Kotimaan politiikka

[Kan Dee Dokata]

Uutta skandaalia pukkaa. Tällä kerralla valokeilassa Vasemmistoliiton Joonas Olli, joka on tilittänyt instassa kärsivänsä oletettavasti narsistisesa persoonallisuushäiriöstä ja tehneensä seksuaalista ja henkistä väkivaltaa ihmisille. Joonas on aiemmin tullut tutuksi mm. "Mikä ärsyttää pyöräilijöissä" -ketjussa provosoivan ajotapansa ja niistä kuvattujen erilaisten videoiden myötä, jotka nekin saavat tämän nykytilanteen myötä vähän lisää lihaa luiden ympärille. En käytä instaa, joten sinne ei ole linkkiä tarjota. Ylilaudalta löytyy kuvakaappaukset postauksista, linkki sinne alempana.

https://ylilauta.org/satunnainen/130722811

"Narsisteille ominaiseen tapaan hän yrittää manipuloida ihmisiä keräämällä sääliä." Tulee ihan erään pääministerin itkutempaus mieleen.

 

[godzilla43]

Iltasanomatkin oli eilen herännyt Marinin prioriteettejä ihmettelemään.

Marin järjesti Kesärannan Ruisrock-jatkot Uniper-sotkun vyöryessä täysillä päälle

Pääministeri Sanna Marin järjesti ystävilleen Ruisrockin jälkeiset jatkot pääministerin virka-asunnolla samaan aikaan, kun Saksan hallitus vaati Fortumia osallistumaan energiayhtiö Uniperin pelastamiseen.

www.is.fi

"Pääministeri Sanna Marin järjesti ystävilleen Ruisrockin jälkeiset jatkot pääministerin virka-asunnolla samaan aikaan, kun Saksan hallitus vaati Fortumia osallistumaan energiayhtiö Uniperin pelastamiseen."

Mutta ehkä minä olen vaan tällainen toivoton setämies, enkä ymmärrä kuinka Marin edustaa "uuden ajan" ihmistä. Siinä showssa on osaaminen ja asioiden johtaminen vain tiellä. Ei sankari, jota Suomi tarvitsee vaan sankari, jonka Suomi ansaitsee.

Minäkin hölmöyksissäni olen aikoinani joustanut kun työnantajalla on ollut katastrofi päällä ja tullut lomaltani sitä hoitamaan + tehnyt pitkää päivää. Mutta tyhmähän (tai osaamaton) minä ilmeisesti olin, kun pääministeritasolla voi bilettää vaikka kuinka olisi paska tuulettimessa.

Uutisen kommenteista:

"Mikä tässä toimittajan mielestä on ongelma?
Kuten jutun lopussa on kerrottu Tuppurainen mainitsee Marinin roolin olleen todennäköisesti hyvin ratkaiseva
Uniper-solmun aukaisemisessa kun hän on keskustellut Saksan liittokanslerin kanssa.
Ja tämähän tapahtui ennen kuin valtava mediamyllytys alkoi pääministerin vapaa-ajanvietosta.
Ei aina tarvitse olla medianäkyvyyttä kun työtehtäviä hoitaa,
sillä Tuppurainen omistajaohjausministerinä oli vastuussa neuvottelujen etenemisestä."

Media voisi hiillostaa noita politikkoja enemmän(tai edes vähän kun eivät sitäkään tee) kun ei kansa tunnu ymmärtävän että tämä
"Uniper-solmu" aukesi kun sovittiin että Uniper tekee edelleen pari miljardia tappiota per kuukausi
kun sitten syksyllä voidaan nostaa hintoja niin tehdään vain 200 miljoonaa tappiota per kuukausi.
Tuon verran siis autetaan köyhiä saksalaisia.

Fortum kertoi tuloksensa joka oli se että olivat tehneet 9mrd 12mrd tappiota, neuvottelevat valtion kanssa tukipaketista ja varoittivat tulevasta talvesta. Onnea vaan heille jotka asuu sähkölämmitteisessä omakotitalossa. Ehkäpä tuo Ilta-Sanomien kommentoija on yksi heistä.

 

[Coppis667]

^ja edelleen sinisilmäiset suomalaiset taputtaa seisaaltaan Marinille + hallitukselle, että hyvin meni taas kerran.

 

[The Grenadier]

Se on kato sitä parempaa itäpropagandaa.

Siinä kohtaa kun joku erehtyy tanssimaan niin on kivempi olla Putinin joukoissa.

Kun Marin törttöilyillään syöttää Putleristien lapaan, se on sitä parasta Itä-propagandaa, heh.

 

[91danger91]

Energia | Fortum neuvottelee valtion kanssa tukipaketista kasvavien vakuusvaatimusten kattamiseksi: Energia | Fortum neuvottelee valtion kanssa tukipaketista kasvavien vakuusvaatimusten kattamiseksi


Hieno fiasko saatiin aikaiseksi. Meillä on vastuuministereinä kaksi(Tuppurainen ja Marin) täysin vailla substanssiosaamista. Saksan politiikot veti Sannaa ja Tyttiä kuin pässiä narussa.

Tähän päälle vielä Marinin biletys neuvottelutilanteen kriittisessä vaiheessa...

 

[moukula]

Olisipa ministerit semmoisia harmaita jöröjä jotka vaan osaa ja tietää kaiken eivätkä ikinä naura.

 

[Osuus]

Olisipa ministerit semmoisia harmaita jöröjä jotka vaan osaa ja tietää kaiken eivätkä ikinä naura.

Tolla muulla ei niin väliä, mutta kieltämättä tiedosta ja osaamisesta olisi hyötyä.

 

[BNo1]

Olisipa ministerit semmoisia harmaita jöröjä jotka vaan osaa ja tietää kaiken eivätkä ikinä naura.

Koska ministerien pitää olla valmiustilassa 24/7/365 muutaman minuutin varoitusajalla niin minusta ne pitäisi sulkea yhteen huoneeseen hallituskauden ajaksi ja päästää ulos vain kun niillä on jotain tehtävää. Tällä pidetään huoli että ne on tavoitettavissa ja valmiustilassa kokoajan, ne eivät ole manipuloitavissa ja eivät pysty tekemään skandaaleja. Jos joku on sitä mieltä että tämä on ylimitoitettua niin tässä ketjussa olemme oppineet että ministeriys on tärkein asia ministerin elämässä ja siksi sen tulee uhrautua kansansa eteen.

 

[The Grenadier]

Olisipa ministerit semmoisia harmaita jöröjä jotka vaan osaa ja tietää kaiken eivätkä ikinä naura.

Sopis, mutta lisäisi jonkun pellehatun tai tonttulakin päähän.

 

[Kan Dee Dokata]

Koska ministerien pitää olla valmiustilassa 24/7/365 muutaman minuutin varoitusajalla niin minusta ne pitäisi sulkea yhteen huoneeseen hallituskauden ajaksi ja päästää ulos vain kun niillä on jotain tehtävää. Tällä pidetään huoli että ne on tavoitettavissa ja valmiustilassa kokoajan, ne eivät ole manipuloitavissa ja eivät pysty tekemään skandaaleja. Jos joku on sitä mieltä että tämä on ylimitoitettua niin tässä ketjussa olemme oppineet että ministeriys on tärkein asia ministerin elämässä ja siksi sen tulee uhrautua kansansa eteen.

Onko tämä nyt olevinaan sarkasmia? Kukaanhan ei heitä ase ohimolla toimeensa pakota, vaan sinne itse hingutaan. Vastuut ja odotukset ovat tiedossa tehtävään ryhtyessä.

 

[moukula]

Koska ministerien pitää olla valmiustilassa 24/7/365 muutaman minuutin varoitusajalla niin minusta ne pitäisi sulkea yhteen huoneeseen hallituskauden ajaksi ja päästää ulos vain kun niillä on jotain tehtävää. Tällä pidetään huoli että ne on tavoitettavissa ja valmiustilassa kokoajan, ne eivät ole manipuloitavissa ja eivät pysty tekemään skandaaleja. Jos joku on sitä mieltä että tämä on ylimitoitettua niin tässä ketjussa olemme oppineet että ministeriys on tärkein asia ministerin elämässä ja siksi sen tulee uhrautua kansansa eteen.

Hyvässä vitsissä on totta toinen puoli. Ministeriys pitäisi olla mielestäni sellainen "kutsumustoimi" että kyseinen henkilö oikeasti haluaa toimia valtion ja kansan hyväksi ja ottaa sen vastuun harteilleen. Se on niin iso asia, että en ainakaan itse uskaltaisi kuvitella elämään mahtuvan vastuutehtävän aikana paljon muuta, ainakaan biletystä muulloin kuin loma-aikaan.

 

[BongisKhan]

Olisipa ministerit semmoisia harmaita jöröjä jotka vaan osaa ja tietää kaiken eivätkä ikinä naura.

Niin, en tiedä mistä tämä "ihq juttu et pääministeri on tavallinen ihminen niin kuin me muutkin!" ihannointi on lähtenyt. Kyllä minä ainakin haluaisin, että minua hallitsevat ihmiset ovat minua älykkäämpiä ja kaikin tavoin kyvykkäämpiä ei-tavallisia ihmisiä. Mut tää on taas vähän näitä. Toisaalta kansa ansaitsee itsensä näköiset edustajat ja sehän on sitten just tämmösiä ÄO100 bileprinsessoja sun muita ja eipä politiikassa ole ikinä meriiteillä edetty.

 

[moukula]

Niin, en tiedä mistä tämä "ihq juttu et pääministeri on tavallinen ihminen niin kuin me muutkin!" ihannointi on lähtenyt. Kyllä minä ainakin haluaisin, että minua hallitsevat ihmiset ovat minua älykkäämpiä ja kaikin tavoin kyvykkäämpiä ei-tavallisia ihmisiä. Mut tää on taas vähän näitä. Toisaalta kansa ansaitsee itsensä näköiset edustajat ja sehän on sitten just tämmösiä ÄO100 bileprinsessoja sun muita ja eipä politiikassa ole ikinä meriiteillä edetty.

Jotkut on sitä mieltä että pehmeä tunteella ja empatialla johtaminen olisi hyvä juttu. Toimii ehkä pienryhmissä ja jossain organisaation alatasolla missä lähiesimies yrittää pitää alaisensa motivoituneina ja työkykyisinä. Valtion johdossa taas mielestäni pitäisi laskelmoida kylmästi että mikä on absoluuttisesti tehokkain tapa kasvattaa kansan hyvinvointia ja valtion vaikutusvaltaa sekä yhteistyökuvioita omassa toimintaympäristössään. Eduskunnassa kaikkien ei tarvitse olla johtajia tai asiantuntijoita, tärkeintä että erilaiset mielipiteet ja toiveet tulevat kuulluiksi, mutta ministereillä tosiaankin soisi olevan kokemusta sekä johtajuudesta että asiantuntijuudesta omilla vastuualueillaan.

 

[Jan11]

Jotkut on sitä mieltä että pehmeä tunteella ja empatialla johtaminen olisi hyvä juttu. Toimii ehkä pienryhmissä ja jossain organisaation alatasolla missä lähiesimies yrittää pitää alaisensa motivoituneina ja työkykyisinä. Valtion johdossa taas mielestäni pitäisi laskelmoida kylmästi että mikä on absoluuttisesti tehokkain tapa kasvattaa kansan hyvinvointia ja valtion vaikutusvaltaa sekä yhteistyökuvioita omassa toimintaympäristössään.

Poliitikkoja ja politiikkaa ei tarvittaisi mihinkään, jos tarkoitus olisi kylmä laskelmointi. Se onnistuisi virkamiehiltä ja tieteentekijöiltä (toki ei heiltäkään sitä pystyisi pois sulkemaan).
Politiikan ja poliitikkojen nimenomainen perustehtävä päätöksenteossa inhimilliset tekijät, eli ideologiat, arvot, tunteet, neuvottelu.

 

[Paapaa]

Jotkut on sitä mieltä että pehmeä tunteella ja empatialla johtaminen olisi hyvä juttu. Toimii ehkä pienryhmissä ja jossain organisaation alatasolla missä lähiesimies yrittää pitää alaisensa motivoituneina ja työkykyisinä. Valtion johdossa taas mielestäni pitäisi laskelmoida kylmästi että mikä on absoluuttisesti tehokkain tapa kasvattaa kansan hyvinvointia ja valtion vaikutusvaltaa sekä yhteistyökuvioita omassa toimintaympäristössään.

Niin ne vaan nuo pehmeät ja tunteellisesti johtavat tekivät kovempia päätöksiä niin koronan kuin Ukrainan sodan takia kuin pitkään aikaan mikään muu hallitus. Uudenmaan sulkeminen, liikkumiskieltoehdotus tai pakkorokotukset eivät omaan korvaan kuulosta millään tavalla pehmeiltä. Kuten ei Natoon hakeminenkaan. Eli ehkä puhut jostain muusta hallituksesta?

Ja ei ole mitään "absoluuttisesti tehokkainta tapaa kasvattaa kansan hyvinvointia". Poliitikot tekevät hyvin paljon subjektiivisia päätöksiä joissa on monta yhtä oikeaa tai väärää vastausta ja paljon kompromisseja joissa yhden elämä ehkä paranee ja toisen huononeen. Ja tuohon vielä ajallinen ulottuvuus päälle (eli kärsitäänkö nyt vähän enemmän että 10v kärsitään vähemmän).

EDIT: Jan11 oli nopeampi.

 

[Jumputin]

Hyvässä vitsissä on totta toinen puoli. Ministeriys pitäisi olla mielestäni sellainen "kutsumustoimi" että kyseinen henkilö oikeasti haluaa toimia valtion ja kansan hyväksi ja ottaa sen vastuun harteilleen. Se on niin iso asia, että en ainakaan itse uskaltaisi kuvitella elämään mahtuvan vastuutehtävän aikana paljon muuta, ainakaan biletystä muulloin kuin loma-aikaan.

Näinhän se onkin. Ongelma tässä kohussa on se, että on paljon spekulaatiota ja väitteitä ilman mitään todisteita. Kohun aikana on esiin nostettu kaikki mahdollinen tsunamista Juniperiin, vaikka kukaan ei ole onnistunut selittämään miten festareilla käynti tai biletys näihin voi vaikuttaa käytännössä.

Nyt Fortumin 12 miljardin tappiot on jotenkin saatu nykyisen hallituksen syyksi. Todella huvittavaa, mutta näin tosiaan esim. Ville Tavio huutaa twitterissä, mutta tuskin edes ymmärtää mistä on kyse ja mitä realistisia vaikutusmahdollisuuksia Suomella on Saksaan ja saksalaiseen pörssiyhtiöön, minkä Saksa ei anna kaatua. Olisi kiva lukea välillä jotain realistista vaihtoehtoa mahdollisuuksista, mutta ongelma lienee se, että harvalla on mitään oikeaa tietoa aiheesta.

 

[Kan Dee Dokata]

Niin ne vaan nuo pehmeät ja tunteellisesti johtavat tekivät kovempia päätöksiä niin koronan kuin Ukrainan sodan takia kuin pitkään aikaan mikään muu hallitus. Uudenmaan sulkeminen, liikkumiskieltoehdotus tai pakkorokotukset eivät omaan korvaan kuulosta millään tavalla pehmeiltä. Kuten ei Natoon hakeminenkaan. Eli ehkä puhut jostain muusta hallituksesta?

Ja ei ole mitään "absoluuttisesti tehokkainta tapaa kasvattaa kansan hyvinvointia". Poliitikot tekevät hyvin paljon subjektiivisia päätöksiä joissa on monta yhtä oikeaa tai väärää vastausta ja paljon kompromisseja joissa yhden elämä ehkä paranee ja toisen huononeen. Ja tuohon vielä ajallinen ulottuvuus päälle (eli kärsitäänkö nyt vähän enemmän että 10v kärsitään vähemmän).

EDIT: Jan11 oli nopeampi.

Niin. Nimenomaan tunteella reagoitiin ja lähdettiin lakiakin ja kansalaisvapauksia polkemaan.

 

[Paapaa]

Niin. Nimenomaan tunteella reagoitiin ja lähdettiin lakiakin ja kansalaisvapauksia polkemaan.

Ei, vaan asiantuntijoiden tuottamalla tiedolla ja nyrkillä reagoitiin ja tehokkailla keinoilla. Pätee niin koronaan kuin Natoon.

 

[Kautium]

Toimittaja Ivan Puopololta omalla YT-kanavallaan mainio 7min avautuminen tästä Marinin falskista uhriutumisesta.

Tiivistelmä:
Marin nauttii korkeinta mahdollista valtapositiota Suomessa ja esiintyy uhrina kehdaten käyttää Ukrainaa keppihevosena. Ei PM:n tehtävässä voi käydä itkeskelemässä kansalle kuinka henkilökohtainen elämä on ollut viime aikoina raskasta itse aiheutettujen sekoilujen vuoksi. Pääministeri johtaa hallitusta ja hoitaa kansan asioita. Siitä vastuusta maksetaan todella merkittävä korvaus, eikä siihen ole ketään pakotettu. Kun kansalaisten elinkustannukset uhkaavat nousta 40%, niin siinä ei auta vittujakaan muistella, että Marinilla oli olevinaan paha olla kesäkännäilyjen paljastuttua.



Edit.
Perään myös satojen päihdeongelmaisten kanssa työskennelleen entisen alkoholistin Christer Schoultzin kirjoitus tästä tapauksesta ja sen mahdollisista viitteistä Marinin alkoholiriippuvuuteen:

 

[BNo1]

Hyvässä vitsissä on totta toinen puoli. Ministeriys pitäisi olla mielestäni sellainen "kutsumustoimi" että kyseinen henkilö oikeasti haluaa toimia valtion ja kansan hyväksi ja ottaa sen vastuun harteilleen. Se on niin iso asia, että en ainakaan itse uskaltaisi kuvitella elämään mahtuvan vastuutehtävän aikana paljon muuta, ainakaan biletystä muulloin kuin loma-aikaan.

Mihin vedät tuon kutsumustoimen rajat? Viittasin aikaisemmin on nyt poistetussa viestissä Black Mirrorin National Anthem jaksoon, jos kansan etu vaatii niin pitääkö pääministerin ottaa "one for the team"? Vai ei? Missä se raja kulkee ja kuka sen päättää? Huutoäänestyksellä?
Itse koen että pääministeriys on vain työ valtion hallinnossa eikä mikään kutsumus.

Niin, en tiedä mistä tämä "ihq juttu et pääministeri on tavallinen ihminen niin kuin me muutkin!" ihannointi on lähtenyt. Kyllä minä ainakin haluaisin, että minua hallitsevat ihmiset ovat minua älykkäämpiä ja kaikin tavoin kyvykkäämpiä ei-tavallisia ihmisiä. Mut tää on taas vähän näitä. Toisaalta kansa ansaitsee itsensä näköiset edustajat ja sehän on sitten just tämmösiä ÄO100 bileprinsessoja sun muita ja eipä politiikassa ole ikinä meriiteillä edetty.

Minusta tuo on auktoriteettiuskovaisuutta, pistetään uskon varaan että hierarkiassa yläpuolella olevat ihmiset olisivat jotenkin parempia tai fiksumpia koska eihän ne muuten ole voineet siihen asemaan päästä? Sitten uskotaan systeemiin koska jos systeemiin ei usko niin mikä on sitten vaihtoehto?
Minusta kylmä totuus on että siellä on ihmisiä jotka haluaa johtavaan asemaan riippumatta siitä ovatko he hyviä johtajia, teoriassa niiden pitäisi pudota pois kilpailussa mutta käytännössä kilpailu on enemmän poliittisten suhteiden käyttämistä kuin oikeaa taitoihin tai ominaisuuksiin perustuvaa. Tämän takia esim jenkeissä varakkuus on vaatimus presidenttiydelle, ei sillä ole mitään väliä vaikka olisi teoreettisesti paras pressa maailmassa, jos ei ole puolueen tukea, suhdeverkostoa ja järkyttävästi fyffeä käytössä niin sinne voidaan valita ihan minkälaista paskaa tahansa johtamaan maata (kuten on nähty).

Jotkut on sitä mieltä että pehmeä tunteella ja empatialla johtaminen olisi hyvä juttu. Toimii ehkä pienryhmissä ja jossain organisaation alatasolla missä lähiesimies yrittää pitää alaisensa motivoituneina ja työkykyisinä. Valtion johdossa taas mielestäni pitäisi laskelmoida kylmästi että mikä on absoluuttisesti tehokkain tapa kasvattaa kansan hyvinvointia ja valtion vaikutusvaltaa sekä yhteistyökuvioita omassa toimintaympäristössään. Eduskunnassa kaikkien ei tarvitse olla johtajia tai asiantuntijoita, tärkeintä että erilaiset mielipiteet ja toiveet tulevat kuulluiksi, mutta ministereillä tosiaankin soisi olevan kokemusta sekä johtajuudesta että asiantuntijuudesta omilla vastuualueillaan.

Osaatko sanoa esimerkkinä sivistysvaltiota joka toimisi mainitsemallasi tavalla? Kaikki mitä minulle mieleen tulee eivät ole sivistysvaltiota, esim moderni Kiina on aikalailla esimerkkisi mallivaltio.

 

[moukula]

Poliitikkoja ja politiikkaa ei tarvittaisi mihinkään, jos tarkoitus olisi kylmä laskelmointi. Se onnistuisi virkamiehiltä ja tieteentekijöiltä (toki ei heiltäkään sitä pystyisi pois sulkemaan).
Politiikan ja poliitikkojen nimenomainen perustehtävä päätöksenteossa inhimilliset tekijät, eli ideologiat, arvot, tunteet, neuvottelu.

Ideologia ja arvot määrittelevät ne painokertoimet joilla hyvinvointia mitataan. Eli näin karkeasti väännettynä esimerkiksi vasemmistolainen johtaja laskelmoisi että vähävaraisten ja heikkojen asemaa pitää parantaa eniten ja vaikka rikkaiden kustannuksella. Oikeistolainen taas arvostaa enempi yritysmaailmaa ja pääomaa, ja laskelmoi että näistä saadaan eniten hilloa kassaan, joten niitä pitää tukea eniten. Johtajalla pitäisi olla ideologiasta riippumatta sitä tietopohjaa, älyä ja kykyä tehdä niitä parhaita mahdollisia päätöksiä oman ideologisen suuntauksen mukaisesti. Kansa sitten vaaleissa päättää että mihin suuntaan halutaan olla menossa.

 

[Kan Dee Dokata]

Ei, vaan asiantuntijoiden tuottamalla tiedolla ja nyrkillä reagoitiin ja tehokkailla keinoilla. Pätee niin koronaan kuin Natoon.

Ei, vaan "asiantuntijoiden" mutuilulla ja muiden maiden paniikkireaktioiden kopioinnilla. Onneksi ei mennyt yhtä pahaksi. Muissa maissa on jo alettu myöntää, miten vähäisellä osaamisella eri toimet laitettiin pystyyn.

Mutta tämä menee jo toiseen topiikkiin.

 

[Paapaa]

Ei, vaan "asiantuntijoiden" mutuilulla ja muiden maiden paniikkireaktioiden kopioinnilla. Onneksi ei mennyt yhtä pahaksi. Muissa maissa on jo alettu myöntää, miten vähäisellä osaamisella eri toimet laitettiin pystyyn.

Ei suinkaan, vaan asiantuntijoiden virkavastuulla antamilla lausunnoilla. Käytössä oli paras saatavilla oleva tieto niin koronasta kuin Venäjän uhasta. Ja näiden perusteella tehtiin nopeat ja päättäväiset ratkaisut. Puheet jostain "pehmeästä johtamisesta" on tietenkin poliittista lätinää, millä ei ole mitään tekemistä objektiivisuuden kanssa. Puoluekirjasta riippuen samat teot ovat joidenkin tänne kirjoittavien mielestä päämäärätietoisia ja oikeasuhtaisia - tai sitten "paniikkireaktioita" tai "pehmeää johtamista".

 

[moukula]

Mihin vedät tuon kutsumustoimen rajat? Viittasin aikaisemmin on nyt poistetussa viestissä Black Mirrorin National Anthem jaksoon, jos kansan etu vaatii niin pitääkö pääministerin ottaa "one for the team"? Vai ei? Missä se raja kulkee ja kuka sen päättää? Huutoäänestyksellä?
Itse koen että pääministeriys on vain työ valtion hallinnossa eikä mikään kutsumus.



Minusta tuo on auktoriteettiuskovaisuutta, pistetään uskon varaan että hierarkiassa yläpuolella olevat ihmiset olisivat jotenkin parempia tai fiksumpia koska eihän ne muuten ole voineet siihen asemaan päästä? Sitten uskotaan systeemiin koska jos systeemiin ei usko niin mikä on sitten vaihtoehto?
Minusta kylmä totuus on että siellä on ihmisiä jotka haluaa johtavaan asemaan riippumatta siitä ovatko he hyviä johtajia, teoriassa niiden pitäisi pudota pois kilpailussa mutta käytännössä kilpailu on enemmän poliittisten suhteiden käyttämistä kuin oikeaa taitoihin tai ominaisuuksiin perustuvaa. Tämän takia esim jenkeissä varakkuus on vaatimus presidenttiydelle, ei sillä ole mitään väliä vaikka olisi teoreettisesti paras pressa maailmassa, jos ei ole puolueen tukea, suhdeverkostoa ja järkyttävästi fyffeä käytössä niin sinne voidaan valita ihan minkälaista paskaa tahansa johtamaan maata (kuten on nähty).



Osaatko sanoa esimerkkinä sivistysvaltiota joka toimisi mainitsemallasi tavalla? Kaikki mitä minulle mieleen tulee eivät ole sivistysvaltiota, esim moderni Kiina on aikalailla esimerkkisi mallivaltio.

Jos ministeriys on "vain työ" niin siinä on se vaara, että se työ tulee hoidettua huonosti. Tässähän on viime vuosina paljon puhuttu kaikenlaisesta downshiftaamisesta ja quiet quittingista, koska "sehän on vain työ" eikä sen kuulu olla koko elämä ja kannattaa mieluummin rentoutua ja pitää hauskaa vapaa-aikaa. Tuottavaan työhön ja palveluammatteihin tuo minusta toimii hyvin, enkä itsekään todellakaan jaksa stressata työasioista työajan ulkopuolella ja työtkin tulee tehtyä sillä tavalla että kunhan nyt ei tule mitään sanomista niin kaikki on ok. Valtion johtaminen on minusta vähän eri kategoriassa, ja siihen pitäisi suhtautua vakavasti ja sen pitää olla kyseisellä vastuuhenkilöllä tärkein asia elämässä. Onhan siinä toki palkkakin sen mukainen, että sitten kun vastuutehtävä on ohi, niin on millä mällätä ja sitten voi bilettää ja matkustella senkin edestä mitä sen neljän tai kuuden vuoden aikana on menettänyt.

Auktoriteettiuskovaisuuteen sen verran, että mikäli täydellisessä utopiassa elettäisiin, niin johtajat olisivat joko tekoälyjä tai muuten vain kaikkitietäviä asiantuntijoita. Se olisi hyvä tavoite. Kaikki inhimillinen heikkous ja virheet pois. Mutta kun ei olla, niin voidaan kuitenkin vaatia jonkinlaista kokemusta, älyä ja tietoa asioista ennen kuin laitetaan henkilö johtavaan asemaan. Tai vähintäänkin pitäisi vaatia, että johtaja kuuntelee niitä asiantuntijoita joita hänellä on käytettävissään. Minusta sekin passaisi, että ministeriehdokkaat laitettaisiin kunkin vastuualueen kiperiä kysymyksiä sisältävään tenttiin ja sitten jossain valiokunnassa arvioitaisiin vastauksia, ennen kuin voidaan hyväksyä valituksi tehtävään.

Vaikka tällä hetkellä yhtään elävää esimerkkiä tällaisesta yhteiskunnasta ei olisikaan, niin aina sitä voi toivoa kehitystä.

 

[91danger91]

Poliitikkoja ja politiikkaa ei tarvittaisi mihinkään, jos tarkoitus olisi kylmä laskelmointi. Se onnistuisi virkamiehiltä ja tieteentekijöiltä (toki ei heiltäkään sitä pystyisi pois sulkemaan).
Politiikan ja poliitikkojen nimenomainen perustehtävä päätöksenteossa inhimilliset tekijät, eli ideologiat, arvot, tunteet, neuvottelu.

Ongelmahan tässä on se että poliittisiksi johtajiksi eli puolueiden puheenjohtajiksi pääsee henkilöt, jotka pärjäävät parhaiten hengennostatuksessa. On jotenkin outoa, että moni puolueen puheenjohtaja ei edes edusta edustamaansa aatetta puhtaimmillaan.

Kuinka paljon olette kuulleet Sanna Marinilta, Annika Saarikolta tai Petteri Orpolta järkeviä ja kannatettavia ajatuksia. Kuinka paljon he ovat tuoneet tuoreita ajatuksia puolueensa poliittiseen linjaan?


Kun tätä Suomen poliittista järjestelmään tarkastelee viimeiseltä 5 vuodelta niin tässä on oma näkemykseni Suomesta vuonna 2030.

* Suomen kansa köyhtyy suhteellisesti muihin maihin ja BKT ei välttämättä tule edes pysymään tällä 2022 tasolla
* Viro ohittaa Suomen BKT:ssa per capita.
* Suomesta tulee yhä enemmän tytäryhtiötalous. Monet kansalliset yhtiöt on myyty ulkomaille Fortum Uniperin takia, Neste paikkaamaan valtiontaloutta jne.
* Vanhuksia jää hoitamatta ja niitä tulee kuolemaan ennenaikaisesti
* Koulutuslaitoksen taso tulee laskemaan ja oppilaiden häiriökäyttäytyminen tulee lisääntymään
* Politiikot valitaan huomiotalouden eikä substannin pohjalta
* Infra murenee teistä vesijohtoihin ja rakennuksiin
* Segrekaatio kasvaa ja holtittomalla maahanmuutolla meillä on alueita joihin poliisikaan ei uskalla enää mennä. Suomi on 8 vuoden päästä samassa tilanteessa missä Ruotsi on nyt
* Työtä tekevät musertuvat verorasitteen alla joka johtuu pääosin vanhusväestöstä ja korkeista eläkemaksuista
* Yhteiskunnallinen tyytymättömyys kasvaa


Yhteiskunnallisella tasolla asiat tulevat menemään päin **ttua. Yksilötasolla voi vielä vaikuttaa omaan hyvinvointiin, hakeutumalla korkean tuottavuuden työtehtäviin, muuttamalla pois maasta tai luopumalla maallisista tavoitteista ja ryhtymällä munkiksi.

Koska nykyisyyttä extrapoloimalla tulevaisuus näyttää mielestäni näin synkältä, haluaisin kuulla muilta perusteluja miksi näin ei tapahtuisi.

 

[Paapaa]

muuttamalla pois maasta

Mikä maa sun mielestä muuten olisi sellainen ihannemaa, jonne kannattaisi muuttaa täältä pois ja jossa ei ole näitä ongelmia?

 

[Tecto]

Kerrataanpa nyt taas Marinin meriitit, osaaminen ja pätevyys. Ennen pääministerin pestiä hänen kokemuksensa on:
- 1 kausi kansanedustajana
- 2 kautta Tampereen kaupunginvaltuustossa
- työkokemus: myyjä

On hyvin vaikea ymmärtää ihmisiä, joiden mielestä nämä meriitit osoittavat osaamista, pätevyyttä ja kykyä toimia valtion johtajana.

 

[moukula]

Kerrataanpa nyt taas Marinin meriitit, osaaminen ja pätevyys. Ennen pääministerin pestiä hänen kokemuksensa on:
- 1 kausi kansanedustajana
- 2 kautta Tampereen kaupunginvaltuustossa
- työkokemus: myyjä

On hyvin vaikea ymmärtää ihmisiä, joiden mielestä nämä meriitit osoittavat osaamista, pätevyyttä ja kykyä toimia valtion johtajana.

Ja sitten kun laitetaan tämä neuvottelupöytään jonkun vanhan kehäketun kanssa, niin voi vaan kuvitella miten meitä viedään...

 

[Coppis667]

Koska nykyisyyttä extrapoloimalla tulevaisuus näyttää mielestäni näin synkältä, haluaisin kuulla muilta perusteluja miksi näin ei tapahtuisi.

Listalta puuttuu:
-Terveydenhuollon totaalinen romahtaminen -> yksityiset terveyspalvelut yleistyy ja kallistuu reilusti.
-Vihersiirtymä tulee musertamaan teollisuuden -> teollisuus siirtyy ennätystahtiin muualle -> työpaikat vähenee rajusti.
---> asuminen kallistuu todella paljon
-Hätäpäissään valtio myy kaikki luonnonvarat suurille yrityksille -> Suomen pohjavedet saastutetaan peruuttamattomasti.
-Suomalainen joutuu maksamaan vedestä 1000x hintaa nykyiseen verrattuna.

 

[Timo 2]

Mikä maa sun mielestä muuten olisi sellainen ihannemaa, jonne kannattaisi muuttaa täältä pois ja jossa ei ole näitä ongelmia?

Itse olen ymmärtänyt että Sveitsissä asiat ovat aika hyvin.

 

[BNo1]

Jos ministeriys on "vain työ" niin siinä on se vaara, että se työ tulee hoidettua huonosti. Tässähän on viime vuosina paljon puhuttu kaikenlaisesta downshiftaamisesta ja quiet quittingista, koska "sehän on vain työ" eikä sen kuulu olla koko elämä ja kannattaa mieluummin rentoutua ja pitää hauskaa vapaa-aikaa. Tuottavaan työhön ja palveluammatteihin tuo minusta toimii hyvin, enkä itsekään todellakaan jaksa stressata työasioista työajan ulkopuolella ja työtkin tulee tehtyä sillä tavalla että kunhan nyt ei tule mitään sanomista niin kaikki on ok. Valtion johtaminen on minusta vähän eri kategoriassa, ja siihen pitäisi suhtautua vakavasti ja sen pitää olla kyseisellä vastuuhenkilöllä tärkein asia elämässä. Onhan siinä toki palkkakin sen mukainen, että sitten kun vastuutehtävä on ohi, niin on millä mällätä ja sitten voi bilettää ja matkustella senkin edestä mitä sen neljän tai kuuden vuoden aikana on menettänyt.

Minusta tuo on vähän uskonnollinen näkemys pääministerin tehtävän pyhyydestä. Mutta on tietysti linjassa sen kanssa miksi pääministerin pitää olla kuin neitsyt maria.

Auktoriteettiuskovaisuuteen sen verran, että mikäli täydellisessä utopiassa elettäisiin, niin johtajat olisivat joko tekoälyjä tai muuten vain kaikkitietäviä asiantuntijoita. Se olisi hyvä tavoite. Kaikki inhimillinen heikkous ja virheet pois. Mutta kun ei olla, niin voidaan kuitenkin vaatia jonkinlaista kokemusta, älyä ja tietoa asioista ennen kuin laitetaan henkilö johtavaan asemaan. Tai vähintäänkin pitäisi vaatia, että johtaja kuuntelee niitä asiantuntijoita joita hänellä on käytettävissään. Minusta sekin passaisi, että ministeriehdokkaat laitettaisiin kunkin vastuualueen kiperiä kysymyksiä sisältävään tenttiin ja sitten jossain valiokunnassa arvioitaisiin vastauksia, ennen kuin voidaan hyväksyä valituksi tehtävään.

"Kaikki inhimillinen heikkous ja virheet pois", tässä kommentissa on vahva kaiku erääseen poliittiseen aatteeseen....

On hyvin vaikea ymmärtää ihmisiä, joiden mielestä nämä meriitit osoittavat osaamista, pätevyyttä ja kykyä toimia valtion johtajana.

Väitätkö siis että meillä ei valita pätevintä johtajaa vaikka se on rakennettu demokratiaan sisälle että ihmiset tietysti äänestävät parasta johtajaa? Miten korjaisit tilanteen?

Ja sitten kun laitetaan tämä neuvottelupöytään jonkun vanhan kehäketun kanssa, niin voi vaan kuvitella miten meitä viedään...

Eikö pääministerillä voi olla kokeneempia avustajia auttamassa, miksi se pitää hylätä yksin kehäkehun kanssa neuvottelupöytään?

Itse olen ymmärtänyt että Sveitsissä asiat ovat aika hyvin.

Toisaalta jos muutat Sveitsiin niin olet silti matu joka tulee varastamaan paikallisten duunit ja naiset. Näin valkoisena hyvin tienaavana ulkomailla asunava heterona törmään paikallisten asenteisiin että minun pitäisi painua takaisin mistä tulin koska en ole syntynyt maassa jossa asun. Se että tuotan hitosti verotuloja ja varallisuutta on täysin sivuseikka, koska kun olen suomesta niin paikallisen näkemyksen mukaan olen vain jostain venäjältä tullut kullankaivaja joka vie paikallisten työt.
Jos joku kuvittelee että valkoisuus ja suomalaisuus on joku suojaväri ulkomailla asuessa on aika pahasti väärässä.

 

[Tecto]

Väitätkö siis että meillä ei valita pätevintä johtajaa vaikka se on rakennettu demokratiaan sisälle että ihmiset tietysti äänestävät parasta johtajaa? Miten korjaisit tilanteen?

Nyt en ole ihan varma oliko tuo sarkasmia, joten jätän kommentoimatta

 

[BNo1]

Nyt en ole ihan varma oliko tuo sarkasmia, joten jätän kommentoimatta

Se oli osaksi sarkasmia, mutta myös ihan aito kysymys. Minusta tuo on ollut pitkään ongelma meidän poliittisessa järjestelmässä mutta hyviä korjausehdotuksia en ole nähnyt. Meillä kun kasvatatetaan puolueiden toimesta poliittisia broilereita jotka sitten asetetaan johtotehtäviin vain siksi että ne toimineet tarpeeksi pitkään puolueen eduksi.
Sama se on jenkeissä, kun katsoo trumppia tai bideniä niin miettii että eikö sen kokoisesta maasta oikeasti löydy pätevämpää tyyppiä presidentiksi, mutta sama ongelma, ei pätevyydellä ole mitään tekemistä presidenttiyden kanssa. Miksi sitten pääministeriyden?

 

[Tecto]

Se oli osaksi sarkasmia, mutta myös ihan aito kysymys. Minusta tuo on ollut pitkään ongelma meidän poliittisessa järjestelmässä mutta hyviä korjausehdotuksia en ole nähnyt. Meillä kun kasvatatetaan puolueiden toimesta poliittisia broilereita jotka sitten asetetaan johtotehtäviin vain siksi että ne toimineet tarpeeksi pitkään puolueen eduksi.

No nykyjärjestelmällä tuota ei voi korjata mitenkään. Yksi vaihtoehto voisi olla, että lailla säädettäisiin pääministerin tehtävään kelpoisuusvaatimukset, jolloin puolueet eivät voisi enää ketä hyvänsä tuohon tehtävään nimittää. Mutta vituiksihan tuo on mennyt muutenkin, kun ministereiltäkin poistettiin ne vähäiset kelpoisuusvaatimukset, mitä ennen oli.

 

[Jan11]

Se oli osaksi sarkasmia, mutta myös ihan aito kysymys. Minusta tuo on ollut pitkään ongelma meidän poliittisessa järjestelmässä mutta hyviä korjausehdotuksia en ole nähnyt. Meillä kun kasvatatetaan puolueiden toimesta poliittisia broilereita jotka sitten asetetaan johtotehtäviin vain siksi että ne toimineet tarpeeksi pitkään puolueen eduksi.

Oikeasti poliitikot taistelee kyynärpäät ruvella päästäkseen johtotehtäviin = vallankahvaan. Valta on yksi poliitikkojen päämotivaattoreita. Lisäksi se toki vaatii hyvät vaalitulokset, sopivat olosuhteet, vähän sattumaakin, mutta ennen kaikkea vuosikausien määrätietoisen työn.
Marinin kohdalla avainasiat löytyy tylsästi cv:sta. Vuoden 2008-2014 välillä raivasi itsensä sellaiseen asemaan puolueessa (ja kansanedustajaksi), että 2017 jälkeen oli vain ajan ja sopivien olosuhteiden kohdalle osumisen kysymys, milloin nousee kärkeen.
Toki se olisi voinut tapahtua silloin kun tapahtui tai vaikka vasta vuosikymmenen päästä, mutta kova työ, verkostoitumisen ja liittoutumiset alkoi olla kasassa ja valmius tarttua tilaisuuteen heti kun mahdollista.
Sekin auttoi, että kun se tilaisuus lopulta tuli, niin juuri silloin sillä kaikkein kovimmalla kilpailijalla, eli Antti Lindtmanilla, ei ollut.

Spoileri

Sosialidemokraattinen puolue:
SDP:n puheenjohtaja 2020-2023, 1. varapuheenjohtaja 2017−2020, 2. varapuheenjohtaja 2014−2017

Puoluevaltuuston jäsen 2010−2014
Pirkanmaan Sosialidemokraatit ry:n piirinhallituksen jäsen 2009−2014

Tampereen sosialidemokraattinen opiskelijayhdistys TASY ry:n johtokunnan varajäsen 2013−2014, jäsen 2008 ja 2012, varapuheenjohtaja 2009−2011
Puoluekokousedustaja 2014, 2012, 2010

Tampereen sos.dem. kunnallisjärjestön edustajiston jäsen 2010−2011, varajäsen 2012−2013 ja 2008–2009


Sosialidemokraattiset Nuoret:

Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n 1. varapuheenjohtaja 2010−2012, liittohallituksen varajäsen 2008−2010
Pirkanmaan Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n varapuheenjohtaja 2009, hallituksen jäsen 2008

Tampereen Demarinuoret ry:n hallituksen jäsen 2009

 

[Timo 2]

Väitätkö siis että meillä ei valita pätevintä johtajaa vaikka se on rakennettu demokratiaan sisälle että ihmiset tietysti äänestävät parasta johtajaa?

Kyllä.
Ihmiset ei todellakaan äänestä harkinnanan pohjalta. Äänestetään tuota koska se on niin komea tai se puhui niin kivasti tai että äänestetään vaikka demareita, koska suku on aina äänestänyt demareita.

Ei tunnisteta että suomessa on puoluevaalit, jossa henkilöllä on vähän merkitystä. Ihmisten pitäisi käyttää vaalikoneita ja niiden avulla tehdä päätös. Ihmisillä pitäisi olla myös pidempi muisti mitä puolueet (ja ehdokkaat) ovat tehneet ja sanoneet. Ei tunnisteta ehdokkaiden osaamistasoa. Ehdokkaiden osaamistasosta kertoo heidän kommentointi vaalikoideiden kysymyksiin. Lisäksi ehdokkaan tasosta kertoi hyvin 2014 eurovaaleissa ja 2015 eduskuntabaaleissa ylen tekemät lyhyet videohaastattelut kaikille ehdokkaille.

Tähän ylen pitäisi laittaa rahaa että haastattelee kaikki ehdokkaat ja tuo ne täten samalle viivalle.

 

[Jan11]

No nykyjärjestelmällä tuota ei voi korjata mitenkään. Yksi vaihtoehto voisi olla, että lailla säädettäisiin pääministerin tehtävään kelpoisuusvaatimukset, jolloin puolueet eivät voisi enää ketä hyvänsä tuohon tehtävään nimittää. Mutta vituiksihan tuo on mennyt muutenkin, kun ministereiltäkin poistettiin ne vähäiset kelpoisuusvaatimukset, mitä ennen oli.

Marinhan on poikkeuksellisen pätevä koulutustaustaltaan (hallintotieteiden maisteri). Ministereinä on toiminut aika kasa opinnoistaan selviytymättömiä ikuisia ylioppilaita, ja lisäksi vaikka lähihoitajaa ja laboranttia yms. (mitenkään väheksymättä ko. ammatteja).

Lopulta poliitikon pätevyys mitataan kaiketi edelleenkin vaaleissa. Sillä mittarilla pätevimmät on varmaan Zyzkovicz ja Tuomioja, ainakin niiden mielestä, jotka ovat heidät sinne äänestäneet 70-luvun alusta saakka yhä uudelleen ja uudelleen.

 

[91danger91]

Listalta puuttuu:
-Terveydenhuollon totaalinen romahtaminen -> yksityiset terveyspalvelut yleistyy ja kallistuu reilusti.
-Vihersiirtymä tulee musertamaan teollisuuden -> teollisuus siirtyy ennätystahtiin muualle -> työpaikat vähenee rajusti.
---> asuminen kallistuu todella paljon
-Hätäpäissään valtio myy kaikki luonnonvarat suurille yrityksille -> Suomen pohjavedet saastutetaan peruuttamattomasti.
-Suomalainen joutuu maksamaan vedestä 1000x hintaa nykyiseen verrattuna.

Tämä ei nyt ollenkaan nostanut omaa uskoani tämän maan tulevaisuudesta

Eikö toivoa ole?

 

[BNo1]

Oikeasti poliitikot taistelee kyynärpäät ruvella päästäkseen johtotehtäviin = vallankahvaan. Valta on yksi poliitikkojen päämotivaattoreita. Lisäksi se toki vaatii hyvät vaalitulokset, sopivat olosuhteet, vähän sattumaakin, mutta ennen kaikkea vuosikausien määrätietoisen työn.
Marinin kohdalla avainasiat löytyy tylsästi cv:sta. Vuoden 2008-2014 välillä raivasi itsensä sellaiseen asemaan puolueessa (ja kansanedustajaksi), että 2017 jälkeen oli vain ajan ja sopivien olosuhteiden kohdalle osumisen kysymys, milloin nousee kärkeen.
Toki se olisi voinut tapahtua silloin kun tapahtui tai vaikka vasta vuosikymmenen päästä, mutta kova työ, verkostoitumisen ja liittoutumiset alkoi olla kasassa ja valmius tarttua tilaisuuteen heti kun mahdollista.
Sekin auttoi, että kun se tilaisuus lopulta tuli, niin juuri silloin sillä kaikkein kovimmalla kilpailijalla, eli Antti Lindtmanilla, ei ollut.

Kun sinulla on vähän enemmän sisäpiirin näkemystä niin suodattaako mielestäsi meidän järjestelmämme parhaat ihmiset johtamaan valtiota? Vai onko kyse enemmän siitä kuka pelaa parhaiten puoluepelin?

Ei tunnisteta että suomessa on puoluevaalit, jossa henkilöllä on vähän merkitystä. Ihmisten pitäisi käyttää vaalikoneita ja niiden avulla tehdä päätös. Ihmisillä pitäisi olla myös pidempi muisti mitä puolueet (ja ehdokkaat) ovat tehneet ja sanoneet. Ei tunnisteta ehdokkaiden osaamistasoa. Ehdokkaiden osaamistasosta kertoo heidän kommentointi vaalikoideiden kysymyksiin. Lisäksi ehdokkaan tasosta kertoi hyvin 2014 eurovaaleissa ja 2015 eduskuntabaaleissa ylen tekemät lyhyet videohaastattelut kaikille ehdokkaille.

Mitä merkitystä yksittäisellä puolueen ehdokkaalla on jos puolueen johto kummiskin määrää marssijärjestyksen ja puolueen linjat? Tämähän on nähtävissä että esim puolueen sisällä voi olla isojakin mielipide-eroja esim ydinvoimasta (vihreät) mutta ainoa mielipide mikä oikeasti ratkaisee on puolueen johdon näkemys. Koska mikään puolue ei toimi yhden asian puolueena niin käytännössä väärä johtaja voi viedä puoluetta asiassa x suuntaan johon muu puolue ei halua, mutta ne silti pitää sen johtajana muista syistä. Joten se että äänestät itsesi näköisiä ihmisiä puolueeseen ei välttämättä auta yhtään ja jos puolueen johto ajaa oman mielipiteesi vastaisi asioita niin äänestämällä tätä puoluetta äänestät itseäsi vastaan.

 

[Timo 2]

Mitä merkitystä yksittäisellä puolueen ehdokkaalla on jos puolueen johto kummiskin määrää marssijärjestyksen ja puolueen linjat? Tämähän on nähtävissä että esim puolueen sisällä voi olla isojakin mielipide-eroja esim ydinvoimasta (vihreät) mutta ainoa mielipide mikä oikeasti ratkaisee on puolueen johdon näkemys. Koska mikään puolue ei toimi yhden asian puolueena niin käytännössä väärä johtaja voi viedä puoluetta asiassa x suuntaan johon muu puolue ei halua, mutta ne silti pitää sen johtajana muista syistä. Joten se että äänestät itsesi näköisiä ihmisiä puolueeseen ei välttämättä auta yhtään ja jos puolueen johto ajaa oman mielipiteesi vastaisi asioita niin äänestämällä tätä puoluetta äänestät itseäsi vastaan.

Nimen omaan. Mun pointti on se että ensin pitää valita puolue ja sen jälkeen sieltä 2-3 parasta ehdokasta omien sen perusteella mitä ovat kysymyksiin vastanneet ja kommentoineet. Vilkaisee ehdokkaan cv:n ja omaesittelyn. Sitten jos yle edelleen tekisi nämä videohaastattelut katsoisi ne ja tekisi tämän kaiken pohjalta lopullisen päätöksen.

 

[moukula]

Kun sinulla on vähän enemmän sisäpiirin näkemystä niin suodattaako mielestäsi meidän järjestelmämme parhaat ihmiset johtamaan valtiota? Vai onko kyse enemmän siitä kuka pelaa parhaiten puoluepelin?



Mitä merkitystä yksittäisellä puolueen ehdokkaalla on jos puolueen johto kummiskin määrää marssijärjestyksen ja puolueen linjat? Tämähän on nähtävissä että esim puolueen sisällä voi olla isojakin mielipide-eroja esim ydinvoimasta (vihreät) mutta ainoa mielipide mikä oikeasti ratkaisee on puolueen johdon näkemys. Koska mikään puolue ei toimi yhden asian puolueena niin käytännössä väärä johtaja voi viedä puoluetta asiassa x suuntaan johon muu puolue ei halua, mutta ne silti pitää sen johtajana muista syistä. Joten se että äänestät itsesi näköisiä ihmisiä puolueeseen ei välttämättä auta yhtään ja jos puolueen johto ajaa oman mielipiteesi vastaisi asioita niin äänestämällä tätä puoluetta äänestät itseäsi vastaan.

Kaikissa ratkaisuehdotuksissa on ongelmansa. Itse lähtisin ehkä jossain määrin purkamaan koko puoluejärjestelmää ja edustajat toimisivat eduskunnassa yksilöinä. Toki se lisäisi äänestäjän vastuuta ottaa selvää ehdokkaista ja heidän valmiuksistaan. Tämä toisi toki mukanaan sen ongelman, että jos esimerkiksi joku äärimmäisen kova asiantuntija ja kokenut poliitikko valittaisiin miljoonan äänen vyöryllä eduskuntaan, niin sillä on silti siellä vain yksi ääni. Joku töhö perähörkkälästä joka juuri ja juuri ylitti äänikynnyksen olisi eduskunnassa samalla viivalla. Tätä voisi korjata toki sillä tavalla, että ihmisiä ei valittaisi suoraan kadulta eduskuntaan, vaan sinne pitäisi päästä kipuamaan vallan ulkokehien ja paikallistoiminnan kautta. Jokaisessa kylässä oma paikallisneuvosto josta sitten valitaan ihmiset kaupunginhallitukseen josta sitten valitaan ihmiset lääninhallitukseen josta sitten valitaan ihmiset valtion parlamenttiin jne.

 

[Osuus]

Joten se että äänestät itsesi näköisiä ihmisiä puolueeseen ei välttämättä auta yhtään ja jos puolueen johto ajaa oman mielipiteesi vastaisi asioita niin äänestämällä tätä puoluetta äänestät itseäsi vastaan.

Tämä on todellakin ongelma. Itsekin otin viime kuntavaaleissa riskin ja äänestin haitallista puoluetta, koska toivoin ehdokkaani kykenevän vaikuttamaan puolueen toimintaan. Ehdokkaani ei päässyt läpi, joten ääneni meni täysin väärään paikkaan.

 

[Rapilysin]

Tämä on todellakin ongelma. Itsekin otin viime kuntavaaleissa riskin ja äänestin haitallista puoluetta, koska toivoin ehdokkaani kykenevän vaikuttamaan puolueen toimintaan. Ehdokkaani ei päässyt läpi, joten ääneni meni täysin väärään paikkaan.

Täällä samat ja hävettää tunnustaa, mutta kyseessä oli persu.

 

[Paapaa]

Itse lähtisin ehkä jossain määrin purkamaan koko puoluejärjestelmää ja edustajat toimisivat eduskunnassa yksilöinä

Tällaiseen utopiaan aina välillä törmää foorumeilla. Mutta: tuo on mahdottomuus. Halusit tai et, edustajat ryhmäytyvät välittömästi, sillä ryhmässä on voimaa. Ja lisäksi tietäisit, miten he ryhmäytyvät, sillä edustajat haluavat äänestäjän tietävän sen. Sillä ryhmässä on voimaa. Iso porukka saa ehdotuksensa läpi. Yksilö ei saa. Sen sijaan, että meillä on läpinäkyvä puoluejärjestelmä kuten nyt, meillä olisi epämääräisempi puoluejärjestelmä. Sanoisin että joka tavalla huonompi kuin nykyinen systeemi. Ei jatkoon.

 

[moukula]

Tällaiseen utopiaan aina välillä törmää foorumeilla. Mutta: tuo on mahdottomuus. Halusit tai et, edustajat ryhmäytyvät välittömästi, sillä ryhmässä on voimaa. Ja lisäksi tietäisit, miten he ryhmäytyvät, sillä edustajat haluavat äänestäjän tietävän sen. Sillä ryhmässä on voimaa. Iso porukka saa ehdotuksensa läpi. Yksilö ei saa. Sen sijaan, että meillä on läpinäkyvä puoluejärjestelmä kuten nyt, meillä olisi epämääräisempi puoluejärjestelmä. Sanoisin että joka tavalla huonompi kuin nykyinen systeemi. Ei jatkoon.

Ryhmäytyminen ja liittoutuminen on ihan ok, kunhan se tapahtuu aina kunkin yksittäisen asian vaatimalla tavalla. Puoluejärjestelmä vaatii että edustajat ovat ryhmässä keskenään vaikka olisivatkin henkilötasolla eri mieltä asioista. Yksilöinä toimiessa edustajat voisivat hakea tukea toisistaan kun tulee vastaan joku itselle tärkeäksi koettu asia, ja vastaavasti voisivat sitten joustaa sellaisissa asioissa mitä eivät koe niin tärkeäksi. Vaalikonevastauksien ja haastattelujen pohjalta äänestäjä voisi sitten koittaa erotella joukosta ne edustajat jotka todennäköisimmin toimisivat eduskunnassa samalla tavalla kuin itsekin toimisi. Toki jos niissä vastauksissa valehtelee, niin sille ei mahdettaisi mitään ennen kuin vasta seuraavissa vaaleissa, mutta se nyt on ongelma tänäänkin.

 

[Timo 2]

Ryhmäytyminen ja liittoutuminen on ihan ok, kunhan se tapahtuu aina kunkin yksittäisen asian vaatimalla tavalla. Puoluejärjestelmä vaatii että edustajat ovat ryhmässä keskenään vaikka olisivatkin henkilötasolla eri mieltä asioista. Yksilöinä toimiessa edustajat voisivat hakea tukea toisistaan kun tulee vastaan joku itselle tärkeäksi koettu asia, ja vastaavasti voisivat sitten joustaa sellaisissa asioissa mitä eivät koe niin tärkeäksi. Vaalikonevastauksien ja haastattelujen pohjalta äänestäjä voisi sitten koittaa erotella joukosta ne edustajat jotka todennäköisimmin toimisivat eduskunnassa samalla tavalla kuin itsekin toimisi.

Meinaat että valituksi tulisi 200 eniten ääniä saanutta? Ei kuulosta hyvältä. Joku kylähullu voi vaikka päästä läpi, mutta kaksi fiksua samanmielistä jää rannalle, koska äänet jakaantuivat.

 

[Jan11]

Kun sinulla on vähän enemmän sisäpiirin näkemystä niin suodattaako mielestäsi meidän järjestelmämme parhaat ihmiset johtamaan valtiota? Vai onko kyse enemmän siitä kuka pelaa parhaiten puoluepelin?

No ei ole sellaista itsellä sitten viime vuosituhannen.

Mutta, mun silmiin poliittinen pätevyys on yhdistelmä pitkäaikaista, määrätietoista, kärsivällistä toimintaa, verkostoitumista, liittoutumista, päätöksentekokykyä ja karismaa. Puoluepelin pelaaminen ei riitä, pääministerin esimerkiksi on kyettävä tulemaan toimeen kaikkien puolueiden kanssa ja kyettävä johtamaan monipuoluehallitusta. Sitä yhteistyökykyä mittaa ihan kaikki poliittinen ja inhimillinen toiminta, siis lautakunnat, liikelaitos- ja yhtiö-edustukset, sh-piirit, maakuntatoiminta, muu järjestötoiminta, kouluneuvostot, ihan kaikki mahdollinen missä on muiden puolueiden väkeä. Ja oma palkkatyö. Tai opiskeluaikana opiskelijapolitiikka- ja järjestöt yms. Jopa urheiluseuratoiminta. Poliitikko on poliitikko ihan kaikkialla.

Esim. siksipä se Paavo Väyrynen ei ole kertaakaan onnistunut pääministeriksi nousemaan, vaikka tavoitteli sitä määrätietoisesti ja jopa härskisti 70-luvulta saakka. Ei ole ollut muilla ja varsinkaan niillä omilla sitä riittävää uskoa yhteistyökykyisyyteen, että olisi voinut tulla valituksi.

Ja toki sitä johtajuuttakin pitäisi tietysti päästä ensin näyttämään jossain. Puolue ja sen elimet ja lähellä olevat järjestöt on hyvä paikka. Kunnallispolitiikka, kuten vaikka Marinilla Tampereellaon hyvä alusta.

Ja perusjuttu: niitä henkilökohtaisia äänestäjiä on oltava ja paljon (kaikki viime aikojen edelliset PM:t on olleet omassa vaalipiirissään puolueensa tai sekä puoleensa ja koko vaalipiirin ykkösiä vaaleissa).

Tuo ei nyt ole kattava lista, mutta kun katsotaan vaikkapa nykyisiä puolueiden puheenjohtajia, niin aika hyvin ne osuu noihin melkeinpä puolueesta riippumatta.

 

[hkultala]

Tällaiseen utopiaan aina välillä törmää foorumeilla. Mutta: tuo on mahdottomuus. Halusit tai et, edustajat ryhmäytyvät välittömästi, sillä ryhmässä on voimaa. Ja lisäksi tietäisit, miten he ryhmäytyvät, sillä edustajat haluavat äänestäjän tietävän sen. Sillä ryhmässä on voimaa. Iso porukka saa ehdotuksensa läpi. Yksilö ei saa. Sen sijaan, että meillä on läpinäkyvä puoluejärjestelmä kuten nyt, meillä olisi epämääräisempi puoluejärjestelmä. Sanoisin että joka tavalla huonompi kuin nykyinen systeemi. Ei jatkoon.

Oikea ongelma on se, että tällä hetkellä puoluejärjestelmä ja siihen liittyvät hyväveli-verkostot ja "maan tavat" ajaa politiikassa perustuslain edelle, eikä ketään kiinnosta mitä siellä perustuslaissa oikeasti lukee

Esimerkiksi yksi typerä "maan tapa" on se, että suurimman puolueen johtajasta tulee pääministeri, piittaamatta siitä, täyttääkö se edes perustuslain määritelmät siitä, kuka on ministeriksi kelpaava henkilö.

Mikäli muut puolueet neuvottelevat keskenään hallituksen jossa suurin puolue ei ole mukana ja saavat sen taakse eduskunnan enemmistön sitten suurimman puolueen ei pitäisi olla hallituksessa.

Ja yleisesti ottaen tyhmiä ihmisiä ei pitäisi valita ministereiksi vaikka he olisivat kuinka korkeissa asemissa puolueissaan - nyt noita ministerinsalkkuja jaetaan sen perusteella, että jokainen hallituspuolue vaan valitsee puolueessa korkeimmilla palleilla istuvat henkilöt ministereiksi, piittaamatta yhtään siitä, millainen kompetenssi näillä ihmisillä on siihen ministerintehtävään.

Ja sitten meilläon jotain TyttiTuppuraisia hyväksymässä sen että valtionyhtiön rahoja käytetään miljardeja lisää jotta saksalaiset jatkossakin saavat halpaa kaasua jolla rahoitetaan Putinin sotaa.

Nyt ministerinsalkku on palkinto puolueen eteen tehdystä työstä, mutta mikään virka ei koskaan saisi olla palkinto mistään. Sen pitäisi olla luottamustehtävä, johon valitaan siihen tiedollisesti/taidollisesti parhaiten soveltuva henkilö jolla on siihen myös demokraattisen hallintojärjestelmän (eduskunnan) tuki.

 

[Tommy Goldfish]

Hyvässä vitsissä on totta toinen puoli. Ministeriys pitäisi olla mielestäni sellainen "kutsumustoimi" että kyseinen henkilö oikeasti haluaa toimia valtion ja kansan hyväksi ja ottaa sen vastuun harteilleen. Se on niin iso asia, että en ainakaan itse uskaltaisi kuvitella elämään mahtuvan vastuutehtävän aikana paljon muuta, ainakaan biletystä muulloin kuin loma-aikaan.

Itse en päästäisi päättäviin positioihin ihmisiä jotka niihin haluaa oikein tosissaan. Esimerkiksi vaikka joku Väyrynen, joka tosi kovasti haluaa olla johtavassa asemassa.

Marinin toimet pääministeriyden aikana taas on osoittaa että työ on hoidettu hyvin.

Koko asetelmassa on vialla se että kohuajat kohuaa että tämä on haitallinen kohu. Lopettaisivat nillittämisen niin ei olisi, eikä vapaa-ajan viettokaan ole oikeasti mikään ongelma, vaan ongelma on Suomen talibaanien itku aiheesta.

 

[moukula]

Meinaat että valituksi tulisi 200 eniten ääniä saanutta? Ei kuulosta hyvältä. Joku kylähullu voi vaikka päästä läpi, mutta kaksi fiksua samanmielistä jää rannalle, koska äänet jakaantuivat.

Jos se kylähullu pääsisi sieltä kyläraatista kaupunginhallituksen ja lääninhallituksen kautta valtiotasolle jollain ihmeen ilveellä, niin kai se on jotain osoittanut osaavansa. Tässä omassa skenaariossa tosiaan oli se ajatus, että ketään ei voisi kadulta suoraan valita eduskuntaan, eli päästäisiin eroon kaikista julkkiksista jotka hetken mielijohteesta päättävät asettua ehdolle. Jokainen eduskunnassa toimiva olisi täten kokenut konkari alemmilta tasoilta.