Kotimaan politiikka

[10YG]

Mielenkiintoista vaihtoehtoista historiaa. Oliko kiky tässä universumissa oikeastaan paperimiesten ja sdp:n ajatus?

Hyvä huomio, muokkasin yleisemmäksi.

 

[JCSH]

Ideahan on se, että tuosta AY-liikkeen ja demareiden vallasta pitää päästä eroon. Katso esittämäni ikävät kuvalliset esitykset.

Demarit jopa Ruotsissa ovat pystyneet työelämän uudistuksiin. Suomessa sinun edustamasi demariajatus ei uudista yhtään mitään. Se vie meidät tuhoon pikku hiljaa.

Mun edustama demariajatus? En ole elämässäni kertaakaan äänestänyt demareita.

Ja joo, olen samaa mieltä, että Suomessa AY-liikkellä on liikaa valtaa. Mutta ei se tee Sipilästä yhtään sen parempaa pääministeriä.

 

[10YG]

Mun edustama demariajatus? En ole elämässäni kertaakaan äänestänyt demareita.

Minä näen nuo kirjoittamasi asiat sellaisina, joita demarit edistävät.
En ole sanonut, että äänestät demareita.

Ja joo, olen samaa mieltä, että Suomessa AY-liikkellä on liikaa valtaa. Mutta ei se tee Sipilästä yhtään sen parempaa pääministeriä.

Ei kai noilla mainitsemillasi asioilla ole mitään yhteyttä, vai onko?
Sipilä olisi onnistunut, jos Keskustan kenttä olisi tukenut loppuun asti. Puolueen alkiolaiset demarit jättivät Sipilän kuin nallin kalliolle. Törkeää pettämistä. Kaupunkilaisen puolesta kaikki asiat, jotka vähentävät Kepun kannatusta, ovat hyviä asioita.

 

[JCSH]

Minä näen nuo kirjoittamasi asiat sellaisina, joita demarit edistävät.
En ole sanonut, että äänestät demareita.

Siis mitkä asiat? Jos katsotaan mun mielipiteitä talouspolitiikasta niin sieltä löytyy aika vähän sellaisia asioita joita demarit edistävät. Mutta tässä ei ollut puhe mun, tai edes demarien, talouspolitiikasta vaan siitä, että kuinka huono pääministeri Sipilä oli.

Ei kai noilla mainitsemillasi asioilla ole mitään yhteyttä, vai onko?
Sipilä olisi onnistunut, jos Keskustan kenttä olisi tukenut loppuun asti. Puolueen alkiolaiset demarit jättivät Sipilän kuin nallin kalliolle. Törkeää pettämistä. Kaupunkilaisen puolesta kaikki asiat, jotka vähentävät Kepun kannatusta, ovat hyviä asioita.

Eli lisää esimerkkejä siitä mitenkä Sipilä oli huono pääministeri. Ei edes pystynyt pitämään omaa puoluettansa linjassaan.

 

[artiveka]

Mun edustama demariajatus? En ole elämässäni kertaakaan äänestänyt demareita.

Ja joo, olen samaa mieltä, että Suomessa AY-liikkellä on liikaa valtaa. Mutta ei se tee Sipilästä yhtään sen parempaa pääministeriä.

Sipilän suhteen oli minulla paljon toiveita, mutta samaa mieltä että hänen kautensa aika hyvin näytti että poilitiikka on kierompi peli ja erilainen osaamisalue kuin yrityksen johtaminen. Toimitusjohtaja pystyy kuitenkin johtamaan paljon suoraviivaisemmin. Kuitenkin kummassakin ratkaisee lopulta se saako niitä tavoitteitaan vietyä maaliin ja keksiikö siihen tarvittavat keinot.

 

[Flasheye]

Juu, se oli sitä aika, kun pressalla oli oikeasti valtaa. Nykyään pressa on enemmänkin keulakuva, kuin vallan käyttäjä.
.

Mielestäni Niinistö on omilla tekemisillään ja sanomisillaan yrittänyt ottaa takaisin presidentin menetettyä valtaa.

 

[10YG]

Siis mitkä asiat? Jos katsotaan mun mielipiteitä talouspolitiikasta niin sieltä löytyy aika vähän sellaisia asioita joita demarit edistävät. Mutta tässä ei ollut puhe mun, tai edes demarien, talouspolitiikasta vaan siitä, että kuinka huono pääministeri Sipilä oli.

Ne, jotka kerroin aikaisemmin. Vastauksena kirjoitukseesi.

Eli lisää esimerkkejä siitä mitenkä Sipilä oli huono pääministeri. Ei edes pystynyt pitämään omaa puoluettansa linjassaan.

Sipilä ei ole Stalin.

 

[JCSH]

Ne, jotka kerroin aikaisemmin. Vastauksena kirjoitukseesi.

Paitsi että en ole noista asioista samaa mieltä AY-liikkeen tai demareiden kanssa. Asia jonka olen todennut useissa keskusteluissa tällä foorumilla. Enkä ole nyt tässä keskustelussa edes esittänyt mielipiteitäni noista aiheista, olen vain puhunut siitä mitenkä Sipilä oli huono pääministeri.
Sä nyt taas teet sen klassisen virheen että yrität argumentoida jotain olkiukkoa vastaan, sen sijaan että argumentoisit mua vastaan.

Sipilä ei ole Stalin.

Ei Sipilän olisi tarvinnut olla Stalin. Hänen olisi vain tarvinnut olla osaava politiikko ja pääministeri niin hän olisi saanut jotain aikaiseksi.

 

[JCSH]

Sipilän suhteen oli minulla paljon toiveita, mutta samaa mieltä että hänen kautensa aika hyvin näytti että poilitiikka on kierompi peli ja erilainen osaamisalue kuin yrityksen johtaminen. Toimitusjohtaja pystyy kuitenkin johtamaan paljon suoraviivaisemmin. Kuitenkin kummassakin ratkaisee lopulta se saako niitä tavoitteitaan vietyä maaliin ja keksiikö siihen tarvittavat keinot.

Silloin kun Sipilästä tuli pääministeri, hardcore kepulainen tätini heitti kommentin, että varmaan olen insinöörinä iloinen kun pääministeri on insinööri. Johon totesin, että insinöörinä olen aika skeptinen siitä, että tuleeko insinööristä hyvä pääministeri. Ja olin oikeassa.

 

[David ":DA" Imodium]

Mielestäni Niinistö on omilla tekemisillään ja sanomisillaan yrittänyt ottaa takaisin presidentin menetettyä valtaa.

Onko sinulla esittää jotakin konkreettista tekoa tämän väitteen tueksi?

 

[Flasheye]

Onko sinulla esittää jotakin konkreettista tekoa tämän väitteen tueksi?

Väitteen? Kerroin oman mielipiteeni, en väittänyt yhtään mitään. Minulle on muodostunut mielikuva että Sauli Niinistö haluaisi presidentille nykyistä suurempia valtaoikeuksia. Tämä on vain oma mielipiteeni, en väitä yhtään mitään. Kuten viestissäni kerron, "Mielestäni...".

 

[baggio]

Mihin tahansa porukkaan tekee hyvää kun tulee joku, joka ajattelee toisella tavalla, ottaa uuden näkökulman ja vie tuon uuden tavan toimintaan. Sipilä yritti, mutta etenkin demarit ja AY-liike pystyivät estämään kaiken isomman muutoksen. Vihreiden Ville Niinistö, Suomen suurimpia populisteja, oli hyvänä kakkosena estämässä isoja muutoksia.

No nyt on melkoista valitusvirttä. Miten ihmeessä oppositiossa istuneet demarit ja vihreät olisivat voineet estää Sipilän kesk-kok-pers hallitusta toteuttamasta hankkeitaan? Kyllähän ne (sote-uudistus ja parikymmentä muuta) kaatuivat tuon hallituksen omaan luokattoman tasoiseen lainvalmisteluun.

Niin kauan kun Suomessa ei tehdä isoja muutoksia, olemme turmion tiellä. Lisää ihmisiä töihin, pidemmät työurat, veltot töihin ja mamuille myös keppiä porkkanan ohella. Siitä voisi alkaa. Mikä puolue uskaltaa? SDP, vihreät ja vasemmistoliitto ei nyt ainakaan ala talkoisiin.

Hyvin on aloitettukin riippumatta siitä mitkä puolueet ovat hallinneet. Sipilän hallituksen tavoite oli nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin ja se onnistui, Marinin hallituksen tavoite oli nostaa 75 prosenttiin ja sitäkin kohti oltiin menossa jo aikataulua edellä, joskin luulen että Venäjän hyökkäys ja energiakiristys vie maailmantalouden taantumaan jolloin työttömyyskin pahenee, mutta mikään hallitus ei kykene energiaksi muuttumaan.

 

[Timo 2]

Marinin hallituksen tavoite oli nostaa 75 prosenttiin ja sitäkin kohti oltiin menossa jo aikataulua edellä

Juu kun muutetaan laskentatapoja, niin asiat saadaan näyttämään juuri siltä kuin halutaan.

 

[baggio]

Juu kun muutetaan laskentatapoja, niin asiat saadaan näyttämään juuri siltä kuin halutaan.

Vanhalla laskentatavalla työllisyysaste näyttäisi korkeammalta.

Työllisyysasteen trendiluku nousi 73,5 prosentin suomenennätykseen.

Tilastokeskus ei pysty antamaan tietoa siitä, paljonko työllisyysaste olisi nyt vanhalla tavalla laskettuna.

Sen uskaltaa kuitenkin sanoa, että todennäköisesti työllisyysaste olisi alkuperäisellä kaavalla laskettuna jo päälle 74 prosenttia.

Analyysi: Työllisyysaste nousi ennätykseen – taustalla vasemmiston kritisoima ilmiö

Tilastokeskuksen yliaktuaari: ”Työllisyyden nousu pohjautuu suurelta osin osa-aikatyöllisten määrän kasvuun.”

www.iltalehti.fi

 

[Centteri]

Juu kun muutetaan laskentatapoja, niin asiat saadaan näyttämään juuri siltä kuin halutaan.

Tarkoitatko näitä 9eur/pvä työkokeiluja? Sipilä ajoi maanisesti KIKY:ä. Hyöty oli olematon.

 

[Jan11]

No nyt on melkoista valitusvirttä. Miten ihmeessä oppositiossa istuneet demarit ja vihreät olisivat voineet estää Sipilän kesk-kok-pers hallitusta toteuttamasta hankkeitaan? Kyllähän ne (sote-uudistus ja parikymmentä muuta) kaatuivat tuon hallituksen omaan luokattoman tasoiseen lainvalmisteluun.


Hyvin on aloitettukin riippumatta siitä mitkä puolueet ovat hallinneet. Sipilän hallituksen tavoite oli nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin ja se onnistui, Marinin hallituksen tavoite oli nostaa 75 prosenttiin ja sitäkin kohti oltiin menossa jo aikataulua edellä, joskin itse ennustan että Venäjän hyökkäys ja energiakiristys vie maailmantalouden taantumaan jolloin työttömyyskin pahenee, mutta mikään hallitus ei kykene energiaksi muuttumaan.

Siihen tavoitteeseen päästiin jo helmikuussa 2022. Uuden laskentatavan muutoksen takia siis nykyinen 74% vastaa hallituksen silloista 2019 tavoitetta 75 prosentista. Ts. tilastointimuutos pudottaa lukuja noin prosenttiyksiköllä.

Nykyisin työllisyysaste on historiallisesti kaikkien aikojen korkein. Mutta väestön ikääntyessä se ei tietenkään riitä. En ole asiantuntija, mutta demarien uusi 80% tavoite (nykytilastointitavalla) kuulostaa väestön ikääntymisestä huolimatta jopa utopistiselta. Siihen ei riittäisi työttömien saaminen töihin, vaan se edellyttää isoja liikahduksia työvoiman ulkopuolelta (kotiäitejä yms.) työelämää kohti. Mutta tietysti hyvä on olla tavoitteita.
(Edit: nopeasti ajatellen se edellyttäisi myös mm. kotihoidontuen poistamista, mikä edellyttäisi, että kepu ja kd on oppositiossa, koska he ei puolueina ikinä voisi siihen suostua.)

Juu kun muutetaan laskentatapoja, niin asiat saadaan näyttämään juuri siltä kuin halutaan.

Tässä tapauksessa laskentatapaa on muutettu niin päin, että se pienentää lukua. Ts. Aiemmin 75% on nykylaskentatavalla n. 74%.

Ylipäätään laskentatapamuutoksia tehdään EU-harmonisointiin liittyen. Ruotsihan näihin ei kauheasti ole lähtenyt. Ruotsalaisella laskentatavalla meidänkin työllisyysaste olisi jo n.77-78% (siellä esim. vanhempainvapaalla ja osittaisella vanhempainvapaalla olevat lasketaan työllisiksi kun meillä ei, muitakin eroja on).

 

[Moilaps]

Näistä työllisyysaste kiihkoiluissa on hyvä muistaa se että vaikka se on noussut, työtunnit vähentyneet eli enempi osapäivästä työtä.

 

[Jan11]

Näistä työllisyysaste kiihkoiluissa on hyvä muistaa se että vaikka se on noussut, työtunnit vähentyneet eli enempi osapäivästä työtä.

Ja vielä selvemmin: enemmän eläkeläisiä. Eli vaikka työllisyysaste nousee, työvoiman kokonaismäärä vähenee koko ajan. Ja huoltosuhde heikkenee.
Tämähän se on myös se syy, miksi työllisyysastetta halutaan kohottaa.

 

[91danger91]

Tähän SDP/vasemmisto/ay-liikeeseen voisi tuoda vielä historiallisen näkökulman.

1900- luvun vaihteessa Suomessa elettiin suurten levottumuuksien aikaa. Oli Venäjältä tullutta pakkovenäläistämistä ja paljon köyhyyttä kun ihmiset muuttivat maalta kaupunkeihin paremman elämän toivossa. Samoihin aikoihin perustettiin SDP ja Forssassa julistettiin kuuluisa poliittinen julistus, jossa monet esitetyt seikat ovat nykyään keskeinen osa hyvinvointivaltiota. 15 vuotta Forssan julistuksen jälkeen nähtiin Suomessa ennennäkemättömän verinen sisällisota, jossa punaiset ja valkoiset ottivat yhteen. Sota päätyi valkoisten voitoksi ja sillä sinetöitiin Suomen itsenäisyys, mutta se jätti kymmeniä tuhansia kuolleita ja syvät arvet kansakunnan mieleen.

Sisällissodan jälkeen kansakunnan päättäjät tajusivat onneksi keskittyä eheyttävään politiikkaan parantamalla kansalaisten oloja ja toteuttamalla monia Forssan ohjelmassa olevia kohtia. Tämä todellakin maksoi itsensä takaisin talvisodassa, jossa aikaisemmin kahtia repeytynyt kansa kokoontui yhteen puolustautumaan ylivoimaista hyökkääjää vastaan. Eräänlaisena symbolina yhdistyvästä kansasta oli vuonna 1940 tammikuussa tapahtunut tammikuun kihlaus, jossa työnantajat hyväksyivät SAK:n ja ammattiliitot neuvottelujen osapuoliksi. Näin saatiin aluilla TUPO, jossa työnantajat, työntekijät sekä maan hallitus päättivät yhdessä työhön liittyvistä kysymyksistä kolmikantaisesti. Tämä käytäntö jatkui aina vuoteen 2016 jolloin EK irtaantui TUPO ja keskitetyistä palkkaneuvotteluista.

Sotien jälkeen TUPO:lla jatkettiin ja ammattiyhdistysliike sai kovaa nostetta SDP/kommunistien nosteesta idän karhun voiton takia. Ammattiyhdistysliike vahvistui hurjasti ja sen jäsenmäärän osuus työtätekevästä väestöstä rikkoi jatkuvasti ennätyksiä. Samalla Suomen poliittisessa järjestelmässä nähtiin erikoinen ilmiö: suomettuminen ja Kremlin kortin käyttö. Neuvostoliiton valta-asema oli korkeimmillaan sotien jälkeisenä aikana ja se pakotti poliittisen johdon kuuntelemaan herkästi mitä Neuvostoliitto ajatteli Suomen toiminnasta. Unkarin 1956 kansannousun ja Prahan kevät 1968 osoittivat, että Suomen linja oli oikea aina kylmän sodan loppuun asti.

Ongelmaksi tämä muodostui 1990-luvun alussa kun Neuvostoliitto romahti. Siinä missä kaikki muut itäblokin maat kävivät rehellisen keskustelun maansa kylmästä lähihistoriasta kansojen pakkosiirroista Gulakeille KGB:n kidutusvankiloihin, Suomessa hyssyteltiin ja oltiin hiljaa kaikesta suomettumisen ajan lieveilmiöistä. Ammattiliitot säilyttivät ylisuuren roolinsa ulkoparlamentarisena vallankäyttäjänä osittain juuri tästä syystä. Esinäytös tästä nähtiin Esko Ahon hallituskaudella, kun lamasta kärsivässä Suomessa ruvettiin 1991 rakentamaan uutta yhteiskuntasopimusta TUPO osapuolten kanssa. AY-liike pelasi voitokkaasti pelin omalta osaltaan siten, että se oli julkisesti sanonut että se ei tähän sopimukseen lähde mukaan. Esko Ahon suunnittelema yhteiskuntasopimus kaatui AY-liikkeen vastustukseen. Samaan aikaan muualla Pohjoismaissa uudistettiin työmarkkinoita terveellä tavalla. Tanskan SDP purki yhdessä AY-liikkeen kanssa irtisanomissuojan 1990-luvulla ja Ruotsissa SDP raivasi työnteon kannustinloukkuja.

Suomessa AY-liike pääsi pälkähästä ja sai jatkaa vahvistumistaan aina vuoden 2008 finanssikriisiin asti. Vuodesta 2008 eteenpäin nähtiin toinen toistaan tuhoon tuomittuja hallituskokoonpanoja, jotka eivät pystyneet tekemään rakenteellisia uudistuksia. Aikaisemmin käytössä ollut devalvaatio ei ollut enää vaihtoehtona hallituksen paletissa. Vuonna 2015 maan hallitukseen nousi Juha Sipilän johtama hallitus. Se aloittikin ensimmäisten tehtävänään uuden yhteiskuntasopimuksen laatimisen, joka kaatui - yllättäen AY-liikkeen vastustukseen. Sen tilalle saatiin karsitumpi versio kilpailukykysopimus (kiky). Kiky oli erityisesti vasemmiston ja ay-liikkeen vihaama, vaikka sekään ei tuonut rakenteellisia uudistuksia. Vuonna 2016 EK irtaantui keskitetyistä palkkaratkaisuista, jonka jälkeen pallo on ollut ilmassa eikä ole ihan selkeätä näkemystä mihin suomalainen työmarkkinapolitiikka etenee. Nyt käynnissä on hoitoalan lakot, jossa AY-liike tavoittelee parempia palkkoja. Nähtäväksi jää, mihin lopputulokseen tässä päästään.

Suomen ongelmaksi on koitunut sisällissodan poteroihin jääneet työmarkkinaosapuolet sekä poliittisen puolueet, jotka eivät kykene näkemään yhdessä Suomen työmarkkinoiden tulevaisuutta tässä globaalissa markkinataloudessa. Siinä missä vielä kylmän sodan aikaan TUPOT ja vahvat ammattiliitot olivat paikallaan, niin Neuvostoliiton romahduksen jälkeen tämä toiminta muuttui turmioilliseksi. Siinä missä muissa Pohjoismaissa vasemmistopuolueet ja AY-liike kykenivät rakenteellisiin uudistuksiin, niin Suomessa jäätiin sisällissodan aikaisiin poteroihiin. Monissa AY-liikkeen järjestämissä mielenosoituksissa viimeisen 30 vuoden aikana on kaikuja samanlaisesta "herravihasta" kuin sisälllisodan aikana. Suomen kykenättömyys rakenteellisiin uudistuksiin on suurin syy, miksi Suomi on vajoamassa takaisin köyhän maan asemaan Pohjoismaalaisessa kontekstissa.

Valoa tunnelin päässä ei ole myöskään näkyvissä, sillä maata johtaa SDP:n pääministeri joka ei ota asiakysymyksiin syvällisesti kantaa, bilettää ja pesee kätensä nykyisestä työmarkkinakriisistä. Työmarkkinoiden rakenteellisiin uudistuksiin tarvittaisiin uudistusmielinen vasemmiston edustaja, joka kykenisi löytämään sovun eri osapuolten kanssa. Tätä vahvaa ehdokasta ei nykyisessä eduskunnassa näytä olevan. En usko että se olisi mahdollista oikeistohallituksen toimesta, koska sisällissodan arvet näkyvät edelleen.


Lähteitä:

• Forssan ohjelma | Sosialidemokraatit
• Tammikuun kihlaus – Wikipedia
• Yhteiskuntasopimuksella haettiin konsensusta lama-Suomeen
• Kilpailukykysopimus – Wikipedia

 

[tavallinen viikari]

Näistä työllisyysaste kiihkoiluissa on hyvä muistaa se että vaikka se on noussut, työtunnit vähentyneet eli enempi osapäivästä työtä.

Löytyykö nuo kokonaistuntimäärät josatkin?

 

[Moilaps]

Löytyykö nuo kokonaistuntimäärät josatkin?

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Tuossa lyhyesti, mutta twiitin sisältä löytyy itse raportti.

 

[10YG]

Silloin kun Sipilästä tuli pääministeri, hardcore kepulainen tätini heitti kommentin, että varmaan olen insinöörinä iloinen kun pääministeri on insinööri. Johon totesin, että insinöörinä olen aika skeptinen siitä, että tuleeko insinööristä hyvä pääministeri. Ja olin oikeassa.

Sipilä on diplomi-insinööri.
Voihan sitä insinöörikin olla hyvä pääministeri. Lähihoitajakin kelpaa ministeriksi.

 

[JCSH]

Sipilä on diplomi-insinööri.
Voihan sitä insinöörikin olla hyvä pääministeri. Lähihoitajakin kelpaa ministeriksi.

No insinöörejä diplomi-insinööritkin ovat.
Ja en tarkoita, että insinööri ei voisi olla hyvä pääministeri. Mutta ne perinteiset insinöörien taidot eivät välttämättä kovin hyvin vastaa niitä taitoja mitä tarvitaan politiikoilta.

 

[10YG]

No insinöörejä diplomi-insinööritkin ovat.
Ja en tarkoita, että insinööri ei voisi olla hyvä pääministeri. Mutta ne perinteiset insinöörien taidot eivät välttämättä kovin hyvin vastaa niitä taitoja mitä tarvitaan politiikoilta.

On iso ero onko DI vai insinööri.
Insinööri voi olla hyvällä työkokemuksella vaikka mitä. Lähihoitaja pääsee Suomessa ministeriksi, jos on sopiva poliittinen osaaminen. Lähihoitaja ei voi helpolla olla yksityisellä puolella mitään muuta kuin lähihoitajan hommassa. Tässä on se ongelma: sinä esität, että poliittinen osaaminen on jotakin ihmeellistä, joka oikeuttaa esimerkiksi lähihoitajan toimimisen ministerinä. Minä vaadin aivan toisenlaista osaamista ministereiltä.

 

[Centteri]

On iso ero onko DI vai insinööri.
Insinööri voi olla hyvällä työkokemuksella vaikka mitä. Lähihoitaja pääsee Suomessa ministeriksi, jos on sopiva poliittinen osaaminen. Lähihoitaja ei voi olla yksityisellä puolella mitään muuta kuin lähihoitajan hommassa. Tässä on se ongelma: sinä esität, että poliittinen osaaminen on jotakin ihmeellistä, joka oikeuttaa esimerkiksi lähihoitajan toimimisen ministerinä. Minä vaadin aivan toisenlaista osaamista ministereiltä.

Näillä sinun vaatimuksilla ei ole mitään merkitystä siitä kuka kulloinkin ministerin pestiin pääsee. Demokratiassa periaatteessa kuka tahansa voi päästä ministerin pestiin. Vaatimuksia osaamiselle ei ole.

 

[10YG]

Näillä sinun vaatimuksilla ei ole mitään merkitystä siitä kuka kulloinkin ministerin pestiin pääsee. Demokratiassa periaatteessa kuka tahansa voi päästä ministerin pestiin. Vaatimuksia osaamiselle ei ole.

Olen samaa mieltä. Alleviivaus minun.

 

[meridian]

On iso ero onko DI vai insinööri.

Tuli tästä mieleen se vitsi missä elementti kaatuu työmaalla työntekijän päälle. Raksaukot soittaa hädissään 112: "Tulkaa äkkiä apuun, meidän insinööri jäi elementin alle!"
Elementin alta kuuluu vaimeaa pihinää: "Mä oon diplomi-insinööri..."

Sori offtopicista. Jatkakaa.

 

[Jan11]

Tähän SDP/vasemmisto/ay-liikeeseen voisi tuoda vielä historiallisen näkökulman.

1900- luvun vaihteessa Suomessa elettiin suurten levottumuuksien aikaa. Oli Venäjältä tullutta pakkovenäläistämistä ja paljon köyhyyttä kun ihmiset muuttivat maalta kaupunkeihin paremman elämän toivossa. Samoihin aikoihin perustettiin SDP ja Forssassa julistettiin kuuluisa poliittinen julistus, jossa monet esitetyt seikat ovat nykyään keskeinen osa hyvinvointivaltiota. 15 vuotta Forssan julistuksen jälkeen nähtiin Suomessa ennennäkemättömän verinen sisällisota, jossa punaiset ja valkoiset ottivat yhteen. Sota päätyi valkoisten voitoksi ja sillä sinetöitiin Suomen itsenäisyys, mutta se jätti kymmeniä tuhansia kuolleita ja syvät arvet kansakunnan mieleen.

Sisällissodan jälkeen kansakunnan päättäjät tajusivat onneksi keskittyä eheyttävään politiikkaan parantamalla kansalaisten oloja ja toteuttamalla monia Forssan ohjelmassa olevia kohtia. Tämä todellakin maksoi itsensä takaisin talvisodassa, jossa aikaisemmin kahtia repeytynyt kansa kokoontui yhteen puolustautumaan ylivoimaista hyökkääjää vastaan. Eräänlaisena symbolina yhdistyvästä kansasta oli vuonna 1940 tammikuussa tapahtunut tammikuun kihlaus, jossa työnantajat hyväksyivät SAK:n ja ammattiliitot neuvottelujen osapuoliksi. Näin saatiin aluilla TUPO, jossa työnantajat, työntekijät sekä maan hallitus päättivät yhdessä työhön liittyvistä kysymyksistä kolmikantaisesti. Tämä käytäntö jatkui aina vuoteen 2016 jolloin EK irtaantui TUPO ja keskitetyistä palkkaneuvotteluista.

Sotien jälkeen TUPO:lla jatkettiin ja ammattiyhdistysliike sai kovaa nostetta SDP/kommunistien nosteesta idän karhun voiton takia. Ammattiyhdistysliike vahvistui hurjasti ja sen jäsenmäärän osuus työtätekevästä väestöstä rikkoi jatkuvasti ennätyksiä. Samalla Suomen poliittisessa järjestelmässä nähtiin erikoinen ilmiö: suomettuminen ja Kremlin kortin käyttö. Neuvostoliiton valta-asema oli korkeimmillaan sotien jälkeisenä aikana ja se pakotti poliittisen johdon kuuntelemaan herkästi mitä Neuvostoliitto ajatteli Suomen toiminnasta. Unkarin 1956 kansannousun ja Prahan kevät 1968 osoittivat, että Suomen linja oli oikea aina kylmän sodan loppuun asti.

Ongelmaksi tämä muodostui 1990-luvun alussa kun Neuvostoliitto romahti. Siinä missä kaikki muut itäblokin maat kävivät rehellisen keskustelun maansa kylmästä lähihistoriasta kansojen pakkosiirroista Gulakeille KGB:n kidutusvankiloihin, Suomessa hyssyteltiin ja oltiin hiljaa kaikesta suomettumisen ajan lieveilmiöistä. Ammattiliitot säilyttivät ylisuuren roolinsa ulkoparlamentarisena vallankäyttäjänä osittain juuri tästä syystä. Esinäytös tästä nähtiin Esko Ahon hallituskaudella, kun lamasta kärsivässä Suomessa ruvettiin 1991 rakentamaan uutta yhteiskuntasopimusta TUPO osapuolten kanssa. AY-liike pelasi voitokkaasti pelin omalta osaltaan siten, että se oli julkisesti sanonut että se ei tähän sopimukseen lähde mukaan. Esko Ahon suunnittelema yhteiskuntasopimus kaatui AY-liikkeen vastustukseen. Samaan aikaan muualla Pohjoismaissa uudistettiin työmarkkinoita terveellä tavalla. Tanskan SDP purki yhdessä AY-liikkeen kanssa irtisanomissuojan 1990-luvulla ja Ruotsissa SDP raivasi työnteon kannustinloukkuja.

Suomessa AY-liike pääsi pälkähästä ja sai jatkaa vahvistumistaan aina vuoden 2008 finanssikriisiin asti. Vuodesta 2008 eteenpäin nähtiin toinen toistaan tuhoon tuomittuja hallituskokoonpanoja, jotka eivät pystyneet tekemään rakenteellisia uudistuksia. Aikaisemmin käytössä ollut devalvaatio ei ollut enää vaihtoehtona hallituksen paletissa. Vuonna 2015 maan hallitukseen nousi Juha Sipilän johtama hallitus. Se aloittikin ensimmäisten tehtävänään uuden yhteiskuntasopimuksen laatimisen, joka kaatui - yllättäen AY-liikkeen vastustukseen. Sen tilalle saatiin karsitumpi versio kilpailukykysopimus (kiky). Kiky oli erityisesti vasemmiston ja ay-liikkeen vihaama, vaikka sekään ei tuonut rakenteellisia uudistuksia. Vuonna 2016 EK irtaantui keskitetyistä palkkaratkaisuista, jonka jälkeen pallo on ollut ilmassa eikä ole ihan selkeätä näkemystä mihin suomalainen työmarkkinapolitiikka etenee. Nyt käynnissä on hoitoalan lakot, jossa AY-liike tavoittelee parempia palkkoja. Nähtäväksi jää, mihin lopputulokseen tässä päästään.

Suomen ongelmaksi on koitunut sisällissodan poteroihin jääneet työmarkkinaosapuolet sekä poliittisen puolueet, jotka eivät kykene näkemään yhdessä Suomen työmarkkinoiden tulevaisuutta tässä globaalissa markkinataloudessa. Siinä missä vielä kylmän sodan aikaan TUPOT ja vahvat ammattiliitot olivat paikallaan, niin Neuvostoliiton romahduksen jälkeen tämä toiminta muuttui turmioilliseksi. Siinä missä muissa Pohjoismaissa vasemmistopuolueet ja AY-liike kykenivät rakenteellisiin uudistuksiin, niin Suomessa jäätiin sisällissodan aikaisiin poteroihiin. Monissa AY-liikkeen järjestämissä mielenosoituksissa viimeisen 30 vuoden aikana on kaikuja samanlaisesta "herravihasta" kuin sisälllisodan aikana. Suomen kykenättömyys rakenteellisiin uudistuksiin on suurin syy, miksi Suomi on vajoamassa takaisin köyhän maan asemaan Pohjoismaalaisessa kontekstissa.

Valoa tunnelin päässä ei ole myöskään näkyvissä, sillä maata johtaa SDP:n pääministeri joka ei ota asiakysymyksiin syvällisesti kantaa, bilettää ja pesee kätensä nykyisestä työmarkkinakriisistä. Työmarkkinoiden rakenteellisiin uudistuksiin tarvittaisiin uudistusmielinen vasemmiston edustaja, joka kykenisi löytämään sovun eri osapuolten kanssa. Tätä vahvaa ehdokasta ei nykyisessä eduskunnassa näytä olevan. En usko että se olisi mahdollista oikeistohallituksen toimesta, koska sisällissodan arvet näkyvät edelleen.


Lähteitä:

• Forssan ohjelma | Sosialidemokraatit
• Tammikuun kihlaus – Wikipedia
• Yhteiskuntasopimuksella haettiin konsensusta lama-Suomeen
• Kilpailukykysopimus – Wikipedia

Sikäli harhaanjohtavaa kirjoittaa, ettemme olisi kyenneet rakenteellisiin uudistuksiin, kun asia on ennemminkin niin, että kykenemme kyllä pieniin rakenteellisiin uudistuksiin, mutta isojen kohdalla on vaikeampaa ja hitaampaa.
Lisäksi eri tahot näkee uudistustarpeet erilaisina, ihan niin kuin politiikassa kuuluukin nähdä. Joskus myös ei nähdä metsää puilta.

Esimerkiksi eläkejärjestelmän uudistaminen eli eläkeiän nostaminen 2005 ja 2017 oli rakenteellisia uudistuksia.

Nykyhallitus on itse asiassa tehnyt useampia rakenteellisia uudistuksia:
Eläkeputken poistaminen 2023 alkaen porrastetusti oli rakenteellinen uudistus.
Vanhempain- ja perhevapaiden uudistaminen 2022 on rakenteellinen uudistus.
Työllistymispalvelujen lisääminen ja siirto kunnille 2024 rakenteellinen uudistus.
2. asteen oppivelvollisuus 2021 jo isompi rakenteellinen uudistus.
Hyvinvointialueet ja soteuudistus on iso rakenteellinen uudistus (joka toki on hidas ja alkuvaiheessa omaa lähinnä tehokkuus-potentiaalia).
Myös mahdollinen arvonnousuvero on verotuksellinen rakenteellinen uudistus, joskin sen vaikutus on arvioitu varsin vähäiseksi.
Jne.

Se on sitten kunkin ajattelusta ja ideologiasta kiinni, miten juuri noihin pieniin ja isompiin rakenteellisiin uudistuksiin poliittisesti suhtautuu. Mutta sitä ne kuitenkin ovat. Pysyviä rakenteellisia uudistuksia.

 

[91danger91]

Sikäli harhaanjohtavaa kirjoittaa, ettemme olisi kyenneet rakenteellisiin uudistuksiin, kun asia on ennemminkin niin, että kykenemme kyllä pieniin rakenteellisiin uudistuksiin, mutta isojen kohdalla on vaikeaa. Lisäksi eri tahot näkee uudistustarpeet erilaisina, ihan niin kuin politiikassa kuuluukin nähdä. Joskus myös ei nähdä metsää puilta.

Esimerkiksi eläkejärjestelmän uudistaminen eli eläkeiän nostaminen 2005 ja 2017 oli rakenteellisia uudistuksia.

Nykyhallitus on itse asiassa tehnyt useampia rakenteellisia uudistuksia:
Eläkeputken poistaminen 2023 alkaen porrastetusti oli rakenteellinen uudistus.
Vanhempain- ja perhevapaiden uudistaminen 2022 on rakenteellinen uudistus.
Työllistymispalvelujen lisääminen ja siirto kunnille 2024 rakenteellinen uudistus.
2. asteen oppivelvollisuus 2021 jo isompi rakenteellinen uudistus.
Hyvinvointialueet ja soteuudistus on iso rakenteellinen uudistus (joka toki on hidas ja alkuvaiheessa omaa lähinnä tehokkuus-potentiaalia).
Myös mahdollinen arvonnousuvero on verotuksellinen rakenteellinen uudistus, joskin sen vaikutus on arvioitu varsin vähäiseksi.
Jne.

Se on sitten kunkin ajattelusta ja ideologiasta kiinni, miten juuri noihin pieniin ja isompiin rakenteellisiin uudistuksiin poliittisesti suhtautuu. Mutta sitä ne kuitenkin ovat. Pysyviä rakenteellisia uudistuksia.

Puhun nyt isoista rakenteellisista uudistuksista, joilla olisi merkitystä positiivisesti kansalaisten ostovoiman parantamisessa. Euroon liittymisen jälkeen suomalaiset ovat joutuneet kärsimään korporatiivisten työmarkkinakartellien toiminnasta sekä työntekijä- että antajaleiristä. Rasittavaa kun aina saa vääntää rautalangasta. Esittämäsi kohdat eivät isossa kuvassa muuta kansalaisten tilannetta positiivisesti, pois lukien 2. asteen oppivelvollisuus, joka oli mielestäni ainoa hyvä työmarkkinoihin liittyvä uudistus tältä hallitukselta kun mietitään yksilön elinkaarituloja. Muut ovat pienempää näpertelyä tai ostovoimaa heikentäviä (mm. SOTE-uudistus).

Systeemitasolla näillä asioilla voisi olla SUURIA ja nettovaikutukseltaan positiivisia vaikutuksia kansalaisten käytettävissä oleviin tuloihin:

• Kansankapitalismin vahvistaminen verotuksellisesti sekä asenneilmapiirin muuttaminen. Suomalaisten varallisuus on kiinni kiinteistössä, maa- ja metsämaissa noin 400 miljardia, pankkitileillä on se noin 100 miljardia ja osakkeissa noin 30 miljardia. Suomessa tavoitteeksi pitäisi asettaa, että kansalla on yhtä paljon varallisuutta osakkeissa ja tuottavissa yrityksissä kuin heillä on kodeissa ja kiinteistöissä. Ilman pääomaa olemme muiden orjia tytäryhtiötaloutena.
• T&K investoinnit nostetaan yli 4 prosenttiin. Tuetaan kaikkia yliopistojen jatkotutkinnon opiskelijoita, joiden väitöskirjat voisivat tuottaa uutta ja kaupallistettavaa tietoa.
• Uusien ydinvoimaloiden ja SMR reaktoreiden rakentaminen.
• Kiinteistöveron sekä asuntojen myyntivoittoverojen kasvattaminen pois lukien muuttotappio - ja kuolevat alueet.
• Eläkejärjestelmän muuttaminen itselle rahastoiduksi samalla pitäen riittävän minimitason. Ei voi olla niin että maksetaan rikkaille eläkeläisille yli 10 kilon kuukausieläkkeitä kollektiivisesta kassata.
• Yliopistotason koulutuksen muuttaminen maksulliseksi niin että alle alan mediaanin saavien ei tarvitse maksaa opintoja takaisin. Koska aihe on poliittisesti arka niin koulutuksesta maksettavaa maksimimäärästä voitaisiin päättää esim. eduskunnan alaisessa valiokunnassa.
• Työmarkkinoiden uudistaminen johon kuuluu AY-liikkelle paikka yrityksen hallituksesta, mahdollisuus paikalliseen sopimisiin, irtisanomissuojan poistaminen Tanskan malliin, samasta tehtävästä eri palkka työntekijän tuottavuuden mukaan, palkkojen jousto suhdanteiden ja yrityksen kassavirran mukaan jne.
• Sosiaaliturvan uudistaminen universaaliksi oli se sitten perustili tai -tulo. Annetaan kaikille mahdollisuus elää sellaista elämää kuin halutaan. Jos haluaa olla ideologisesti työtön ja vetää logged in mallilla niin se sallittakoon. Jos jollekin taas tulee halu päästä työttömyyskierteestä esim. opiskelemalla niin siitä ei helvetti rankaistaisi.
• Hyvinvointialuiden kaventaminen 5 alueeseen ja kuntien määrän tiputtaminen alle 100.
• Työperäisen maahanmuuton rajoitteiden vähentäminen. Maahanmuuttolupien priorisointi maahan tulevan yksilön tuottavuuden mukaan.
• Veikkauskratian purku
• Tekoälyn käyttö julkisen puolen päätöksenteon tukena.
• Asumistuen poisto vaiheittain ja tuen korvaaminen perustulolla. Lopetetaan ulkomaalaisten kiinteistösijoittajien tukeminen verovaroista.
• Näillä uudistuksilla voidaan siirtää työvoimaa näistä byrokratialaitoksista vapaille työmarkkinoille tuottavampiin työtehtäviin: kunnat, hyvinvointialueet, kela, veikkaus sekä lukuisat muut yksityisen että julkisen puolen organisaatioista.

Joku aina häviää poliittisissa uudistuksissa. Näissä ehdotuksissa eniten häviävät poteroihin ja menneisyyteen tarraajat. Rohkeat ja tulevaisuuten uskovat taas menestyisivät. Meidän pitää antaa luovan tuhon tehdä tehtävänsä ja samalla antaa muutostukea työnsä menettäville kuntien byrokraateille, rikkaille eläkeläisille, työmarkkinaänkyröille ja poliittisille päättäjille. Työntekijöitä tulisi vapautumaan työmarkkinoille korkean tason johtajista lattiatason duunareihin.

E: korjattu kirjoitusvirheitä sekä lisätty maininta asumistuesta.

 

[10YG]

Sikäli harhaanjohtavaa kirjoittaa, ettemme olisi kyenneet rakenteellisiin uudistuksiin, kun asia on ennemminkin niin, että kykenemme kyllä pieniin rakenteellisiin uudistuksiin, mutta isojen kohdalla on vaikeampaa ja hitaampaa.
Lisäksi eri tahot näkee uudistustarpeet erilaisina, ihan niin kuin politiikassa kuuluukin nähdä. Joskus myös ei nähdä metsää puilta.

Esimerkiksi eläkejärjestelmän uudistaminen eli eläkeiän nostaminen 2005 ja 2017 oli rakenteellisia uudistuksia.

Nykyhallitus on itse asiassa tehnyt useampia rakenteellisia uudistuksia:
Eläkeputken poistaminen 2023 alkaen porrastetusti oli rakenteellinen uudistus.
Vanhempain- ja perhevapaiden uudistaminen 2022 on rakenteellinen uudistus.
Työllistymispalvelujen lisääminen ja siirto kunnille 2024 rakenteellinen uudistus.
2. asteen oppivelvollisuus 2021 jo isompi rakenteellinen uudistus.
Hyvinvointialueet ja soteuudistus on iso rakenteellinen uudistus (joka toki on hidas ja alkuvaiheessa omaa lähinnä tehokkuus-potentiaalia).
Myös mahdollinen arvonnousuvero on verotuksellinen rakenteellinen uudistus, joskin sen vaikutus on arvioitu varsin vähäiseksi.
Jne.

Se on sitten kunkin ajattelusta ja ideologiasta kiinni, miten juuri noihin pieniin ja isompiin rakenteellisiin uudistuksiin poliittisesti suhtautuu. Mutta sitä ne kuitenkin ovat. Pysyviä rakenteellisia uudistuksia.

Sikäli harhaanjohtavaa kirjoittaa vastine pidemmän aikavälin analyysille ja typistää oma kirjoituksensa Rinteen-Marinin hallituksen aikaan. Harhautus tulee mieleeni.
Rinteen hallituksen ajatus oli tämä:

Liite 2. Kertaluontoiset tulevaisuusinvestoinnit

valtioneuvosto.fi

Teen niin kuin sinä. Otan yhden kokonaisuden ja kyseenalaistan:

3.2 Suomi kokoaan suurempi maailmalla

250,1

Miksi tuhlata 250 mijoonaa euroa johonkin, mikä ei ole hyödyllistä Suomelle? Demari-ideologia on tällaista. Sinulle se sopii. Monille meistä ei.

 

[Timo 2]

Kiinteistöveron sekä asuntojen myyntivoittoverojen kasvattaminen pois lukien muuttotappio - ja kuolevat alueet

Myös asuntojen ja kiinteistöjen varainsiirtoveron voisi poistaa. -> työn perässä muuttaminen halvempaa.

 

[Jan11]

Puhun nyt isoista rakenteellista uudistuksista joilla olisi selkeätä merkitystä positiivisesti kansalaisten ostovoiman parantamisessa. Euroon liittymisen jälkeen suomalaiset ovat joutuneet kärsimään korporatiivisten työmarkkinakartellien toiminnasta sekä työntekijä- että antajaleiristä. Rasittavaa kun aina saa vääntää rautalangasta. Esittämäsi kohdat eivät isossa kuvassa muuta kansalaisten tilannetta positiivisesti, pois lukien 2. asteen oppivelvollisuus joka oli mielestäni ainoa hyvä työmarkkinoihin liittyvä uudistus tältä hallitukselta kun mietitään yksilön elinkaarituloja. Muut ovat pienempää näpertelyä tai ostovoimaa heikentäviä (mm. SOTE-uudistus).

Systeemitasolla näillä asioilla voisi olla SUURIA ja nettovaikutukseltaa positiivista vaikutusta kansalaisten käytettävissä oleviin tuloihin:

• Kansankapitalismin vahvistaminen verotuksellisesti sekä asenneilmapiirin muuttaminen. Suomalaisten varallisuus on kiinni kiinteistössä, maa- ja metsämaissa noin 400 miljardia, pankkitileillä on se noin 100 miljardia ja osakkeissa noin 30 miljardia. Suomessa tavoitteeksi pitäisi asettaa, että kansalla on yhtä paljon varallisuutta osakkeissa ja tuottavissa yrityksissä kuin heillä on kodeissa ja kiinteistöissä. Ilman pääomaa olemme muiden orjia tytäryhtiötaloutena.
• T&K investoinnit nostetaan yli 4 prosenttiin. Tuetaan kaikkia yliopistojen jatkotutkinnon opiskelijoita, joiden väitöskirjat voisivat tuottaa uutta ja kaupallistettavaa tietoa.
• Uusien ydinvoimaloiden ja SMR reaktoreiden rakentaminen.
• Kiinteistöveron sekä asuntojen myyntivoittoverojen kasvattaminen pois lukien muuttotappio - ja kuolevat alueet.
• Eläkejärjestelmän muuttaminen itselle rahastoiduksi samalla pitäen riittävän minimitason. Ei voi olla niin että maksetaan rikkaille eläkeläisille yli 10 kilon kuukausieläkkeitä kollektiivisesta kassata.
• Yliopistotason koulutuksen muuttaminen maksulliseksi niin että alle alan mediaanin saavien ei tarvitse maksaa opintoja takaisin. Koska aihe on poliittisesti arka niin koulutuksesta maksettavaa maksimimäärästä voitaisiin päättää esim. eduskunnan alaisessa valiokunnassa.
• Työmarkkinoiden uudistaminen johon kuuluu AY-liikkelle paikka yrityksen hallituksesta, mahdollisuus paikalliseen sopimisiin, irtisanomissuojan poistaminen Tanskan malliin, samasta tehtävästä eri palkka työntekijän tuottavuuden mukaan, palkkojen jousto suhdanteiden ja yrityksen kassavirran mukaan jne.
• Sosiaaliturvan uudistaminen universaaliksi oli se sitten perustili tai -tulo. Annetaan kaikille mahdollisuus elää sellaista elämää kuin halutaan. Jos haluaa olla ideologisesti työtön ja vetää logged in mallilla niin se sallittakoon. Jos jollekin taas tulee halu päästä työttömyyskierteestä esim. opiskelemalla niin siitä ei helvetti rankaistaisi.
• Hyvinvointialuiden kaventaminen 5 alueeseen ja kuntien määrän tiputtaminen alle 100.
• Työperäisen maahanmuuton rajoitteiden vähentäminen. Maahanmuuttolupien priorisointi maahan tulevan yksilön tuottavuuden mukaan.
• Veikkauskratian purku
• Tekoälyn käyttö julkisen puolen päätöksenteon tukena.
• Näillä uudistuksilla voidaan siirtää työvoimaa näistä byrokratialaitoksista vapaille työmarkkinoille tuottavampiin työtehtäviin: kunnat, hyvinvointialueet, kela, veikkaus sekä lukuisat muut yksityisen että julkisen puolen organisaatioista.

Joku aina häviää poliittisissa uudistuksissa. Näissä ehdotuksissa eniten häviävät poteroihin ja menneisyyteen tarraajat. Rohkeat ja tulevaisuuten uskovat taas menestyisivät. Meidän pitää antaa luovan tuhon tehdä tehtävänsä ja samalla antaa muutostukea työnsä menettäville kuntien byrokraateille, rikkaille eläkeläisille, työmarkkinaänkyröille ja poliittisille päättäjille. Työntekijöitä tulisi vapautumaan työmarkkinoille korkean tason johtajista lattiatason duunareihin.

Sehän se on politiikan ydintä, että jonkun mielestä omaan ideologiaan sopivat rakenteelliset uudistukset ovat isompia ja parempia rakenteellisia uudistuksia, kuin jonkun toisen ajamat. Niin sen pitääkin olla.

Kaikki rakenteelliset uudistukset eivät myöskään edellytä voittajia ja häviäjiä. Esim. noista listaamistani nykyhallituksen toimista 2. asteen oppivelvollisuus sisältää potentiaalin kasvattaa hyvinvointia niin paljon (huomattavasti enemmän kuin siihen laitettava resurssi on), että on vain voittajia.
Vaikka asia nähdäänkin vasta kymmenien vuosien perspektiivillä, niin jo nyt nopea tilasto- ja tutkimusdata näyttää tukevan sen taustahypoteesia eli keskeyttämiset todella on vähentyneet, tasa-arvo ja myös koettu tasa-arvo (jälkimmäinen lukiolaistutkimuksesta) on parantunut. Työelämään sijoittumisesta ja siinä pysymisestä dataa alkaa tietenkin tulla sitten vasta vuosien ja vuosikymmenten kuluessa.

 

[10YG]

Kaikki rakenteelliset uudistukset eivät myöskään edellytä voittajia ja häviäjiä. Esim. noista listaamistani nykyhallituksen toimista 2. asteen oppivelvollisuus sisältää potentiaalin kasvattaa hyvinvointia niin paljon (huomattavasti enemmän kuin siihen laitettava resurssi on), että on vain voittajia. Vaikka asia nähdäänkin vasta kymmenien vuosien perspektiivillä, niin jo nyt nopea tilasto- ja tutkimusdata näyttää tukevan sen taustahypoteesia eli keskeyttämiset todella on vähentyneet, tasa-arvo ja myös koettu tasa-arvo (jälkimmäinen lukiolaistutkimuksesta) on parantunut.

Voitko selventää tätä? Toisen asteen maksuttomuus ja pakollisuus Suomessa on vasta alkamassa. Mistä luet nuo tilastot, joihin perustat väitteesi?
Tiedän, että täällä on päivystäviä kirjoittajia, jotka haluavat todisteen siitä, että vesi on märkää. En mielestäni kuulu tuohon joukkoon, mutta jotenkin heikosti on kirjoituksesi perusteltu.

Siitä varmaan kaikki ovat samaa mieltä, että uudistusten ottaminen käyttöön ei ole nollasummapeliä. Kaikki voittavat, jos uudistukset ovat järkeviä.

 

[91danger91]

Sehän se on politiikan ydintä, että jonkun mielestä omaan ideologiaan sopivat rakenteelliset uudistukset ovat isompia ja parempia rakenteellisia uudistuksia, kuin jonkun toisen ajamat. Niin sen pitääkin olla.

Kaikki rakenteelliset uudistukset eivät myöskään edellytä voittajia ja häviäjiä. Esim. noista listaamistani nykyhallituksen toimista 2. asteen oppivelvollisuus sisältää potentiaalin kasvattaa hyvinvointia niin paljon (huomattavasti enemmän kuin siihen laitettava resurssi on), että on vain voittajia.
Vaikka asia nähdäänkin vasta kymmenien vuosien perspektiivillä, niin jo nyt nopea tilasto- ja tutkimusdata näyttää tukevan sen taustahypoteesia eli keskeyttämiset todella on vähentyneet, tasa-arvo ja myös koettu tasa-arvo (jälkimmäinen lukiolaistutkimuksesta) on parantunut. Työelämään sijoittumisesta ja siinä pysymisestä dataa alkaa tietenkin tulla sitten vasta vuosien ja vuosikymmenten kuluessa.

Tämä menee jo vähän saivartelun puolelle mutta yritetään Joo on totta että pääsääntöisesti oppivelvollisuuden pidentämisestä hyötyvät kaikki. Siinäkin uudistuksessa on kuitenkin häviäjiä. Voi olla mm. maatalon pitäjiä, jotka eivät tarvitse koulutusta kun tila siirtyy sukupolvelta toiselle. Nuori voi olla myös sen verran kova datanomiopiskelija että jää opinnot kesken ja jää työelämään. Oppiminen ja työssä kehittyminen tapahtuu töiden ja Udemy yms kurssien kautta. Tällä nuorella se koulu voi olla vain rasite työnteolle.

Nyt kun Jan11 otit puheeksi ideologian ja siihen liittyvät arvot niin mikä on arvopohjasi, minkälaisen Suomen haluaisit nähdä vuonna 2030, ja millä kotimaisilla politiikkatoimilla sinne haluaisit päästä? Voin aloittaa itsestäni.

Olen liberaali, joka haluaa uskoa parempaan tulevaisuuteen. Valtion roolin näkisin kansalaisten unelmien mahdollistajana ja heikommassa asemassa olevien tukijana. Vuonna 2030 Suomi on maailman huipulla kansalaisten koulutustasossa, kaikki kansalaiset saavat SOTE-palveluita kun sitä tarvitsevat ja suomalaiset ovat varallisuudessa päässeet takaisin Pohjoismaiden viitekehykseen. Haluaisin nähdä, että maahanmuuttajien kotouttaminen ja integraatio tapahtuisi saumattomasti suomalaiseen yhteiskuntaan. Olen mielestäni aika kokonaisvaltaisesti edeltävässä postauksessani näitä politiikkatoimia avannut tavoitteisiin pääsemiseksi, mutta jos tulee vielä jotain mieleen, niin voin niistä myöhemmin mainita.

Kotimaan politiikka

Mielenkiintoista vaihtoehtoista historiaa. Oliko kiky tässä universumissa oikeastaan paperimiesten ja sdp:n ajatus? Hyvä huomio, muokkasin yleisemmäksi.

bbs.io-tech.fi

 

[tietokonerikki]

Siihen tavoitteeseen päästiin jo helmikuussa 2022. Uuden laskentatavan muutoksen takia siis nykyinen 74% vastaa hallituksen silloista 2019 tavoitetta 75 prosentista. Ts. tilastointimuutos pudottaa lukuja noin prosenttiyksiköllä.

Nykyisin työllisyysaste on historiallisesti kaikkien aikojen korkein. Mutta väestön ikääntyessä se ei tietenkään riitä. En ole asiantuntija, mutta demarien uusi 80% tavoite (nykytilastointitavalla) kuulostaa väestön ikääntymisestä huolimatta jopa utopistiselta. Siihen ei riittäisi työttömien saaminen töihin, vaan se edellyttää isoja liikahduksia työvoiman ulkopuolelta (kotiäitejä yms.) työelämää kohti. Mutta tietysti hyvä on olla tavoitteita.
(Edit: nopeasti ajatellen se edellyttäisi myös mm. kotihoidontuen poistamista, mikä edellyttäisi, että kepu ja kd on oppositiossa, koska he ei puolueina ikinä voisi siihen suostua.)

Tässä tapauksessa laskentatapaa on muutettu niin päin, että se pienentää lukua. Ts. Aiemmin 75% on nykylaskentatavalla n. 74%.

Toi työllisyysaste on luultavasti jonkun politikon/-jen "keksintö"? Muistan itsekin kun presidentti Kekkonen perusti hätätilahallituksen kun työttömiä oli alle 100. 000.
Tossa alla linkki missä asia tuodaan selvemmin esiin.

72 % – Taloutta ja historiaa

-1960 työttömiä oli n. 1,6% , 1974 n. 1,9% ( 60-luvun lopulla käväsi n. 3,9%), työt silloinkin osin ns. työllistämistöitä.

En siis oikein ymmärrä "työllisyysaste on historiallisesti kaikkien aikojen korkein" kun meillä on työttömiä satoja tuhansia, varsinkin jos huomioidaan että sillä tekemällään työllä pitäisi itsensä pystyä elättämään.

Ylipäätään laskentatapamuutoksia tehdään EU-harmonisointiin liittyen. Ruotsihan näihin ei kauheasti ole lähtenyt. Ruotsalaisella laskentatavalla meidänkin työllisyysaste olisi jo n.77-78% (siellä esim. vanhempainvapaalla ja osittaisella vanhempainvapaalla olevat lasketaan työllisiksi kun meillä ei, muitakin eroja on).

Tai sitten ollaan muutettu, jotta voitaisiin kansalle näyttäm, "että me politikot ollaan tehty hartivoimin töitä"

On ne ennenkin osanneet maittain verrata kuten em. linkistä näet.

 

[Jan11]

Toi työllisyysaste on luultavasti jonkun politikon/-jen "keksintö"? Muistan itsekin kun presidentti Kekkonen perusti hätätilahallituksen kun työttömiä oli alle 100. 000.
Tossa alla linkki missä asia tuodaan selvemmin esiin.

-1960 työttömiä oli n. 1,6% , 1974 n. 1,9% ( 60-luvun lopulla käväsi n. 3,9%), työt silloinkin osin ns. työllistämistöitä.

En siis oikein ymmärrä "työllisyysaste on historiallisesti kaikkien aikojen korkein" kun meillä on työttömiä satoja tuhansia, varsinkin jos huomioidaan että sillä tekemällään työllä pitäisi itsensä pystyä elättämään.

Tai sitten ollaan muutettu, jotta voitaisiin kansalle näyttäm, "että me politikot ollaan tehty hartivoimin töitä"

On ne ennenkin osanneet maittain verrata kuten em. linkistä näet.

Työllisyysaste ja työttömyysaste on kaksi eri asiaa. Työllisyysaste vuonna 1974 oli 71,7%. Vuonna 1960 sitä ei vielä tilastoitu.
Työttömiä oli maatalousvaltaisina aikoina myös huomattavasti pienempi osuus mm. siksi, että erityisesti naiset eli kotiäidit ja emännät ei ilmoittautuneet työttömiksi. Kuitenkin he oli pois työvoimasta, eli työvoiman ulkopuolella. Laskivat siis molempia, työllisyysastetta ja työttömyysastetta samaan aikaan.

 

[Lämpöpumppu]

On iso ero onko DI vai insinööri.

Kahden vuoden lisäkoulutus, josta suurin osa ihan samaa insinööritason kursseja. Ja suurin osa diplomitöistä (kuten myös insinöörin lopputöistäkin) on aivan diipadaapaa.

 

[tietokonerikki]

Työllisyysaste ja työttömyysaste on kaksi eri asiaa. Työllisyysaste vuonna 1974 oli 71,7%. Vuonna 1960 sitä ei vielä tilastoitu.
Työttömiä oli maatalousvaltaisina aikoina myös huomattavasti pienempi osuus mm. siksi, että erityisesti naiset eli kotiäidit ja emännät ei ilmoittautuneet työttömiksi. Kuitenkin he oli pois työvoimasta, eli työvoiman ulkopuolella. Laskivat siis molempia, työllisyysastetta ja työttömyysastetta samaan aikaan.

Niin ja minusta pitäisi tuoda paremmin esiin toi työttömien määrä, koska he niitä töitä tarvitsevat.

Saman tyllinen asia on bruttokansantuote vs. ulkomaankauppavaje./-suhde. Meillä pitäisi selkeästi enemmän puhua ulkomaankauppasuhteesta. Ulkomaankaupalla me pystymme ostamaan sitä elintasoa lisää, nyt se elintaso perustuu hyvin paljon velanottoon tuleville vuosille.
- Kun alkaa mennä huonosti siitä saa maksaa ainakin korot, luultavasti lyhentääkin, ja taas on vähemmän rahaa jaettavaksi Suomalaisille ja maailmalle. Kaikki eivät usko, että "Saksa" tulee meidän avuksi.

 

[JCSH]

On iso ero onko DI vai insinööri.

Ei oikeastaan. Eikä etenkään tuossa kontekstissa missä sen mainitsin.

Insinööri voi olla hyvällä työkokemuksella vaikka mitä. Lähihoitaja pääsee Suomessa ministeriksi, jos on sopiva poliittinen osaaminen. Lähihoitaja ei voi helpolla olla yksityisellä puolella mitään muuta kuin lähihoitajan hommassa. Tässä on se ongelma: sinä esität, että poliittinen osaaminen on jotakin ihmeellistä, joka oikeuttaa esimerkiksi lähihoitajan toimimisen ministerinä. Minä vaadin aivan toisenlaista osaamista ministereiltä.

Ei vaan sanon, että se insinöörin työkokemus ei tee siitä insinööristä yhtään sen valmiimpaa ministeriä kuin lähihoitajan työkokemus.
Jos olisi joku urapolku ministerin tehtäviin, niin sen pitäisi sisältää alemman tason julkishallinnollisia tehtäviä. Koska ne ovat kuitenkin niitä joista voi saada sitä relevanttia kokemusta. Ajatus siitä, että ministereillä pitäisi olla kokemusta yksityisen puolen johtotehtävistä, on lähtökohtaisesti virheellinen. Toki se voi auttaa, kuten voi mikä tahansa muukin ei-poliittinen työkokemus. Mutta tärkeintä on se kokemus siitä politiikasta ja julkishallinnosta.

 

[Jan11]

Niin ja minusta pitäisi tuoda paremmin esiin toi työttömien määrä, koska he niitä töitä tarvitsevat.

Saman tyllinen asia on bruttokansantuote vs. ulkomaankauppavaje./-suhde. Meillä pitäisi selkeästi enemmän puhua ulkomaankauppasuhteesta. Ulkomaankaupalla me pystymme ostamaan sitä elintasoa lisää, nyt se elintaso perustuu hyvin paljon velanottoon tuleville vuosille.
- Kun alkaa mennä huonosti siitä saa maksaa ainakin korot, luultavasti lyhentääkin, ja taas on vähemmän rahaa jaettavaksi Suomalaisille ja maailmalle. Kaikki eivät usko, että "Saksa" tulee meidän avuksi.

Tämä ei ole noin yksinkertaista. Nyt seuraavat ryhmät ovat osin päällekkäisiä, mutta suuruusluokka tulee esille:
Raija Kerättären väitöstutkimuksen (2016) mukaan työttömistä jopa 20-25 prosenttia on todellisuudessa työkyvyttömiä.
Joka kolmas on vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Vaikeasti työllistyviä pitkäaikaistyöttömiä kolmasosa.

Siis vähintään kolmasosa, mutta mahdollisesti puolet työttömyydestämme on sellaista, minkä ei realistisesti voi ajatella ratkeavan oikein millään tavalla. Joskin valtion Työkanava oy:n on tarkoitus osatyökykyisten kohdalla siihen pyrkiä.

Todellisuudessa työkyvyttömille taas olisi hyvä löytää muu tukimuoto, mikä siivoaisi kyllä työttömyystilastoa hienosti, mutta ei valitettavasti muutoin vaikuttaisi mihinkään (yksilötasolla se kenties parantaisi elämänlaatua). Harmi kyllä, se on osoittaunut hyvin vaikeaksi, aihetta on nimittäin pyöritelty jo n. 20 vuoden ajan ilman ratkaisua.

Kansantalouden kannalta aiheelle myös NAIRU on olennainen käsite. Se selittää, miksi työttömyystavoitettakaan ei voi laittaa tiettyä estimaattia alemmaksi, ellei samalla halua negatiivisia vaikutuksia. Nykyään onkin tapana estimoida NAIRU-taso ja määritellä järjestelmätason tavoite lähelle sitä.

 

[Kamis]

Kyllä lehdistö pääsi aika lähelle Marinin murtamista, kyllä kaikilla ihmisillä on murtumispiste, Marin on kuitenkin ollut tämän ajan pääministeri niin se voi olla hieman korkeampi kynnys. Mitä itse aiheeseen tulee niin oppivelvollisuuden nosto on todella onnistunut uudistus, ei tarvitse edes odottaa tuloksia että tietää tuon toimivuuden.

 

[91danger91]

Hesarilla hyvä pääkirjoitus. Pääkirjoitus | Seuraavan hallituksen ykköstehtävä on Suomen julkisen talouden oikaiseminen

Kaiken lisäksi Suomi vääntyy haurastuvan perustan päällä ihan vinksalleen. Aluekehittämisen konsultti Timo Aro laskee, että vuonna 2040 vanhushuoltosuhde on siedettävä enää isoissa kaupungeissa ja niiden lähiseuduilla. Jopa 50 kunnassa on tuolloin enemmän yli 65-vuotiaita kuin työikäisiä. Suomi repeää pärjääviin pisteisiin ja kuoleviin seutuihin. Yhteistä politiikkaa ja yhteistä näkemystä Suomen tarpeista on silloin yhä vaikeampi tarjota suomalaisille. Vanhushuoltosuhteen rinnalla on yhä selvemmin heikkenevä ”alueellinen huoltosuhde”.

Kova inflaatio vie nyt kaiken huomion politiikassa, mikä tietysti nyt on ymmärrettävää. Mutta poliitikkojen pitäisi nähdä kauemmas – edes vähän kauemmas kuin äänestäjät näkevät. Pahimman inflaation aika voi olla ohi muutaman kuukauden päästä. Bensalasku saattaa olla kohta taas pienempi ja sähkölaskut hallinnassa.

Hädän ja hälinän taustalla Suomen julkinen talous kulkee rauhallisen vakaasti entiseen suuntaansa, kohti heikompaa olotilaa.

Tämä hallitus ei tilanteelle pandemian ja sodan vuoksi oikein ehtinyt mitään tehdä, eikä enää ehdikään. Mutta tämän hallituksen vastuulla on, että nyt ei lyhytnäköisistä poliittisista syistä tehdä enää mitään sellaista, joka haittaisi seuraavan hallituksen ykköstehtävää: julkisen talouden suunnan oikaisemista.

Tällainen ohjelma on pakko tehdä – juuri niistä poliittisista syistä – vaalikauden alussa, jos sitä oikeasti haluaa edistää. Siis jos poliitikot haluavat siirtyvät kansan mielialojen peesaajista vastuunkantajiksi.

Monien kansalaisten itsepetokseen kuuluu, että sanoo olevansa hyvinvointivaltion kannattaja. Mielestäni se ei kerro mitään paitsi sen että kansalainen haluaa ylläpitää nykyiset rakenteet. Kaikki mittarit kuitenkin tälläkin hetkellä kertovat, että Suomen julkinen talous ja sen rahoituspohja on murenemassa. Vitsihän tässä on se, että jos haluaa ylläpitää nykyisiä rakenteita, niin silloin ei ole enää hyvinvointivaltion kannattaja, koska sitä ei yksinkertaisesti enää ole.

Myöskään täällä käytävään keskusteluun ei saada konkretiaa tai mitään ratkaisuja hyvinvointivaltion pelastamiseksi, jos ei ole esittää ratkaisuehdotuksia maan ongelmien korjaamiseksi eri arvopohjista lähtien. Vai kertooko se siitä, että kansalaisia vaivaa sama neuvottomuus kuin päättäjiä? Nähtävästi.

Hyvinvointivaltion suurin uhka on heikkenevä huoltosuhde. Hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi ja vanhusten hoidon turvaamiseksi työtä tekevän väestön tulee tuottaa yhä enemmän että saadaan edes aikaisempi palvelutaso ylläpidettyä.

Työn tuottavuutta nostoon on olemassa helppoja ratkaisuja:

• Nostetaan T&K investointeja 4% BKT:sta
• Lisätään yliopistojen ja amk rahoitusta ja koulutuspaikkoja tuottavilla aloilla
• Nostetaan 1. ja 2. asteen rahoitusta
• Vaaditaan nuorilta enemmän 1. ja 2. asteen oppilaitoksissa. Arvosanan 5 suorittamisella ei enää pääse koulusta ulos, vaan tulee vaatia vähintään tyydyttävän (7) tason suoritusta. Keskinkertaisella osaamisella ei pärjää kiristyvillä globaaleilla työmarkkinoilla.
• Hyväksytään yksilöiden väliset tuottavuuserot. Me ei enää eletä 1980-luvun kolhoosissa vaan globaaleilla työmarkkinoilla. Yhteiskunnan tehtävänä on tukea heikommassa asemassa olevia siinä pärjäämisessä.
• Annetaan luovan tuhon puhdistaa heikosti toimivat yritykset ja annetaan yrittäjille mahdollisuus tehdä henkilökohtainen konkurssi Yhdysvaltojen mallin mukaisesti. Vapautuva työvoima voidaan allokoida paremmin tuottaviin yrityksiin jolloin työn tuottavuus kasvaa
• Helpotetaan korkean tuottavuuden maahanmuuttajien pääsyä Suomeen
  

Lisäksi loppuun Ylen artikkeli, joka kertoo lähinnä professori Eerolan neuvottomuudesta.

Rapautuva hyvinvoinvaltio vaatii remontin – miljardin säästö saataisiin pelkällä koulupudokkaiden määrän vähentämisellä

Ihmisen oma vastuu pärjäämisestään on kasvanut aiemmasta. Tutkijat haluavat torpata miljoonahankkeella eriarvoistumisen.

yle.fi

– Hyvinvointivaltio on rapautunut ja muuttunut 1980-luvulta alkaen. Yksilön vastuu hyvinvointivaltiossa pärjäämisessä on nyt paljon isompi kuin se oli aikaisemmassa eetoksessa. Suomessa on merkkejä vastakkainasettelusta, tutkailee Erola.

Olisikohan syynä se, että Suomen talous on avautunut vähitellen avoimille markkinoille ja työntekijät kilpailevat globaaleilla työmarkkinoilla? Kuinka hyvin Suomen hyvinvointiyhteiskunta on onnistunut yksilöiden tukemisessa? Tässä voi pohtia mm. Suomen ja Saksan oppisopimusjärjestelmiä, Suomen työvoiman liikkuvuutta sekä työpaikkojen välillä että alueellisesti.

– On iso pelko, että erot kasvavat niin suuriksi, että se alkaa rapauttaa hyvinvointivaltion kannatuspohjaa. Pohjoismaisessa hyvinvointimallin ideaalissahan kaikki kansalaiset hyötyvät. Jos näin ei tapahdu ja erot kasvavat, on se huono viesti. Hyvinvointivaltion pohja rapistuu, jos usko siihen horjuu.

Jos tässä viitataan tuloerojen katsomiseen niin niiden kaventamisella me nimenomaan tuhotaan tämä hyvinvointivaltio. Jos me tasataan supercelliläisen ja kunnan byrokraatin tulot niin meidän hyvinvointivaltio on tuhottu, koska kannustimia yrittämiseen ei ole ja rahaa valtion kirstuun ei tule.

– Pelkästään yhden koulupudokkaan on laskettu käyttävän elämänsä aikana yli 370 000 euron arvosta enemmän palveluita kuin muut. Tuon kustannuksen vähentäminen neljänneksellä tarkoittaisi jo miljardin euron säästöä yhden yksittäisen niin sanotun syntymävuosikohortin kohdalla. Ja tämä summa ei edes sisällä esimerkiksi eliniän aikana menetettyjä työtuloja.

Nykyinen hallitus on puuttunut tähän haasteeseen 2. asteen oppivelvollisuudella -hyvä. Ongelma on se, että rahoitusta ei kuitenkaan jaettu riittävästi.

 

[tietokonerikki]

Tämä ei ole noin yksinkertaista. Nyt seuraavat ryhmät ovat osin päällekkäisiä, mutta suuruusluokka tulee esille:
Raija Kerättären väitöstutkimuksen (2016) mukaan työttömistä jopa 20-25 prosenttia on todellisuudessa työkyvyttömiä.
Joka kolmas on vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Vaikeasti työllistyviä pitkäaikaistyöttömiä kolmasosa.

Siis vähintään kolmasosa, mutta mahdollisesti puolet työttömyydestämme on sellaista, minkä ei realistisesti voi ajatella ratkeavan oikein millään tavalla. Joskin valtion Työkanava oy:n on tarkoitus osatyökykyisten kohdalla siihen pyrkiä.

Todellisuudessa työkyvyttömille taas olisi hyvä löytää muu tukimuoto, mikä siivoaisi kyllä työttömyystilastoa hienosti, mutta ei valitettavasti muutoin vaikuttaisi mihinkään (yksilötasolla se kenties parantaisi elämänlaatua). Harmi kyllä, se on osoittaunut hyvin vaikeaksi, aihetta on nimittäin pyöritelty jo n. 20 vuoden ajan ilman ratkaisua.

Kansantalouden kannalta aiheelle myös NAIRU on olennainen käsite. Se selittää, miksi työttömyystavoitettakaan ei voi laittaa tiettyä estimaattia alemmaksi, ellei samalla halua negatiivisia vaikutuksia. Nykyään onkin tapana estimoida NAIRU-taso ja määritellä järjestelmätason tavoite lähelle sitä.

Työttömien määrä kuitenkin kuvaa heitä, joilla pitäisi olla työtä, jotta kansakuntana pärjäämme, siinä luvussa varmasti on paljon henkilöitä joita ei voi työllistää. Mutta niitä voi erikseen sitten tuodat arvioina esiin.

Paljon on olemassa töitä, jotka eivät vaadi kansakoulua (<-liekkö termi enää käytössä) enempää, kunhan niitä oikeita työhaluja löytyy. Itsekin olen hyvin monia neuvonut, kun olen sen tärkeimmän (työhalun, terveyden lisäksi) olevan kunnossa.
Ennen isot firmat (myös osa pienyrittäjistä) antoivat enemmän omaa koulutusta ja järjestivät asunnot. Nyt niiden mielestä valtion pitäisi hoitaa kaikki.

Täytyy tutustua tohon NAIRUun , bruttokansantuotetta meille media ja politikot pääasiassa esiin tuovat. Sillä saadaan näyttämään, että menee hyvin vaikka ei menisikään (ainakaan pitemmässä juoksussa). Viennistä puhuminen kertoisi paljon paremmin, miten meillä talouden kestävästi menee.

 

[91danger91]

Tein uuden ketjun jossa voidaan tarkemmin keskustella Suomen hyvinvointiyhteiskunnan tilasta. Aihe on nähdäkseni liian laaja aihe täällä keskusteltavaksi.

Keskustelua Suomen hyvinvointiyhteiskunnan rapistumisesta ja sen tulevaisuudesta

Tässä ketjussa keskustellaan Suomen hyvinvointiyhteiskunnan kehityksestä ja sen tulevasta kehityksestä. Monien mielestä hyvinvointiyhteiskunnan taso on jatkuvasti laskenut 1980-luvulta (linkki YLE:n artikkeliin alhaalta). Olen yrittänyt käydä keskustelua ketjussa Kotimaan politiikka aiheesta...

bbs.io-tech.fi

 

[Jan11]

Kyllä lehdistö pääsi aika lähelle Marinin murtamista, kyllä kaikilla ihmisillä on murtumispiste, Marin on kuitenkin ollut tämän ajan pääministeri niin se voi olla hieman korkeampi kynnys. Mitä itse aiheeseen tulee niin oppivelvollisuuden nosto on todella onnistunut uudistus, ei tarvitse edes odottaa tuloksia että tietää tuon toimivuuden.

No ei ole ihme, että pääsi. Sehän onnistui siinä kertaalleen hieman samaan tapaan Sipilän, parikin kertaa Stubbin ja Kataisen kanssa, ja muutama vuosi aiemmin jo Vanhasen kanssa.

Parhaiten aihetta on avannut Stubb mm. ”Pääministeri johtaa maata, jossa suurin osa haluaa hänen epäonnistuvan.”, ”Nyt tiedän millaista on käydä siellä rajoilla.”, ”Tärkeintä on, että perhe selvisi vaurioitta”, ”Kun olet ministeri, niin sinun odotetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla. Sinun odotetaan mukautuvan instituutioon, mutta silti sinut tuomitaan sen perusteella, millaisena henkilönä sinua pidetään.”, ”Poliitikot ovat myös ihmisiä, eivät vain instituutioita ja Ihmisillä on tunteita, instituutioilla ei”.

 

[The Grenadier]

No ei ole ihme, että pääsi. Sehän onnistui siinä kertaalleen hieman samaan tapaan Sipilän, parikin kertaa Stubbin ja Kataisen kanssa, ja muutama vuosi aiemmin jo Vanhasen kanssa.

Parhaiten aihetta on avannut Stubb mm. ”Pääministeri johtaa maata, jossa suurin osa haluaa hänen epäonnistuvan.”, ”Nyt tiedän millaista on käydä siellä rajoilla.”, ”Tärkeintä on, että perhe selvisi vaurioitta”, ”Kun olet ministeri, niin sinun odotetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla. Sinun odotetaan mukautuvan instituutioon, mutta silti sinut tuomitaan sen perusteella, millaisena henkilönä sinua pidetään.”, ”Poliitikot ovat myös ihmisiä, eivät vain instituutioita ja Ihmisillä on tunteita, instituutioilla ei”.

Jep, oma mielipide on että mitään naista kuka ei kestä omista töppäilyistä johtuvaa painetta, ei pitäisi tuollaiseen tehtävään, eli pääministeriksi nimittää. Joku kovanahkainen mies, ja pysytään ruodussa, poliittisesti.

 

[Jan11]

Sinipuna keskustalla vahvistettuna tai ilman piirtyy tanssiinkutsuina yhä selvemmin. Sanna Marinin (sd.) viimeviikkoista kommenttia seuraavana nyt Uutissuomalaisen kyseli Kokoomuksen puoluevaltuutetuilta minkä puolueen he tokaisevat mieluiten päähallituskumppanikseen. 41% vastanneista päätyi demareihin, 38% kepuun.
Persut (14%) ja varsinkin Vihreät (5%) jäivät kannatukseltaan kovin marginaalisiksi.

Puolueet | Uutissuomalainen: Kokoomuslaiset ottaisivat hallituskumppaniksi mieluiten Sdp:n tai keskustan

Vastaajat perustelivat yhteistyöhalua Sdp:n kanssa muun muassa käytännön päätöksentekokyvyllä ja muiden vaihtoehtojen huonoudella.

www.hs.fi

 

[91danger91]

Sinipuna keskustalla vahvistettuna tai ilman piirtyy tanssiinkutsuina yhä selvemmin. Sanna Marinin (sd.) viimeviikkoista kommenttia seuraavana nyt Uutissuomalaisen kyseli Kokoomuksen puoluevaltuutetuilta minkä puolueen he tokaisevat mieluiten päähallituskumppanikseen. 41% vastanneista päätyi demareihin, 38% kepuun.
Persut (14%) ja varsinkin Vihreät (5%) jäivät kannatukseltaan kovin marginaalisiksi.

Puolueet | Uutissuomalainen: Kokoomuslaiset ottaisivat hallituskumppaniksi mieluiten Sdp:n tai keskustan

Vastaajat perustelivat yhteistyöhalua Sdp:n kanssa muun muassa käytännön päätöksentekokyvyllä ja muiden vaihtoehtojen huonoudella.

www.hs.fi

Kyllä toikin hallituspohja voi toimia, mutta siinä pitää olla vpj Valtonen aktiivisesti mukana herättelemässä muita kokoomuslaisia. Petteri Orpo vaikuttaa kaverilta, joka olisi valmis myymään mummonsa päästääkseen hillotolpalle. Tässä sopivaa listaa tulevalle ja todennäköiselle hallitustunnustelijoille:
1. Luovutaan yleissitovuudesta
2. Ansiosidonnaisen pituus puolitetaan
3. Poistetaan irtisanomissuoja
4. Työmarkkinajärjestöjen verovapauden poisto. Kojamon rahaa tulee ovista ja ikkunoista muutenkin.

Jos SDP sopii nämä kaikki niin sitten en näe mitään ongelmaa Kok+SDP johtoiselle hallitukselle

 

[Paapaa]

1. Luovutaan yleissitovuudesta
2. Ansiosidonnaisen pituus puolitetaan
3. Poistetaan irtisanomissuoja
4. Työmarkkinajärjestöjen verovapauden poisto. Kojamon rahaa tulee ovista ja ikkunoista muutenkin.

Tehy on tällä hetkellä valmis tappaamaan ihmisiä, jotta saavat parempaa liksaa hoitajille. Sen pohjalta voit olla 100%:isen varma, että nuo ehdotuksesi eivät tule toteutumaan minkään yhden hallituksen aikana. SDP, Vas ja PS tulisivat vastustamaan noita duunaripuolueina verisesti AY:n rinnalla. Muutkin kakistelisivat osan kohdalla. Kokoomus ja Keskusta voisivat jotain saada tehtyä ja Sipilän hallitus saikin ansiosidonnaisesta viilattua 100pv pois. Mutta ei olisi helppoa. Suomeen on sementoitu AY:lle hyvin vahva asema, josta se pitää kiinni kaikella raivolla vasemmistopuolueiden tukemana.

Joku pieni kevennetty osajoukko noista voisi toteutua jos tähdet ovat sopivassa asennossa ja vaalitulos hyvin selkeä. Muutoin jatketaan AY:n viitoittamalla tiellä.

 

[Jan11]

Kyllä toikin hallituspohja voi toimia, mutta siinä pitää olla vpj Valtonen aktiivisesti mukana herättelemässä muita kokoomuslaisia. Petteri Orpo vaikuttaa kaverilta, joka olisi valmis myymään mummonsa päästääkseen hillotolpalle. Tässä sopivaa listaa tulevalle ja todennäköiselle hallitustunnustelijoille:
1. Luovutaan yleissitovuudesta
2. Ansiosidonnaisen pituus puolitetaan
3. Poistetaan irtisanomissuoja
4. Työmarkkinajärjestöjen verovapauden poisto. Kojamon rahaa tulee ovista ja ikkunoista muutenkin.

Jos SDP sopii nämä kaikki niin sitten en näe mitään ongelmaa Kok+SDP johtoiselle hallitukselle

Realismia: Mikään noista ei toteudu ainakaan tällä vuosikymmenellä, 1 ja 3 ei ehkä seuraavallakaan tai ylipäätään ikinä.
Kohta 4. taas ei siksi, että yleishyödyllisten yhdistysten ja säätiöiden verovapautta ei puolueet itse todellisuudessa halua purkaa, koska niiden rakenne (ja erityisesti Kokoomuksen) on toteutettu nimenomaan yhdistyksillä ja tukisäätiöillä, jotka myös nauttii verovapaudesta.
AY-puolella on toki todenneet, että heille se kyllä sopii, jos se koskee sitten kaikkia. Ehkä siksi, kun tietävät toki hekin edellämainitun.

Tavoitteet yleensä kuitenkin kannattaa ennemmin asettaa niin, että toteutuminen on todennäköistä, tai ainakin, että edes mahdollista.