- Liittynyt
- 17.12.2017
- Viestejä
- 31
Joo, justinguitar onkin ollut käytössä varsinkin ihan alkutaipaleella. Hänellä nuo blueshommat tulee vasta myöhemmin (hänellä varmasti tähän hyvät perustelut), mutta pitääkin kurkata mitä sieltä löytyy.
En osaa noista kanavista sanoa suoraan.. ilm. puhutaan jenkkilähtöisestä thumb and fingerstylestä? Ne tutoriaalit, joita oon ite katellut, ei oo ehkä ihan aloittelijalle tarkoitettuja, mutta siis jos googlaa mieleisten biisien tutoriaaleja, niin äkkiä niiltä samoilta kavereilta löytyy muutakin ja mahdollisesti sit joku "perustekniikkavideo":kin jne.Aloitteleva akusti täällä kyselee hyvää lähdettä/materiaalia/YouTube-kanavaa blues/country/folk tyylisen musiikin opetteluun. Ja ehkä tuossa järjestyksessä. Fingerstyle (en tiedä suom. vastinetta sanalle) on se oma juttu, eikä strumming kauheasti kiinnosta
Toinen kysymys liittyy itse soittimeen. Eka kitara löyty viidelläkympillä torista (joku williams) ja nyt pukin konttiin miettinyt uutta, mutta tiukalla 150€-200€ budjetilla. Kokoluokka olisi varmaankin parlour-OO/OM. Kannattaisiko etsiä torista käytettyä vai ennemmin thomanilta uutta?
Jos vaimo puuttuis rakkaaseen harrastukseen, niin se olis vaimo jo vaihdossaNoista kitaroiden lukumäärästä sen verran että onhan noita kertyny muutama. Taitaa 6 sähkistä nyt olla (kolmella eri skaalalla, sekä aktiivi että passiivimikkisiä) yks basso ja yks akustinen. Kaikki muut kiinteätallasia paitti strato. 3 noista itse tekemiä.
Waimo ei ole koskaan noihin puuttunu ja kommentoinu. Empä minäkään puutu kattiloiden, pannujen, käsilaukkujen, kenkien yms määriin..![]()
![]()
mitäs noista akkareista olisi hyvä katsoa/vertailla vai onko se loppupeleissä sit fiilishommia?En osaa noista kanavista sanoa suoraan.. ilm. puhutaan jenkkilähtöisestä thumb and fingerstylestä? Ne tutoriaalit, joita oon ite katellut, ei oo ehkä ihan aloittelijalle tarkoitettuja, mutta siis jos googlaa mieleisten biisien tutoriaaleja, niin äkkiä niiltä samoilta kavereilta löytyy muutakin ja mahdollisesti sit joku "perustekniikkavideo":kin jne.
150-200€ on tosi nafti budjetti yhtään säälliselle akkarille. Käytettynä ehdottomasti ja siihenkin tuo budjetti on vähän turhan tiukka. Jammuja tai DX-sarjan Martineja vois nyt vaikka katsella ja ehkä säästää budjettiin satkun pari päälle ennen ostamista. Nuo mainitut bodymallit on fingerstyleä ajatellen sopivia.
Yamahalta joku CSF3M vois mennä käytettynä budjettiin. Martinilta en nyt äkkiseltään löydä noita pikkukoppaisia halpissarjalaisia, joita vois koittaa käytettynä katella. Varmaan voi googlailla jotain revikoita parhaista beginner kitaroista ja koittaa bongata sieltä noita pienempikoppaisia. Jotenkin mulla on perstuntuma, että noi halpissarjalaiset on yleensä jotain D-koppaa tai muuta isompaa..mitäs noista akkareista olisi hyvä katsoa/vertailla vai onko se loppupeleissä sit fiilishommia?
ja juurikin tuollaista peukku+muut sormet osastoa
Kamarunkkaus ottaa vallan varmaan suurimmasta osasta kitaristeja jossain vaiheessa ja se on ihan ok.![]()
Harley Benton EX-84 Modern EMG VW
Electric Guitar Pro Series, Body: Mahogany, Set-in mahogany neck, Fretboard: Ebony, Fretboard inlays: White dots, Neck profile: Slim Taper C, Neck thickness: 1st fret: 22.5 mm - 12th fret: 25 mm, Fretboard radius: 305 mm (12"), Scale: 628 mm...www.thomann.de
Harmi ku näit ei löydy käytettynä. Ei viittis uutena ostaa. Tosiaan kyl mä tän haluaisin
Pukinkonttiin ehkä sitten. Jätän tuon Jacksonin nyt sitte pois jos on arpapeliä tuon laadun ja muun suhteen.
Ja nälkä kasvaa syödessä. Mitä paremmaksi miun taidot kehittyy, olen huomannut että motivaatio senku nousee ko tajuaa että hei minähän pystyn jo soittaa vähä vaikeampia. Petollista touhuaKamarunkkaus ottaa vallan varmaan suurimmasta osasta kitaristeja jossain vaiheessa ja se on ihan ok.
Sulla on soittaminen kehittynyt oikein hyvin ja varmasti kehittyy jatkossakin. Jos maltat vielä odotella uusien hankintojen kanssa, niin jatkossa tulet kiinnittämään entistä enemmän huomiota ulkonäön lisäksi myös soitettavuuteen. Eli tässä koitan sanoa sitä, että kun edelleen katselet halvemman pään kitaroita, parannusta ei välttämättä tule riittävästi. Sulla saattaa taidot kasvaa niin nopeasti, että uusi kitara on jo viikon päästä pettymys ja kamarunkkaus vaan pahenee. Mitään vääräähän ei siis todellakaan ole ostella kitaroita, kunhan jälkiviisaana tässä kommentoin![]()
Kannattaa tsekkailla B-stockit joita saa huomattavasti edullisemmin kuin ovh ja vältsisti ei ole mitään vikaa tai jos on, niin et itse ehkä edes huomaa.![]()
Harley Benton EX-84 Modern EMG VW
Electric Guitar Pro Series, Body: Mahogany, Set-in mahogany neck, Fretboard: Ebony, Fretboard inlays: White dots, Neck profile: Slim Taper C, Neck thickness: 1st fret: 22.5 mm - 12th fret: 25 mm, Fretboard radius: 305 mm (12"), Scale: 628 mm...www.thomann.de
Harmi ku näit ei löydy käytettynä. Ei viittis uutena ostaa. Tosiaan kyl mä tän haluaisin
Pukinkonttiin ehkä sitten. Jätän tuon Jacksonin nyt sitte pois jos on arpapeliä tuon laadun ja muun suhteen.
B-stockissa on normaali takuu ja 30 pv:n palautusoikeus kun kyseessä Thomann, joten pidän sitä melko riskittömänä ja turvallisena vaihtoehtona.B-stockejakin on sit viimeistely- / värivirheellisistä sellaisiin, joissa on saatettu korjata joku otelauta- yms. halkeama, tai niin kuin yhdessä kotimaisessa verkkokaupassa vastaantullut kitara, jossa kaula oli mutkalla.
Jos nyt pintaan vedetty väri on vähän perseellään, niin varmasti voi ostaa ihan turvallisin mielin, mutta muuten joutuu vähän harkitsemaan onko säästön väärti.
Joo, en meinannut sillä, etteikö rahojaan saisi tarvittaessa takaisin, vaan enemmän sitä, että onko moisesta instrumentista pitkäaikaisempaan pitoon ja/tai paljonko sit v*tuttaa kannella soitinta takaisin postiin ja täytellä palautuslomakkeita.B-stockissa on normaali takuu ja 30 pv:n palautusoikeus kun kyseessä Thomann, joten pidän sitä melko riskittömänä ja turvallisena vaihtoehtona.
Thomannin B-stockeissa on pelkästään pieniä kosmeettisia virheitä sisältäviä yksilöitä. Usein ei ole edes niitä, koska suurin osa B-stockeista on ihan vaan asiakaspalautuksia.B-stockejakin on sit viimeistely- / värivirheellisistä sellaisiin, joissa on saatettu korjata joku otelauta- yms. halkeama, tai niin kuin yhdessä kotimaisessa verkkokaupassa vastaantullut kitara, jossa kaula oli mutkalla.
Jos nyt pintaan vedetty väri on vähän perseellään, niin varmasti voi ostaa ihan turvallisin mielin, mutta muuten joutuu vähän harkitsemaan onko säästön väärti.
Niin, ihmettelisin, jos Thomannin volyymeilla ei olis ikinä mitään kuljetuksessa tai säilytyksessä vaurioituneita, tehtaalta vähän huonona tullutta jne.Thomannin B-stockeissa on pelkästään pieniä kosmeettisia virheitä sisältäviä yksilöitä. Usein ei ole edes niitä, koska suurin osa B-stockeista on ihan vaan asiakaspalautuksia.
Halpisakkariksi suosittelen lämpimästi Fenderin kikkaretta. Ostin muksulle joskus "omaksi" kitaraksi, mitä voi rämpätä (ja pysyä irti isin kitaroista), mutta nykyisin tulee otettua mieluummin tuo luuta käteen, kuin tuo "parempi" oma Sire. Hyvä kampe kaikkineen tuohon hintaan.
![]()
Fender CD-60 BK V3 DS
Acoustic Guitar Style: Dreadnought, Top: Spruce laminated, X-Bracing, Back and sides: Mahogany laminated, Neck: Mahogany, Fingerboard: Walnut, Scale: 643 mm, Nut width: 43 mm, Bridge: Walnut, Strings: Fender 880L .012 - .052 Art. 254209 , Colour:...www.thomann.de
Toi on kyllä hyvä pointti. Itse en muuten olisi niin innokkaasti näitä halpiskitaroita tukenut, mutta ilmeisesti nykyään 300–400 euron hintaluokassa ollaan niin eri tasolla kuin joskus kun itse aloitti, että sellainen voi kestää pidempään.Kamarunkkaus ottaa vallan varmaan suurimmasta osasta kitaristeja jossain vaiheessa ja se on ihan ok.
Sulla on soittaminen kehittynyt oikein hyvin ja varmasti kehittyy jatkossakin. Jos maltat vielä odotella uusien hankintojen kanssa, niin jatkossa tulet kiinnittämään entistä enemmän huomiota ulkonäön lisäksi myös soitettavuuteen. Eli tässä koitan sanoa sitä, että kun edelleen katselet halvemman pään kitaroita, parannusta ei välttämättä tule riittävästi. Sulla saattaa taidot kasvaa niin nopeasti, että uusi kitara on jo viikon päästä pettymys ja kamarunkkaus vaan pahenee. Mitään vääräähän ei siis todellakaan ole ostella kitaroita, kunhan jälkiviisaana tässä kommentoin![]()
Muistin väärin aikaisemmin, kun kirjoittelin samasta, mutta siis mun eka kitara oli Falcon. Semmonen halpisstrato ysäriltä. Action perseellään, ei osannu ite kakarana laittaa ja ihan liian pliisut mikit, kun ois pitäny Metallicaa soitella.Toisaalta omalla kohdallani seuraava kitara halpismallin jälkeen oli jo Prestige-sarjan Ibanez, enkä kyllä voi muuta kuin suositella vastaavaa loikkaa. Sama kitara on kuitenkin nyt vuosikausia myöhemmin edelleen yksi ykköskitaroistani ja tulee helposti olemaan aktiivisessa soitossa ties kuinka pitkään.
Tää ei ole edes ihan paha idea tää että säästetään yhteen vähän parempaan. Toki saa olla eri tilanteisiin vähän erliasempia kitaroita mutta mitä ite olen huomioinut ainakin, niin kyllä noista tuppaa valikoitumaan yksi tai kaksi kitaraa millä soittelee koko aika ja muut sitten roikkuu seinällä tai varastossa...Tuohon @Markqq :n kitaroiden osteluun, niin ehkä ite koittaisin samassa tilanteessa päättää, että millainen kitara ois se ns. ykköskitara ja millasta speksiä siinä pitäs olla (kaulaprofiili, nauhojen määrä, talla, mikit, potikoiden sijoittelu jne.). Sen jälkeen säästäisin ja satsaisin yhteen vähän parempaan.
Henk. kohta vaikea jotenkin nähdä mieltä, että niitä halpiksia ois nurkat täynnä, vaikka kiva kitaroita tietty on hankkia ihan vaan kokeilunkin vuoksi![]()
Jeps, tuota samaa ajatusta itelläkin oli pohjalla, että noi yhden tempun kitarat jää helpommin sinne telineeseen / laatikkoon makaamaan.Toki saa olla eri tilanteisiin vähä nerliasempia kitaroita mutta mitä ite olen huomioinut ainakin, niin kyllä noista tuppaa valikoitumaan yksi tai kaksi kitaraa millä soittelee koko aika ja muut sitten roikkuu seinällä tai varastossa...
eikös tuo HSH aja myös HH asian, ainakin jos kytkee niin että saa jossain kohden pelkästään ääripäät käyttöön?Jeps, tuota samaa ajatusta itelläkin oli pohjalla, että noi yhden tempun kitarat jää helpommin sinne telineeseen / laatikkoon makaamaan.
Mullon ihan selvä juttu se, että ykköskitarassa pitää olla 24 nauhaa, mielellään jumboja, joku suhteellisen flätti radius ja kampi. Muuten on äkkiä orpo olo. Ja tohon speksiin sais periaatteessa olla parikin soittopeliä, toinen H-H ja toinen H-S-H mikityksellä, koska keskimikillä ja sen yhdistelyllä kaula- ja tallamikkiin saa niin eri soundia mitä pelkillä humppareilla.
Mut siis.. vaikka nuo mun pari heviruoskaa saa eniten soittotunteja, niin yllättävän paljon tuo LP ja Jammun stratokin pyörii käsissä. Eilen viimeksi rupesin jotain AC/DC:n Hells Belssiä tavaamaan, kun osu sormet vahingossa sen alkuriffiin. Noissa on molemmissa omat juttunsa, joiden kanssa on ihan hauska fiilistellä. Ja yks laatustrato tosiaan menis vielä ihan hyvin, kun olis rahaa ostaa![]()
Mut tuosta sitten Made in Japan Ibanez RG550 oli jo oikeasti laatupeli. Noiden kaula istuu vieläkin pirun hyvin käteen, vaikka ite kitarat sattuu vähän silmään nykyisellään.
Ajaa periaatteessa juu, niitä molemmat humpparit käytössä kytkentöjä kai vähän harvemmassa, mutta kummiskin.eikös tuo HSH aja myös HH asian, ainakin jos kytkee niin että saa jossain kohden pelkästään ääripäät käyttöön?![]()
Mulla on tossa Kieselissä HSH ja näin vanhemmiten kauhukseni olen huomannut että sitä sinkkua tulee jopa aika usein käytettyä. Toki tuohon vaikuttaa se että bändikurssilla missä ruukaan käydä, soitellaan pääasiassa vähän kevyempää menoa, mutta jopa kotona sillä tulee fiilisteltyä välillä.Ajaa periaatteessa juu, niitä molemmat humpparit käytössä kytkentöjä kai vähän harvemmassa, mutta kummiskin.
HSH:n miinus kai lähinnä se, että onko se keskimikki tiellä vai ei. Sitä ei vois ihan pohjaan pudottaa, jos haluaa hyvää soundia siitä.
Joo, tykkään ite paljonkin niistä 2-4 positioista, jos on single keskellä ja kaulassa. Volanupilla vielä hienosäätö päälle sen mukaan, millaista soundia halajaa. Ja jos semmoista joka paikan kitaraa halajaa, niin kai HSH-mikityksellä ja puolituksilla pääsee jo aika monipuolisesti sekä hevin ja metallin ryskeet plus rauhallisemman stratomaailman.Mulla on tossa Kieselissä HSH ja näin vanhemmiten kauhukseni olen huomannut että sitä sinkkua tulee jopa aika usein käytettyä. Toki tuohon vaikuttaa se että bändikurssilla missä ruukaan käydä, soitellaan pääasiassa vähän kevyempää menoa, mutta jopa kotona sillä tulee fiilisteltyä välillä.
Hmm tars varmaan uudelleenkytkeä tuon elektroniikka, alko tekemään mieli puolituksia ja useampaa soundivaihtoehtoaJoo, tykkään ite paljonkin niistä 2-4 positioista, jos on single keskellä ja kaulassa. Volanupilla vielä hienosäätö päälle sen mukaan, millaista soundia halajaa. Ja jos semmoista joka paikan kitaraa halajaa, niin kai HSH-mikityksellä ja puolituksilla pääsee jo aika monipuolisesti sekä hevin ja metallin ryskeet plus rauhallisemman stratomaailman.
Kasvaa itelläkin kohta kitarakuume, kun näistä jauhaa![]()
Ei välttämättä riitä, että tarkistaa netistä. On tullut vastaan useampikin tapaus, jossa nettitietojen mukaan ei ole mikkien puolitus mahdollista (eli on kaksijohtoiset humpparit), mutta sitten kun konehuoneen ottaa auki, löytyykin tarvittavat neljä piuhaa. Sillä se muutenkin nopeiten selviää.Hmm tars varmaan uudelleenkytkeä tuon elektroniikka, alko tekemään mieli puolituksia ja useampaa soundivaihtoehtoaPitäs vaan kaivella jostain netistä että onko nuo puolitettavissa lainkaan nuo kiisselin mikit vai meneekö mikinvaihto-operaatioksi joka tulisi harmillisen kalliiksi...
Tämä käynyt itselläkin mielessä, kun on tullut kuolattua jotain Petrucci-musaria ja miettinyt että jos nuo pari Prestige Ibanezia sekä pari kolme halvempaa kitaraa (yksi niistä juuri tuollainen aiemmin mainittu JS32 JacksoniTää ei ole edes ihan paha idea tää että säästetään yhteen vähän parempaan.
Tavallaan edustan tässä ihan toista päätyä. Mulle on aivan mahdotonta opetella ja soittaa jotakin sooloa, kuten joku on sen soittanut. Aina tulee improvisaatiota, vaikka mitä tekisin.Mulle on aina kitaristina ollu melkein vaikeimpia juttuja improvisoida juuri mitenkään. Voin kuunnella jonku youtube kitara trackin 10 kertaa ja reenailla siinä ja aina pettyä itseeni kun käyn aina niitä samoja lickejä läpi samoista kohdista. Oon toki koittanu päästä ulos niistä eri harjotuksilla mutta tuntuu että ne muutama juttu mitkä on selkärangassa aina tulee kehiin ku on hankala paikka.
Juuri näissä ajatuksissa tuntuu entistä oudommalta kun kattelee Guhtrien pätkiä missä se vetää ekalla yrityksellä jotain levyille päätyneitä sooloja kuten esmes:
Steve Wilson sano et Guthrie veti joku 5 sooloa mistä se sit valitsi yhen ja tää oli joko eka tai toka veto, mitä vittua. Mä voisin käyttää koko ikäni johonki vitun sooloon ja se ei ois lähelläkään tota.
No samahan se oli ku Mustaine sano Martylle et joo otetaan tää toka yritys niistä muutamasta levylle mistä sit tuli Tornado of Souls soolo, joka ehkä edelleen on oma suosikki soolo ikinä
Tästä näkökulmasta heitin joskus kommentin.En tiedä, onko Petrucci ollu koskaan mikään älyttömän kova improamaan... Vähän ehkä semmoista mielikuvituksetonta sen improjutut on minusta ollu suunnilleen aina, mitä nyt äkkiä saan jotain teatterin livepätkiä mieleeni, mutta Petrucci voi ollakin vähän enemmän semmonen sävellettyjen soolojen / juttujen kaveri.
Jos nyt verrataan näitä kahta kaveria, mitä ei kyllä pitäs ylipäätään tehdä, niin vois myös kysyä, että onko Guthrien kynästä lähtenyt jotain vastaavaa kuin teatterin Images & Words kitarajuttuineen oli?Vaikea keksiä vastaavaa levyä, joka ois täynnä noin hienoja kitarajuttuja läpi koko levyn.
Minusta tässä on vähän sitä, että hyvät säveltäjät ei oo välttämättä teknisesti mitään älyttömiä velhoja, eikä parhaallakaan tekniikalla tehdä välttämättä mielenkiintoista musaa, ts. että näillä kovillakin muusikoilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa (tai "heikkoutensa").
Joo, selvää kai tuo, että eri kitaristeillä on vähän oma tyylinsä, soundinsa ja omat melodiset ideansa, joita tykkäävät viljelläTästä näkökulmasta heitin joskus kommentin.
Niin moni nykyhetkessä aktiivinen kitararokki-pumppu (whatever bläkystä sukkahousu-alternativeen) tekee kohtuullisen simppeliä kitarointia. Semmoista, jota ei edes tälläinen toistaitoinen jaksa soittaa (koska on puuduttavaa ja liian helppoa). Hyvää musaa se on silti korville. Kitaristin käsille taas ei millään tavalla inspiroivaa.
Toki täytyy sanoa myös se, että kovin moni "kitaristien suosikkibändi/artisti" ei vain uppoa edes Gambinan kera. Uskon vahvasti siihen, että kuten kuvataiteilijoilla, myös kitaristeilla on tietty luontainen käsiala. En osaa kuvata tämän paremmin, tai viitsi väittää voimakkaammin.
Uh tuosta on olemassa se 3x P90 versio jonka vielä joskus hommaan, tuunaan ja soitan loppuunJoo, onhan kitaristeilla oma tyyli, oma soundinsa, omat melodiset ideansa, joita tykkäävät viljellä, tyyli voi elää pidemmässä juoksussa jne jne. Ja siis kuulijoiden päässähän toinen tykkää toisesta ja toinen toisesta
Toki jos kitaristien suosikkiartisteilla viitataan takavuosien kitarasankareihin (Vait, Satrianit, Petruccit sun muut), niin kitarainstrumentaalit on aika vaikea taiteenlaji noin niinku ylipäätään. Siis siinä mielessä, että siitä musasta saa kiinnostavaa muutenkin kuin jonkun teknisen virtuositeetin puolesta.
Kitaroiden ostelusta kun oli puhetta, niin liipasin nyt tuollaisen kesken palaverin: EPIPHONE RIVIERA 1997 - Kitarapaja. Koska näytti hienolta ja koska tuommoista semi-hollowta ei löydy
Ne yhdet Lollaritkin on vielä laittamatta kiinni, että kahtoo millainen tuo on soittaa, tarviiko remonttia ja oisko ne paremmat tuossa kiinni. Vähän nimittäin koko ajan elää, että haluanko pitää tuon Tokain Les Paulin vai en..
Ei ole tuttu biisi tuo eka mutta toinen on ja tässä siihen liittyen:Tässä nyt taas pari coveria. Edelleen jos on jotai vinkkejä, ehdotuksia, sudenkuoppia, haukkuja, kehuja:
Se on muuten tähän liittyen hauska ilmiö, että kun päivällä olet harjoitellut jotain kuviota uutterasti, mutta se ei vaan tunnu lähtevän, ja sitten nukutun yön jälkeen esimerkiksi seuraavana päivänä joku solmu on auennut ja uusi kuvio hoituukin paremmin.Unen merkitys korostuu. Väsyneenä jos iltasin soittelee niin enemmänkin vaa turhautuu. Ei tule yhtään mitään. Aina kun yöt nukkuu paremmin niin aivot ja sormet pelittää tehokkaammin.
Mut hyvät yöunet kyllä heijastaa kaikkeen joten mielummi otan 30min pois treenistä ja nukun senkin edestä enemmän.
Tää on niin totta. Eilen taas aloitin uuden biisin ja voi jumankauta sitä ku sormet ei mee yhtää sinne mihin piti. Sit se vaa alkaa sujumaan päivien jälkeen. Kun muistaa vaan sen, että toistoja niin maan pirusti ja antaa sille aikaa että oppiiSe on muuten tähän liittyen hauska ilmiö, että kun päivällä olet harjoitellut jotain kuviota uutterasti, mutta se ei vaan tunnu lähtevän, ja sitten nukutun yön jälkeen esimerkiksi seuraavana päivänä joku solmu on auennut ja uusi kuvio hoituukin paremmin.
Sitähän se taitaa olla, että aivot käy nukkuessa läpi oppimaansa. Muistan joskus sweeppailua opetellessa, kun saattoi joku juttu nukuttua onnistua paljon paremmin, kun noin muuten se oli tai on ollut yksi tympeimmistä tekniikoista opetella.