Kitaran soittaminen

Mikä tän Parasiten alkuperäinen esittäjä on? Minä soittaisin näiden ääninäytteiden perusteella ylöspäin nuo yksittäiset toistuvat äänet, mutta pidätän oikeuden muutoksiin, kun kuulen alkuperäisen ja miltä se soundaa :D

Aika samaa fiilistä, mitä Extremen vanhoissa riffeissä. Tai samanlaista tatsia kuulostais huutavan. Pitäs olla groovea, mutta soiton pitäs silti pysyä tiukkana ja noiden yksittäisten äänien napsahtaa kohdalleen.
 
Kiss ei oo oikein koskaan säväyttäny. Kaveri / nuoruusvuosien bändikaveri Kissiä soitteli, mutta ei tarttunu koskaan meikäläiseen mitä nyt jotain Domino-coveria taidettiin joskus soittaa.

Suurimmat radiohitit toki tuttuja, mutta muuten aika nollakuuntelulla niiden levyt. Mut toi on tosiaan rytmisesti ihan mielenkiintoinen toi riffi nyt orkkiksenkin kuultua.
 
Kissin Alive! kannattanee kuunnella, jos 70-luvun suoraviivainen (hard) rock kiinnostelee noin yleisesti. Varhaisteininä tuota tuli kasetilta soitettua paljonkin, mutta jäi sitten sivuun pariksi vuosikymmeneksi. Kävin sitten tribuuttibändin keikalla vähän sattumalta ja nostalgiamielessä, yllätyin positiivisesti että hei! Tässähän on pohjimmiltaan ollut kyseessä ihan oikeasti rokkaava bändi, kunhan vain unohtaa sen kaiken muun ulkomusiikillisen hapatuksen ;)
 
Kissin Alive! kannattanee kuunnella, jos 70-luvun suoraviivainen (hard) rock kiinnostelee noin yleisesti. Varhaisteininä tuota tuli kasetilta soitettua paljonkin, mutta jäi sitten sivuun pariksi vuosikymmeneksi. Kävin sitten tribuuttibändin keikalla vähän sattumalta ja nostalgiamielessä, yllätyin positiivisesti että hei! Tässähän on pohjimmiltaan ollut kyseessä ihan oikeasti rokkaava bändi, kunhan vain unohtaa sen kaiken muun ulkomusiikillisen hapatuksen ;)
"You wanted the best, you got KISS!" :D

Joo, ei mua enää nykyään tuo naamojen maalailu yms. meininki haittaa niin kuin nuorempana. Tuo levy se varmaan oli, mikä nuorena pyörikin. CD:nä kirjastosta todennäköisesti. Voishan tuota sopivassa kohtaa kokeilla uusiksi.

70-luvun rokki periaatteessa kiinnostelis, siellähän on pirusti hyviä bändejä ja kiinnostavia levyjä, mutta kun oon vammainen enkä voi oikein sietää sen aikakauden levyjen soundeja.. miksi meinaa olla sit vaikeeta kuunnella suunnilleen yhtä biisiä kauempaa..

Kasari ja ysäri on sit meikäläisen aikakausia.
 
"You wanted the best, you got KISS!" :D

Joo, ei mua enää nykyään tuo naamojen maalailu yms. meininki haittaa niin kuin nuorempana. Tuo levy se varmaan oli, mikä nuorena pyörikin. CD:nä kirjastosta todennäköisesti. Voishan tuota sopivassa kohtaa kokeilla uusiksi.

70-luvun rokki periaatteessa kiinnostelis, siellähän on pirusti hyviä bändejä ja kiinnostavia levyjä, mutta kun oon vammainen enkä voi oikein sietää sen aikakauden levyjen soundeja.. miksi meinaa olla sit vaikeeta kuunnella suunnilleen yhtä biisiä kauempaa..

Kasari ja ysäri on sit meikäläisen aikakausia.
Eikö uppoa edes joku Black Sabbathin ja Led Zeppelinin self-titledit? Noi molemmat kuuluu omiin kaikkien aikojen kovimpiin levyihin, ja ihan soundeineen päivineen.
 
1970 luvun musiikki. Se oli sitä kun tehtiin musiikkia.

Nykypäivänä väännetään sitä omaa "mestariteosta" vuositolkulla ja hinkataan niin pitkään että kaikki on viimeisen päälle. Pääasia että on upea tuotanto mutta sisältö täyttä paskaa.

Näemmekö ikinä samaa mitä KISS ja Alice Cooper Band tekivät tuolloin? Kissiltä Dressed To Kill, Destroyer, Rock And Roll Over sekä Love Gun tulivat vuosien 1975 ja 1977 sisällä.
Alicelta taas Love It To Death, Killer, School's Out, Billion Dollar Babies ja Muscle of Love vuosien 1971 ja 1973 välillä.

Kaikki enemmän tai vähemmän viina/koksupäissään :D Eikä noihin yhdeksään levyyn kyllä montaa tusinabiisiä mahdu.
 
Rock(kitara)musiikin osalta emme. Pitäisi kuunnella uudempia genrejä, jotta kokisi samanlaisia hulluja luovuuden vuosia. Rokki taisi tosiaankin kuolla Nirvanaan, nykyään vain hinkataan yhä pienempiä nicheitä tyhjiksi.
 
Eikö uppoa edes joku Black Sabbathin ja Led Zeppelinin self-titledit? Noi molemmat kuuluu omiin kaikkien aikojen kovimpiin levyihin, ja ihan soundeineen päivineen.
Zeppelinit oon toki kuullut kaikki nuo klassikkolevyt, Sabbathista en oo edes varma.. mut siis ei noi oo kyllä koskaan ollu itelle mikään kova juttu. Alice Cooperilla on muutama tosi hieno vanhempi biisi, mutta siltäkään en muista kokonaisia levyjä. 70-luvun progea tyyliin Camelia, Yesiä, Kansasia, Rushia ja mitä noita nyt onkaan oon kuunnellu vähän suuremmassa määrin progepöhinöissäni, mutta siis ei noikaan oo koskaan pudonnut itelle samalla tavalla mitä esim. kasarimusa (tai progen tapauksessa pykälän modernimpi proge).

Katotaan. Monta juttua lähtenyt toimimaan vanhemmiten, mille aika ei oo vaan ollu aikaisemmin kypsä. Ehkä toi 70-luvun rokkikin ottaa ja löytyy vielä :D
 
Hyvää vääntöä soundin säätämisestä edellä. Kyllähän sillä on helkutin paljon merkitystä, että onko särö sopivissa rajoissa. Jos riffissä liikaa säröä ja älämölöä, niin heitä siihen päälle soolokitara? Mölyä mölyn päälle siis.

On yksi asia luoda soittosoundi kotiin kuin luoda tasapainoinen soundi riffiin/komppiin ja sooloon.

Osaan kyllä värkätä massiivisen kitaravallin liveen, mutta vinkit tasapainoiseen äänimaailmaan kelpaa hyvin. Ja pienenä itsekehuna, Bias FX 2:n oon saanut soimaan aika hemmetin hienosti.

Mites ihmiset, mietin kitarahankintaa. Ibanez Talman. Onko kokemuksia tai näkemyksiä?
 
1970 luvun musiikki. Se oli sitä kun tehtiin musiikkia.

Nykypäivänä väännetään sitä omaa "mestariteosta" vuositolkulla ja hinkataan niin pitkään että kaikki on viimeisen päälle. Pääasia että on upea tuotanto mutta sisältö täyttä paskaa.

Näemmekö ikinä samaa mitä KISS ja Alice Cooper Band tekivät tuolloin? Kissiltä Dressed To Kill, Destroyer, Rock And Roll Over sekä Love Gun tulivat vuosien 1975 ja 1977 sisällä.
Alicelta taas Love It To Death, Killer, School's Out, Billion Dollar Babies ja Muscle of Love vuosien 1971 ja 1973 välillä.

Kaikki enemmän tai vähemmän viina/koksupäissään :D Eikä noihin yhdeksään levyyn kyllä montaa tusinabiisiä mahdu.
Tuosta matskusta mikään ei liikauta.

Raskas musiikki on nykyään monipuolista ja taitavaa kuin fan. Ennen tapasin ajatella, että kaikki hyvä musiikki tehtiin 90-luvulla. Kakan marjat.

Musiikki kehittyy. Vanhaa on hyvä arvostaa, se on sivistystä.

Otetaan nyt vaikka Ne Obliviscariksen Exul, Insomniumin 1696 ja Mglan Age of Excuse. Wanhat mestarit kuulostavat wanhalta.

Nykyskenessä eniten ahdistaa se, että ihmiset raahautuu massoittain rokin dinosaurusten stadionkeikoille. Nykyhetken osaajat menevät meiningillä "artisti maksaa". Pieni avautuminen, eikä henkilökohtaisesti suunnattu. Skene on liiaksi "soittakaa Paranoid".
 
Eiköhän se ollut niin että selvinpäin tekivät musaa mutta suosion ja päihteiden myötä tahti hidastui ja musa huononi.
Ne päihteet on kaikkia vieneet huonommaksi, siis muitakin kuin mainitsemiasi, tai muita jopa paljon enemmän.

Pääpointti ei nyt varsinaisesti ollut päihteiden käytössä vaan musiikin tekemisessä ja julkaisutahdissa. Mitä siitäkin olisi tullut jos
bändit olisivat vatvoneet kuukausitolkulla että soundaako nyt tuo kitarapätkä paremmalta kun käytössä on kitara jossa tsekkiläistä
vaahteraa 7.25" radiuksella vai olisiko kuitenkin albanialainen vaahtera 7.254" radiuksella.
 
Tuosta matskusta mikään ei liikauta.

Raskas musiikki on nykyään monipuolista ja taitavaa kuin fan. Ennen tapasin ajatella, että kaikki hyvä musiikki tehtiin 90-luvulla. Kakan marjat.

Musiikki kehittyy. Vanhaa on hyvä arvostaa, se on sivistystä.

Otetaan nyt vaikka Ne Obliviscariksen Exul, Insomniumin 1696 ja Mglan Age of Excuse. Wanhat mestarit kuulostavat wanhalta.

Nykyskenessä eniten ahdistaa se, että ihmiset raahautuu massoittain rokin dinosaurusten stadionkeikoille. Nykyhetken osaajat menevät meiningillä "artisti maksaa". Pieni avautuminen, eikä henkilökohtaisesti suunnattu. Skene on liiaksi "soittakaa Paranoid".

Monipuolista ja taitavaa on joo. Mutta siihen se jääkin. Mennään se monipuolisuus ja taitavuus edellä.

Jottei nyt karkaa ketjun aiheesta niin täysin vaan mennään siihen kitaran soittamiseen niin vaikka se NAMMin pari vuotta sitten ollut pätkä, jossa (todella taitava) Tim Henson soittelee dinosaurusten kanssa.
Niin,.. Mitäpä siitä sanoisi. Varmaan herra hermona tilanteessa mutta kun nauhoitteissa täysin virheetöntä ja virtuoosimaista soittoa ja sitten tosipaikan tullen suhteellisen ala-arvoista räpelöintiä kun dinosaurukset
vetelivät kokemuksen ja itsevarmuuden voimalla homman kotiin.

Ehkä enemmän myös sitä että missä on nämä uudet säväyttäjät? Joku Guthrie on kitaran saralla kova "uudehko" tulija mutta eipä näitä montaa muuta ole. Siis näitä Yngwieitä sun muita, ketkä levyllä veti kaikki hiljaisiksi ja livenä loputkin.

Tässä kokonaisuudessaan livenä Trilogy Suite. Suosittelen katsomaan loppuun asti, kun siellä ongelmia kitaran ja vireen kanssa muttei haittaa ollenkaan vaan vedetään all in
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Tuohon nykymusa/oldies pitää nyt antaa oma mielipide.

Ennen tuli vähintään kerran kuukaudessa mielenkiintoinen levy, jota jaksoi kuunnella useamman kerran. Ja uudet bändit löytyi levykauppojen levyjä selaamalla. Muistan vieläkin kun tuli levyjä selaillessa Motörheadin Ace of Spades levy etteen. Kantta katsellessa ajattelin että tämän täytyy olla kovaa. Ja kun sen laittoi soimaan, niin voi luoja! Upposi heti täysillä. Ennen rokki oli rokkia: likaista ja vauhdikasta.

Nykyään tulee ehkä kerta vuoteen jokin levy, josta jaksaa kuunnella sen yhden sinkkubiisin. Uusia bändejä ei oikein löydy. Kaikki youtuben ja spotifyn ehdotukset perustuvat johonkin algoritmiin tai maksettuun mainontaan. Samoin radiosta tulee pelkkää metallicaa ja lehdissä kerrotaan vain kuinka metallica lahjoitti kympin lapsille... Nykyään tulee pelkkää tilulilua ja vedetään jokin osa-alue täysin yli että erotutaan joukosta.

On toki nykyäänkin vielä rokkibändejä jotka tekevät sitä perusrokkia, eivätkä vedä yli. Näistä omat suosikit ovat Danko Jones ja Clutch. Jos joku osaa vinkata muita, mielellään otan kuunteluun.
 
Musiikki kehittyy. Vanhaa on hyvä arvostaa, se on sivistystä.
Tää on ainakin helppo allekirjoittaa ja kuvaa omaakin suhtautumista vanhaan musaan.

Kyllä minusta vaikka nyt joku Type O Negativen Bloody Kisses on aivan hitokseen paljon parempi levy kuin yksikään Sabbathin tekele (en nyt keksiny muuta verrokkia) mitä oon kuullut, mutta aika paljon tuoreempaa musaa ois jääny tekemättä tai se ei olis mitä olis ilman Sabbathia. Ja siis pikkaisen soimaan itteeni siitä, miten huonosti tunnen esim. just 70-luvun musaa, mut kun ei vaan saa kiksejä sen ajan musan kuuntelusta, niin en oo sit jaksanu opetusmielessäkään itteeni asialla liikaa kiusata.

Mutta se on ainakin ihan satavarmaa, että yleinen taso on paljon paljon korkeammalla tänä päivänä mitä 70- tai 80-luvulla. Joka paikassa on kavereita, jotka soittaa suunnilleen mitä vaan. Tässä nyt vaikka Matteo Mancuso vetelee juniorina fingerstylenä Gilbertin Technical difficultiesiä:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.



Tai Andre Nieri tommoisella hybriditekniikalla vähän Martya:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.



Koko ajan tulee kavereita, jotka venyttää sitä, mitä kitaralla voi tehdä. Eddit, Yngwiet sun muut oman aikansa innovaattorit on (tai oli) edelleen mahtavia omassa jutussaan, mutta ei noista jutuista kukaan enää hämmästy. Ja Yngwie kun tehny 40 vuotta tasan yhtä ja samaa juttua, niin vaikea siitä on enää edes innostua :D

muoks. NAMM:ista voi katella vaikka kotimaisen Teemu Mäntysaaren vetoja. On kohtuullisen siistiä soittoa livenäkin. En viiti enää spämmiä noita Youtube-upotuksia.

Jos tänä päivänä ei löydä säväyttäviä soittajia, niin ei oo kyllä silmät auki tai osannu etsiä.

toinen muoks. tuleepahan hirveä postaus, mutta Eric Gales ja Julian Lage on tänä vuonna Porin Jazzeilla (tietysti päällekkäin). Siinäkin pari tutustumisen arvoista kitaristia, jos eivät ole tuttuja.
 
Viimeksi muokattu:
Toi on muuten hyvä treenipätkä toi Technical Difficultiesin alku moneen juttuun. Mulla lähti ton peukun kanssa pelaamisesta, mutta tossa tulee sen verran paljon noita erilaisia aseman vaihdoksia ja venytyksiä, että pakko olla kummankin käden mekaniikat kondiksessa, että ton saa soitetuksi edes sinne päin.

Mullon edelleen vähän ongelmia ylttää tossa korkealta menevässä nopeassa, laskevassa lurituksessa kunnolla matalalle E-kielelle, ellei kitara oo istuessa ihan kurkussa kiinni. Tota juoksutustahan voi pikkaisen kyllä muuttaa, mutta sit muuttuu tuo pikkauspatterni, joka ois muuten vaan noita kolmen nuotin trioleja putkeen, eikä tarvis muuta miettiä.
 
Niin, osaahan porukka nykyään soittaa. Tosin hieman eri tavalla saavutettavissa kuin pari vuosikymmentä sitten nämä itsekseen hiplailijat. Mutta siltikään se soittotaito ei kaikkea kerro, vai miksi edelleen soittotaidon mittareina on näitä dinosaurusten juttuja? Koska ne on muutakin kuin tekniikkaa. Ja harvassa on ne kitaristit nykyään mistä heti kuulee kuka on luutun varressa. Yngwien tunnistaa koska vain, kuten myös EVH:n sekä Vain. Vedetään samoilla laitteilla jaetuilla preseteillä ja prosessoidaan viimeiseen asti täydelliseksi, niin ei noista kukaan ota mitään selvää. Kaikki on vain "INSANE!" ja "SICK!" samalla lailla.

Mitkään jazz-paskeet ja muu viiksiin tuhina ei kiinnosta. Itse ainakin haikailen vanhojen perään. Mullistavia hetkiä ovat olleet omalla kohdalla
1. Veljen kaveri raahasi 1989 Skid Rowin kasetin ameriikan matkalta kotiin ja koulussa aamunavauksessa laittoivat Youth Gone Wildin, mistä kukaan täällä takapajulassa olleet tietoisakaan
2. Helloweenin Keepper II kasetti, josta "Save Us" ja Michael Kiske
3. Passion & Warfare. Ei saatana!
4. Vuotta myöhemmin Sex & Religion josta ei etukäteen tiennyt mitään. Kuka hitto tuo kaljupää laulaja on?
5. Joskus 1992 vasta Yngwietä kuulin ja Live in Leningrad taisi olla
- Kasarin lopulla Metallican Justice ja Death Angel. Veljien kasetit/LP:t vaikuttivat paljon. Nämä tosiaan kuuntelivat Kissä ja Scorppareita yms mutta itse valitsin ja joskus eskari-ikäisenä Alice Cooperin.

Harvassa on sitten teini-iän jälkeiset valaistumiset. Dimmu Borgirin Spiritual Black Dimensions, Arcturusin La Masquearade Inferane, Gamma Rayn Somewhere Out In Space jne. Arjen Lucassenin touhut myös kiinnostaa ja sitä kautta Mike Mills, joka kyllä monipuolisuudellaan ja taitavuudellaan on vetänyt rimaa todella korkealle.
 
Hemmetin hyvä pätkä ja anto uusia idiksii toho nauhottamiseen. Etenkin ku olen rytmikitaraa kopsannut left/right ja selkeästi soundissa ero :D Ja voisin ostaa premmat studiokajarit.. Nyt mainittakoon heti tähän.


Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Nyt on demopedaalia 20 pinnan alessa, jos sattuu Liisankadun lähelle. Ja noi tosissaan kestää vähän mitä vaan, kuten Musamaailman tekstissäkin sanotaan.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Meinasin jatkaa tohon edelliseen teemaan, mutta on niin absurdi lähtökohta koko keskustelulle, jos kaikki paitti hevi on paskaa :D Kyllähän sekä huikeita että tunnistettavia kitaristeja on vaikka millä mitalla, jos ottaa ne hevilasit hetkeksi pois päästä. Ja vaikka ei ottais, niin esim. Per Nilssen. Scar Symmetryn Singularity Phase ykkönen itelle ihan saman kaliiberin todella kova metallikitaralevy kuin joku Rust In Peace.

@Disfear näyttäis olevan Musamaailma rohkaistunut tilaamaan uusiksi myös samanlaisen Edwardsin telen kuin minä nappasin. Käy sieltä poimiin pedaalin kaveriksi kesätele :D
 
Mahtavaa ymmärtämistä kun jos ei pidä jazzista = kaikki paitsi hevi paskaa. Ulina alkoi (taas) pinnallisesti kun soundien takia lyttää 70 -luvun. Hyvä jatkumo siinäkin että kaikki ennen 1.1.1980 julkaistu musiikki on paskaa.
 
Mitkään jazz-paskeet ja muu viiksiin tuhina ei kiinnosta. Itse ainakin haikailen vanhojen perään. Mullistavia hetkiä ovat olleet omalla kohdalla

*läjä metallilevyjä ja ylistystä*
Huikeaa kirjoittamista, jos tää tarkoittikin sitä, että hyvää musaa ja kitaristeja on paljon muuallakin kuin metallimusassa.

Mut itelle riittää, menee jo liian väsyneeksi tossa edellä.. :D
 
Viimeksi muokattu:
Monipuolista ja taitavaa on joo. Mutta siihen se jääkin. Mennään se monipuolisuus ja taitavuus edellä.

Jottei nyt karkaa ketjun aiheesta niin täysin vaan mennään siihen kitaran soittamiseen niin vaikka se NAMMin pari vuotta sitten ollut pätkä, jossa (todella taitava) Tim Henson soittelee dinosaurusten kanssa.
Niin,.. Mitäpä siitä sanoisi. Varmaan herra hermona tilanteessa mutta kun nauhoitteissa täysin virheetöntä ja virtuoosimaista soittoa ja sitten tosipaikan tullen suhteellisen ala-arvoista räpelöintiä kun dinosaurukset
vetelivät kokemuksen ja itsevarmuuden voimalla homman kotiin.

Ehkä enemmän myös sitä että missä on nämä uudet säväyttäjät? Joku Guthrie on kitaran saralla kova "uudehko" tulija mutta eipä näitä montaa muuta ole. Siis näitä Yngwieitä sun muita, ketkä levyllä veti kaikki hiljaisiksi ja livenä loputkin.

Tässä kokonaisuudessaan livenä Trilogy Suite. Suosittelen katsomaan loppuun asti, kun siellä ongelmia kitaran ja vireen kanssa muttei haittaa ollenkaan vaan vedetään all in
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Monipuolisuudella viittasin kolmeen esimerkkiini. Taitavuus korostuu lähinnä Ne Obliviscariksen kohdalla. Livenä näin muutama vuosi takaperin, ja oli hurjan kova keikka. Sehän se hämmensikin, että livenä taso on tämä ja biisit eivät helpoimmasta päästä.

Makuasioista on järkevämpi kiistellä kuin faktoista. :) Enkä oikeastaan ole haukkumassa rockin historian suurnimiä. Enemmän huolissani rockin nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Kovia juttuja on, mutta metalliskenekin harmaantuu vauhdilla. Siis hiuksiin viittaan.

E: tässä sivutaan metalliskenen ahdinkoa, erityisesti nuorempien bändien todellisuudesta.
 
Viimeksi muokattu:
@Disfear näyttäis olevan Musamaailma rohkaistunut tilaamaan uusiksi myös samanlaisen Edwardsin telen kuin minä nappasin. Käy sieltä poimiin pedaalin kaveriksi kesätele :D
Huoh ei olisi pitänyt avata tätä ketjua enää, toi on väreineen päivineen aika täydellinen kesäkitara. Siihen päälle alennuksesta vaikka Overdrive tai sokkona Blues Drive, niin olisi ihan kiva rämpytellä menemään. Mutta enpä lupaile mitään. :D
 

Koska näitä ei voi koskaan liikaa olla. Kivaa vaihtelua Archetype Gojiralle!
 
Huoh ei olisi pitänyt avata tätä ketjua enää, toi on väreineen päivineen aika täydellinen kesäkitara. Siihen päälle alennuksesta vaikka Overdrive tai sokkona Blues Drive, niin olisi ihan kiva rämpytellä menemään. Mutta enpä lupaile mitään. :D
Haha, sori, mut ressiähän näistä ei tarvii ottaa :D

Jos noissa ei oo hirveetä yksilövaihtelua, niin laatupeli tuo oma ainakin on ja oli aika lailla pakasta valmis soittoon. Kaula on ehkä ihan pikkaisen elänyt nyt kesän mittaan, mutta ei niin paljoa, että vaikuttais niin paljon soittoon, että oisin jaksanu alkaa ruuvaan tota pleksiä irti. Patalaiska kun olen säätään näitä omiani :D

Aika "twangikas" tuo soundi tuossa, mikä voinee jakaa mielipiteitä, jos hakee semmoista enemmän rokkiteleä, mutta hyvin tuo minusta toimii raskaammassakin kamassa ja nimenomaan niillä humpparikitaroille pykälän turhan gainikkailla soundeilla.
 
@Markqq jos etit monitoreita, niin muusikoiden netin torilla on pyörinyt Genelecin 1029A-mallia käytettynä muutamalla satkulla. En usko, että löydät vastaavaan rahaan mitään paremman kuuloista monitoria.

Vanha malli, mutta ei nuo oikein mene miksikään ja ovat täysin huollettavissa edelleen. Varmistin ite Geneltä, kun ostin noi vastaavat käytettynä itellenikin. Adamin A-sarjan haukun ainakin oman kokemukseni puolesta. Todella tuhnu yläkerta, miltä sit kuulosti kitarakin niiden kautta soitettuna.
 
@Markqq jos etit monitoreita, niin muusikoiden netin torilla on pyörinyt Genelecin 1029A-mallia käytettynä muutamalla satkulla. En usko, että löydät vastaavaan rahaan mitään paremman kuuloista monitoria.

Vanha malli, mutta ei nuo oikein mene miksikään ja ovat täysin huollettavissa edelleen. Varmistin ite Geneltä, kun ostin noi vastaavat käytettynä itellenikin. Adamin A-sarjan haukun ainakin oman kokemukseni puolesta. Todella tuhnu yläkerta, miltä sit kuulosti kitarakin niiden kautta soitettuna.

Kiitos. Kyttäänpä noita. Nyt löytyy jotkut Genelecit mut nää on aika tuhnuja. Kelpais päivittää :)
 
Kiitos. Kyttäänpä noita. Nyt löytyy jotkut Genelecit mut nää on aika tuhnuja. Kelpais päivittää :)
Ai niin joo, sulla tais olla jotkut 6010:t? Ne on tosiaan aika pienet.

Noissa 1029A/8030C/8330A/G3 kokoisissa malleissa alkaa olemaan jo sen verran potkua, että pelaa minusta varsin mainiosti sekä musan kuuntelussa että kitaransoitossa. Tuo 1029A on tosiaan noiden jälkimmäisten edeltäjä ja minusta suorastaan huikea kajari siihen reilun kolmen huntin hintaan, millä ite ostin.
 

Koska näitä ei voi koskaan liikaa olla. Kivaa vaihtelua Archetype Gojiralle!

Voi niitä olla liikaa :D

Pitkässä juoksussa ajatellen ihan noita muita kuin yhden napin ihmeitä suosittelen.

Lähinnä sen takia, kun mallinnukset on monissa tosi hyviä niin jos jostain tietystä mallinnuksesta
vääntelet hyvän soundin ja totut niihin nappuloihin niin jos joskus tulee eteen alkuperäinen, niin samaa
lähestymistapaa vain noudattaen, eikä juuri kaipaa kuin korkeintaan hienosäätöä.

Ei tartte sitten ihmetellä miksi jossain on bassonamiska miltei nollassa kun sillä omalla profiililla piti olla täysillä.

Nembrini audiolla on kanssa alet ja sieltä suosittelen lämpimästi Marshall JMP-1, ADA MP1 sekä Engl Powerball 2.

Hintaa noilla hiukan yli tuon AmpKnob setin (29€/kpl muistaakseni) mutta saat muutakin soundimaailmaa kuin SISO x 5.
Adassa ja Marsussa on mukana efektiäkin. JMP:ssä mallinnettuna se marsun efektilaitos mukana.
 
Joo 6010.. Nää kelepais vaihtoon.

Oli muute pirun hyvä hankinta tuo ylläoleva plugari. Kokeilin vähä Reaperiin nauhoittaa niin hitto et kuulostaa hyvältä! Toki tweakkailin vähä muutenki nyt noita asetuksia ihan tuon videon perusteella niin ylläripylläri nauhotuski alkaa kuulostaa paremmalta.
 
Voi niitä olla liikaa :D

Pitkässä juoksussa ajatellen ihan noita muita kuin yhden napin ihmeitä suosittelen.

Lähinnä sen takia, kun mallinnukset on monissa tosi hyviä niin jos jostain tietystä mallinnuksesta
vääntelet hyvän soundin ja totut niihin nappuloihin niin jos joskus tulee eteen alkuperäinen, niin samaa
lähestymistapaa vain noudattaen, eikä juuri kaipaa kuin korkeintaan hienosäätöä.

Ei tartte sitten ihmetellä miksi jossain on bassonamiska miltei nollassa kun sillä omalla profiililla piti olla täysillä.

Nembrini audiolla on kanssa alet ja sieltä suosittelen lämpimästi Marshall JMP-1, ADA MP1 sekä Engl Powerball 2.

Hintaa noilla hiukan yli tuon AmpKnob setin (29€/kpl muistaakseni) mutta saat muutakin soundimaailmaa kuin SISO x 5.
Adassa ja Marsussa on mukana efektiäkin. JMP:ssä mallinnettuna se marsun efektilaitos mukana.

Näit sit ajallaan :) Guitar Rig 6 kans löytyy mut en oo hirveästi sählännyt sen kanssa viel. Menee nyt tällä vähä aikaa. Sit taas kun alkaa maistumaan uusia soundeja otan ehdottomasti syyniin ehdottamasi!

PS: Tää Harley Bentoni ei meinaa pysyä vireessä vaikka kielet vaihdoin. Se on yleensä aina toi yks kieli joka lähtee kävelee. Ohuimmasta katsottuna kolmas. Toki mä soitan aivan erilaisissa vireissä noit biisei eli tää on jatkuvaa virittelyä, mikä ei taas ole ehkä hyvä asia. Mut luulisi kuitenki pysyvän vähä paremmin. Voiko tälle itte mitää järkevää tehdä vai suoraa viedä ammattilaiselle tsekattavaks?
 
Näit sit ajallaan :) Guitar Rig 6 kans löytyy mut en oo hirveästi sählännyt sen kanssa viel. Menee nyt tällä vähä aikaa. Sit taas kun alkaa maistumaan uusia soundeja otan ehdottomasti syyniin ehdottamasi!

Noh, Guitar Rigissä ei ole juuri mitään hyvää muutakuin erikoisemmat efektit.
 
Näit sit ajallaan :) Guitar Rig 6 kans löytyy mut en oo hirveästi sählännyt sen kanssa viel. Menee nyt tällä vähä aikaa. Sit taas kun alkaa maistumaan uusia soundeja otan ehdottomasti syyniin ehdottamasi!

PS: Tää Harley Bentoni ei meinaa pysyä vireessä vaikka kielet vaihdoin. Se on yleensä aina toi yks kieli joka lähtee kävelee. Ohuimmasta katsottuna kolmas. Toki mä soitan aivan erilaisissa vireissä noit biisei eli tää on jatkuvaa virittelyä, mikä ei taas ole ehkä hyvä asia. Mut luulisi kuitenki pysyvän vähä paremmin. Voiko tälle itte mitää järkevää tehdä vai suoraa viedä ammattilaiselle tsekattavaks?
Et ole yksin. G-kielestä ja sen kurittomuudesta on netti pullollaan meemejäkin.
 
Et ole yksin. G-kielestä ja sen kurittomuudesta on netti pullollaan meemejäkin.

Heh joo. Suorastaan korvia raiskaa ainaku kuulee että vittu se taas on ihan epävireessä keske biisin :D Pitäs vissii opetella virittää lennosta tuota yhtä kieltä.
 
Heh joo. Suorastaan korvia raiskaa ainaku kuulee että vittu se taas on ihan epävireessä keske biisin :D Pitäs vissii opetella virittää lennosta tuota yhtä kieltä.

Ootko venytellyt kunnolla? Tietty jos vireitä vaihtelet, niin se nyt vaikuttaa myös. Nappaa siihen punottu kieli jos ei jo ole. Mahdollisimman pienillä kierroksilla tapin ympäri, lyijäriä uriin.
Linnun luut lattialle ja teet poppakonsteja. Siinäpä ne vinkit.
 
Heh joo. Suorastaan korvia raiskaa ainaku kuulee että vittu se taas on ihan epävireessä keske biisin :D Pitäs vissii opetella virittää lennosta tuota yhtä kieltä.
Kannattaa ehdottomasti opetella. Siis jos muu kitara, tai suurin osa siitä, on vireessä niin nopea viritys kesken biisin tai biisien välissä ei ole paha homma. Toki sitten joku virityspedaali on sekin kätevä, mutta sanoisin että se hyödyttää paljon, kun osaa hienosäätää virettä lennosta ilmankin.
 
Ootko venytellyt kunnolla? Tietty jos vireitä vaihtelet, niin se nyt vaikuttaa myös. Nappaa siihen punottu kieli jos ei jo ole. Mahdollisimman pienillä kierroksilla tapin ympäri, lyijäriä uriin.
Linnun luut lattialle ja teet poppakonsteja. Siinäpä ne vinkit.

Katselin muuten tuossa juu että se venyttely auttais vireessä pysymiseen, mut onko tästä hyötyä jos eka soitan Sabatonia standardissa ja sit suorastaa löysään kielet Amon Amarthiin? Mut muuten vois kokeilla noita poppakonstei :)

Jos luulee osaavan biisin jo tarpeeks hyvin niin Reaperiin nauhotusta, palaa maan pinnalle treenailemaan :D
 
Katselin muuten tuossa juu että se venyttely auttais vireessä pysymiseen, mut onko tästä hyötyä jos eka soitan Sabatonia standardissa ja sit suorastaa löysään kielet Amon Amarthiin? Mut muuten vois kokeilla noita poppakonstei :)

Kielet pitää AINA venytellä kunnolla kun ne vaihtaa. Ja toki kun vireen vaihdat, niin kannattaa ns. löysät vedellä pois. Toki intonaatiokin voi mennä uusiksi. Otat nyt sen vanhan kitarasi käyttöön kanssa ja pidät kitarat omissa vireissä.
Tai sitten ostat uuden.
 
Tämä kuulostaa erinomaiselta vaihtoehdolta.
Ei vaan voisi oikeesti laittaa kitarat eri vireeseen jottai tarvis koko aja tän yhden kanssa pyöritellä tappeja.
Juuri näin. Ja kun pudotat virettä, laske kielen vire ensin selvästi tavoitetta alemmas. Pyri aina nostamaan kieli vireeseen.

Ja niinku jo mainittu, AINA uusien kielien venytys. Venytät niitä niin monta kertaa, että vire ei enää putoa. Karkeesti 3-5 kertaa.
 
Juuri näin. Ja kun pudotat virettä, laske kielen vire ensin selvästi tavoitetta alemmas. Pyri aina nostamaan kieli vireeseen.

Ja niinku jo mainittu, AINA uusien kielien venytys. Venytät niitä niin monta kertaa, että vire ei enää putoa. Karkeesti 3-5 kertaa.

Heh laitan ton mun vanhan Ibanezin EADGBE niin voin tällä Harley Bentonilla sit vetää näillä matalemmilla :) Mä en tiiä mitä mä teen ton mustan skeban kanssa ku sillä ei kinostele soitella yhtää. Ehkä joku harvinaisempi vire mitä sit soittelee.

Mutta kivat ohjeet, kiitos!
 
Tää Harley Bentoni ei meinaa pysyä vireessä vaikka kielet vaihdoin. Se on yleensä aina toi yks kieli joka lähtee kävelee. Ohuimmasta katsottuna kolmas. Toki mä soitan aivan erilaisissa vireissä noit biisei eli tää on jatkuvaa virittelyä, mikä ei taas ole ehkä hyvä asia. Mut luulisi kuitenki pysyvän vähä paremmin. Voiko tälle itte mitää järkevää tehdä vai suoraa viedä ammattilaiselle tsekattavaks?
Täältäkin löytyy sama HB ja virettä joutuu korjaamaan toistuvasti / sessio (ei nyt ehkä ihan jokaisen bendin jälkeen mutta hieman liioitellen melkein).

Virityskoneisto on tässä muuten asiallisessa kokoonpanossa rehellisesti huono ja vähintään osasyyllinen vireen karkaamiseen. Millä liukkaalla päällysteellä "teflonilla" lienee pinnoitettu ne tapit joihin kielet kiertyvät ja mistä lienee "muovista" virityskoneiston sisukset.

Virityskoneiston voi halutessaan vaihtaa itse, helppo rasti.

Tiedä sitten onko tänne sattunut maanantai kappale virityskoneistosta. Mutta voit kokeilla seuraavaa: virität kielen kohdilleen ja bendaat sitä vaikka kolmesti puolitoista sävelaskelta ... muuttuiko vire ja paljonko. -->Viritys uudelleen kohdilleen ja samat bendaukset ... muuttuiko vire edelleen yhtä paljon kuin edellisellä kerralla ... jos muutaman toison jälkeenkin vire karkaa suurinpiirtein yhtä paljon kuin alussa, niin syyllinen ongelmaan voi hyvin löytyä virekoneiston suunnalta.

Se että uusi kieli venyy alavireiseksi ensimmäisillä bendeillä on normaalia.
 
Tämä kuulostaa erinomaiselta vaihtoehdolta.
Ei vaan voisi oikeesti laittaa kitarat eri vireeseen jottai tarvis koko aja tän yhden kanssa pyöritellä tappeja.
Mulla on vain neljä kitaraa. Perusvireessä, eli E:ssä kiinteätallainen ja floikka. Eb:ssä kiinteätallainen 26,5 baritoni ja sitten C-vireessä 26,5 baritoni.

Virityksen vaihtaminen vaatii intonaatiovirin, ja en suosittele pidemmän päälle yhtä kitaraa (jos eri viritykset mielessä).
 
Mä nappaan uusia kieliä siitä mikkien päältä ja revin poispäin kitarasta sen pari senttiä mitkä menee. Eipä tartte tuhlata aikaa hiplaamiseen. Korkeat kielet menee parilla kiskaisulla mutta esim seiskan matalin kieli jonkin aikaa. Siis sillai että ekalla venytyksellä tippuu muutaman sävelaskeleen.
 
Täältäkin löytyy sama HB ja virettä joutuu korjaamaan toistuvasti / sessio (ei nyt ehkä ihan jokaisen bendin jälkeen mutta hieman liioitellen melkein).

Virityskoneisto on tässä muuten asiallisessa kokoonpanossa rehellisesti huono ja vähintään osasyyllinen vireen karkaamiseen. Millä liukkaalla päällysteellä "teflonilla" lienee pinnoitettu ne tapit joihin kielet kiertyvät ja mistä lienee "muovista" virityskoneiston sisukset.

Virityskoneiston voi halutessaan vaihtaa itse, helppo rasti.

Tiedä sitten onko tänne sattunut maanantai kappale virityskoneistosta. Mutta voit kokeilla seuraavaa: virität kielen kohdilleen ja bendaat sitä vaikka kolmesti puolitoista sävelaskelta ... muuttuiko vire ja paljonko. -->Viritys uudelleen kohdilleen ja samat bendaukset ... muuttuiko vire edelleen yhtä paljon kuin edellisellä kerralla ... jos muutaman toison jälkeenkin vire karkaa suurinpiirtein yhtä paljon kuin alussa, niin syyllinen ongelmaan voi hyvin löytyä virekoneiston suunnalta.

Se että uusi kieli venyy alavireiseksi ensimmäisillä bendeillä on normaalia.
Ja myös se, että virin muuttamisen myötä kielet elävät hieman. Eli vaikka olisi vain E->Eb, niin tarvii toisen virityksen ekan biisin jälkeen. Eri kielet elävät eri tavoin.

Jos nyt itselleni antaisin neuvoja, niin suosittelisin pitämään kitaran samassa vireessä ja harjoittamaan korkeintaan droppeihin muuttamista.

Olen hieman toistaitoinen kitaristi, mutta epävireinen/intonaatiossa pissivä kitarasoundi kuuluu korviini. Jos jotakin voin suositella, niin muusikoiden netistä Schecterin E-korea malleja Hellraiser ja Blackjack. Näitä myydään toisinaan ihan hupihintaan. Ostin Blackjack SLS baritonin 400€. Tuikkukunnossa. Uutena nykyiset Indonesia (?) mallit on 1300-1500€.

Tässä tää spekseineen.

 
Kaulat: Testasin omia ja 1987 vuoden Ibanez 540S:n Wizard, sopii omaan käteen yhtä täydellisesti kuin 1988, kun ostin sen. Vastaavasti RGR08LTD:n Wizard II tuntuu vieläkin puukulholta, eikä kitaran kaulalta.

Coverit: Huomattiin jo kasarilla silloisen kakkoskitaristin kanssa, että live-versioita oli helpompi koittaa soittaa 1:1, kuin levy-versioita. Koska se "mites helvatissa tää toteutaan kahdella kitaralla?" oli ratkaistu jo.

Että jos meikäläisen täytyisi coveroida jotain Amon mikä-lietä, tsekkaisin biisit livenä:
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Ja koska itse soitan livenä, eli ykkösellä purkkiin -tyylillä, huomaan myös livevetojen ja levyversioiden erot.

Mitä on "live"? Jos himassa purkittaa, live voi olla paras veto 20:stä. Ehkä itselläni on aika raadollinen suhtautuminen omaan soittoon, eli se mitä osaan, on se mikä menee joka kerta ja aina. Huom: se ei ole järisyttävän paljon.

Sitten taas kun tähdet ovat kohdillaan, ihan just oikein, niin Tenkula ja Knopfler voisivat kuunnella hyväksyen.

Suurimmaksi osaksi siis heikkoa, mutta kun musiikki puskee läpi, niin hämmästelen että mitä tuossa tapahtui. Fiiliksellä soitan, ja käytännössä vain versioiden sooloja/melodioita teemaa kunnioittaen. Sokea kanakin löytää jyvän toisinaan. Onhan tuota soitinta tullut hinkattua jo jonkin aikaa, ja aina tällä ajatuksella. 1:1 soittaminen (kuten aiemmin oli keskustelua) on mulle mieluisaa kuin hammastikkujen tunkeminen varpaankynsien alle. Enkä sano että tää on hyvä tapa, mutta se on mulle ainut tapa soittaa.

EP:n vääntäminen on ämpäri-listalla. Huomasin näin kypsällä iällä, että multa lähtee black-metal ja raskas melodeath -laulu. Yllätyin, että mitä hemmettiä. Oli karaoke-tädillä kiire pois kuuloetäisyydeltä kun Lapin Kesä vedettiinkin trve kvlt -soundilla...
 
Haha, sori, mut ressiähän näistä ei tarvii ottaa :D

Jos noissa ei oo hirveetä yksilövaihtelua, niin laatupeli tuo oma ainakin on ja oli aika lailla pakasta valmis soittoon. Kaula on ehkä ihan pikkaisen elänyt nyt kesän mittaan, mutta ei niin paljoa, että vaikuttais niin paljon soittoon, että oisin jaksanu alkaa ruuvaan tota pleksiä irti. Patalaiska kun olen säätään näitä omiani :D

Aika "twangikas" tuo soundi tuossa, mikä voinee jakaa mielipiteitä, jos hakee semmoista enemmän rokkiteleä, mutta hyvin tuo minusta toimii raskaammassakin kamassa ja nimenomaan niillä humpparikitaroille pykälän turhan gainikkailla soundeilla.
Kuulostaa hyvältä. Itse asiassa vaikka monessa mielessä metalliin kallistun ja soittimissa tykkään siitä, että ne on tarvittaessa valmiita raskaampaan musiikkiin, niin Telecastereiden kohdalla tykkäisin juuri siitä twangista. Stratojen suhteen tykkään myös selkeästi metalliin tehdyistä malleista, mutta Telecasterien näissä perinteisimmissä kokoonpanoissa on sitä jotain. Ja missään nimessä en kaikkea aikaani death/black metallia soita.

Joku tommonen aika twangisoundinen Tele oli niissä Kelan ja Kososen videoissa. Fender tosin, mutta kuitenkin. Hyvältä kuulosti.
 
Jos himassa purkittaa
....voi kitarat äänittää, ihan miten haluaa. Vaikka sitten sointu tai kieli kerrallaan. Vaikka kumpikin on kyllä todella puuduttavaa & aikaa vievää hommaa. Plus päälle raitojen editointi niin, että kuulostaa siltä kuin olisi muka soitettu yhdellä kitaralla & kerralla. Huh huh. Ton jälkeen ei ihmettele, minkä takia esim. Def Leppard teki Hysteria levya, niin kauan. = Lopputulos vaati sen. (Niiden eka on silti itselle se "parempi" levy.)
 

Statistiikka

Viestiketjuista
301 694
Viestejä
5 134 298
Jäsenet
82 030
Uusin jäsen
mjargen

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom