituksen jättäminen markkinoiden hoidettavaksi. Sekin voisi toimia, mutta silloin lopputulos on luultavasti Amerikan malli, jossa vakuutusyhtiöt määräävät tahdin. Se ei oikein innosta, kun amerikkalaisetkaan eivät tunnu siitä enää tykkäävän. Eivätkä sairaanhoitajatkaan taida siinä tilanteessa päästä paremmille palkoille, hyvä jos saavat säilytettyä edes nykytason.