Yksi hankaluus tässä on sekin että osa varsinkin nuoremmasta väestä kokee ettei ole mitään halua tehdä ikinä "töitä" eikä myöskään kouluttautua mitenkään. On semmoinen olo että tuet riittää ja ei tarvitse nähdä mitään vaivaa.
Olisi hyvä jos systeemi olisi semmoinen että jos ei mitään tee niin ei mitään saa. Sairaat erikseen mutta yleisesti ottaen sosiaaliturva voisi olla jotenkin vastikkeellista ja vankila eri asia kuin hotelli. Kannusteloukut siis pois. Kannustaisi nuoresta asti yrittämään kun tietää että tekemällä saa aina enemmän kuin tekemättä.
Siis antaisitko tilanteen valua osalla siihen, että he päätyisivät kadulle siksi, että eivät tee mitään? Miksi Amerikka pitää tuoda tänne, eikö riitä, että jenkkien malli on jo siellä Amerikassa.
Eikö olisi parempi se, jos patisteltaisiin positiivisen kautta, että tällaiset henkilöt kokeilisivat palkkatukityötä ja oppisivat siitä sen, että sosiaaliturvaa isompaakin ostovoimaa on saatavissa työn avulla?
Kuten varmaan suurin osa ymmärsi, niin 5e/h palkka ja täysi sos. turvan lakkauttaminen ovat äärimmäisiä kärjistyksiä. Mutta silti, kyllä minusta tuon kuvauksen henkilö olisi hyvä yrittää vielä johonkin tuottavaan työhön motivoida. Selkeästi ei enää raskaimpaan fyysiseen työhön, mutta ei noilla spekseillä loppuelämän oloneuvokseksi vielä automaattisesti pidä päästä.
Oletko siis eri mieltä terveyskeskuslääkäreiden kanssa, jotka ovat todenneet henkilön näillä ominaisuuksilla työkyvyttömäksi tai osatyökykyiseksi. Kahdella lääkärillä oli siis osittain eri mielipide työkyvyn tilanteesta. Eikö 60 vuotta ole kuitenkin jo sen verran, että hänet voisi päästää työkyvyttömyyseläkkeelle kun työkyvyssä on selkeitä rajoitteita, kuten nosto ja toistotyön kielto? Tai se, että masennus vaikeuttaa B-lausunnon mukaan uusien asioiden oppimista eli on vaikea päivittää tapauksen vanhentunutta koulutusta, eli merkanttia.
Mielestäni hänet voisi päästää oloneuvoseksi, sillä hänen tätinsä pääsi aikoinaan 55-vuotiaana yksilöllisesti varhennetulle eläkkeelle ja tämä täti oli tosiasiassa terveempi kuin tämä nyt 60:ä käyvä tapaus.
Oon nähnyt todella monta tapausta, jossa jopa otetaan määräaikaisia työsoppareita juuri sen pituiseksi ajaksi, että saadaan ansiosidonnaisen vaatimat päivät täyteen kunnes ei uusita soppareita ja jäädää niiden varaan "lomalle" 400-500päiväks. Sekä aivan lukemattoman määrän tuttuja, sanoisin melkein 50% tutuista ja tuttujen tutuista, jotka työttömäksi jäädessään ottavat sen ansiosidonnaisen jonain sapattivapaana ja ekana vuonna ei aikomustakaan töihin, vasta kun rahahanat alkaa huveta niin sitten tarvittaessa yksi puhelu ja ollaan takaisin työelämässä.
Toisaalta määräaikaiseen työhön menijä ottaa riskin siitä, että mitä jos töitä ei löydykään esimerkiksi huonon taloustilanteen vuoksi tai ajan kanssa käykin niin, että eivät otakaan uusiin töihin iän vuoksi (yli 50-vuotias esimerkiksi). Eli työuran kannalta harvempi haluaa määräaikaisten töiden silppua vaan ennemmin toistaiseksi-tyyppistä työtä.
Muistutan sinua myös siitä, että työvoimatoimisto asettaa oletusarvoisesti neljän työpaikan hakuvelvoitteen jokaiselle työttömälle ja voivat passittaa erilaisille kursseille, ehdottaa työkokeilua tai ehdottaa palkkatukityöpaikkaan hakeutumista.
Eli kyllä määräaikaisilla taktikoivat ottavat riskejä siitä, jos aikovat vain lomailla ansiosidonnaisen varassa. Ja toisaalta, onko pieni loma ansiosidonnaisen varassa väärin, jos hallitus on säästöjen repimisen ohessa repinyt kappaleeksi vuorotteluvapaan, jolla on saanut tarvittavaa akkujen lataamista työelämää varten, jotta työelämää jaksaisi paremmin? Palauttaisitko itse aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan takaisin?
Sitten aivan oma lukunsa ovat äidit. Tiedän suoralta kädeltä 4 tapausta, joissa ollaan esim. omaishoitaja(diabetes, mutta lapsi normaalisti koulussa)+toimeentulotuki+elarit+lapsilisät+asumislisät sekämasennuksen takia jokin työkykytuki jne, eräs saa nettona 2800e erinäisiä tukia yksinhuoltajana. Matkustavat koko ajan ulkomaille ym. Eihän tuossa ole pienintäkään järkeä ottaa mitään sairaanhoitajan töitä vastaan kun ilmankin saa samat tai enemmän.
Tässä kun 33% veroprosentilla makselee muiden elämistä, passi mennyt vanhaksi kun ei paljon tartte ulkomailla käydä ja odottelen viikon päästä tulevaa palkkaa tyhjälle tilille niin vähänhä se sylettää.
Ja kaiken kukkuraksi tuolle valtion tissille on vielä ulkomailta asti ruodattava lisää porukkaa. Se vasta sekopäistä onkin.
Yksinhuoltajilla on tosiaan aito tuloloukku, joten he ovat poikkeusryhmä sen suhteen, kannattaako työ vai ei. Toisaalta, jos saavat toimeentulotukea, on erikoista, että tulot tuilla yltäisivät 2800€ tasolle, koska perusosat eivät ole kovin isoja (aikuisella 587€/kk, lapsilla pienemmät ja esim. Nelihenkisillä perheillä sallitut asumismenot on pk-seudulla 1122€, muualla sitten vähemmän.
Etkai vain vähättele masennuksen vaikutusta työkykyyn? Monella masentuneella voi olla päiviä, jolloin on vaikea saada aikaan esim. ruokakaupassa käyntiä tai päiviä, jolloin ei ole voimia nousta sängystä ylös.
Eli kyllä masentunutta yh-äitiä voidaan tukea, paljon typerämpääkin tuetaan kuin lapsia kasvattavia äitejä.
Ymmärsin, että on tarkoitus keskustella yleisellä tasolla asioista. Mistä ja miksi sinä otat puheeksi tällaisen yhden tapauksen? Onko tämä yhden ihmisen kohtalo sinulle erityisen tärkeä vai mistä on kyse?
Halusin tuoda esiin sen, että jos kaikki sosiaaliturva ajetaan alas, voi se tuottaa todella kovia ihmiskohtaloita, joita muut keskustelijat eivät tule ajatelleeksi. Eli sosiaaliturvan tavoitteena on kohtuullinen kohtalo meille kaikille, ja siksi olisi julmaa poistaa sosiaaliturva esimerkin tai vastaavien kohdalta. Ja työkyvyn rajoitteita omaavia työttömiä on kymmeniä tuhansia Suomessa, joten sosiaaliturvan alasajolle olisi ainakin tähän ryhmään iso ja murskaava vaikutus.
Mutta edelleen, ei kukaan tässä keskustelussa väitä, että voidaan koskaan saavuttaa 0% työttömyystaso. On neliraajahalvaantuneista todella vaikeasti työllistettäviin ihmisiin ja kaikkea siltä väliltä ja sivuilta. Mutta nykyistä 8.5%:ia aivan varmasti kyetään parantamaan purkamalla tukien synnyttämiä kannustinloukkuja ja ylipäätään motivoimalla ihmisiä menemään töihin eikä jäämää oloneuvokseksi (rahalla motivointi). Jos vapaaehtoisesti työttömät saadaan tukien varasta töihin niin työttömyysprosentti alkaa kohta vitosella.
Mielestäni nykyinen työmarkkinatuki ja tavanomainen aikuisen perusosa toimeentulotuessa ovat varsin kannustavia työhön. Onko 660€ nettona kuussa työmarkkinatukea paljon? Entä 587€ kuussa oleva perusosa toimeentulotuessa?
Kuinka paljon näissä on kannustinloukkua, eli kuinka helvetin vähällä rahalla ihmisen tulisi tulla toimeen mielestäsi, jos jo postilainen tienaa 2100€ kuussa, eli asumistuen huomioidenkin selkeästi enemmän?
Erittäinkin oikeansuuntainen leikkaus omasta mielestäni. Onhan se vähän irvokasta, että yli 4000 henkilöä on saanut asumistukea vaikka on yli 50k varallisuutta. Asumistuki on muutenkin ehkä yksi suurimmista tukihimmeleistä joka vaatisi uudelleentarkastelua.
Mutta mitä ajattelet siitä, että jo yli 10 000 euron varallisuus lähtee alentamaan asumistuen määrää? Eikö tuo ole varsin matala raja tuen alentamiselle?
Varallisuus saa vaikuttaa asumistuen määrää, mutta itse nostaisin rajat aidosti varakkaammalle tasolle eli siten, että tuki lähtee alenemaan 50 000 euron varallisuudella ja vasta 100 000 euron varallisuudella tukea ei enää maksettaisi lainkaan.
Lisäksi rajojen tulisi olla henkilökohtaisia, eikä ruokakuntakohtaisia. Eli useampihenkisellä taloudella raja olisi korkeampi kuin nyt päätetyt 10 000, 20 000 ja 50 000 rajapyykit.
/img-s3.ilcdn.fi/3cc1f6c11cf52fbafe6e416e646ed026c0627f7378d17ba03d67fb01f46cfa53.jpg)
/img-s3.ilcdn.fi/baccfc34f32822cbde8b331b68e11dd9e62b6e8c3c8bc5aec30574cd7b08b621.jpg)
