Meidän julkinen sektori on valtaosin hoitajia, lääkäreitä, opettajia, varhaiskasvattajia ja turvallisuusviranomaisia.
Sen leikkaaminen tarkoittaa aina heikompaa terveyttä ja lisää turhia (kalliita) sairauksien pahenemista ja kuolemia sekä menetettyjä työvuosia.
Nuo ovat mantranomaisia väitteitä, mutta on aika todistaa niiden oikeellisuus tekemällä huomattavat terveydenhuollon supistukset. Tilannehan voi olla niin, että leijonanosa menoista on viimeisten heikkojen elinvuosien pumppaamista, jossa työntekijä on jo pois työelämästä sairaslomilla. Ikuinen elämä ei ole ihmisoikeus.
Terveydenhoitoa voidaan priorisoida vaikkapa niin, että eläkeläisille ei tarjota enää yhtä laajoja hoitoja ja pakotetaan heitä käyttämään yksityistä sektoria kortisoonipiikkeihinsä. Jos on omistuksia ja perheellä riittävästi eläketuloja, yksityiselle mars vaan. Leikkauksia on tehtävä juuri siellä, missä ollaan eletty yli varojen, mutta on tehtävä sitäkin enemmän sillä hyvin heikossa asemassa olevia on taasen kompensoitava jatkossakin.
Ei tästä tule lasta eikä paskaa jos kaikkien on sekä säilytettävä etuutensa, veroja ei saa nostaa 10 miljardia vuodessa ja että vielä pitäisi lisätä menojakin vasemmistohallitusten aikana eli joka toinen hallituskausi.
Niin ja samalla meidän on sopeuduttava noin 1 miljardi lisää per vuosi puolustukseen jos riittääkään. Toisaalta siellä olisi tehtävä mahdollisimman paljon toimenpiteitä, missä raha jää suomeen kuten rajan linnoitusta, maahantulijoiden kyttäämistä/pamputusta ym.
Aika vaan loppui. Vuodesta 2008 alkanut piirileikki jossa kukin hallitus paisuttelee menoja leikkien mm. bisnesenkeliä. Haluammeko päättää tulevaisuuden hallitusti vai hallitsemattomana täydelliseen Argentiinan, Kreikan tai muun vastaavan verrokkimaan kaltaiseen katastrofiin on se kysymys.