- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 12 729
Tyhmä kysymys: miksi psyykkeen hoidon pitäisi olla yhteiskunnan vastuulla? Miksei jokainen perhe voisi vaan itse huolehtia itsestään? Soitat psykologille tai psykoterapeutille - varaat ajan ja menet sinne. Maksat käteisellä tai kortilla.Perheenisänä minua rupesi ottamaan aivan käsittämättömän lujaa päähän luettuani alla mainitun artikkelin.
Suomen psykiatrinen hoito ollut pitkään alasajossa, koska rahan priorisointi. Meininki on ollut aikuisten kohdalla jo viimeiset 20 vuotta sellainen, että "otappa tästä pilleripurkki ahdistukseesi. Kontrollikäynti 6kk jälkeen jos et ole vielä ehtinyt tappaa itseäsi". Hoitolaitoksen hoitoon lähes mahdotonta päästä muuten kuin ottamalla joku päiviltä.
Nyt näköjään ollaan samassa pisteessä jo lasten kohdalla. Samaan aikaan hallitus miettii, miten toisi yksityiskoneilla aivopestyjä lapsosia Suomeen äiteineen. Psykiatrian palvelut on heille tarjolla jo lentokoneessa. 2015 avattiin miljardien piikki 18-35 vuotiaille kouluttamattomille sosiaaliturvashoppaajille. Tähän päälle virkamiesten puuhasteluprojektit ja kusetukset yhdessä sidosryhmien kanssa. Eli rahaa kyllä maassa on, mutta priorisointi on aivan hanurista.
Miten tämä voi olla näin?
Kahdeksas jonossa
Kun 13-vuotias Leevi yritti itsemurhaa ja kotiutui osastohoidosta, alkoi perheen pitkä, pelonsekainen odotus.
Leevi, 13, yritti tappaa itsensä ja sen jälkeen päästä terapiaan – oli kahdeksas jonossa
Toista kunnes olo paranee.
Jos noin fundamentaaliin asiaan ei löydy esim. 500e:tä laittaa, niin prioriteetit ovat perheellä kyllä aivan väärin asetettuja. 500e:llä saa sen verran käyntejä, että saa jonkinlaisen käsityksen siitä, että kannattaako terapiaa jatkaa, vaiko ei.
-
Jos perhe on aikuisten oikeasti tosi köyhä, niin sitten ymmärrän valituksen, mutta jos on edes jotenkin normaali suomalainen liksa, niin 30-40 psykologikäyntiin vuodessa pitäisi riittää raha, jos sen oman kulutuskäyttäytymisen vaan priorisoi oikein. Isovanhemmat ja sisaruksen auttamaan.
Suomessa on aivan sairas mentaliteetti jos edes oman perheen jäseniä ei voi auttaa omalla rahalla, vaan odotetaan että joku ”yhteiskunta” hoitaa.