Juu merkittävä osa koko Suomesta on muuttumassa alueeksi jossa ei voi enää omalla työllään elättää itseään. Tuo on täysin normaalia kun puhutaan maasta joka on niin suuri kuin Suomi mutta jossa on niin vähän väestöä kuin Suomessa. Sitä mukaa kun niihin peltomaihin sidotut työpaikat vähenevät, osana yhteiskunnan normaalia kehitystä kun siirrytään pois maanviljelyksestä teollisuus- ja palveluyhteiskuntaan, kyky tienata siellä maaseudulla laskee merkittävästi.
Ja joo, tuo nostaa niiden kasvukeskusten asuntojen hintoja. Etenkin niiden keskustoissa. Mutta tuo kasvu ei ole mitään hallitsematonta kasvua joka täysin räjäyttäisi ihmisten budjetit ja tuhoaisi kilpailukyvyn. Miksi? No koska Suomessa on niin vähän sitä väkeä ylipäätänsä ja niin helvetisti tilaa.
Käytännössä mikä tahansa kasvukeskus, ehkä PK-seutua lukuunottamatta, voi asuntopulan uhatessa katsoa alueen karttaa ja nähdä että siinä 10km säteellä siitä kasvukeskuksen keskustasta on vaikka kuinka paljon metsää tai peltoa johon voidaan rakentaa uusia asuinalueita. Itse asun Tampereella, joka taitaa olla tällä hetkellä Suomen nopeiten kasvava alue ja toiseksi suurin kasvukeskus, ja tämä on mainio esimerkki tuosta. Siitä huolimatta että Tampere on kahden järven puristuksessa, tarvittiin lisää asunaluita => tadaa, Vuores, Risso, Niemenranta ja Lintuhytti, kaikki alle 10km etäisyydellä keskustasta. Eikä tee vielä edes tiukkaa vaan tilaa löytyy lisää vaikka kuinka paljon. Ja tuo on vielä ihan Tampereen kaupungin omien rajojen sisällä.
Otetaan nuo ympäryskunnat ja tilaa löytyy vielä enemmän. Koska Suomessa on niin vähän sitä väkeä niin tuon säteen ei edes tarvitse olla 10km. Se voi olla 20km. Tai 30km. Koska vaikka se väki keskitettäisiin niin sitä on silti niin vähän että se tarvittava liikenne voidaan hoitaa tehokkaasti ilman että tulee mitään suurkaupunkien "20km työmatka tarkoittaa että käytät työmatkoihin päivittäin 2-3 tuntia"-ongelmia.
Eli joo, kyllä tuo yhtälö toimii Suomessa.
Oliko se nyt 92 vai 93 prosenttia kun Suomen 250*250 m karttalapuista on kokonaan vailla asukasta, jos oikein muistan.
Ja Sipilän hallituksen ajalta muistelisin, että jos Suomeen tulisi yli miljoona maahanmuuttajaa, putoaisimme EU:n harvaanasutuimman maan paikalta samaan tilanteeseen vasta sen toisiksi harvaanasutuimman kanssa (eli Ruotsin), siis olettaen, että samaan aikaan sinne ei tulisi yhtään lisää.
Ei se ihan noinkaan ole, vaan valtio, maakunta ja kuntatasolla pyritään aivan päinvastaiseen.
Tämä on ihan muuttajankin etu johonkin rajaan asti, mutta tässä huomioisin sen että sinne syrjäkylille usein jää se työuransa tehnyt joten sinänsä ihan oikeuden mukaista että taajamaan siirtynyt kantaa osan jälkeensä jättäneestä taakasta.
Valtio tekee aina aluepolitiikkaa kun Kepu on hallituksessa. Ainoastaan puhtaat sinipunat on jättäneet tekemättä. Nykyhallituksen hallitusohjelma erityisesti on aivan kiistattomasti aluepolitiikan, maakuntien, maaseudun kuntien ja alkutuotannon kannalta kepulaisin ja rakennemuutosta hidastavin tällä vuosituhannella; kepulla kun oli hallitusneuvotteluissa poikkeuksellisen paljon vipuvartta.
Yleisesti ottaen valtio on tupannut hajasijoittamaan ja nyt monipaikkaistamaan (se jos joku on sitä maakuntien tekohengitystä), maakunnat pyrkii tietysti ajamaan oman maakuntansa etua, kunnat kilpailemaan ja ajamaan oman kuntansa, toissijaisesti yhdessä oman maakuntansa etua.
Erityisesti maakuntien osalta on kissanhäntää vedetty EU:n aluetuista, joita vaille (tai pienemmälle osuudelle) Etelä-Suomen maakunnat tuppaa jäämään ja joissa suhteellisesti suurimmat voittajat on olleet Itä- ja Pohjois-Suomalaiset maakunnat.
Kunnista eniten muuta Suomea rahoittaa Helsinki, mistä yleensä jokainen pormestari jaksaa itkeä. Helsinki kuitenkin kerää varsin hyvin maakunnissa toimivien yhtiöiden pääkonttoreita / maakonttoreita, sekä koulutuspanosten tuotoksia eli työntekijöitä maakunnista. joten ei sitä kovin epäoikeudenmukaisena voi nähdä. Varsinkaan, kun kaupunki silti tekee positiivisia tilinpäätöksiä.
Mutta huolimatta siitä, että kaikki ja kaikkialla haluavat aina samaan aikaan tukiaisia, veronkevennyksiä, korkeampaa tulotasoa ja, no, helpompaa elämää, niin kyllä minä ainakin ihan aitona pikkukylän maalaispoikana, nykyisenä maalikyläläisenä (eli maakuntakaupunkilaisena) hyvin näen sen, miten suomalaisessa järjestelmässä etelän ja lännen kaupungit pitää tätä maata ja myös sen maaseutua taloudellisesti pystyssä. Joo, lisäarvoa tuottavaa toimintaa on muuallakin, mutta se missä ne parhaat keskittymät on ja mistä se hyvinvointi ”sadetetaan” koko muuhun maahan on siellä.
Toinen merkittävä on vanha
1323 Pähkinäsaaren rauhan raja. Sen pohjois- ja itäpuolella on, paljolti historiallisista syistä, lähinnä sitä tuettavaa ja tekohengitettävää kehitysaluetta, samoin tutkitusti sairaampi ja lyhytikäisempi, vähemmän koulutettu ja tuottavuudeltaan matalampi väestöpohja. Tämä on nyt vähän tylyä, mutta vaikea asiaa on kauniimmin sanoa; ei se siitä mihinkään muuttuisi.
Mutta samalla alueella on sitten vastaavasti kyllä aivan jumalaisen kaunis luonto, mm. Pohjois-Karjalan, Kainuun, Koillismaan vesistöt, vaarat ja kansallismaisemat sekä Lappi ja vuosisatojen niukkuudessa toisiaan jeesaamaan tottuneet ihmiset.