Ymmärrät nyt markkinatalouden aivan väärin. Osoitan ristiriidan seuraavasti. Kuvittele maa, jossa jokaisella on oma sampo, joka tuottaa heidän perustarpeensa. Kuvittele sinne työmarkkinat. Jos mennään sinun mallillasi, niin työmarkkinoita ei voi olla, koska mielestäsi markkinat ovat vinoutuneet, kun toisella osapuolella ei ole pakko hyväksyä toisen tarjousta. Jos mennään minun mallillani, niin tämän kuvitteellisen maan työmarkkinat ovat erittäin hyvässä tasapainossa: jokainen tekee työtä, jos vastapuolen ehdotus sattuu hänelle sopimaan eikä kenelläkään ole minkäänlaista painostusta ottaa tai olla ottamatta työtä vastaan. Tällöin markkinatalous voi hyvin ja täydellisesti.
Aivan vastaavasti se, että valtio maksaa perustarpeet ei ole työmarkkinoiden häiriö, vaan niiden mahdollistaja. Toki tämä maksaa jonkin verran veroäyriä. Sen taso on toki jossain määrin poliittinen valinta ja liittyy siihen, minkälaiset asiat nähdään perustarpeiksi.
Se, että työstä maksettavan ja siitä haluttavan hinnan välille jää iso rako ei ole mitenkään kummallista. Markkinataloudessa tällaista työtä ei tehdä, koska siitä ei makseta riittävästi. Työ on tällöin niin tuottamatonta, että sen tekemisestä aiheutuisi hyvinvointitappiota.
