Soitat minkä läpi vain, kohina ei ole mikään tavoiteltava asia. Putkivahvareissa (ei väliä onko uusi vai vanha) on ominaisuutena pieni päärä kohinaa, mutta se katoaa heti kun hieman hipelöi kieliä. Etuvahvistimien mallinnus on pitkään ollut hyvällä tolalla. Se on se päätevahvistin -särö sekä tilasoundi mikä tulee hieman perässä.
Mitä yleensäkin mallintaviin vehkeisiin tulee, niin yhdessäkään ei ole tullut vastaan yhtään käyttökelpoista presettiä. Monasti niissä on ihan liikaa säröä ja tungettu mukaan kaikki mitä löytyy masiinasta, oli tarvetta tai ei. Paras tapa on lähteä puhtaalta pöydältä, eli putsata slotti ihan tyhjäksi. Jos on minkäänlaista input -leveliä säädettävänä niin menee sen kanssa mieluummin pienemmälle. Näin on ns. headroomia säätää ja gain käyttäytyy enempi lineaarisena kuin on/off kytkimenä. Sitten hiljalleen tutustumaan miten eri vahvistimet käyttäytyvät ja reagoivat kitaran kanssa (kitaran volume ja tone käyttöön myös). Sitten lisämuljuttimia tarpeeseen, ei vain niiden olemassaolon vuoksi.
Plugareissa on se hyvä puoli kyllä, että monesti (itsekin kompastun tähän) käyttää liikaa gainia, joten sitten nauhoitteluvaiheessa, kun on rytmikitarat saanut valmiiksi, jatkan muokkausta. Esim. gainia pienemmälle ja lisää middleä ja kitarabussiin alapääfiltteriä jne. Pohjaton kanin kolo sekin on, eli mahdollisimman valmiilla soundeilla koitan nauhoittaa ja minimoida muokkaustarpeet.
Ja edelleen kehun tuota Mercuriall Euphoriaa. On aivan perkeleellisen hyvän kuuloinen. Jos vaan soundista tykkää, niin monipuolisempaa saa etsiä, kuten esikuvansakin Bogner Ecstasy B101. 3+1 kanavaa ja irtoaa Fender puhtaat, OD ja hitonmoinen särö. Ehkä ensimmäinen mulla mihin ei kaipaa mitään boostia eteen.
No miltä se alkuperäinen Bogner Ecstasy kuulostaa? Tämän sanotaan olevan paras esimerkki sinisestä kanavasta
. Tossa ylemmässä silmää miellytti kovasti toi potikoiden alustan osuus. Onko maalattu noin, vai heijastus kiiltävään pintaan? En teinnytkään, että mikkien suojuksia on ton värisenä.
