Se yksi henkilö toimii tehokkaammin ja nopeammin siinä kriisissä vain jos kyseessä on erittäin pätevä henkilö. Jos valta keskitetään yhdelle henkilölle, ja sitten käykin ilmi, että kyseinen henkilö ei kestä sitä kriisin painetta, niin sitten vasta ollaankin kusessa.
Hallituksessa se valta jakautuu useammalle, ja jos siellä yksi ministeri romahtaa kriisissä, niin se on paljon nopeampi korvata uudella.
Eli siis, hallitusvetoinen johto toimii sulavammin normaaleina aikoina, ja kriisiaikoina siinä on paljon enemmän redundanssia.
Joten kyse ei ole niinkään siitä, että uskoisin ministereihin kuin vuoreen. Pikemminkin päinvastoin, en usko yhteenkään ihmiseen niin paljon, että olisin valmis laittamaan kaikki munat siihen samaan koriin. Presidentti luo ”single point of failure”:n, ja kuten kaikki vähänkin kriittisempiä järjestelmiä suunnitelleet (tai vaikkapa lentoturmatutkintoja katsoneet) tietävät, kriittisissä järjestelmissä noita pitää välttää kuin ruttoa.