Kokkiveitset

En nyt sanoisi että siinä on jotain legendaa mukana, koska en väittänyt muuta kuin sitä että itseäni mietityttää. Ja mainitsinhan myös että ovat turvallisia. Ja sen vuoksi itse en maininnutkaan veitsivalmistajan nimeä ettei tule mitään mainintoja tms.
Lähinnä sitä mietin, kun sanoit heidän tekevän jostain metrin halkasijasta olevasta vanhasta terästä. Tässähän ei ole oikein mitään järkeä muuten kuin tarinan vuoksi niin olisi mielenkiintoista tietää tarkemmin tämä tarina vai onko tosiaan legenda. 80crv2:sta saa ostetua halvalla ja valmiin kokoisina paloina niin, että puukon tai veitsen voi suoraan hioa ja karkaista siitä eikä tarvitse leikkaamista kuten sahan terästä pitäisi tehdä. Toinen mitä mietin oli tuo sahan terän jäähdytys myrkyllisellä liottimella. En ole sahauksen ammattilainen, mutta mielestäni suomalaisilla puulajeilla pyörösahanterään riittää ilmajäähdytys. Ettei tässä olisi mennyt sekaisin karkaisu öljyssä?
 
Lähinnä sitä mietin, kun sanoit heidän tekevän jostain metrin halkasijasta olevasta vanhasta terästä. Tässähän ei ole oikein mitään järkeä muuten kuin tarinan vuoksi niin olisi mielenkiintoista tietää tarkemmin tämä tarina vai onko tosiaan legenda. 80crv2:sta saa ostetua halvalla ja valmiin kokoisina paloina niin, että puukon tai veitsen voi suoraan hioa ja karkaista siitä eikä tarvitse leikkaamista kuten sahan terästä pitäisi tehdä. Toinen mitä mietin oli tuo sahan terän jäähdytys myrkyllisellä liottimella. En ole sahauksen ammattilainen, mutta mielestäni suomalaisilla puulajeilla pyörösahanterään riittää ilmajäähdytys. Ettei tässä olisi mennyt sekaisin karkaisu öljyssä?

Varmaan mennyt niin monta asiaa sekaisin, ettei ole mitään järkeä selvittää. Melkeinpä helpompaa on selvittää mistä joku veitsi on tehty jos jonkun veitsivalmistajan veitsistä haluaa saada selvän kuin yrittää näitä juttuja parsia
 
Varmaan mennyt niin monta asiaa sekaisin, ettei ole mitään järkeä selvittää. Melkeinpä helpompaa on selvittää mistä joku veitsi on tehty jos jonkun veitsivalmistajan veitsistä haluaa saada selvän kuin yrittää näitä juttuja parsia
Jep, yritin itsekin etsiä löytyisikö näihin jotain viittauksia. Tällaisia tarinoita kuitenkin löytyy muilta, esimerkiksi vietnamilaisia Dao Vua keittiöveitsiä on väitetty tehdyn vanhojen ajoneuvojen jousista. Cathill Knivesin veitsiä löytyy myynnistä esim. MyGoodKnivesistä ja sieltä löysin tuon teräslaadun 80crv2, joka on työkaluteräs ja käytetään metsästys/retkiveitsiin, kirveisiin, tomahawkeihin ja muihin työkaluihin, joissa teräksen pitää olla iskuja kestävää.
 
Tokioon pitäisi lähteä viikon työreissulle.

Olisikohan hyvä veto ostaa veitsiä Japanista ja mistä niitä kannattaisi katsella? Santoku löytyy jo valmiiksi, mutta jos ostaisi pari muuta veitseä lisäksi.
 
Olis Iittalan nettikaupassa ja kivijalkamyymälöissä veitsiä puoleen hintaan:


Tuli poistettua Titanium Santoku -veitsi.

Tästä ei käyttökokemusta vielä ole.

Heti tuli huomattua veitsen paino. Vaaka näytti 102g.
Kahva ehkä hivenen liukkaan oloinen. Saas nähdä miten käytännössä.
 
Olis Iittalan nettikaupassa ja kivijalkamyymälöissä veitsiä puoleen hintaan:


Tuli poistettua Titanium Santoku -veitsi.

Tästä ei käyttökokemusta vielä ole.

Heti tuli huomattua veitsen paino. Vaaka näytti 102g.
Kahva ehkä hivenen liukkaan oloinen. Saas nähdä miten käytännössä.
Nyt alkaa hinnat ehkä olemaan kohdallaan. Kannattaa ostaa kumouksellinen LZR-EDGE veitsi, jota erikoisjoukotkin käyttävät. Mutta mutta..." Vain käsinpesu".
 
Olis Iittalan nettikaupassa ja kivijalkamyymälöissä veitsiä puoleen hintaan:


Tuli poistettua Titanium Santoku -veitsi.

Tästä ei käyttökokemusta vielä ole.

Heti tuli huomattua veitsen paino. Vaaka näytti 102g.
Kahva ehkä hivenen liukkaan oloinen. Saas nähdä miten käytännössä.
Houkutteleva tarjous. Millä tuollaisen veitsen voi teroittaa?
 
Houkutteleva tarjous. Millä tuollaisen veitsen voi teroittaa?

Mukana tulleessa "käyttöohjeessa" suositellaan käyttämän hiomakiveä. Aattelin kyllä kokeilla ihan terottamista miten muutenkin näitä terotellu. Lähinnä keraamisella puikolla. Ja jos ei toimi, niin kokeillaan kivellä onko jotain eroa.


IMG_20220619_165723.jpg
 
Houkutteleva tarjous. Millä tuollaisen veitsen voi teroittaa?
Muutamia ruostumattomasta teräksestä mistä lie tehtyjä Fiskarsin ja ainakin Pirkka parhaat-veitsiä (tuttavan) kokeillut hiomakivellä teroittaa niin huomattavasti hankalammin saa terää aikaiseksi vs Kiinan tekeleet + Yaxell Ran- santokuveitsi.

Jos kestää neljä kertaa paremmin kuin normaalisti niin todennäköisesti 2-4 kertaa vaikeampi teroittaa. Yleensä kun Prismasta tms ostetaan veitsi niin harvemmin myöskään teroiteta.
 
Tuli ostettua vuosi sitten myös sellainen yaxell kokkiveitsi kotikäyttöön ajatuksella että se tulee kestämään loppuelämän niin ei tarvitse miettiä parinkympin hintaeroa. Vielä olen ollut tyytyväinen.

Kaikenlaisia ihme peltiveitsiä sitä nuorena tuli käytettyä.
 
Tuli ostettua vuosi sitten myös sellainen yaxell kokkiveitsi kotikäyttöön ajatuksella että se tulee kestämään loppuelämän niin ei tarvitse miettiä parinkympin hintaeroa. Vielä olen ollut tyytyväinen.
:thumbsup: vuosi/kaksi meni ennenku uskalsin hiomakivelle laittaa mutta kannatti jo siinä vaiheessa.
Kestäähän noi hyvin toki.
 
Titanium Santoku -veitsi.

Onkohan tää nyt parasta mitä tähän rahaan saa .. Mistään löydy mitään kokemuksia. Ei oo tommoista santoku veistä ni vois ostaa vaikka aika hyvin ilman sitäkin pärjännyt victorinoxin kokkiveitsellä :)
 
Mukana tulleessa "käyttöohjeessa" suositellaan käyttämän hiomakiveä. Aattelin kyllä kokeilla ihan terottamista miten muutenkin näitä terotellu. Lähinnä keraamisella puikolla. Ja jos ei toimi, niin kokeillaan kivellä onko jotain eroa.


IMG_20220619_165723.jpg
Puikolla ei teroteta vaan oikastaan terä. Kivellä terotetaan.
 
Meillä tuo kyseinen Victorinox. Kahva on aika pölkky ja terä on omaan makuun jopa kömpelön leveä (korkea). Tämän lisäksi siinä on minun mielestä liian jyrkkä kulma jolla terä nousee kohti kärkeä, mutta se on usein monen saksalaistyylisen kokkiveitsen ongelma. En vaan saa omaa kättä sopivaan kulmaan, ja tykkään leikata usein viiltävällä liikkeellä keinuttamisen sijaan jolloin tuo ei ole paras terän malli.

Vaimo tykkää paljonkin tuosta ja jo edullisella hahloteroittimella pysyy hyvässä terässä kun viikoittain muutaman kerran pyyhkäisee, ja on jo tällöin on terävämpi kuin kenenkään ystäväni kaapista löytyvät veitset.

Eli jos veitsimalli miellyttää niin siinä on paljon veistä tuohon rahaan. Puukahva siitä hyvä että viestii käyttäjälle ettei voi laittaa astianpesukoneeseen.
 
Jatketaan @Jetula kanssa täällä veitsivänkäämistä.

Ei herran jumala, että voi noinkin absoluuttista paskaa joku suoltaa tällekin foorumille. Joo vihannesten säilyvyys paranee "terävällä" veitsellä ja maku myös. Juupajuu.

Japanilaiset tosiaan väittää, että terävä veitsi repii vähemmän solukkoa hajalle ja säilyttää paremmin (umamin) maun. Käytännössä huomaan siitä, että esimerkiksi munakoison tai muiden hapen vaikutuksesta tummuvien kasvisten leikkausjälki ei tummu juuri ollenkaan tai sipulia voi leikata kyynelehtimättä. Väittävät myös tunnistavansa onko sashimin kyljessä tuleva tsuma leikattu usuballa vai koneella. Ja tosiaan nämä huomaan ihan itsekin kotikokkailuissa.

Tässä Hasegawan väite:

"Sharp knives easily cut through the cells of food ingredients, while dull knives may crush the cells leading to a loss of flavor compounds in the ingredients. A sharp blade and a soft cutting board minimize the loss of Umami in your food ingredients."


Ja tässä tuosta usuba vs koneella raastetusta daikonista ja oikeiden ammattilaisten havaintoja: " But if you eat them side by side it's a world of difference." "... also make tsuma with usuba can store for few more days..."


Koska yksiselitteisesti käsinpesu ilman tiskiharjaa tai sientä on hidasta ja niiden kanssa terä tylsyy piloille.

Sienellä tai pyyhkeellä hamarapuolelta terä peukalon ja etusormen väliin ja kannasta kärkeen päin vetämällä. Tälla tavalla pyyhkiminen tapahtuu "myötäkarvaan" kuten stroppaaminenkin, ei hankaa terää eikä riko sientä tai pyyhettä.
 
Viimeksi muokattu:
Jospa veljet nyt rauhoittuisivat hieman. Profaniteetit eivät kuulu tähän triidiin eikä niitä muutenkaan pitäisi käyttää. Ellen aivan väärin muista, forumissa on oma triidi parranajolle, tämä on kokkiveitsille.
 
@Valtsu kasvikset tai liha aloittaa eksponentiaalisen pulaantumisen siinä kun liha leikataan ja solukko avataan. Solut ovat niin pieniä, että veitsi ei niitä varsinaisesti leikkaa, vasn kaikki tapahtuu mikroskooppitasolla. Esimerkiksi greippiä ei edes leikata vaan revitään ja silputaan kalvojen myötäisesti ehjänä säilyttäen

Tuo japanilaisen keittiön uskomus on vain yksi perinne muiden joukossa kunnioittamaan sushikokkeja ja heidän tapojaan.
 
@Valtsu kasvikset tai liha aloittaa eksponentiaalisen pulaantumisen siinä kun liha leikataan ja solukko avataan. Solut ovat niin pieniä, että veitsi ei niitä varsinaisesti leikkaa, vasn kaikki tapahtuu mikroskooppitasolla. Esimerkiksi greippiä ei edes leikata vaan revitään ja silputaan kalvojen myötäisesti ehjänä säilyttäen

Tuo japanilaisen keittiön uskomus on vain yksi perinne muiden joukossa kunnioittamaan sushikokkeja ja heidän tapojaan.

Tieteellisissä tutkimuksissa on osoitettu terävyyden vaikuttavan säilyvyyteen eli ei ole japanilaisen keittiön uskomus. Tässä ote raportista, jossa todetaan munakoison säilyvyyden pidentyminen terävällä terällä. Tämän saman olen huomannut ihan käytännössä omissa kokkailuissa kuten aiemmin kommentoin.

”Sharpness of knife blades can significantly affect storage life, whereas dull knives cause bruises and damage to the tissue layers (Gil and Allende 2012 ).Mishra et al. ( 2012) reported that cutting with a sharp blade and water dipping (10 min) inhibited browning in fresh cut eggplant. They also reported enhanced shelf life of eggplant up to 5, 12 and 16 days at ambient, 10 °C and 4 °C storage, respectively.”

 
Tieteellisissä tutkimuksissa on osoitettu terävyyden vaikuttavan säilyvyyteen eli ei ole japanilaisen keittiön uskomus. Tässä ote raportista, jossa todetaan munakoison säilyvyyden pidentyminen terävällä terällä. Tämän saman olen huomannut ihan käytännössä omissa kokkailuissa kuten aiemmin kommentoin.

”Sharpness of knife blades can significantly affect storage life, whereas dull knives cause bruises and damage to the tissue layers (Gil and Allende 2012 ).Mishra et al. ( 2012) reported that cutting with a sharp blade and water dipping (10 min) inhibited browning in fresh cut eggplant. They also reported enhanced shelf life of eggplant up to 5, 12 and 16 days at ambient, 10 °C and 4 °C storage, respectively.”


Mielenkiintoista, munakoisossa tuo on ihan tosi siitä syystä, että siinä neste kulkee läpi koko hedelmän ja tutkimaan jäänyt kasvi kuivuu kauttaaltaan. Toisaalta osassa kasvikunnan tuotteissa asia on päinvastoin, erityisesti hedelmissä.

Missä muussa uskomuksesi säilyvyydestä olet "huomannut ihan käytännössä"? Ja miten sä olet asioita siis vertaillut tylsän ja terävän välillä kun aiemmin kerroit, ettei sulla ole kotona kunnolla teräviä veitsiä ja pidät niitä välttävästi terävänä päivittäisellä teroituksella.
 
Tämä vääntö on ihan turhaa, kun kaikki alkoi tyyliin paistinpannuketjussa siitä, että pestäänkö veitset tiskikoneessa ja tylsyttääkö käsintiskaus veitsiä. Luulen, että kotikokkailutasolla terävän vs tylsemmän veitsen vaikutus puoliksi käyttämättä jääneen ruuan säilyvyyteen on vähän triviaalia, yleensä kasviksesta leikkauspinta pikkaisen nahistuu ja se saatetaan vaan sipaista pois ennen kuin lopputuotteen käyttöä jatketaan. Sen sijaan relevantimpaa olisi juurikin miettiä tuota veitsen terävänä pysymistä. Itse pesen tiskikoneessa perus fiskarsin veitsiä ihan huoletta, mutta niiden käyttö onkin enemmän tyyliä, joku pitää leikata, nappaan pienen veitsen tukista ulos, tai jos pitää perunan kypsyyttä kokeilla terävällä kärjellä. Varsinaiset ruuanlaitossa käytettävät kokkiveitset onkin japanilaisia veitsiä, jotka jo kahvojen puolesta eivät sovi tiskikoneeseen. Noi tiskailen käsin yleensä menetelmällä huuhtelu ja pyyhkäisy keittiöliinalla siten ettei hankaa terää vastakarvaan, koska silloin vaan menee pyyhkeet rikki. Jos tarvitsee mekaanista puhdistusta, esim veitsi on kuivahtanut likaisena, niin tiskiharjalla varovasti pesaisen. Sit vaan terottelee jos aikanaan tylsyy. Tiskikoneessa riski terän lohkeamisellekin olis jo aika suuri, kun kolisee muihin aterimiin tms.
 
Ottamatta kantaa säilyvyyteen, mä tarvitsen kokkiveistä huomattavasti pesukonefrekvenssiä useammin. Aina pesu välittömästi käytön jälkeen.

PS. Kuka säilyttää leikattua munakoisonjämää?

PS2. Löysin YLE:n uutisen keittiöveitsimyytistä pesukoneessa. Kuulemma tylsyvät, koska kolhiintuvat toisia astioita vasten. En ikipäivänä laittaisi kokkiveistä siihen koriin. Ainakin mun koneessa on erillinen taso, mihin saa noita veitsiä lappeelleen. Siihen voi laittaa huoletta, koska ne pesuaineet eivät terää tylsytä.
 
Tämä vääntö on ihan turhaa, kun kaikki alkoi tyyliin paistinpannuketjussa siitä, että pestäänkö veitset tiskikoneessa ja tylsyttääkö käsintiskaus veitsiä. Luulen, että kotikokkailutasolla terävän vs tylsemmän veitsen vaikutus puoliksi käyttämättä jääneen ruuan säilyvyyteen on vähän triviaalia, yleensä kasviksesta leikkauspinta pikkaisen nahistuu ja se saatetaan vaan sipaista pois ennen kuin lopputuotteen käyttöä jatketaan. Sen sijaan relevantimpaa olisi juurikin miettiä tuota veitsen terävänä pysymistä. Itse pesen tiskikoneessa perus fiskarsin veitsiä ihan huoletta, mutta niiden käyttö onkin enemmän tyyliä, joku pitää leikata, nappaan pienen veitsen tukista ulos, tai jos pitää perunan kypsyyttä kokeilla terävällä kärjellä. Varsinaiset ruuanlaitossa käytettävät kokkiveitset onkin japanilaisia veitsiä, jotka jo kahvojen puolesta eivät sovi tiskikoneeseen. Noi tiskailen käsin yleensä menetelmällä huuhtelu ja pyyhkäisy keittiöliinalla siten ettei hankaa terää vastakarvaan, koska silloin vaan menee pyyhkeet rikki. Jos tarvitsee mekaanista puhdistusta, esim veitsi on kuivahtanut likaisena, niin tiskiharjalla varovasti pesaisen. Sit vaan terottelee jos aikanaan tylsyy. Tiskikoneessa riski terän lohkeamisellekin olis jo aika suuri, kun kolisee muihin aterimiin tms.
Meillä sama juttu. Halpoja pikku victorinoxeja pestään koneessa, mutta mun Arcosin Santoku ja vaimon iso Victorinox puukahvalla on pelkkään käsinpesuun. Veitsi ottaa todella helposti kipeää jos osuu muihin aterimiin, noissa pikkuveitsissä on terät aika kuopalla vaikka yritän niitä teroitella. Jos haluaa terävänä pitää veitsen se on käytännössä pakko pestä käsin kun meillä ei ole sitä veitsikoria astianpesukoneessa.
 
En oikein ymmärrä, että miten sitä veistä pitää jollain tiskiharjalla rämpyttää, että veitsi menee tylsäksi ja tiskiharjasta lentelee harjakset. Jos veitsi vaatii fairypesua niin teen sen tiskiharjalla kevyesti pyyhkimällä vain yhteen suuntaan terän juuresta kohti kärkeä, mielellään vielä vähän hamarasta terään päin, niin harjakset eivät ainakaan jää sahautumaan terää vasten. Kuivaus pyyhkeen välissä sormilla molemmilta puolilta kevyesti pyyhettä veistä vasten painaen. En oo huomannut tuon veistä tylsyttävän.

Jos veitsessä ei ole rasvaa tmv. likaa, joka vaatisi astianpesuainetta ja harjaamista, niin sitten yleensä menee ihan vaan vedellä huuhtelemalla ja varovaisesti sormien välissä pyyhkäisten samaan suuntaan kuin harjallakin ja kuivaus perään. Tuntuu että näistä arkisista asioista osataan tehdä välillä ihan liian hankalia.
 
Missä muussa uskomuksesi säilyvyydestä olet "huomannut ihan käytännössä"?

Kaikissa. Tuo viittaamani raportti (ei siis uskomus) käsitteli yleisesti hedelmiä ja kasviksia, ei pelkkiä munakoisoja. Kotikokilla tuo säilyvyys ei varsinaisesti ole ongelma. Ei kai kukaan pilko tarkoituksella munakoisoa viikoksi jääkaappiin, Aina kaikki ei mene kerralla niin olen huomannnut, että terävällä pilkotut kasvikset säilyvät pitempään tuoreina. Pitempää käyttöä varten tulee pilkottua leivänpäällisiksi kurkkua ja tomaattia ja ne säilyvät myös tuoreina pitemmän aikaa. Kalasta huomaa myös, jos sattuu jäämään vaikkapa sashimista pieni pala raakaa kalaa niin hämmästyttävän pitkään säilyy hyvänä.

Tässä on myös hyvä artikkeli jossa tuota säilyvyyttä ja makua on avattu. Itsellä se vaikutus on ennen kaikkea ruokavalioon ja makuun. Kasvisten käyttö on lisääntynyt kun niiden pilkkominen ei ole pakkopullaa ja maku on parempi.

How knives affect taste and hygiene – The Sharp Cook

Ja miten sä olet asioita siis vertaillut tylsän ja terävän välillä kun aiemmin kerroit, ettei sulla ole kotona kunnolla teräviä veitsiä ja pidät niitä välttävästi terävänä päivittäisellä teroituksella.

Oikein hyvä taitekohta oli se kun vedettävä teroitin vaihtui hiomakiviin ja vuosia vanhat veitset parempiin. Nyt veitset on joka kerralla huipputerävät.

Olisi mielenkiintoista, jos avaisit vähän tarkemmin miten itse pidät japanilaiset ja damaskiteräiset veitsesi ruosteettomina, vaikka peset ne astianpesukoneessa? Mitä kahvamateriaalia ja teräslaatuja veitsesi ovat? Aika moni on ruostuvaa tai semi-stainlessia, oletko hankkinut vain muovikahvaisia stainless steel -veitsiä?
 
Viimeksi muokattu:
Haha ei helvetti tyypit aivan tosisaan selittää, että ihan oikeasti tuhanteen kertaan japanilaisten foldatatut harakiriveitset ei pelkästään leikkaa muutaman mikrometrin kokoisia soluja, mutta myös nanometrien kokoisia proteiineja "tarkasti".

uturama-noway.gif


Eipä siinä, kyllähän sitä kiva on mahdollisimman terävällä veitsellä operoida, mut nyt sitten oikeasti hei kamoon. :D
 
Ei siinä mistään tarkkuudesta ole kyse. Veikkaisin eron sipulia pilkkoessa johtuvan siitä, että suora eli terävä terä jättää ehjemmän reunan, eli leikkaa selvästi lyhyemmän matkan. Sitä voi jokainen päässäänkin miettiä mistä mahtaa johtua, että terävällä veitsellä on helpompi leikata :D
 
Rupesi tälleen tieteilijänä ihan kiinnostamaan alan tutkimuskirjallisuus, joten tongin muutaman noita artikkeleita. Ensinnäkin täytyy kyllä sanoa, että suurimmassa osassa löytämiäni artikkeleita veitsen terävyys oli aika toissijainen juttu ja yleensä oli joku muu pääkäsittely (lämpötila, erilaiset liuokset ja kaasut tms). Ylipäätään löysin vain yhden jutun, jossa oikeasti tarkennettiinmitä tarkoittaa terävä vs. tylsä terä (kyseisessä jutussa 0.04 mm vs. 0.25mm, joka alkaa olemaan jo lähempänä jonkinsortin lyömäasetta).

Suurimmassa osassa muita verrattin tyyliin partakoneen terää ja käsinrepimistä jonkun muun käsittelyn yhteydessä. Nämäkään eivät yleensä mitään kovin dramaattista eroa vasteissa saaneet aikaan. Kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä, että on toden totta jonkin verran väliä onko leikkauspinta tasainen ja siisti, vai rikkonaisempi, mutta erot eivät yleisellä tasolla ole kovin dramaattisia ja saattavat johtua muistakin seikoista, joita ei oltu tutkimuksissa vakioitu pois.

Eniten tässä tuli sellainen fiilis, että veitsivalmistajat ovat tulkinneet tuloksia markkinoinninedistämismielessä varsin luovasti... Ja eipä siinä, onhan se heti vakuuttavamman kuuloista kun taustalla on tiede!
 
Huomautus - jätä vähättelevä sävy pois ja keskity rakentavaan keskusteluun aiheesta
Kaikissa. Tuo viittaamani raportti (ei siis uskomus) käsitteli yleisesti hedelmiä ja kasviksia, ei pelkkiä munakoisoja. Kotikokilla tuo säilyvyys ei varsinaisesti ole ongelma. Ei kai kukaan pilko tarkoituksella munakoisoa viikoksi jääkaappiin, Aina kaikki ei mene kerralla niin olen huomannnut, että terävällä pilkotut kasvikset säilyvät pitempään tuoreina. Pitempää käyttöä varten tulee pilkottua leivänpäällisiksi kurkkua ja tomaattia ja ne säilyvät myös tuoreina pitemmän aikaa. Kalasta huomaa myös, jos sattuu jäämään vaikkapa sashimista pieni pala raakaa kalaa niin hämmästyttävän pitkään säilyy hyvänä.

Tässä on myös hyvä artikkeli jossa tuota säilyvyyttä ja makua on avattu. Itsellä se vaikutus on ennen kaikkea ruokavalioon ja makuun. Kasvisten käyttö on lisääntynyt kun niiden pilkkominen ei ole pakkopullaa ja maku on parempi.

How knives affect taste and hygiene – The Sharp Cook



Oikein hyvä taitekohta oli se kun vedettävä teroitin vaihtui hiomakiviin ja vuosia vanhat veitset parempiin. Nyt veitset on joka kerralla huipputerävät.

Olisi mielenkiintoista, jos avaisit vähän tarkemmin miten itse pidät japanilaiset ja damaskiteräiset veitsesi ruosteettomina, vaikka peset ne astianpesukoneessa? Mitä kahvamateriaalia ja teräslaatuja veitsesi ovat? Aika moni on ruostuvaa tai semi-stainlessia, oletko hankkinut vain muovikahvaisia stainless steel -veitsiä?


Nyt nämä jutut alkavat mennä entistäkin naurettavammaksi. Eli sulla on uskomus, että veitsesi ovat "teräviä", jotka vahvistavat uskomustasi, että ruoka säilyisi parempana. Mutta mitää vertailukohtaa ei ole ja noilla hiomakivilläkin, :D , saat veitseen terää vain sen verran että päihittää tv-shopin saksenteroittajat. Oikeesti, jos sulla ei ole mitään vertailukohtaa uskomuksellesi, ei siitä tule tosiasiaa. Sulla varmaan on veitset ihan ok terässä, mutta viestiesi perusteella ne eivät mitään kovin teräviä ole saati lähelläkään linkkaamasi japanilaisen kokin standardeja.

Mulla on siis itselläkin terävät veitset ja tylsyvät heitän omaan laariinsa odottamaan teroittamista; sitten kun on aikaa puhdetöille otan veitset teroistuslaarista ja vedän uuden terän kulmasäädettävillä hiomakivillä 800 --> 5000 asteittain teroittamalla, ja 10k - 20 k, isoilla kivillä viimeistelyvaiheessa itse teroitus, ja kyllä -niillä voi leikata helposti partaa. Mutta en minä silti mitään satuja tarvitse harrastuksen tueksi.


Nikkelidamaskus kestää kohtuu hyvin konepesua ja laadukkaammissa veitsissä lakka pitää puun/peuransarven ihan käyttökelpoisena useita satoja pesuja. Jotkut muovikahvat vaalenee nopeammin, eikä niitä voi edes uudelleenlakata konepesun kestävällä lakalla. Toki jos keittiöstä löytyy pari kallista lahjapuukkoa joita haluaa pitää hyvänä niin käsinpesu kannattaa. Samoin esimerkiksi edulliset metsästyspuukot joiden puukahvoissa harvemmin käytetään kestäviä lakkoja, ja kalliimmat on yleensä vain öljytty. Harva kahva koneessa uudenveroisina säilyy, mutta sitten jos harrastaa ruoanlaittoa totisemmin ne veitset ovat vaan käyttökaluja.
 
Huomautus - jätä henkilökohtaisuudet pois ja keskity rakentavaan keskusteluun
Eli sulla on uskomus, että veitsesi ovat "teräviä", jotka vahvistavat uskomustasi, että ruoka säilyisi parempana.

Ei vaan tieteellisissä kokeissa on todettu terävän terän parantavan paloiteltujen hedelmien ja kasvisten säilyvyyttä. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?

Sharpness of knife blades can significantly affect storage life, whereas dull knives cause bruises and damage to the tissue layers (Gil and Allende 2012).


Muuten tekstisi on jo aika harhaista, esimerkiksi näissä:

Mutta mitää vertailukohtaa ei ole ja noilla hiomakivilläkin, :D , saat veitseen terää vain sen verran että päihittää tv-shopin saksenteroittajat. Oikeesti, jos sulla ei ole mitään vertailukohtaa uskomuksellesi, ei siitä tule tosiasiaa. Sulla varmaan on veitset ihan ok terässä, mutta viestiesi perusteella ne eivät mitään kovin teräviä ole saati lähelläkään linkkaamasi japanilaisen kokin standardeja.

No okei itse olen kevyesti veitsifriikki, puolet veitsistä on damaskusta, ja terät pidän tylsimmilläänkin sellaisina joita ei tämän foorumin sankarit ole päässeet edes kokeilemaan.

Taidat olla sellainen trolli, ettei sinun kanssa keskusteluun kannata uhrata aikaa. Ratsastat paikalle haukkumaan keskustelijoiden tapoja tehdä asioita ja markkinoit omia erinomaisia niksejä, mutta kun niistä vähän raaputtaa pintaa niin paljastuu täysi tietämättömyys ja suoranaiset virheelliset neuvot.
 
Äläs nyt @Valtsu_82 mene henkilökohtaisuuksiin.

Ihmettelin vain tuota kuvitelmaasi, että veitsen teroitustapaa vaihtamalla sinulla itsellä alkoi yhtäkkiä ruoka säilymään jääkaapissa, ja onnistuit lisäämään lohen säilyvyyttä "hämmästyttävän pitkään" mukaterävällä veitsellä. Ihan yleisesti tällainen tieteentekijä, jolla elintarvikemikrobiologiasta vahva perustietämys, nyt vaan huvittuu tuollaisesta vailla mitään totuuspohjas olevasta uskomuskesta. Jos olisit leikannut verrokiksi yhden siivun hieman tylsemmällä veitsellä et olisi todellisuudessa pystynyt erottamaan eroa säilyvyydessä.

Jos olisit sattunut lukemaan linkkaamasi katsausartikkelin, olisit huomannut että terällä ei vaikuta olevan merkittävää eroa jos vertaa muihin tekijöihin. Pääosin vaikuttaa leikkaussuunta ja muoto johon hedelmät paloitellaan. Yksi tutkimus useista sadoista oli onnistunut laboratoriossa luomaan havaittuja eroja tylsällä veitsellä, mutta erot olivat ovat merkitsemättömiä muiden tekijöiden kuten lämpötilan rinnalla.

Käytännön elämässä puhutaan luonnontuotteista kuten multaisista vihanneksista joiden kypsyysaste ja sokeripitoisuus on mitä sattuu. Lohelle Norjalainen tukkuri antaa EU maihin kuukauden verran parasta ennen päiväystä, sen toteuttaminen vaatii vähän muutakin kuin terävän kalapuukon.
 
Haha ei helvetti tyypit aivan tosisaan selittää, että ihan oikeasti tuhanteen kertaan japanilaisten foldatatut harakiriveitset ei pelkästään leikkaa muutaman mikrometrin kokoisia soluja, mutta myös nanometrien kokoisia proteiineja "tarkasti".

Kasvisolut ovat kooltaan noin 10-100 µm eli mittaluokaltaan hiuksen vahvuisia. Terävän veitsen terän leveys on 0,3-0,5 µm ja tylsä kun leveys on yli 1 µm. Kasvisolu on siis mittaluokaltaan kymmeniä kertoja suurempi kuin terävän veitsen terä, joten miksipä terävä veitsi ei voisi leikata kasvisolua?

 
Viimeksi muokattu:
Jos olisit sattunut lukemaan linkkaamasi katsausartikkelin, olisit huomannut että terällä ei vaikuta olevan merkittävää eroa jos vertaa muihin tekijöihin. Pääosin vaikuttaa leikkaussuunta ja muoto johon hedelmät paloitellaan. Yksi tutkimus useista sadoista oli onnistunut laboratoriossa luomaan havaittuja eroja tylsällä veitsellä, mutta erot olivat ovat merkitsemättömiä muiden tekijöiden kuten lämpötilan rinnalla.
Minäkin silmäilin tuon linkatun artikkelin, ja enemmän siinä puhuttiin juuri noista leikkaussuunnista ja muodoista, sekä jälkikäsittelyistä. Jos artikkelissa lukee yhdessä lauseessa että terävä on parempi kuin tylsä, ei siihen kannata tarttua. Kannattaa lukea se koko kappale tai luku.
 
Minäkin silmäilin tuon linkatun artikkelin, ja enemmän siinä puhuttiin juuri noista leikkaussuunnista ja muodoista, sekä jälkikäsittelyistä. Jos artikkelissa lukee yhdessä lauseessa että terävä on parempi kuin tylsä, ei siihen kannata tarttua. Kannattaa lukea se koko kappale tai luku.
Juuri näin. Tuossa raportissa on käsitelty koko prosessia ja leikkuuterän terävyys on vain yksi muuttuja muiden joukossa. On kuitenkin selvä, että leikkuussa vaurioitetun alueen koko vaikuttaa mm. säilyvyyteen, ulkonäköön, aromiin ja makuun. Pääosin vaikutukset ovat positiivisia pienemmillä vaurioilla eli leikkuuterän terävyydellä on positiivinen vaikutus säilyvyyteen, ulkonäköön, aromiin ja makuun. Toki poikkeuksiakin on - smoothielle, soseille ja jauhelihalle on myös paikkansa.

 
Minäkin silmäilin tuon linkatun artikkelin, ja enemmän siinä puhuttiin juuri noista leikkaussuunnista ja muodoista, sekä jälkikäsittelyistä. Jos artikkelissa lukee yhdessä lauseessa että terävä on parempi kuin tylsä, ei siihen kannata tarttua. Kannattaa lukea se koko kappale tai luku.

Jep.

Kappaleessa viitattiin about 50 oikeaan tutkimukseen, jossa lämpötiloja ja eri kasvikunnan tuotteiden pilkkomis- ja kuorimistekniikoilla, käsittelyllä, ym. on isokin merkitys säilyvyyteen. Rautalankaesimerkkinä appelsiinin lohkominen käsin ehjiin lohkoihin pidentää säilyvyyttä verratuna pilkkominen kuutioihin.

Ja sitten tuo yksi japanilainen veitsivalmistajan bränditutkimus, jolla oltiin onnistuttu vähentämään laboratoriossa munakoison tummumista leikkaamalla se veitsellä vs "tylsällä veitsellä". Tämä tylsä veitsi siis käytännössä metalliviivoitin tai jokin muu leveä metallikappale.
 
...jossa lämpötiloja ja eri kasvikunnan tuotteiden pilkkomis- ja kuorimistekniikoilla, käsittelyllä, ym. on isokin merkitys säilyvyyteen. Rautalankaesimerkkinä appelsiinin lohkominen käsin ehjiin lohkoihin pidentää säilyvyyttä verratuna pilkkominen kuutioihin.
Kun näihin muuttujiin lisätään tylsä vs terävä terä niin tylsällä terällä tulee huonompaa laatua ja nopeammin pilaantuvaa. Tylsä terä rikkoo enemmän soluja ja kudoksia. Leikatun pinnan pinta-ala on suurempi koska se on rosoisempi/epätasaisempi ja näin enemmän pintaa vaikkapa oksidoitumiselle ja bakteereille. Enemmän rikottuja soluja tarkoittaa enemmän entsyymejä, jotka voivat pilata raaka-aineen.

Appelsiiniesimerkki on vähän huono kun vain toisessa tapauksessa leikataan kudoksia ja solukkoa.

Ja sitten tuo yksi japanilainen veitsivalmistajan bränditutkimus, jolla oltiin onnistuttu vähentämään laboratoriossa munakoison tummumista leikkaamalla se veitsellä vs "tylsällä veitsellä". Tämä tylsä veitsi siis käytännössä metalliviivoitin tai jokin muu leveä metallikappale.

Ei tuosta kyllä mitään veitsibrändiä tai metalliviivoitinta löydy. Laitatko otteen niin muutkin huomaa asian?

 
Viimeksi muokattu:
Kun näihin muuttujiin lisätään tylsä vs terävä terä niin tylsällä terällä tulee huonompaa laatua ja nopeammin pilaantuvaa.


Ei tule. Nimenomaan muut tekijät vaikuttavat säilyvyyteen, eikä eroa käytännön tasolla ole.


Ei tuosta kyllä mitään veitsibrändiä tai metalliviivoitinta löydy. Laitatko otteen niin muutkin huomaa asian?


Veitsimainostajat ovat ainoa (jos hekään) joka tuota artikkelia on tavallasi tulkinnut. Jos luet koko artikkelin siinä sanotaan melko eri asioita kuin mitä yrität uskomuksiesi tueksi kuvitella. Eikö tuossa linkkaamassasi artikkelissa ero säilyvyyteen saatu nimenomaan kylmään veteen upottamisella ja paketoinnilla? Eikä tylsä vs. terävä veitsi -analyysillä. Siinähän kyettiin luomaan metodi munakoison paketointiin ja säilyttämiseen, jossa terävä veitsi oli ainostaan lähtökohtana siistin leikkauspinnan vuoksi.
 
Ei tule. Nimenomaan muut tekijät vaikuttavat säilyvyyteen, eikä eroa käytännön tasolla ole.

Tulee. On todettu useammassa tutkimuksessa ja japanilaisen keittiön yksi arvostettu ominaispiirre on se, että tuoreista kasvisraaka-aineista saadaan esille herkulliset aromit ja maku. Tämä perustuu mm. valmistustekniikoihin, tuoreisiin raaka-aineisiin ja niiden valintaan, käsittelyyn, jonka yksi osa on terävät veitset.


Eikö tuossa linkkaamassasi artikkelissa ero säilyvyyteen saatu nimenomaan kylmään veteen upottamisella ja paketoinnilla?

Kylmällä vedellä ja pakkauksella on tietysti merkitystä samoin kuin terävällä terällä. Elektronimikroskooppiskannaus osoitti, että terävä terä aiheittaa vähemmän kudosvaurioita, josta seuraa vähemmän fenolien ja polyfenolien vuotamista, oksidoitumista ja vähemmän ruskettumista.

Scanning electron and fluorescence microscopic examinations showed that sharp blade cutting caused less physical injury and cell death, resulting in reduced leaching of phenolics and polyphenol oxidase activity and hence lesser browning.
 
Päästäispä jo eteenpäin tästä virtuaalimunakoisojen paketoinnista viivottimia varten.
Just näin. Itse alan nyt pesemään ja puikottamaan ulkomailta käytettynä ostamaani kokkiveistä. Astianpesukone on ainoa oikea tapa kun ei tiedä mitä kaikkea likaa tuossa on.

1661961949582.png
 
Mua kiinnostaisi, että onko olemassa ihan oikeasti ammattipiireissä vakavasti otettuja damascus-veitsivalmistajia, jotka saavat teriinsä ihan oikeasti kovuutta, joka vetäisi vertoja tai olisi parempaa kuin moderneilla valmistustavoilla? Tai siis onko ylipäätään ammattikäyttöön suunnattuja damascus-veitsiä? Tuntunut tähän asti, että ne on enemmän tai vähemmän sellasia TV-Shop -veitsiä, joita myydään kovaan hintaan ebayssa ja jotka tylsyy viimeistään viidennen A4-arkin siivuttamisen kohdalla.
 
Tulee. On todettu useammassa tutkimuksessa ja japanilaisen keittiön yksi arvostettu ominaispiirre on se, että tuoreista kasvisraaka-aineista saadaan esille herkulliset aromit ja maku. Tämä perustuu mm. valmistustekniikoihin, tuoreisiin raaka-aineisiin ja niiden valintaan, käsittelyyn, jonka yksi osa on terävät veitset.

Et ole edelleenkään linkannut kyseisiä "tukimuksia", koska niitä yksinkertaisesti ei ole olemassakaan. Tuossa lauseessasi ei ole muutenkaan mitään järkeä, siis tutkimuksissa havaittiin japsikeittiön ominaispiirteitä ja herkullinen maku? Siis anteeksi mitä?

Olet vain copypastannut erään julkaisun tiivistelmästä samaa lausetta, jonka olet valitettavasti käsittänyt täysin väärin. Itsekin myönsit, ettet ole koskaan lukenut kyseistä artikkelia, ja lauot nyt vain tuon yhden lukemasi lauseen perusteella mitä typerämpiä väitteitä uskomuksesi tueksi. Edelleenkään, tuossa Sharman prujussa ei tutkittu terävää vs tylsää veistä säilyvyyteen.


Ruoanlaitossa uskomukset tietty ovat sallittuja, ja jos kuvittelet saavasi "terävällä" veitsellä parempaa makua ja jopa lohelle uskomattoman säilyvyyden, niin go ahead. Pääasia että tykkäät. Tylsällä veitsellä nyt on muutenkin ihan hiton ärsyttävää yrittää tehdä yhtään mitään.
 
Mua kiinnostaisi, että onko olemassa ihan oikeasti ammattipiireissä vakavasti otettuja damascus-veitsivalmistajia, jotka saavat teriinsä ihan oikeasti kovuutta, joka vetäisi vertoja tai olisi parempaa kuin moderneilla valmistustavoilla? Tai siis onko ylipäätään ammattikäyttöön suunnattuja damascus-veitsiä? Tuntunut tähän asti, että ne on enemmän tai vähemmän sellasia TV-Shop -veitsiä, joita myydään kovaan hintaan ebayssa ja jotka tylsyy viimeistään viidennen A4-arkin siivuttamisen kohdalla.

Riippuu ammattikäytöstä, siis onko kyse teurastamosta, fileointitehtaasta, lounasravintolasta vai fine dining ravintolasta. Viimeisissä tupataan käyttämään mainosmielessä joko kuuluisan tv-kokin tai hyvin maksavan valmistajan tuotteita mainosmielessä. Myös Damaskusta. Edellä mainituissa käytetään mitä työnantaja tarjoaa ja laitetaan ehkä kahvoja omaan käteen sopivammaksi.
 
Väittelyyn kulutetulla vaivalla olisi voinut leikata jo monesta eri vihanneksesta siivuja tylsällä ja terävällä veitsellä huoneenlämpöön odottamaan ja toteamaan vaikutuksia.

En tiedä mikä oli asian tavoite, väittely vai tulokset.
 
Mua kiinnostaisi, että onko olemassa ihan oikeasti ammattipiireissä vakavasti otettuja damascus-veitsivalmistajia, jotka saavat teriinsä ihan oikeasti kovuutta, joka vetäisi vertoja tai olisi parempaa kuin moderneilla valmistustavoilla? Tai siis onko ylipäätään ammattikäyttöön suunnattuja damascus-veitsiä? Tuntunut tähän asti, että ne on enemmän tai vähemmän sellasia TV-Shop -veitsiä, joita myydään kovaan hintaan ebayssa ja jotka tylsyy viimeistään viidennen A4-arkin siivuttamisen kohdalla.
Mun ymmärtääkseni moderni ja historiallinen damascus ovat eri asioita. Moderni tehdään laminoimalla erilaisia teräksiä yhteen kun taas historiallista damascusta ei ole laminoitu. Kaikki veitset, poisluettuna honyaki- ja monosteel -veitset ovat periaatteessa damascusta kun niissä on vähintään kolme kerrosta (japanissa san-mai). Iso osa japanilaisista veitsistä on juuri tällaisia san-mai veitsiä.

1661966548420.png


Moderni monikerroksinen damascus on mielestäni vain koriste eikä se vaikuta veitsen kovuuteen tai käyttäytymiseen juuri millään tavalla. Ruoka saattaa tarttua jopa enemmän kylkiin kiinni ja siistinä pitäminen on vaikeampaa, viimeistään siinä vaiheessa kun teroittamisen lisäksi veistä pitää ohentaa. Siksi ainakin itse välttelen damascus-veitsiä viimeiseen asti.

En tunne läheskään kaikki teräksiä, mutta japanilaisista esim. HAP40 ja ZDP-189 pääsee jopa 67-68 HRC kovuuteen. Itsellä tällaiset löytyy, molemmat ovat san-mai rakennetta, eli periaatteessa 3-kerroksinen damascus, mutta se kovuus johtuu keskellä olevasta kovasta teräksestä, ei kerrosrakenteesta. Tietysti löytyy ihan vakavasti otettavia monikerrosdamascusveitsiä, joiden terä on erittäin kova, mutta siinäkin kovuus johtuu keskellä olevasta kovasta teräksestä, ei damascuskyljistä.
 
Viimeksi muokattu:
Mun ymmärtääkseni moderni ja historiallinen damascus ovat eri asioita. Moderni tehdään laminoimalla erilaisia teräksiä yhteen kun taas historiallista damascusta ei ole laminoitu. Kaikki veitset, poisluettuna honyaki- ja monosteel -veitset ovat periaatteessa damascusta kun niissä on vähintään kolme kerrosta (japanissa san-mai). Iso osa japanilaisista veitsistä on juuri tällaisia san-mai veitsiä.

1661966548420.png


Moderni monikerroksinen damascus on mielestäni vain koriste eikä se vaikuta veitsen kovuuteen tai käyttäytymiseen juuri millään tavalla. Ruoka saattaa tarttua jopa enemmän kylkiin kiinni ja siistinä pitäminen on vaikeampaa, viimeistään siinä vaiheessa kun teroittamisen lisäksi veistä pitää ohentaa. Siksi ainakin itse välttelen damascus-veitsiä viimeiseen asti.

En tunne läheskään kaikki teräksiä, mutta japanilaisista esim. HAP40 ja ZDP-189 pääsee jopa 67-68 HRC kovuuteen. Itsellä tällaiset löytyy, molemmat ovat san-mai rakennetta, eli periaatteessa 3-kerroksinen damascus, mutta se kovuus johtuu keskellä olevasta kovasta teräksestä, ei kerrosrakenteesta. Tietysti löytyy ihan vakavasti otettavia monikerrosdamascusveitsiä, joiden terä on erittäin kova, mutta siinäkin kovuus johtuu keskellä olevasta kovasta teräksestä, ei damascuskyljistä.
Joo se on totta, että se kova terä johtuu nimenomaan kovasta ytimestä, mutta en näkisi tollasta koristeellista damascusta minään ongelmana teroittamisen suhteen, toki jossain vaiheessa veistä on teroitettu niin paljon, että ollaan veitsen paksummalla alueella, mutta ei se damascus siinä vaikuta.

Periaatteessa tuon laminoimisen yksi idea on saada terästä yleisesti sitkeämpi, kun sinne voidaan kerrostaa pehmeämpää terästä kovemman kanssa sekaisin. Onko tuolla käytännön hyötyä, tuskinpa, mutta ei siitä haittaakaan ole. Kotikokille plussaa on vähän mielenkiintoisempi työkalu arkiaskareita varten.
 
Joo se on totta, että se kova terä johtuu nimenomaan kovasta ytimestä, mutta en näkisi tollasta koristeellista damascusta minään ongelmana teroittamisen suhteen, toki jossain vaiheessa veistä on teroitettu niin paljon, että ollaan veitsen paksummalla alueella, mutta ei se damascus siinä vaikuta.
Jep, damascuksen ohentamisessa ja hiomisessa ei ole ongelmaa. Kuviointi kuitenkin vaimenee eikä pysy alkuperäisen näköisenä kun sitä joutuu hiomaan (ohentaminen kivillä tai patinan poistaminen hiomalla tai vast.) ja sitten tuli turhaan maksettua lisähintaa damascuksesta. Toki sen voi palauttaa etsaamalla ja ilmeisesti japanilaisilla luonnonkivillä, mutta noihin ei jaksa syventyä. Yksinkertaisin pinta on puolikarhea/puolikiiltävä, jonka saa palautettua helposti siistiksi hiomalla. Omasta mielestä #360 hiomahuopa on sopivan karkea ja helppo käsitellä.

Periaatteessa tuon laminoimisen yksi idea on saada terästä yleisesti sitkeämpi, kun sinne voidaan kerrostaa pehmeämpää terästä kovemman kanssa sekaisin. Onko tuolla käytännön hyötyä, tuskinpa, mutta ei siitä haittaakaan ole. Kotikokille plussaa on vähän mielenkiintoisempi työkalu arkiaskareita varten.

Kyllä ja vaikka ei ole varsinaisesti monikerrosdamascus niin san main idea on sama. Kova hagane leikkuuteränä ja sitkeä jigane kyljissä.
 
Päästäispä jo eteenpäin tästä virtuaalimunakoisojen paketoinnista viivottimia varten.
Äläs nyt vähättele, kyllä hyvä ja terävä veitsi on aivan ehdottomasti tärkein väline ruoanlaittoon. Alkaahan kaikki parhaat ruokareseptitkin aina samalla tavalla:
"Tee muovikalvoon reikiä terävällä veitsellä ja kuumenna mikrossa täydellä teholla..."
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 629
Viestejä
4 511 354
Jäsenet
74 445
Uusin jäsen
hupsistarallaa

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom