Tutkimus I Tutkimus I:n tulokset osoittavat, että päivystyskäyntien määrä vatsakivun vuoksi väheni kansallisen lockdownin julistamisen jälkeen kaikissa osallistuvissa sairaaloissa, ollessaan alhaisin maaliskuussa ja toukokuussa (lockdownin aikana). Määrä palautui edelliselle tasolleen lockdownin päätyttyä kesäkuussa. Toisen laskun päivystyskäyntien määrässä vatsakivun vuoksi havaittiin joulukuussa toisen pandemia-aallon aikana. Vatsakivun vuoksi tehtyjen päivystyskäyntien muutos johtui pääasiassa ei-spesifisen vatsakivun määrän vähenemisestä. Tutkimuksen mukaan vatsakirurgisten toimenpiteiden määrä pysyi vakaana COVID-19-pandemian aikana.
Tutkimus II Tässä tutkimuksessa tarjosimme yksityiskohtaisempaa tietoa COVID-19-pandemian vaikutuksista vatsakipuun, erityisesti akuuttiin umpilisäkkeeseen keskittyen. Tutkimuksemme mukaan 12% vatsakivupotilaista sai kliinisen diagnoosin akuutista umpilisäkkeestä. Kansallisen lockdownin julistamisen jälkeen vatsakivun päivystyskäyntien määrä väheni 30% ja pysyi alhaisempana ensimmäisellä viikolla. Toisella viikolla käyntien määrä kuitenkin palautui edelliselle tasolle. Monimutkaisen umpilisäkkeen esiintyvyys ei muuttunut COVID-19-pandemian aikana. Kaikki akuutin umpilisäkkeen diagnoosin saaneet potilaat saivat kiireellisen leikkauksen, lukuun ottamatta yhtä potilasta, joka sai antibioottihoitoa. Potilaiden ikä, Charlsonin komorbiditeetti-indeksin jakauma, sukupuolijakauma ja ennen sairaalaan saapumista kestänyt oireiden kesto noudattivat samankaltaista trendiä lockdownin jälkeen. Lisäksi leikkauksen edeltävissä laboratoriotutkimustuloksissa ei ollut muutosta. Clavien-Dindo-luokituksen mukaiset komplikaatiot seurasivat samaa trendiä ennen ja jälkeen lockdownin.
Tutkimus III Tutkimuksessa III havaittiin, että selkäkipupäivystyskäyntien määrä väheni COVID-19-pandemian ensimmäisen aallon aikana. Vähiten käyntejä oli maaliskuussa, ja sen jälkeen määrä palautui edelliselle tasolle kesäkuussa. Tämän jälkeen uusi lasku nähtiin pandemian toisen aallon aikana marraskuussa. Lasku kohdistui pääasiassa ei-spesifiseen selkäkipuun. Kiireellisten selkäleikkausten ja sairaalahoitojen määrä ei kuitenkaan muuttunut COVID-19-pandemian aikana. Lisäksi yleisimmän selkäleikkauksen, levytyksen, esiintyvyys seurasi samaa trendiä sekä tutkimusjakson että vertailuvuosien aikana.
Tutkimus IV Kansallisen lockdownin julistamisen jälkeen keväällä 2020 pään vammapäivystyskäyntien määrä väheni, alimmillaan huhtikuussa. Lockdownin päättyessä käyntimäärä palautui edelliselle tasolle. Kuitenkin toinen lasku raportoitiin alueellisten rajoitusten julistamisen jälkeen joulukuussa. Aivotärähdykset ja traumaattiset subduraalihematomat olivat yleisimpiä syitä pään vammapäivystyskäynteihin. Neurokirurgian alalla traumaattisten kraniektomioiden ja kraniektomioiden esiintyvyys laski huhtikuussa ravintolarajoitusten aikana ja oli alhaisimmillaan toukokuussa. Kun ravintolat avautuivat kesäkuussa, esiintyvyys palautui samaan tasoon kuin aiempina vuosina. Toisen pandemia-aallon aikana esiintyvyys pysyi samalla tasolla verrattuna vertailuvuosiin.
Tutkimus V Tutkimuksen V tulosten mukaan tehohoitopotilaiden määrä kaikista syistä väheni kansallisen lockdownin aikana vastauksena COVID-19-pandemiaan. Merkittävin muutos tehohoitopotilaiden määrässä nähtiin hermoston sairauksien, hengityselinten sairauksien ja kasvainten esiintyvyydessä. Vain 3% COVID-19-potilaista tarvitsi tehohoitoa vuosina 2020 ja 2021. Kun lockdown-toimet alkoivat Suomessa, havaittiin lievä väheneminen onkologisiin leikkauksiin ja tehohoitopotilaiden määrään liittyen kasvaimiin. Kuitenkin tehohoitopotilaiden määrä traumaperäisiin tapahtumiin liittyen pysyi samalla tasolla pandemian aikana verrattuna aiempiin vuosiin. Lisäksi tehohoidon kestossa ei havaittu muutoksia vuosina 2020 ja 2021 verrattuna aiempiin vuosiin.