Kitaran soittaminen

Kattelin muuten tuon sun "alternate like a pro" tms. videon.

En kyllä kauheasti lähtisi sitä plektraa kallistelemaan niin että se on sivuttain. Ehkä se helpottaa menoa kun ei ole kitkaa, mutta... Ensinnäkin, tumppu soundi ja toisekseen kun joutuu soittamaan
muutakin kuin sitä alternatea, niin menee ihan ylimääräistä energiaa siihen että muuttaa plektran asentoa.

Eli suoraan se plektra kohti kieliä.

En nyt itse ihan vielä lähtisi kauheasti mitään ns. opetusvideoita tekemään.

Videolla taisinkin mainita "extreme" eli ei lyö sitä plektraa sivuttain kuin sen verran kuin on tarve. Mut idea onkin antaa vinkkejä omista ongelmista mitä oon saanut matkan varrella rakottua ilman että antaisin mitä syvempää osaamista. Toki hyvä pointti ja varmasti tuun tekemään toisenkin videon missä tarkennan asiaa.

Eli nää on vähä tälläsii ympäripyöreit kunnes teen sitte parempia videoita ajan mittaan :)

Ja perus klikkiotsikko. Tarkoitus on tehdä sisällöntuottoa.
 
Viimeksi muokattu:
Videolla taisinkin mainita "extreme" eli ei lyö sitä plektraa sivuttain kuin sen verran kuin on tarve. Mut idea onkin antaa vinkkejä omista ongelmista mitä oon saanut matkan varrella rakottua ilman että antaisin mitä syvempää osaamista. Toki hyvä pointti ja varmasti tuun tekemään toisenkin videon missä tarkennan asiaa.

Eli nää on vähä tälläsii ympäripyöreit kunnes teen sitte parempia videoita ajan mittaan :)

Ja perus klikkiotsikko. Tarkoitus on tehdä sisällöntuottoa.

Joo, siis lähinnä tarkoitin, ettei nyt itse tuota sivuttain plektran pitämistä turhaan opettele tai neuvoa muita että "tää on hyvä".
En halua olla töykeä, mutta oma soitto ekaksi kuntoon ja tietotaitoa ja sitten vasta muita neuvomaan.

Toki sisältöä on kiva tehdä mutta YouTube on pullollaan näitä "press finger here on the.. uhm.. fifth fret and then one finger on eighth fret and do tap like this on the fiftee.. oh sorry, twelveth fret"
 
Joo, siis lähinnä tarkoitin, ettei nyt itse tuota sivuttain plektran pitämistä turhaan opettele tai neuvoa muita että "tää on hyvä".
En halua olla töykeä, mutta oma soitto ekaksi kuntoon ja tietotaitoa ja sitten vasta muita neuvomaan.

Toki sisältöä on kiva tehdä mutta YouTube on pullollaan näitä "press finger here on the.. uhm.. fifth fret and then one finger on eighth fret and do tap like this on the fiftee.. oh sorry, twelveth fret"

Kiitos vinkkeleistä. Olis kyllä hyvä saada se teoriapohja parempaan kuntoon ja se soitto sellaiseksi että on helppo sit antaa muille neuvoja. Toki voisin lähestyä vähä eri näkökulmasta asiaan aina kun opin jotai uutta ja hiffaan asioita. Enemmänkin kuinka sitte ratkaisen jotai ongelmaa ilman että selitän hirveän tarkasti neuvoa muille.
 
Ei jaksa ottaa mitään kuvia, joten seuraavista ei varmaan kukaan tajua mitään, mutta noista plekun kallistamisistahan on kyllä paljon juttua ns. kovan profiilin soittajiltakin. Guthrie (Govan) oheistaa sitä pientä pituussuunnassa sisään päin kääntämistä, ettei pleku menis ihan flättinä kielten yli. Pointtina tuossa käsittääkseni a) vähän erilainen soundi ja b) vähemmän kitkaa, kun pleku ylittää kielen ts. ekonomisempi.

Sit on näitä "upward tai downward pick slanting" juttuja, jotka liittyy yleensä monikielisiin arpeggioihin yms. juttuihin ja joissa kallistetaan plekua vähän niin kuin menosuuntaan, kun soitetaan useampia kieliä saman suuntaisella plekun iskulla. Kai tuossakin pointtina ekonomisuus.

Toi toka mulla tulee luonnostaan. Jäi varmaan joskus siitä, kun opettelin soittelemaan jotain nopeita sointuarpeggioita ylös ja alas kuutta kieltä. Ekasta en taas oo saanu oikein tolkkua. Vähän oon välillä mallaillu, että mitä siitä tulee, jos kääntäis plekua enemmän tonne sisäänpäin, mutta aika flätti toi mun ote vaan on, mikä luonnostaan tulee, enkä oo nähnyt tarvetta lähteä tuota remontoimaan. Eikä se tuosta pitäs mun nopeuteni kiinni olla.
 
"Plekut - Kallistaa vaiko ei?" Sharkfin punainen (0.55mm) pysyi suorassa. Sen jälkeen, mitä paksumpi pleku, sitä enemmin alkoi kääntyä viistoon alaspäin. Peukaloplekusta (Dunlop M) nyt puhumattakaan.
 
Taitaa olla kutsuttavan Benson pickaukseksi. Attack katoaa kokonaan, on sellaista löysän kuuloista ja käsi vääntyy ihme kulmaan. Jos tuo ei luonnostaan tule niin en lähtisi kyllä sitä opettelemaan. Johonkin sooloiluun voi sopiakin mutta matalilla kielillä jotain alternatea niin huhhei. Kaikista ei ole Marty Friedmaneiksi.
 
Videolla taisinkin mainita "extreme" eli ei lyö sitä plektraa sivuttain kuin sen verran kuin on tarve. Mut idea onkin antaa vinkkejä omista ongelmista mitä oon saanut matkan varrella rakottua ilman että antaisin mitä syvempää osaamista. Toki hyvä pointti ja varmasti tuun tekemään toisenkin videon missä tarkennan asiaa.

Eli nää on vähä tälläsii ympäripyöreit kunnes teen sitte parempia videoita ajan mittaan :)

Ja perus klikkiotsikko. Tarkoitus on tehdä sisällöntuottoa.

Sinusta tulee vielä erinomainen kitaristi, mutta itse melkeinpä inhoan tälläistä youtube-kulttuuria, jossa jokainen on mestari olipa taitotaso mitä vaan.

Juuri hiljattain katsoin videon, jossa nuori kaveri, jolla ei varmaan munakarvatkaan vielä kasva, opetti miksaamiseen ja masterointiin liittyen. Selkeästi oli termit ym. muilta otettu ja opetettiin sitten, vaikka sen todellisen ymmärtämisen voi kyseenalaistaa helposti.

Minusta nämä on harhaanjohtavaa ja joku toinen voi mennä taaksepäin kehityksessään pahimmassa tapauksessa.

Toinen asia on, että mitä hallaa tekee omalle kehitykselleen. Alitajuntaan, kun tarpeeksi vahvasti iskostuu nämä ideat omasta opettajuudesta niin saattaa alkaa skippaamaan tärkeitä perustason tekemisiä, kun oma käsitys itsestä harhautuu.

Ehkä dramatisoin, ehkä en. Omaa innokkuutta soittaa ei pidä alkaa toppuutteleen, mutta hyvä miettiä, mikä on paras keino kohdentaa sitä.
 
Toinen asia on, että mitä hallaa tekee omalle kehitykselleen. Alitajuntaan, kun tarpeeksi vahvasti iskostuu nämä ideat omasta opettajuudesta niin saattaa alkaa skippaamaan tärkeitä perustason tekemisiä, kun oma käsitys itsestä harhautuu.

Tätä tarkoitin sillä biisien päälle soittamisesta coverointina. Kivaa on mutta voi antaa todella erilaisen kuvan. Kun siellä pohjalla soi valmis biisi täysillä ja soitellaan kitaraa päälle niin ettei erota mistään mitään ja vaikka tykkäyksiä/tilaajia satelee YouTubessa, niin antaa tosi värän kuvan itselle.

Kuten omalla kohdalla tämä. Oikeasti aika paskasti ja laiskasti soitettu. Puolustuksena että ihan saakelin vaikea biisi.


Nappaa vaikka jonkun helpon biisin, vaikkapa Paranoid tai mikä vaan. Sitten pelkkä kitara nauhoitettuna klikin päälle kokonaisena. Sitten seuraava raita ja soittaa toisen kitaran samana. Jos ei toimi, lisää treeniä. Jos toimii, niin sitten sama juttu mutta vain neljä iskua vaikkapa alkuun ja sama ruljanssi. Tuolloin ei ole mitään muuta häiritsemässä ja oikeasti keskittyy siihen että jokainen nuotti kuulostaa hyvältä ja tällöin sen myös kuulee. Jos ei kuule, niin kuuntelee äänitetyn version, mikä sitten paljastaa heikot kohdat.

Ja onhan itsellänikin kaikenlaisia outoja tapoja, jotka tiedän "vääriksi" vaikka ne on mulle ihan luontaisia juttuja. En jaksa enkä viitsi opetella niistä pois kun tähänkin asti näillä pötkytellyt menemään. Esimerkiksi kompatessa pidän monesti plektraa peukalon ja keskisormen välissä.
 
Meitsi treenaa UG kautta biisei lopulta yleensä niin että muteen kitarat kokonaan eli siellä on taustalla kaikki muu paitsi itse skeba. Kuulee sitte kuinka paskasti sitä veivaa. Reaperiin ko nauhottaa niin siinä sitte kuulee vielä enemmän noi virheet. Ja sitku tosiaan lyö youtubesta biisin päälle niin eihä ne virheet tosiaankaan tuu esille sit sinne mössön sekaa, vaikka itse laitan sen taustabiisin aina hiljemmalle, että ne kitarat kuuluu enemmän, antaa se silti loppupeleissä hieman virheellistä kuvaa.

Summarum: Se coverin ulosanti on kutakuinkin sinnepäin, paljo löytyy pieniä virheitä, mutta ei ne siellä biisin seassa sitten kuulu. Toki itse biisiä pyrin aina opettelemaan mahdollisimman hyvin ja oikein. Vaikka en ihan raakana klikin kanssa soitakaan. Tällä tavalla kyl varmaan oppisi vielä paremmin tän soittamisen perään.
 
Tätä tarkoitin sillä biisien päälle soittamisesta coverointina. Kivaa on mutta voi antaa todella erilaisen kuvan. Kun siellä pohjalla soi valmis biisi täysillä ja soitellaan kitaraa päälle niin ettei erota mistään mitään ja vaikka tykkäyksiä/tilaajia satelee YouTubessa, niin antaa tosi värän kuvan itselle.

Kuten omalla kohdalla tämä. Oikeasti aika paskasti ja laiskasti soitettu. Puolustuksena että ihan saakelin vaikea biisi.


Nappaa vaikka jonkun helpon biisin, vaikkapa Paranoid tai mikä vaan. Sitten pelkkä kitara nauhoitettuna klikin päälle kokonaisena. Sitten seuraava raita ja soittaa toisen kitaran samana. Jos ei toimi, lisää treeniä. Jos toimii, niin sitten sama juttu mutta vain neljä iskua vaikkapa alkuun ja sama ruljanssi. Tuolloin ei ole mitään muuta häiritsemässä ja oikeasti keskittyy siihen että jokainen nuotti kuulostaa hyvältä ja tällöin sen myös kuulee. Jos ei kuule, niin kuuntelee äänitetyn version, mikä sitten paljastaa heikot kohdat.

Ja onhan itsellänikin kaikenlaisia outoja tapoja, jotka tiedän "vääriksi" vaikka ne on mulle ihan luontaisia juttuja. En jaksa enkä viitsi opetella niistä pois kun tähänkin asti näillä pötkytellyt menemään. Esimerkiksi kompatessa pidän monesti plektraa peukalon ja keskisormen välissä.


Pelkästään kahtoo miten sun plektra liikkuu noissa riffeissä niin.. Kai tänki voi oppia joskus kerta sieki ihminen olet :D
 
Meitsi treenaa UG kautta biisei lopulta yleensä niin että muteen kitarat kokonaan eli siellä on taustalla kaikki muu paitsi itse skeba. Kuulee sitte kuinka paskasti sitä veivaa. Reaperiin ko nauhottaa niin siinä sitte kuulee vielä enemmän noi virheet. Ja sitku tosiaan lyö youtubesta biisin päälle niin eihä ne virheet tosiaankaan tuu esille sit sinne mössön sekaa, vaikka itse laitan sen taustabiisin aina hiljemmalle, että ne kitarat kuuluu enemmän, antaa se silti loppupeleissä hieman virheellistä kuvaa.

Summarum: Se coverin ulosanti on kutakuinkin sinnepäin, paljo löytyy pieniä virheitä, mutta ei ne siellä biisin seassa sitten kuulu. Toki itse biisiä pyrin aina opettelemaan mahdollisimman hyvin ja oikein. Vaikka en ihan raakana klikin kanssa soitakaan. Tällä tavalla kyl varmaan oppisi vielä paremmin tän soittamisen perään.

Nauhoittelua vaan, analysointia ja harjoittelua. Ei siinä muu auta. Toisaalla foorumilla joku just kirjoitti samantyylistä liittyen miten omaa soittoa voi parantaan:

"Know what you really, truly sound like. That means recording a lot and listening to your recordings in isolation without other instruments or backing tracks. That will tell you without bias what's working and what's not working. Then you can decide what should be kept, what should be fixed and what should be discarded. "
 
Nauhoittelua vaan, analysointia ja harjoittelua. Ei siinä muu auta. Toisaalla foorumilla joku just kirjoitti samantyylistä liittyen miten omaa soittoa voi parantaan:

"Know what you really, truly sound like. That means recording a lot and listening to your recordings in isolation without other instruments or backing tracks. That will tell you without bias what's working and what's not working. Then you can decide what should be kept, what should be fixed and what should be discarded. "

Nauhoittamalla kyllä löytää oikeasti sellasia virheitä mitä ei välttis itse edes huomaa, erityisesti timingien kohdalla. On paljo biisejä coveeranut missä oon huomannut, että oon jonku tietyn kohdan soittanut aivan väärällä timingilla tms ja huomannut vasta nauhotuksen jälkeen. Eli kyllä, se nauhottaminen pitäs melkee olla aina päällä viimestää siinä vaiheessa kun oletat että olet mukamas oppinut jonkun biisin nii sielt voi sit poimia niitä ongelmakohtia :D
 
Nonni. Herra otti nyt hommaa alkuun kun oli tuossa pitkässä flunssassa ja ekaa vedosta kuultu ekaan kertsiin asti.
Palautteet laitettu ja ruoskitaan jatkamaan samalla lailla ja samaan syssyyn kun realisoituu miltä vokaalien kanssa kuulostaa,
niin muovataan hiukan ja lisätään juttuja.

Huomaa kyllä että ammattilainen kyseessä ja ääni edelleen hyvin tunnistettavissa vaikka ikää on. Hyvä tästä tulee.

Ja nyt ollaan siinä pisteessä että lauluraidat pamahti mulle. Tajuttoman hyvän kuuloista jo sellaisenaan stemmojen kanssa. Vanhan liiton ukko kun on niin ei turvaudu autotuneen, kun aikoinaan piti muutenkin ilman apuja tuutata sisään.
 
Ei jaksa ottaa mitään kuvia, joten seuraavista ei varmaan kukaan tajua mitään, mutta noista plekun kallistamisistahan on kyllä paljon juttua ns. kovan profiilin soittajiltakin. Guthrie (Govan) oheistaa sitä pientä pituussuunnassa sisään päin kääntämistä, ettei pleku menis ihan flättinä kielten yli. Pointtina tuossa käsittääkseni a) vähän erilainen soundi ja b) vähemmän kitkaa, kun pleku ylittää kielen ts. ekonomisempi.

Sit on näitä "upward tai downward pick slanting" juttuja, jotka liittyy yleensä monikielisiin arpeggioihin yms. juttuihin ja joissa kallistetaan plekua vähän niin kuin menosuuntaan, kun soitetaan useampia kieliä saman suuntaisella plekun iskulla. Kai tuossakin pointtina ekonomisuus.

Toi toka mulla tulee luonnostaan. Jäi varmaan joskus siitä, kun opettelin soittelemaan jotain nopeita sointuarpeggioita ylös ja alas kuutta kieltä. Ekasta en taas oo saanu oikein tolkkua. Vähän oon välillä mallaillu, että mitä siitä tulee, jos kääntäis plekua enemmän tonne sisäänpäin, mutta aika flätti toi mun ote vaan on, mikä luonnostaan tulee, enkä oo nähnyt tarvetta lähteä tuota remontoimaan. Eikä se tuosta pitäs mun nopeuteni kiinni olla.

Valitettavasti pitää tuottaa pettymys ja todeta että tajusin kyllä mistä puhut :D

Soundi ja tuntuma edellä meneminen toimii ihan hyvin edistyneemmillä soittajilla tuon plekuttelun kanssa, omakohtaisten kokemusten perusteella. Itse tulee myös varsin flättinä pidettyä plekua kieliä vasten, ehkä pikkuisen vinossa niin että saa vähän sitä reunaa siihen atakkiin ja silloin pleku liukuu vähän helpommin kielen yli. Överiksi jos vetää niin tulee sit georgebensonit kuten @Ad_Astra totesikin aiemmin.

Sitten nuo slanttihommelit käsittääkseni liittyy pitkälti siihen plekutuksen hankalimpaan juttuun, eli kieltenvaihtoon. Kallistamalla sitä plekua saadaan toisensuuntainen plekuisku nousemaan kielistä poispäin ja se taasen sitten helpottaa tiettyjen linjojen vetämistä. Luutistelussa tuo korostuu vielä kun suditaan monia kieliä samaan suuntaan ylös- tai alaspäin "yhdellä iskulla". Puhumattakaan jostain mustalaisjazzin soittotyylista ja rest strokesta, jossa tuo on ihan olennainen osa sitä tyylilaija (liekö kehittynyt tarpeesta saada mahdollisimman kova vola siitä akkarista kun vedetään isomman bändin kanssa ilman vahvistusta). Mutta on siis syvä kaninkolo jos lähtee tuolle analyysin tielle :)
 
Mutta on siis syvä kaninkolo jos lähtee tuolle analyysin tielle :)
Jooh, en minäkään tiedä paljonko näihin kannattaa käyttää aikaa ja ajatusta.. itelle noi jotkut jutut on tosiaan vaan muovautunut ajan saatossa ja ymmärrän pointin noissa tietyissä videoissa, mutta en oo kyllä koskaan nähnyt tarpeelliseksi lähteä sorvaamaan omaa tekniikkaa kys. videoiden takia. Väittäisin ehkä myös jotenkin löyhästi niin, että soitto ja tietyntyyppinen reeni kyllä muovaa tekniikkaa siihen suuntaan, mitä jonkun jutun soittaminen vaatii..

Vielä siihen @Markqq alternate like a pro -videoon ja plektran käyttöön liittyen, niin lähtisin aloittelijan kohdalla varmaan ihan ekana siitä, että on oikeanlainen pleku (riittävän paksu ja riittävän terävä kärki) ja että plekun kärkeä ei tuu liikaa sormien välistä esiin. Noilla kahdella pitäs olla jo aika hyvät edellytykset plekutella niin, että soundi ois suht selkeä ja ettei plektra tarrais kieliin.
 
Viimeksi muokattu:
Oikeanlainen plektra on kyllä semmoinen mysteeri. Itsekään en ole sitä one-to-rule-them-all plektraa löytänyt. Muoto siis on Dunlop tortex mutta paksuudet vaihtelee riippuen mitä soittelee. 2.0mm useimmiten käytössä mutta välillä 1.5mm ja välillä ohkaisempikin.

@Markqq katselin jotain sun soolotreenipätkää YouTubesta, niin vireongelma olisi hyvä saada ratkaistua. On meinaan aika karseaa kuunnella kun heittää niin paljon. Jos avoimilla on vireessä, niin katsopa intonaatio kuntoon (aika simppeli homma loppujen lopuksi).
Myös pitkään jo näyttänyt mun silmiin siltä, että otelautakäden tatsi aika raskas, mikä taas korostaa vireen ongelmia. Eli jos kieltä painaa liikaa, niin vire muuttuu.

Hyvää kehitystä sulla joo tässä alkuaikoihin verraten. Mutta kuitenkin siinä se että kun niitä oppeja ja vinkkejä alkaa jakamaan, niin voi ottaa vakavammin kun soitto on vireessä :p
 
Oikeanlainen plektra on kyllä semmoinen mysteeri. Itsekään en ole sitä one-to-rule-them-all plektraa löytänyt. Muoto siis on Dunlop tortex mutta paksuudet vaihtelee riippuen mitä soittelee. 2.0mm useimmiten käytössä mutta välillä 1.5mm ja välillä ohkaisempikin.

@Markqq katselin jotain sun soolotreenipätkää YouTubesta, niin vireongelma olisi hyvä saada ratkaistua. On meinaan aika karseaa kuunnella kun heittää niin paljon. Jos avoimilla on vireessä, niin katsopa intonaatio kuntoon (aika simppeli homma loppujen lopuksi).
Myös pitkään jo näyttänyt mun silmiin siltä, että otelautakäden tatsi aika raskas, mikä taas korostaa vireen ongelmia. Eli jos kieltä painaa liikaa, niin vire muuttuu.

Hyvää kehitystä sulla joo tässä alkuaikoihin verraten. Mutta kuitenkin siinä se että kun niitä oppeja ja vinkkejä alkaa jakamaan, niin voi ottaa vakavammin kun soitto on vireessä :p
Hyvä huomio toi raskas käsi yleisesti ottaen. Tuli joskus aika kantapään kautta opittua kun ekoja kertoja nauhoteltiin bändin kesken vähän puolivakavammin ja omat osuudet kuulosti vähän pahalta. Kävi ilmi, että painelin joitain osuuksia turhan raskaasti, vaikka omassa mielessäni vain eläydyin riffeihin. Jostain syystä en kotioloissa ollut sitä niin huomannut, mutta en niihin aikoihin selvästikään ollut tarpeeksi itsekriittinen.

Toki kokemuksen karttuessa se tatsi voi olla raskaampi kuin naapurilla ilman, että vire kärsii, mutta silti siihen kannattaa paneutua. Tämän suhteen mm. Kiko Loureiro on havainnollistanut omaa treenaamistaan ja soittotyyliään, eli panostaa huomattavan kevyeen otteeseen.
 
Hyvä huomio toi raskas käsi yleisesti ottaen. Tuli joskus aika kantapään kautta opittua kun ekoja kertoja nauhoteltiin bändin kesken vähän puolivakavammin ja omat osuudet kuulosti vähän pahalta. Kävi ilmi, että painelin joitain osuuksia turhan raskaasti, vaikka omassa mielessäni vain eläydyin riffeihin. Jostain syystä en kotioloissa ollut sitä niin huomannut, mutta en niihin aikoihin selvästikään ollut tarpeeksi itsekriittinen.

Toki kokemuksen karttuessa se tatsi voi olla raskaampi kuin naapurilla ilman, että vire kärsii, mutta silti siihen kannattaa paneutua. Tämän suhteen mm. Kiko Loureiro on havainnollistanut omaa treenaamistaan ja soittotyyliään, eli panostaa huomattavan kevyeen otteeseen.

Joo, vaikka kuinka on enempi tr00 että käyttää voimaa, niin loppujen lopuksi kääntyy itseään vastaan. Energiaa menee hukkaan ja kuulostaa paskalta. Keveys ennen kaikkea. Kevyellä tatsilla on helpompi lähteä artikuloimaan, eli tiettyihin juttuihin helpompi heittää aksentteja kuin jos koko ajan vääntää täysillä, niin se keveys on vaikea saada sinne mukaan. Koskee molempia käsiä.

Itselläkään ei paljoa kuulu kun soittelee ja vielä vähemmän kaikissa legatojutuissa.

Ja nimenomaan kun soittelee noita hammer-on/pull-offeja niin jos siinä käyttää liikaa voimaa, niin tulee myös niitä mikro-taivutuksia, mitkä luo sitä epävirettä. Eli kieltä ei taivuteta yhtään kun sormi nostetaan.
 
En viittiny sotkea tuota omaa edellistä sillä, että vaikuttaa toki millaista soundia haluaa ja millaista musaa soitetaan. Joku paksu Jazz III mallinen, omiin näppeihin sopivalla koolla lienee aika turvallinen valinta, jos soitellaan jotain modernia metallia kautta suoritusmusiikkia.

Mut ei noilla taas mitään akkariharjailua voi soittaa. Tai minä en ainakaan voi. Soundaa paskalta.

Jos tulee noita vahinkobendejä otteissa, niin siihen vaikuttaa minusta kyllä ihan ylipäänsä otelautakäden tekniikka ja puhtaus ts. miten ländää eri otteisiin. Sormet riittävän pystyssä ja putoat otteeseen / asemaan kuin nakutettu, niin ei siinä hirveästi pitäs enää vahinkobendejä tulla. Sit taas, kun putoaa vähän miten sattuu johonkin asemaan (ei kunnolla nauhalle tai kielelle, ei kunnolla sormen päällä), niin helposti siinä voi vetää tai työntää kielen vähän epävireeseen. Tota kannattaa reenata ja varsinkin pikkurilli voi olla monelle hankala.

Ite en oo suoraan sanoen edes huomannu, että edes jumbokokoisilla nauhoilla sais painettua otteen epävireiseksi.. ehkä toi mun tatsi on sen verran rauhallinen ja oon aina myös keskittynyt soitossa siihen, että kaiken sais tehtyä vähän niin kuin vähimmällä vaivalla. Hirvee repimisen fiilis yleensä viestittää siitä, että jotain menee väärin.
 
Oikeanlainen plektra on kyllä semmoinen mysteeri. Itsekään en ole sitä one-to-rule-them-all plektraa löytänyt. Muoto siis on Dunlop tortex mutta paksuudet vaihtelee riippuen mitä soittelee. 2.0mm useimmiten käytössä mutta välillä 1.5mm ja välillä ohkaisempikin.

@Markqq katselin jotain sun soolotreenipätkää YouTubesta, niin vireongelma olisi hyvä saada ratkaistua. On meinaan aika karseaa kuunnella kun heittää niin paljon. Jos avoimilla on vireessä, niin katsopa intonaatio kuntoon (aika simppeli homma loppujen lopuksi).
Myös pitkään jo näyttänyt mun silmiin siltä, että otelautakäden tatsi aika raskas, mikä taas korostaa vireen ongelmia. Eli jos kieltä painaa liikaa, niin vire muuttuu.

Hyvää kehitystä sulla joo tässä alkuaikoihin verraten. Mutta kuitenkin siinä se että kun niitä oppeja ja vinkkejä alkaa jakamaan, niin voi ottaa vakavammin kun soitto on vireessä :p

Hmm joo. Meinaatko noita shortteja mitä oon lyönyt tuonne? Tosiaan mun pitäs jo pelkästään kielet vaihtaa toho Harley Bentoniin ku must tuntuu et se vire vaan joistain kielistä lähtee karkuun tosi nopeasti. Miul on edelleen tehdaskielet kiinni siinä. Mut muuten mainio pointti. Otan vkl rojektiks vaihtaa kielet toho ja katson tuon intonaation samalla :)

Ja tosiaan tarkka olet, mä painan välillä vähän liikaa noita kieliä.
 
Hmm joo. Meinaatko noita shortteja mitä oon lyönyt tuonne? Tosiaan mun pitäs jo pelkästään kielet vaihtaa toho Harley Bentoniin ku must tuntuu et se vire vaan joistain kielistä lähtee karkuun tosi nopeasti. Miul on edelleen tehdaskielet kiinni siinä. Mut muuten mainio pointti. Otan vkl rojektiks vaihtaa kielet toho ja katson tuon intonaation samalla :)

Ja tosiaan tarkka olet, mä painan välillä vähän liikaa noita kieliä.

Tähän talouteen kun tulee kitara, niin ensimmäisenä lähtee kielet vaihtoon aina. Koska

1) Saa ne omat, mihin tottunut
2) Varsinkin uudessa kitarassa on usein vain lytätty kielet muodon vuoksi eikä venytelty huolella, mikä taas näkyy siinä että vire ei pidä
3) Käytetty kitara, niin saa hinkattua aiemmat paskat pois otelaudasta (ja monesti vetäisen kaulaa hiekkapaperilla tässä vaiheessa myös)
3.1) Ja kun alkaa hiomaan, niin kaula irti jotta helpompaa, ja mikä jottei talla sun muut irti, jolloin niitä putsailee ja ruosteet poijes jos näitä on.

Saa kerralla mitä haluaa =)
 
Amon Amarth - War Of The Gods. Coveerasin tuon jonku aika sitten mut ajastettuna Youtubeen. Ei pitänyt soittaa tuota vielä ko en tarpeeks treenannut mut ajattelin et menköön ku oli niin hyvä flow päällä. Ihan testimielessä et mitä saa aikaseks :D Virheitä on kyllä ja tiedä onko toinen kitara vaihteeks vähä pois vireestä ohuimpien kielien kohdalla. Tänää vaihtuu muute kielet toho kitaraan.

 
@Markqq tota edellistä kun kuunteli jostain 3:30 kohdalta, niin kävi mielessä, että ootkohan sää vetäny vähän överiksi sen plektran kääntelyn. Tossa lainissa kuuluu minusta nyt liikaa sitä semmosta kirskunaa, kun plektran reuna hankaa kieltä eli plekun kulma voi olla vähän jo liian raaka tommoiseen normaalisoittoon.

Noissa vastaavissa melodialinjoissa kannattais kanssa keskittyä nuottien pituuksiin. Hitaasti ja tempoa kasvattaen metronomin kanssa ja keskittyminen siihen, että nuotit syttyy ja sammuu sillai, miten kuuluukin. Eikä siis ole hirveästi mitään epäjohdonmukaisuuksia, jotka kuulostaa sit vähän semmoiselta lepsulta soitolta.
 
Musafazerilla on vielä tän päivän -20% suurimmasta osasta Yamahan tuotteita, niin en voinu vastustaa kiusausta nappasta tommosta Revstarin standardia P90-mikeillä. Mulla ei oo koskaan ollu P90:siä, mutta oon tykästynyt videoiden perusteella niiden soundiin, niin nyt pääsee testaan.

Toki tommonen Revstar professional humppareilla houkutteli kanssa suuresti, LP:n korvaajaksi, mutta vähän tuli hinta vastaan, vaikka noitakin sai nyt nelisen satkua normaalia halvemmalla.
 
Onko kukaan erikoistunut noihin 7-kielisiin vehkeisiin? Olen vihdoin saavuttanut keski-iän ja kuunnellut aika paljon Dream Theateria. Nyt vähän innostaisi hankkia 7-kielinen vehje, että pääsisi kokeilemaan kaikkia DT-riffejä. Jotenki ehkä vähän yllätti kitaroiden suhteellinen vähyys hintaluokassa 500-1000 euroa. Tuota kalliimpia on sitten aika paljon ja Petrucci signature onkin sitten jo viisi tonnia.
 
Onko kukaan erikoistunut noihin 7-kielisiin vehkeisiin? Olen vihdoin saavuttanut keski-iän ja kuunnellut aika paljon Dream Theateria. Nyt vähän innostaisi hankkia 7-kielinen vehje, että pääsisi kokeilemaan kaikkia DT-riffejä. Jotenki ehkä vähän yllätti kitaroiden suhteellinen vähyys hintaluokassa 500-1000 euroa. Tuota kalliimpia on sitten aika paljon ja Petrucci signature onkin sitten jo viisi tonnia.

Kannattaa ensin miettiä onko edes tarvetta seitsemälle kielelle? Aina voit laskea kuusikielisen kitaran matalampaan vireeseen. Eri asia sitten, jos haluat käyttää koko kitaran otelautaa hyväksi myös soolojen muodossa, eikä kuusikielinen enää riitä.
 
Onko kukaan erikoistunut noihin 7-kielisiin vehkeisiin? Olen vihdoin saavuttanut keski-iän ja kuunnellut aika paljon Dream Theateria. Nyt vähän innostaisi hankkia 7-kielinen vehje, että pääsisi kokeilemaan kaikkia DT-riffejä. Jotenki ehkä vähän yllätti kitaroiden suhteellinen vähyys hintaluokassa 500-1000 euroa. Tuota kalliimpia on sitten aika paljon ja Petrucci signature onkin sitten jo viisi tonnia.
Schecterille lähtee oma suositus etenkin uudemmille joissa kapeampi kaulaprofiili ja nykyään jos edukasta lähtisin miettimään Harley Bentonin kalleimpia lähtisin miettimään. Muutamaa Ltd kokeillut muttei napannut.

Omistettu Schecter Jeff Loomis FR (paksumpi kaula)
Hyllyssä Schecter Hellraiser C-7 (projektissa), Hellraiser C8 Hybrid sekä Harley Benton Fusion || FR
 
Hienosti olet Markqq kyllä kehittynyt. Vähän kateeksi käy, kun omaa kehityskaarta katsoo..:D

Kiitos. Kyllä tää on aika räpellystä ollut ja aikaa kuluu pirusti. Aivot laahaa perässä kehityksen kanssa.
Hauska oli tuossa soitella Gojira - Silveraa. 6kk sitten kommentoinut youtubeen että kohta coveeraan. No ei tuoho aikaa biisi mennyt edes kovin hitaalla tahdilla maaliin. Nyt eile otin sen taas tähä työn alle ja kappas. Menee jo aika hyvin täydellä speedillä, joitai kohtia jotka vaatii isompaa hiontaa mut aika lähellä jo.
 
Onko kukaan erikoistunut noihin 7-kielisiin vehkeisiin? Olen vihdoin saavuttanut keski-iän ja kuunnellut aika paljon Dream Theateria. Nyt vähän innostaisi hankkia 7-kielinen vehje, että pääsisi kokeilemaan kaikkia DT-riffejä. Jotenki ehkä vähän yllätti kitaroiden suhteellinen vähyys hintaluokassa 500-1000 euroa. Tuota kalliimpia on sitten aika paljon ja Petrucci signature onkin sitten jo viisi tonnia.
En oo erikoistunut seiskoihin, teatteriin jonkin verran. Mutta siis onhan noita muusikoiden netin tori pullollaan seiskoja ja pitäs löytyä useampiakin vaihtoehtoja tohon hintahaarukkaan. Jos ei siis uusi tarvii olla.

Musareiden hinnat on karannu ihan älyttömiksi, vaikka hyviä kitaroitahan ne. Majestyjä en oo soittanu, mutta JPXI mulla oli hetken, enkä sen perusteella kyllä maksais viittä tonnia noista. Tai kolmeakaan. Käytettynä sinne jonnekin parin tonnin nurkille noi kitaran näköiset vanhemmat signaturet voi olla jo ihan miettimisen arvoisia.
 
Kannattaa ensin miettiä onko edes tarvetta seitsemälle kielelle? Aina voit laskea kuusikielisen kitaran matalampaan vireeseen. Eri asia sitten, jos haluat käyttää koko kitaran otelautaa hyväksi myös soolojen muodossa, eikä kuusikielinen enää riitä.

Joo, siis jos on vain tarkoitus runtata tr00 metal® jyystöä niin alavireinen kuusikielinen ihan passeli. Seiskakielinen on tonaalisuudessaan ihan eri juttu ja luo mahdollisuuksia ihan eri tavalla. Mulla on pari seiskaa ollut. Ibanezeja, eli RG7620 käväisi joskus ja siitä kun eroon pääsi, tuli RG927 (joka vielä löytyy). Siitä oisin mieluusti ottanut kiinteätallaversion, mutta niitä ei oikein näkynyt joten Edge Zero II -tallaan piti taipua. Sen fani en ole, mutta eipä tuo nyt haittaa.

Paljonhan se on kiinni mistä mensuurista tykkää ja kaulaprofiilista yms. Mulle Ibanezit olleet sopivia.
 
Joo, siis jos on vain tarkoitus runtata tr00 metal® jyystöä niin alavireinen kuusikielinen ihan passeli. Seiskakielinen on tonaalisuudessaan ihan eri juttu ja luo mahdollisuuksia ihan eri tavalla. Mulla on pari seiskaa ollut. Ibanezeja, eli RG7620 käväisi joskus ja siitä kun eroon pääsi, tuli RG927 (joka vielä löytyy). Siitä oisin mieluusti ottanut kiinteätallaversion, mutta niitä ei oikein näkynyt joten Edge Zero II -tallaan piti taipua. Sen fani en ole, mutta eipä tuo nyt haittaa.

Paljonhan se on kiinni mistä mensuurista tykkää ja kaulaprofiilista yms. Mulle Ibanezit olleet sopivia.

Juu, ja riippuu vireestäkin miten tuota asiaa ajattelee. Tykkään pitää lähes kaikkea drop-vireissä. Kuusikielinen on drop-B:ssä ja seiska drop-A:ssa. Eli seiskalla on mukavasti ihan normaali vire pohjilla, mutta sitten päästään vaivatta alarekisteriin saakka. Molemmissa on puolensa, ja joskus biisi toimii toisella kitaralla paremmin. Matalan vireen soittamiseen on helpointa vain laittaa jo se ennestään löytyvä kuusikielinen eri vireeseen :)

Kaulaprofiileja löytyy niin paljon erilaisia joka lähtöön, että kannattaa käydä suosiolla kyllä kokeilemassa kitaraa itse ennen ostopäätöstä.
 
Jos tarkoitus on soitella tota Dream Theateria, niin kyllä se minusta kannattaa olla ihan oikea seiska. Sooloissa voi tarvita koko ylärekisteriä korkeimpiin nauhoihin saakka ja vaikka ylärekisteriä riittäs alavireisellä kutosella, niin menee kuitenkin vähän vammaiseksi melodialinjojen opettelu, kun on ihan eri vireinen kitara, kuin millä orkkis vedetty.

Noita Ibanezeja kattelisin minäkin. Ei oo niin tarkkaa käsitystä malleista, mutta esim. Prestigejä (varmaan myös seiskoja) on koko ajan muusikoiden netin torilla ja joskus oikeinkin hyvään hintaan. Ibanezin kaulat on minusta sitä aika slimmiä D-profiilia. Muuten aika flätti, mutta pientä hartiaa siinä reunalla. Mulle sopii ihan hyvin, mutta aina tietty parempi, jos pääsee ite hipelöimään.

Meikäläisen Jammu tuli. Hyvän tuntuinen kaula ja ihan ok soittaa jo pakasta, saattaa vaatia jotain pientä laittoa, mutta katotaan.

Todettakoon vielä, että tosta Edwardsin telestä on tullu ihan lempparikitaroita meikäläiselle. Toi on pirun kevyt ja helppo soittaa ja soundaa vielä päälle tosi hyvälle.
 
Juu, ja riippuu vireestäkin miten tuota asiaa ajattelee. Tykkään pitää lähes kaikkea drop-vireissä. Kuusikielinen on drop-B:ssä ja seiska drop-A:ssa. Eli seiskalla on mukavasti ihan normaali vire pohjilla, mutta sitten päästään vaivatta alarekisteriin saakka. Molemmissa on puolensa, ja joskus biisi toimii toisella kitaralla paremmin. Matalan vireen soittamiseen on helpointa vain laittaa jo se ennestään löytyvä kuusikielinen eri vireeseen :)

Kaulaprofiileja löytyy niin paljon erilaisia joka lähtöön, että kannattaa käydä suosiolla kyllä kokeilemassa kitaraa itse ennen ostopäätöstä.

Näinhän se on. Mutta esim seiskakielisellä suosikkisointuni on ihan perus Dsus2, jossa alimmalta kieleltä otettu matala D mukaan. Eli 3X00230. Samaa tonaalisuutta ja äänensävyä ei alavireisellä kuusikielisellä saa kun tuolla on se avoin korkea e-kieli mukana.

Mä en oikein tykkää laitella kitaroita alavireisiin. Ehkä johtuen siitä kun noita floikallisia on ja helvetinmoinen säätö siinä että hiukan soittelee jollain drop C:llä kunnes viikon päästä kyllästyy ja heittää takaisin tuttuun ja turvalliseen.
 
Näinhän se on. Mutta esim seiskakielisellä suosikkisointuni on ihan perus Dsus2, jossa alimmalta kieleltä otettu matala D mukaan. Eli 3X00230. Samaa tonaalisuutta ja äänensävyä ei alavireisellä kuusikielisellä saa kun tuolla on se avoin korkea e-kieli mukana.

Mä en oikein tykkää laitella kitaroita alavireisiin. Ehkä johtuen siitä kun noita floikallisia on ja helvetinmoinen säätö siinä että hiukan soittelee jollain drop C:llä kunnes viikon päästä kyllästyy ja heittää takaisin tuttuun ja turvalliseen.

Tämän takia telineessä on vain kiinteätallaisia :) Seiskassakin voi vaihdella virettä helposti BEAD/ADAD/AEAD:n välillä, joten droppi-D -kamakin onnistuu helposti.
 
Minäkin oon ruvennu arvostamaan noita kiinteätallaisia sen suhteen, miten stabiileja noi on. Tota teleä ei tarvii käytännössä virittää, vire pysyy moniäänisissä bendeissä, voi vaihtaa virettä pienellä vaivalla jne.

Mutta eipä kiinteätallaisilla sit mausteta soittoa samalla tavalla, mitä kammella voi tehdä. Isoin häviö itelle tietyn tyylinen vibra, jota minä en ainakaan saa kuin kammella (ia vähintään jonkun verran kelluvalla tallalla). Tai jos haluaa vaikka vähän vibraa sointuihin. Flutterit, dive bombit, kammella tehdyt huiluäänikiljahdukset yms. päälle.

Meikäläinen tosin hurahtanut nyt jaskaan, jossa pärjää hyvin tolla telellä. Jos sais vähän tätä musiikillista sivistymättömyyttään paikatuksi sen vähän lisäksi, mitä klasariteoriasta jäi kakarana päähän. Aika paljon menny aikaa vaan opiskellessa, mitä kaikkea voi soitella ton 251-kierron päälle, miten eri asteikot istuu mihinkin, viimeisimpänä nyt alt- ja dimiskaalojen käyttöä jne.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt olis tuommonen vuoden 1997 JEM:ikin (7V) soiteltavana. Poikkeaa ilm. uudemmista siinä, että yhdestä palasta vaahteraa näkyy olevan kaula ja eebeniä otelauta.

Kaverin soitin, ostettu jaappaniasta varsin hyvään hintaan, en oo siis ite ostanu, mutta sain tuon soittolainaan ja lupasin samalla käydä teettämässä kunnon täysihuollon tuolle. Nauhat siistissä kunnossa, mutta näyttävät aika matalilta. Tarvii tiedustella, että riittää edelleen pintaa, jos niitä tarvii tasoittaa.

En oo vielä saanu piuhan päähän, kun tässä on vähän nyt kaikenlaista, mutta pienellä kokeilulla varsin hyväsoittoinen peli.
 
Täytyy rupee enemmän katselemaan noissa tulevissa covereissa että miten muut on soitellu ne. Sieltä täältä löytyy sellaisia juttuja mitä en ole aikasemmi edes tajunnnut :D "Helpotuksia" soittamiseen.
 
Tässä tämä nyt on, eli houkuttelin Yngwie Malmsteenin kahdella levyllä (Eclipse ja Fire & Ice) laulaneen Göran Edmanin luikauttamaan oman biisin. Kertoo muumien möröstä.
Tein itse ja säästin/säädin. Toivottavasti kelpaa. Hyvä ääni edelleen ollakseen 67v.

EDIT: Jäsen @lmu2002 kiitokset etäavusta/-vinkeistä

 
Viimeksi muokattu:
Tässä tämä nyt on, eli houkuttelin Yngwie Malmsteenin kahdella levyllä (Eclipse ja Fire & Ice) laulaneen Göran Edmanin luikauttamaan oman biisin. Kertoo muumien möröstä.
Tein itse ja säästin/säädin. Toivottavasti kelpaa. Hyvä ääni edelleen ollakseen 67v.



Onpa hyvä! Mielellään kuunteli alusta loppuun :)
 
Täs coverien opettelussa on jännää et se jotkut biisit oppii tyylii kahdessa päivässä ulkoa. Toisia ei opi sit millään vaikka vaikeustaso ei ole sen kummempi. Ehkä se rytmitys ja mitä siel biisissä tapahtuu aiheuttaa paljo confusionioa. Sit on näitä biisei jotka mnee 80-90% ulkoa mut lopu 10-20% biisistä vaatii jotai extra efforttia aivoilta että ne kohdat oppii ulkoa. Jännää tämä tekeminen.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 452
Viestejä
4 512 669
Jäsenet
74 372
Uusin jäsen
Akeboy78

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom