Kitaran soittaminen

[vilhopamppu]

Joo, justinguitar onkin ollut käytössä varsinkin ihan alkutaipaleella. Hänellä nuo blueshommat tulee vasta myöhemmin (hänellä varmasti tähän hyvät perustelut), mutta pitääkin kurkata mitä sieltä löytyy.

 

[pappatech]

Aloitteleva akusti täällä kyselee hyvää lähdettä/materiaalia/YouTube-kanavaa blues/country/folk tyylisen musiikin opetteluun. Ja ehkä tuossa järjestyksessä. Fingerstyle (en tiedä suom. vastinetta sanalle) on se oma juttu, eikä strumming kauheasti kiinnosta ‍

Toinen kysymys liittyy itse soittimeen. Eka kitara löyty viidelläkympillä torista (joku williams) ja nyt pukin konttiin miettinyt uutta, mutta tiukalla 150€-200€ budjetilla. Kokoluokka olisi varmaankin parlour-OO/OM. Kannattaisiko etsiä torista käytettyä vai ennemmin thomanilta uutta?

En osaa noista kanavista sanoa suoraan.. ilm. puhutaan jenkkilähtöisestä thumb and fingerstylestä? Ne tutoriaalit, joita oon ite katellut, ei oo ehkä ihan aloittelijalle tarkoitettuja, mutta siis jos googlaa mieleisten biisien tutoriaaleja, niin äkkiä niiltä samoilta kavereilta löytyy muutakin ja mahdollisesti sit joku "perustekniikkavideo":kin jne.

150-200€ on tosi nafti budjetti yhtään säälliselle akkarille. Käytettynä ehdottomasti ja siihenkin tuo budjetti on vähän turhan tiukka. Jammuja tai DX-sarjan Martineja vois nyt vaikka katsella ja ehkä säästää budjettiin satkun pari päälle ennen ostamista. Nuo mainitut bodymallit on fingerstyleä ajatellen sopivia.

 

[HendriXXX]

Noista kitaroiden lukumäärästä sen verran että onhan noita kertyny muutama. Taitaa 6 sähkistä nyt olla (kolmella eri skaalalla, sekä aktiivi että passiivimikkisiä) yks basso ja yks akustinen. Kaikki muut kiinteätallasia paitti strato. 3 noista itse tekemiä.
Waimo ei ole koskaan noihin puuttunu ja kommentoinu. Empä minäkään puutu kattiloiden, pannujen, käsilaukkujen, kenkien yms määriin..

 

[Markqq]

Noista kitaroiden lukumäärästä sen verran että onhan noita kertyny muutama. Taitaa 6 sähkistä nyt olla (kolmella eri skaalalla, sekä aktiivi että passiivimikkisiä) yks basso ja yks akustinen. Kaikki muut kiinteätallasia paitti strato. 3 noista itse tekemiä.
Waimo ei ole koskaan noihin puuttunu ja kommentoinu. Empä minäkään puutu kattiloiden, pannujen, käsilaukkujen, kenkien yms määriin..

Jos vaimo puuttuis rakkaaseen harrastukseen, niin se olis vaimo jo vaihdossa Siis sinkkuna eleskelen, mutta tulevaisuutta ajatellen

 

[vilhopamppu]

En osaa noista kanavista sanoa suoraan.. ilm. puhutaan jenkkilähtöisestä thumb and fingerstylestä? Ne tutoriaalit, joita oon ite katellut, ei oo ehkä ihan aloittelijalle tarkoitettuja, mutta siis jos googlaa mieleisten biisien tutoriaaleja, niin äkkiä niiltä samoilta kavereilta löytyy muutakin ja mahdollisesti sit joku "perustekniikkavideo":kin jne.

150-200€ on tosi nafti budjetti yhtään säälliselle akkarille. Käytettynä ehdottomasti ja siihenkin tuo budjetti on vähän turhan tiukka. Jammuja tai DX-sarjan Martineja vois nyt vaikka katsella ja ehkä säästää budjettiin satkun pari päälle ennen ostamista. Nuo mainitut bodymallit on fingerstyleä ajatellen sopivia.

mitäs noista akkareista olisi hyvä katsoa/vertailla vai onko se loppupeleissä sit fiilishommia?

ja juurikin tuollaista peukku+muut sormet osastoa

 

[pappatech]

mitäs noista akkareista olisi hyvä katsoa/vertailla vai onko se loppupeleissä sit fiilishommia?

ja juurikin tuollaista peukku+muut sormet osastoa

Yamahalta joku CSF3M vois mennä käytettynä budjettiin. Martinilta en nyt äkkiseltään löydä noita pikkukoppaisia halpissarjalaisia, joita vois koittaa käytettynä katella. Varmaan voi googlailla jotain revikoita parhaista beginner kitaroista ja koittaa bongata sieltä noita pienempikoppaisia. Jotenkin mulla on perstuntuma, että noi halpissarjalaiset on yleensä jotain D-koppaa tai muuta isompaa..

Mulla olevan Yamahan LL6:n löytää todennäköisesti pienellä odottelulla johonkin kolmeen sataan. Loistava kitara tuohon hintaan, mutten tiedä onko ihan paras fingerstyle-peli.

muoks. poistin tuon yhden linkatun Takaminen, ei ollutkaan mikään häävi diili minusta.

toinen muoks. no, jos tämä sen sijaan on oikeasti järkisäädöissä liikkeen toimesta, niin ois ainakin budjetissa: Takamine GN10-NS | Kitarakuu

 

[Markqq]

Harley Benton EX-84 Modern EMG VW

Electric Guitar Pro Series, Body: Mahogany, Set-in mahogany neck, Fretboard: Ebony, Fretboard inlays: White dots, Neck profile: Slim Taper C, Neck thickness: 1st fret: 22.5 mm - 12th fret: 25 mm, Fretboard radius: 305 mm (12"), Scale: 628 mm...

www.thomann.de

Harmi ku näit ei löydy käytettynä. Ei viittis uutena ostaa. Tosiaan kyl mä tän haluaisin
Pukinkonttiin ehkä sitten. Jätän tuon Jacksonin nyt sitte pois jos on arpapeliä tuon laadun ja muun suhteen.

 

[Wilmo]

Halpisakkariksi suosittelen lämpimästi Fenderin kikkaretta. Ostin muksulle joskus "omaksi" kitaraksi, mitä voi rämpätä (ja pysyä irti isin kitaroista), mutta nykyisin tulee otettua mieluummin tuo luuta käteen, kuin tuo "parempi" oma Sire. Hyvä kampe kaikkineen tuohon hintaan.

Fender CD-60 BK V3

Steel-String Guitar Dreadnought design, Laminated spruce top, X-Bracing, Mahogany laminated back and sides (Entandrophragma cylinddricum), Mahogany neck, Walnut fretboard and bridge, Scale: 643 mm, Nut width: 43 mm (1.69"), Walnut bridge, Strings:...

www.thomann.de

 

[pappatech]

Jos D-koppaiset käy, niin kaverilla on joku Cortin halpis, jossa on vielä jotain hemmetin chorusta ja kaikua sisäänrakennettuna. Melkoisen muoviselta se rehellisesti sanoen kunnolliseen verrattuna kuulostaa, mutta soittotuntumassa ei mitään vikaa.

muoks ja siis jos isompikoppaisiin mennään, niin sitten lämmin suositus myös tuolle Yamahan LL6:lle. Tosi isoääninen ja ei oo paljoa hetkahtanut kotimaan lämpötila- ja kosteusvaihteluista.

 

[Raitlin]

Muksun kitaraopettaja suositteli pienempikoppaiseksi PRS:n Parlour malleja, esim tämmönen PRS SE P20 Parlour VM

Ei ole vielä tullut hommattua kun on tolla omalla Yammun F310 on vielä pärjännyt mutta pukin konttiin tarkoitus varmaankin laittaa.

 

[pappatech]

^ ei oo soittokokemusta, mutta speksi näyttää ainakin hyvältä. Oikeinkin hyvältä.

Jos tuo wide fat -kaulaprofiili on sama, mitä ne käyttää sähkiksissäkin, niin se on ainakin itelle mukava ja mahtuu tämmöinen vähän isompinäppinenkin soittamaan mukavasti. Jotkut tietty voi tykätä kapeammasta kielivälistä, mutta mulla alkaa äkkiä tuleen ruuhkaa otteiden kanssa.

 

[Carmake]

Harley Benton EX-84 Modern EMG VW

Electric Guitar Pro Series, Body: Mahogany, Set-in mahogany neck, Fretboard: Ebony, Fretboard inlays: White dots, Neck profile: Slim Taper C, Neck thickness: 1st fret: 22.5 mm - 12th fret: 25 mm, Fretboard radius: 305 mm (12"), Scale: 628 mm...

www.thomann.de

Harmi ku näit ei löydy käytettynä. Ei viittis uutena ostaa. Tosiaan kyl mä tän haluaisin
Pukinkonttiin ehkä sitten. Jätän tuon Jacksonin nyt sitte pois jos on arpapeliä tuon laadun ja muun suhteen.

Kamarunkkaus ottaa vallan varmaan suurimmasta osasta kitaristeja jossain vaiheessa ja se on ihan ok.

Sulla on soittaminen kehittynyt oikein hyvin ja varmasti kehittyy jatkossakin. Jos maltat vielä odotella uusien hankintojen kanssa, niin jatkossa tulet kiinnittämään entistä enemmän huomiota ulkonäön lisäksi myös soitettavuuteen. Eli tässä koitan sanoa sitä, että kun edelleen katselet halvemman pään kitaroita, parannusta ei välttämättä tule riittävästi. Sulla saattaa taidot kasvaa niin nopeasti, että uusi kitara on jo viikon päästä pettymys ja kamarunkkaus vaan pahenee. Mitään vääräähän ei siis todellakaan ole ostella kitaroita, kunhan jälkiviisaana tässä kommentoin

 

[Markqq]

Kamarunkkaus ottaa vallan varmaan suurimmasta osasta kitaristeja jossain vaiheessa ja se on ihan ok.

Sulla on soittaminen kehittynyt oikein hyvin ja varmasti kehittyy jatkossakin. Jos maltat vielä odotella uusien hankintojen kanssa, niin jatkossa tulet kiinnittämään entistä enemmän huomiota ulkonäön lisäksi myös soitettavuuteen. Eli tässä koitan sanoa sitä, että kun edelleen katselet halvemman pään kitaroita, parannusta ei välttämättä tule riittävästi. Sulla saattaa taidot kasvaa niin nopeasti, että uusi kitara on jo viikon päästä pettymys ja kamarunkkaus vaan pahenee. Mitään vääräähän ei siis todellakaan ole ostella kitaroita, kunhan jälkiviisaana tässä kommentoin

Ja nälkä kasvaa syödessä. Mitä paremmaksi miun taidot kehittyy, olen huomannut että motivaatio senku nousee ko tajuaa että hei minähän pystyn jo soittaa vähä vaikeampia. Petollista touhua

 

[Jack W]

Harley Benton EX-84 Modern EMG VW

Electric Guitar Pro Series, Body: Mahogany, Set-in mahogany neck, Fretboard: Ebony, Fretboard inlays: White dots, Neck profile: Slim Taper C, Neck thickness: 1st fret: 22.5 mm - 12th fret: 25 mm, Fretboard radius: 305 mm (12"), Scale: 628 mm...

www.thomann.de

Harmi ku näit ei löydy käytettynä. Ei viittis uutena ostaa. Tosiaan kyl mä tän haluaisin
Pukinkonttiin ehkä sitten. Jätän tuon Jacksonin nyt sitte pois jos on arpapeliä tuon laadun ja muun suhteen.

Kannattaa tsekkailla B-stockit joita saa huomattavasti edullisemmin kuin ovh ja vältsisti ei ole mitään vikaa tai jos on, niin et itse ehkä edes huomaa.

 

[pappatech]

B-stockejakin on sit viimeistely- / värivirheellisistä sellaisiin, joissa on saatettu korjata joku otelauta- yms. halkeama, tai niin kuin yhdessä kotimaisessa verkkokaupassa vastaantullut kitara, jossa kaula oli mutkalla.

Jos nyt pintaan vedetty väri on vähän perseellään, niin varmasti voi ostaa ihan turvallisin mielin, mutta muuten joutuu vähän harkitsemaan onko säästön väärti.

 

[Jack W]

B-stockejakin on sit viimeistely- / värivirheellisistä sellaisiin, joissa on saatettu korjata joku otelauta- yms. halkeama, tai niin kuin yhdessä kotimaisessa verkkokaupassa vastaantullut kitara, jossa kaula oli mutkalla.

Jos nyt pintaan vedetty väri on vähän perseellään, niin varmasti voi ostaa ihan turvallisin mielin, mutta muuten joutuu vähän harkitsemaan onko säästön väärti.

B-stockissa on normaali takuu ja 30 pv:n palautusoikeus kun kyseessä Thomann, joten pidän sitä melko riskittömänä ja turvallisena vaihtoehtona.

 

[pappatech]

B-stockissa on normaali takuu ja 30 pv:n palautusoikeus kun kyseessä Thomann, joten pidän sitä melko riskittömänä ja turvallisena vaihtoehtona.

Joo, en meinannut sillä, etteikö rahojaan saisi tarvittaessa takaisin, vaan enemmän sitä, että onko moisesta instrumentista pitkäaikaisempaan pitoon ja/tai paljonko sit v*tuttaa kannella soitinta takaisin postiin ja täytellä palautuslomakkeita.

 

[BongisKhan]

B-stockejakin on sit viimeistely- / värivirheellisistä sellaisiin, joissa on saatettu korjata joku otelauta- yms. halkeama, tai niin kuin yhdessä kotimaisessa verkkokaupassa vastaantullut kitara, jossa kaula oli mutkalla.

Jos nyt pintaan vedetty väri on vähän perseellään, niin varmasti voi ostaa ihan turvallisin mielin, mutta muuten joutuu vähän harkitsemaan onko säästön väärti.

Thomannin B-stockeissa on pelkästään pieniä kosmeettisia virheitä sisältäviä yksilöitä. Usein ei ole edes niitä, koska suurin osa B-stockeista on ihan vaan asiakaspalautuksia.

 

[pappatech]

Thomannin B-stockeissa on pelkästään pieniä kosmeettisia virheitä sisältäviä yksilöitä. Usein ei ole edes niitä, koska suurin osa B-stockeista on ihan vaan asiakaspalautuksia.

Niin, ihmettelisin, jos Thomannin volyymeilla ei olis ikinä mitään kuljetuksessa tai säilytyksessä vaurioituneita, tehtaalta vähän huonona tullutta jne.

Mutta siis joo, voi se olla niin, että niiden "B-stock" on lähinnä asiakaspalautuksia.

Minähän en kyseistä lafkaa juuri käytä, vaan pyrin tukemaan kotimaisia kivijalkoja aina, kun vaan suinkaan mahdollista.

 

[Manual]

Halpisakkariksi suosittelen lämpimästi Fenderin kikkaretta. Ostin muksulle joskus "omaksi" kitaraksi, mitä voi rämpätä (ja pysyä irti isin kitaroista), mutta nykyisin tulee otettua mieluummin tuo luuta käteen, kuin tuo "parempi" oma Sire. Hyvä kampe kaikkineen tuohon hintaan.

Fender CD-60 BK V3

Steel-String Guitar Dreadnought design, Laminated spruce top, X-Bracing, Mahogany laminated back and sides (Entandrophragma cylinddricum), Mahogany neck, Walnut fretboard and bridge, Scale: 643 mm, Nut width: 43 mm (1.69"), Walnut bridge, Strings:...

www.thomann.de

Fender CD-60S All Mah

Acoustic Guitar Style: Dreadnought, Top: Solid mahogany, Scalloped X-bracing, Back and sides: Mahogany, Neck: Mahogany, Fretboard: Walnut, 20 Frets, Nut width: 43 mm, Scale: 643 mm, Chrome hardware, Colour: Natural

www.thomann.de

Täältä kans suositus, itsellä ylläoleva malli ollut reilu pari vuotta. Hinta-laatusuhde erinomainen, ja uskaltanut räpeltää enemmänkin tässä soiton alkutaipaleella (nauhahiontaa, kiillotuksia sun muuta huoltoilua). Kalliimmassa kitarassa ei olisi varmaankaan uskaltanut.

Toki itselläni jo jonkun aikaa ollut kiikarissa Taylorin kalliimmat mallit, mutta ei ole vielä lompakko auennut - soitellut edelleen tuolla.

 

[pappatech]

Tossa oli musamessuilla viikonloppuna ´57 Martin 000-18 muistaakseni kokeiltavana. Kastuin ite läpimäräksi pihalla, niin viittiny alkaa strippaan ja/tai räveltämään, mutta yksi ihan pätevä kaiffari sillä soitteli jotain peukkuplekubluesia.

En osaa soundista sanoa sen enempää tuon perusteella.. ehkä ei ihan mitään viisinumeroista hintaa itelle haukkuis, mutta jollekin vintage-harrastajalle varmaan hyvinkin.

Joku tuommoinen pienempikoppainen akkari ois itelläkin kiikarissa, mutta ehkä tulee tyydyttyä johonkin vähän edukkaampaan versus mitä noita Martineja (tupla tai triplanolla, OM) yhteen kohtaan havittelin.

 

[Disfear]

Kamarunkkaus ottaa vallan varmaan suurimmasta osasta kitaristeja jossain vaiheessa ja se on ihan ok.

Sulla on soittaminen kehittynyt oikein hyvin ja varmasti kehittyy jatkossakin. Jos maltat vielä odotella uusien hankintojen kanssa, niin jatkossa tulet kiinnittämään entistä enemmän huomiota ulkonäön lisäksi myös soitettavuuteen. Eli tässä koitan sanoa sitä, että kun edelleen katselet halvemman pään kitaroita, parannusta ei välttämättä tule riittävästi. Sulla saattaa taidot kasvaa niin nopeasti, että uusi kitara on jo viikon päästä pettymys ja kamarunkkaus vaan pahenee. Mitään vääräähän ei siis todellakaan ole ostella kitaroita, kunhan jälkiviisaana tässä kommentoin

Toi on kyllä hyvä pointti. Itse en muuten olisi niin innokkaasti näitä halpiskitaroita tukenut, mutta ilmeisesti nykyään 300–400 euron hintaluokassa ollaan niin eri tasolla kuin joskus kun itse aloitti, että sellainen voi kestää pidempään.

Toisaalta omalla kohdallani seuraava kitara halpismallin jälkeen oli jo Prestige-sarjan Ibanez, enkä kyllä voi muuta kuin suositella vastaavaa loikkaa. Sama kitara on kuitenkin nyt vuosikausia myöhemmin edelleen yksi ykköskitaroistani ja tulee helposti olemaan aktiivisessa soitossa ties kuinka pitkään.

Noiden hienompien kitaroiden hankinta ei mitenkään edellytä, että taidot jotenkin vielä osuisi kohdilleen sen kanssa.

 

[korvaoo]

kamarunkkaus taiten tehtynä ei edes käy niin pahasti kukkaron päälle, kuin moni muu harrastus ideana on ostaa käytettyjä halvalla ja vaihtaa aina vähän kalliimpiin tai myydä mielellään voitolla.

 

[pappatech]

Toisaalta omalla kohdallani seuraava kitara halpismallin jälkeen oli jo Prestige-sarjan Ibanez, enkä kyllä voi muuta kuin suositella vastaavaa loikkaa. Sama kitara on kuitenkin nyt vuosikausia myöhemmin edelleen yksi ykköskitaroistani ja tulee helposti olemaan aktiivisessa soitossa ties kuinka pitkään.

Muistin väärin aikaisemmin, kun kirjoittelin samasta, mutta siis mun eka kitara oli Falcon. Semmonen halpisstrato ysäriltä. Action perseellään, ei osannu ite kakarana laittaa ja ihan liian pliisut mikit, kun ois pitäny Metallicaa soitella.

Falconista mentiin reverse-lapaiseen Jacksonin Dinkyyn, en muista millään enää tarkempaa mallia. Joku nykyrahassa varmaan kolmen, max neljän satkun peli. Floikallinen, ei muistaakseni pitäny kovin häävisti virettä ja aina vtutti availla lukkoja ja säätää.

Mut tuosta sitten Made in Japan Ibanez RG550 oli jo oikeasti laatupeli. Noiden kaula istuu vieläkin pirun hyvin käteen, vaikka ite kitarat sattuu vähän silmään nykyisellään.

Tuohon @Markqq :n kitaroiden osteluun, niin ehkä ite koittaisin samassa tilanteessa päättää, että millainen kitara ois se ns. ykköskitara ja millasta speksiä siinä pitäs olla (kaulaprofiili, nauhojen määrä, talla, mikit, potikoiden sijoittelu jne.). Sen jälkeen säästäisin ja satsaisin yhteen vähän parempaan.

Henk. koht hiukka vaikea nähdä mieltä, että niitä halpiksia ois nurkat täynnä, vaikka kiva kitaroita tietty on hankkia ihan vaan kokeilunkin vuoksi

 

[korvaoo]

Tuohon @Markqq :n kitaroiden osteluun, niin ehkä ite koittaisin samassa tilanteessa päättää, että millainen kitara ois se ns. ykköskitara ja millasta speksiä siinä pitäs olla (kaulaprofiili, nauhojen määrä, talla, mikit, potikoiden sijoittelu jne.). Sen jälkeen säästäisin ja satsaisin yhteen vähän parempaan.

Henk. kohta vaikea jotenkin nähdä mieltä, että niitä halpiksia ois nurkat täynnä, vaikka kiva kitaroita tietty on hankkia ihan vaan kokeilunkin vuoksi

Tää ei ole edes ihan paha idea tää että säästetään yhteen vähän parempaan. Toki saa olla eri tilanteisiin vähän erliasempia kitaroita mutta mitä ite olen huomioinut ainakin, niin kyllä noista tuppaa valikoitumaan yksi tai kaksi kitaraa millä soittelee koko aika ja muut sitten roikkuu seinällä tai varastossa...
Jotkut joo keräilee halpiksiakin. Jos tilaa on niin mikäs siinä hyvällä tuurilla saattaa lyödä rahoiksi (vrt esim. 70-80 luvun japanilaiset) mutta se tarkoittaa melki nykypäivänä vähän parempaa tuuria ja paljon tilaa että voi säilytellä niitä laukussa kovin paljoa soittamatta.

 

[pappatech]

Toki saa olla eri tilanteisiin vähä nerliasempia kitaroita mutta mitä ite olen huomioinut ainakin, niin kyllä noista tuppaa valikoitumaan yksi tai kaksi kitaraa millä soittelee koko aika ja muut sitten roikkuu seinällä tai varastossa...

Jeps, tuota samaa ajatusta itelläkin oli pohjalla, että noi yhden tempun kitarat jää helpommin sinne telineeseen / laatikkoon makaamaan.

Mullon ihan selvä juttu se, että ykköskitarassa pitää olla 24 nauhaa, mielellään jumboja, joku suhteellisen flätti radius ja kampi. Muuten on äkkiä orpo olo. Ja tohon speksiin sais periaatteessa olla parikin soittopeliä, toinen H-H ja toinen H-S-H mikityksellä, koska keskimikillä ja sen yhdistelyllä kaula- ja tallamikkiin saa niin eri soundia mitä pelkillä humppareilla.

Mut siis.. vaikka nuo mun pari heviruoskaa saa eniten soittotunteja, niin yllättävän paljon tuo LP ja Jammun stratokin pyörii käsissä. Eilen viimeksi rupesin jotain AC/DC:n Hells Belssiä tavaamaan, kun osu sormet vahingossa sen alkuriffiin. Noissa on molemmissa omat juttunsa, joiden kanssa on ihan hauska fiilistellä. Ja yks laatustrato tosiaan menis vielä ihan hyvin, kun olis rahaa ostaa

 

[korvaoo]

Jeps, tuota samaa ajatusta itelläkin oli pohjalla, että noi yhden tempun kitarat jää helpommin sinne telineeseen / laatikkoon makaamaan.

Mullon ihan selvä juttu se, että ykköskitarassa pitää olla 24 nauhaa, mielellään jumboja, joku suhteellisen flätti radius ja kampi. Muuten on äkkiä orpo olo. Ja tohon speksiin sais periaatteessa olla parikin soittopeliä, toinen H-H ja toinen H-S-H mikityksellä, koska keskimikillä ja sen yhdistelyllä kaula- ja tallamikkiin saa niin eri soundia mitä pelkillä humppareilla.

Mut siis.. vaikka nuo mun pari heviruoskaa saa eniten soittotunteja, niin yllättävän paljon tuo LP ja Jammun stratokin pyörii käsissä. Eilen viimeksi rupesin jotain AC/DC:n Hells Belssiä tavaamaan, kun osu sormet vahingossa sen alkuriffiin. Noissa on molemmissa omat juttunsa, joiden kanssa on ihan hauska fiilistellä. Ja yks laatustrato tosiaan menis vielä ihan hyvin, kun olis rahaa ostaa

eikös tuo HSH aja myös HH asian, ainakin jos kytkee niin että saa jossain kohden pelkästään ääripäät käyttöön?

 

[Myocyte]

En tiedä mikä on @Markqq kaasun taso tai minkälaista ruoskaa olisi tarkoitus hankkia, mutta tästä ylläolevasta:

Mut tuosta sitten Made in Japan Ibanez RG550 oli jo oikeasti laatupeli. Noiden kaula istuu vieläkin pirun hyvin käteen, vaikka ite kitarat sattuu vähän silmään nykyisellään.

tuli Mieleen, että tollasiin hevihommiin, jos räikkä pitää löytyä, 24 nauhaa ja superstratoilu kiinnostaa niin hirvittävän paljon parempaa diiliä ei kyllä löydä kuin tommoinen Ibanezin Genesis RG550. Varsinkin jos asiakaspalautuksena tai käytettynä löytää jostain, niin hinnat hyvinkin kohtuullisia japsi-ibaksi ja laadusta ei pitäisi kovasti valitusta tulla.

 

[pappatech]

eikös tuo HSH aja myös HH asian, ainakin jos kytkee niin että saa jossain kohden pelkästään ääripäät käyttöön?

Ajaa periaatteessa juu, niitä molemmat humpparit käytössä kytkentöjä kai vähän harvemmassa, mutta kummiskin.

HSH:n miinus kai lähinnä se, että onko se keskimikki tiellä vai ei. Sitä ei vois ihan pohjaan pudottaa, jos haluaa hyvää soundia siitä.

 

[korvaoo]

Ajaa periaatteessa juu, niitä molemmat humpparit käytössä kytkentöjä kai vähän harvemmassa, mutta kummiskin.

HSH:n miinus kai lähinnä se, että onko se keskimikki tiellä vai ei. Sitä ei vois ihan pohjaan pudottaa, jos haluaa hyvää soundia siitä.

Mulla on tossa Kieselissä HSH ja näin vanhemmiten kauhukseni olen huomannut että sitä sinkkua tulee jopa aika usein käytettyä. Toki tuohon vaikuttaa se että bändikurssilla missä ruukaan käydä, soitellaan pääasiassa vähän kevyempää menoa, mutta jopa kotona sillä tulee fiilisteltyä välillä.

 

[pappatech]

Mulla on tossa Kieselissä HSH ja näin vanhemmiten kauhukseni olen huomannut että sitä sinkkua tulee jopa aika usein käytettyä. Toki tuohon vaikuttaa se että bändikurssilla missä ruukaan käydä, soitellaan pääasiassa vähän kevyempää menoa, mutta jopa kotona sillä tulee fiilisteltyä välillä.

Joo, tykkään ite paljonkin niistä 2-4 positioista, jos on single keskellä ja kaulassa. Volanupilla vielä hienosäätö päälle sen mukaan, millaista soundia halajaa. Ja jos semmoista joka paikan kitaraa halajaa, niin kai HSH-mikityksellä ja puolituksilla pääsee jo aika monipuolisesti sekä hevin ja metallin ryskeet plus rauhallisemman stratomaailman.

Kasvaa itelläkin kohta kitarakuume, kun näistä jauhaa

 

[korvaoo]

Joo, tykkään ite paljonkin niistä 2-4 positioista, jos on single keskellä ja kaulassa. Volanupilla vielä hienosäätö päälle sen mukaan, millaista soundia halajaa. Ja jos semmoista joka paikan kitaraa halajaa, niin kai HSH-mikityksellä ja puolituksilla pääsee jo aika monipuolisesti sekä hevin ja metallin ryskeet plus rauhallisemman stratomaailman.

Kasvaa itelläkin kohta kitarakuume, kun näistä jauhaa

Hmm tars varmaan uudelleenkytkeä tuon elektroniikka, alko tekemään mieli puolituksia ja useampaa soundivaihtoehtoa Pitäs vaan kaivella jostain netistä että onko nuo puolitettavissa lainkaan nuo kiisselin mikit vai meneekö mikinvaihto-operaatioksi joka tulisi harmillisen kalliiksi...

 

[BongisKhan]

Hmm tars varmaan uudelleenkytkeä tuon elektroniikka, alko tekemään mieli puolituksia ja useampaa soundivaihtoehtoa Pitäs vaan kaivella jostain netistä että onko nuo puolitettavissa lainkaan nuo kiisselin mikit vai meneekö mikinvaihto-operaatioksi joka tulisi harmillisen kalliiksi...

Ei välttämättä riitä, että tarkistaa netistä. On tullut vastaan useampikin tapaus, jossa nettitietojen mukaan ei ole mikkien puolitus mahdollista (eli on kaksijohtoiset humpparit), mutta sitten kun konehuoneen ottaa auki, löytyykin tarvittavat neljä piuhaa. Sillä se muutenkin nopeiten selviää.

 

[Rikardo]

Tää ei ole edes ihan paha idea tää että säästetään yhteen vähän parempaan.

Tämä käynyt itselläkin mielessä, kun on tullut kuolattua jotain Petrucci-musaria ja miettinyt että jos nuo pari Prestige Ibanezia sekä pari kolme halvempaa kitaraa (yksi niistä juuri tuollainen aiemmin mainittu JS32 Jacksoni ) pois ja hommais yhden tosi hyvän. Sitten alkaa kuitenki miettiä, että mites mä sitten soitan 7-kielisen jutut jos hommaa 6-kielisen vai saisko 7-kielisellä soitettu yhtä helposti 6-kielisen jutut? Strato-soundiakin olis kiva saada välillä ja virettäkin olis hyvä välillä saada vaihdettua nopesti. Saiskohan näistä sopivasti rahaa, ettei tarvis hirveästi lisää rahaa pistää, mutta enhän mä oikeastaan raaski tuota 7-kielistä myydäkään kun ostin sen aikoinaan valmistujaislahjaksi itelle. jne.

Siinä onkin sitten äkkiä saatu perusteltua itelle että ehkä parempi pysyä näissä ok-laatuisissa, niin on paremmin soittofiilikseen soveltuva keppi saatavilla ilman mitään suurempia kompromisseja.
Vaikka kyllä se idea yhdestä tosi laadukkaasta ja monipuolisesta kitarasta siltikin kutittelee. On se GAS vaan paha sairaus

 

[Myocyte]

Kitarismissa voi niin moni juttu olla se harrastuksen suola, joillekin se on puhtaasti se kamarunkkailu ja se on ihan jees. Meikä ei ainakaan oo mikään harrastuspoliisi, niin että yrittäisin ihmisille kertoa että kuinka monta kitaraa on tarpeeksi. Se on just niin monta kuin haluaa ja pinkka kestää (ja miten tilaa riittää..). Omia ruoskia oon haalinut ja pitänyt sillä periaatteella että niiden pitää olla mukavia soittaa ja niiden pitää inspiroida mua soittamaan. Sellaisia, jotka syystä tai toisesta eivät saa soittoaikaa toritan surutta menemään, enkä katso taakse. Mulle se pelkkä kitaroiden omistaminen ei lopun viimein tuo oikein mitään lisäarvoa, ja mieluummin sitten roikotan rahojani kassavirtaa tuottavissa sijoitusinstrumenteissa jos fiskaalisesti pitää hommaa arvioida.

Viimeinen myynti taisi olla joku pitkään kotona roikkunut japsi-iba, johon olisi pitänyt tapittaa uusi talla ja nauhatkin about yhden plaanauksen päässä vaihdosta. En kuitenkaan enää soittanut sillä juurikaan, koska taloon oli tullut muita ja mukavampia soittimia ja en nähnyt enää wörtiksi laittaa tuota isohkoa summaa kovaan remppaan vaan näin parempana pistää soittimen eteenpäin sellaiselle jantterille, jolla ei ole mun idiosynkratioita ja tulee toimeen sen alkuperäisen tallan kanssa. Käsittääkseni se tyyppi soittelee sillä vieläkin ihan onnellisena

 

[Eman Resu]

Toisinaan se tallahumpparin puolitus voi olla aikas turha, jos mikit on HSS ja ne yksikelaiset kuulostaa paremmalta & ovat noiseless:eja. Kuten omassa 1987
vuoden, Ibanez Roadstar II Pro 540 Saber:issä. No, kun sen humpparin puolittaa, ei ainakaan hurrrrrrrrrrrinaa puutu. Eri asia, kun siitä vatun hurinasta diggaa.

 

[Kakapo]

Mulle on aina kitaristina ollu melkein vaikeimpia juttuja improvisoida juuri mitenkään. Voin kuunnella jonku youtube kitara trackin 10 kertaa ja reenailla siinä ja aina pettyä itseeni kun käyn aina niitä samoja lickejä läpi samoista kohdista. Oon toki koittanu päästä ulos niistä eri harjotuksilla mutta tuntuu että ne muutama juttu mitkä on selkärangassa aina tulee kehiin ku on hankala paikka.
Juuri näissä ajatuksissa tuntuu entistä oudommalta kun kattelee Guhtrien pätkiä missä se vetää ekalla yrityksellä jotain levyille päätyneitä sooloja kuten esmes:


Steve Wilson sano et Guthrie veti joku 5 sooloa mistä se sit valitsi yhen ja tää oli joko eka tai toka veto, mitä vittua. Mä voisin käyttää koko ikäni johonki vitun sooloon ja se ei ois lähelläkään tota.
No samahan se oli ku Mustaine sano Martylle et joo otetaan tää toka yritys niistä muutamasta levylle mistä sit tuli Tornado of Souls soolo, joka ehkä edelleen on oma suosikki soolo ikinä

Tavallaan edustan tässä ihan toista päätyä. Mulle on aivan mahdotonta opetella ja soittaa jotakin sooloa, kuten joku on sen soittanut. Aina tulee improvisaatiota, vaikka mitä tekisin.

Mark Knopfler sanoi joskus, että ei halua soittaa biisejä livenä samalla tavalla tai toisteisesti. Tunnistettavasti kyllä, mutta teemaa kunnioittaen ja improvisoiden.

Eri tiluliluja tulee ihan itsestään, eli melodian variaatioita. Tekniseksi soittajaksi en itseäni sanoisi, mutta jotakin luovuuden tynkää lienee itsessäni.

 

[Kakapo]

En tiedä, onko Petrucci ollu koskaan mikään älyttömän kova improamaan... Vähän ehkä semmoista mielikuvituksetonta sen improjutut on minusta ollu suunnilleen aina, mitä nyt äkkiä saan jotain teatterin livepätkiä mieleeni, mutta Petrucci voi ollakin vähän enemmän semmonen sävellettyjen soolojen / juttujen kaveri.

Jos nyt verrataan näitä kahta kaveria, mitä ei kyllä pitäs ylipäätään tehdä, niin vois myös kysyä, että onko Guthrien kynästä lähtenyt jotain vastaavaa kuin teatterin Images & Words kitarajuttuineen oli? Vaikea keksiä vastaavaa levyä, joka ois täynnä noin hienoja kitarajuttuja läpi koko levyn.

Minusta tässä on vähän sitä, että hyvät säveltäjät ei oo välttämättä teknisesti mitään älyttömiä velhoja, eikä parhaallakaan tekniikalla tehdä välttämättä mielenkiintoista musaa, ts. että näillä kovillakin muusikoilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa (tai "heikkoutensa").

Tästä näkökulmasta heitin joskus kommentin.

Niin moni nykyhetkessä aktiivinen kitararokki-pumppu (whatever bläkystä sukkahousu-alternativeen) tekee kohtuullisen simppeliä kitarointia. Semmoista, jota ei edes tälläinen toistaitoinen jaksa soittaa (koska on puuduttavaa ja liian helppoa). Hyvää musaa se on silti korville. Kitaristin käsille taas ei millään tavalla inspiroivaa.

Toki täytyy sanoa myös se, että kovin moni "kitaristien suosikkibändi/artisti" ei vain uppoa edes Gambinan kera. Uskon vahvasti siihen, että kuten kuvataiteilijoilla, myös kitaristeilla on tietty luontainen käsiala. En osaa kuvata tämän paremmin, tai viitsi väittää voimakkaammin.

 

[pappatech]

Tästä näkökulmasta heitin joskus kommentin.

Niin moni nykyhetkessä aktiivinen kitararokki-pumppu (whatever bläkystä sukkahousu-alternativeen) tekee kohtuullisen simppeliä kitarointia. Semmoista, jota ei edes tälläinen toistaitoinen jaksa soittaa (koska on puuduttavaa ja liian helppoa). Hyvää musaa se on silti korville. Kitaristin käsille taas ei millään tavalla inspiroivaa.

Toki täytyy sanoa myös se, että kovin moni "kitaristien suosikkibändi/artisti" ei vain uppoa edes Gambinan kera. Uskon vahvasti siihen, että kuten kuvataiteilijoilla, myös kitaristeilla on tietty luontainen käsiala. En osaa kuvata tämän paremmin, tai viitsi väittää voimakkaammin.

Joo, selvää kai tuo, että eri kitaristeillä on vähän oma tyylinsä, soundinsa ja omat melodiset ideansa, joita tykkäävät viljellä Ja ei kaikki toimi kaikille. On noita useampia taitavia kitaristeja itelläkin tyyliin Bumblefootit ja mitkä lie Bucketheadit, jotka ei oikein putoa yhtään. Vanhemmiten ruvennut arvostamaan tekniikan lisäksi enemmän ja enemmän sitä, millaisia melodioita ja juttuja soittajalta tulee versus puhdas tekninen suorittaminen.

Toki jos kitaristien suosikkiartisteilla viitataan takavuosien kitarasankareihin (Vait, Satrianit, Petruccit sun muut), niin kitarainstrumentaalit on aika vaikea taiteenlaji noin niinku ylipäätään. Siis siinä mielessä, että siitä musasta saa kiinnostavaa muutenkin kuin jonkun teknisen virtuositeetin puolesta.

Kitaroiden ostelusta kun oli puhetta, niin liipasin nyt tuollaisen kesken palaverin: EPIPHONE RIVIERA 1997 - Kitarapaja. Koska näytti hienolta ja koska tuommoista semi-hollowta ei löydy

Noi yhdet Lollaritkin on vielä laittamatta kiinni, että kahtoo millainen tuo on soittaa, tarviiko remonttia ja oisko ne paremmat tuossa kiinni. Vähän nimittäin koko ajan elää, että haluanko pitää tuon Tokain Les Paulin vai en..

 

[korvaoo]

Joo, onhan kitaristeilla oma tyyli, oma soundinsa, omat melodiset ideansa, joita tykkäävät viljellä, tyyli voi elää pidemmässä juoksussa jne jne. Ja siis kuulijoiden päässähän toinen tykkää toisesta ja toinen toisesta

Toki jos kitaristien suosikkiartisteilla viitataan takavuosien kitarasankareihin (Vait, Satrianit, Petruccit sun muut), niin kitarainstrumentaalit on aika vaikea taiteenlaji noin niinku ylipäätään. Siis siinä mielessä, että siitä musasta saa kiinnostavaa muutenkin kuin jonkun teknisen virtuositeetin puolesta.

Kitaroiden ostelusta kun oli puhetta, niin liipasin nyt tuollaisen kesken palaverin: EPIPHONE RIVIERA 1997 - Kitarapaja. Koska näytti hienolta ja koska tuommoista semi-hollowta ei löydy

Ne yhdet Lollaritkin on vielä laittamatta kiinni, että kahtoo millainen tuo on soittaa, tarviiko remonttia ja oisko ne paremmat tuossa kiinni. Vähän nimittäin koko ajan elää, että haluanko pitää tuon Tokain Les Paulin vai en..

Uh tuosta on olemassa se 3x P90 versio jonka vielä joskus hommaan, tuunaan ja soitan loppuun Ei vaan ole saanut aikaseksi ja kauhee homma kun pitää hioa lakat pois, laittaa nitro tilalle, vaihtaa nauhat ja ehkä mikitkin...

 

[Markqq]

Tässä nyt taas pari coveria. Edelleen jos on jotai vinkkejä, ehdotuksia, sudenkuoppia, haukkuja, kehuja:

Tämän biisun kohdalla annoin virheet olla ja välillä meinaa tippua tahdista. Helppo biisi mutta timingit vaikeita.

Spoileri: Parkway Drive - Absolute Power

Tätä saatanan työmaata olen treenannu huhtikuusta lähtien ja nyt vasta sain sen kuulostaa ehkä julkkaisukelposelta. Vedän muute nuo riffit pidennettynä tuossa ko pitäs leikkaa lyhyemmäksi. Huomasin tämän ja itseasiassa tajusinkin sen soiton aikana mut se oli niin kiva vetää pidemmällä veivillä noita, annoin sit olla Kuulostaa paskalta tai ei, niin olokoot. Tässä biisissiä ei ole ollenkaan kitaraa tuossa taustabiisissa eli täysin oma kitarasoundi lisätty sekaan. Ainiin ja joo treenasin tämän EADGBE, vaikka pitäs DADGBE.

Spoileri: Papa Roach - Last Resort

Huomaa muuten selkeästi nuo biisit joita olen oikeasti treenannut viikko- ja kuukausitolkulla kuulostaa iha pirusti paremmalta kuin nuo nopeammat väsätyt coverit, vaikka biisi olisikin helppo.

 

[R+L=J]

Tässä nyt taas pari coveria. Edelleen jos on jotai vinkkejä, ehdotuksia, sudenkuoppia, haukkuja, kehuja:

Ei ole tuttu biisi tuo eka mutta toinen on ja tässä siihen liittyen:
Kandee laittaa vaan siihen drop D, tekee itelle hommista vaan turhan vaikeaa kun koittaa eri virityksellä vetää ja voi tulla helposti virheitä kun koittaa soveltaa.
Soitin tuosta pääkohdat ja esim tuo tabu tuntui olevan suht oikein Last Resort Tab by Papa Roach | Songsterr Tabs with Rhythm
Ja pitäisi näyttää ja kuullostaa suunnilleen siltä kuin tässä (katoin vaan ekan coverin tuosta mitä youtube tarjos)

 

[Markqq]

^ Joo meikäläinen laittaa tuon Drop D vireeseen ja treenailen sillo tällöi. Tuolla songsterissa nuo tabut näyttää oleva vähä eri ku UG:ssa. Hyvvää vaihtelua.

 

[Markqq]

Triviumiltaki löytyy näköjään biisejä jotka on iha treenikelposia omaan tasoon ja kuulosta myös hyvältä. Tää biisi sooloa lukuunottamatta on jälleen aikas pirun hyvää treeniä itselleni ja mikäs sen parempaa kuin Trivium! Paljon tapahtuu jänniä juttuja. Miksei myös soolokin, hitaalla vain lähtee toteuttamaan!

 

[Kakapo]

Tuli mietittyä pienen vahvistimen ostoa. Päätin sitten hankkia pienen aktiivikaiuttimen. Ei yhtään huono ostos. Eli AudioPron Addon C5. ä

 

[Markqq]

Unen merkitys korostuu. Väsyneenä jos iltasin soittelee niin enemmänkin vaa turhautuu. Ei tule yhtään mitään. Aina kun yöt nukkuu paremmin niin aivot ja sormet pelittää tehokkaammin.
Mut hyvät yöunet kyllä heijastaa kaikkeen joten mielummi otan 30min pois treenistä ja nukun senkin edestä enemmän.

 

[Disfear]

Unen merkitys korostuu. Väsyneenä jos iltasin soittelee niin enemmänkin vaa turhautuu. Ei tule yhtään mitään. Aina kun yöt nukkuu paremmin niin aivot ja sormet pelittää tehokkaammin.
Mut hyvät yöunet kyllä heijastaa kaikkeen joten mielummi otan 30min pois treenistä ja nukun senkin edestä enemmän.

Se on muuten tähän liittyen hauska ilmiö, että kun päivällä olet harjoitellut jotain kuviota uutterasti, mutta se ei vaan tunnu lähtevän, ja sitten nukutun yön jälkeen esimerkiksi seuraavana päivänä joku solmu on auennut ja uusi kuvio hoituukin paremmin.

Sitähän se taitaa olla, että aivot käy nukkuessa läpi oppimaansa. Muistan joskus sweeppailua opetellessa, kun saattoi joku juttu nukuttua onnistua paljon paremmin, kun noin muuten se oli tai on ollut yksi tympeimmistä tekniikoista opetella.

 

[Markqq]

Se on muuten tähän liittyen hauska ilmiö, että kun päivällä olet harjoitellut jotain kuviota uutterasti, mutta se ei vaan tunnu lähtevän, ja sitten nukutun yön jälkeen esimerkiksi seuraavana päivänä joku solmu on auennut ja uusi kuvio hoituukin paremmin.

Sitähän se taitaa olla, että aivot käy nukkuessa läpi oppimaansa. Muistan joskus sweeppailua opetellessa, kun saattoi joku juttu nukuttua onnistua paljon paremmin, kun noin muuten se oli tai on ollut yksi tympeimmistä tekniikoista opetella.

Tää on niin totta. Eilen taas aloitin uuden biisin ja voi jumankauta sitä ku sormet ei mee yhtää sinne mihin piti. Sit se vaa alkaa sujumaan päivien jälkeen. Kun muistaa vaan sen, että toistoja niin maan pirusti ja antaa sille aikaa että oppii Mut on tää kitaran treenaaminen välillä niin mudassa kävelyä vastatuulessa.

Vedin toissapäivänä Stratospheren sitä alkua täydellä nopeudella yllättävän hyvällä menestyksellä. Ilo puski läpi että hitto kyl sitä vaan kehittyy.

Toinen minkä huomannut niin sisällä sais olla jopa +25 lämmintä, jotta sormet on lämpimät. Eilen taas frendin autotallissa soiteltiin ja lämpötila siellä 10-15. Sormet ei vaa tee kohmeessa yhteistyötä. Uskomatonta näitä bändei jotka soittaa ulkona livenä poikittaissateessa +10 lämmössä.

 

[pappatech]

Muitakin hienomotoriikkaa vaativia juttuja tavoitteellisemmin reenanneena tuo edellinen on minusta ihan selkeä ilmiö. Voi näkyä myös niin, että jonkun intensiivisemmän reeniputken jälkeen tulokset näkee vasta sitten, kun pitää vähän (tyyliin päivän, muutamankin) taukoa ja antaa kropan ja hermoston levätä.

Ja aina kannattaa minusta tiedostaa sekin, että päivät on vaan erilaisia. Välillä tuntuu kaikki ihan paskalta ja yksinkertaisimmatkin jutut takkuilee ja toisena päivänä voi tuntua kaikki hemmetin iisiltä. Ehkä suurelle osalle itsestään selvää, mutta kummiskin.

 

[BongisKhan]

Joo, komppaan tuota "yön yli" - efektiä, mutta olen myös ollut huomaavinani, että jos on ollut vähän pidempäänkin soittamatta (tyyliin viikon-pari, harvoin tulee sen pidempiä taukoja), soittaminen tuntuu usein tauon jälkeen sujuvan paremmin kuin sitä ennen ja ennen kaikkea musiikillisesti tuntuu olevan enemmän uusia ideoita. Tiedä sitten onko taustalla se, että kädet ja musiikkimieli saavat vähän lepoa, vai onko kyseessä ihan vaan harha.