Mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Euron aikakaudella eräs ongelma on se, että emme voi enää devalvoida ja näin romahduttaa niiden asfalttimiesten palkkoja eduskunnan päätöksellä. Palkat siis joustavat nykyään vain ylös, eivät koskaan alas vaikka välillä pitäisi. Sen takia työttömyys joustaa sitten ylös jos palkat eivät jousta alas. On ikävää, että AY tai sen jäsenet heräävät vasta kun työttömyysaste on pitkälle toistakymmentä prosenttia. Hallitus kuitenkin pyrkii tekemään myös toimia, joilla työttömyyden ei tarvitsisi nousta niin korkeaksi. Varsinkin paikallinen sopiminen on asia, joka voisi onnistuessaan tuoda paljon toivottua piristystä investointeihin. Se ei toki AY:lle käy. Kuten ei juuri mikään muukaan.
[/QUOTE]
Palkathan joustavat ihan kivasti myös alas, vähän verkkaisesti vain. Suomen palkkakehitys on ollut moniin kilpailijamaihin verrattuna varsin maltillista. Devalvointi oli suunnitelmataloutta, ja toimi juuri niin hienosti kuin suunnitelmatalous toimii.
Paikallinen sopiminen voisi olla ihan kivakin juttu, jos sillä tarkoitettaisiin siis oikeasti paikallista sopimista, eikä sitä mitä sillä yleensä suomalaisessa keskustelussa tarkoitetaan, eli että työnantaja saisi yksipuolisesti heikentää palkkoja ja työehtoja. Käsittääkseni muissa pohjoismaissa on paikallisen sopimisen vastapainoksi tungettu esimerkiksi työntekijöiden edustusta yrityksen hallintoon (mikä kyllä on hieman mun oman arvopohjan vastaista, vaikka mä vihervassari olenkin niin kyllä mun mielestä firman omistajien pitää itse saada päättää kuka niiden firmaa johtaa ja miten).
Paikallisessa sopimisessa on myös monttuja, esm. se että se tuo tilanteen jossa työtaistelutoimenpiteet kohdistuvat johonkin yksittäiseen työnantajaan (kts. Tesla ruotsissa), ja niiden vaikutus voi olla hyvinkin raju. Tavallaan se voi luoda paikallisesti juuri käänteisen tilanteen kuin mitä vastaan ammattiliitot ylipäänsä ovat olemassa, (eli estämässä neuvotteluvoimaltaan yksittäistä työntekijää kohtaan ylivoimaisen työnantajan sanelupolitiikan) eli tilanteen jossa ammattiliitto voi ajaa yksittäisen firman nurin jos se ei pelaa niiden säännöillä.
Toinen ongelma on potentiaalinen race-to-the-bottom, jossa työnantaja katsoo että sille on halvempaa saavuttaa kilpailukykyä kuppaamalla työntekijöiden etuja kuin investoimalla. Sitten kilpailijamaassa, jossa työntekijöiden edunvalvonta on paremmalla tolalla, on pakko investoida, ja kun kuppausmaassa tulee pohja vastaan, voidaankin pistää valot pois ja ovet lukkoon, ja siirtää toiminta sinne paremmin ylläpidettyyn laitokseen. Hieman takaperoisesti, joskus kun havaitaan että tuotantokapasiteettia on kysyntään nähden liikaa, voi olla että leikkaukset kohdistuvat sinne missä irtisanominen on halpaa, eikä sinne missä edunvalvonta on vahvaa.
Mutta nuo työsuhdekuviot globaalissa taloudessa on monimutkaisia, ei niissä ole mitään yksioikoista oikeaa vastausta.