Ihmetyttää tämä väite tarttuvuudesta. Vertaat nyt influenssan (joka siis on vakiintunut epidemia ja kiertää maailmaa kokoajan, on kiertänyt jo vuosikausia) ja uuden (3kk mutaation jälkeen) virusinfektion absoluuttisia tartuntamääriä, vaikka oikeasti tulisi tarkastella yhden infektoituneen tartuttamia tapauksia (joka Sars-COV-2:ssa influenssaa hieman suurempi). Influenssassa myös käytetään ns. pandemialaskentaa, jolloin infektiomäärät ovat merkittävästi suuremmat, kuin testein varmistetut määrät. COVID-19 testataan ainoastaan äärimmäisen tiukin kriteerein ja kriisiytyneissä terveydenhuoltopalveluissa testataan lähinnä sairaalahoitoon ajautuneet tapaukset (=jäävuoren huippu, suurin osa sairastaa kotona eikä testata).Absoluuttiset tartuntamäärät ovat kuitenkin kaikkialla hyvin pieniä verrattuna talviseen influenssaan -> absoluuttisesti tarttuvuus ei vaikuta yhtä pahalta kuin influenssalla. 60 miljoonan asukkaan Italiassa luokkaa 10-20k tartuntaa 3vk vapaan rellestämisen jälkeen on murto-osa siitä, mitä influenssa saa aikaiseksi samassa ajassa kun se epidemia pyyhkäisee yli. Normaalisti influenssakauden aikana toistakymmentä miljoonaa italialaista sairastaa taudin parin kuukauden aikana.
Ts. absoluuttisesti tarttuvuus vaikuttaa olevan selkeästi influenssaa vähäisempää. Tauti on vain vakavampi, etenkin vanhoille ja kroonisesti sairaille, mikä aiheuttaa moninkertaisen paineen sairaanhoidolle, jos epidemia yltyy kovin voimakkaaksi.