Täällä irkuissa tuli asuttua parin kaverin kanssa useampi vuosi isommassa talossa, jossa kilometrien asuttomattomat isot heinäkentät ja kukkulat heti takapihan takana. Toinen kaveri sitten otti löytöeläinkodista melkein kokomustan alle 1v kissan, josta tietenkin ostin heti puolet ja yhteishuoltajuuden. Kuitenkin sovittiin että hän jää kaverille jos/kun muutan pois. Simon tuli nimeksi (Simon's cat videoista, vaikka siinä omistaja se olikin). Aina illalla töistä tullessa ei makuuhuoneen oven kauaa tarvinnut olla raollaan, kun Simon oli ilmestynyt sänkyyn ja oli jo sikeässä unessa. Mustat lakanat oli mustalle kissalle mieleen, kuten kuvasta näkyy. Sen verran aina piti siirtää laidemmalle nukkumaan mennessä, ettei se ihan koko parisänkyä yksinään vienyt.
Kolme vuotta sitten jo muutin pois, mutta säännöllisesti tullut vierailtua siellä kun lähellä asun. Keväällä oli isompi leikkaus, kun korvan polyypit oli vaivanneet jo pitkään ja pahenivat vain. Leikkaus meni ok, mutta kuulo lähti toisesta korvasta ja sen jälkeen onnistui vielä jalan hieman murtaan, mutta siitäkin aikalailla toipui.
Nyt oli sitten viimeksi sunnuntaina ollut kotona, eikä sen jälkeen ollut näkynyt. Ei koskaan ollut kauaa poissa edes puolta päivää, niin printattiin töissä tänään katoamisilmoitukset. Kaveri ehti kahdessa naapurissa vain käydä. Tien toisella puolen asuvan eläkelläisen vanha tuttu kuulemma oli, usein tuttu musta kissa käynyt siellä piipahtaan. Vieressä asuneen naapuriperheen tuttu kuulemma myös oli. Lasten suosikki ja joka päivä käynyt siellä pensasaidan toisella puolen ja isännällekin aina pitänyt seuraa, kun aamulenkin jälkeen tullut takapihalle venytteleen. Varmaan aina ihmettellyt mitä se ukko puuhaa... Sieltä sitten Simon löytyi takapihan mökin alta tänään illalla. Nukkuvalta näytti, mutta ei herännyt ja oli jo kylmä. Ei vammoja niin kai sydän pettänyt nuorelta 7v kissalta.
Koville kyllä ottaa. Pari olutta ja musiikki kuunnelleen itken illan ja kirjoitan pitkän postin tänne. Heippa Simon.