Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori emeritus
Matti Jantunen seuraa koronakuolemien määrää ylikuolleisuuden kautta, sillä se on hänen mukaansa luotettavin tapa. Vertaillessaan eri maita hän käyttää suuria kansainvälisiä tietokantoja. Hyviä lähteitä ovat esimerkiksi
Tilastokeskus,
Our World in Data,
OECD,
John Hopkins University ja
Eurostatin EuroMOMO.
Ylikuolleisuus on lahjomaton mittari, joka ei ole riippuvainen koronatesteistä ja jonka myös kehittyvät maat pystyvät ilmoittamaan oikein. Ylikuolleisuus on Suomessa paljon suurempaa kuin ilmoitetut koronakuolemat.
– Ainoa data mitä tarvitaan, ovat viikoittaiset kuolemat riittävän pitkältä ajalta. Niistä lasketaan jonkin ajankohdan toteutuneiden kuolemien ja odotusarvojen ero, Jantunen kertoo.
Vuosina 2005–2019 kuolemat lisääntyivät Suomessa keskimäärin 420:lla vuodessa. Kuolemia lisäävät väestönkasvu, ikääntyminen ja kausi-influenssat, ja niitä vähentävät rokotukset, ravitsemuksen ja sairaanhoidon kehittyminen. Kuolemia sekä lisää että vähentää elintapojen muutos. Pitkäaikaistrendi sulkee sisäänsä ne kaikki.
– Normaaliajan trendistä lasketut kuolemien kasvun odotusarvot vuosille 2020, 2021 ja 2022 olivat 420, 840 ja 1260, kun verrataan vuosiin juuri ennen pandemiaa. Kuolemat kuitenkin lisääntyivät 2400, 3800 ja 9200:lla, jos 2022 loppuvuosi jatkuu samanlaisena. Lukujen erotukset ovat laskennallisia ylikuolemia.
– Tämä data perustuu vain Tilastokeskuksen ilmoittamaan kuolleisuuteen viikoittain. Kaikki ylimääräiset kuolemat eivät varmasti johdu covidista. Toisaalta esimerkiksi influenssa kuolinsyynä on laimentunut huomattavasti pandemian aikana, Jantunen sanoo.
Hän huomauttaa, että koronan tiedetään lisäävän kuolemien määrää sekä suoraan että välillisesti. Ihmisiä kuolee koronan jälkeen esimerkiksi veritulppiin tai infarkteihin. Mahdollisesti kuolemia lisää sekin, että muita sairauksia jää diagnosoimatta ajoissa, kun ihmiset eivät pääse tai uskalla mennä lääkärille.