Foorumin kanta on että kaikki ketkä kieltäytyy rokotteesta
Parastahan asiassa on se että rokotus on 100% vapaaehtoinen ja silti lampaat ulisee kuorossa jos joku ei halua vapaaehtoista rokotetta ottaa
Ihan kun se olisi jotenkin heiltä pois jos joku ei ota vapaaehtoista rokotetta?
Tätä vähän pelkäsinkin. Se varmaan edistää rokotuskattavuuden nousua, kun niputetaan satunnaisia ihmisiä yhden käsitteen alle ja arvostellaan ja syytellään ryhmää kuin sillä olisi yksi yhteinen mielipide. No, saa sillä toki olalle taputuksia enemmistön joukoissa ja mikäpä tuntuisi yksinkertaisesta ihmisestä paremmalta kuin hyväksytyksi tuleminen kaltaistensa keskuudessa. Vähän toivoin, että termi olisi käsittänyt vain ne äänekkäimmät disinformaation levittäjät, mutta ilmeisesti jo kyseenalaistava ulostulo riittää antamaan leiman otsaan.
Voiko ihminen joutua tähän ryhmään huonosta argumentointikyvystäänkin johtuen Mahtaako influenssarokotteesta kieltäytyvät kuulua myös tähän porukkaan? Pitääkö olla koko värisuora, ettei ole "antivazz"?
Tähän asti tää onkin ollut sellaista hössöttämistä rokotevastaisten tunteiden ympärillä, että "ei saa pakottaa (ei saa), ei saa syyllistää, ei saa kiristää eikä saa lahjoa kun sitten ne jotka ei ota ei ainakaan ota (niinkuin siinä olisi joku ero)". Kyllä se varmaan vituttaa sitä kallua kun tajuaa palanneensa elämässään tilanteeseen, ettei pääse baariin kun ei ole papereita näyttää. Ehkä kuitenkin aika ajaa kiistaton marginaaliporukka härskisti marginaaliin. Jos ei niin ei sitten ja moro. Mutta turha olettaa että muut suhtautuu jonain suurena harkitsevana ajattelijana ja itsenäisenä epä-lampaana jos päävaikuttimet on hörhöys tai itsekkyys ja nyt vasta ahdistaa kun tajuaa, että itsekin voi jäädä ulos.
Ei nuo ajatukset itseasiassa ole ainoastaan rokotevastaisten mielessä.
Monet eettiset, lääketieteelliset ja juridiset seikat puoltavat sitä, että valistus on paras keino vaikuttaa rokotekattavuuteen.
www.iltalehti.fi
Eikä sitä keskustelua käydä pelkästään tunteiden ympärillä vaan myös oikeuksien, vapauksien ja moraalin ympärillä. (Täällä on kyllä lähes joka toisella tunteet liikaa mukana kommenteissa.) Näitä asioita pohtii paljon meitä kokeneemmatkin henkilöt niin lääketieteen kuin etiikan kannalta ja kyse on paljon muustakin kuin tunteista. Moni lasta kasvattanut tai johtamistehtävissä työskentelevä tai palveleva tietää (ainakin pitäisi tietää) miten huonoja keinoja pakottaminen, syyllistäminen tai kiristäminen ovat. Jos niiden käyttämistä edes pohtii, on jotain mennyt pieleen jo ennen tilanteeseen joutumista. Jotain on ollut perustavanlaatuisesti pielessä jo siinä vaiheessa, kun kansalaiset ovat lakanneet luottamasta valtionjohdon suosituksiin.
Se on kyllä sääli, että joillekin on baarista ulos jääminen niin suuri asia, että siitä masentuu tai ahdistuu. Onneksi tässä ei ihan vielä suljeta ketään yhteiskunnasta kokonaan ulos.
Korkeamman tason kysymys onkin, että tulisiko meidän määritellä yksilön autonomia terveysasioissa heikommaksi vai tehdä jotain sille, ettei osa kansalaisista usko tai luota valtionjohdon suosituksiin? Mikä siihen epäluottamukseen on johtanut? Jos suosituksiin ei uskota tai luoteta, niin onko vika "johtajassa" vai "johdettavassa"? Millainen vaikutus medialla on mahtanut olla kansalaisten käsitykseen asioiden vakavuudesta ja hyödyllisyydestä?