Sananvapautta en halua rajoittaa, mutta yksityisyyden suojaa nostaisin siten, että kirjesalaisuus koskisi myös viestin vastaanottajaa, eikä kirjeen julkaisu olisi laillista muulle kuin viranomaistaholle.
hmm.... viranomaiset saisi murtaa kirjesalaisuuden ja julkista kirjasalaisuuden suojaamaa sisältöä.
Kirjesalisuuden idea on siinä että suoja on niin pitkään voimassa kun se kirje on avaamatta, avaamisen jälkeen vastaanottaja voi sitten päättää mitä tekee. Lähettävä voi päättää jo ennen lähetystä.
Postikortti on taasen merkki "yksityisviestistä" minkä lukee viimeisenä viestin kohde.
Käytännön elämässä varmaan moni havainnut että varsin vapaasti kerrotaan millaisia viestejä saatu, Ville lähetti vistin puutarhavinkeistä, lasse lähetti tälläisen kuvan, usein niitä edelleen lähetetään.
Ehdottomasti suuri vastuu viestin vaihdon osapuolilla, ymärtää mitä ehdottomasti ei saa edelleen jakaa, ja minkä kohdalla pitää käyttää harkintaa.
Rydmanin kohdalla julkaistut viestit ei ensin tuntuneet miltään , mutta ne osoittautu varsin tärkeäksi.
Purra valitsi Rydminin ministeriksi jossa edellinen joutu lähtemään epäsopivuuden takia.
Koska PS oli ajautunut tilanteeseen missä sen pitää luoda uskottavuutta rasismin vastaisessa politiikassa. Viestit osoitti että Rydman ei taida olla pelkkä maahanmuuttokriittinen, vaan käyttäytyy ja viljelee rasistiai ilmaisua ahkerasti.
Se mikä teki visteistä tärkeitä, on se miten Rydman, ja puolue asiaan reakoi.
Jos julkisesti ei voi puhua ja kirjoittaa siitä mitä poliitikko tärkeissä poliittista asioissa tarinoi muille ihmisille, niin toimittajat eivät pystysi tekemään ns vallanvahtikoira tehtävää.
Olen toki pettynyt siihen että toimittajat käyttävän valtaan "oikeutta" välillä ihan vain oman edun tavoitteluun, jokin "mielenterveyspotilaan" tai päihdeongelmaisen toilailuiden ja sanomisien julkaisu ei ehkä niin tärkeää että yksityisen ihmistä voi joulkisesti nolata tositamiseen.