Kulttisuosio tarkoittanee sitä, ettei kutsu Marinia kaupan kassaksi, tyttöseksi, älähdä erikseen järkätyistä valokuvauksista tai siitä, että hän saattaa olla nuorille naisille jonkinlainen positiivinen esikuva.
Marinilla ei vielä ole edes kannattajiensa keksimää lempinimeä, toisin kuin eräällä Mestarilla.
Tai sitten vaan kyse epänormaalista fanittamisesta joka myös toimittajat saanut pauloihinsa.
Kirjaväite: Toimittajat lääpällään Sanna Mariniin (iltalehti.fi)
"
Marin-fanitus alkoi jo ennen pääministeriyttä
Kortesuo on kaivanut väitteensä tueksi joukon esimerkkejä. Hän muistuttaa, että Marinin fanitus alkoi jo ennen kuin hänestä tuli pääministeri.
– Eräs toimittaja hehkutti Ylen Jälkiviisaissa tammikuussa 2019 ennen eduskuntavaaleja: ”Miettikää, miten ihana tilanne olisi, jos meillä olisi Li Andersson, Maria Ohisalo ja Sanna Marin puoluejohtajina. Tämä on niinku tulevaisuus. – – Tältä näyttää tulevaisuus”, Kortesuo kirjoittaa.
– Tämä toimittajan kuvaama visio sittemmin toteutui, mutta en ole aivan varma, onko toimittajan roolissa hyvä kuvata tätä kehusanalla ”ihana”. Kyseessä ei enää ole neutraali arvio, vaan pikemminkin toimittajan omaan puoluetaustaan viittaava toivekuva, Kortesuo jatkaa.
Samalla pitää Kortesuon mukaan muistaa, ettei kyse ole yhden toimittajan yhdestä mielipiteestä, vaan kyse on rakenteesta.
– Siitä että toimittajan on täysin OK sanoa poliittisia haavekuviaan ääneen Ylen keskusteluohjelmassa, Kortesuo selventää.
"
"
Kortesuon mukaan ajanjakso maaliskuusta 2020 syksyyn 2021 jää mieleen aikakautena, jolloin vahtikoira kierähti kiltisti selälleen ja jäi odottamaan rapsutuksia.
Hänen mukaansa pääministerin kritisointia vaikeuttavat Marinin aggressiiviset fanit, jotka torjuvat kaiken kritiikin, vaikka se tulisi asiallisilta mediataloilta.
– Marinin ei tarvitse edes maalittaa kriitikkojaan, sillä fanilauma käy oma-aloitteisesti ja tunteenomaisesti kaiken kritiikin kimppuun, Kortesuo kirjoittaa.
"
