Kitaran soittaminen

Nyt kun taas nauhottelin seuraavaa biisiä. Raakana yksin kuulostaa aika persreijältä taas. Sitten kun laittaa palikat yhteen ja alkaa venkslaa vasemmalle ja oikealle ääntä sekä vähä "mixailee" toho biisiin yleensä nuo otokset saa kuulostaa aika hyvältä. Ei oo enää semmosta mössöä.

Että vaikka ei vetäiskää täydellistä coveria, niin ei ne virheet siellä hirveesti kuulu ellei se nyt oikeasti ole iso virhe.

Pakko oli mennä tökkii tässä tota sooloa kun siinä jännityksen timmellyksessä se no, ei kuulostanut niin hyvältä ku halusin. Joskus on annettava periksi :D
 
Pakko kysyä täällä kitaristeilta että mitä tykkäätte kun taas kerran joku legenda huutelee kuinka turhaa on sweeppailu? Eli Kirk Hammett tällä kertaa.
Rehellisesti sanottuna itteä vituttaa oikein huolella joka kerta. Ei sillä että olisin joku pro mutta vittu miks et ottais jotain "uudempaa" tekniikkaa haltuun? Eikö vittu ole parempi osata jotain muttei tarvita sitä kuin päinvastoin. Ja aina kun joku kertoo kuinka "helppoa" ja turhaa sweeppailu on tulee mieleen että ne pissii Jason Beckerin päälle. Toistan vielä kerran että joo se ei toimi joka bändin kanssa mutta ei silti tarvii joka kitara arvostelussa kertoa kuinka turhaa se on, ite rupeen jo aattelee ettei nää kommentoijat oo yrityksestä huolimatta oppineet sitä.
Tai joo osaatte varmaan toistaa jonkun hyvin simppelin setin mut koittakaapa tehdä siitä musikaalista ja osa jotain sooloa.

Haluisin mielellään kuulla näiden legendojen erityisen helpot verisot vaikkapa tästä:


Tai no tuossa tommonen ihan semi ok tän päivän kepittäjä vähän tesmailee Jasonin settejä:

Toi näyttää suunnilleen yhtä helpolta kun Lars koittais soittaa Bleediä
 
Viimeksi muokattu:
Pakko kysyä täällä kitaristeilta että mitä tykkäätte kun taas kerran joku legenda huutelee kuinka turhaa on sweeppailu?
En tiiä, mulle on varmaan luokkaa ihan sama :D Muuan Guthrie Govanikin kommentoinut takavuosina, ettei ole mikään sweeppailujen fani, kun ei tykkää niin (siitä kieliä "raapivasta") soundista. Guthrie kehitti sit itelleen sen enemmän legato-tyylisen täppisysteemin, jolla saa useampioktaavisia ja nopeita arpeggioita soitetuksi.

Itekään välttämättä mikään suurin ko. tekniikan fani. Maltillisesti ja mausteena käytettynä toimii, mutta semmonen sweeppiä toisensa sahaus puuduttaa aika nopsaan.
 
Nyt kun taas nauhottelin seuraavaa biisiä. Raakana yksin kuulostaa aika persreijältä taas. Sitten kun laittaa palikat yhteen ja alkaa venkslaa vasemmalle ja oikealle ääntä sekä vähä "mixailee" toho biisiin yleensä nuo otokset saa kuulostaa aika hyvältä. Ei oo enää semmosta mössöä.

Että vaikka ei vetäiskää täydellistä coveria, niin ei ne virheet siellä hirveesti kuulu ellei se nyt oikeasti ole iso virhe.

Pakko oli mennä tökkii tässä tota sooloa kun siinä jännityksen timmellyksessä se no, ei kuulostanut niin hyvältä ku halusin. Joskus on annettava periksi :D

Tarkoitatko että soundi on kauhea raakana vai soitto? Vai molemmat?

Väittäisin vähän huonoksi lähestymistavaksi ja pyri siitä pois mahdollisimman nopeasti. Jos ei raita itsekseen kuulosta hyvältä, niin peli menetetty. Nauhoita niitä siihen pisteeseen että itse kestät kuunnella ja että voisit jakaa sellaisenaan. Ei se "miksailu" ja vähän sinne sun tättä kaikkea
lisää paranna tilannetta vaan useimmiten päinvastoin.

Mitä soundiin tulee, niin itse ainakin käytän samoja soundeja siihen kun muuten vain soittelee ja kun nauhoittaa. Nauhoittaessa heitän kyllä jossain vaiheessa kitaroiden bussiin EQ:n mikä leikkaa alapään ja kirkastaa yläpäätä ja middleä korostaa/laskee fiiliksen mukaan.

Suosittelen myös nauhoittamaan jonkun biisin, missä ei ole taustalla kuin rummut ja basso. Ei mitään valmiita kitaroita. Siinä sen sitten huomaa kuinka kasassa pysyy.
 
Testailin ite equtella omia nauhoituksiani ottamalla <60hz ja >6kHz kaikki veks kitaroista. Lähinnä siis opetellakseni yhtä suosittua, ilmaista EQ-plugaria. Ei se noissa pikaisissa kötöstelyissä kovin kummoista eroa tehnyt, mut katotaan, jos jossain vaiheessa jaksan koittaa tehdä jotain pikkaisen pidemmälle mietittyä.

Pääasiassa itekin, ihan puhdasta laiskuuttani, nauhoitan ja soitan samoilla soundeilla, mutta semmoiset pelkiltään soitettuna pikkaisen liian kirkkaat soundit tulee kyllä nauhalta paremmin läpi.

Treenaamiseen käytän paljon Neuralin Corey Wongia ja sieltä Blusion-presettiä, jota pikkaisen twiikattu eri kitaroille. Semmoinen aika reippaalla kaiulla oleva, helpposoittoinen lead-soundi, jolla on hyvä treenata tai vedellä sooloja biisien / taustojen päälle.
 
Pakko kysyä täällä kitaristeilta että mitä tykkäätte kun taas kerran joku legenda huutelee kuinka turhaa on sweeppailu? Eli Kirk Hammett tällä kertaa.
Rehellisesti sanottuna itteä vituttaa oikein huolella joka kerta. Ei sillä että olisin joku pro mutta vittu miks et ottais jotain "uudempaa" tekniikkaa haltuun? Eikö vittu ole parempi osata jotain muttei tarvita sitä kuin päinvastoin. Ja aina kun joku kertoo kuinka "helppoa" ja turhaa sweeppailu on tulee mieleen että ne pissii Jason Beckerin päälle. Toistan vielä kerran että joo se ei toimi joka bändin kanssa mutta ei silti tarvii joka kitara arvostelussa kertoa kuinka turhaa se on, ite rupeen jo aattelee ettei nää kommentoijat oo yrityksestä huolimatta oppineet sitä.
Tai joo osaatte varmaan toistaa jonkun hyvin simppelin setin mut koittakaapa tehdä siitä musikaalista ja osa jotain sooloa.

Haluisin mielellään kuulla näiden legendojen erityisen helpot verisot vaikkapa tästä:


Tai no tuossa tommonen ihan semi ok tän päivän kepittäjä vähän tesmailee Jasonin settejä:

Toi näyttää suunnilleen yhtä helpolta kun Lars koittais soittaa Bleediä

Olen varmaan enemmän Kirkin mielipiteen kannalla kuin sitä vastaan. Sweeppailu on mielestäni vaikea saada kuulostamaan kiinnostavalta. Se on siis tekniikoista niitä, jotka varmaan välittömästi häikäisee monen ei-kitaristin riippumatta, mitä niillä sweepeillä tekee. Sitähän siis viljellään sooloissa paljon, mutta yleensä tykkään jos kitaristi saa aikaan mieleenpainuvia juttuja ilmankin.

Kirkin kantaan vertautuu hyvin sekin analogia, että joillain voimasoinnuilla voi olla vaikeampi tehdä hyviä biisejä kuin monimutkaisemmilla tavoilla. Arvostan itse esimerkiksi Exoduksen tyylisiä tapauksia, joiden lukuisat mieleenpainuvimmat asiat käytännössä tapahtuu ihan vaan muutamilla voimasoinnuilla.
 
Olen varmaan enemmän Kirkin mielipiteen kannalla kuin sitä vastaan. Sweeppailu on mielestäni vaikea saada kuulostamaan kiinnostavalta. Se on siis tekniikoista niitä, jotka varmaan välittömästi häikäisee monen ei-kitaristin riippumatta, mitä niillä sweepeillä tekee. Sitähän siis viljellään sooloissa paljon, mutta yleensä tykkään jos kitaristi saa aikaan mieleenpainuvia juttuja ilmankin.

Kirkin kantaan vertautuu hyvin sekin analogia, että joillain voimasoinnuilla voi olla vaikeampi tehdä hyviä biisejä kuin monimutkaisemmilla tavoilla. Arvostan itse esimerkiksi Exoduksen tyylisiä tapauksia, joiden lukuisat mieleenpainuvimmat asiat käytännössä tapahtuu ihan vaan muutamilla voimasoinnuilla.
sweeppailu ja Tekniikka ovat kuin 30 senttisiä kulleja!!. joita on kiva näyttää kaikille mutta ei ne sovi joka paikkaan...;).
 
Juuri sitä en ymmärrä että sweeppailu on näiden puheissa aina ja vain jotain yhtä samaa settiä ylös alas epäpuhtaasti ja se on sitten paskaa. No onpa yllättävää, samalla tavalla se on paskaa kun joku aloittelija alternet pickkaa jotain skaalaa ylös alas samasta kohtaa. Tärkeintä nimenomaan mitä sillä taidolla tekee, miten sweeppailu jotenkin muka on erityisen tuomittavaa niin monen mielestä, en ymmärrä.
Hassua myös miten Kirk antaa esimerkiksi hyvästä tiluttajasta Ynkän joka omasta mielestä on ihan pelkkää tekniikka näytöstä alusta loppuun ja biisit on sivuosassa jos edes siinä. Michael Romeo tyylikkyydessä pieksee joku 1000-0 jos öpaut samasta genrestä jotakuta miettii. Ja kun näitä Kirkin uusia sooloja kuuntelee niin jonkun olisi pitänyt olla studiossa sanomassa että joo se oli eka yritys mutta otappa uusiks ja tällä kertaa jotain ideaa mukaan kiitos. Sama pätee toki niihin uusiin riffeihinkin mutta se onkin oma keskustelunsa sitten...
 
sweeppailu ja Tekniikka ovat kuin 30 senttisiä kulleja!!. joita on kiva näyttää kaikille mutta ei ne sovi joka paikkaan...;).

Ylipäätään kitarasoolot on vähän niin kuin runkkaaminen: yleensä kivempaa itse tehtynä, kuin vierestä katsottuna kun toinen tekee... Toisaalta meitä on moneen junaan ja kyllähän tuosta jälkimmäisestäkin monet syttyy. :D
 
Vitoset: Itselle tuli ekana mieleen koskettimet, joissa vasen käsi ei välttämättä soita samaa kuin oikea. Tyyliin C5 & A5 = C6. Tai vasen soittaa kllseistä |: G5 | C5 | A5 | C5: | tavaraa. Ja oikea junnaa "|G5 - E5 - G5 - E5 - G5 - E5 - G5 - E5| kuvioita, joka tahtiin päälle. Jne. Sweeppauksesta en sano muuta kuin että: Nykyään sentään tiedän miksi sitä tapaa, jolla soitin jo kasarilla arpeggiot, kutsutaan. Sooloista en sano mitään.
 
Olsisiko kellään hyviä kuulokesusosituksia kitaralla rämpyttelyyn focusritella. Hintaluokka alle sata euroa. Alkaa nuo Tokmannin 15 euron muovikikkareet säristä sen verran.
 
Olsisiko kellään hyviä kuulokesusosituksia kitaralla rämpyttelyyn focusritella. Hintaluokka alle sata euroa. Alkaa nuo Tokmannin 15 euron muovikikkareet säristä sen verran.
Mulla ei oo AKG:lta just näitä kyseisiä ollut, mutta useampia muita malleja, että sillä varauksella, mutta varmaan jotkut tämmöiset vois toimia ihan jees: AKG K240 MKII

Kevyet, helpot ajaa eli ei tarvii miettiä mitään erillisiä kuulokevahvareita, toi pantaratkaisu on hyvä, vaihdettava 3m johto, pitäs varmaan olla soundiprofiililtaan suhteellisen neutraalit.

Luurit tietty niin yksilöllinen juttu mikä sopii istuvuudeltaan ja soundiltaan kenellekin, että aina ois paras käydä ite kokeileen päähän, mutta tokko noilla edellisillä pahasti metsään menee.
 
Niin, onhan se perus sweeppailu ehkä hieman kulunutta, dimit ja mollit. Sweepit on mielenkiintoisempia kun niitä upottaa ihan perussoiton mukaan ikään kuin huomaamatta yhdistellen muihin tekniikoihin. En sitten tiedä oisko economy picking parempi kuvaus, mutta kuitenkin.

Toisaalta, mitä johonkin Hammettiin tulee niin aika samalla kaavalla se vetelee tiettyjä juttuja koko ajan hänkin ja sehän hieman tylsää myös. Wahia polkee samaan tapaan aina, täppingit tulee miltei samaan kaavaan aina, kampea käytetään miltei samaan tapaan aina, mollipentatoninen
tulee samaan kavaan aina (taustasta välittämättä) jne.

Mielestäni ei ole mistään pois että mitä enemmän osaa. Se on sitten henkilöstä itsestään kiinni miten ja mihin sitä uutta osaamista käyttää, soveltaa ja yhdistelee muihin tekniikoihin, jolloin homma pysyy mielenkiintoisena ja edistyy.

Esim.

1) Kammen käytössä harjoittelua kun laittaa vaikka taustan jotain perus Em/D/G tuubaa ja soittelee vain huiluääniä mutta kammella sitten niitä huiluääniä korottaa/laskee uusien sävelten aikaan saamiseen. Kehittää korvaa eikä ole niin helppoa miltä kuulostaa.
Eli tuosta tuon jälkimmäisen kun saa kuulostaa samalta kuin ekan. Siis sävelellisesti.
1682231451317.png

2) Vaikka jotain Bm soinnun päälle perus H.O./P.O. juttuja B -kielellä avoimen nuotin kanssa. Sitten tausta heittää A duuriin ja jatkat samaa menoa. Vähän niinku näin
1682231721254.png
 
Täytyy sanoa ettei tuollaiset lausunnot meikää kyllä liikuta suuntaan taikka toiseen. Sen verran ulkona tuosta nimikitaristigeimistä myös etten edes ollut tietoinen tuostakaan lausunnosta. Harmillisen usein vaan tiettyä soittotekniikkaa parjataan, johtuneekohan just siitä että sitten kommentoijalla on joku karrikoitu näkemys siitä mitä se tekniikka sisältää (just vaikka perus molli/duuriarppien sahaus vaikka swiippaamalla tai mitä onkaan), vaikka tosiasiallisesti se juttu soitossa (kampi, swiippi, täppinki, mikälie) on vaan työkalu ja se todellinen pihvi on sitten siinä miten sitä saa hyödynnettyä musiikin tekemiseen, so. mitä sillä saa sanottua.

Kammen käytöstä vaikeroijat ei varmaan Jeff Beckin soitosta valittanut et hitto kun on paljon tota kampeilua tai swiippi-itkijät jostain koko mustalaisjazzista joissa se rannekulma melkeen pakottaa vetään kielenvaihdot sweeppi/economytyyliin jne.
 
Löytypä kivaa harjottelua yksittäisille kielipainalluksille. Sabatonin Gott Mitt Uns. Kivasti tulee harjailtua tässä. Tässä tulee kans tosi hyvää treeniä pikkurillille, ei meinaa ilman pärjää. Tai varmaa pärjäis mut en tiiä onko edes järkevää harjoitella ilman? :D
 
Must tuntuu että tää soittelu lähtee tuhannesti paremmin käyntiin kun tota volumee vaan yksinkertaisesti laittaa että se kitara kuuluu. Ongelma vaan on tää kerrostalo. Ja käytän tosiaan tommosia muusikontulppia niin en kuuroudu.

Kyl se omakotitalo tai joku oma studio vetäis tän treenaamisen next levelille.
 
Must tuntuu että tää soittelu lähtee tuhannesti paremmin käyntiin kun tota volumee vaan yksinkertaisesti laittaa että se kitara kuuluu. Ongelma vaan on tää kerrostalo. Ja käytän tosiaan tommosia muusikontulppia niin en kuuroudu.

Kyl se omakotitalo tai joku oma studio vetäis tän treenaamisen next levelille.
En ihan ehkä hahmota ongelmaa. Tai siis.. Kyllähän kitaraa voi soittaa kerrostalossakin niin, että se kuuluu, mutta tietenkään ei voi vetää millään 4x12 mörssärillä, niin että hakkaa rintakehään.

Korvat kestää jotain 85dB äänenpainetasoa ihan hyvin pidempiäkin aikoja, mikä on jo ainakin minusta kotioloihin suht kova taso, mutta joku akustoimaton betonikuutio, niin yläkertahan semmoisessa tulee nopsaan silmille ennen kuin kerkeää nostamaan edes tuonne asti volatasoja.

Eli tietämättä asiasta enempää mun suositus ois a) akustoida sitä soittotilaa paksulla matolla, verhoilla ja tarvittaessa levyillä ja b) repiä ne tulpat sen jälkeen päästä. Koska soundin pitäs rauhoittua tuolla jonkin matkaa, jos on vaan riittävästi demppausta. En käsitä miks niitä monitoreitaan tarvii kotona niin kovalle ruuvata, että sen jälkeen tarvii tulppia :D
 
Must tuntuu että tää soittelu lähtee tuhannesti paremmin käyntiin kun tota volumee vaan yksinkertaisesti laittaa että se kitara kuuluu. Ongelma vaan on tää kerrostalo. Ja käytän tosiaan tommosia muusikontulppia niin en kuuroudu.

Kyl se omakotitalo tai joku oma studio vetäis tän treenaamisen next levelille.

Ettei nyt olisi kuitenkin jotain ajatusta innostuspäissään, että aina pitäisi vaan olla enemmän ja suuremmin? Kyllä sinä kotioloissa voit itsestäsi mestarin tehdä.

Minulla on vuokra-asunnossa kiva itsetehty kotistudio bassoansoilla. Ihan jyhkeää metallia voin kitaralla vetää ilman tulppia eikä naapuri tule kuristamaan. Aika perkeleen kovaa pitäisi soittaa, että tulppia tarvitsisi tai sitten tosiaan järjen vievää repivää yläpäätä.
 
Viimeksi muokattu:
Must tuntuu että tää soittelu lähtee tuhannesti paremmin käyntiin kun tota volumee vaan yksinkertaisesti laittaa että se kitara kuuluu. Ongelma vaan on tää kerrostalo. Ja käytän tosiaan tommosia muusikontulppia niin en kuuroudu.

Kyl se omakotitalo tai joku oma studio vetäis tän treenaamisen next levelille.

Joo, en mäkään oikein hiffaa miksi pitää niin kovaa olla että tulppia tarttee. Jos soittelee taustojen päälle, niin laita taustaa hiljemmalle.
Muistaakseni itsellä yleensä kun nauhoitan ja muuten vain soittelen niin maks 55dB taitaa olla. En pidä kovista äänistä muutenkaan. Kuuloimet päässäkin aika hiljaisella mennään.

Sehän noissa mallintavien moulinexien etuna on, että saadaan sitä kovan kuuloista soundia pienemmällä volyymilla. Ei tartte ajaa sitä JCM800+4x12" täysillä. Eihän ne samalta tunnu kuin full stack (ns. lahkeet lepattaa), mutta nauhoitellessa
se on yksi ja sama. Mutta on siinä toinenkin puolensa, eli jos on kaiket aikaa tottunut mallintavilla soittamaan monitoreiden kautta, voi oikeilla kamoilla soitto tulla ns. shokkina, kun ei olekaan just sitä, mitä kuvitteli.
 
Saakohan esim. Ableton liveen jotenkin pianoefektiä siten, että voi kitaralla pimputella pianon ääniä? Yritin googlata asiasta ja tuntuu, ettei googlekaan oikein tajua, mitä tää jätkä oikein sösöttää. Paljon löytyy kyllä keyboardilla soitettuja kitaraefektejä jne.
 
Taitais Jam Originilla (ehkä?) pystyä jos oikein muistan...?
---
edit: kyllä kai...?
 
Must tuntuu että tää soittelu lähtee tuhannesti paremmin käyntiin kun tota volumee vaan yksinkertaisesti laittaa että se kitara kuuluu. Ongelma vaan on tää kerrostalo. Ja käytän tosiaan tommosia muusikontulppia niin en kuuroudu.

Kyl se omakotitalo tai joku oma studio vetäis tän treenaamisen next levelille.
Jaahas, täällähän alkaa selvästi touhut kuulostamaan bändin perustamiselta. Sitten se vasta lähteekin, kun reenikselle pääset.

Hirmu vähän tässä ketjussa muutenkin puhuttu bändihommista. Porukan kanssa soittelu on myös erinomainen keino kehittyä. Ja yrittäkää aina soittaa itseänne parempien kanssa. Se palkitsee myös usein.
 
Taitaa suurin osa täällä olla yksinäisiä vanhempia sotureita. Itse olen vajaa 40 ja reilu kymmenen vuotta sitten soitin keikkailevassa black metal -yhtyeessä. Ei enää huvita treenikämpällä muiden kanssa.
 
Joo, nelikymppisiä ollaan itekin. Jotain jamihommia varmaan tulee ja yhdestä coveriprokkiksesta on puhuttu, mutta mihinkään säännöllisempään ei oikein riitä aika, jos ja kun ajattelin jatkaa musaopistollakin syksyllä. Eikä välttämättä mielenkiintokaan.

Vaikka ehdottomasti kyllä samaa mieltä, että se takuulla kehittäis, kun pääsis soittamaan eri tyylistä musaa eri tyyppien kanssa.
 
Sitten se vasta lähteekin, kun reenikselle pääset.
Juu. Ei välttämättä kutenkaan kannata soittaa, ihan niin kovin kuin "jotkut meistä" kasarilla & ysärillä. (= Volat aina ihan järkyttävällä tasolla riippumatta siitä, oliko treeniksen koko 15 vaiko 150 neliötä....)
 
Ettei nyt olisi kuitenkin jotain ajatusta innostuspäissään, että aina pitäisi vaan olla enemmän ja suuremmin? Kyllä sinä kotioloissa voit itsestäsi mestarin tehdä.

Minulla on vuokra-asunnossa kiva itsetehty kotistudio bassoansoilla. Ihan jyhkeää metallia voin kitaralla vetää ilman tulppia eikä naapuri tule kuristamaan. Aika perkeleen kovaa pitäisi soittaa, että tulppia tarvitsisi tai sitten tosiaan järjen vievää repivää yläpäätä.

Ei sitä aina tarvi kovemmalla huudattaa mut oon huomannut sen et kun on tietyn verran volaa niin saan sen fiiliksen paremmin esille kuin olis liia hiljasella :D Tähän tässä viittaan.
 
Nelosella alkaa ikä täälläkin. Muutama vuosi ollu bändien kanssa varsin hiljaista, mutta palo keikoille kyllä on edelleen varsin kova.

Yksi asia mitä bändisoitto saattaa kehittää, on tunne. Sitä on usein vaikea löytää sängyn laidalta. Joskus kun sen fiiliksen sitten reeniksellä/keikalla löytää ja tuntee, niin soitto voi taipua taas mihin tahansa. Ja pään sisällä alkaa melodiat ja asiat siirtymään otelaudalle ehkä monipuolisemmin.
 
42v mittarissa. Jonkun 18-19 vuotta jaksoi bändi juttuja. Ei vaan nappaa enää ollenkaan, eikä ole kyllä aikaakaan.
Aika omilla ehdoilla tykkään tehdä mitä teen ja milloin. Parempi vain ettei ole muita sekoittamassa pakkaa :D
 
42v mittarissa. Jonkun 18-19 vuotta jaksoi bändi juttuja. Ei vaan nappaa enää ollenkaan, eikä ole kyllä aikaakaan.
Aika omilla ehdoilla tykkään tehdä mitä teen ja milloin. Parempi vain ettei ole muita sekoittamassa pakkaa :D

Itse nautin tästä yksinäisen diktaattorin roolista suuresti kyllä. :D

Mutta tietysti porukassa soitto on hyväksi ja niin poispäin. Hienoja muistoja kyllä. Meillä tietysti musiikkigenreen liittyi verellä läträys ja naaman maalaaminen. Oli kyllä hienoa, kun siihen alkuvalmisteluun hirveällä energialla keskittyi ja latasi sitten keikalla esille sen. Hirmuinen toismaailmallinen fiilis tuollaisessa ''demonisessa'' ulkonäössä. Huvittavaa ihan muistella, kun nyt tässä samalla Uhen ihanan analogisella Diva-plugarilla teen jotain samettista syntikkapoppia. Energia ei ole kadonnut, mutta se kulkee eri muodoissa. On silti tavoitteena saada parin vuoden sisällä julkaistua minun black metal settikin.

Lievä tinnitus jäi keikka-ajoista. Ei niissä tulppia pitänyt. Treeniksellä aina.
 
Koska plugarit mainittu, niin tää on näköjään ihan timanttia tää Neuralin Tone King MKII plugari. Mihinkään en koskenut, testasin defaultin ja jonkun ekan presettileadin ja jäin soitteleen tunniksi.

Ainakin tän Telen kanssa ihan mahtavaa soundia.
 
Täällä kans ikää 40, mä oon taas kovin laiska soittelemaan yksinään ja bändihommat on se juttu. Ja niinkun tossa mainittiinkin ni itseä parempien kanssa on kivempaa. :D

Tässä ekaa kertaa nauhalle soittamassa bassoa, oli aikamoista rävellystä :)

 
Amon Amarth - War Of The Gods .. Soitin täs illalla coverin ja kuvasin. Ajattelin että nyt on flow päällä, antaa mennä, sama se virheistä. Aikamoista mössöähä toi on mut tavallaa ne virheet kuulostaa siltä et ne jotenkin hyväksyttävästi sulautuu tonne. Ei oo semmosta että tökkis pahasti tai että soittas väärästä paikasta, vaan semmonen "flow" tilan virhe nii tää on aika elävä :D Tosin, toinen voi olla eri mieltä, mut ehkä ensimmäinen coveri johon sallin virheitä paljon.
 
Kitaransoittosoija on kyl paras. Silloku treenaa uutta ja soolottelee niin paita iha märkänä :D Vissii aivot ja kädet tekee niin rajua yhteistyötä et tulee henkisen fyysinen hiki tekemisessä.

Edit ja uutta coveria sisään:


 
Viimeksi muokattu:
Paul Davidsin tekemä soolo johonkin biisiin. On kyllä mielestäni todella hyvä.
Paulilla on kyllä ihan makea soundi. Heh, niistä sweepeistä kun oli puhetta, niin minusta ne enimmäkseen latisti tässäkin tuon soolon lopun..

Saakohan tän linkattua, tuli ihan äsken fabossa vastaan (en muista miks seuraan tätä kaveria):



Tässä mennään aika eri sävyillä, mutta tässä ei taas häiritse, vaikka tota sweeppihenkistä kuvion siirtämistä paikasta toiseen tulee vähän reippaammin. Eli varmaan aika paljon makuasioitakin :D
 
Tiukka on soitto kyllä! Hyvin saa selvän kaikesta, kun niin hyvällä otteella plekulla työskentelet. Kitarasoundi toki myös kohdillaan.

Kiitos. Vanha biisi toikin, tehty joskus yhdelle bändille eikä koskaan tullut julkaistua.

EDIT: Amplitube 5, jossa Engl E650 komppikitaroissa ja Mesa Triple Crown soolossa. SM57 ja Greenaback 4x12" molemmissa.

Tein tänään monitoreille standit ja piti vain testata niiden kanssa jotain.

IMG-6744.JPG
 
Viimeksi muokattu:
Paulilla on kyllä ihan makea soundi. Heh, niistä sweepeistä kun oli puhetta, niin minusta ne enimmäkseen latisti tässäkin tuon soolon lopun..

Saakohan tän linkattua, tuli ihan äsken fabossa vastaan (en muista miks seuraan tätä kaveria):



Tässä mennään aika eri sävyillä, mutta tässä ei taas häiritse, vaikka tota sweeppihenkistä kuvion siirtämistä paikasta toiseen tulee vähän reippaammin. Eli varmaan aika paljon makuasioitakin :D

Tässä ne mielipide erot tulee esiin, minusta tuo oli hyvin looginen ja odotettava loppu plus erittäin tyylikkäästi vedetty kaikin puolin, sopi erinomaisesti tohon kohtaan

Heitän vielä tähän yhden oman lemppariesimerkin:


Tässä siis Protest the Hero coveri jonkun tyypin vetämänä (otin tämän version siksi että näyttää soittavan kaiken oikein ja näkyy ja kuuluu selkeästi), kaikille niille jotka ei tiedä niin harvinaisen aktiivista kitaranhiplausta kyseessä ja lienee inspiroinut monet sweeppailemaan ja tabbailemaan ja kaikkea, itse kun kuulin tuon lopun sweepit niin oli pakko opetella ne, ei mitään äärimmäisen vaikeaa mutta biisin vie maaliin todella hienosti
Linkissä siis video siitä miten bändi rakentaa biisin lopun crescendoon joka huipentuu sweeppisessioon, en epäile etteikö tämä ole monelle jotenkin "väärin"

Ite opettelin joskus noiden Bloodmeat biisin soittaa ja se on edelleen yksi lemppareita ikinä suorittaa, runsaasti tabbailua ja vähän sweeppailuakin (ehkä oma lempisweeppi soittaa ikinä) ikävä kyllä paskassa vireessä vetävät niin ei paljoa enää tänä päivänä tule tuota soiteltua eli half step down (yök), pitäs olla melkein joku keppi tossa vireessä kokoa ajan että jaksais vetää noiden biisejä enempi



Tossa jonkun pätevä coveri Bloodmeatista
 
Viimeksi muokattu:
Tässä ne mielipide erot tulee esiin, minusta tuo oli hyvin looginen ja odotettava loppu plus erittäin tyylikkäästi vedetty kaikin puolin, sopi erinomaisesti tohon kohtaan
Joo, noi vaan soundaa mun korvaani vähän tylsältä, jos vedetään jotain tasatempoista sweeppiarpeggiota ylös ja alas. Sama lurina kuuluu kerta toisensa jälkeen ja jotenkin jättää vaan semmoisen meh-fiiliksen.

Vaikea vähän ehkä selittää, enkä tiedä onko niin väliksikään, mutta siis.. minusta sweepit toimii parhaiten siirtymissä ja pienenä mausteena. Ei sillai, että kokonaisia osioita on rakennettu sille, että pääsee sweeppailemaan, koska se puuduttaa ainakin meikäläisen tosi nopsaan. Tuossa tuo mun aikaisemminkin linkkaama Wintersunin pätkä, jossa sweepit palvelee noita melodisia siirtymiä ja jossa homma ehdottomasti toimii:




muoks. vaikka joku Dream Teatterin Under a Glass Moonin soolo toinen esimerkki. Joo sweeppejä on muutamaan otteeseen, mutta ne palvelee lähinnä ympärillä olevia muita juttuja.
 
Tässä on tämmöisiä, millä saa lisämaustetta sweeppeihin. Eli nuo ekat kolme tahtia tuommoinen, mihin vähän ympätty muuta mukaan. Oisko Cmaj7/G/Cmaj7/Am.
Sitten tuo jälkimmäinen, eka tahti ihan perus c duuria, mutta seuraavaan tahtiin F# sävel mukaan, niin paljon mielenkiintoisempi (C lyydinen).


1682917912729.png


Ja itse tykkään vedellä välillä sweeppikuvioita ilman oikeaa kättä ollenkaan. Eli pelkällä vasemmalla kädellä.

1682918504133.png

Tästä tuo ensimmäinen + ilman oikeaa kättä näin aamutuimaan paskalla tatsilla :D
 
Oma projekti taas etenee hiljalleen tän yhden laulajan kanssa. Eiköhän se kohta jotain vedoksia ala tekemään.

Nonni. Herra otti nyt hommaa alkuun kun oli tuossa pitkässä flunssassa ja ekaa vedosta kuultu ekaan kertsiin asti.
Palautteet laitettu ja ruoskitaan jatkamaan samalla lailla ja samaan syssyyn kun realisoituu miltä vokaalien kanssa kuulostaa,
niin muovataan hiukan ja lisätään juttuja.

Huomaa kyllä että ammattilainen kyseessä ja ääni edelleen hyvin tunnistettavissa vaikka ikää on. Hyvä tästä tulee.
 
Nonni. Herra otti nyt hommaa alkuun kun oli tuossa pitkässä flunssassa ja ekaa vedosta kuultu ekaan kertsiin asti.
Palautteet laitettu ja ruoskitaan jatkamaan samalla lailla ja samaan syssyyn kun realisoituu miltä vokaalien kanssa kuulostaa,
niin muovataan hiukan ja lisätään juttuja.

Huomaa kyllä että ammattilainen kyseessä ja ääni edelleen hyvin tunnistettavissa vaikka ikää on. Hyvä tästä tulee.

Hauskaa, kun minulla on myös kotimaisten ammattilaisten kanssa menossa biisi. Minä siis sävelsin (reipas kasarihenkinen biisi) ja kohtuu tunnettu ammattilainen miksaa sen ja masteroi. Ollut kyllä itselleni eri tavalla stressaava projekti verrattuna, kun tottunut yksin tekemään kaiken kotona vaan. Nytkin siis kotona omat osuuteni, mutta pitänyt eri tavalla kommunikoida muiden kanssa. Vokaalien äänitys muualla (en laula minä). Opettavaista silti ja vähän omien rajojen rikkomista. Pientä egojen välistä painia ollut, mutta kaikki ok. :D
 
Viimeksi muokattu:
Omassa proggiksessa helppoa kun Yngwie murskasi egon kauan sitten ja traumoja vieläkin, niin helposti tottelee käskyjä :D

Minä olin aiemmassa bändihommassa herkkänä miehenä sellaisten maskuliinisten ukkojen kanssa niin jäin vähän sivustaseuraajaksi. Nyt kun muutaman vuoden ollut kotistudion itsevaltias käskyttäjä niin huomannut, että minulle on syntynyt omaa tahtoa, jota ei jyrätä, mutta pitää osata kyllä antaa hölliä myös. En ole ollut pelkästään oikeassa. :D
 
Kitaransoittosoija on kyl paras. Silloku treenaa uutta ja soolottelee niin paita iha märkänä :D Vissii aivot ja kädet tekee niin rajua yhteistyötä et tulee henkisen fyysinen hiki tekemisessä.

Kattelin muuten tuon sun "alternate like a pro" tms. videon.

En kyllä kauheasti lähtisi sitä plektraa kallistelemaan niin että se on sivuttain. Ehkä se helpottaa menoa kun ei ole kitkaa, mutta... Ensinnäkin, tumppu soundi ja toisekseen kun joutuu soittamaan
muutakin kuin sitä alternatea, niin menee ihan ylimääräistä energiaa siihen että muuttaa plektran asentoa.

Eli suoraan se plektra kohti kieliä.

En nyt itse ihan vielä lähtisi kauheasti mitään ns. opetusvideoita tekemään.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 452
Viestejä
4 512 669
Jäsenet
74 372
Uusin jäsen
Akeboy78

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom