Mun ymmärtääkseni moderni ja historiallinen damascus ovat eri asioita. Moderni tehdään laminoimalla erilaisia teräksiä yhteen kun taas historiallista damascusta ei ole laminoitu. Kaikki veitset, poisluettuna honyaki- ja monosteel -veitset ovat periaatteessa damascusta kun niissä on vähintään kolme kerrosta (japanissa san-mai). Iso osa japanilaisista veitsistä on juuri tällaisia san-mai veitsiä.
Moderni monikerroksinen damascus on mielestäni vain koriste eikä se vaikuta veitsen kovuuteen tai käyttäytymiseen juuri millään tavalla. Ruoka saattaa tarttua jopa enemmän kylkiin kiinni ja siistinä pitäminen on vaikeampaa, viimeistään siinä vaiheessa kun teroittamisen lisäksi veistä pitää ohentaa. Siksi ainakin itse välttelen damascus-veitsiä viimeiseen asti.
En tunne läheskään kaikki teräksiä, mutta japanilaisista esim. HAP40 ja ZDP-189 pääsee jopa 67-68 HRC kovuuteen. Itsellä tällaiset löytyy, molemmat ovat san-mai rakennetta, eli periaatteessa 3-kerroksinen damascus, mutta se kovuus johtuu keskellä olevasta kovasta teräksestä, ei kerrosrakenteesta. Tietysti löytyy ihan vakavasti otettavia monikerrosdamascusveitsiä, joiden terä on erittäin kova, mutta siinäkin kovuus johtuu keskellä olevasta kovasta teräksestä, ei damascuskyljistä.