Kitaran soittaminen

[Markqq]

Ja lissää coveria. Eipä näitä kovin moni kattele, mut omaksi ilokseni näitä väsään

 

[R+L=J]

Soita ihmeessä lisää ja jatka reeniä, sillä vitunkaan väliä jos ei aina osu vire tai nuotti kohdalle. Omasta mielestä on aina yksinomaan hienoa kuinka moni useampi erityisesti uudesta sukupolvesta tarttuu keppiin. Tuntuu usein että itse olen illan vietossa se ärsyttävä tyyppi jolla on joku vitun fiksaatio skebaan. Ja toki myönnän tämän. Jotenkin yli siistiä itsestä jakaa ja miettiä legendaarisia suorituksia varsinkin kun on ottanu vähän, Eric Johnsonit, Michael Romeot ja Jason Richardsonit voi yhtä lailla jakaa, kaikki nää kattonu miljoona kertaa youtubesta ja fiilistellyt

 

[Jalo Pena]

R+L=J illanvietossa:

 

[Markqq]

Soita ihmeessä lisää ja jatka reeniä, sillä vitunkaan väliä jos ei aina osu vire tai nuotti kohdalle. Omasta mielestä on aina yksinomaan hienoa kuinka moni useampi erityisesti uudesta sukupolvesta tarttuu keppiin. Tuntuu usein että itse olen illan vietossa se ärsyttävä tyyppi jolla on joku vitun fiksaatio skebaan. Ja toki myönnän tämän. Jotenkin yli siistiä itsestä jakaa ja miettiä legendaarisia suorituksia varsinkin kun on ottanu vähän, Eric Johnsonit, Michael Romeot ja Jason Richardsonit voi yhtä lailla jakaa, kaikki nää kattonu miljoona kertaa youtubesta ja fiilistellyt

Heh joo. Joissaki covereis mitä oon nyt jo soittanut ja ajastanut youtubee heittänyt jotai läppää lopussa "Onpas helvetin hauskaa soitella päin vittua"
Muuten en ota iha hirveetä stressiä siitä et meneekö nimenomaa nuotillee. Toki vire on hyvä olla reilassa. Se jo sattuu omaa korvaa jos sielä joku kieli vetää omiaan. Mut tää on yhtä virheiden toistoa kunnes se ei ole enää virhe. Täydellisyyttä aivan turha hakea, jopa koskaan tässä prosessissa kun matka on aina eteenpäin. Huomaa hyvin että kun pääsee tietylle "skillitasolle" niin ne helpommat biisit alkaa menee jo sillee, et pystyy jopa nauttii siitä ja moshailee samalla ilma että on rautakanki perseessä taitojen ylärajalla, tai jopa vähä niiden yli

 

[pappatech]

En tiiä, taitaa olla rahan haaskausta lähteä ostelemaan erillisiä vahvareita. Tavallaan jonkinlainen tarve ois saada tähän sohvan nurkalle joku pieni setti, jolla jamitella vaikka nyt telkkarin ja Youtuubin tahdissa, mutta Cortexista saa parissa minuutissa niin hyvää Fender-soundia, että sen puolesta ei järkeä.. Sit on toi äänikortti ja plugaritkin, joiden kanssa voi soitella liikkuvasti, tosin noiden kanssa tulee äkkiä ärsyttävää johtoveivuuta. En tiiä, jätetään hautumaan. Johdot kun sais piilotettua fiksusti, niin olohuoneen geneissä ois yhdet vapaat inputit ja tarvis vaan Cortex kantaa mukana plus säätää kajareihin profiili.

Tuossa kun oli sitä Cortexille naureskelua, niin alla tuoreimmat infot desktop UI:sta ja plugareista:

Cortex Control is in a very good state. We hope to release a public beta version in the coming months and launch well before the end of the year.

Plugin compatibility is also progressing, and we will be able to share more information about the first batch of compatible plugins soon. Archetype: Plini will be among the first plugins to be compatible with the Quad Cortex.

Henk. koht oikein muu tuossa akuutisti kiinnosta, kuin hyvä että homma etenee. Joku uusi fuzzi ja uusi delay on myös tulossa seuraavassa minor-päivityksessä. Reverse delay tai dual reverse delay ei hirveästi sano näin suorilta, mutta sittenpähän voi kokeilla.

muoks. jaa, googlasin tuon reverse delayn. Tuttu efekti, mutta on kyllä hyvin kapea kaista juttuja, joissa tuota muistaa jotenkin toimivasti kuulleen..

 

[Markqq]

Tuossa coveerasin Gojira - Silveraa. Sooloa lukuunottamatta meni ihan ok. Soolossa meinas siihe nopeampaa osuutee vähä hävii soundi ja tulla muita kieliä sotkee. Gainit on aika kovalla ja Gatet melkee pois eli mun taitoihin pirun vaikeaa vielä saada ulos "ei-mölinä-settiä". Soitin sen tuon alkuperäisen biisin päälle tahdissa ja sit ajattelin pistää sittenkin tubesta löytämäni backing trackin siihe tilalle. No, oisinha mä voinu koko helahoidin kuvaa uusiks, koska se on aina vähä eri soittaa backing trackin kanssa kuin se biisi höylää siel taustalla kitaroiden kanssa, siinä ei niihi virheisii kiinnitä nii paljoo huomiota mut en ehkä jaksa. Voi joskus vuoden päästä tehdä sit v2 coverin tästä ja huomaa et avot, homma lähteeki taas vähä paremmin

Mut tuossa backing trackissa ilma kitaroita kyl huomaa sen, että normisti coverissa noi virheet jää sinne kitaramössön taakse. Julkasen varmaa aika nopiaan ton biisin youtubeen niin ken haluaa kuulla sitten lopputulosta

 

[Stephen Elop]

Kaivoin Tonelab EX:n kaapin pohjalta ja tarkoituksena oli käyttää sitä MIDI controllerina kytkemään efektejä päälle ja pois (Flanger ja Phazer ). Voxin sivuilta latasin ja asensin vanhat USB midi ajurit ja laite tulee kyllä näkyviin MIDI laitteisiin. Mutta sieltä ei tunnu tulevan mitään viestejä DAWiin eikä edes stand alone amplitubeen. Onko windows 11 käyttikselle mitään softaa jolla pääsee monitoroimaan lähettääkö tuo kyseinen härpäke mitään kun siitä nappeja painiskelee ja poljina liikuttaa? Käsittääkseni sitä pitäisi pystyä MIDI kontrollerina käyttämään.

 

[pappatech]

Onko windows 11 käyttikselle mitään softaa jolla pääsee monitoroimaan lähettääkö tuo kyseinen härpäke mitään kun siitä nappeja painiskelee ja poljina liikuttaa?

Jaa, näkyyhän noita olevan useampiakin softia, joilla voi monitoroida / kaapata USB-liikennettä, mutta testaamatta ihan mahdoton sanoa, tekeekö noilla asiaan perehtymätön mitään. Yhtään samanlaisia softia kuin verkkoliikenteen haisteluun tarkoitettu Wireshark, niin noiden kanssa pitää tietää mitä on tekemässä, että saa mitään järkevää irti.

Valmistajalta lähtisin varmaan ite kyselemään, jos ois todellinen tarve saada toimimaan, eikä omin neuvoin lähde aukeamaan. Tai jos on jotain supporttifoorumia tmv.

 

[lmu2002]

Kaivoin Tonelab EX:n kaapin pohjalta ja tarkoituksena oli käyttää sitä MIDI controllerina kytkemään efektejä päälle ja pois (Flanger ja Phazer ). Voxin sivuilta latasin ja asensin vanhat USB midi ajurit ja laite tulee kyllä näkyviin MIDI laitteisiin. Mutta sieltä ei tunnu tulevan mitään viestejä DAWiin eikä edes stand alone amplitubeen. Onko windows 11 käyttikselle mitään softaa jolla pääsee monitoroimaan lähettääkö tuo kyseinen härpäke mitään kun siitä nappeja painiskelee ja poljina liikuttaa? Käsittääkseni sitä pitäisi pystyä MIDI kontrollerina käyttämään.

Ootko laittanut midikanavat mätsäämään voxissa ja dawissa? Kyllä tuo vox taatusti lähettää midiä mutta vastaanotto pitää asettaa kuntoon.

 

[Stephen Elop]

Ootko laittanut midikanavat mätsäämään voxissa ja dawissa? Kyllä tuo vox taatusti lähettää midiä mutta vastaanotto pitää asettaa kuntoon.

Ei muuten lähetä aina, vaan riippuu mihin tilaan ton Voxin pistää...

No sain ttestattua amplitube 5:lla että lähettää midiä. Tämä video auttoi

Toi vox voi toimia ns. stomb box moodissa, jolloin se EI lähetä midiä

No perusmoodissa sain sen nyt pistämään efektin päälle, jos efekti on sammuksissa. Mutta se taas kytke pois efektiä. Mutta pääasia nyt tässä hetkessä oli että se lähettää jotain dataa, kun namiskaa painaa. Nyt voi sitten DAWissa säätää kaikennäköistä MIDI remappingiä. Itse tota VOX tonelabia ei voi säätää. Katotaan saanko homman kesän aikana käyttökelpoiseksi, vai kutsuuko Voxia kierrätyskeskus/myyntipalsta.

 

[lmu2002]

Ei muuten lähetä aina, vaan riippuu mihin tilaan ton Voxin pistää...

No sain ttestattua amplitube 5:lla että lähettää midiä. Tämä video auttoi

Toi vox voi toimia ns. stomb box moodissa, jolloin se EI lähetä midiä

No perusmoodissa sain sen nyt pistämään efektin päälle, jos efekti on sammuksissa. Mutta se taas kytke pois efektiä. Mutta pääasia nyt tässä hetkessä oli että se lähettää jotain dataa, kun namiskaa painaa. Nyt voi sitten DAWissa säätää kaikennäköistä MIDI remappingiä. Itse tota VOX tonelabia ei voi säätää. Katotaan saanko homman kesän aikana käyttökelpoiseksi, vai kutsuuko Voxia kierrätyskeskus/myyntipalsta.

Hieno homma. Toi midi noissa mulinexeissa on kait ensisijaisesti tarkoitettu toiseen suuntaan eli ulkoa ohjataan laudan efektejä. Mikä on muuten juhlaa kun kaikki soundit napsahtaa dawista kohilleen just eikä melkein.
Mutta toivottavasti saat totteleen myös tuolla toivomallasi tavalla.

 

[Ad_Astra]

Hieno homma. Toi midi noissa mulinexeissa on kait ensisijaisesti tarkoitettu toiseen suuntaan eli ulkoa ohjataan laudan efektejä. Mikä on muuten juhlaa kun kaikki soundit napsahtaa dawista kohilleen just eikä melkein.
Mutta toivottavasti saat totteleen myös tuolla toivomallasi tavalla.

Joo, se on ihan hauskaa. Vaatii vaan säätöä alkuun, mutta vaivan arvoista. Joskus jonkun BOSSin säätelin niin että ei tarttenut kuin soittaa. DAWin käskyt vaihtoi soundit kesken kaiken, vatkasti wahia ja hoiti pitch bend -jutut ym.

Mutta tosiaan ihan hanurista välillä noita säädellä niin että ohjaa plugareita DAWissa. Itse tosiaan periaatteessa kahdella tai kolmella soundilla (rytmi, clean ja lead) nauhoittelen ihan naturellina ilman mitään. Sitten jos vaikka jotain pätkiä haluaa wahin kanssa, niin kopsaan uudeksi raidaksi ja laitan wahin mukaan ketjuun ja siihen vatkaukset. Monesti kierrätän myös samaa automaatiodataa Automaatiot fiiliksestä riippuen "nauhoitan" joko MIDI koskettimilla tai sitten suoraan hiirellä esim. wahia liikutellen. Pääsee huomattavasti helpommalla kuin että alkaa arpomaan josko kontrollerilla saisi kaiken toimimaan. Amplitube nyt on ihan perseestä MIDIn kanssa. Esim. Overloud TH-U toimii vakaasti MIDI käskyjen kanssa.

Monesti noi kitaraplugarien efektit on muutenkin vähän,.. ei niin hyviä. Mä tykkään tosiaan lisätä 3rd party plugareita perään niitä mistä tykkää ja tottunut. Ja mitä noita muliefektejä ollut niin pääsääntöisesti niitäkin käytin vain pre-efektit + vahvarimalli ja kaikki muu tuli muualta.

 

[Markqq]

Tän saman ku ois nauhottanut Reaperiin niin olis todennäköisesti enemmän tai vähemmän "persraiskauksen" kuullosta En tiiä miten tuo mikki anto noin huonon äänenlaadun, mut laitoinpaha jakoon silti. Voi olla et oli volat aiva liia korkealla ja basso tuli tielle. Tässä on kirjaimellisesti gainit tapissa ja gatet nollassa.

 

[Markqq]

Killswitch Engage - This Fire. Mietin hetke et sormet sais paljo helpommi muualta otelaudalta, mut sit tajusin että nuo kielet pitää soida vapaana, joten se ei onnistu, mut en myöskään hiffaa, et miten hitossa mä pystyn taivuttaa sormet noihin Vinkkejä?

 

[Ad_Astra]

Killswitch Engage - This Fire. Mietin hetke et sormet sais paljo helpommi muualta otelaudalta, mut sit tajusin että nuo kielet pitää soida vapaana, joten se ei onnistu, mut en myöskään hiffaa, et miten hitossa mä pystyn taivuttaa sormet noihin Vinkkejä?

Eipä näihin kikkakolmosia ole. Toistoa vaan niin sormet tottuu. Itse hyppäisin käyttämään kolmea korkeinta kieltä ja eka osuma youtubesta antoi tämän

 

[Markqq]

Eipä näihin kikkakolmosia ole. Toistoa vaan niin sormet tottuu. Itse hyppäisin käyttämään kolmea korkeinta kieltä ja eka osuma youtubesta antoi tämän

Taisin aivan tismalleen samaa aikaa hiffata myös noi korkeimmat kielet. Ihankuin sun ajatus olis telepaattisesti kulkeutunut mun aivoihi Ja toi kyl on noin helpompi vaan joutuu venyttää kyllä iha äärilleen sormet!

 

[pappatech]

Killswitch Engage - This Fire. Mietin hetke et sormet sais paljo helpommi muualta otelaudalta, mut sit tajusin että nuo kielet pitää soida vapaana, joten se ei onnistu, mut en myöskään hiffaa, et miten hitossa mä pystyn taivuttaa sormet noihin Vinkkejä?

En jaksanu alkaa ropeltaan tuota riffiä ja varmaan tosiaan kaks sataa tubettajaa on jo tehny tuosta biisistä videon, mutta soittomekaniikan puolesta:

Jos tulee otteita korkeammilta nauhoilta, jossa sulla on pikkurilli matalammilla kielillä ja lisäksi tulee venytystä, niin kannattaa mallailla sitä, että tuot rannetta riittävästi eteenpäin. Voi jeesata tohon ylettämiseen. Toisena kannattaa kattoa, ettei pikkurillin puoleinen osa kämmenestä karkais kauhean kauaks otelaudan alaosasta, niin kuin monella käy (aika monella ymmärtääkseni tyypillistä, että toi peukun ja etusormen tyvi on tiiviimmin lähellä kaulaa ja otelautaa kuin pikkurillin puoleinen osa kämmenestä). Tarvis taas näyttää, mutta en jaksa ruveta kuvaamaan. Tuo voi kanssa hankaloittaa pikkurillillä ylettämistä.

Noin muuten niin joo, reenillä alkaa sormet venymään eri otteisiin ja ei tarvii varmaan montaa minuuttia googlata, että löytyy jotain reenikuvioita, joissa tulee vähän venytystä eri sormiväleihin.

 

[Ad_Astra]

Eikä kannata orjallisesti tuijottaa tablatureja kuin piru raamattua. Käyttää hetken siihen että miettii mitä säveliä tuossa on. Sitten miettii mistä otelaudalta näitä samoja säveliä löytyy. Sitten hiukan funtsii eri tavalla soittelua. Tuo huomattavasti eloa mukaan ja vähän osaavamman kuvan kun vetelee vähän eri tavoin eikä aina seuraa sitä miten tämä on tehty ja miten tämä oikeasti pitää mennä.

Välillä siis voi vetää noin kuin tuossa tablaturessa on, välillä voi vähän unohtaa kielien soimisen. Välillä voi heittää ho/po ja pientä demppausta. Välillä kahdella kielellä, välillä kolmella. Sitten voi hypätä korkeammille kielille vai vaikka g-nuotin vetääkin oktaavia matalampaa avoimella kielellä ja samoja muita pikku kikkoja mitä tuossa aikaisemminkin sanoin. Näitä sitten kun lennosta heittelee fiilispohjalta, niin otelaudan tuntemus kasvaa.

Samaa suosittelen kaikessa soittamisessa. Vaikka joku perusriffi, eli Enter Sandman tai vastaava. Soittelee niin monella tavalla kuin vain keksii ja koittaa pitää homman kasassa.

Esim. vitossointuja eri oktaaveista, jotain avointa 8-osa e-kieltä heittääkin kaksi 16-osaa, G5 -soinnun korvaa vaikka avoimilla, trillejä mukaan, taukoja mukaan, hyppää vaikka jossain tuon

kohdan oktaavia, kahta oktaavia, terssiä, kvinttiä korkeampaa tai matalammalta. Bendiä ym.

Mielikuvitus vain rajana ja kehittää hommaa paljon.

 

[Ad_Astra]

Tästä taas vanhempi oma biisi elvytettynä. Seiskakielinen kaivettu pölyn alta rytmiejä varten. Aika simppeliä menoa mutta ennen sooloa väliosassa 3/4, 5/8, 3/4, 13/16 jne tahtilajia.

 

[pappatech]

Perkules. Oon tainnu rakastua noihin vaahteraotelautoihin. Hitokseen mukavia soittaa ja varsinkin toi American Professionalin satiiniviimeistely ja kaulaprofiili. Edwards ei ihan niin tilukaula, mutta tosi kevytsoittoinen sekin ja toi vaan soi niinku tosi kirkkaasti ja oikein joka puolelta kaulaa.

Mistä päästään siihen, että tuolla ois suht järkihintaisia Suhreja vaahteraotelaudalla myynnissä, jotka ei taida oikein tehdä kauppaansa. Vähän se vaahteraotelauta ottaa ehkä visuaalisesti silmään, mutta lähellä on, että pitäskö tommonen kuitenkin ostaa.. johan tässä pari kitaraa tuli taas myytyäkin ja palautettua se musafazerin Jammu, että tilaakin ois

 

[Laquel]

Chapman tuli aktiiviseksi. Laitoin EMG Het Setin kokeeksi kun sain hyvään hintaan. Oli kyllä mukava asentaa toi EMG setti pikaliittimillä kolvaamisen sijaan ja pikaisella testillä kuulostaa kyllä hyvältä.

 

[Markqq]

Tässä biisissä saa oikeesti kielten vaihdot, alternate ja downpicking taas haastetta kerrakseen. Plus ton soolon yhdistän muuhun räpeltämiseen. 90% speedillä tää menee aika hyvin, 100% liian nopea. Se 10% hyvin merkittävä tekijä nyt tän rallin kohdalla

 

[Markqq]

Miten mä saan tosta viidennelta nauhaväliltä tokapaksuimmasta kielestä tuon "harmonia" äänen? Siis sinnepäin joo, plekulla ja peukulla tökin menemään mut et sais sen noin kirkkaasti. Alkaa heti tuossa 0:07 kohdassa.

 

[pappatech]

Miten mä saan tosta viidennelta nauhaväliltä tokapaksuimmasta kielestä tuon "harmonia" äänen?

Kuulostaa ihan tavalliselta huiluääneltä. Ekan vastaan tulleen Youtube coverin perusteella A-kielen 5. nauhalta.

Jos huiluäänet ei oo tuttuja, niin netti tai Youtube varmaan opastaa paremmin kuin minä hätäisesti kirjoittaen.

muoks. huiluääntä ei siis soiteta nauhaväliltä vaan siitä nauhan päältä, mutta kato joku tutoriaali, niin varmaan selviää.

toinen muoks. piti ihan miettiä hetki, mitä huiluääni on lontooksi, mutta tuossa nyt joku tutoriaali ja "natural harmonics" termillä hakemalla löytyy varmaan sata lisää

 

[Markqq]

Kuulostaa ihan tavalliselta huiluääneltä. Ekan vastaan tulleen Youtube coverin perusteella A-kielen 5. nauhalta.

Jos huiluäänet ei oo tuttuja, niin netti tai Youtube varmaan opastaa paremmin kuin minä hätäisesti kirjoittaen.

muoks. huiluääntä ei siis soiteta nauhaväliltä vaan siitä nauhan päältä, mutta kato joku tutoriaali, niin varmaan selviää.

toinen muoks. piti ihan miettiä hetki, mitä huiluääni on lontooksi, mutta tuossa nyt joku tutoriaali ja "natural harmonics" termillä hakemalla löytyy varmaan sata lisää

Kiitos, pitäs enemmä katsoa noita tekniikkavideoita ainaku tulee kysymysmerkkei miten mikäkin juttu soitetaan. Meni ehkä 30min max ku hiffasin ton täysin ja alko menee aivan kuten biisissä

 

[Kakapo]

Ne varmaan osaa sanoa siellä musaopistolla jotain kanssa asiaan, mutta 11 vuotta näkyy olevan viimeisiä vuosia, kun suositellaan pienempikokoista kitaraa. Tyyliin karkeasti 12 ikävuodesta eteenpäin lapsi alkaa olemaan sen verran iso, että voi jo soitella täysikokoisella kitaralla ja jos rahaa ei ole liikaa, niin varmaan se sitten täysikokoinen kannattais suoraan olla.

Nylon vai teräskielinen riippuu ihan siitä, millaista musaa on tarkoitus soittaa. Ne on loppuviimein varsin erilaisia instrumentteja ja tarkoitettu erilaiseen musaan. Jos ajatus on soitella klassista kitaramusiikkia tai vaikka nyt jotain lattarimusaa, flamengoa jne., niin nylonkielinen. Varsinkin klassista varten opetellaan sit aika erilainen tekniikka ja soittoasentokin. Jos modernia länkkärimusaa, niin teräskielinen.

Komppaan edellistä käytetyistä, eli muusikoiden netin torilta löytyy runsaasti käytettyjä ml. Jammut.

Ja kokeneempikin sähkökitaran soittaja saa uutta tatsia nylonkielisistä kitaroista.

Itselleni suurin loikka hetkeen tapahtui 1/2 kokoisella nylon-akkarilla. Tekniikka on täysin erilainen, mutta siitä saa inspiraatiota myös sähkikseen.

Muuten samaa mieltä kuin Pappatech. Nylonkieliset ovat sormille vähemmän kivuliaita (jos sormenpäät eivät ole kovettuneet aiemman kitaransoiton myötä).

 

[Kakapo]

Eikä kannata orjallisesti tuijottaa tablatureja kuin piru raamattua. Käyttää hetken siihen että miettii mitä säveliä tuossa on. Sitten miettii mistä otelaudalta näitä samoja säveliä löytyy. Sitten hiukan funtsii eri tavalla soittelua. Tuo huomattavasti eloa mukaan ja vähän osaavamman kuvan kun vetelee vähän eri tavoin eikä aina seuraa sitä miten tämä on tehty ja miten tämä oikeasti pitää mennä.

Välillä siis voi vetää noin kuin tuossa tablaturessa on, välillä voi vähän unohtaa kielien soimisen. Välillä voi heittää ho/po ja pientä demppausta. Välillä kahdella kielellä, välillä kolmella. Sitten voi hypätä korkeammille kielille vai vaikka g-nuotin vetääkin oktaavia matalampaa avoimella kielellä ja samoja muita pikku kikkoja mitä tuossa aikaisemminkin sanoin. Näitä sitten kun lennosta heittelee fiilispohjalta, niin otelaudan tuntemus kasvaa.

Samaa suosittelen kaikessa soittamisessa. Vaikka joku perusriffi, eli Enter Sandman tai vastaava. Soittelee niin monella tavalla kuin vain keksii ja koittaa pitää homman kasassa.



Esim. vitossointuja eri oktaaveista, jotain avointa 8-osa e-kieltä heittääkin kaksi 16-osaa, G5 -soinnun korvaa vaikka avoimilla, trillejä mukaan, taukoja mukaan, hyppää vaikka jossain tuon

kohdan oktaavia, kahta oktaavia, terssiä, kvinttiä korkeampaa tai matalammalta. Bendiä ym.

Mielikuvitus vain rajana ja kehittää hommaa paljon.

Puhuit asiaa, ja oikeastaan tuo kaikki variointi on ainut syy minulle tarttua kitaraan. Se tunne, kun improvisaatio tavoittaa hetkittäin Tenkulan tai Knopflerin (huom. hetkittäin). Sitä tunnetta on vaikea kuvailla. Lonkalta ja tunteella. Tietysti samaa rakennetta ja melodisia elementtejä kunnioittaen.

En oikeastaan osaa sanoa minkä tasoinen kitaristi olen. En välttämättä hyvä, mutta luova. Se on tavallaan myös täysin oman kontrollin ulkopuolella. En vain kykene toistamaan 1:1 mitä toinen on soittanut. Sellainen tuntuu samalta kuin liidun kirskuminen liitutaulua vasten. On samaan aikaan sekä siunaus että kirous.

 

[Rokkijani]

@Kakapo kommenttiin voin hyvin samaistua. Minä en siis oikeastaan ollenkaan soita muiden biisejä. En jotenkin pääse niissä sopivaan tunnetilaan ja alan miettimään, että miksi en jotain omaa vain soittaisi. Ehdottomasti muiden biisien opettelu kehittäisi. Kuuntelen tietysti musiikkia ja ainahan jotain alitajuntaan jää vaikuttamaan, mutta äkkiseltään ehkä Paranoid ainut cover, jonka voisin suoraan vetää.

Syntikka vienyt, mutta oli tuossa Bias fx saanut isompaa päivitystä niin aika kiva ollut soitella nyt remasteroiduilla seteillä siinä.

 

[pappatech]

Ja kokeneempikin sähkökitaran soittaja saa uutta tatsia nylonkielisistä kitaroista.

Itselleni suurin loikka hetkeen tapahtui 1/2 kokoisella nylon-akkarilla. Tekniikka on täysin erilainen, mutta siitä saa inspiraatiota myös sähkikseen.

En oikein hahmota, mitä tatsia..? Mulla on ollu itelläkin nailonkielinen, joskaan en oo enää useampaan vuoteen soittanut ja annoin kyseisen kitaran lopulta veks kaverin lapselle, mutta ei siitä ole minusta yhtään mitään hyötyä niihin juttuihin, mitä mää sähkiksellä soitan ja reenaan. Se on ihan eri soitin ja toimii sit taas ihan omissa jutuissaan.

Jos sen soundista pitää tai tarvii nailonkielisen soundia johonkin, niin sitten ehdottomasti soittamaan nailonkielisellä, mutta siis jos haluaa kehittyä sähkökitaransoittajana, niin silloin käyttää minusta aikansa järkevämmin, kun pysyy vaan sen sähkökitaran parissa.

Inspiraatiota kyllä saa. Munkin on pitänyt useampaan kertaan opetella flamengo-komppausta tai jotain noita flamengo-tekniikoita, mutta aina se on jäänyt. Jos jostain ilmestyis nailonkielinen, niin tuollaiseen saattas saada aikaansa käytetyksi.

 

[pappatech]

Täydennetään edellistä, kun ei jaksa editoida viittä kertaa. En oo koskaan pitänyt käsissäni näitä moderneja, mikitettyjä nailonkielisiä, joita livenä näkee. Godin ainakin tekee moisia. Niissä voi olla vähän modernimpi kaula ja soitettavuus, mutta ei tolla mun vanhalla Landolalla voinu soittaa hirveästi muuta kuin sointuja tai jotain näppäilyhommia. Ei sillä esim. bendailtu tai käytetty kaulan leveyden vuoksi peukkuotteita niin kuin normiakkarilla. Vibratkin toimii aika eri tavalla.

Tuota meinasin sillä, että noi nailonkieliset on aika eri soittimia ja jos niillä haluais soittaa sähkökitaralle tai perusakkarille tehtyä musaa, niin tekee vaan elämästään vaikeaa

 

[Kakapo]

Täydennetään edellistä, kun ei jaksa editoida viittä kertaa. En oo koskaan pitänyt käsissäni näitä moderneja, mikitettyjä nailonkielisiä, joita livenä näkee. Godin ainakin tekee moisia. Niissä voi olla vähän modernimpi kaula ja soitettavuus, mutta ei tolla mun vanhalla Landolalla voinu soittaa hirveästi muuta kuin sointuja tai jotain näppäilyhommia. Ei sillä esim. bendailtu tai käytetty kaulan leveyden vuoksi peukkuotteita niin kuin normiakkarilla. Vibratkin toimii aika eri tavalla.

Tuota meinasin sillä, että noi nailonkieliset on aika eri soittimia ja jos niillä haluais soittaa sähkökitaralle tai perusakkarille tehtyä musaa, niin tekee vaan elämästään vaikeaa

Kyllä, tästä samaa mieltä. Kuten mainitsin, tuo himassa oleva nailonkielinen on 1/2 kokoa, eli kaula ei hirveästi eroa kapeasta sähkiskaulasta.

 

[pappatech]

Kyllä, tästä samaa mieltä. Kuten mainitsin, tuo himassa oleva nailonkielinen on 1/2 kokoa, eli kaula ei hirveästi eroa kapeasta sähkiskaulasta.

Ok, mää tulkitsin, että tuo olis ollu jotain lapsuusajan soitteluita

Oman (perus) akkarini kaivoin pari päivää sitten pitkästä aikaa laukusta ja soittelin takapihalla auringossa. Oli ihan piristävää ja yllätti taas, miten hyvä toi semihalpis Jammu on, vaikka oli taas maannu laukussa kuukausitolkulla. Öljysin kyllä otelaudan ja laitoin tuoreet kielet, kun tuo viimeksi oli aktiivisemmassa soitossa, mutta ei tosiaan tarvinnu kuin pikkaisen virittää ja oli paljon mukavampi soittaa, mitä oikeastaan muistinkaan.

 

[blackpink]

Huiluäänien hauskuus alkaa "keinotekoisista" huiluäänistä (artificial harmonics). Eli jos vapaalta kieleltä saa huiluäänen esim. 12. nauhalta, niin jos vasemmalla kädellä painetaan ensimmäisestä nauhanvälistä, niin huiluääni vastaavasti "siirtyy" 13. nauhalle.

 

[pappatech]

Ja hevikontekstissa voi kokeilla sillä liidisäröllään vaikka bendata jonkun nuotin, täpätä kieltä kevyesti 12 nauhaa korkeammalta ja ihmetellä kuinka bendi soikin sen jälkeen oktaavin korkeammalta.

Ja tuossakin yks semmonen kokonaisuus, mihin saa halutessaan käytettyä aikaa, kun rupeaa tutkimaan, mitä kaikkea löytyy mistäkin päin kaulaa ja minkälaisia ääniä saa aikaan.

 

[Markqq]

Ehkä performanssin osalta yks parhaimmista covereista so far

 

[Markqq]

Täytys osaa hillitä tuota Gainin käyttöä. Pari coverii tuossa taas tein ja mietin ku menee helposti mössömmäks. Sitku vielä kuinka tuota AIO:ta säätää että se ottaa ääntä vastaan, semmonen kultainen keskitie vaikea löytää. Sit yrittää jälkikäteen säätää jo nauhotettua mut ei sitä sillee saa paremmaks.

Huomannut tappingin kanssa että Noise Gate mielellään pienellä ni kielist saa jotai ääntäki (vähänku sooloissakin) mut Gainit saa olla normii alempana et on helpompi päästä eroon siitä ylimääräisestä mölinästä vaikka se lähtökohta onkin muiden kielten mute. Vaikeaa kuitenkin saada täysin cleania tuosta!

Gojirallaha näitä täppäilyjä riittää:




Huomannut Gojiralla on tosi hyvää treeniä ensinnäkin siinä että pysyy rytmissä ja temmossa, paljon tappingia. Sitku vielä tykkään tästä musasta nii mikäs tässä soitellessa!





Eihän näissä nyt teknisesti hirveästi haastetta ole Miten onkaan saatu "yksinkertasist" riffeist nii siistei.

Ja tähä viel lopuksi. Viikonloppuna hyvin nukuttuna tulee parhaat treenit. Se että nukkuu 10h putkeen ja heti aamusta treenaa 2h kitaraa on vain helvetin tehokasta. Perus työarjessa ku illalla klo 20 rupee happaa tätä niin usein ei vaa enää jaksa. Se on jännä miten paljo tää vehkeen treenaaminen vaatii resursseja ihmiskeholta.

 

[Laquel]

@Markqq kannattaa myös kokeilla kitaran volumes rullailla vähä alemmas, vähentää myös gainia ja ehkä selkeyttää rytmisoundia

 

[Markqq]

Tattered Bannereita ja sillee.

 

[Ad_Astra]

@Markqq Mössö gain on mössö gain. Heitä joku overdrive siihen ketjun eteen niin että soundi menee tiukemmaksi.

Noisegaten tehtävä ei ole siivota virheitä soittaessa vaan hetkissä jossa et soita, estää surinat ja hurinat. Tämä taas liittyy siihen kun volat kovalla ison vahvarin kanssa niin pitää metelin hallinnassa.

Mitä esim johonkin täppingiin tulee, niin kuviot pitäisi luonnistua ja kuulua ihan hyvin ilman että kitara on edes missään kiinni. Mikäli näin ei kuulu, on tekniikassa parantamista. Suosittelen muutenkin
välillä soittelemaan ilman vahvistusta. Siinä keskittyy ihan erilailla eri asioihin kuin jos on säröt täysillä ja soittaa niin kovaa että seinät heiluu.

 

[pappatech]

Niin, en tiedä tarttisko sitä loppuviimein kuin jonkun riittävän korkea gainisen vahvarin, josta saa jo ihan hyvän särön useimpaan tarpeeseen. Kaiulla ja delaylla saa ilmaa liidijuttuihin.

Arvelen, että gainia käytetään helposti väärin ja liikaa, vähän niinku sitomaan nuotteja toisiinsa, kun tekniikka ei riitä soittamaan jotain teknisempää kamaa ja sit tarvii olla noise gatet edessä, ettei kitara sihise ja kihise, kun pikkaisenkin hipaisee johonkin. Ratkaisu tuossa ois keskittyä siihen soittotekniikkaan.

Tuosta reenaamisesta, niin viisaammatkin on sanoneet, että 10-15min päivässä on tehokkaampaa kuin tunti kaks kerran viikkoon. Mullon metronomisovellus luurissa, nappaan vaan kitaran pelkiltään sohvalle ja saatan usein ottaa jonkun pikkusession kesken työpäivänkin, ruokiksella tai kahvitauolla. Pidemmät sessiot tai jos tarvii veivata DAWin kanssa jotain otan minäkin viikonloppuna. Näytön tuijottamiseen ei jaksa enää työpäivän päätteeksi keskittyä itekään.

 

[Laquel]

riittävän korkea gainisen vahvarin, josta saa jo ihan hyvän särön useimpaan tarpeeseen.

Itse tykkään tehdä kovemman gaining soundit boostamalla tube screamerilla ja laittamalla vahvarin gainia alemmalle. Saa tiukemman soundin yleensä niin.

 

[pappatech]

Itse tykkään tehdä kovemman gaining soundit boostamalla tube screamerilla ja laittamalla vahvarin gainia alemmalle. Saa tiukemman soundin yleensä niin.

Varmaan ihan sen mukaan, mikä itelle toimii ja millaisia vermeitä on käytössä, kunhan ei oo vitusti gainia vahvarissa ja vitusti gainia säröpedaalista päälle, mihin tuossa edellä viittasin. Helpompi ehkä myös säätää, mitä vähemmän on kaikenlaista härveliä signaaliketjussa. Nimim. downshiftannu omia virityksiäni.

Mullon tubescreameria noissa kummallekin teleille tehdyissä vähän kesymmissa rokkisäröissä (Fenderin deluxe -mallinnuksen kanssa) ja tykkään kyllä. Metallisäröistä toimivimmat kaks taitaa olla tällä hetkellä toinen joku suora Fortin-mallinnus ja toinen Petruccin nupista otettu mallinnus. Tarvis vielä rakennella uusiksi hyvä, vähän korkeamman gainin metalliliidisoundi. Itelläkin ollu vähän ongelmana se, että noi omat vanhat soundaa nauhalta vähän miltä soundaa plus vaikea hallita.

Martin Milleriltä löytyi Cortexin pilvestä joku varsin mainio ja simppeli liidipresetti, jolla oon reenaillu noilla teleillä aika paljon. Tuo vois olla aika hyvä aihio muillakin kitaroilla ja aika monenlaiseen menoon. Customi kun tulee sepältä takas, niin täytyypi testailla.

 

[pappatech]

Meinasin ruveta referoimaan, mutta ei jaksa ja kiinnostuneet kun kattoo tuon, niin en pääse puhumaan muistikuvieni perusteella omiani: Pete Thornin video, kuinka säädetään Tubescreameria. Tuo siis tuli joskus vastaan.

Vähän asiasta viidenteen, niin oon tosiaan soitellu melkein yksinomaan noita telejä, kun customikin on modattavana, mutta tuli jotenkin aika puskista, että vaahteraotelautako se nyt onkin, jossa on itelle mukavin tatsi. Tai että se onkin tommonen vähän pyöreämpi radius, kun on mukavin venytellä, eikä mikään flätin radiuksen kaahauskaula.

Mulla on aika pitkään ollu ongelmia saada esim. bendattuja vibratoja pysymään hyvin kontrollissa, niin tolla Edwardsilla menee jotenkin tosi paljon luonnollisemmin. Ja tuossa on tosiaan aika paksu C-mallin kaula ja vintage 7,25" radius, mikä on jotenkin ihan toiselta planeetalta, minkä oon luullu itelleni sopivan Mutta näin kai sitä oppii.

 

[mige79]

Ja tuossa on tosiaan aika paksu C-mallin kaula ja vintage 7,25" radius, mikä on jotenkin ihan toiselta planeetalta, minkä oon luullu itelleni sopivan Mutta näin kai sitä oppii.

Outo juttu tuo miksi porukka lähes poikkeuksetta luulee, että ohuempi kaula = helpompi soittaa tai jotenkin parempi eikä ollenkaan mietitä sitä kaulan mallia käykö se käteen.
Itellä mukavimpia ellei mukavin kitara soittaa on Crookin strato jossa on aivan helvetin paksu V-mallinen kaula. Se vaan istuu omaan käteen aikalailla täydellisesti. Radius taitaa olla 9,5 tai jopa 7,25" en nyt tähän hätään jaksa muistaa.
Lisäksi paksu kaulahan yleensä, jo ihan järkiperäisestikin ajatellen, soi paremmin kuin ohuet.

 

[Ad_Astra]

Itse en välitä siitä minkä muotoinen kaula tai mikä on otelaudan radius. En edes tiedä omien kitaroiden radiusta. Mulle myös ihan sama onko kaulaliitos kulmikas tai pyöristetty. Samaa paskaa se soitto on, oli mikä vain kourassa. Mutta kai niistä saa ongelman aikaan jos näin haluaa tai sitten perustella uusien kamojen ostoa.

Suurin turn-off on tahmaiseksi lakattu kaula, mutta siihenkin auttaa hiomapaperi, mikäli kitara on muutoin sopiva.

Liian paljon katsotaan speksejä ja numeroita IMO. Ja muiden mielipiteitä. Ei luoteta omaan itseensä ja omaan tuntumaan/korviin. Se että pitää jotain tubescreamerin käytön opastusvideoita katsoa ilman että luotetaan omiin korviin on huolestuttavaa. Löytyykö kitaran volumepotikan käytöstäkin joku 30min opastusvideo?

 

[pappatech]

Outo juttu tuo miksi porukka lähes poikkeuksetta luulee, että ohuempi kaula = helpompi soittaa tai jotenkin parempi eikä ollenkaan mietitä sitä kaulan mallia käykö se käteen.
Itellä mukavimpia ellei mukavin kitara soittaa on Crookin strato jossa on aivan helvetin paksu V-mallinen kaula. Se vaan istuu omaan käteen aikalailla täydellisesti. Radius taitaa olla 9,5 tai jopa 7,25" en nyt tähän hätään jaksa muistaa.
Lisäksi paksu kaulahan yleensä, jo ihan järkiperäisestikin ajatellen, soi paremmin kuin ohuet.

Tjaa, tuohon liittyy ainakin omalla kohdalla monta juttua. Opettelin aikanaan soittamaan Jacksonin ja Ibanezin tilukauloilla ja niistä tuli varmaan jonkinlainen standardi. Nykyisellään jos uusia kitaroita ostaa, niin tapahtuu isoksi osaksi etäkaupalla, jolloin testaamismahdollisuudet on rajalliset. Vaahteraotelaudat kävi aikanaan silmään niin hemmetisti, ettei niitä voinu kuvitellakaan, mutta nykyään kun sekä visuaalinen maku että musamaku on elänyt, niin satuin tilaamaan huvikseni tuon telen ja tosiaan tykästyin siihen aika puskista.

Kyllä minä metallihommiin edelleen ottaisin ohkaisemman kaulan ja flätimmän radiuksen. On ne ihan selkeästi erilaisia soittaa ja on tossa Fenderin American Professionalin Deep C -profiilissa ja 9,5" radiuksessakin eroa tohon Edwardsin vintage-kaulaan siinä mielessä, että se on tuntumaltaan ns. helpompi. Jos ei soittele tiluja, niin ei juuri mitään väliä. Jos soittelee, niin minusta huomaa kyllä eron. muoksista. huomaa sointukomppauksessakin ja aika selkeästikin, jos on paksumpi ja pyöreämpi C-kaula ja joku flätti 17" radiuksen tilukaula, niin kuin vaikka tuossa nykyään täälläkin telineessä seisovassa JEMissä.

Soundihommista: jos saa omin päinensä kaiken kuulostamaan niin hyvältä, mitä Pete Thorn, niin sit ei kyllä tarvii kattoa muiden vinkkejä.

 

[Ad_Astra]

Mulle se nyt on ihan sama pitääkö kukaan muu omista valinnoistani vaiko ei. Silloin on oma soundi kohdallaan kun se inspiroi soittamaan ja keskittymään siihen soittamiseen.

Opetusvideoille on toki paikkansa, mutta niinkin simppeliä kuin monilla vahvistimilla on se perussoundin luominen kun perussäätöjä ei kovinkaan paljoa ole, lähtisin vain rohkeasti itse tekemään. Soitellessa vain pyörittelee namiskoja ja kun on hyvä, se on hyvä. Tietty jos katselee videoita oikeilla vehkeillä, niin niitä ei nyt suoraan pysty soveltamaan välttämättä mallintaviin, saatiko profiloiviin. Näissä on muuttujia sitten niin paljon että pitää väkisinkin soveltaa. Muutenhan kaikki mallintavat kuulostaisi identtisiltä keskenään. Kuitenkin siellä on se tietty härpäke mitä on mallinnettu/profiloitu ja voipi olla isostikin erilainen. Esim. vaikka Boss SD-1 aitona voi olla paljonkin erilainen kuin plugariversiot.

 

[Disfear]

Itse en välitä siitä minkä muotoinen kaula tai mikä on otelaudan radius. En edes tiedä omien kitaroiden radiusta. Mulle myös ihan sama onko kaulaliitos kulmikas tai pyöristetty. Samaa paskaa se soitto on, oli mikä vain kourassa. Mutta kai niistä saa ongelman aikaan jos näin haluaa tai sitten perustella uusien kamojen ostoa.

Suurin turn-off on tahmaiseksi lakattu kaula, mutta siihenkin auttaa hiomapaperi, mikäli kitara on muutoin sopiva.

Liian paljon katsotaan speksejä ja numeroita IMO. Ja muiden mielipiteitä. Ei luoteta omaan itseensä ja omaan tuntumaan/korviin. Se että pitää jotain tubescreamerin käytön opastusvideoita katsoa ilman että luotetaan omiin korviin on huolestuttavaa. Löytyykö kitaran volumepotikan käytöstäkin joku 30min opastusvideo?

Itsekään en juuri ikinä ole tiennyt omien kaulojeni radiusta tai muita mittoja. Poikkeuksena Ibanezin Wizard-kaula, mutta sekin johtuu lähinnä siitä, että Ibanez on markkinoinut sen niin hyvin. Muuten speksit selatessa yleensä jää mieleen otelaudan materiaali, nauhojen määrä ja kaulan liitostyyppi. Näistä varsinkaan kahdella viimeisimmällä en ole huomannut juuri vaikutusta. Toki jos joku profiili on se paras juuri itselle, niin totta kai se kauppaan mennessä hyödyttää, kun tietää sen.

Tuohon "samaa paskaa soitto on.. " sanoisin kuitenkin, että huolimatta omasta kyvyttömyydestäni erotella mallien radiuksia, eri mallien tuntuma soittaessa on joka tapauksessa merkityksellistä. Eli vaikken spekseistä ulkomuistista niin ymmärtäisi, haluan tietenkin että kitara tuntuu hyvältä käteen oli kyseessä sitten placeboa tai ei. Joskus se on jopa johtanut uuden kaman hankkimiseen, kun ei loppujen lopuksi ikinä ollut jonkun kitaran tuntumaan tyytyväinen, jolloin sen on myynyt pois ja vaihtanut sopivampaan.

Muiden mielipiteistä olen siinä mielessä täysin samaa mieltä, että niihin on helppo fiksautua ilman omaa kokemusta. Kuten aiemmin on puhuttu, niin kitarapiireissä on ohimeneviä ns. yleisesti tunnistettuja trendejä, joita ilman vaan ei ikinä voi kitara olla hyvä. Jonain vuonna se tarkoittaa tietyn merkkistä kiinteää tallaa, jonain vuonna sokeaa uskomusta yhden materiaalin ylivoimaisuuteen, jne.

Innostunut kamakeskustelu netissä on kaikesta huolimatta kivaa. Ja onneksi omalla kohdallani se lähes poikkeuksetta pysyy keskusteluna eikä johda tuhlailuun palkkapäivänä.

 

[pappatech]

Minusta se ei ole yhdestäkään trendistä tai edes kenenkään mielipiteestä kiinni, että jos kitarassa on pyöreämpi otelauta, niin silloin siinä kiinni olevat nauhat pistää bendatessa enemmän vastaan. Se on ihan puhdasta fysiikkaa, kuten se, että mensuuri vaikuttaa siihen, miten kitara ja kielten jännite käyttäytyy vireen pudotessa tai ihan standardivireessäkin tai miten helposti (tai vaikeasti) kitaran kaulalla ylettää mihinkin.

Eikä ole todellakaan yksin minun mielipiteeni, että osa kokee tuon pyöreämpää radiusta vasten bendailun ja vibratot mukavammaksi soittaa.

 

[Laquel]

Sinänsä on ihan hyvä että ihan perusasioista kuten vahvistimen säädöistä tai kitaran volumepotikan käytöstä on videoita koska itse ei aina intuitiivisesti tajua kaikkea kokeilla ja voi päästä aika paljon nopeammin haluttuun lopputulokseen kuin kokeilemisen kautta.

Esim tuo kitaran volumesäätö vaikuttaa volumeen aika eri tavalla kuin vahvistimen master volume saatikka pre-amp volume. Toki ne säädöt pitää tehdä omaa korvaa käyttäen eikä katsoa jostain videosta potikoiden asentoja mutta niistä saa hyviä ideoita mitä kaikkea voisi kokeilla.