Kitaran soittaminen

^ vahva suositus benchmarkata sitä omaa soittoa välillä sit niinkin, että laitat satunnaisia kiertoja (taustoja) soimaan ja sen jälkeen katot, saatko soitettua jotain musiikilta kuulostavaa niiden päälle.

Yhdellä kahdella soinnulla liikkeelle vaikka alussa. Tuo kertoo aika nopsaan sen, miten paljon soittimestaan lopulta tajuaa :D

(Ja sit, jos ja kun todennäköisesti huomaa, että on aivan pihalla, mitä eri sointujen päälle kannattaa soittaa, miten soinnut ja skaalat istuu yhteen jne., voi käyttää hetken noiden parissa ja taas tajuta pikkaisen enemmän kitaran soitosta)
 
^ vahva suositus benchmarkata sitä omaa soittoa välillä sit niinkin, että laitat satunnaisia kiertoja (taustoja) soimaan ja sen jälkeen katot, saatko soitettua jotain musiikilta kuulostavaa niiden päälle.

Yhdellä kahdella soinnulla liikkeelle vaikka alussa. Tuo kertoo aika nopsaan sen, miten paljon soittimestaan lopulta tajuaa :D

(Ja sit, jos ja kun todennäköisesti huomaa, että on aivan pihalla, mitä eri sointujen päälle kannattaa soittaa, miten soinnut ja skaalat istuu yhteen jne., voi käyttää hetken noiden parissa ja taas tajuta pikkaisen enemmän kitaran soitosta)

Joo hyvä vinkki. Otan talteen. Oon välillä tehny niin että oon youtubesta laittanu jonku rumpu/basso raidan taustale ja sit siihe päälle räpeltäny mut tätä ois tärkee myös opetella :)
 
^ joo, tuo vitossointumetalli on vaan niin hemmetin yksipuolista, että jos ei halua juuttua sahaamaan pelkästään niitä metalliriffejä ja opettelemaan niitä, ei usein mitään unohtumattomia, metallisooloja, niin kannattaa minusta katella tosiaan vähän muuallekin.

Ja toi improhomma tosiaan pakottaa miettimään noita edellisen viestin juttuja toisella tavalla kuin semmonen, että opettelee vaan nuotti nuotilta muiden sooloja.
 
Olen itse löytänyt jam trackeista jossain määrin nautinnollisen tavan soittaa kitaraa. Kyse on siis puhtaasti improamisesta valmiiden taustojen päälle. Nykyään Youtubesta löytyy päättömästi todella hyviä jam trackeja, ainakin kevyempään musiikkiin. 20 vuotta ekan kitaran hommaamisesta ja viime syksynä opettelin perusmolliskaalan jolla pääsee modeineen jo hiton pitkälle. Kun ei tarvitse opetella muitten juttuja ja koittaa paineella pysyä taimissa niin soittaminen on nykyään enempi semmosta rentoutumista ja pään tyhjentämistä.

Silti toinen puoli päästä haluaisi vetää sitä hevitilua, joten sitäkin välillä tulee vielä kokeiltua, mutta kun ei nakit taivu niin ei taivu, perkele.
 
^ joo, tuo vitossointumetalli on vaan niin hemmetin yksipuolista, että jos ei halua juuttua sahaamaan pelkästään niitä metalliriffejä ja opettelemaan niitä, ei usein mitään unohtumattomia, metallisooloja, niin kannattaa minusta katella tosiaan vähän muuallekin.

Ja toi improhomma tosiaan pakottaa miettimään noita edellisen viestin juttuja toisella tavalla kuin semmonen, että opettelee vaan nuotti nuotilta muiden sooloja.

Päivärutiiinia olis hyvä monipuolistaa. Nyt menee suurimmaksi osaksi coverien treenaamisessa. Vähän teoriaa päälle.

Tekniikkatreenei takas mukaan ja erityisesti joka päivä olis hyvä ottaa vähän improvisaatiota jonkun taustakompin päälle.

Ja alla lisää coveria :D


 
Näyttökuva 2023-05-29 165902.png


Tuohon tappingiin liittyen tulee tosi helposti sivuääntä tuosta kun sormea siirtää. Kokeilein paras soundi lähti ku ku kiskasen tosi nopeesti ylös sormen ennenku painan seuraavaa mut onks tähä jotai vinkkiä?

Gojira - Silvera kyseessä.
 
mut onks tähä jotai vinkkiä?
No jos soitat tota pätkää tosi hitaasti, niin mistä ne sivuäänet tulee?

Ei oo tuttu pätkä tuo, mutta tuo 12. nauha otetaan varmaan otelautakädellä ja olettaisin etusormella, niin sillä otelautakäden kämmenellä kannattaa dempata kaikki alla olevat kielet, niin eivät soi ylimääräisiä.

Jos soundissa on liikaa gainia / säröä, niin sillai saa helposti kaikkia ylimääräisiä kihinöitä mukaan. Ratkaisu ottaa vähän gainia / säröä veks soundista. Jotain pientä delayta tai reverbiä tarvittaessa tilalle, jos tuntuu, että on liian kuiva soundi. Noise gate signaaliketjussa voi auttaa. Joku hiuspompula / demppari tuolla satulan nurkilla voi auttaa, en oo tosin noihin viittiny itekään mennä, vaikka ajatuksissa on ollu ostaa testiin.
 
Ittekin soittelin tuota parisen vuotta sitten ja jopa videoin omaksi "iloksi". :D Otelautakäsi näytti demppaavan itelläkin nuo muut vapaat kielet. Varman eri tabien mukaan soittelin kun näytti että tuolla tappingin välissä noi E5-soinnut (tai oikeasti D5) korvasin pull-offina tuosta 16.nauhalta vapaalle kielelle.
 
Onko kukaan erikoistunut noihin 7-kielisiin vehkeisiin? Olen vihdoin saavuttanut keski-iän ja kuunnellut aika paljon Dream Theateria. Nyt vähän innostaisi hankkia 7-kielinen vehje, että pääsisi kokeilemaan kaikkia DT-riffejä. Jotenki ehkä vähän yllätti kitaroiden suhteellinen vähyys hintaluokassa 500-1000 euroa. Tuota kalliimpia on sitten aika paljon ja Petrucci signature onkin sitten jo viisi tonnia.
Ibanezilla on kyllä malleja varmasti tuossa haarukassa. Tällaisen löysin 650e hintaluokassa.

Itse lähtisin katselemaan ESP LTD H-1007 mutta on 1340e joten menee yli budjetin. Noissa on riittävän pitkä skaala että toimii 7. kieli, mutta ei ole kuitenkaan baritoni. Lisäksi talla on kiinteä ja kielet läpi rungon. On erittäin hyväsaundinen kitara moneen menoon.
 
Tuohon tappingiin liittyen tulee tosi helposti sivuääntä tuosta kun sormea siirtää. Kokeilein paras soundi lähti ku ku kiskasen tosi nopeesti ylös sormen ennenku painan seuraavaa mut onks tähä jotai vinkkiä?

Soittelet niin kauan että häiritseviä ääniä ei tule. Noisegatet sun muut voi unohtaa, kun ne ei sitä perusongelmaa poista. Jos sivuäänet on häiritsevää tasoa, niin silloinhan gatea tunkee herkemmälle, ja se taas syö muuta signaalia, jolloin lisätään särön määrää mikä taas lisää sivuääniä jne. Sitten kun tuo menee hyvin ilman mitään apuja, niin tositilanteessa sitten iskee minimiasetuksilla sen gaten vähän niinkuin varmuuden vuoksi, mutta ettei luota siihen että gate hoitaa homman sun puolesta kun pystyt siihen itsekin.

Sekin tietysti että mikä on häiritsevä sivuääni ja mikä ei. Eli yksin kun soittaa, niin herkästi kaikki pieni pistää korvaan. Toisaalta sitten muuan seassa nuo sulautuvat mukaan yleensä ihan hyvin. Jos siis ei ole järkyttävästi jotain pielessä.

Nykyään tuntuu että kaikki pitää olla millintarkasti puhdasta ja mitään luonnollisuutta ei minnekään suoda.
 
Ibanezilla on kyllä malleja varmasti tuossa haarukassa. Tällaisen löysin 650e hintaluokassa.

Itse lähtisin katselemaan ESP LTD H-1007 mutta on 1340e joten menee yli budjetin. Noissa on riittävän pitkä skaala että toimii 7. kieli, mutta ei ole kuitenkaan baritoni. Lisäksi talla on kiinteä ja kielet läpi rungon. On erittäin hyväsaundinen kitara moneen menoon.
On nuo Ibanezien hinnat nykyään aika pahat. Oman RG1527:n sain aikoinaan ostettua uutena jollain 800€ ja se on sentään Prestige-sarjaa
 
On nuo Ibanezien hinnat nykyään aika pahat. Oman RG1527:n sain aikoinaan ostettua uutena jollain 800€ ja se on sentään Prestige-sarjaa
En ole niin kitaroiden hintoja seurannut kun olen basisti, mutta ainakin Fenderin USA -valmisteiset soittimet lähti joitain vuosia sitten laukalle. Oma 2009 mallin jazz basso maksoi 1300€ ja nyt vastaava on 2100€. Fender ei ole tunnettu edes kovin kummoisesta laadustaan ja omassa 5-kielisessä piti vähän jopa fiksata että kieli pysyi kunnolla sen pitimen alla. Lisäksi mikit oli ihan paskat. Näin ollen soittimen saattaminen vastaavaan kuntoon kuin tuo 2009 malli kustansi yhteensä 2300€ + omin kätösin fiksaamista. Aikamoinen hinnannousu.

Onhan Ibanez kuitenkin Fenderiin verrattuna paljon laadukkaampi soitin eikä nimi maksa niin paljoa. Prestige sarja taitaa olla Indonesiassa tehty mutta laadukas kuitenkin. Yhtä BTB Prestige bassoa testasin (1500e) ja oli pätevä peli esim verrattuna tuohon Fenderiin, mutta viimeistelyssä oli käynyt fiba (monimutkainen viimeistely, huono puuvalinta sitä silmällä pitäen) eikä kauppa antanut reilua alennusta niin palautin. Sen takia se on kauppaan jäänytkin ja oli edellisen vuoden malli.
 
Onhan Ibanez kuitenkin Fenderiin verrattuna paljon laadukkaampi soitin eikä nimi maksa niin paljoa. Prestige sarja taitaa olla Indonesiassa tehty mutta laadukas kuitenkin.
Kyllä Prestiget pitäis olla ihan Japanissa tehtyjä. Ainakin nuo vanhemmat mitä mulla on
 
Kyllä Prestiget tehdään Japanissa. Premium-sarja siitä pykälää alempaa tulee Indonesiasta.

Ja kyllähän käytetyt tuppaa heijastelemaan tämän päivän vastaavien hintoja, ei siitä oikein mihinkään pääse. Tän kehityksen kun ois muutama vuosi sitten tiennyt, niin en ois myyny veks mun vanhaa RG 550:aa..

Katotaan, varmaan tilaan yhden kotimaisen rakentajan offsetin vielä tän vuoden aikana.. noi kokonaan customina tehdyt kotimaiset reippaaseen kolmen kilon hintaan houkuttelee nykyään jonkin matkaa enemmän, kun esim. jenkkipelit. Suhrit alkaa lähtemään jo suunnilleen kolmesta ja puolesta kilosta ihan perusmallitkin. Sama musareissa. Custom Shop Fenderit varmaan nelosesta eteenpäin..
 
Viimeksi muokattu:
Menköön uuteen viestiin, mutta noi Fenderin American professionalit on kyllä olleet varsin hyviä käteen. Niitä saattaa saada johonkin 1400 euroon käytettynä plus miinus pikkaisen yksilöstä ja myyjästä riippuen, ja tuollaiset ei oo omaan makuun mitään huonoja diilejä.

ESP Edwardseja on tullu kytättyä kanssa, jos sattuis Musamaailmaan tulemaan jotain mielenkiintoista. LP tai joku 335-kopio esim. Toi tele on varmaan paras kitara, mitä itelle on käteen sattunu tämän päivän n. tonnin peleistä. Ja jos noitakin on saanu johonkin 700 euron hintaan aikaisemmin, niin aivan tolkuttoman hyvä diili tuon laatuisesta kitarasta.
 
No jos soitat tota pätkää tosi hitaasti, niin mistä ne sivuäänet tulee?

Ei oo tuttu pätkä tuo, mutta tuo 12. nauha otetaan varmaan otelautakädellä ja olettaisin etusormella, niin sillä otelautakäden kämmenellä kannattaa dempata kaikki alla olevat kielet, niin eivät soi ylimääräisiä.

Jos soundissa on liikaa gainia / säröä, niin sillai saa helposti kaikkia ylimääräisiä kihinöitä mukaan. Ratkaisu ottaa vähän gainia / säröä veks soundista. Jotain pientä delayta tai reverbiä tarvittaessa tilalle, jos tuntuu, että on liian kuiva soundi. Noise gate signaaliketjussa voi auttaa. Joku hiuspompula / demppari tuolla satulan nurkilla voi auttaa, en oo tosin noihin viittiny itekään mennä, vaikka ajatuksissa on ollu ostaa testiin.

Otanpa pätkää tästä myöhemmin. Mutta joo varmasti tekemistä tuon noise gaten ja särön kanssa, ja sitten toki taidot että kuinka hyvin pystyy soittaa ilman virheitä tai sivuääniä. Jos en tee perus rytmiriffittelyä niin nykyään laitan nuo aika herkälle että saa tulla ääntä, etenkin soolotteluissa, tosin kaikki virheet tai sivuäänet korostuu. Kokeilen tuota delayy, ei käynyt mielessä!
 
Otanpa pätkää tästä myöhemmin. Mutta joo varmasti tekemistä tuon noise gaten ja särön kanssa, ja sitten toki taidot että kuinka hyvin pystyy soittaa ilman virheitä tai sivuääniä. Jos en tee perus rytmiriffittelyä niin nykyään laitan nuo aika herkälle että saa tulla ääntä, etenkin soolotteluissa, tosin kaikki virheet tai sivuäänet korostuu. Kokeilen tuota delayy, ei käynyt mielessä!

Ihan hyvä ettei käynyt mielessä, kun tuo nyt on kuitenkin biisin riffi, mikä toistuu, eikä mikään soololicki tms. Harjoittelua nyt vain. Jos sä tuonne sen delayn tunget mukaan niin ne häiriöäänet nyt vain korostuu siellä.
 
Otanpa pätkää tästä myöhemmin. Mutta joo varmasti tekemistä tuon noise gaten ja särön kanssa, ja sitten toki taidot että kuinka hyvin pystyy soittaa ilman virheitä tai sivuääniä. Jos en tee perus rytmiriffittelyä niin nykyään laitan nuo aika herkälle että saa tulla ääntä, etenkin soolotteluissa, tosin kaikki virheet tai sivuäänet korostuu. Kokeilen tuota delayy, ei käynyt mielessä!
En jaksanu ruveta kovin monesta kulmasta edellisessä kirjoittamaan, mutta eka ois tosiaan se, että otelautakäsi demppaa kaikki vapaat kielet soimasta. Toka on sitten se, että se sun täppäävä käsi on kontrollissa eikä aiheuta mitään sivuääniä, eli että osut täpätessä sinne minne pitääkin.

Sit jos edelleen tulee läpi jotain sivuääntä, tyyliin vapaat kielet soi satulan jälkeen tai mitä lie, niin sitten sitä soundia voi siistiä ylimääräisestä höngästä.

Eikä se delay sua auta sinällään siistimään soittoa, mutta sillä ja/tai kaiulla saa vähän semmosta ilmavampaa rytmisoundiakin, jos ei tykkää aivan rutikuivalla soundilla soitella. Muoks. joku siis lyhyt kerran toistuva delay, eikä mikään liididelay.

Mikään ei estä aloittamasta vaikka cleanillakin ton reenaamista, että rupeaa sormet löytämään oikeat paikkansa. Sit kun menee siististi, niin säröt päälle ja tarkkana sen kanssa, ettei rupea puskemaan mitään ylimääräisiä kihinöitä lävitte.
 
Viimeksi muokattu:
Joo ei tartte onneksi mitään kitaroita ostella tämän päivän hinnoilla.

Eikä tarvii ostella huomisenkaan hinnoilla, ne kun menee vain yhteen suuntaan.

EDIT. Pari esimerkkiä hintakehityksestä Thomannilla, reilun vuodentakasesta tähän päivään:

Charvel DK24 HH MBF 799€ >>> 959€
Ibanez S671ALB-BCM 1098€ >>> 1222€
 
Täs coverien opettelussa on jännää et se jotkut biisit oppii tyylii kahdessa päivässä ulkoa. Toisia ei opi sit millään vaikka vaikeustaso ei ole sen kummempi. Ehkä se rytmitys ja mitä siel biisissä tapahtuu aiheuttaa paljo confusionioa. Sit on näitä biisei jotka mnee 80-90% ulkoa mut lopu 10-20% biisistä vaatii jotai extra efforttia aivoilta että ne kohdat oppii ulkoa. Jännää tämä tekeminen.
Klasaripuolella tuntuu olevan yleistä, että jos biisi on sopivan vaikea ja seikkaillaan ympäri otelautaa, niin sen oppii aika äkkiä ulkoa. Sitten joku vähän helpompi minkä pystyy periaatteessa soittamaan suoraan nuoteista ja vaikkapa koko biisi ykkösasemassa, niin ei jää päähän millään.
 
EDIT. Pari esimerkkiä hintakehityksestä Thomannilla, reilun vuodentakasesta tähän päivään:

Charvel DK24 HH MBF 799€ >>> 959€
Ibanez S671ALB-BCM 1098€ >>> 1222€
Oliskin vaan tota luokkaa, mutta kun esim. niissä jenkkikitaroissa se on varmaan lähempänä tonnia, mitä hinnat on tullu ylös muutamassa vuodessa.

Joku pari hunttia hintaa ylös laadukkaasta japanin kitarasta, niin ei tunnu missään, mutta jos mielenkiintoiset mallit alkaa olemaan kolmee, neljää, viittäkin tonnia, niin ei semmoisessa oo enää oikein järkeä. Vielä kun noita jenkkipelejä, ehkä custom shop fendereitä lukuunottamatta, ei pääse oikein järkevästi edes testaamaan. Suhrin jotain nuhaisempia malleja kanssa musamaailmassa, mutta 3,6 kiloa jostain ihan perus classic stratosta, niin tättärää..
 
@Markqq Yks aika hyödyllinen asia mikä kannattaa opetella on kitaran volume kontrollin käyttö, sillä saa nimittäin aika kivasti yleensä puhdistettua soundia jos rullaat sen kympistä vaikka 7-8 tasolle olettaen ettei vahvarista/plugarista gainia ole väännetty kymppiin.
 
Eikö metallit soiteta vaan volat ja tonet tapissa? :D Mikään toki estä volapotikkaakin käyttämästä, mutta ehkä metallihommiin tekis mieluumin ite vaan sopivan rytmisoundin ja kaveriksi sopivan liidisoundin ja sen jälkeen on koskematta volaan tai toneen. Enemmän ehkä muunlaiseen musaan mun päässäni toi volapotikan kanssa peluu, esim. semmoisesta pikkurososta puhtaaseen komppisoundiin jne.
 
Oliskin vaan tota luokkaa, mutta kun esim. niissä jenkkikitaroissa se on varmaan lähempänä tonnia, mitä hinnat on tullu ylös muutamassa vuodessa.

Toki mitä kalliimpi peli, sitä isompi hyppäys. Tuo mainittu Meksikon Charvel reilussa vuodessa kahdessa erässä 20% lisää hintaa, melkosta haipakkaa.

Tosin ainahan se on ollu niin että kitara ois pitäny ostaa 5-10 vuotta sitten. Muutaman vuoden päästä ei liene saa uutena edes entry level -Prestigeä alta 2000 euron, sillon harmittaa kun nyt ei ostanu kun vielä sai alle puolentoista tonnin...
 
Toki mitä kalliimpi peli, sitä isompi hyppäys. Tuo mainittu Meksikon Charvel reilussa vuodessa kahdessa erässä 20% lisää hintaa, melkosta haipakkaa.
No joo, enemmän se oikeastaan itteekin närästää, että nää entisaikojen halpiksetkin rupeaa maksamaan toista tonnia ja tuntuu, että entistä tarkempi sais vaan olla, mistä lähtee maksamaan.. Ainakin noi mainitut Fenderit siellä tonnin molemmin puolin, mitä nyt kävin testailemassa, oli neljä viidestä semmoisia, mitä ei viittis kotiin kantaa.

Toi Jammun Revstar on vähän kysymysmerkki.. Tuntu ihan hyvältä diililtä 750 euron hintaan ja joka paikassa noita kehutaan, mutta vähän tuntuu siltä, että tuon kanssa ei oikein vaan bondaa.. Notta saattaa lähteä takas.
 
Nyt olis taas videoita, joista luonnollisuutta ei ole tosiaankaan poistettu :D

Tausta tarinaa...Eilen säädin kuulokkeiden kanssa dawiin mielestäni hyvän soundin. Tänään aamusti sitten oli tarkoitus ottaa video. Mutta stereoiden kautta kuultuna soundi olikin ihan paska. No ei muuta kuin nopeasti säätämään soundi edes jonkinlaiseksi.

Sit videon otto jossa paksu pyöreäreunainen plektra. Tallensin myös dawiin, mutta tässä videossa on web-kameran mikillä nauhoitettu ääni

Oton jälkeen soittelin vielä ohkaisella plekulla ja kuulosti mielestäni sen verran paremmalle, että otin uuden videon ja samalla vedin daw-tallennuksen uudestaan. Siksi siis paksulla plekulla otosta ei ole daw soundia. Tässä ohut plektra kamera soundilla

Ja sit ohut pleku daw soundi. Kaikissa videoissa siis daw asetukset ja plugarit asetukset samat

Ohuella plekulla soittoa on noin 5 minuuttia, jossa on varsin hyvää onnistumista soiton osalta (ei ole noissa minuutin pätkissä, mitä nyt pistin tuubiin). Säröä pienemmäksi. Equilua, kompurat, kaappi/mikki/huonesimut ja mikkien vaiheet pitää hinkata. 3 kaapin simulaatio, johon yhteen phase 9 phaseri ja toiseen chorus ja viimeinen kaappi vain equlla. Aika turhaa hierontaa, mutta haluan saada mahdollisimman lähellä levyllä olevaa soundia. Nyt heti eka nuotti poikkeaa jo merkittävästi. Siksi pistin choruksen, kun siinä on jotain värähtelevää alkuperäisessä. Ja phazeri on myös kokoajan lievästi taustalla. Mutta olen aika varma ettei ole Van Halen 1 soundista ihan kaikkea kerrottu.
 
Oton jälkeen soittelin vielä ohkaisella plekulla ja kuulosti mielestäni sen verran paremmalle, että otin uuden videon ja samalla vedin daw-tallennuksen uudestaan.
Minusta toi ohuempi plektra kuulostais olevan liiankin lörö, koska se räpsyy vähän epämiellyttävästi nyt läpi ainakin tosta kakkosvideosta. Kuulostaa sellaiselta plekulta, jolla ite lähinnä harjailisin jotain akkarisointuja, enkä niitäkään ihan noin löröllä.

Tossa kitarasoundissa taas ei mitään vikaa. Varmaan soundia vois hinkata luurien tai tarkkojen monitorien kanssa loputtomiin, jos haluais jotain superautenttista VH-soundia, mutta harrastelijacoveriin minusta oikein toimiva nytkin.

Ilmeisesti tuo lickin korkein osuus tuottaa vähän hankaluuksia, notta sitä osuutta varmaan tarvis hinkata, jos tuosta haluaa siistin.
 
Ilmeisesti tuo lickin korkein osuus tuottaa vähän hankaluuksia, notta sitä osuutta varmaan tarvis hinkata, jos tuosta haluaa siistin.
Juu varsinkin oikealla nopeudella. Ennen virheellisesti mulla osui plektrakäden pikurilli ohkaisiin kieliin ja demppasi ne samalla ns. vahingossa. Nyt sitten koittaa dempata kämmensyrjällä ja pikata samalla, niin ei oikein mene molemmat samaan aikaan. Sinänsä hassua, kun edelliset nuotit soitetaan samoilla kielillä, ettei muutu mikään muu kuin painetaan otelaudalta eri nauhoilta, mutta huonot tavat on jääneet.

Biisin koveeraukseen on sen verran matkaa, ettei tänä vuonna ainakaan. Tai no en jaksa treenata. Ei toi nyt mikään hirveen ylivoimainen ole, mutta alkuriffi riittää mulle.
 
^ joo Van Halen on kyllä mun päässäni samaa kastia Extremen kanssa ts. vatun vaikea saada samanlaista groovea ja soundaan hyvälle.
 
Jos ei ole paljon kokemusta soittamisesta ennestään kannattaa hommata oikea vahvistin ja kaappi. Noiden plugarien kanssa ei ole tatsi sama ja ne reagoi erilailla, joten opettelun kannalta on parempi ja oppii säätämään saundia oikein kun signaaliketju on ns. real deal. Pieni 25w putkinuppi, 2x12 kaappi ja pari-kolme pedaalia niin niillä pärjää. Kitaristit osaa auttaa mitkä ne pari pedaalia vois olla, delay ja chorus tai pitch shifter ehkä. Säröt tulee nupista, eteen tube screamer jos haluaa botnea leikata metallissa.

Tämä vaan huomiona ettei mene tietokonepalstalla huomio soittamisesta säätämiseen. Analogiset kamat tekee saundin puoliksi itsekseen verrattuna noihin kulmikkaisiin plugareihin vaikka kuin olis parasta mitä markkinoilla on. Helppoja ne on mut kaikkine piilotettuine noise gateineen ja kompuroineen jättää soittotekniikkaan puutteita.
 
Jos ei ole paljon kokemusta soittamisesta ennestään kannattaa hommata oikea vahvistin ja kaappi. Noiden plugarien kanssa ei ole tatsi sama ja ne reagoi erilailla, joten opettelun kannalta on parempi ja oppii säätämään saundia oikein kun signaaliketju on ns. real deal. Pieni 25w putkinuppi, 2x12 kaappi ja pari-kolme pedaalia niin niillä pärjää.
Täällä vaikuttais suurin osa soittelevan himassa ja varmaan vielä kerrostalossa. Ei noilla putkinupeilla ja 2x12 kaapeilla tee kerrostalossa yhtään mitään :D

Jos on tilat, jossa tommoisilla pystyy kunnolla soittamaan, niin sitten asia eri, mutta vaikea noita tietokone + fiksu plugari + fiksut luurit tai monitorit -systeemejä on kotisoitossa käytännöllisyydessä voittaa.

Mulla ei oo oikein kokemusta kuin parista kombosta ja Neuralin plugareista + Quad Cortexista viime vuosilta, mutta Neuralin systeemit reagoi kyllä sen verran hyvin soittoon, etten minä ainakaan osaa kaivata hirveästi parempaa. Olkoonkin, että varmaan jonkun pikkuputkicombon ostankin nykysysteemien kaveriksi jossain kohtaa ihan mielenkiinnosta.

muoks. esimerkkejä löytyis varmaan reippaasti enemmänkin, mutta esim. Scar Symmetryn ja Steel Pantherin tuoreimpien tuotosten kitarat on vedetty Neuralin plugareilla, koska on vaan paljon helpompaa kuin vahvareiden kanssa pelaaminen eikä lopputulosta erota (tekijöiden mukaan) mistään oikeasta vahvarista.
 
Viimeksi muokattu:
Täällä vaikuttais suurin osa soittelevan himassa ja varmaan vielä kerrostalossa. Ei noilla putkinupeilla ja 2x12 kaapeilla tee kerrostalossa yhtään mitään :D

Jos on tilat, jossa tommoisilla pystyy kunnolla soittamaan, niin sitten asia eri, mutta vaikea noita tietokone + fiksu plugari + fiksut luurit tai monitorit -systeemejä on kotisoitossa käytännöllisyydessä voittaa.

Mulla ei oo oikein kokemusta kuin parista kombosta ja Neuralin plugareista + Quad Cortexista viime vuosilta, mutta Neuralin systeemit reagoi kyllä sen verran hyvin soittoon, etten minä ainakaan osaa kaivata hirveästi parempaa. Olkoonkin, että varmaan jonkun pikkuputkicombon ostankin jossain kohtaa ihan mielenkiinnosta.
25w putkivahvaria voi soittaa hiljaa, niissä on tehonpuolituskin usein. 2x12 nyt vaan saundin takia mut 1x12 käy myös. Putkikombokin käy mutta taitaa metalliin ainakin olla rajoitetut vaihtoehdot. En toki tiedä mitä musaa porukka täällä soittelee.

Tiedän että uudet mallintavat ovat hyviä mutta korvan olisi hyvä oppia miltä oikea nuppi ja kaappi kuulostaa. Ne yleensä on jees heti eikä rasita korvaa. Plugarit taas on aina melkein hyviä, mut sit pikkusen tosta säädetään, vähän tuosta ja tuosta ja taas meni tunti saundia ettiessä. Sitä paitsi ne väsyttää korvan nopeammin kuin kaapista tuleva saundi.

Edit: Itsekin demotan korvamontuilla ja plugarilla, mutta kotiläksyt opittu oikeilla vehkeillä. Siltikin tuo plugarisaundi käy hetken päästä ärsyttämään kun oikealla saundilla voi soittaa useamman tunnin putkeen. Demotuksessa vaan jälkikäteen säädettävyys vie voiton.
 
Ne yleensä on jees heti eikä rasita korvaa.
No, sanotaanko, että tästä oon kevyesti eri mieltä, mitä oon koittanu perus kerrostalon betonikuutiossa vahvarin kanssa soitella :D

Muuten tossa voi kyllä olla pointtinsa, että laadukkasta kombosta irtoaa helpommin hyvä soundi mitä tietokoneella säätäessä. Toi käytännöllisyys tulee vaan minusta äkkiä vastaan.

Ja mitä nyt juttuja seuraa, niin äkkiä se noiden vahvarien ja pedaalienkin kanssa on ihan samaa showta, että koko ajan ruuvataan jostain päästä ja pedaalia tulee ja lähtee jatkuvasti, kun etitään sitä uutta parasta soundia johonkin tarkoitukseen :D
 
No, sanotaanko, että tästä oon kevyesti eri mieltä, mitä oon koittanu perus kerrostalon betonikuutiossa vahvarin kanssa soitella :D

Muuten tossa voi kyllä olla pointtinsa, että laadukkasta kombosta irtoaa helpommin hyvä soundi mitä tietokoneella säätäessä. Toi käytännöllisyys tulee vaan minusta äkkiä vastaan.

Ja mitä nyt juttuja seuraa, niin äkkiä se noiden vahvarien ja pedaalienkin kanssa on ihan samaa showta, että koko ajan ruuvataan jostain päästä ja pedaalia tulee ja lähtee jatkuvasti, kun etitään sitä uutta parasta soundia johonkin tarkoitukseen :D
No toi kamarunkkaus on kyllä ihan totta. Toiset ostelee plugareita ja toiset pedaaleita.

Vahvari mahdollistaa myös sen että voi soitella ilman tietokonetta. Kone tuppaa viemään sen huomion ihan liikaa muualle kuin soittoon joten on hyvä soitella myös kone kiinni. Silloin ei ole mitään muuta kuin kitara näprättävänä ja havainnot tehdään korvakuulolta. On myös rentouttavaa röhnöttää sohvalla ja skulata skebaa :)
 
Oot kyllä sitten naimisissa sen styrkkarin kanssa. Hyvä kombo maksaa 500e+. Ja sitten sitä pedaalia että saa evh fiiliksen. Ei lähe halvalla. Ja sulla on sitten se yks styrkkarisoundi.
Hyvä plugari on 50e jossa nuppia, kaappia ja pedaalia riittää.
Valintakysymys :cool:
 
Vahvari mahdollistaa myös sen että voi soitella ilman tietokonetta. Kone tuppaa viemään sen huomion ihan liikaa muualle kuin soittoon joten on hyvä soitella myös kone kiinni. Silloin ei ole mitään muuta kuin kitara näprättävänä ja havainnot tehdään korvakuulolta. On myös rentouttavaa röhnöttää sohvalla ja skulata skebaa :)
On mullakin toi full range kaappi + quad cortex just sitä varten, ettei oo naimisissa koneen kanssa joka kerta, kun haluaa soittaa, mutta siis sohvalla mää soittelen kyllä monesti ihan vaan akustisesti. Ja sit taas, jos haluaa vähän jotain taustoja soimaan tmv., niin äkkiä tarvii vaan kaivaa esiin luuri tai läppäri.

Siitä kyllä samaa mieltä, että älylaitteilta vois varmaan itse kukin pyrkiä olemaan mahdollisimman paljon pois.
 
On mullakin toi full range kaappi + quad cortex just sitä varten, ettei oo naimisissa koneen kanssa joka kerta, kun haluaa soittaa, mutta siis sohvalla mää soittelen kyllä monesti ihan vaan akustisesti. Ja sit taas, jos haluaa vähän jotain taustoja soimaan tmv., niin äkkiä tarvii vaan kaivaa esiin luuri tai läppäri.

Siitä kyllä samaa mieltä, että älylaitteilta vois varmaan itse kukin pyrkiä olemaan mahdollisimman paljon pois.
Onko ollut QC kova laitos? Saas nähdä tuleeko Neuralin plugarit siihen joskus kun taisivat lupailla. Ainakin vehkeessä on vääntöä kun pystyy ajamaan 2-3 sisääntuloa yhtä aikaa, esim kitara ja basso.

Ite oon miettinyt et pitäs taas hommata oikea vahvistin kotiin kun ei oo mitään mistä toistaa luurien lisäksi, ja stereoista kuulostaa surkealle. Monitoreja en omista.
 
Mä en itse ymmärrä sitä. että on sitten signaaliketju luotu millä vain, niin ei sinne tartte tunkea kaikkea mukaan siksi kun niitä vain sattuu olemaan. Varsinkin multimasiinoissa näin monesti. Overdrivet, kompurat, reverbit, pari EQ:ta ja vielä tuplana kahdella eri vahvarimallilla stereona.
Oli sitten käytössä mitä vain niin kohtelee niitä samalla lailla kuin jos menisi sillä fyysinen oikea vahvari ja kaappi.

Valtaosa soundeista millä itse soittelen (Amplitube 5 pääosin) on luokkaa: Noisegate minimiasetuksilla-> ehkä joku buusti joskus -> vahvarimalli -> kaappimalli SM57:lla ja joskus kylkeen 421 mikki.
Jos joku leadkitarapresetti, niin siellä on hitunen reverb/delay mukana.

Useimmiten JCM900 malli + 4x12 Greenback tai OD-1 -> E650 -> 4x12 Greenback ja sitten leadeihin Mesan Triple Crown OD:lla ja delay/reverb tai Bogner XTC + delay/reverb.

Noilla menee perussoittelut pääosin sekä myös nauhoituksiin. Valitsen vain biisiin sopivan soundin ja sillä nauhoitan. Jälkikäteen en ala sitä säätämään (kuitenkin hyvä perussoundi on kaiken A ja O). Jälkikäsittelynä sitten EQ:t yms kitarabussiin.
Lead -preseteistä myös otan nauhoittaessa kaiken ylimääräisen pois ja nauhoitan mahdollisimman kuivana. Kun on valmista, lisään lead kitaroiden bussiin kaiken tarvittavan (reverb/delay/modulaatiot).

Sinänsä nykyään mallintavilla soundi ja tuntuma on aika 1:1 oikeiden vehkeiden kanssa. Eli suoraan jonkun vahvistimen returniin vaikka plugari kiinni ja se on siinä.

Suurin ero tulee tuossa kuuntelussa, eli mallintavat ja kaiutinsimulaatio vastaa niinkuin sitä että sulla on korva siinä 1cm päässä tötteröstä.

Perheellisenä, vähän soittelevana arvostan enemmän hyviä soundeja hiljaa ja luureilla soittaessa. 20W Marshall DSL tehot puolitettuna oli aivan liian kovaääninen hiljaisenakin. Puhumattakaan kun raahasin 5150:n kotiin kun se oli "hyvä idea". Hyödytön masiina vaikka se onkin
etuvahvistinpainotteinen. Engl E530 oli kiva kotona.
 
Mulla on aina ollu pedaalissa vaan kolme särö-vaihtoehtoa (rokki,marsu,pantera-tyyli) ja yks perussoundi puhtaalle, sitte pieni kaiku ja delay noihin mukaan tilanteen mukaan, lähinnä sooloihin. Skitan säädöillä värittää sitte kans lisänä..
Noise-gatea käyttäny vain äänityksissä aika minimillä, samoin kompuraa.
 
Tuli nyt eilen säädettyä tota soundia. Nyt ollaan mun mielestä sillä tasolla, että täytyy keskittyä tuohon soittoon enemmän. Phaseri on vielä liian vaikuttavana efektinä alkuperäiseen nähden, mutta annan nyt olla. Nyt vain sormet ristissä, ettei mikään softapäivitys nyt sitten romuta tätä
 
Onko ollut QC kova laitos? Saas nähdä tuleeko Neuralin plugarit siihen joskus kun taisivat lupailla. Ainakin vehkeessä on vääntöä kun pystyy ajamaan 2-3 sisääntuloa yhtä aikaa, esim kitara ja basso.
Juu, ennen julkaisua tätä hehkutettiin kovanakin myyntivalttina laitteelle, odotus taitaa jatkua vielä pitkään :D
Onhan se asiallinen laitos, tosin soimaan itteäni vähän siitä, että pitäs jaksaa vaan opetella ja perehtyä vielä paljon enemmän, kun jää maukkaita ominaisuuksia joko tosi vähälle tai ihan nollakäytölle. Mut tuo tuli hankittua puoliksi sen takia, että on joku systeemi, jollaa ei oo kiinni tietokoneessa + on joku multiefekti, jonka voi napata mukaan, kun tarvii omat soundinsa jossain.

Mitä noiden Neuralin plugareiden käyttöön tulee, niin nehän saa, hankalasti tosin, käyttöön jo nyt, jos on vaan toinen äänikortti. Tekemällä capturen halutusta plugarisoundista siis. Siitä varsinaisesta plugareiden käytöstä Cortexissa tuli alkuvuonna jotain sähköpostia, että on kyllä roadmapilla ja että sitä kohti työskennellään, mutta jotain ääniformaattiongelmaa ainakin oli, joka tarvi ainakin ratkaista alta poies, mikä viivästyttää alkuperäistä.

Nyt viime NAMM:issa oli ilm. näytillä jonkinlainen beta-versio desktop appiksesta, jolla säätää noita Cortexin soundeja, että sekin tais ajaa prioriteeteissä ohi, mutta itestä tuntuis loogiselta kehityssuunnalta, että jos ton desktop appiksen kautta vois vaan siirtää haluamansa plugarien presetit suoraan Cortexiin, niin se ois jo vallan hyvä.

Niiden plugarien UI on kuitenkin suunniteltu niin toisista lähtökohdista, ts. isommalta ruudulta näppiksellä ja hiirellä käytettäväksi, etten tiedä, miten niitä yksi yhteen edes siirtäis Cortexiin.
 
Viimeksi muokattu:
Mä en itse ymmärrä sitä. että on sitten signaaliketju luotu millä vain, niin ei sinne tartte tunkea kaikkea mukaan siksi kun niitä vain sattuu olemaan. Varsinkin multimasiinoissa näin monesti. Overdrivet, kompurat, reverbit, pari EQ:ta ja vielä tuplana kahdella eri vahvarimallilla stereona.
Oli sitten käytössä mitä vain niin kohtelee niitä samalla lailla kuin jos menisi sillä fyysinen oikea vahvari ja kaappi.

Valtaosa soundeista millä itse soittelen (Amplitube 5 pääosin) on luokkaa: Noisegate minimiasetuksilla-> ehkä joku buusti joskus -> vahvarimalli -> kaappimalli SM57:lla ja joskus kylkeen 421 mikki.
Jos joku leadkitarapresetti, niin siellä on hitunen reverb/delay mukana.

Useimmiten JCM900 malli + 4x12 Greenback tai OD-1 -> E650 -> 4x12 Greenback ja sitten leadeihin Mesan Triple Crown OD:lla ja delay/reverb tai Bogner XTC + delay/reverb.

Noilla menee perussoittelut pääosin sekä myös nauhoituksiin. Valitsen vain biisiin sopivan soundin ja sillä nauhoitan. Jälkikäteen en ala sitä säätämään (kuitenkin hyvä perussoundi on kaiken A ja O). Jälkikäsittelynä sitten EQ:t yms kitarabussiin.
Lead -preseteistä myös otan nauhoittaessa kaiken ylimääräisen pois ja nauhoitan mahdollisimman kuivana. Kun on valmista, lisään lead kitaroiden bussiin kaiken tarvittavan (reverb/delay/modulaatiot).

Sinänsä nykyään mallintavilla soundi ja tuntuma on aika 1:1 oikeiden vehkeiden kanssa. Eli suoraan jonkun vahvistimen returniin vaikka plugari kiinni ja se on siinä.

Suurin ero tulee tuossa kuuntelussa, eli mallintavat ja kaiutinsimulaatio vastaa niinkuin sitä että sulla on korva siinä 1cm päässä tötteröstä.

Perheellisenä, vähän soittelevana arvostan enemmän hyviä soundeja hiljaa ja luureilla soittaessa. 20W Marshall DSL tehot puolitettuna oli aivan liian kovaääninen hiljaisenakin. Puhumattakaan kun raahasin 5150:n kotiin kun se oli "hyvä idea". Hyödytön masiina vaikka se onkin
etuvahvistinpainotteinen. Engl E530 oli kiva kotona.
Kyllä plugareille paikkansa on, ja tekstistäsi näkee ettet ensimmäistä kertaa ole liikkeellä ja taisi löytyä useampi vahvistinkin, joten hommahan on kuten pitääkin. Plugarit antaa joustoa moneen paikkaan ja hyvähän niitä on käyttää jos tarve vaatii. Oma kommentti oli nimenomaan aloitteleville soittajille, että oppii säätämään oikeita vehkeitä ja korva tottuu oikeaan saundiin. Plugareilla saa sontaa aikaan helposti kun ei tiedä mitä tekee.
 
Siinäkin on varmaan ihan pointtinsa, että plugareista saa paskaakin soundia, jos ei tiedä mitä tekee, mutta edelleen pitäs minusta miettiä käytännöllisyys edellä.

Aloittelija kun ostaa jonkun satasen kahden pikkukombon ekan kitaran kaveriksi ja koittaa kuulostaa Gojiralta tai mikä nyt onkaan sen hetkinen hitti, niin ei tule onnistumaan. Ostaa reippaalla satasella Gojiran plugarin, niin onnistuu laittamalla vehkeet päälle. Vahvarit ja kasa pedaaleja vaatii ensinnäkin sen kunnollisen soittotilan ja sen jälkeen joko paljon ymmärrystä tai aikaa ja rahaa, kun veivaa oikeiden laitteiden kanssa itelleen sellaisen soundin, joka tyydyttää ja toimii riittävän monessa jutussa. Joku multiefekti tai plugarikokonaisuus on tuossa paljon halvempi ja helpompi ratkaisu.

Riippuu tietysti vähän mitä soittaakin, mutta ainakin modernin metallin kanssa on takuuvarmasti parempi ja helpompi ratkaisu lähteä joko asialliseen multiefektiin tai plugareihin kuin ruveta veivaamaan vahvarien ja pedaalien kanssa. Johonkin perusrokkiin tai jaskaan voi riittää ihan vaan oikean tyylinen kitara ja sopiva perusvahvari.
 
Siinäkin on varmaan ihan pointtinsa, että plugareista saa paskaakin soundia, jos ei tiedä mitä tekee, mutta edelleen pitäs minusta miettiä käytännöllisyys edellä.

Aloittelija kun ostaa jonkun satasen kahden pikkukombon ekan kitaran kaveriksi ja koittaa kuulostaa Gojiralta tai mikä nyt onkaan sen hetkinen hitti, niin ei tule onnistumaan. Ostaa reippaalla satasella Gojiran plugarin, niin onnistuu laittamalla vehkeet päälle. Vahvarit ja kasa pedaaleja vaatii ensinnäkin sen kunnollisen soittotilan ja sen jälkeen joko paljon ymmärrystä tai aikaa ja rahaa, kun veivaa oikeiden laitteiden kanssa itelleen sellaisen soundin, joka tyydyttää ja toimii riittävän monessa jutussa. Joku multiefekti tai plugarikokonaisuus on tuossa paljon halvempi ja helpompi ratkaisu.

Riippuu tietysti vähän mitä soittaakin, mutta ainakin modernin metallin kanssa on takuuvarmasti parempi ja helpompi ratkaisu lähteä joko asialliseen multiefektiin tai plugareihin kuin ruveta veivaamaan vahvarien ja pedaalien kanssa. Johonkin perusrokkiin tai jaskaan voi riittää ihan vaan oikean tyylinen kitara ja sopiva perusvahvari.
Ehkä sitten näin. Pisti vaan silmään täällä se yksi video missä soitettiin Dire Straitsia kolmella otannalla ja mietittiin saundivalintoja ja plektran vaikutuksia, kun olisi voitu keskittyä itse asiaan että meneekö se soitto hyvin ja taimissa.

Varmaan katson asiaa väärästä kulmasta kun olen alusta asti ollut tekemässä omaa musaa ja siinä on olennaista myös oma saundi. Noi plugarit ei edistä sitä asiaa juurikaan vaan helposti tuottavat geneeristä saundia jos ei tiedä mitä hakea. Ehkä tässä on sukupolvien välisiä eroja katsontakannassa ja nuoremmat haukkuu vahvareiden liian likaisia saundeja ensimmäisen kerran niitä kokeillessaan kun ovat aina plugareilla vetäneet. Halpojahan nuo ovat, ei siinä mitään. Tämä aihe jääköön tähän minun puoleltani.
 
Kyllä plugareille paikkansa on, ja tekstistäsi näkee ettet ensimmäistä kertaa ole liikkeellä ja taisi löytyä useampi vahvistinkin, joten hommahan on kuten pitääkin. Plugarit antaa joustoa moneen paikkaan ja hyvähän niitä on käyttää jos tarve vaatii. Oma kommentti oli nimenomaan aloitteleville soittajille, että oppii säätämään oikeita vehkeitä ja korva tottuu oikeaan saundiin. Plugareilla saa sontaa aikaan helposti kun ei tiedä mitä tekee.

Sama koskee kaikkea muutakin. On myös olemassa vaikka kuinka paljon "oikeita vehkeitä" mitkä yksinkertaisesti kuulostavat paskalta.

Itsehän hyppäsin multiefektien maailmaan heti kun teininä rahat riittivät semmoiseen. Ja noi ysärin puolivälin masiinat oli jotain ihan muuta kuin tänä päivänä, eli siis aikasta paskoja. Vasta myöhemmin tuli ns. parempia vahvareita kun ekaksi oli jotain Ibanezia ja Cratea ja ties mitä. Ja niitäkin vain sen takia kun oli bändijuttuja vireillä. Sillä mentiin mikä oli lompakolle edullisinta. Monesti plugarit ovat sitä tätä nykyä. Jos satsaa audio interfaceen ja on kuuntelu kunnossa, niin mikä jottei. Halpojahan nuo on monesti.

Ja monet plugarivahvarit kyllä tottelee ihan samalla lailla kuin esikuvansakin. Voihan niiitä namiskoja pyöritellä MIDIn kautta jos se siitä "fyysisyydestä" on kiinni. Eli sinänsä ei eronnut oma käyttökokemus juurikaan kun kävi kaverilla luukuttamassa 2555X:ää 4x12 tötteröillä ja sitten kotona vaikka Softuben tai Amplituben vastaavilla, niin namiskat vain samaan säätöön ja se on siinä. Mesan Markeista ja 5150/6505 samat kokemukset. Sillä erolla tosin että lahkeet ei lepata ja kuulo ennallaan :D

Tietty varsinkin nauhoitteluissa nykypäivänä on se kaninkolo olemassa, kun AINA voi vaihtaa mitä vain miten vain. On niin uhka kuin mahdollisuus.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
257 517
Viestejä
4 475 342
Jäsenet
73 945
Uusin jäsen
JsKK

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom