Varsinainen kitaranrakennus on tosi kivaa ja koukuttavaa hommaa, olen tehnyt yhden thinlinen pitkästä tavarasta ja kun oli osaava opettaja, niin kyllä sen 3 vuodessa sai soittokuntoon
no oikeasti olisi mennyt vaan 1,5-2 vuotta, mutta kun lakkausmahdollisuudet oli mitä oli, niin tilaa joutui vähän odottelemaan...
Juu se musta on siinä ylemmässä kuvassa jo työn alla olevana toi vasemman puoleinen. Vielä en oo päättäny mitä tulee kun nyt haen vasta lopullista muotoa.Jos olisi mun, niin vetäisin tuon mustan överiksi, eli mustaa petsiä otelautaan (hankalaa, mutta kannattavaa), mikit johonkin kokonaan peitettyihi nmustiin kappaleisiin, kaikki rauta mustaksi jne... Saahantuosta paljon muutakin, mutta sen verta tylsis lähtökohta, että melki vaatisi teippausta tai uudelleenkäsittelyä, jos meinaisi saada iloisempaa ilmettä
Pistä swirling paintJuu se musta on siinä ylemmässä kuvassa jo työn alla olevana toi vasemman puoleinen. Vielä en oo päättäny mitä tulee kun nyt haen vasta lopullista muotoa.
Eli tämä.
Ei ehkä oo ihan tällaisen old school meiningistä tykkäävän eläkeukon juttu vaikka hienojahan ne swirlingit kyllä on.Pistä swirling paint
No sitten se pitää ootrata
No mielessä on sekin käynyt. Siinä ylemmässä kuvassa oikealla oleva rakennussarja Tele on kuvioitu tavallaan "ootraamalla". Oli tasaisen harmaata Borneon puuta. Tuo projektin runko on luultavasti lehmusta.No sitten se pitää ootrata
Bodyn maalauksista samaa arviota, jemmit on tosiaan itelle vieraita. Toi prestige-sarjan (Japan) super wizard hp -kaula on aika ylittämätön. Pitäis kokeilla jemmejä, mutta sitä ennen musari jp ja kunnon jaguar sekä 30" baritoni.
Itellä on sattuneesta syystä kaksi schecterin sls kitaraa, niissä on tuo ultra thin c -profiili. Hanskan koko on 8,5 ja ohuemmat kaulat on siksi kiinnostavia. Toisaalta tuo Yamaha aes520 baritoni on kuin pesari, mutta silti maistuu tiettyyn soittotyyliin. Hyvä soittaja en ole, mutta riffejä ja melodioita tulee hatusta ihan riittävästi. Onneksi. Musiikki, kuten kaikki taide on muutakin kuin tekniikkaa.
Yhdyn täysin kirjoittamaasi. Tekniikasta tulee liian monelle kitaristille itsetarkoitus, ei väline. Ei siis ymmärretä että vähemmän on enemmän.
Mulla oli Takaminen akustinen pumputin jossain vaiheessa ja kyllähän se hukku aika pahasti kun oli kaksi laulajaa ja 1-2 kitaraa kaverina, mutta saipa roikkua bändin mukanaOnkohan täällä kellään kokemuksia akustisista bassoista? Onko kaikki ihan toivottoman hiljaisia esimerkiksi ulkona BT-kaiuttimen rinnalla soittamiseen? Yhtä Tacoman akustista bassoa joskus päässyt soittamaan ja ihan hauska peli, mutta hiljainen. Kunnon "släppiääntä" ei meinannut myöskään irrota. Tuntuu, että omasta ESP:n sähköbassosta lähti kovempi ääni släppäämällä ilman vahvistinta, vaikka mitään kaikukoppaa ei ole.
Basso tuntuu olevan ainoa soitin, jossa kehittyy, kun ei soita. Muutaman päivän tauot tekevät hyvää ja aina yllättyy, miten hyvin osaakin sen jälkeen soittaa. Disko-oktaavien opettelu toi mukavasti vauhtia sormiin niihinkin biiseihin, joissa niitä ei käytetä. Släppääminenkin sujuu jo hyvin ja nyt pystyy jopa vetämään Madonnan Papa Don't Preachin 12" vinyyliversion loppuun saakka. Ottaa kyllä yllättävän rankasti käsivarsiin tuo biisi ja oli muuten pitkä projekti opetella soittamaan sujuvasti. Fyysisesti raskas soitin soittaa.
Kitaralla taas tuntuu, että joka päivä on treenattava kovaa ja nyt akustisellakin kitaralla fingerstylen kohdalla kehitys on hidastunut syksyn ja talven kovan kehityksen jälkeen. Kokeilin viikon taukoa, mutta ei auttanut yhtään. Pitää varmaan keksiä uusia biisejä taas soitettavaksi. Jolene on hauska biisi soittaa, kun osaa kunnolla ja nyt katse on kääntynyt Doc Watsonin akustisiin biiseihin. Windy And Warm ja House of The Rising Sun soivat maukkaasti akustisella.
Joskus taas kirosin, kun sähkökitaralla plektran kanssa ei tullut soitosta yhtään mitään. Senkin kohdalla pakotin itseni soittamaan alkuun ihan yksinkertaisia tekniikkabiisejä ja niitä hinkkaamalla alkoi plektra lopulta pysymään kädessä. Edelleen tympii tabulatuurien ulkoa opettelu, mutta onneksi korvakuulolta soittamisessa ja improvisoinnissa on kehittynyt aika paljon. Ei ole pelkästään tabien varassa. Eri sähkökitaroitakin tuli käytyä testailemassa soitinliikkeessä, mutta ei löytynyt oikein mitään mieleistä. Oma Epiphonen puoliakustinen sähkökitara taipuu pirun hyvin klassiseen rokkiin, on mukava soittaa ja ei tarvitse aina olla vahvistimen varassa
Periaatteessa varmaan jos haluaa kuuluvamman, niin kannattaa katsella isompikoppaisia ja paksumpikielisiä, mutta ikinä noiden kanssa ei mitenkään hyvin pärjää esmes akustisen bändin kanssa ilman vahvistusta. Släpeistä, täpeistä tai näpeistä ei isommin ole kokemusta basson kanssa, mutta ongelmana lienee juuri tuo ettei äänenvoimakkuus oikein riitä mihinkään järjelliseen.
(mikkejä käytin irti hioessa) elektroniikka ei järkevästi purkamatta lähtenyt että olisi potikoineen irti saanut niin olkoon. Sentään tässä välissä nikkarointitaidot parantuneet. Laserilla tsekkailin avustavasti kuinka suorassa nauhat on niin mennään nyt näppituntumalla kun aikonaan epätasaiseksi jätetty ei nyt tarpeeksi pitkää suorakulmaa ole.eli notaatio-ohjelmalla soitto myös?
eli notaatio-ohjelmalla soitto myös?
Mietin että tulisko osittain, mutta en oikeastaan ajatellut asiaa sen enempää
Mikä ei kuulu joukkoon?Muusikoiden.netin torilta piti sopuhintaan napata JS-1 mukaan perheeseen
mulle voit kuskata taas ton kukkajemin, niin harmonia säilyy paremmin 
www.thomann.de
eipä hassumman kuulonen kapine ainakaan myyntiesittelyissä, lienee varsinaisesti vasta tulossa?Ei taida tosiaan Fenderin Mustang Microa(plugi"vahvistin") oikein mistään järkevästi saada? Ekat taisi mennä vilkaasti joka puolella maailmaa ja nyt kaikilla on viikkojen toimitusajat, esim Thomann.
LTD:istä tuli mieleeni että itsellä kauan ollut ST-213 "Strato" heiltä ja viime aikoina vähän kiinnostanut kehuttu "power"-Tele eli TE-200(valkoisena), kellään kokemuksia kepistä.
ESP LTD TE-200 SW
Electric Guitar Body: Mahogany, 3-Piece bolt-on neck: Maple, Fretboard: Roasted Jatoba, Neck profile: Thin U, Scale: 648 mm, Nut width: 42 mm, 24 XJ Frets, Pickups: ESP-designed LH-150N (neck) and ESP-designed LH-150B (bridge) humbuckers, 1 x...
Ruokangas guitars, mutta ei maallikoille. Taitaa olla 10k paikkeilla hinnat. AJL-guitars on myös 3-5k paikkeilla.
Eihän nuo käsintehdyt jutut mitenkään maallikoille ole. Maalaus/lakkaus on se kallein ja ehkä myös vaikein osa ja hinta 600€ ylöspäin. Yksilöllisesti muotoillut puu-osat voit saada jotenkuten jollakin kriteereillä ostettavaan hintaan. Tuo jonkun käsityöläisen tekeleen ostaminen on kuin autoon ostaisi sen customoidun naisen kuvan konepellille. Kuuluu lähinnä menestyville bändeille jotka sitten bändin ilmeen mukaisesti hommaa sitten erikoisia kamoja.
Tosta voi alkaa:
gasguitarworks.fi
Siis standardi C:ssä, vai Drop C:ssä? Ja minkä pitunen skaala?
