Persut pysyivät mitättömänä pikkupuolueena niin kauan kunnes Halla-aho liittyi puolueeseen (vaikka pientä eloa alkoi näkyä jo Tony Halmeen liityttyä puolueeseen kärkkäine kommentteineen, mutta sen vaikutus ei kauaa kestänyt, toisinkuin Halla-ahon vaikutus). Ei sitä edeltävää Soinin persuja tarvittu mihinkään "pienen syrjityn ihmisen puolustamiseen" jota leikkauspolitiikka korpeaa, sen roolin olivat jo aiemmin ottaneet vasemmistopuolueet, ml. SDP.
Persuja ei tehnyt isoksi puolueeksi Soini, vaan Halla-aho (jo kauan ennen puolueen puheenjohtajuuttaan).
Nähdäkseni persujen nousun ja keskustelun kärjistymisen taustalla on esim. seuraavia asioita:
1. Suomeenkin yhä lisääntynyt haittamaahanmuutto. Tämä ei ollut vielä kovin merkittävä ja kiinnostava asia vuonna 1995 vaikka silloin joitakin somaleita oli Suomeenkin tullut Venäjältä, mutta esim. mitään koko Euroopan ja Ruotsin halki Suomeen kulkevaa paperittomien ihmisvirtaa ei vielä ollut vaan tilanne oli jokseenkin hallinnassa.
Tony Halme oli selvästi pelkkä ääniharava persuille, eikä hänestä ollut oikein muuhun kuin pitämään kovaa meteliä näkyvästi. Halla-aholla on luonnollisesti enemmän tietotaitoa, ei ole aivan sattumalta tohtoriksi asti opiskellut.
Sitä ei varmaan kukaan kiistä, että maahanmuutto olisi persujen suosion nousun taustalla. Muilla puolueilla oli edelleen maailmanparannus-mantrat käytössä, kun lähi-idästä lähti pakolaisaallot Eurooppaan ja persut olivat päässeet edeltävinä vuosina ikään kuin monopolisoimaan maahanmuuton haittapuolista puhumisen. Ja koska puhuminen oli usein sitä, että mukaan viljeltiin alatyylisiä tai rasistisia ilmaisuja (Halla-aho on liian älykäs näitä käyttääkseen, vaikka sai tuomion kirjoituksistaan) niin tämä johti vastareaktioon ja aiheen kärjistymiseen.
2. EU:n yhä syvenevä integraatio joka on aiheuttanut Suomelle lähinnä negatiivisia vaikutuksia, esim. yhteisvastuun muodossa missä Suomi on lähes aina nettomaksaja, saamatta mitään todellista vastineeksi. Oli kyseessä sitten päästökauppahumppa, yhteisvelat ja -rahastot, suunnitellut laittomien siirtolaisten jaot eri maihin jne.
EU:ssa vastuut jaetaan sen mukaan, miten hyvin jäsenmaalla menee taloudellisesti. Suomen ollessa nettomaksaja, se tarkoittaa, että Suomella menee keskimääräistä paremmin. Tämä ei tarkoita, että kaikki mikä Brysselistä tulee pitää ottaa sellaisenaan vastaan, vaan EU jättää kyllä jäsenmailleen tulkintavaraa. Toisin kuin jossain Välimeren seudulla, Suomessa tällaiseen tulkinnanvaraan ei olla oikein totuttu, vaan mennään tarkalleen pykälien mukaan.
EU:n hyödyistä ja haitoista puhuessa unohtuu aina myös mittasuhteet. Avoimen EU-alueen hyödyt ovat moninkertaisesti sen nettomaksuosuuden ylittävät, vaikka asiaa pyörittelisi miten päin tahansa. Suomen ulkomaankaupasta menee 40% EU-alueelle, joten Suomen kannalta on erittäin tärkeää päästä vaikuttamaan EU-lainsäädäntöön, kuten vaikka tuoteturvallisuusstandardeihin. Sama homma EU-alueelta Suomeen tulevien investointien kanssa. On todella paljon helpompi alkaa vaikka rakentamaan vetytaloutta saksalaisella investointirahalla, kuin alkaa puskemaan sitä itse pystyyn ja sitten yrittää viedä EU-alueelle sen ulkopuolelta. EU:n sisällä Suomi pääsee hyödyntämään rajoituksetta niitä kilpailuetuja, joita meillä on, mutta EU:n ulkopuolella rajalle nousee tullit ja vientiesteet.
Vasta-argumenttina esitetään yleensä, että voisimme olla kuten Norja tai Sveitsi, kuulua ETA-alueeseen, mutta emme unioniin. Tällöin ei ymmärretä, että Sveitsi on keskellä Euroopan suurmaita oleva rikas finanssiparatiisi ja Norja öljymahti joka pärjäisi yksinkin. Näiden molempien yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys on aina EU:lle paljon suurempi, kuin 5 miljoonan asukkaan reunamaan. Meidän on turha haaveilla samanlaiseen asemaan pääsystä EU:n ulkopuolella.
3. Vasemmiston pyrkimys yhä enemmän rajoittaa sananvapautta missä ollaan kriittisiä yllämainittuja kehityssuuntia vastaan, vaientaa noista asioista keskustelu vaikka sitten huutamalla rasismia ja natseja. Esimerkkinä juuri nähty Helsingin mielenosoitus missä myös tuota natsia huudettiin olantakaa ja innolla.
Vasta-argumenttien esittäminen ei ole keskustelun vaientamista, vaan keskustelun käymistä. Tässä on juurikin esimerkkiä tuosta kuplautumisesta, jonka mainitset seuraavassa kohdassa. Kun ihmiset ovat tottuneet käymään keskustelua lähinnä samanmielisten kanssa, heille syntyy täysin väärä käsitys siitä mitä keskustelu on. Keskustelu ei ole sitä, että yhdessä porukassa lauletaan samaa virttä ja toistellaan samoja juttuja, vaan sitä että vaihdetaan ajatuksia jotka voivat olla hyvinkin erilaisia. Poliittisessa keskustelussa tähän yhdistyy myös erilaisten ajatusten lähtökohtien ja syiden pohtiminen, jotta voitaisiin löytää yhteistä lähtökohtaa jonkin asian ratkaisemiseksi.
Toinen ongelma on tämä koko poliittisen spektrin yhdistäminen saman käsitteen alle. "Vasemmisto" ei ole mikään yksittäinen monoliittinen blokki, joka toimii äärimäisimmän ääripäänsä ehdoilla, kun jotkut kirjainyhdistelmiä aakkosten verran käyttäneet anarkisti-kommunistit möykkäävät jossain twitterissä. Sama pätee oikeistoon. Toimittajille somessa tappouhkauksia lähettävät öyhöttäjät eivät edusta kokoomuksen näkemyksiä asiasta.
Mielenosoitukset taas ovat mielenosoituksia. Sieltä löytyy yleensä hyvin edustettuna ääripäät. Toki mitä suuremmaksi mielensoittajajoukko kasvaa, sitä enemmän siellä on myös maltillisesti ajattelevia, mutta mielenosoituksiakaan ei voida yleistää jonkin ihmisryhmän valitsemaksi lopulliseksi totuudeksi.
4. Internetin ja sosiaalisen median kehitys joka mahdollistaa yhä tiukemman kuplaantumisen kaikissa ideologioissa. Vasemmalla huudetaan natseja ja kansallismielisten puolella mustaan säkkiin pukeutuneita.
Tämä pitää paikkansa. Kuplautumistahan on tutkittu. Tästä oli jossain radio-ohjelmassa tai podcastissa aika vasta asiantuntijavieras kertomassa, joka oli tehnyt havainnon, että somealustojen algoritmit tykkäävät tarjota ns kuplan sisään myös vastakkaisia mielipiteitä. Näihin vastataan sitten yleensä alatyylisesti ja kommentin lähtiessä jakoon, siitä seuraa vyöry haukkumisviestejä.
Ylipäätään algoritmien vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen somessa ei ole mielestäni tutkittu riittävästi. Missä menee raja sille, että onko jokin valtava someviestivyöry tietoista maalittamista, vai algoritmin tuottamaa? Väittäisin, että näitä syntyy sekä spontaanisti, että tietoisesti haettuna. Kun vaikka Tynkkynen kirjoittaa somessa jostain toimittajasta ikävään sävyyn, niin algoritmi tarjoaa kirjoituksen Tynkkysen seuraajille ja seuraajat lähtevät sitten toimittajan kimppuun. Mitä enemmän tätä porukkaa on, sitä enemmän algoritmi tarjoaa toimittajan haukkumisviestejä Tynkkysen ja hänen seuraajiensa seuraajille.
Sanoisin, että tätä toimintaa voi kutsua maalittamiseksi silloin, kun alkuperäisen viestin kirjoittaja tietää mitä viestin lähettämisestä seuraa ja valitsee sanansa sen mukaan, että se varmasti provosoi seuraajia. Tynkkynenkin on älykäs mies, joka hyödyntänyt somealustoilla vuosien ajan varmasti tietää mitä tekee siellä. Hän osaa valita sanansa siten, että niitä ei tulkita rikokseen yllyttävän vahingolliseksi. Seuraajista ei kuitenkaan voi sanoa samaa.
Efekti on vastaava kuin jossain uutisten kommenttiosioissa, jossa ihmiset lukevat uutisen tai osan siitä ja ryntäävät kommentoimaan ensimmäisen tunteensa perusteella. Tällöin syntyy valtava määrä käytännössä samanlaisia kommentteja, kun kukaan ei esimerkiksi vaivaudu lukemaan aikaisempia kommentteja.
Somealustalla tällaiseen toimintaan lähtevä kommentoija on tyytyväinen, kun pääsi jauhottamaan ja siirtyy sitten seuraavaan juttuun. Minkäänlaista aitoa keskustelua asiasta ei synny, vaan ennemmin kyseessä on jonkinlainen häpeäpaalun moderni vastine, mutta häpeäpaaluun laitettu henkilö on siinä todennäköisesti ilman omaa syytään, voimatta tehdä asialle mitään. Sitten kun henkilö sanoo, että hänet on maalitettu, niin ohi kävelleet törkeyksiä huutaneet kommentoijat seisovat suu auki pikachuna ja seuraa uusi kärjistetty vastareaktio.
/img-s3.ilcdn.fi/eaf001f2952219f1187ef2e364f022f15fb6971a034bff9637419d9ddd131af0.jpg)
