Heh joo. Joissaki covereis mitä oon nyt jo soittanut ja ajastanut youtubee heittänyt jotai läppää lopussa "Onpas helvetin hauskaa soitella päin vittua"Soita ihmeessä lisää ja jatka reeniä, sillä vitunkaan väliä jos ei aina osu vire tai nuotti kohdalle. Omasta mielestä on aina yksinomaan hienoa kuinka moni useampi erityisesti uudesta sukupolvesta tarttuu keppiin. Tuntuu usein että itse olen illan vietossa se ärsyttävä tyyppi jolla on joku vitun fiksaatio skebaan. Ja toki myönnän tämän. Jotenkin yli siistiä itsestä jakaa ja miettiä legendaarisia suorituksia varsinkin kun on ottanu vähän, Eric Johnsonit, Michael Romeot ja Jason Richardsonit voi yhtä lailla jakaa, kaikki nää kattonu miljoona kertaa youtubesta ja fiilistellyt
Cortex Control is in a very good state. We hope to release a public beta version in the coming months and launch well before the end of the year.
Plugin compatibility is also progressing, and we will be able to share more information about the first batch of compatible plugins soon. Archetype: Plini will be among the first plugins to be compatible with the Quad Cortex.
Jaa, näkyyhän noita olevan useampiakin softia, joilla voi monitoroida / kaapata USB-liikennettä, mutta testaamatta ihan mahdoton sanoa, tekeekö noilla asiaan perehtymätön mitään. Yhtään samanlaisia softia kuin verkkoliikenteen haisteluun tarkoitettu Wireshark, niin noiden kanssa pitää tietää mitä on tekemässä, että saa mitään järkevää irti.Onko windows 11 käyttikselle mitään softaa jolla pääsee monitoroimaan lähettääkö tuo kyseinen härpäke mitään kun siitä nappeja painiskelee ja poljina liikuttaa?
Ootko laittanut midikanavat mätsäämään voxissa ja dawissa? Kyllä tuo vox taatusti lähettää midiä mutta vastaanotto pitää asettaa kuntoon.Kaivoin Tonelab EX:n kaapin pohjalta ja tarkoituksena oli käyttää sitä MIDI controllerina kytkemään efektejä päälle ja pois (Flanger ja Phazer). Voxin sivuilta latasin ja asensin vanhat USB midi ajurit ja laite tulee kyllä näkyviin MIDI laitteisiin. Mutta sieltä ei tunnu tulevan mitään viestejä DAWiin eikä edes stand alone amplitubeen. Onko windows 11 käyttikselle mitään softaa jolla pääsee monitoroimaan lähettääkö tuo kyseinen härpäke mitään kun siitä nappeja painiskelee ja poljina liikuttaa? Käsittääkseni sitä pitäisi pystyä MIDI kontrollerina käyttämään.
Ei muuten lähetä aina, vaan riippuu mihin tilaan ton Voxin pistää...Ootko laittanut midikanavat mätsäämään voxissa ja dawissa? Kyllä tuo vox taatusti lähettää midiä mutta vastaanotto pitää asettaa kuntoon.
Hieno homma. Toi midi noissa mulinexeissa on kait ensisijaisesti tarkoitettu toiseen suuntaan eli ulkoa ohjataan laudan efektejä. Mikä on muuten juhlaa kun kaikki soundit napsahtaa dawista kohilleen just eikä melkein.Ei muuten lähetä aina, vaan riippuu mihin tilaan ton Voxin pistää...
No sain ttestattua amplitube 5:lla että lähettää midiä. Tämä video auttoi
Toi vox voi toimia ns. stomb box moodissa, jolloin se EI lähetä midiä
No perusmoodissa sain sen nyt pistämään efektin päälle, jos efekti on sammuksissa. Mutta se taas kytke pois efektiä. Mutta pääasia nyt tässä hetkessä oli että se lähettää jotain dataa, kun namiskaa painaa. Nyt voi sitten DAWissa säätää kaikennäköistä MIDI remappingiä. Itse tota VOX tonelabia ei voi säätää. Katotaan saanko homman kesän aikana käyttökelpoiseksi, vai kutsuuko Voxia kierrätyskeskus/myyntipalsta.
Joo, se on ihan hauskaa. Vaatii vaan säätöä alkuun, mutta vaivan arvoista. Joskus jonkun BOSSin säätelin niin että ei tarttenut kuin soittaa. DAWin käskyt vaihtoi soundit kesken kaiken, vatkasti wahia ja hoiti pitch bend -jutut ym.Hieno homma. Toi midi noissa mulinexeissa on kait ensisijaisesti tarkoitettu toiseen suuntaan eli ulkoa ohjataan laudan efektejä. Mikä on muuten juhlaa kun kaikki soundit napsahtaa dawista kohilleen just eikä melkein.
Mutta toivottavasti saat totteleen myös tuolla toivomallasi tavalla.
Eipä näihin kikkakolmosia ole. Toistoa vaan niin sormet tottuu. Itse hyppäisin käyttämään kolmea korkeinta kieltä ja eka osuma youtubesta antoi tämänKillswitch Engage - This Fire. Mietin hetke et sormet sais paljo helpommi muualta otelaudalta, mut sit tajusin että nuo kielet pitää soida vapaana, joten se ei onnistu, mut en myöskään hiffaa, et miten hitossa mä pystyn taivuttaa sormet noihinVinkkejä?
Taisin aivan tismalleen samaa aikaa hiffata myös noi korkeimmat kielet. Ihankuin sun ajatus olis telepaattisesti kulkeutunut mun aivoihiEipä näihin kikkakolmosia ole. Toistoa vaan niin sormet tottuu. Itse hyppäisin käyttämään kolmea korkeinta kieltä ja eka osuma youtubesta antoi tämän
En jaksanu alkaa ropeltaan tuota riffiä ja varmaan tosiaan kaks sataa tubettajaa on jo tehny tuosta biisistä videon, mutta soittomekaniikan puolesta:Killswitch Engage - This Fire. Mietin hetke et sormet sais paljo helpommi muualta otelaudalta, mut sit tajusin että nuo kielet pitää soida vapaana, joten se ei onnistu, mut en myöskään hiffaa, et miten hitossa mä pystyn taivuttaa sormet noihinVinkkejä?
![]()
Kuulostaa ihan tavalliselta huiluääneltä. Ekan vastaan tulleen Youtube coverin perusteella A-kielen 5. nauhalta.Miten mä saan tosta viidennelta nauhaväliltä tokapaksuimmasta kielestä tuon "harmonia" äänen?
Kiitos, pitäs enemmä katsoa noita tekniikkavideoita ainaku tulee kysymysmerkkei miten mikäkin juttu soitetaan. Meni ehkä 30min max ku hiffasin ton täysin ja alko menee aivan kuten biisissäKuulostaa ihan tavalliselta huiluääneltä. Ekan vastaan tulleen Youtube coverin perusteella A-kielen 5. nauhalta.
Jos huiluäänet ei oo tuttuja, niin netti tai Youtube varmaan opastaa paremmin kuin minä hätäisesti kirjoittaen.
muoks. huiluääntä ei siis soiteta nauhaväliltä vaan siitä nauhan päältä, mutta kato joku tutoriaali, niin varmaan selviää.
toinen muoks. piti ihan miettiä hetki, mitä huiluääni on lontooksi, mutta tuossa nyt joku tutoriaali ja "natural harmonics" termillä hakemalla löytyy varmaan sata lisää
Ja kokeneempikin sähkökitaran soittaja saa uutta tatsia nylonkielisistä kitaroista.Ne varmaan osaa sanoa siellä musaopistolla jotain kanssa asiaan, mutta 11 vuotta näkyy olevan viimeisiä vuosia, kun suositellaan pienempikokoista kitaraa. Tyyliin karkeasti 12 ikävuodesta eteenpäin lapsi alkaa olemaan sen verran iso, että voi jo soitella täysikokoisella kitaralla ja jos rahaa ei ole liikaa, niin varmaan se sitten täysikokoinen kannattais suoraan olla.
Nylon vai teräskielinen riippuu ihan siitä, millaista musaa on tarkoitus soittaa. Ne on loppuviimein varsin erilaisia instrumentteja ja tarkoitettu erilaiseen musaan. Jos ajatus on soitella klassista kitaramusiikkia tai vaikka nyt jotain lattarimusaa, flamengoa jne., niin nylonkielinen. Varsinkin klassista varten opetellaan sit aika erilainen tekniikka ja soittoasentokin. Jos modernia länkkärimusaa, niin teräskielinen.
Komppaan edellistä käytetyistä, eli muusikoiden netin torilta löytyy runsaasti käytettyjä ml. Jammut.
Puhuit asiaa, ja oikeastaan tuo kaikki variointi on ainut syy minulle tarttua kitaraan. Se tunne, kun improvisaatio tavoittaa hetkittäin Tenkulan tai Knopflerin (huom. hetkittäin). Sitä tunnetta on vaikea kuvailla. Lonkalta ja tunteella. Tietysti samaa rakennetta ja melodisia elementtejä kunnioittaen.Eikä kannata orjallisesti tuijottaa tablatureja kuin piru raamattua. Käyttää hetken siihen että miettii mitä säveliä tuossa on. Sitten miettii mistä otelaudalta näitä samoja säveliä löytyy. Sitten hiukan funtsii eri tavalla soittelua. Tuo huomattavasti eloa mukaan ja vähän osaavamman kuvan kun vetelee vähän eri tavoin eikä aina seuraa sitä miten tämä on tehty ja miten tämä oikeasti pitää mennä.
Välillä siis voi vetää noin kuin tuossa tablaturessa on, välillä voi vähän unohtaa kielien soimisen. Välillä voi heittää ho/po ja pientä demppausta. Välillä kahdella kielellä, välillä kolmella. Sitten voi hypätä korkeammille kielille vai vaikka g-nuotin vetääkin oktaavia matalampaa avoimella kielellä ja samoja muita pikku kikkoja mitä tuossa aikaisemminkin sanoin. Näitä sitten kun lennosta heittelee fiilispohjalta, niin otelaudan tuntemus kasvaa.
Samaa suosittelen kaikessa soittamisessa. Vaikka joku perusriffi, eli Enter Sandman tai vastaava. Soittelee niin monella tavalla kuin vain keksii ja koittaa pitää homman kasassa.
Esim. vitossointuja eri oktaaveista, jotain avointa 8-osa e-kieltä heittääkin kaksi 16-osaa, G5 -soinnun korvaa vaikka avoimilla, trillejä mukaan, taukoja mukaan, hyppää vaikka jossain tuon
kohdan oktaavia, kahta oktaavia, terssiä, kvinttiä korkeampaa tai matalammalta. Bendiä ym.
Mielikuvitus vain rajana ja kehittää hommaa paljon.
En oikein hahmota, mitä tatsia..? Mulla on ollu itelläkin nailonkielinen, joskaan en oo enää useampaan vuoteen soittanut ja annoin kyseisen kitaran lopulta veks kaverin lapselle, mutta ei siitä ole minusta yhtään mitään hyötyä niihin juttuihin, mitä mää sähkiksellä soitan ja reenaan. Se on ihan eri soitin ja toimii sit taas ihan omissa jutuissaan.Ja kokeneempikin sähkökitaran soittaja saa uutta tatsia nylonkielisistä kitaroista.
Itselleni suurin loikka hetkeen tapahtui 1/2 kokoisella nylon-akkarilla. Tekniikka on täysin erilainen, mutta siitä saa inspiraatiota myös sähkikseen.
Kyllä, tästä samaa mieltä. Kuten mainitsin, tuo himassa oleva nailonkielinen on 1/2 kokoa, eli kaula ei hirveästi eroa kapeasta sähkiskaulasta.Täydennetään edellistä, kun ei jaksa editoida viittä kertaa. En oo koskaan pitänyt käsissäni näitä moderneja, mikitettyjä nailonkielisiä, joita livenä näkee. Godin ainakin tekee moisia. Niissä voi olla vähän modernimpi kaula ja soitettavuus, mutta ei tolla mun vanhalla Landolalla voinu soittaa hirveästi muuta kuin sointuja tai jotain näppäilyhommia. Ei sillä esim. bendailtu tai käytetty kaulan leveyden vuoksi peukkuotteita niin kuin normiakkarilla. Vibratkin toimii aika eri tavalla.
Tuota meinasin sillä, että noi nailonkieliset on aika eri soittimia ja jos niillä haluais soittaa sähkökitaralle tai perusakkarille tehtyä musaa, niin tekee vaan elämästään vaikeaa![]()
Ok, mää tulkitsin, että tuo olis ollu jotain lapsuusajan soitteluitaKyllä, tästä samaa mieltä. Kuten mainitsin, tuo himassa oleva nailonkielinen on 1/2 kokoa, eli kaula ei hirveästi eroa kapeasta sähkiskaulasta.
Itse tykkään tehdä kovemman gaining soundit boostamalla tube screamerilla ja laittamalla vahvarin gainia alemmalle. Saa tiukemman soundin yleensä niin.riittävän korkea gainisen vahvarin, josta saa jo ihan hyvän särön useimpaan tarpeeseen.
Varmaan ihan sen mukaan, mikä itelle toimii ja millaisia vermeitä on käytössä, kunhan ei oo vitusti gainia vahvarissa ja vitusti gainia säröpedaalista päälle, mihin tuossa edellä viittasin. Helpompi ehkä myös säätää, mitä vähemmän on kaikenlaista härveliä signaaliketjussa. Nimim. downshiftannu omia virityksiäni.Itse tykkään tehdä kovemman gaining soundit boostamalla tube screamerilla ja laittamalla vahvarin gainia alemmalle. Saa tiukemman soundin yleensä niin.
Outo juttu tuo miksi porukka lähes poikkeuksetta luulee, että ohuempi kaula = helpompi soittaa tai jotenkin parempi eikä ollenkaan mietitä sitä kaulan mallia käykö se käteen.Ja tuossa on tosiaan aika paksu C-mallin kaula ja vintage 7,25" radius, mikä on jotenkin ihan toiselta planeetalta, minkä oon luullu itelleni sopivanMutta näin kai sitä oppii.
Tjaa, tuohon liittyy ainakin omalla kohdalla monta juttua. Opettelin aikanaan soittamaan Jacksonin ja Ibanezin tilukauloilla ja niistä tuli varmaan jonkinlainen standardi. Nykyisellään jos uusia kitaroita ostaa, niin tapahtuu isoksi osaksi etäkaupalla, jolloin testaamismahdollisuudet on rajalliset. Vaahteraotelaudat kävi aikanaan silmään niin hemmetisti, ettei niitä voinu kuvitellakaan, mutta nykyään kun sekä visuaalinen maku että musamaku on elänyt, niin satuin tilaamaan huvikseni tuon telen ja tosiaan tykästyin siihen aika puskista.Outo juttu tuo miksi porukka lähes poikkeuksetta luulee, että ohuempi kaula = helpompi soittaa tai jotenkin parempi eikä ollenkaan mietitä sitä kaulan mallia käykö se käteen.
Itellä mukavimpia ellei mukavin kitara soittaa on Crookin strato jossa on aivan helvetin paksu V-mallinen kaula. Se vaan istuu omaan käteen aikalailla täydellisesti. Radius taitaa olla 9,5 tai jopa 7,25" en nyt tähän hätään jaksa muistaa.
Lisäksi paksu kaulahan yleensä, jo ihan järkiperäisestikin ajatellen, soi paremmin kuin ohuet.
Itsekään en juuri ikinä ole tiennyt omien kaulojeni radiusta tai muita mittoja. Poikkeuksena Ibanezin Wizard-kaula, mutta sekin johtuu lähinnä siitä, että Ibanez on markkinoinut sen niin hyvin. Muuten speksit selatessa yleensä jää mieleen otelaudan materiaali, nauhojen määrä ja kaulan liitostyyppi. Näistä varsinkaan kahdella viimeisimmällä en ole huomannut juuri vaikutusta. Toki jos joku profiili on se paras juuri itselle, niin totta kai se kauppaan mennessä hyödyttää, kun tietää sen.Itse en välitä siitä minkä muotoinen kaula tai mikä on otelaudan radius. En edes tiedä omien kitaroiden radiusta. Mulle myös ihan sama onko kaulaliitos kulmikas tai pyöristetty. Samaa paskaa se soitto on, oli mikä vain kourassa. Mutta kai niistä saa ongelman aikaan jos näin haluaa tai sitten perustella uusien kamojen ostoa.
Suurin turn-off on tahmaiseksi lakattu kaula, mutta siihenkin auttaa hiomapaperi, mikäli kitara on muutoin sopiva.
Liian paljon katsotaan speksejä ja numeroita IMO. Ja muiden mielipiteitä. Ei luoteta omaan itseensä ja omaan tuntumaan/korviin. Se että pitää jotain tubescreamerin käytön opastusvideoita katsoa ilman että luotetaan omiin korviin on huolestuttavaa. Löytyykö kitaran volumepotikan käytöstäkin joku 30min opastusvideo?