Kansanedustajan paikka on myös jonkin verran kilpailtu; valituksi tulleiden keskimääräinen vaalibudjetti on jotain 40 000 euroa, eikä suurempikaan budjetti takaa valituksi tulemista.
Sitten luovut yksityisyydestäsi niin, että kaikki julkisuudessa näkyvät tekemisesi (myös ajalta ennen poliittista uraa) syynätään suurennuslasilla, jos vaikka saataisiin vähän moralisoitua ja paheksuttua sua julkisesti. Niillä klikkauksilla joku toinen maksaa asuntolainaansa, tai haluaa vain viedä sulta ääniä.
Sitten köyhät ja kipeät joko vittuilee kadulla, tai olettaa, että haluat kuunnella just heidän juttujaan, olethan julkkis ja poliitikko.
Sitten puolue edellyttää reissaamaan ympäri Suomea. Ilomantsin motellihuoneessa iltaseitsemältä ei eduskunnan taksikortti paljoa lämmitä, kun ei missään voi käydä. Missään ei ensinnäkään ole mitään, ja siellähän ne köyhät ja kipeät vasta vittuileekin. Mutta hymyillä pitää, ja hammasta purra, että vaikuttaa hyvältä.
Työ on myös todella haastavaa, jos haluaa menestyä edes kohtalaisesti. On jatkuvasti perehdyttävä laajoihin asiakokonaisuuksiin, vaikka ne eivät henkilökohtaisesti kiinnostaisi. On verkostoiduttava muiden poliitikkojen, vaikuttajien ja toimittajien kanssa, ja hierottava jatkuvaa kompromissia, lehmänkauppaa ja suunnitelmaa. Jos et menesty, niin et näy, ja joku #metoo-yms #matu kohujen päällä ratsastava twitter-viisastelija vie paikkasi ensi vaaleissa.